Jos olet yhtään kiinnostunut taiteesta tai taidehistoriasta, suosittelen lämpimästi lukemaan tai kuuntelemaan Pirkko Kotirinnan tänä vuonna ilmestyneen tietokirjateoksen, Hilma af Klintin arvoitus. Ruotsalainen Hilma af Klint on yksi mystisimmistä, ja nimenomaan juuri sen takia mielenkiintoisimmista, abstrakteista taiteilijoista joka maalasi abstrakteja teoksiaan jo 1900-luvun alussa. Taidehistoria kertoo Hilmasta hyvin vähän, sillä elinaikanaan hän salasi teoksensa ja ne paljastuivat vasta kymmeniä vuosia hänen kuolemansa jälkeen. Taulujensa ja lukuisten kirjoitustensa kautta Hilma af Klint ilmaisi itseään koko maailmalle, tietäen että hänen viestinsä tulevat esille vasta, kun hän on jo mennyt.

Koska tuo rakkaani harrastaa taidetta sekä hänen vanhempansa harrastivat aikanaan taidetta, on meillä ensinnäkin a) paljon tauluja ja b) paljon mielenkiintoisia keskusteluja kotona taiteen ja esimerkiksi näyttelyjen ympärillä. Itse luen nyt myös yhtenä sivuaineena taidehistoriaa yliopistolla, joten taide on tullut luontevaksi osaksi myös omaa elämääni.

 

Taidetta voi harrastaa monin tavoin, mutta taide on myös keino ilmaista itseään. Luova maalaa itse, mutta kuka tahansa meistä voi ilmaista itseään jo sillä, millaista taidetta kotiinsa valitsee. Taiteella tarkoitan tässä kohtaa monien mielestä sitä tunnetuinta taidetta, nimittäin maalauksia. Tauluja.

Ihan jokaisella on mahdollisuus ilmaista itseään taiteen avulla. Seinällä ei tarvitse roikkua Dalia saati Rembrandtia. Taide on ymmärretty väärin silloin, kun oletetaan sen olevan aina kalliita, tunnettuja teoksia Louvren seiniltä. Sellainen taide on varakkaille taiteen kerääjille. Taide on kuitenkin lähtökohtaisesti tarkoitettu kaikille.

Tärkeintä on, että valitsemasi taide, tässä tapauksessa taulut, olivat ne sitten 1800-luvun öljyvärimaalauksia tai kehystettyjä valokuvia, ovat sinun näköisiä.

Taide on osa sisustusta ja nykyisin skandinaavisen sisustuksen määritelmään tuntuu kuuluvan julistetaide. Desenio on ollut pitkään osa tätä skandinaavista sisustustrendiä ja kasvanut sen mukana.

 

Desenion julistevalikoimasta löytyy niin abstrakteja luonnoksia kuin printattuja valokuviakin.

 

Kuten kirjoitin, meillä on kotona seinillä paljon sitä ”oikeaa taidetta” lähinnä historiallisia öljyvärimaalauksia ja grafiikoita. Välillä vaihtelen tauluja, välillä laitan esille julisteita. Suuret ja painavat öljyvärimaalaukset on pakko kiinnittää seinään ja niille onkin porattu muutama paksumpi ruuvi, mutta kuten varmasti monet ovat sisustusjutuistani huomanneet, meillä lojuu usein tauluja lipastojen ja senkkien päällä. Rakastan tauluseiniä, toisiinsa kauniisti sulautuvia kokoelmia. Toimistolla toteutin Desenion julisteista pari vuotta sitten tauluseinän ja se ilahduttaa minua edelleen päivittäin.

Nyt keräsin makuuhuoneeseen muutamia kehystettyjä julisteita suuren senkin päälle. Ranskalaistyyliset abstraktit teokset muistuttavat minua paitsi rakkaasta Ranskasta, myös Hilmasta ja itsensä ilmaisun tärkeydestä. Mustat kehykset yhtenäistävät julisteet ja sitovat kokonaisuuden harmonisesti yhteen.

 

Vink! Deseniolla on muuten Hilma af Klintin printtejä julisteena, yksi on tulossa minullekin mutta mokasin vähän tilauksen kanssa ja se jäi koristani odottamaan uutta toimitusta.

 

 

 

Vasemmalta: Close Up Blossom, Le Jardin No2, Abstract Figures No2, Black Brush Stroke, Fleurs du Jardin No1

 

Syksy on ollut tänä vuonna taas poikkeuksellisen värikäs. Ehkä se johtuu siitä, että olen yrittänyt tietoisesti muuttaa tätä asennettani ja löytää niitä värejä ja ihania asioita inhoamastani vuodenajasta. Luulen sen johtuvan siitä.

 

Mallailin julisteita eri huoneisiin ja nämä värikkäät Le Jardin -kokoelman taulut pääsivät kotitoimistoon. Olin kiinnittämässä pienempää kehystä seinälle, mutta asettelin sen väliaikaisesti pöydälle ja se toimikin siinä niin hyvin, etten ymmärrä mitä edes kuvittelin kun mietin sitä seinään. Sen sijaan isompi Le Jardin pääsi keskelle ”seinäpeiliä” ja se näyttää siinä siltä, että tulee olemaan tuolla seinällä vielä pitkään.

Ne näyttävät siltä, kuin ne olisivat olleet siinä aina.

 

Värikkäät kuvat vievät ajatukset lämpimään Etelä-Ranskaan silloinkin, kun syksyn lehdet ovat pudonneet puista.

 

Samalla testailin kuitenkin mustavalkoisia abstrakteja työpisteen ympärille ja totesin niidenkin olevan aika kivoja. Tämä on edullisessa julistetaiteessa parasta. Voit vaihtaa kevyen kehyksen paikkaa helposti ja jos haluat tilata uusia kuvia, säilyvät laadukkaat puukehykset kuitenkin hyvinä ja voit vain vaihtaa kuvaa. Julisteita voi säilyttää näppärästi paketin mukana tulevassa rullassa. joten niitä voi vaihdella halutessaan ihan vaikka vuodenaikojen mukaan.

 

Koska kehykset ovat kevyitä (tuota isoa 70x100cm lukuunottamatta) näitä ei tarvitse välttämättä kiinnittää seinään taulukoukuilla tai ruuveilla. Monissa rautakaupoissa tai vastaavissa myydään taulujen kiinnittämiseen tarkoitettua ”tarraa” eli toinen puoli kiinnitetään seinään, toinen kehykseen. Kiinnitys vastakappaleeseen tapahtuu nimenomaan tarralla, ei liimalla, joten kehyksiä voi helposti siirrellä ja vaihdella. Ainakin omat julistetauluni ovat pysyneet kauniisti tauluseinällä niiden avulla jo kaksi vuotta, joten uskallan liputtaa kestävyyden puolesta.

 

 

Mitä sinä ajattelet taiteesta? Tai mitä ajattelet julistetauluista? Minusta ne ovat helppo ja edullinen keino ilmaista itseään ja mahdollisuus tuoda kotiin ripaus enemmän sinua.

Paljon erilaisia julisteita ja kehyksiä, mukaan lukien ne Hilma af Klintin printit, löydät täältä.


Postaus sisältää mainoslinkkejä*

Minulla on jonkinlainen viha-rakkaussuhde laittautumiseen. Yhdessä ystävien kanssa se on ihanaa. Kliseisesti viiniä lasiin, musiikkia, tyttöjen juttuja. Rakastan. Koska lähtökohtaisesti laittaudun kuitenkin usein yksin, koen meikkaamisen ja hiustenlaiton lähinnä pakollisena pahana. Että tähänkin nyt pitää käyttää aikaa. Saatan jäädä chattailemaan ystävän kanssa whatsappissa ja yhtäkkiä on taas hirveä kiire. Vihaan. Tästä syystä varaan nykyään mielelläni jopa pari tuntia laittautumiselle, sillä on ihan mieletön voittajafiilis istua valmiina alas, ottaa lasi viiniä ja pakata rauhassa laukku valmiiksi iltaa varten. Uskon, että tämä myös antaa koko illalle tietynlaisen sävyn. Jos juoksen kiireessä taksiin, unohdan tärkeitä tavaroita kotiin enkä ole tyytyväinen nopeasti sutaistuun meikkiin tai hiuksiin, ei välttämättä olekaan niin kivaa kuin jos olisin valmistautunut iltaan kiireettömästi.

Kaikki kehottavat aina tekemään silmämeikin ensin. Taistelin tätä vastaan ainakin kymmenen vuotta ja edelleen arkisin teen aina pohjan ensin, mutta neuvoisinkin kaikkia puuterimaisia luomivärejä käyttäviä meikkaajia meikkaamaan ensin silmät. Tai pikemmin, meikkaa ensin luomet. Nestemäiset rajaukset, ripsivärin ja kulmakarvat meikkaan aina vasta pohjan jälkeen. Pohjusta kuitenkin luomet huolellisesti ennen luomiväriä. Itse käytän aina pohjustusvoiteena Urban Decayn kuultavaa Eden-versiota* klassikkoprimerista sekä sen päälle laitan kevyesti meikkivoidetta, kunnes aloitan luomivärin laiton.

 

Luomivärit tekevät dramaattisen muutoksen koko lookkiin. Käytössäni on Too Facedin Natural Eyes -paletti, Huda Beautyn New Nude, Anastasian Soft Glam sekä MACin paleteista tämä* ja tämä* ja MACit ovat viime aikoina olleet eniten käytössä. Pigmentit ovat mielettömiä ja pysyvyys erinomainen. Noilla kahdella paletilla pärjää mainiosti ja ne kulkevat kokonsa puolesta hyvin mukana matkoillakin. Niistä ensimmäisenä mainittu sisältää myös superpigmenttisen mustan luomivärin, jolla on helppo tehdä myös rajaukset.

 

Rajaukset teen tällä hetkellä itse nestemäisellä Too Facedin Better Than Sex eyelinerillä tai tuolla mainitsemallani MACin mustalla luomivärillä. Ripsivärinä käytän Charlotte Tilburyn Pillow Talkia. Jos tiedät maailman parhaimman vedenkestävän ripsivärin ihan miltä tahansa brändiltä, kuulisin siitä mielelläni. Saa jakaa myös ei-vedenkestäviä jos pysyvät hyvin. Nimimerkillä, Pandasilmät 4-ever. Kulmakarvat saavat lisää muotoa Benefitin kulmakynästä ja saman merkin Brow Setter -kulmakarvageelistä, joka on markkinoiden paras. Kuin brow lift mutta kotona ilman ajanvarausta ja pysyvää lopputulosta.

 

Pohja on meikin tärkein osa. Jos pohja ei ole kunnossa, taitavinkaan silmämeikki ei näytä miltään. Tai näyttää, luultavasti epäsiistiltä. Been there, done that too many times. Niinpä me kantapään kautta oppijat tiedämme, että täydellisen meikkivoiteen löytämiseen voi kulua aikaa ja rahaa, mutta kun se löytyy, ei missään nimessä koskaan ikinä kannata sitä vaihtaa. Muutamia mielettömiä meikkivoidevinkkejä täällä ja täällä sekä sivusto, joka kertoo meikkivoidesävysi eri brändeiltä nykyisen meikkivoiteesi perusteella, löytyy täältä.

Ensin levitän pestylle iholle kevyen kosteusvoiteen. Todella hyvä kosteusvoide meikin alle ja epäpuhtaalle pintakuivalle iholle on tämä*, harvoin olen tykästynyt yhteenkään tuotteeseen noin palavasti. Heti kosteusvoiteen päälle laitan primerin. Primerin valinnalla on suuri merkitys sille, näkyvätkö ihohuokoset ja näyttääkö meikki kuivalta ja irralliselta. Olen kokeillut niin monet sikahintaiset kulttiprimerit läpi, että kun sanon tämän Lumenen* olevan paras, et varmasti tule pettymään jos kokeilet sitä. Unohda kalliit Benefitit ja Smashboxit, elleivät ne sitten jostain syystä satu sopimaan ihollesi. Minulle ikävä kyllä ei. Lumene kosteuttaa pintakuivaa ihoa ja blurraa sopivasti ihohuokosia.

 

 

Primerin päälle levitän Beautyblenderillä* It Cosmeticsin kulttimaineen saanutta CC+ -voidetta. Haluan yleensä enemmän peittävyyttä T-alueelle, joten siihen käytän erikseen MACin peittävää Studio Fix* -meikkivoidetta. Jos iho olisi kovin epätasaisen värinen, tällä voisi tehdä koko pohjan, samoin jos haluaa meikistä todella peittävän. NW25 on oma sävyni ja se sulautuu toisen merkkisen meikkivoiteenkin päälle saumattomasti. Jos ihossa on jotain peitettävää, peitän ne aina NARSin concealerilla, sävy custard. Korostukseen silmänalusille, poskipäihin, leuankärkeen, nenänvarteen ja kulmaluulle käytän joko Tarten Shape Tapea tai MACin Prep+Prime korostus”sutia”* joka on yksi lempituotteistani kautta aikojen. Ostin sen kiireessä lentokentältä ja koko silloisen matkan ajan kiittelin mielessäni myyjää joka sitä suositteli. Jos haluan vielä ekstraa highlighterin avulla, sudin joko siveltimellä Beccan puuterimaista highlighteria (todella kimalteleva) tai töpöttelen kevyesti Charlotte Tilburyn Hollywood Flawless Filteriä poskipäille ja nenän varteen.

Poskipunien ykkönen on Bobbi Brown jota käytän aina iltameikissä. Kevyeen arkimeikkiin sen sijaan Chanelin Les Beiges -sarjan voidemainen poskipunastick on lyömätön.

 

 

Siveltimistä käytän vain MACin* tai Real Techniquesin* siveltimiä. Ensimmäisenä mainitut ovat huomattavasti tyyriimpiä, mutta ero työnjäljessä on niin iso ja siveltimen käyttöikä loputon, joten vähitellen taidan siirtyä kokonaan niihin. Sivellin kerrallaan. Meikin viimeistelen aina suihkimalla Urban Decayn All Nighter*-meikinkiinnityssuihketta, jolla meikki todella pysyy, pysyy ja pysyy.

Voilà!


 

Kuuluisat self help -teokset ovat listanneet 10,20 tai vaikka 120 askelta onneen ja onnellisuuteen. Ne kuuluisat self help -teokset ja monet hyvinvointivaikuttajat kehottavat myös listaamaan paperille asioita, joita pitäisi tehdä. Sinun pitäisi syödä sitä ja tätä, sinun pitäisi hikoilla päivittäin, sinun pitäisi tehdä kiitollisuusharjoituksia. Pitäisi, pitäisi ja pitäisi. Ruokavalintojen, liikunnan ja kiitollisuusharjoitusten merkitystä ei missään nimessä pidä vähätellä, mutta niistäkin tulee helposti pakkopullaa.

 

Vaikka joskus onkin hetkiä jolloin on vähän pakotettava itseään että pääsee esimerkiksi uuden elämäntavan alkuun, pysyvällä näkökulmalla tarkasteltuna se pakko vie elämästä ilon.

Rakastan esimerkiksi yli kaiken hiihtämistä hiljaisessa metsässä, mutta jos sinne olisi pakko mennä, ei se luultavasti tuntuisi yhtä ihanalta. Sitten on myös se erilainen pakko, nimittäin suurimman osan meistä on pakko herätä aamulla töihin.

Itseäni suoraan sanottuna vituttaa lukea self help-kirjoituksia siitä, kuinka sitten pitäisi vain valita sellainen työ, johon ei tarvitse aamulla herätä aikaisin.

 

Persikat. Mielellään litteinä.

 

On myös valitettava – tai toisille jopa lohduttava – tosiasia, että jokaisessa elämässä on hyviä ja huonoja päiviä vaikka se olisi miten ihanaa tahansa. Negatiivisia ajatuksia on tieteellisestikin tutkittuna jopa 80% päivän ajatuksista (apua!) joten toista itsellesi seuraavan kerran kun joku ilman erityistä syytä ärsyttää – se on normaalia. Hyviä, eli positiivisia, ajatuksia ja tunteita on kuitenkin mahdollista vahvistaa. Ja sehän kannattaa, sillä se, miten suhtaudumme elämään, sen haasteisiin ja ongelmiin, vaikuttaa suuresti elämänlaatuumme.

Luulen, että ihan jokainen meistä haluaisi elää laadukasta elämää.

Laadukkaan elämän suurimmat viholliset ovat kiire ja stressi. Kiirehdimme ja stressaamme yleensä tavoitellessamme laadukasta elämää.

 

Kuuma aamukahvi autossa. Erityisen hyvää synkällä säällä.

 

Jos listaisin sinulle kymmenen asiaa joista tulee hyvä olo ja kehottaisin sinua noudattamaan niitä silloin, kun tunnet voivasi huonosti, en usko että se toimisi kovin pitkään. Ellet sitten sattuisi olemaan täysin samanlainen kuin minä.

Siinä on kuitenkin pointti, että kannattaa listata kymmenen, tai vaikka kaksikymmentä,  asiaa, joista tulee hyvä olo. Näiden asioiden pitäisi kuitenkin tuoda hyvä olo juuri sinulle.

Listauksessa kannattaa olla realisti. Luulen että monellekin tulisi hyvä olo lentokoneen noustessa kohti New Yorkia, mutta se ei välttämättä ole asia, jonka pystyy toteuttamaan silloin kun on huono päivä tai joku muuten vain ärsyttää ja tekee mieli purkaa pahaa mieltään a) muihin ihmisiin b) huonoihin valintoihin.

Tällaisina hetkinä kannattaa tehdä jokin asia siltä listalta (tätä metodia muuten suositellaan monessa terapiassa joten se ei ole tuulesta temmattu eikä varsinkaan oma keksintöni vaikka siitä mielelläni kunnian ottaisinkin) ja vielä järkevämpää on tehdä mahdollisimman usein niitä hyvää oloa tuovia asioita omalta listalta ilman sitä huonoa päivääkin. Pienten, itselle mieleisten asioiden (joista tulee hyvä olo) tekeminen saattaa muuttaa sen ihan tavallisenkin päivän ihan hyväksi päiväksi.

 

Meren läheisyys, rantakalliolla kävely ja aaltojen äänet.

 

Listasin nyt kuitenkin omiani, näitä keksii itseasiassa listatessa paljon enemmänkin kuin kymmenen, mutta se kymmenenkin on jo hyvä. Ainakin yhdessä kohdassa ilmenevät nuo aiemmin mainitsemani yksilöiden erot – minulle yksinolo hiljaisuudessa on yleensä suurta luksusta, sillä olen jatkuvasti ihmisten ja äänten ympäröimänä. Yksinäinen taas voi kipeästi kaivata seuraa ja elämisen ääniä rinnalleen.

 

Kun malttaa pysähtyä auringonlaskuun tai -nousuun.

 

Pienten arkisten positiivisten asioiden kirjaaminen ylös puhelimeen tai esimerkiksi paperikalenteriin (ks. esimerkiksi kuvatekstit)

Hiljaisuus ja kotona olo ihan yksin.

Paljon, paino sanalla paljon, hedelmiä ja kasviksia sisältävä ruokapäivä.

Kirjat. Sellaiset, joita ei malta lopettaa.

Liikunta, jossa tulee oikeasti hiki. Ja punainen naama.

 

Uinti. Vesijuoksukin käy. Kylmävesiuinti. Vesi kuin vesi.

Ystävän ääni.

Kirjoittaminen, yleensä sellainen mitä kukaan muu ei näe.

Laskujen maksu ajoissa. Tämän teen huomenna!

 

Kynsien lakkaus, ihon tehokosteutus, kulmakarvojen nyppiminen ja sellainen kokonaisvaltainen mutta yksinkertainen itsensä hemmottelu ilman kalliita spa-hoitoja.

Aikainen nukkumaanmeno.

Kävelyt lempikaupunginosissa.

Uuden tuoksukynttilän polttaminen aamuisin. 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ