Espanjan aurinkorannikko – paikka, josta minulla oli todella voimakkaat ennakkoluulot, jotka sitten kumoutuivat lähes täysin. Tulen varmasti kirjoittamaan paljon Espanja-aiheisia juttuja, sillä vietämme siellä sijaitsevalla asunnollamme paljon aikaa. Tämän postauksen kuvat ovat yhdestä suosikkipaikoistani, Rondan vuoristokylästä. On muuten todella käymisen arvoinen paikka! Kaikissa kuvissa esiinnynkin tällä kertaa itse, saatte vähän käsitystä siitä, millainen tyyppi täällä ruudun toisella puolella oikein on. Kuvissa päälläni muuten on jotain sellaista, mitä minun ei muka koskaan pitänyt pukea, jumpsuit ja leveät lahkeet. Kenkävalinta ei ehkä tuohon mukulakivikatuiseen vuoristokylään ollut paras mahdollinen, mutta jälleen kerran nuo kengät todistivat olevansa yhdet mukavimmista, huimasta korkeudestaan huolimatta.

Ensimmäisen kerran matkustin Espanjaan tosiaan aikamoisin ennakkoluuloin. Kuvittelin jotenkin koko Aurinkorannikon olevan suomituristien valtaama persoonaton pieni kaupunkikeskittymä, jossa ostosmahdollisuudetkin rajoittuvat juuri niihin turistikojuihin, joissa myydään ilmapatjoja ja Costa del Sol -tekstillä varustettuja vyölaukkuja. Lensin vielä pelkillä käsimatkatavaroilla, koska eihän sieltä varmaan tule ostettua juuri mitään. Olin kyllä todella väärässä. Varsinkin Espanjan monipuoliset shoppailumahdollisuudet yllättivät minut, tarjolla on tosiaan luksusliikkeitä sekä pienemmälle budjetille sopivat espanjalaisen Inditexin tunnetut liikkeet Zara, Massimo Dutti, Bershka.. Kenkäkauppojen määrästä puhumattakaan! Tulen erikseen kirjoittelemaan matkustuspostauksia, joihin olen koonnut omat suosikkini niin Espanjasta kuin muistakin kohteista, joissa matkustelen.

Jos syyslomamatka on suunnitteilla ja reissu on vielä varaamatta, suosittelen lämpimästi Espanjan aurinkorannikkoa. Malagaan saa edullisesti lentoja ja majoitustarjonta on todella monipuolinen. Lapsen kanssa matkustaessa en tiedä kyllä helpompaa kohdetta! Espanjassa kannattaa vuokrata auto, sillä ajaminen on aivan yhtä helppoa kuin Suomessakin ja näin pääsee kätevästi tutustumaan lähialueisiin. Varsinkin nuo ihanat vuoristokylät ovat niin hurmaavia ja edustavat hyvin sitä perinteistä Espanjaa, mutta löytyy sieltä niin paljon kaikkea muutakin. Matkapostauksiakin luvassa siis pian.

Onpa ollutkin kiva sunnuntai! Olimme äitini luona syömässä, ja paikalla oli pitkästä aikaa koko perhe, isoäitini mukaan lukien. Poikani Micael nautti huomion keskipisteenä olemisesta ja kuinka hienoa olikaan katsella kun hän harjoitteli kävelemistä isoisoäitinsä avustuksella. äiti teki tapansa mukaan hyvää ruokaa ja oli leiponut maukkaita raakaherkkujakin. Rakas veljenikin pääsi paikalle, emme asu enää samassa kaupungissa, joten tulee nähtyä aivan liian harvoin. Kerrassaan ihana päivä ihanassa seurassa, kiitos rakkaat! Tässä siis kuvasaldoa tältä päivältä, kuvissa esiintyvät myös pienenpienet perheenjäsenemme lyhytkarvainen chihuahua Frida ja pitkäkarvainen chihuahua Cara.

Ajattelin olla vielä reipas ja tehdä kotona viikon viimeisen treenin, sen verran monta kakkupalaa tuli syötyä.. Koko viikonloppu on mennyt kyllä mukavan rennosti, joskus on vain niin kiva viettää aikaa perheen kesken eikä olla jatkuvasti menossa. Toivottavasti tekin olette päässeet rentoutumaan, Flow’ssa olleet sitten viimeistään huomenna.. Katsoin juuri tulevan viikon sääennustetta ja se näytti todella hyvältä – pelkkää auringonpaistetta Helsinkiin! Otetaan siis kaikki irti viimeisistä kesäisistä päivistä, mutta nyt sen treenin pariin..

Huomenta! Näin aamulla onkin hyvä esitellä todella helppo ja nopea aamupalavinkki. Sopii myös pitkiin viikonloppuaamiaisiin, mutta parhaiten kiireisiin arkiaamuihin, kun terveellisen aamupalan valmistaminen voi olla haastavaa ajanpuutteen vuoksi. Lisäksi tämä vuodenaika on ihanteellinen näitä marjoja sisältäviä herkkuja varten, sillä kotimaiset marjat ovat parhaimmillaan. Tästä voi tehdä monia variaatioita käyttäen eri hedelmiä tai marjoja. Itse olen tehnyt sen maidottomana versiona, mutta myös esimerkiksi luonnonjogurtti hunajalla toimii tässä varmasti hyvin.

Tähän tarvitset vain

– lasin pohjalle banaaninpaloja

– päälle Oatlyn kaurajogurttia

– jogurtin päälle CoCovi SuperMix-jauheseosta (tämän voisi hyvin korvata esimerkiksi myslillä!)

– lopuksi vielä päälle tuoreita mustikoita

Tästä herkusta saa helposti täyttävämmän kun lisää sekaan vielä ruokalusikallisen tai pari riisiproteiinia, jos haluaa tuhdimman version aamupalasta. Riisiproteiini käy makunsa puolesta ainakin omasta mielestäni hyvin jogurtin pariksi ja on helppo proteiinilisä silloin, kun maitopohjaisia proteiineja ei halua käyttää. Jos et ole jo aamupalaasi tehnyt, niin kannattaa koittaa tätä tai säästää resepti tulevia aamuja varten, kun aika on vähissä ja haluat kuitenkin syödä puhtaasti ja terveellisesti.

Itse sainkin viettää ihanan rauhallisen aamun herättyäni aikaisin. Pikaisen aamujoogan jälkeen käytiin koirien kanssa kävelyllä aivan tyhjässä Eiranrannassa nuuhkimassa meri-ilmaa ja aamupalan söin kerrankin yksin. Nyt tuo nuoriherra ilmoittelee olemassaolostaan käkättämällä lastenhuoneessa, joten se siitä hiljaisuudesta. Kivaa viikonlopun jatkoa kaikille teille, kuullaan taas!

Olen aina liikkunut enemmän tai vähemmän, nuoruusvuosien liikuntainnostusta piti yllä cheerleadingharrastukseni, ja täysi-ikäistyttyäni hankin ensimmäisen salijäsenyyteni. En koskaan oikein osannut perustella, miksi tykkään liikkua, ja se juoksulenkin jälkeinen euforinen olo oli todellakin vain myytti. Toki se voitonriemu siitä, että lenkiltä selvisi hengissä kotiin, oli mahtava tunne. Kuvittelinkin pitkään, että tämä kuuluisa ilmiö ”runners high” oli juuri sitä. Tajusin muutenkin liikkuvani oikeastaan pelkästään ulkonäkösyistä. Kyllä niistäkin syistä jaksaa liikkua, saatoin helposti juosta verenmaku suussa 15 kilometriä kun ajattelin, että nyt se rasva palaa. Lenkin jälkeinen tunne olikin sitten se en kyllä ainakaan viikkoon juokse metriäkään. Taukoja tuli usein ja salijäsenyyden jäädytin aina kesän ajaksi, koska eihän silloin kukaan käy muualla kuin terassilla.

Loppukesästä 2013 päätin taas tauon jälkeen ryhtyä juoksemaan. Aloitin lyhyillä ja nopeilla lenkeillä, sillä olin keksinyt, ettei minun tarvitse juosta sitä 10 kilometriä kerralla, vaan sen voisi jakaa kahdelle päivälle. Vaikka olen aina ollut hyvässä kunnossa, huomasin vauhdin kasvavan ja matkojen pikkuhiljaa pidentyvän. Erona entiseen oli se olo. Samana syksynä juoksin ensimmäistä kertaa elämässäni lenkin, jonka aikana ajattelin että voisin juosta vaikka koko loppuillan. Kotiin päästyäni odotin vain seuraavaa iltaa, jotta saisin taas laittaa lenkkarit jalkaan. Juoksemisen ohella kävin säännöllisesti salilla ja olo oli loistava. Kunnes sain tietää olevani raskaana…

Raskausaikana olin aivan varma, että saan sen +20kg lisää painoa, ja jaksan hädintuskin lapsen synnyttyä työntää vaunuja eteenpäin. Silloin aloin kuitenkin syödä terveellisesti ja liikuin niin paljon kuin vain pystyin. Raskausajan liikunnasta kirjoittelenkin sitten erikseen, on se sen verran oma lukunsa. Viimeisen juoksulenkin kasvavan vatsan kanssa tein 1,5 kuukautta ennen poikani syntymää. Sen jälkeen ostin uudet juoksukengät ja jätin ne kaappiin odottamaan, ainakin niitä vaunulenkkejä. Raskauskiloja ei onneksi tullut ja innostus liikuntaan säilyi kokoajan. Poikani syntyi sektiolla, jolloin toipuminenkin oli hitaampaa, ja raskaamman liikunnan aloittamista joutui odottamaan noin 6 viikkoa. Muistan kuin eilisen sen päivän, kun pääsin ensimmäiselle lenkille. Juoksin 4,5 kilometriä ja juuri ennen kotiovea käännyin ja juoksin saman matkan uudestaan. Sen jälkeen olenkin laittanut lenkkarit jalkaan 2-5 kertaa viikossa ja salilla tulee käytyä viikon aikana noin 2-4 kertaa. Tänä kesänä olen viettänyt monta iltaa Kaivopuiston rannassa juosten, en ole tainnut käydä kertaakaan siellä terassilla.

Kerroin ylempänä, että ennen liikuin ulkonäkösyistä. Nykyisin ainoa syy lähteä liikkeelle on se mielettömän hyvä ja energinen olo, minkä siitä juoksemisesta tai treenistä saa. Liikunnan tuomat ulkonäkömuutokset ovat tietenkin erittäin positiivinen asia, ja toki se litteä vatsa motivoi ylläpitämään samanlaista fyysistä olemusta, mutta ei vedä vertoja sille henkisen puolen hyvinvoinnille. Kun on huono päivä ja kiukuttaa, lähden lenkille vaikka kaatosateeseen. Kerrankin juoksin kiukkuisena purjehdustakki päällä niin, että räntää satoi aivan vaakasuoraan. Kotiin päästyä kiukku oli poissa, ja jaksoin taas tarttua arkiaskareisiin ja olla huomattavasti mukavampi tyttöystävä ja äiti. Tämänhetkiseen elämäntilanteeseeni sopii lajeiksi parhaiten juuri juoksu ja salitreeni, sillä ne eivät ole aikatauluihin sidottuja. Viime talvena stressin ja kaamosmasennuksen ”innoittamana” aloitin myös joogan. Näitä edellä mainittuja lajeja pystyy osittain harrastamaan myös kotona, jos syystä tai toisesta ei voi salille lähteä.

Lopuksi haluaisin vielä painottaa, että kaikki on sinusta itsestäsi kiinni. Kunhan vain saat itsesi liikkeelle. Lähes jokainen meistä pystyy liikkumaan jollain tavalla. Ei vaadita vuosien urheilutaustaa, että pystyy treenata salilla ja saavuttaa sen oman huippukunnon. Maratoninkin voi juosta vaikka alussa jaksaisitkin vain sen 50 metriä. Oman lajin löytäminen on aivan mahtavaa, ja liikunnasta saadyt hyödyt ovat vertaansa vailla. Nyt kuitenkin haluan toivottaa oikein energistä viikonloppua kaikille. Kokeilkaa harrastaa edes puolentunnin verran jonkinlaista liikuntaa, takaan että sen jälkeen on taas paljon helpompi hymyillä!

Vaatteet

Toppi Nike

Treenihousut Victoria’s Secret VSX Sport

Päätin aloittaa blogini kirjoittamisen kertomalla teille ruokavaliostani. Minulta on usein kysytty, miten minä oikein syön? Ruokavalioni on muuttunut huimasti siitä, mitä se oli pari-kolme vuotta sitten. Silloin jääkaapistani löytyi lähinnä maitorahkaa, raejuustoa, mehukeittoja ja näkkileipää. Lounaaksi munakasta tai nuudeleita, päivälliseksi sitten vaikka pastaa. Erilaiset kevyttuotteet olivat myös suuressa suosiossa. Olo oli aina väsynyt, vatsa turvonnut ja verensokerit heittelivät aiheuttaen aina älyttömän nälkäkiukun. Raskausaikana tähän tuli kuitenkin muutos, sillä voimakkaan pahoinvoinnin seurauksena jouduin muuttamaan ateriatottumuksiani.

Nykyinen ruokavalioni on maidoton ja vehnätön. Samoin vältän myös ruista ja ohraa. Vehnä ei ole oikein koskaan aikuisiällä sopinut vatsalleni aiheuttamalla inhottavan turvonneen olon. Jossain vaiheessa kokeilin hiilihydraatitonta ruokavaliota, mutta jokin silti oli vialla, sillä ennen niin litteä vatsa muistutti jatkuvasti lähinnä palloa. Luulin pitkään turvonneen olon johtuvan vehnästä, mutta raskausaikana lopetin maitotuotteiden syönnin hetkeksi, sillä sen pahoinvoinnin aikana maitorahka ja mehukeitto olivat viimeiset ruoka-aineet, joita olisin halunnut syödä. Olo koheni heti. Huomasin, että maitotuotteet on äärettömän helppo korvata kasvipohjaisilla valmisteilla. Kirjoittelen teille myöhemmin vinkkejä näistä.

Raskauden jälkeen jatkoin maidotonta ja vehnätöntä ruokavaliotani. Raskauskilot jäivät sairaalaan ja oloni oli paljon energisempi kuin koskaan aiemmin. Litteä vatsa palautui yllättävän nopeasti eikä turvotusta ole enää juuri koskaan. Raskausaikana aloin myös käyttää erilaisia superfoodeja. Niistä tulen kertomaan varmasti lisää jatkossa. Pyrin syömään puhtaasti ja ostan aina mahdollisuuksien mukaan luomutuotteita. Onneksi niitä on nykyään hyvin saatavilla ja kasvaneen kysynnän myötä hinnatkin ovat tulleet mukavasti alaspäin.

Ruokavalion merkitys hyvinvoinnissa on aivan valtava. Väsymys voi johtua yhtä hyvin huonosta ruoasta kuin vähistä yöunista. Ja se nälkäkiukkukin on vältettävissä oikealla ateriarytmillä ja sopivilla ruoka-aineilla. Se miten syöt, vaikuttaa olosi lisäksi myös ulkonäköön. Iho ja hiuksetkin voivat paremmin terveellisen ruokavalion seurauksena. Ja niistä vaa’an laskevista lukemista puhumattakaan.

Jokaisen aamuni aloitan kaurapuurolla ja kookosöljyllä, lisänä syön marjoja tai hedelmiä ja kaurajogurttia. Lounaaksi syön lähes päivittäin salaattia. Mitä vihreämpää ruoka on, sen parempi. Syön paljon kanaa, kalaa ja kasviksia. Leipänä suosin kauraleipää. Entisen herkkuni pastan korvaan kvinoalla, riisillä tai gluteenittomalla pastalla. Hedelmiä kuluu pitkin päivää niin salaateissa, kuin välipalanakin. Myös smoothiet ovat myös osa jokaista päivääni. Tykkään pitää ruoanlaiton yksinkertaisena enkä pidä monimutkaisista resepteistä.

Vaikka syön päivittäin todella terveellisesti, silti teen minäkin poikkeuksia. Matkustaessa ei aina pysty valita esimerkiksi vehnätöntä vaihtoehtoa, enkä sukulaisilla kyläillessäni katso yhtään, mitä suuhuni laitan. Mamman tekemää pullaa ja maitokahvia ei voita mikään. Paheeni on ehdottomasti suklaa ja irtokarkit. Niistä ei tunnu pääsevän eroon vaikka kuinka yrittäisi. Pidän kuitenkin aina mielessäni seuraavan lauseen ”It’s not what you do once in a while, it’s what you do day in and day out that makes the difference.”

Siinäpä ajatuksiani syömisestä sekä hieman kurkistusta omaan ruokavaliooni. En voisi olla tyytyväisempi, että luovuin vehnästä ja maidosta. Täytyy kuitenkin muistaa, että olemme kaikki yksilöitä ja oman sopivan ruokavalion löytäminen voi vaatia paljonkin aikaa ja useita kokeiluja. Kuulen mielelläni muidenkin ajatuksia terveellisestä syömisestä ja herkullisia reseptejä ei ole koskaan liikaa. Palaillaan seuraavan kerran liikuntajuttujen merkeissä!