01 elokuun 2021

Posted at 19:24h in Ajatukset, Hyvinvointi, Ihmissuhteet by
4 Likes

 

Ihminen tarvitsee toista ihmistä. Introvertit ja vapaaehtoiset erakot, hekin kuuluvat tarvitsijoihin. Koko kesän olen elänyt kovin tiiviissä symbioosissa perheeni ja ystäväperheeni kanssa. Normaalisti kaipaan rauhaa ja hiljaisuutta, tänä kesänä en ole uhrannut näille juuri ajatustakaan. Kolmesta alle kouluikäisestä lapsesta huolimatta..

 

Ensimmäistä kertaa koskaan olen ollut melko paljon veneellä myös yksin (yllämainittuja lapsia ei lasketa). En ole kaivannut lainkaan Helsinkiin, vaan viihtynyt Hangon hitaassa elämänmenossa ilman aikatauluja ja herätyskelloja. Tarvitsin tätä. Hitautta, Hankoa ja tietynlaista itsenäistä tekemistä. Aina pidempään yksin ollessani tajuan, kuinka tarvitsen ihmistä vierelleni lopulta aivan erilaisista syistä kuin arjessa kuvittelen. On helpottavaa huomata, kuinka pärjää ihan yksikseen ja ennen kaikkea, kuinka ei tarvitse ketään niistä käytännön syistä, joista ehkä aiemmin on kuvitellut tarvitsevansa.

 

Yhtäkkiä tarvitsee seuraa. Läheisyyttä, arkisten asioiden tai pikemminkin kokemusten jakamista. En tarvitsekaan toista aikuista seurakseni ravintolaan. Läheisten ystävien ja tuttavien merkitys korostuu ollessa yksikseen. Muiden ihmisten tärkeyden näkee uusin silmin vasta silloin, kun se kaikkein läheisin ei olekaan jatkuvasti läsnä. Uskon, että jokaiselle suhteelle tekisi hyvää ottaa aina aika ajoin tilaa ja etäisyyttä. Omien menojen ja joskus ihan vain itsekkäästi oman ajan ottamisen tärkeys unohtuu niin kovin helposti.

 

 

Tätä aion ja haluan viedä mukanani kesän jälkeen arkeen. Ei ole lainkaan katastrofi olla yksin. Joskus apua voi pyytää myös heiltä, jotka eivät ole samaa perhettä. Arvostus kaikkien aikaa ja läsnäoloa kohtaan kasvaa yllättävästi juuri näin. Kahdeksan vuoden parisuhteen jälkeen on unohtanut, kuinka pyysi naapuria vetämään lakanat, kaverin poikaystävää kiinnittämään taulun tai puolituttua lainaamaan autoa.

 

Vastavuoroisesti haluan itse panostaa siihen, että myös minä olen perheestäni ja elämäntilanteestani huolimatta saatavilla myös muille. Sanotaan, ettei mistään tule lopulta niin hyvä mieli kuin muiden auttamisesta. Allekirjoitan, mutta muistutan siinäkin rajoista. Mitään, ei sitäkään, saa tehdä oman hyvinvoinnin ja jaksamisen kustannuksella.

 

 

Rakkaani palaa takaisin Suomeen pian, mutta en kiirehdi heti kotiin häntä hakemaan. Teen niitä asioita joita vielä voin, vielä ennen yhteisen arjen aloittamista. Yksikseen on tullut ajateltua monista asioista eri tavalla. Vastuun, ikävän ja läsnäolon merkitys tuntuu erilaiselta. Itsevarmuus tuntuu erilaiselta. Tieto siitä, että pärjää, vahvistuu hetki hetkeltä. Samalla ymmärtää, että toista voi rakastaa aivan muista syistä kuin tavasta ja tottumuksesta, saati yksinkertaisesta tarpeesta rakastaa.

 

 

Luulen, tai ainakin olen niin päätellyt, ettei yksikään suhde ei ole hyvällä pohjalla silloin, jos toinen ei osaa olla yksin.

Siitäkin huolimatta, että itse ihmisenä tarvitsemme toista ihmistä. Yksikseen tai yhdessä, nyt ja aina.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

31 heinäkuun 2021

Posted at 20:27h in Elämäntavat, Hyvinvointi, Ravinto by
2 Likes

 

En vähättele kun sanon, että elämääni eniten vaikuttaneet tekijät ovat olleet (luonnollisesti) puolisoni tapaaminen, äidiksi tuleminen sekä kokemani suuret menetykset, mutta näiden lisäksi niinkin yksinkertainen perusasia kuten oikeanlainen ravinto. Ruokavalioasioiden perehtyminen, minulle sopivan ruokavalion (ja muun muassa -rytmin) löytäminen ja ravinnon vaikutukset terveyteeni ja jaksamiseeni ovat olleet käänteentekeviä.

 

Ei ole lainkaan sama mitä syö, mutta jokaiselle meille on oma sopiva tapa syödä. Stressitön ruokavalio on tietysti paras ruokavalio, mutta silti olisi uhrattava ajatus jos toinenkin sille, mitä keholle kannattaisi antaa jotta se voisi mahdollisimman hyvin. Ja senhän tiedämme kaikki, kun keho voi hyvin, mielikin voi paremmin.

 

 

Opiskelin ravintovalmentajaksi, sillä halusin oppia itse ravitsemuksesta, mutta auttaa myös muita. Uskon tieteeseen, mutta senkin ohella painotan aina oman kehon kuuntelua. Jos ravitsemustieteeseen nojaavat suositukset eivät tunnu sopivan sinulle, miksi noudattaisit niitä orjallisesti? Tiedän monia, jotka ovat saaneet upeita painonpudotustuloksia ketoosidieetillä jota ravitsemustiede ei lähtökohtaisesti suosittele, mutta myös monia, joille se ei lainkaan sovi.

 

Tein kaikki verkkovalmennukseni kuitenkin täysin tieteeseen pohjautuen. Siten ne sopivat suurimmalle osalle ihan tutkitusti eivätkä johda ketään harhaan ruokavalioasioiden loputtomassa viidakossa. Kesän jälkeen ravintoasiat alkavat taas kiinnostaa, ehkä joku lähtee ensimmäistä kertaa mukaan kokeilemaan miten kannattaisi syödä, jotta voisi mahdollisimman hyvin ja saisi monipuolisesti ravintoaineita ja ehkä pudottaisi halutessaan muutaman kilon painoakin.

aaaaand The Ad: Löydät omat valmennukseni täältä. Suosituin kombo painonpudotukseen on ehdottomasti 14 Days Detox + Summer Shape, ja pysyvää, uutta elämäntapaa hakevalle taas New Life.

 

 

Oma kesäni on mennyt oikeastaan täysin ajattelematta ruokaa tai ravintoasioita. En ole potenut minkäänlaista stressiä ensimmäisestäkään suupalasta, mutta en ole syönyt juuri ollenkaan esimerkiksi sokeria tai muuta makeaa. Olen tilannut ravintolassa suurimmaksi osaksi kalaa tai salaatteja, omat kokkailut ovat olleet lähinnä aamiaisia ja smoothieita. Toisaalta taas viiniä, kokista, pastaa ja jopa pizzaakin on mennyt kurkusta alas ihan kiitettäviä määriä. Koska loin pohjan hyvälle ololle ja terveelliselle ruokavaliolle syksyn ja talven aikana, kesällä paino on kaikesta epäsäännöllisyydestä ja poikkeuksista huolimatta pysynyt samana, itseasiassa jopa laskenut kun en ole treenannut lainkaan salilla.

 

 

Ja niin tullaan toiseen hyvin merkittävään tekijään tässä hyvinvointiskenessä. Oli kyseessä sitten fyysinen kunto tai ruokavalioasiat, sen toimivan pohjan rakentamisella on iso merkitys. Kun siitä sitten ajoittain lipsuu, ei menetäkään otetta hyvästä elämästä. Päinvastoin, nauttii hetken rentoilusta mutta voi samalla jatkuvasti hyvin. Ennen stressasin aina lomilla niin ikään vääränlaisesta syömisestä. Nyt kun tiedän perusasioiden olevan kunnossa ja normaalin ruokavalioni olevan arkisin melko tarkka ja monipuolinen, eivät lipsumiset tai päin honkia koostetut ateriat tunnu missään.

 

Ajattelemisen, ja heti sen jälkeen toiminnan, arvoinen asia. Kun syksyllä aloittaa, ensi kesään mennessä on kehittänyt itselleen pysyvän uuden elämäntavan.

 

Ei yksikään treeni, lepoloma, hieronta, meditaatio tai rentoutusharjoitus vaikuta lopulta niin kokonaisvaltaisesti hyvinvointiin kuin ravinto. Pidä huolta itsestäsi <3

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

 

 

 


28 heinäkuun 2021

Posted at 17:18h in Elämäntavat, Hyvinvointi, Lifestyle, Matkailu by
2 Likes

 

Lähdin Hankoon kauluksellisessa kreppipaidassa ja siisteissä boucleshortseissa. Reilun viikon verran jaksoin föönata hiukset pyöröharjalla, käyttää rannekelloa ja pukeutua juhlailtoina Zimmermanniin. Kausi vaihtui. En jaksanut enää välittää milloin olen harjannut hiukset, pessyt vaatteitani tai käyttänyt laiturilla kenkiä. Saatoin hypätä juoksulenkillä mereen uimaan ja sen jälkeen suihkuttaa sinilevävedet pois itsestäni puutarhaletkulla. Kesäkausi. Ajattelen olevani onnellisimmillani siellä, missä horisontti näkyy, kalliot ovat lämpimiä ja lokit kirkuvat hyvät huomenet. En tarvitse kuin kylmän kaljan (rosée ok), juttuseuraa ja pitkiä lenkkejä.

 

Syksyn tullessa on taas keksittävä, millaista laukkua on käyttänyt ennen siirtymistä ruokakaupan kestokassien kauteen. Kontrasti kahvinväristen kasvojen ja auringossa valkoiseksi palaneen hiuskarvan välissä on niin huvittava, että alkaa vähitellen siirtyä mielellään kohti meikkipussia. Arvet ja ruvet säärissä eivät enää tunnu kuuluvan asiaan, vaan muistuttavat lähinnä huolettomuudesta huolimattomuudesta helteisinä kesäiltoina. Se, että lapsi lapset tippuvat mereen on yhtäkkiä aivan kamalaa, kun keskikesällä se vain nauratti. Kuului asiaan, silloin.

 

 

Tänä kesänä en ole kaivannut sekuntiakaan ulkomaille. Oikeastaan olen pikemminkin ihmetellyt, miksi olen koskaan halunnut matkustaa kesällä ulkomaille. Ehkä aiempina kesinä säät ovat olleet huonoja tai olen viettänyt enemmän aikaa Helsingissä. Kesällä en nimittäin pidä lainkaan Helsingistä. Tällä hetkellä olen pari päivää kotona ja toimistolla tekemässä töitä, mutta haaveilen kokoajan pääseväni pian takaisin Hankoon. Kunhan saan Kaivarin lainaa vähän lyhennettyä, ostan Hangosta itselleni toisen kodin. Tämä tosin poikkeaa tästä kausiajattelustani, sinne tahdon kaikkien ihmettelyistä huolimatta kesän jälkeenkin. Syksyllä, talvella ja keväälläkin. Ja just sen takia, ettei siellä ole mitään.

 

Talvella haluan asua ulkomailla. Rakastan Lappia ja hullaannun luonnosta ja hiihtämisestä, mutta toivon aina, että saisin asua arkipäiväni auringossa. Haluan muuttaa milloin minnekin ja välillä pyörittelen itsellenikin silmiä. Innostuu tänään yhdestä, huomenna toisesta. Ennen ajattelin, etten vain sopeudu minnekään ja olen onneton tuuliviiri, joka ei oikein tiedä mitä haluaa. Nykyään ajattelen, että on ihan suunnaton rikkaus vielä kolmekymppisenäkin innostua tänään yhdestä, huomenna toisesta. Ymmärtää elämän kausia ja sitä, että maailman paras paikka on luultavasti heinäkuussa eri, kuin helmikuussa. Jos heinäkuussa viihtyy ilman meikkiä ja kenkiä, voi kesäkuussa ihan yhtä lailla föönata hiuksia pyöröharjalla ja ostaa vähän turhan kalliita sandaaleja.

 

Kun aloin ymmärtää ja hyväksyä elämän erilaisia kausia, huomasin että elämä pysyy itseasiassa yllättävän samanlaisena kaikista kausivaihteluista huolimatta. Ei tarvitsekaan muuttaa itseään ja hiusväriään ihan jatkuvasti. Sitä alkaa taas googlata lentoja, ostaa huultenrajauskyniä ja selata muotilehtiä. Toukokuun Vogue on edelleen avaamatta, mutta ehkä jätän sen itselleni muistoksi tästä kesästä. Lehti, jota en koskaan ehtinyt avata, sillä oli kiire elää. Tänä kesänä muotiani ovat muutenkin olleet mahdollisimman vähät vaatteet ja ne ruokakaupan kestokassit.

Mennään niillä vielä hetki. 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ