Nyt lumimyrskyn keskellä asun virkaa ovat toimittaneet lähinnä Uggit, untuvatakki ja syvälle päähän vedetty pipo, mutta kunhan tuo myräkkä tuosta taas tasaantuu ja kadut saadaan aurattua lumesta, tulen varmasti turvautumaan tähän yhteen suosikkiasuistani. Sen verran monta kertaa tämä luottoasu on päälläni ollut kuluneen syksyn aikana.

mirvaannamarian-luottoasu-8

mirvaannamarian-luottoasu-3

Väljä neule, tiukat farkut, saappaat ja näyttävä takki. Luottoasu on yhdistelmä, jonka voi koota vaikka kuinka monesta erilaisesta vaatekappaleesta ja kokonaisuus näyttää silti samalta. Mukavuudenhaluisina päiviä farkut voi korvata paksuilla leggareilla, neule voi olla vaikka jättimäinen huppari ja saappaita nyt löytyy jokaisen makuun ja materiaaleja on monia. Takki voisi hyvin olla ylisuuri toppatakki tai vaikka värikäs tekoturkis.

Todella yksinkertaista, mutta asussa on silti jotain mielenkiintoa. Luottoasu. Käytän paljon mustia vaatteita, mutta kokomusta kokonaisuus ei ainakaan omasta mielestäni näytä lainkaan liian tummalta. Varsinkin kun oli niin värikäs syksy ja nyt onneksi lumi valaisee jo pimeitä katuja.

Haluaisin käyttää enemmän värejä, mutta joka kerta kun ostan jotain värikästä, pidän siitä ehkä päivän ja sen jälkeen värikäs vaatekappaleeni jää kaappiin. Urheiluvaatteissa sen sijaan käytän paljon kirkkaita värejä ja tilasinkin juuri itselleni uuden lautailu-, ja laskettelutakin turkoosina.

Siitä tulikin mieleeni.. Tarkoituksena oli kuvailla ja kirjoitella vähän treeni-, ja hyvinvointiaiheisia postauksia tälle viikolle, mutta treenaaminen on jäänyt nyt loppuviikkoon näiden kolarista johtuneiden niskasärkyjen takia. Tänään sentään jo pää kääntyy, eiköhän tässä olla voiton puolella. Henkiset traumat kummittelevat varmasti vielä pitkään. Heräsin viime yönäkin yhtäkkiä ajatukseen, että mitä olisi voinutkaan tapahtua. Mutta elämä jatkuu, vielä kun saisi tietää mitä autolle tapahtuu.. Nyt kuitenkin takaisin töiden pariin, valoisaa torstaita teille! xx

mirvaannamarian-luottoasu-5

mirvaannamarian-luottoasu-9

mirvaannamarian-luottoasu-11

mirvaannamarian-luottoasu-12

mirvaannamarian-luottoasu-7

mirvaannamarian-luottoasu-4

mirvaannamarian-luottoasu-10

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


*Syksyn 2016 kehystrendejä -postaus on toteutettu yhteistyössä Instrumentariumin kanssa

Viime lauantaina järjestetty Indiedaysin ja Blogirinki Median Blogger’s Inspiration Day tarjosi meille bloggaajille ja muille somevaikuttajille mahdollisuuden päästä tutustumaan Instrumentariumin kehyksiin ja silmäilemään syksyn 2016 kehystrendejä. Itse silmälasien ja aurinkolasien ahkerana käyttäjänä olen ollut uskollinen Instrun asiakas jo vuosia, joten yhteistyö Instrumentariumin kanssa oli luonteva ja varsin mieleinen minulle. Rakas ystäväni Emma sovitteli kanssani kehyksiä ja päädyimme kuvauttamaan itsemme näissä alla näkyvissä pokissa. Ihanat!

Instrun pisteellä teemana olivat Euroopan muotiviikot, Lontoo, Pariisi ja Milano. Muotiviikot ovatkin isossa osassa Instrumentarium syksyn 2015 kehysvalikoimaa ja Instrun TrendWalk -sivustolla pääsee tutustumaan viimeisimpiin trendeihin niin kehyksissä kuin katumuodissakin. TrendWalk vie minisarjan muodossa katsomaan, mitä tapahtuukaan Euroopan muotiviikkojen kulissien takana. Sivustolle on koottu ajankohtaisia trendejä, mikä voi helpottaa kehysten valintaa. Aina ei tarvitse tyytyä siihen perinteiseen mustaan suorakaiteen muotoon, vaan leikitellä muodoilla, väreillä ja kauden trendeillä. Tänä syksynä kehyksistä löytyykin niin punaista samettia, kuin 80-90 -lukuja, luksusta kuten kiiltoa ja kimallusta sekä paljon kissamaisuutta cat eye -mallin muodossa.. Syksyn trendeihin pääset tutustumaan tarkemmin täältä.

Romantikkona Pariisi vei minut mukaansa naisellisiin kehystrendeihin ja valitsin itselleni kerrankin jotain erilaista.. Kissamaiset Stella McCartneyn kehykset tuovat kivasti ekstraa ja mielenkiintoa ihan tavalliseen arkiasuun. Koska pukeudun varsinkin arkisin todella simppelisti, kokonaisuuteen saa mielenkiintoa näyttävillä laseilla. Naisellinen cat eye ei taida mennä koskaan pois muodista!

Kuvat Instrun pisteeltä otti (ja sai meidät hassuttelemaan..) ihana Sanni Riihimäki / Sannimaria Photography.

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian



Mä en oikein edes tiedä, miten mä aloittaisin tämän. Ajattelin, etten mainitse täällä asiasta mitään, mutta käsittelen tätä ehkä kirjoittamalla silti parhaiten ja jos voin mitenkään varoittaa muita, tämä on todellakin kirjoittamisen arvoinen asia. Mä ajoin tänään kolarin. Mä ajoin ihan suoraan päin raitiovaunua. 

Jos joku sattui paikalle ja ihmetteli miksi Tehtaankadun ja Kapteeninkadun kulmassa oli poliiseja, kaksi ambulanssia, paloauto, hirveästi lasinsiruja ja hinattavaksi lähti niin spora kuin yks Porschekin – se olin minä.

Olin menossa juuri hakemaan Micaelia päiväkodista. Ajoin Korkeavuorenkatua alas Kapteeninkadulle, tasa-arvoiseen risteykseen. Vauhtia ei ollut nimeksikään, tilanteeseen nähden kylläkin jälkikäteen ajateltuna varmasti vähän liikaa, jäisiä mukulakiviä ja lunta sitäkin enemmän. Vieressä olevan auton takaa en nähnyt vasemmalta tulevaa ratikkaa, oikealta tuleva auto näytti, että menisin tien yli ennen häntä. Olin juuri lähdössä ylittämään katua, kun huomasin viereisen auton takaa, että ratikka tulee vasemmalta. Jarrutin, mutta loiva alamäki, jäiset mukulakivet ja lumi voittivat mun uudet talvirenkaatkin ihan 6-0.

Se tunne, kun sä tajuat ettet voi tehdä mitään, vaan sun auto liukuu aivan suoraan ratikan eteen. Ehdin vain ajatella, että nyt mä kuolen. Se tunne oli niin hirveä, että itkettää vieläkin kun edes ajattelen sitä. Vauhti hidastui onneksi sen verran, että osuin raitiovaunun etuosaan, mutta enemmän kyljen puolelle, Sporan ovet menivät sisään, onneksi henkilövahinkoja ei tullut. Mun auto kääntyi siinä poikittain ja kun avasin silmät, ympärillä oli ihan hurjasti ihmisiä. En varmaan muistanut edes kiittää. He auttoivat minut autosta, josta en päässyt ensin edes ulos, ja huolehtivat ambulanssiin. Ensimmäinen ajatukseni oli, kun tajusin olevani kuitenkin hengissä, että onneksi Micael on vielä päiväkodissa eikä kyydissäni. Hullua, että päässäni oli pipo, joka lensi takapenkille asti. Kaikki muu autossa ollut tavara tuulilasin kautta lattialle. Niitä irtotavaroita ei näköjään todellakaan kannata pitää siellä autossa.

No, auto ja ratikka olivat aivan solmussa. Auton kunnosta ei ole aavistustakaan, huomenna varmasti selviää enemmän. Oma kuntoni tsekattiin ambulanssissa ja siellä kun mua tutkittiin, poliisi tuli oikein muistamaan sakolla. Myönsin toki syyllisyyteni, olihan se minun vikani etten ehtinyt väistää raitiovaunua, mutta silti sakko liikenneturvallisuuden vaarantamisesta tuntui vähän kohtuuttomalta kun kuitenkin yritin pysähtyä, mutta auto ei ollutkaan aivan samaa mieltä. Tai lähinnä se tyyli, miten poliisi antoi sen sakon.  Tahallisuudesta tai ylinopeudesta kun ei tietenkään missään vaiheessa ollut kyse.

Tätähän ehti muuten eräs henkilö jo Facebook-sivuillaan spekuloimaan ja siinä samassa haukkumaan niin mun älykkyyttä kuin ajotaitojakin, mainiten myös ajaneensa itse samalla autolla (ko. henkilö ei koskaan ole ajanut autollani), korostaen tietenkin omaa paremmuuttaan. No, en jaksa välittää, sen sijaan uskon siihen karmaan. edit: Ilmoitti asiasta Seiskaankin.. 

Jos tästä jotain voi oppia, niin sen, että tuolla on aivan älyttömän liukasta. Ajoin hiljaa, mutta en näköjään tarpeeksi hiljaa. Joten niin jalankulkijat, kuin autoilijatkin – muistakaa ettei se auto välttämättä pysähdy! Mä selvisin onneksi niska- ja jalkasäryillä, kiitos ison auton ja mun suojelusenkelin. Iskä, siellä jossain, se olit varmasti sinä. ♥ Äitikin meinasi jäädä aamulla punaisia päin ajaneen auton alle, joten nyt varovaisuutta. Vahinkoja sattuu, mutta pyritäänhän minimoimaan ne.

Turvallisempaa loppuviikkoa.

 

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian