Pystytkö sanomaan tuon lauseen niin, että se tulee suoraan sydämestäsi? Tiedän, meidän sukupolvelle se on hankalaa. Otsikon lauseessahan on ristiriita, johon olen törmännyt monissa hyvinvointi- ja ravintoasioihin liittyvässä keskustelussa. Varsinkin nyt, kun olen itse alaa opiskellut. Miksi tehdä saati myydä ravintovalmennuksia, jos ajattelee että jokainen on tarpeeksi juuri sellaisena kuin on? Miksi hehkuttaa tietämystään kuinka saada pois ne viisi viimeistä kiloa, kun pitää jokaista kehoa ihan yhtä upeana. Täytyy itseasiassa sanoa henkilökohtainen mielipiteeni naiskehosta, nimittäin minun mielestäni kaunein naiskeho on jotain aivan muuta kuin se kuuluisa nollakoko. Näen huomattavasti viehättävämpänä pienen ylipainon kuin pienen alipainon eikä esimerkiksi oma kroppani vastaa sitä kehoa, jota itse pidän kaikkein kauneimpana. Jos mitään kehoa nyt voi pitää toista kauniimpana. Upeita ja yhtä arvokkaita kaikki.

 

 

Silti, teen ravintovalmennuksia. Autan ja neuvon enemmän kuin mielelläni jos joku haluaa pudottaa painoa. Minulla ei ole mitään väliä miltä ihminen näyttää. Mutta haluan auttaa ihmisiä voimaan paremmin. Jos voit nyt hyvin, painosta tai kehonkoostumuksesta huolimatta, ihan mahtava juttu. Silloin en lähtisi sinuna muuttamaan mitään. Liian moni lähtee tekemään muutoksia esimerkiksi treeniin ja ruokavalioon silloinkin, kun he kokevat olonsa hyväksi ja ovat lähtökohtaisesti terveitä ja tyytyväisiä itseensä ja kehoonsa. Eri asia toki silloin, kun voi tavallaan ihan hyvin, mutta tuntee silti jossain sisimmässään haluavansa jotain muuta. Minäkin olin sellainen. Kunnes vein hyvinvointi uudelle tasolle. Nyt en muuttaisi sen osalta mitään.

 

Juttelin erään terapeutin kanssa tästä. Että onko minulla edelleen vääristynyt suhde ulkonäkööni ja painooni, haenko edelleen hyväksyntää muilta ihmisiltä ja verhoan sen jotenkin kummallisesti muka hyvinvointi-innostukseeni vai kärsinkö ehkä tietämättäni ortoreksiasta ja samalla tyrkytän vahingollista ajattelutapaa muillekin. Vastaus oli että en. Pidän vain huolta itsestäni ja äärimmäisen myötätuntoisena ihmisenä haluan jakaa sitä samaa hyvää oloa myös muille. Luojan kiitos, vastaus oli suorastaan täydellinen.

 

 

Muutos ulkonäössäni ei ole ehkä ollut iso (no minulle kyllä), mutta muutos olossa on se, joka saa minut päivä toisensa jälkeen valitsemaan ruoat fiksusti. Nykyään siitä on tullut toki jo rutiini ja mieleni tekee valintansa lounasbuffetissa lähes itsekseen. Voin niin paljon paremmin kun syön oikein. En ole koskaan väsynyt – paitsi viime jouluaattona, olisin voinut nukkua koko päivän. Arvaatte varmaan, miksi. Olen täynnä energiaa, vain harvoin kärsin turvonneesta olosta, nukun hyvin ja mieleni voi hyvin. Treenaan toisinaan aika kovaakin siksi, että haluan olla vahva. Haluan ylittää itseni, yllättää että minä, se entinen siimajalka ja narukäsi, kyykkään kokoisekseni aika isoilla painoilla ja vedän maastakin ihan reippaasti. Penkkipunnerrusta inhoan edelleen. Ulkonäkö muokkautuu siinä sivussa, mutta tärkeintä on aina olo. Moni taas saa ulkonäön muokkaamisesta sitä kauan kaivattua itsevarmuutta, jolloin syömisen ja liikkumisen suurin vaikutus on ollut lopulta kuitenkin psyykkinen. Se voi olla alkusysäys ja lopulta wellnesselämäntapa vie mennessään ja koukuttaa nimenomaan niiden psyykkisten vaikutustensa ansiosta.

 

Kannattaa opetella tunnistamaan, mikä on oikeasti hyvää oloa, mikä valheellista sellaista. Esimerkkinä oma pizzailta. Olen ollut jonkin aikaa pienillä plussakaloreilla, sillä laihduin aiemmin omasta mielestäni vähän liikaakin ja halusin kohottaa voimatasojani nyt ihan kunnolla. Se ei onnistu kitudieetillä. No, vaikka olen plussakaloreilla, syön kuitenkin täysin sitä samaa terveellistä ruokaa kuin aiemminkin. Aika ajoin on kuitenkin oikein sallittu cheat meal joka sattui nyt olemaan pizzaa. Ja nutellapizzaa, jälkkäriksi. Maistui taivaalliselta, mutta onni ja hyvä olo kesti aina sinne viimeiseen suupalaan asti. Ja se oli siinä. Jäljellä samantien alkanut ällöttävä olo, turvonnut vatsa ja koko illan vaivannut väsymys. Vaikka pizza oli olevinaan niin hyvää ja muka niin nautin elämästä sillä hetkellä. Vastaavasti valitessani ravintolassa fiksumman annoksen, nautin herkullisesta ruoasta, ravintolamiljööstä ja olosta hyvän ja ravitsevan ruoan jälkeen. Oikeanlainen ruoka tuntuu hyvältä tunnin kuluttua ja vielä seuraavana päivänäkin. Kannattaa myös muistaa, ettei terveellinen ruoka ole missään nimessä mitenkään pahaa tai mautonta. Yleensä se on lopulta juuri sitä parhaimman makuistakin, sillä siihen yhdistää jatkossa hyvän olon.

 

Itseään ei silti saa missään nimessä syyttää ajoittaisista pizzoista tai karkkipäivistä. Jos ne tuovat huonoa oloa ja morkkiksen, ota lempeästi opiksesi ja näe tilanne vain motivaation kasvattajana. Ensi kerralla olet luonnollisesti viisaampi kun muistat, miten huonosti voit epäterveellisen herkun jälkeen.

 

 

 

Sairaanhoitajaopinnoistani asti minua on motivoinut hyviin valintoihin vahvasti terveys ja sen edistäminen. Isäni kuoli viisikymppisenä omien elintapojensa seurauksena (aika karua luettavaa patologin raportista) eikä hän ollut edes mikään erityisen lihava eikä lähelläkään rapajuoppoa. Vasta koulussa ymmärsin, että hän eli silti epäterveellisesti ja edesauttoi käytöksellään sitä patologia kirjoittamaan raporttinsa jo tammikuussa 2010. Hänen ikäistensä keski-ikä olisi kuitenkin ollut yli 20 vuotta korkeampi. Vaikkei isä ehkä olisi ollut se sama ihminen jos olisi harrastanut sauvakävelyä ja uintia neljästi viikossa tai vaihtanut punaviinin toisinaan kuplaveteen, hän olisi kuitenkin mitä suurimmalla todennäköisyydellä ollut isäni paljon pidempään.

 

Isä sanoi aina rakastavansa elämää. Ajattelen itsekin lähes aina  punaviinilasillisen ääressä rakastavani elämää, mutta haluaisin rakastaa sitä kuitenkin mahdollisimman pitkään.

 

Olet tarpeeksi. Muista se. Oikeastaan mieluummin sano se itsellesi monta kertaa päivässä, mielellään peilin edessä. Jossain vaiheessa alat uskoa noita sanoja. Sinulla on silti oikeus haluta voida paremmin, jos sinusta siltä tuntuu. Eikä tarvitse tavoitella mitään fitnesskehoa, hyvä ja energinen olo on mielestäni paras mittari siihen onko elämänmuutos tai vaikkapa yksittäinen valmennus onnistunut. Jos olet valmis lähtemään muutokseen ja oikeasti koet haluavasi ja tarvitsevasi muutosta, autan mielelläni. Jos koet että nyt on jo hyvä, rakasta elämää.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

 

OSTA 14 DAYS DETOX TÄSTÄ HINTAAN 17,90!

Oletko jo tutustunut detoxvalmennukseeni? Saat kahdeksi viikoksi ruokavalion jossa syödään puhtaasti, mutta kunnolla, eikä nähdä nälkää. Olo kevenee, saatat pudottaa jopa muutaman kilon. 14 DAYS DETOX antaa täydellisen startin uusille elämäntavoille ja lopulliselle elämänmuutokselle. Se on enemmän kuin pelkkä puhdistuskuuri, se antaa sinulle mahdollisuuden kokeilla millaista on syödä juuri oikea määrä hiilihydraatteja, rasvaa ja proteiineja. Takaan, että voit sen aikana hyvin.


 

Vietin joulukuusta kaksikymmentä päivää Lapissa. Kittiläläiset pojat moikkaavat jäällä jo kuin vanhat tutut, ladulla vastaan hiihtävät monet tutut paikalliset kasvot. Näen Lapin jo aivan eri silmin kuin vaikkapa viisi vuotta sitten. Huomaan välillä hämmästyväni kun kuulen, ettei joku suomalainen tuttavani ole koskaan käynyt Lapissa. Vuosi 2020 toi Lapin lähemmäs heitäkin, jotka aiemmin ovat matkustaneet lomallaan lämpöön.

 

 

Joulun ja uudenvuoden ruuhkat ovat takana päin ja aivan kuin tunturi olisi kiittänyt niiden vastuuttomien matkailijoiden kotiinlähdöstä tällä lumoavimmalla säällä, jonka olen koskaan täällä nähnyt. En missään nimessä väitä kaikkien loppuvuoden turistien olleen vastuuttomia, en missään nimessä. Mutta ne täpötäydet baarit ja olemattomat turvavälit olivat enemmän sääntö kuin poikkeus. Rinteessä ihmiset käyttäytyivät kuin festareiden viimeisenä päivänä. Kaljatölkkejä heiteltiin mäkeen, kiroiltiin ja hississä huudettiin kuinka ”Levi pitäisi olla K-20 tällaisina viikkoina”. Tunnin hissijonoissa etuiltiin törkeästi ja meno oli kaikin puolin aika ällöttävä. Kukkahattutäti tässä vaan päivää niin. Toisaalta olen mieluummin sekin kuin se umpikännissä laskeva kiroileva idiootti, jonka maailma rajoittuu tasan metrin päähän omasta nenästä.

 

Kaamos päättyi pari päivää sitten ja aurinko näyttäytyi ensimmäistä kertaa, itselleni sitten marraskuun. Vaikka pakkanen on ollut purevaa ja ensimmäistä kertaa koskaan ladulla mietin sormiin suorastaan sattuessa, että mitä helvettiä mä täällä oikein teen, ovat nämä viimeiset joululomapäivät olleet ihanaa aikaa. Rauha palasi tunturiin ja ainakin itselleni se on juuri sitä, mitä Lapilta haluan ja odotan.

 

Pohjoisesta paratiisistani ja Lapin taiasta kirjoitin tässä postauksessa.

 

 

Lappi tarjoaa kuitenkin jokaiselle jotain. Yleisin kysymys johon törmään tai syy miksei Lappiin tulla talvella, on kuitenkin ylitse muiden. ”En mä laskettele enkä hiihdä, ei mulle ole siellä mitään.” Ymmärrän, itsekin vietän jokaisesta lomapäivästä suksilla ison osan. Kuitenkin väitän, että Lapin taika on paljon muutakin kuin sukset. Sukset, joiden päällä tuntuu jotenkin taianomaiselta. Suksia eteenpäin vievä painovoima tuntuu joltain suuremmalta. Kimaltelevaa ilmaa hengittäessä ja suksien liukuessa kuin itsestään eteenpäin tuntee todella olevansa elossa.

 

Mutta kaikki eivät pidä hiihdosta tai laskettelusta. Tai eivät ehkä vielä ole oppineet pitämään. Kun kirjoitan nyt Lapista, tarkoitan Leviä. Sain lukijaltani toiveen kirjoittaa siitä, mitä Lapissa voisi tehdä ilman suksia. Siis vaikka mitä!

 

 

Levin alueella on valtavasti aktiviteetteja ja välillä olenkin harmitellut ääneen, kuinka suksillaolo vie niin paljon aikaa, ettei kaikkea ehdi tehdä tai nähdä. Huskyajelut tai ihan jo pelkät tarhavierailutkin ovat kokemisen arvoisia. Poron vetämässä reessä mennään hitaammin, mutta samalla ehtii ihastella ympäröivää luontoa sydämensä kyllyydestä. Levillä Lapinkylä ja Sammun Tupa ovat suosituimmat ”porotilat” joissa on ihanan tunnelmallista piipahtaa ihan vaikka vaan kahvilla tai kaakaolla nauttimassa lappilaisesta fiiliksestä. Pihalla voi rapsuttaa ja syöttää poroja jos ei ajelulle tohdi lähteä. Tai miltä kuulostaisi huskyjooga vanhassa tallissa, jossa koiranpennut ympäröivät joogaajat ja asanassa saa luvan kanssa rapsutella noita sinisilmäisiä söpöliinejä?

 

Sporttinen kokeilee talvipyöräilyä. Tänä talvena olenkin nähnyt enemmän fatbikeja kuin koskaan. Lumikengät jalkaan ja opastettua reittiä Kätkätunturin päälle. Levillä on treenaajalle myös aivan loistava iso kuntosali, portaat keskustasta hotelli Panoramaan (mäkivedot lumihangessa ovat aika HC) sekä rentoutumista vailla oleville stressaajille kylpylä, taitavia hierojia ja paljon joogatunteja. Ja jos niitä suksia haluaa kuitenkin kokeilla, Etelärinteillä on maailman helpoimmat mäet opetella, tuolihissi ja kaksi mattohissiä. Jos minä onnistuin aikanaan näillä hermoillani opettamaan temperamenttisen kolmevuotiaan siellä laskemaan, onnistuu siinä takuuvarmasti aikuinenkin.

 

PRO TIP Immelkartanon savusaunaa saa vuokrattua ja samalla pääset avantoon sekä kuumaan paljuun. Toinen aivan taivaallinen saunakokemus löytyy Jerisjärveltä, noin 40 minuutin ajomatkan päässä Leviltä. Arctic Sauna Worldista löydät viisi erilaista saunaa, aina savusaunasta ihanan tunnelmalliseen tiipiin malliseen infrapunasaunaan, sekä avannon leveillä, loivasti järveen laskevilla portailla.

 

 

Hieman kauempana Levistä, matkalla Ylläkselle, on kuuluisa lumilinna, Snowvillage, jossa voi jopa yöpyä! Käymisen arvoinen paikka, suosittelen ehdottomasti menemään ilta-aikaan ja varaamaan pöydän jääravintolasta. Se oli ainutlaatuinen elämys, jonka muistan varmasti aina. Muita ravintolavinkkejä ovat ehdottomasti Kammit. Saamen Kammi ja Wanhan Poron Kammi ovat molemmat erilaisia, joten voisin vierailla kummassakin vaikka samalla reissulla. Tonttulan elämyskylä on myös varsinkin joulun alla kuin hyppäys satukirjaan. Tonttulassa on muuten perjantaisin kaikille avoin avantosauna! Kesällä ja syksyllä kullanhuuhdonta on myös ihan must, hahah. Tonttula on hurmaava aikuistenkin kanssa, mutta erityisesti se jää pienten lasten mieleen.

 

Kaiken kaikkiaan Levi tarjoaa ihan todella paljon tekemistä. Keskusta on täynnä ihania pieniä putiikkeja ja ravintoloita, yöelämääkin löytyy vaikka kuinka jos siellä viihtyy. Kuten sanoin, Lappi on paljon enemmän kuin sukset. Se on mielentila, elämäntyyli, paikka rauhoittua ja kerätä energiaa tulevaan. Astu epämukavuusalueelle ja lähde, vaikka et laskisi tai hiihtäisi. Saatat jopa rakastua.

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

OSTA 14 DAYS DETOX TÄSTÄ HINTAAN 17,90!

Oletko jo tutustunut detoxvalmennukseeni? Saat kahdeksi viikoksi ruokavalion jossa syödään puhtaasti, mutta kunnolla, eikä nähdä nälkää. Olo kevenee, saatat pudottaa jopa muutaman kilon. 14 DAYS DETOX antaa täydellisen startin uusille elämäntavoille ja lopulliselle elämänmuutokselle. Se on enemmän kuin pelkkä puhdistuskuuri, se antaa sinulle mahdollisuuden kokeilla millaista on syödä juuri oikea määrä hiilihydraatteja, rasvaa ja proteiineja. Takaan, että voit sen aikana hyvin.


 

Erosin ex-miehestäni vajaat kymmenen vuotta sitten. Viimeisen kerran näin pankissa myydessäni asunnon puolikasta hänelle ja sen koommin ei olla nähty (uskomatonta, ehkä nyt kun kirjoitan tämän niin tietysti törmään häneen kaupungilla) eikä edes puhuttu. Katosimme toistemme elämistä täysin. Se oli elämäni helpoin ihmissuhteen päättäminen. Huonot fiilikset ja energiat jäivät edelliseen elämään ja jatkoin elämääni onnellisena yksin.

 

Erot ovat yleisimpiä ihmissuhteiden loppuja, sen jälkeen luultavasti kuolemat. En tiedä, mutta arvaan. Nimittäin muita ihmissuhteita tuntuu olevan jotenkin pirun hankala päättää. Tähän en nyt laske niitä hiipuneita ystävyyssuhteita, niitä tapahtuu kaikille kokoajan. Mikä saa ihmisen edes päättämään esimerkiksi ystävyyssuhteen ja miten siitä pääsee yli? Tämä postaus on muuten lukijani pyytämä toivepostaus, kiitos mielenkiintoisesta ideasta.

 

 

Jos ystävä tekee jotain petollista, on välien katkaiseminen helpompaa usein juuri sillä hetkellä. Toki jos teko tulee ihan puskista, jää siitä jäljet ja pohdittavaa myöhemmäksi. Jos sattuu käymään terapiassa, voi hyvällä onnella jo yhdellä keskustelulla päästä niiden yli siinä kaikkien muiden asioiden ohella höpötellessä. Ei aina, mutta joskus. Joskus ei vain halua, ei millään, katkaista niitä välejä. Joskus sitä venyy sietokykynsä kanssa äärimmilleen, koska pitää kiinni niistä ihanista yhteisistä muistoista ja mielikuvasta tasapainoisesta, toisia täydentävästä ystävyydestä täynnä luottamusta ja loputonta naurua.

 

 

Niin tein silloinkin, kun skoolasin kuplivalla samassa pöydässä muutaman kaverin kanssa, jotka samaan aikaan puhuivat pienellä porukalla pahaa minusta selkäni takana. Samassa tilassa. Hieman aiemmin olin saanut yhtäkkiä aamulenkillä järkytyksekseni kuulla, kuinka yksi parhaista ystävistäni, tai no, jota pidin itse parhaimpina ystävinäni, oli puhunut minusta todella pahasti, osittain hyvinkin perättömästi ja mustamaalannut minua muutamalle muulle ihmiselle. Siis ihan oikeasti, puhutaan aikuisista, järkevistä ihmisistä. Miksi? Tiedän kyllä syyt, yleensähän siellä on taustalla oma paha olo ja itsensä nostaminen jalustalle. Mutta silti se tuntui pahalta, eikä tuollaista pitäisi koskaan hyväksyä. Yritin kynsin ja hampain pitää kuitenkin tästä ihmissuhteesta kiinni, aloin jopa ymmärtää tätä ystävääni, mutta luottamusta meidän välille ei enää koskaan syntynyt. Kerran yritinkin palauttaa vanhoja hyviä aikoja välillemme uskottelemalla, että ihmiset voivat muuttua. He nimittäin oikeasti voivat muuttua. Tässä tapauksessa epäonnistuin kuitenkin heti.

 

Kärsin itse tuon ystävyyssuhteen kariutumisesta pitkään. Itse en voisi koskaan loukata ystävää. En keksi läheisimmistä ihmisistäni mitään pahaa sanottavaa, en mitään. Tiedättekö miksi? He ovat minulle niin tärkeitä ja läheisiä, että ymmärrän heitä ja heidän valintojaan, aina. Emme läheskään aina ole samaa mieltä ystävieni kanssa, ei pidäkään olla, ja meillä on monilla esimerkiksi hyvin erilaiset moraalikäsitykset. Vaikka ystäväni tekisi mitä väärää omassa elämässään, en tuomitsisi häntä koskaan. Se on ainakin itselleni sen tosiystävyyden merkki. Ymmärrän ja yritän aina asettua hänen asemaansa.

 

 

Ystävyyssuhteita voi päättyä myös ilman dramatiikkaa. Ihmisten arvomaailma muuttuu vuosien myötä. Entä jos käykin niin, että molempien arvot muuttuvat, mutta ne tiet lähtevätkin aivan eri suuntiin. On vaikea jakaa elämänsä parisuhteessa ihmisen kanssa jolla on aivan erilaiset arvot, mutta on se vaikeaa myös ystävyydellekin. Siinä missä toinen jää kiinni loputtomaan ikuiseen nuoruuteen bailaamalla viikonloppu toisensa perään ja myy sielunsa luksukselle ja kolmatta päivää jatkuvalle päihteidenkäytölle, on vaikea jakaa tasapuolinen ystävyys ihmisen kanssa, joka arvottaa perheen, urheilun ja hyvinvoinnin hyvin korkealle. Nämä ovat nyt vain pieniä esimerkkejä, erilaisia arvojahan on paljon enemmän.

 

Ystävyyssuhteiden päättyminen muuttaa elämää. Yhtäkkiä ei olekaan sitä viestittelykaveria ja kun tekee mieli jakaa hauska juttu tai jokin juoru, tajuaa kuinka ei voikaan naputella enää puhelimesta tuon ystävän numeroa. Kun isäni kuoli, meinasin usein koiralenkeiltä soittaa hänelle ja kertoa jonkin hauskan jutun. Ainiin, en voikaan. Vähän sama fiilis, ei nyt ihan yhtä dramaattinen.

 

 

Tähän väliin on ehkä hyvä mainita, että kannattaa myös kääntää katse itseensä. Mitä itse tuo ystävyyssuhteeseen tai omiin ihmissuhteisiin yleensäkin? Uupuneena, kiireisenä tai jopa loppuunpalaneena tai masentuneena saattaa vaatia itse ihmisiltä ympärillään paljon, mutta niin inhimillistä kuin se onkin, voi unohtaa itse olla yhtä hyvä ystävä. Pohtimisen arvoinen juttu sekin.

 

Ystävyys voi päättyä ja vaikka se olisi oma valintamme, se tuntuu pahalta. Ystävyyssuhteen päättäminen omasta halusta vaatii valtavasti rohkeutta ja voimia, mutta uskon että jos on edes syy pohtia kannattaisiko ystävyyssuhteesta päästää irti ja jos ihmissuhde vie energiaa etkä voi olla aidosti oma itsesi, vastaus on ehdottomasti kyllä – kannattaa. Jos pystyy, kannattaa toki puhua ystävän kanssa. Asia voi selvitä, tai sitten se ei selviä. Et tiedä koskaan, jos et yritä. Hankalia ovat tilanteet, joissa on yhteinen laaja kaveripiiri. Silloin on ehkä parempi, että välit vain hiipuvat itsekseen. Jos lakkaa itse pitämästä yhteyttä, huomaa aika pian, kiinnostaako sitä toistakaan enää pitää. Yleensä ei. Sitten eräänä päivänä sitä huomaa vain moikkaavansa nopeasti sitä kaveria, jonka kanssa ennen valmistautui tuntitolkulla kaveriporukan illanviettoihin ja jakoi elämästään kaiken.

 

Miten siitä kaikesta sitten selviää? Suruhan lähtee yleensä suremalla, ikävä ikävöimällä. Tunteille on annettava mahdollisuus tulla, olla mutta sen jälkeen myös mennä. Keskustele asioista muiden ystäviesi kanssa ja ympäröi itsesi hyvillä tyypeillä. Elämä muuttuu ja ihmissuhteet muuttuvat sen mukana. Näille ajatuksille on oltava avoin. Luultavasti pian myös huomaa, kuinka negatiivista energiaa tuonut ystävä vei lähtönsä myötä elämästäsi myös niitä harmaan sävyjä. Tulee tilaa ilolle, vapautuneelle ololle ja huolettomuudelle.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

 

OSTA 14 DAYS DETOX TÄSTÄ HINTAAN 17,90!

 

Oletko jo tutustunut detoxvalmennukseeni? Saat kahdeksi viikoksi ruokavalion jossa syödään puhtaasti, mutta kunnolla, eikä nähdä nälkää. Olo kevenee, saatat pudottaa jopa muutaman kilon. 14 DAYS DETOX antaa täydellisen startin uusille elämäntavoille ja lopulliselle elämänmuutokselle. Se on enemmän kuin pelkkä puhdistuskuuri, se antaa sinulle mahdollisuuden kokeilla millaista on syödä juuri oikea määrä hiilihydraatteja, rasvaa ja proteiineja. Takaan, että voit sen aikana hyvin.


 

Mietin jopa hetken aikaa, olisiko pitänyt tässä julkaista niitä keväällä saamiani viestejä ja kommentteja. Että kuinka ihmiset olivat iloisia siitä, kun jouduin pandemian takia perumaan varattuja matkoja ja monien muiden paljon matkustavien ihmisten kanssa joutuisimme nyt pysymään kotona. No, ilonaiheensa kullakin. Eiköhän tuollaisen katkeruuden takana ole aika paha mieli. Jätetään siis ilkeät kommentit sikseen. Mitä te luulette, milloin voi matkustaa taas hyvällä omallatunnolla?

 

 

En itse usko, että koittaa jokin tietty päivä jolloin voidaan yhdessä huokaista helpotuksesta. Rajat avataan ja lentoja varataan  ihan hulluna. Tuskin. Matkailuala ja lentoliikenne elpyy varmasti vähitellen kun rokotukset alkavat ympäri maailmaa. Jokainen tekee omat päätöksensä miten, mihin ja milloin voi matkustaa ja uskaltaako ylipäätään matkustaa.

 

Vaikka tilanne on ahdistanut ajoittain hyvinkin paljon ja olen kaivannut ulkomaille siitä hetkestä lähtien kun maaliskuussa palasimme Kaliforniasta, olen kuitenkin sitä mieltä, että tauko siitä jatkuvasta lentämisestä ja matkalaukkuelämästä teki hyvää paitsi maapallolle, ihan meille jokaiselle. Matkustamisesta oli tullut itsestäänselvää, olihan se helpommin saatavilla kuin vaikkapa lapsuudessamme ja edullisempaa kuin koskaan aiemmin. Ja yhtäkkiä se vietiin meiltä kaikilta pois. On ihana saada takaisin se lapsuudesta tuttu innostuminen lentokentällä. Matkan suunnittelun riemu ja kiitollisuus koneeseen istuessa. Kun on taas mahdollista matkustaa.

 

 

Itse olen ollut nyt 10 kuukautta Suomessa. Lähes vuoden. En lähtenyt kesällä monien muiden tavoin ulkomaille kun rajat avattiin ja lennot alkoivat kevään tauon jälkeen uudelleen. Olen perunut muistaakseni viisi ulkomaanmatkaa koronan takia. Varasin kaukokaipuussani joulukuussa lennot Yhdysvaltoihin, mutta vasta tämän vuoden syksylle. En olisi uskonut, että tulisin olemaan näinkin tarkka koronarajoitusten kanssa. Oikeastaan voisin sanoa, että olen noudattanut niitä lähes sataprosenttisesti. Nähnyt vain lähimpiä ystäviä, skipannut joka ikiset juhlat, käynyt altistumisen takia testissä ihan just in case, en ole tavannut isoäitiäni kohta vuoteen (!) ja joulun ja uudenvuoden vietin visusti omassa pienessä mökkikuplassa kaukana kavereiden juhlista ja ravintoloista. Kannustan ihmisiä ottamaan koronarokotteen ja käytän maskia aina käydessäni edes nopeasti kaupassa hakemassa pakettia.

 

Tämä ei silti oikeuta minua yhtään sen enempää matkustamaan ulkomaille kuin heitä, jotka eivät rajoituksia ole noudattaneet. Ei, vaikka kuinka haluaisin sen oikeuttavan.

 

 

Jokainen tekee kuitenkin omat valintansa. Itse näen tilanteen siten, että jos matkustan vastuullisesti, testaan itseni ennen ja jälkeen matkan, noudatan maskipakkoa, turvavälejä ja sitä jatkuvaa desinfiointia (aivan kuten kotonakin) riskini sairastua tai tartuttaa muita on aivan yhtä pieni kuin kotonakin. En tuomitse ketään, joka matkustaa, jos matkustaa fiksusti. Päätös matkustaa ei vaadi mitään selittelyä tai välttämättömiä syitä, näitä on nähty somessa paljon. Jätetään myös kertomatta että matkustetaan tai valehdellaan olinpaikka. Se, jos joku on vastuutonta.

 

Täällä Levillä on myös nähnyt kaikkea muuta kuin fiksua kotimaanmatkailua. Täpötäydet baarit, afterskit ja valtavat mökkijatkot ovat olleet aivan normaali asia suomalaisille. Heille, jotka sitten tuntuvat kivittävän ne ulkomaille vastuullisesti reissaavat kaverit.

 

Yksikään meistä ei ole yhtään sen enempää oikeutettu rikkomaan sääntöjä ja suosituksia. Nostan hattua jokaiselle, joka on pystynyt elämään 100% niiden mukaan. Oma jaksamiseni alkaa olla nyt sen verran koetuksella, että luultavasti lähden pian lämpöön. Reagoin melko voimakkaasti pimeyteen ja kaamokseen ja olen nähnyt auringon viimeksi marraskuussa. Alan olla aika lailla loppu tähän. Jos ja kun reissuun lähden, matkustan juuri siten kuin tällaisena aikana pitääkin.

 

Kävittekö te kesällä ulkomailla tai suunnitteletteko kenties lähtöä vielä tänä talvena? Kuka uskaltaa kertoa käyneensä reissussa?

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

Sisustustilini löydät sieltä @ourhometour


 

Meilahti, Tukholmankatu, 2013. Istuin auditoriossa kuuntelemassa ravitsemustieteen luentoa ja pyörittelin mielessäni silmiä. En tekisi tätä itse näin. En, vaikka tieteelliset tutkimukset niin jälleen todistivatkin. Jo tuolloin kyseenalaistin paljon tutkimustuloksia, opiskelujeni jälkeen ehkä vieläkin enemmän. Painotan nyt kuitenkin heti aluksi, että olen itse tieteellisen tiedon puolestapuhuja hyvinkin vahvasti. En lähtisi koskaan soveltamaan tiettyjä asioita, kuten nyt vaikkapa lääkkeiden annostelua tai vaikkapa pistotekniikoita. Mutta enemmän kuin lääketiede tai ravitsemustiede, minä itse uskon kehon ja mielen yhteyteen.

 

PSST.. Tämän kuvan jälkeen pudotin painoa seitsemän kiloa – ruokavaliolla!

 

Syksy 2020. Yllätyin positiivisesti kun ravintovalmentajakoulutukseni pohjautui niin vahvasti tieteelliseen tietoon. Se rakentaa vahvan pohjan osaamiselle, ainakin jos itse on ollut läheisissä tekemisissä tutkimustiedon kanssa aiemmin elämässään. Sitä osaa hyödyntää ja toimintansa osaa perustella sen mukaisesti. Koulutukseni aikana olen saanut paljon arvokasta tietoa ja työkaluja valmentamiseen ja muun muassa ruokavaliosuunnitteluun. Se sama pieni kapinallinen joka istui Tukholmankadun luentosalissa on kuitenkin taas herännyt. Haluan tehdä tämän hieman eri tavalla. En vain suoraan niin, kuin kirjassa sanotaan.

 

Tiede kumoaa sitruunaveden hyödyt ja sanoo sen olevan vain haitallista hampaille. Mitä jos sitruunaveden säännöllinen nauttiminen lisää hyvää oloa, tuntuu puhdistavan koko kehoa ja sen kirpeän raikas maku antaa jo itsessään energiapiikin aamuusi? Silloin sitruunavesi lievittää stressiä ja lievittynyt stressi näkyy vilkkaana aineenvaihduntana. Se toimii sittenkin.

 

 

Miten olisi ravintovalmennus ilman stressiä? Ravintovalmennus joka minimoi stressin? Ravintovalmennus, jossa kuunnellaan kehoa, tai ainakin opitaan kuuntelemaan sitä ja sen tarpeita? PS. Se että kroppasi huutaa suklaata niin että lähdet hakemaan sitä iltamyöhällä lähikaupasta ei tarkoita, että se tarvitsi nimenomaan suklaata.

 

On fakta, että tiettyä tarkkaa ruokavaliota noudattamalla saa kyllä tuloksia. Jos pysyt siinä sataprosenttisesti, onnistut. Jos siis kroppasi toimii kuten yli 90% ihmisistä toimii. Se mitä ravintovalmentajakoulutus ei täysin opeta, on se, miksi siihen tulokseen on niin vaikea päästä. Toki tätä sivutaan koulutuksessa paljon, mutta ravintovalmentaja ei ole mielen asiantuntija, eikä tarvitsekaan olla. En koskaan ole ajatellut että vietin nuo vuodet Tukholmankadulla ja Meilahden sairaala-alueella turhaan. Mutta nyt olen huomannut, kuinka erityisen paljon tuosta koulutuksestani on hyötyä tässä valmennushommassa. Ymmärrän syömisen psykologiaa ja mielen vaikutusta ruokaan ja syömiseen paljon paremmin.

 

 

Ja kaiken tämän lisäksi minulla on sitä, mitä mikään koulutus tai oppilaitos ei tarjoa. Omakohtaista kokemusta. Se, että olen aina ollut hoikka, ei tarkoita sitä etten olisi kamppaillut syömiseen liittyvien asioiden kanssa. Sitä olen tehnyt, vuosia. Vuosikymmenen, ja ylikin. Tiedän, että netistä ostettu ja ladattu kuukauden ravintovalmennus voi olla jopa hirveä kokemus. Epäselvä ja hankala kitudieetti, joka tekee kiukkuiseksi ja nostaa menneisyydestä tutun kontrollintarpeen ja huonon omantunnon pintaan. Että en mä surkea luuseri tästäkään selvinnyt. Samalla muut lataavat someen onnistuneita muutoskuvia jossa ihan taatusti huijaavat. Toisaalta tiedän, että jollekin se yksi valmis helppo ruokavalio on se avaintekijä muutokseen. Se ei ehkä muuta koko elämää, mutta se on alku sille isolle elämänmuutokselle. Ainakin jos se toimii ja sitä on mielekästä noudattaa.

 

 

Sen takia tein ensimmäisen verkkovalmennukseni 14 Days Detoxin. Helppo ja lyhyt valmennus, joka antaa pienen maistiaisen siitä, kuinka ruokavalio vaikuttaa kehoon ja mieleen. Kuinka säännöllinen ja tasapainoinen syöminen antaa energiaa, tuo kaivattuja tuloksia ja keventää niin oloa kuin sitä mieltäkin. Sen jälkeen on taas aika miettiä omia aiempia tottumuksia ja pikkuhiljaa alkaa tehdä niihin muutoksia. Yksilöllinen ravintovalmennus onnistuu nykyään helposti myös etänä. Ja koska ravitsemus on yksi suurimpia tekijöitä kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa, siihen on syytä kiinnittää huomiota. Satsaus ravintovalmennukseen voi muuttaa elämääsi monellakin osa-alueella. Kehon ja mielen tasapaino ja energisyys alkavat näkyä itsevarmuudessa, työasioissa ja ihmissuhteissa.

 

Ravintovalmennus ei saa tuoda asiakkaalle lisää stressiä. Aluksi voi toki tuntua hieman haastavalta ottaa uusia rutiineja ja tapoja käytäntöön, mutta se pieni vaiva on hetkellinen ja kannattaa nähdä. Nopeammin kuin arvaatkaan, siitä tulee uusi normaali. Tässäkin painotan, että jos joku uusista rutiineistasi ei vain millään tunnu sopivan sinun arkeesi ja elämääsi, on siihen tehtävä muutos. Lähes kaikkeen löytyy ratkaisu, mutta ei aina yksin. Autan sinua mielelläni ravintovalmennukseen liittyvissä asioissa ja tulen nyt alkuvuodesta julkaisemaan yksilöllisen valmennushinnaston sekä lisää verkkovalmennuksia.

 

 

Suosittelen kuitenkin kaikkia aloittamaan 14 DAYS DETOXILLA. Se ei ole mehudieetti, se ei ole paasto, eikä hankala lisäravinnekuuri. Kahden viikon ajan syöt monipuolisesti ja juuri sellaisessa suhteessa proteiinia, hiilihydraatteja ja rasvoja kuin ”pitäisikin”, samalla hieman keventäen. Aineenvaihdunta vilkastuu, nesteet lähtevät reippaasti liikkeelle. Luultavasti pudotat painoa pari-kolme kiloa. Jos sinulla ei ole aavistustakaan miten paljon tai mitä pitäisi syödä aterioilla keventääksesi oloa ja ehkä myös pudottaaksesi pari kiloa, kokeile tätä. Onnistut takuulla.

 

Itse aloitan 14 Days Detoxin nyt tammikuussa kun palaan Lapista kotiin. Valmennuksen materiaalit ovat käytössäsi neljä viikkoa ostopäivästä, joten ehdit rauhassa tutustua niihin ennen aloitusta. Valmennuksen ajan syödään todella monipuolisesti ja ”ihan oikeaa ruokaa” ilman mitään sen kummempia erikoisruoka-aineita. Ruokavalio on nyt myynnissä superedullisella hinnalla ja sen toteuttaminen on todella edullista (raaka-aineet eivät ole kalliita) jotta mahdollisimman moni voisi lähteä mukaan. Olet vain yhden päätöksen päässä hyvästä olosta.

 

OSTA 14 DAYS DETOX TÄSTÄ HINTAAN 17,90!

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

Sisustustilini löydät sieltä @ourhometour