Jo monissa tutkimuksissakin se on todettu – suomalaisten vuoden stressaavin aika on nyt. Marraskuun alusta stressi alkaa nousta ja se saavuttaa huippunsa jouluna. Kaikkihan varmasti tietävät ja ovat kuulleet tai kokoneet joulustressiä. Minusta, oikein jouluihmisten jouluihmisestä, on kovin ikävää että tämä maailman ihanin vuodenaika aiheuttaa meille niin suurta stressiä. Sen kun kuuluisi olla rentoa ja tunnelmallista yhdessäolon aikaa perheen kesken kokonaisen vuoden päätteeksi. Stressi joulun alla liittyy kuitenkin paineisiin työelämässä – ennen pitkiä pyhiä ja vuoden vaihtumista on monta deadlinea ja vuoden tavoitteet halutaan vielä saavuttaa. Joulu on kaupallistumisensa myötä tehnyt sen, että juoksemme selkä hiestä märkänä kaupoissa etsimässä toinen toistaan upeampia lahjoja läheisillemme. Tarkoitus on hyvä, mutta samalla väsytämme itsemme ja kortisolitasot nousevat nousemistaan. Haluamme koristella kodin kauniiksi, valmistaa jouluruokia, ripustaa valoja ja siivota. Ja pian se mukava tekeminen stressaa ja ahdistaa.

 

Juuri nyt siihen omaan jaksamiseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Pienillä teoilla voi parhaimmillaan muuttaa koko loppuvuoden sävyä rennommaksi ja positiiviseksi.

 

 

Suorittaminen, kuin kirosana. Jokainen tietää, kuinka pahasta suorittaminen on. Kannustan kuitenkin sen verran suorittamaan, että saisit itsellesi tehtyä selkeän listan mitä pitää tehdä ennen joulua tai vuodenvaihdetta. Teen itse itselleni joka maanantai pienen to do-listan, jonka tarkoituksena on vain selvittää itselleni että lopulta tekemistä ei olekaan niin paljon, kuin olin stressin täyttämättä päässäni kuvitellut. Listaa erikseen työasiat, kotiin liittyvät asiat ja esimerkiksi lahjahankinnat. Jos tuntuu ettei aika riitä kaikkeen haluamaasi vapaa-ajalla, kirjoita ylös ketä läheisiä haluat ehtiä tapaamaan vielä joulun alla ja sovi menot. Tämä voi vaatia ensin hieman vaivaa ja tuntua stressaavalta, mutta lopulta se vain vähentää stressiä ja helpottaa elämääsi. Vähän kuin se keittiön siivoaminen illalla. Tuntuu työläältä ja sitä haluaisi mennä vain nukkumaan, mutta kun sen viisi minuuttia käyttää tiskien koneeseen laittamiseen, aamiaisen valmisteluun ja pöytien pyyhkimiseen, seuraava aamu sujuu paljon paremmalla mielellä sekä nopeammin ja selkeämmin.

 

Nuku kunnon yöunet. Siis ihan joka yö, jos mahdollista. Stressi ja pimeys väsyttävät. Anna kehosi levätä ja huomaat jo aamulla herääväsi aivan eri mielentilassa. Muutama kunnon yö tekee ihmeitä, mutta hyvästä unesta kannattaa pitää kiinni ihan aina. Huolehdi palautumisesta treenien välillä ja huomaa palautumisen tarve myös stressaavassa arjessa. Joulun alla pyrin järjestämään rentoja hetkiä kotiin – lahjojen paketointi sujuu hiljaisessa illassa kynttilän valossa joululauluja kuunnellen. Joskus myös yksinkertainen hiljaisuus on parasta, mitä voit itsellesi antaa. Kiinnitä huomiota siihen, millainen olosi on pysähtyessä. Jos et osaa olla edes hetkeäkään ilman musiikkia tai puhelinta, kehosi ja mielesi on taatusti ylikierroksilla. Minulla oli tällainen olo viime viikolla. Paras lääke siihen on pakollinen pysähtyminen ja hiljaisuus. Lähdin rauhalliselle kävelylenkille pimeään iltaan ja päätin, etten ota kertaakaan puhelinta taskusta. Keskityn hengitykseen, ympäröivän luonnon ääniin ja koiriin.

 

Pieni hetki meren äärellä kuunsiltaa tuijottaen tuntui arjen meditaatiolta. Rauhoitti ja tyhjensi ajatukset hetkeksi kokonaan.

 

 

Luonto rauhoittaa. Järjestä kaverin kanssa vaikka glögitreffit ulkona, se taitaa olla melko koronaturvallistakin. Toisinaan stressaantuneena toisten ihmisten seura rauhoittaa ja omat ongelmat ja kiireet tuntuvatkin paljon pienemmiltä. Joskus on myös kiva mennä ulos ihan yksinkin. Itse rentoudun parhaiten juuri siellä merenrannassa tai metsässä. Odotan jo nyt, kuinka pääsen ensi viikolla Lappiin karistamaan stressiä hiihtoladulle. Tai edes sille pienelle pätkälle joka on auki, Lapissa kun on vasta kovin vähän lunta. Tähän aikaan vuodesta pihistää helposti liikunnasta ja ulkoilusta. Sataa ja on pimeää. Järjestä sille kuitenkin aikaa. Ehkä luovut hikiliikunnasta ja kävelet tai teet vaikkapa joogaharjoituksen kotona. Intuitiivista liikkumista kannattaa nyt opetella.

 

Hengitys on myös helppo keino vaikuttaa nopeasti mielen tilaan. Tämä helppo hengitysharjoitus on mahdollista tehdä melkein missä tahansa, missä on rento ja mukava olla. Rohkea kokeilee sitä lämpimissä vaatteissa vaikkapa siellä metsässä. Keväällä uskaltauduin ensimmäistä kertaa makoilemaan metsässä. Se tuntui aluksi vähän tyhmältä, mutta kun sen maadoittumisen tunteen kokee, sinne haluaa aina uudelleen. Luonnossa omat ongelmat tuntuvat aina vähän pienemmiltä. Vanhoja suuria puita katsellessa tajuaa, kuinka monta elämää ja myrskyä nuo rungot ovatkaan nähneet. Niitä tulee ja niitä menee. Stressaamme lopulta kovin turhista asioista ja stressaantuneena unohdamme olla kiitollisia.

 

 

Tänä vuonna kiitollisuus on varmasti ollut vaikeampaa kuin aiemmin. Pettymystä pettymyksen perään, epävarmuutta ja haasteita. Toissayönä heräsin yhtäkkiä ajatukseen, etten ole muistanut aikoihin olla kiitollinen kaikista niistä ihanista asioista, joita minulla on. Olen keskittynyt liikaa siihen, mitä ei ole. Siihen, mitä korona on vienyt pois. Pyörin sängyssä ja päätin muuttaa asioita. Aloin taas tehdä kiitollisuusharjoituksia ja keskittyä tietoisesti pieniin hetkiin. Harmittaa, että olin unohtanut ne sillä kiitollisuus on ollut iso osa elämääni ja se on myös yksi luonteenvahvuuksistani. Sitä elämä tekee, laittaa välillä unohtamaan ne hyvätkin opitut asiat. Mutta lohdullista on, että aina voi aloittaa uudelleen. Kiitollisuus ansaitsee pian oman kirjoituksensa, siihen on nyt juuri oikea aika keskittyä.

 

Itsestään on hyvä pitää huolta liikkumalla, syömällä hyvin, lepäämällä riittävästi ja huolehtimalla palautumisesta. Muista kuitenkin myös vähän hemmotella itseäsi ja huolehtia ulkoisesti hyvinvoinnistasi. Eilen illalla Miksun mentyä nukkumaan laitoin kasvonaamion ja hemmottelin ihoa ylellisillä kosmetiikkatuotteilla. Niillä, jotka aina kiireisissä illoissa ja aamuissa unohtuvat. Eteeriset öljyt rentouttivat, lakkasin varpaankynnet ja annoin lakan kuivua vielä katsellen viimeisen jakson ihanaa hömppäsarjaa kynttilänvalossa. Tuon hetken olisin voinut käyttää toki nukkumiseenkin, mutta puoli tuntia hyvää oloa oli ehdottomasti sen arvoista, että pihistin sen unesta. Yöllä Cara herätti ihan poikkeuksellisesti ulos ja heti kun avasin ulko-oven ja katsoin pimeää taivasta, näin siellä todella kirkkaan tähdenlennon. Tuli tunne, että nyt ollaan oikealla tiellä. Stressaako teitä joulun alla?

 

PS. Vielä loppuun mainoslinkki! Mitä itsensä hemmotteluun tulee, kurkkaa tämä Skincityn Black Week-tarjous – saat nimittäin vain tänään Declèorin tuotteista -30% alennuksen. Tutustuin sarjaan 7 vuotta sitten Ranskassa ja ihastuin aromaterapeuttisiin tuoksuihin ja koostumuksiin. Talvi-iho tulee rakastamaan kuivaöljyä, Aromessence-seerumia ja kosteuttavia puhdistustuotteita. Sarja on harvoin alennuksessa, saati näin hyvässä alessa joten tänään kannattaa tilata. Luksusta nyt hyvällä alella, näistä pitää kehon lisäksi myös mieli. Aromaterapeuttisen kuivaöljyn levitys iholle on talviuinnin jälkeen aivan taivaallista hemmottelua.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

Sisustustilini löydät sieltä @ourhometour


 

Instagramissa kirjoitinkin kiireentäyteisestä marraskuun puolikkaasta. Siinä missä remonttikiireet hellittivät, luojan kiitos, toi marraskuun aloitus mukanaan yllättäen hirveän kasan töitä ja paljon uusien asioiden opettelua. Omalta mukavuusalueelta, tai ainakin niistä levollisista rutiininomaisista arkipäivistä, poistumista, jonka jälkeen on kyllä aina ihan mahtava fiilis, mutta hetken aikaa vain niin kovin väsynyt. Halusin laittaa kerralla koko joulukodin kuntoon, että saan nyt vain nauttia siihen asti, kunnes on aika lähteä joulunviettoon juuri ennen pyhiä. Ja voi kuinka onnellinen olen, että sen vaivan näin. Tämän kaikin puolin raskaan vuoden jälkeen vihdoin lähes joka ikinen tavara, myös ne jouluiset tavarat, ja muutenkin elämän palaset ovat taas paikoillaan. On aika alkaa hidastaa tahtia, pysähtyä loppuvuodeksi ja olla läsnä.

 

 

Välillä se pessimistipeikko yrittää kiivetä olkapäälle ja sanoa, että älä nyt sano että voit vain tyytyväisenä olla – et tiedä vielä mitä on edessä. Sen vuosi 2020 on todella opettanut. Mitä vain voi tapahtua koska vain. Siksi on tärkeää harjoitella sitä läsnäolon taitoa. Olla läsnä siinä hetkessä, juuri nyt. Uskoa, että elämä kantaa.

 

Illalla talon hiljentyessä siivoilin vielä keittiötä. Helpotan arkeani laittamalla aina illalla valmiiksi aamiaisjutut ja seuraavan päivän vaatteet. Se ei ole missään nimessä suorittamista, se on stressin minimointia. Eilen katselin jouluista kotia, pöydällä paloi vielä yksi joululta tuoksuva kynttilä. Näettekö nuo ikkunasta loistavat valot? Siellä on Suomenlinnan kirkkomajakka. Se vilkuttaa viestiä H, eli Helsinki. On hyvä olla kotona. Tähän hetkeen pysähtyessäni summaan mielessäni kulunutta vuotta. Aikamoinen aloitus uudelle vuosikymmenelle. Nyt on aika kerätä hetken aikaa voimia tulevaan. Toivon kovasti, että tuleva vuosi on kaikin puolin parempi.

 

 

Joulun alla moni on stressaantuneempi kuin tavallisesti. Eikä siihen vaikuta pelkkä joulu ja sen valmistelut, vaan vuoden vaihtuminen heti joulunpyhien jälkeen tuo usein monta muutakin deadlinea. Pimeys väsyttää, kaamos jopa masentaa. Kiire ja yleinen hälinä ympärillä rasittavat erityisesti herkkiä. Tänä vuonna vuosi on ollut lähes kaikille poikkeuksellisen raskas. Ensi viikolle kirjoitin postauksen stressin tärkeästä hoidosta joulun alla. Se on samalla myös muistutus itselleni – tälläkin viikolla huomasin monta kertaa kuinka päässä vain suhisi. Tuntui, että tekemistä oli enemmän kuin ehdin tehdä mutta listatessani asioita ylös, ei niitä ollutkaan. Stressi on ainakin itselleni usein myös mielentila, johon helposti jämähtää.

 

Vaikka tiedostan nämä asiat ja olen osannut parin vuoden takaisen oman ylirasitustilani jälkeen hoitaa itseäni hyvin, tarvitsen kuitenkin välillä itsekin pientä muistutusta pysähtymisestä. Joskus siihen riittää jouluinen kynttilänvalo ja kanelin tuoksu, joskus se vaatii vähän enemmän.

 

 

Muistathan pitää huolta omasta jaksamisestasi ja pysähtyä säännöllisesti. Se on palvelus sinulle ja läheisillesi. Oikein rentouttavaa ja tunnelmallista viikonloppua <3

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

Sisustustilini löydät sieltä @ourhometour


 

Lapsena rakastin omenahilloa. Mamma teki sitä omista omenoista ja saatoin piirrettyjä katsellessa syödä sitä suoraan pakasterasiasta niin kauan, että oli jo huono olo. Tiedän reseptin ja valmistuksen haasteet, ja sen takia myös ymmärrän miksei mamma enää jaksa tehdä tuota hilloa. Selailin terveellisten herkkujen reseptejä tässä taannoin ja innostuin kokeilemaan terveellistä omenahilloa. Se on siis omenahillo ilman sokeria. Siitä tuli niin hyvää, että valmistusvaiheessa pienet kädet kävivät ensin napsimassa salaa paistettuja omenoita ja sen jälkeen blenderin kannu ja iso lusikka katosivat yläkertaan kun selkäni käänsin. Resepti on niin jouluinen, että haluan jakaa sen juuri nyt. Hillo on täydellinen pari puurolle ja tämä ”jouluhillo” on maistunut nyt monena aamuna lapsellekin ennen eskaria.

 

 

 

Itsetehty omenahillo ilman sokeria

5 punaista omenaa

2 tl kookosöljyä

2 tl luomukanelia

1 rkl sitruunamehua

2 rkl vaahterasiirappia, agavesiirappia tai hunajaa

2,5 dl vettä

2 rkl chiasiemeniä

 

 

 

Pilko omenat pieniksi kuutioiksi. Paista 200 asteessa noin 15 minuuttia ja jäähdytä hetki. Kaada omenapalat kulhoon. Lisää kookosöljy, kaneli, sitruunamehu ja vaahterasiirappi. Sekoita käsin tai kauhalla huolellisesti, niin että kookosöljyseos on peittänyt kaikki omenapalat. Sekoita blenderissä veden kanssa. Mitä pidempään sekoitat, sitä tasaisempaa hillosta tulee. Itse tykkään pienistä sattumista, joten en blendaa tätä ihan ”loppuun asti”. Lopuksi lisää sekaan chiasiemenet ja sekoita vielä kerran. Lusikoi seos hillopurkkiin ja anna olla jääkaapissa yön yli. Parasta sen puuron kanssa, mutta toimii loistavasti esimerkiksi jouluisen leivän päällä tai mikäli tiedossa on talvisia juhlia, on tämä mainio valinta täytekakun väliin. Ja jos makeanhimo yllättää, lusikoit tätä hyvällä omallatunnolla suoraan siitä purkista. Valmistusvaiheessa koti lisäksi täyttyy ihanasta joulun tuoksusta <3

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

Sisustustilini löydät sieltä @ourhometour


 

”He’s all I want, just for me, underneath my Christmas tree. I’ll be waiting here, Santa that’s my only wish this year..”

 

 

Olen hyräillyt tuota ja monta muutakin joululaulua viime päivinä koristellessani kuusta. Ensimmäinen vuosi, kun oma roolini jäi lähinnä neuvonantajan ja niiden ”vaikeiden lasikoristeiden” ripustajan osaan. Tämän vuoden joulukuusi muistuttaa hyvin pitkälti tätä viime vuoden kuusta. Se oli hieman vaaleanpunaisempi mutta niin oli silloinen kotikin. Luminen kuusi on nyt toista vuotta käytössä ja yhtä nätti ja hyvässä kunnossa kuin viime joulunakin. Kun sen säilyttää oikein, kuusi palvelee varmasti jopa vuosikymmenen. Edellisen kuusen toin toimistolle viime vuonna. Kuten moni läheisistäni tietääkin, olen se hullu joulukuusimuija joka aivan mahdottomasti rakastaa kuusia ja niiden koristelua. Innostus on tarttunut myös Miksuunkin ja oli ihana koristella vihdoin kuusi oikeasti yhdessä. Muistan ne päiväuniajat ja illat nukkumaanmenon jälkeen, jolloin itse koristelin kuusen toivoen, ettei se lastenhuoneessa voimia keräävä pikku tuholainen saisi kovinkaan montaa lasipalloa rikottua. Aikanaanhan juuri Miksun takia vaihdoin kuusen tekokuuseen, sillä aito kuusi oli hänen kanssaan aika.. Hasardi.

 

Luminen kuusi on ollut kuitenkin niin ihana (ja sen käyttöikä niin ihanan pitkä) ettei paluuta vanhaan enää ole. Jos saisimme talvisemmat kelit, innostuisin ehkä hankkimaan aidon kuusen ulko-ovelle, se olisi ihana. Jos olisimme joulun kotona, toisin ehdottomasti oikean kuusen sisään nyt kun sille olisi tilaakin esimerkiksi yläkerran olohuoneessa. Niin hullu joulukuusimuija olenkin, että varmasti vielä jonain vuonna meillä on sisällä kaksi kuusta jos tilaa vain löytyy. Kuusi tuo ihanaa tunnelmaa, iltaisin en pidä edes olohuoneessa muita valoja kuin kuusenvalot, pöydillä olevat valosarjat sekä ikkunatähdet.

 

 

 

Mirvan joulukuusi on perinteisesti täynnä. Mulla on tälläkin hetkellä vielä yksi pieni kassillinen palloja ja mietin laitanko ne vielä joihinkin oksiin jos löytyy vapaita vai kenties lasimaljakkoon. Joka ikisellä kuusenkoristeella on tosiaan oma tarina, joka on jotenkin aivan ihana ajatus. Vaaleanpunaisia palloja eri kuoseissa on eniten, mutta niilläkin seteillä on tarinansa. Muistan edelleen, kun hammasleikkauksen jälkeen harhailin naama turvonneena katsomaan perheen kanssa Stockan jouluikkunaa ja raahasin niitä kaksin käsin kotiin. Disney-koristeet ovat Orlandon Disney Worldista ja muistuttavat tuosta ihanasta matkasta aina, kun katson niitä. Moni koriste onkin hankittu ulkomailta – Jenkeistä, Dubain joulukoristetaivaasta, Wienin joulumarkkinoilta tai Pariisin kujilta.. Osa on kulkenut mukanani ensimmäisestä asunnostani lähtien, yli vuosikymmenen ajan. Osa muistuttaa niistäkin kodeista, joihin en koskaan haluaisi palata. Koirille on omat pallot ja Miksu saa joka joulu valita oman uuden koristeen.

 

Kuusen alla myös perinteisesti majailee yksi elävä nelijalkainen, jonka voi ainakin yhdestä näistä kuvista bongata. 

 

 

 

Näissä tunnelmissa meillä odotetaan joulua uudessa kodissa. Milloin te laitatte muuten yleensä kuusen? Ajattelin että olen tänä vuonna jotenkin erityisen ajoissa, mutta kun katsoin vanhoja kuvia, olin viime vuonna ihan samaan aikaan liikkeellä kuusijuttujen kanssa. Jotenkin nämä lämpimät ilmat kai sekoittavat ajantajun ja unohdan, että jouluun on todellakin vain reilu kuukausi aikaa. Tänään on ohjelmassa piparkakkutalon rakennusta ja alakerran remontin valmistumisen fiilistelyä. Vihdoin saa vain olla ja nauttia!

 

Olisipa ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

Sisustustilini löydät sieltä @ourhometour


 

Sain aivan ihanan vastaanoton, kun kerroin aloittaneeni ravintovalmentajan opinnot! Kiitos kaikille kauniista sanoista ja kannustuksesta, niistä tuli todella hyvä mieli. Tosiaan olen viettänyt paljon vapaa-aikaa opintojen parissa ja koittanut imeä itseeni kaiken tiedon, jonka aiheesta irti saan. Vaikka tietämykseni ravitsemuksesta onkin ollut jo melko laaja, olen saanut juuri sitä tieteellistä tutkimustietoa monen väitteen ja uskomuksen pohjalle. Jatkuvasti kasvaa myös innostus itse valmentamista kohtaan ja tarkoitukseni onkin alkuvuodesta alkaa valmentaa myös asiakkaita. Vaikka ensin ajattelinkin tekeväni tätä vain itseäni varten, on auttamisen haluni nostanut taas päätään ja haluan jakaa tietoutta, tai pikemminkin hyvää oloa ja ruokavaliomuutosten mukana tulevia hyötyjä muidenkin elämään. Sanon jo nyt, että jos olet itse kiinnostunut ravintovalmennuksesta, laita viestiä täällä blogin kautta, yksityisviestiä Instagramissa tai suoraan meiliä mulle mirvaannamarian@gmail.com ihan vaikka heti – suunnittelun voi aloittaa milloin tahansa, vaikka varsinaisesti aloitankin näiden hommien teon vasta myöhemmin talvella. Mutta tuollaisista käytännön jutuista sitten myöhemmin lisää kun ovat ajankohtaisia. Takaisin yhteen lempiaiheistani, nimittäin ruokavalio ja sen vaikutukset hyvinvointiin ja miksi ne ovat niin lähellä omaa sydäntäni.

 

 

Aiheesta voisi kirjoittaa tietysti loputtomiin, mutta ajattelin tässä postauksessa avata hieman niitä syitä, miksi itse olen kiinnostunut nimenomaan ravitsemusasioista. Iso osa teistä tietääkin, rakastan liikuntaa. Voisin kouluttaa itseäni myös liikunta-alalla, mutta koen että ravinto on paljon isommassa osassa ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia kuin liikkuminen, vaikka hyvin tärkeitä molemmat ovatkin. Ruokavalio on hyvinvoinnin perusta. Se vaikuttaa siihen kuinka nukumme yömme, miten virkeinä ja minkä näköisenä heräämme aamulla, miten jaksamme töissä ja harrastuksissa sekä kuinka sairastamme ja palaudumme. Koska jokaisen täytyy syödä, on ruokavaliomuutos mainio tapa aloittaa isompikin elämänmuutos. Usein kun elämäntapamuutos aloitetaan muokkaamalla ruokavaliota, positiiviset muutokset saavat aikaan myös sen, että alkaa tehdä mieli myös liikkua vaikka se olisi aiemmin ollut syystä tai toisesta tahmeaa.

 

Olen ollut aina hoikka, painoni on vaihdellut aikuisiällä 48 kg – 65 kg välillä elämäntilanteesta riippuen. Olen kokeillut yhtä jos toista dieettiä ja vastaavasti syönyt taas ihan mitä sattuu. Laskenut maanisesti kaloreita, punninnut ruokia ja toisaalta taas tilannut kaksi burgeria kerrallaan ja syönyt kerralla kokonaisen kakun (kyllä..). Tiedän, miten keho toimii, miten se reagoi eri ravintoaineisiin ja miten painon saa putoamaan. Tiedän kyllä helpon keinon myös sen nostamiseenkin. Skumppa ja roskaruokadieetillä saa puolessa vuodessa ihan kivasti kiloja – ja ihan huomaamatta. Läheiseni ovat pudottaneet painoa monin eri keinoin aina lapsuudestani asti. Muistan isäni kaalisoppakuurit vieläkin ja jo silloin minussa syttyi jonkinlainen kipinä tähän ”alaan”. Hyvä olo tai suuri painonpudotus eivät saa vaatia kitudieettejä. Eivät myöskään lisäravinteita tai kalliita erikoisruokia. Terveellinen syöminen on itseasiassa paljon edullisempaa kuin herkuttelu. Dieeteille on toki joskus hetkensä enkä esimerkiksi ravintovalmentaja tule koskaan keneltäkään kieltämään ruokien punnitsemista tai kaloreiden laskemista. Tiedän valmentajia, jotka hyvästä tahdostaan suojelevat asiakkaitaan kaloreiden ja grammojen laskemiselta. Ymmärrän pointin, mutta joskus tilanne on se, että asiakas haluaa eroon niistä ”viimeisistä kiloista” eikä joku välttämättä ymmärrä esimerkiksi annoskokojen tai piilorasvan merkitystä. Siksi olen alusta asti koulutuksessani sanonut, että itse valmentajana antaisin asiakkaalle myös tarkat ruokavaliot grammoineen, jos hän niin haluaa. Moni ei edes halua, eikä onneksi tarvitsekaan. Mies, josta olen aivan valtavan ylpeä, pudotti 20 kiloa painoa vajaassa neljässä kuukaudessa. Eikä laskenut yhtään kaloria, grammaa tai makroa. Yhtään kiloa ei ole tänä päivänäkään tullut takaisin.

 

 

Olen myös äiti. Tiedän, että jokainen odotus ja imetys ovat yksilöllisiä. Kukaan ei tiedä, kuinka paljon keho kerää kiloja raskauden aikana – eikä sitä, kuinka nopeasti se ne pudottaa. Niin kauan, kun hormonitoiminta ei ole ”normaalia” eli on raskaana tai imettää vauvaa, kilot voivat joko tippua silmissä tai vastaavasti jämähtää täysin paikoilleen. Sen jälkeen kun imetysaika on ohi, keho alkaa taas toimia. Tiedän, miten haastavaa on syödä ”omia ruokia” kuin muu perhe. Kun anemiadiagnoosin seurauksena aloin syödä taas punaista lihaa, olemme alkaneet syödä lapsen kanssa samoja ruokia. Lapsiperhearkeen kuuluu myös kiire, ja minä todella tiedän mitä se on. Nälkäkiukut, huonot välipalat, väsymys ja sitä seuraavat valinnat, yleensä ne huonot.. Niin tuttuja juttuja. Äitinä olemisen lisäksi teen jatkuvasti töitä kahdella hyvin erilaisella alalla. Niin ja yritän pitää kodin edes jonkinlaisessa kunnossa, hoitaa koirat hyvin ja huolehtia siinä sivussa ihmissuhteistakin. Treenaan neljästi viikossa salilla, lenkkeilen kahdesti tai kolmesti.

 

En jaksaisi tätä ehkä viikkoakaan, jos söisin huonosti.

 

 

Kun sen kerran oppii, on siitä helppo pitää jatkossakin kiinni. Liian haastavat tai suuret muutokset eivät ole pysyviä ja kun tarpeeksi miinuskaloreille mennään, alkaa tehdä mieli karkkia. Se on vain faktaa, sillä keho haluaa energiansa jostain. Rasva ei pala kunnolla vaan varastoituu entisestään, jos ei syö säännöllisin väliajoin. Kuitenkin kaikissa elämäntapamuutoksissa tulee muistaa, että itselleen on oltava armollinen. Joskus elämä kolhii ja silloin tekee mieli tehdä niitä huonoja valintoja. Suo se itsellesi. Älä rankaise, vaan hoida ja paranna haavoja rauhassa pahimman yli. Kuitenkin kaikissa elämän kriiseissä tulee vaihe, jolloin normaaliin rutiininomaiseen arkeen on hyvä palata kiinni, ettei elämä lähde kulkemaan sen pidempään sitä väärää raidetta pitkin. Silloin auttaa, kun on ne vanhat tutut opit muistissa, miten tulisikaan syödä, että voi hyvin. Ja kun niitä hetken aikaa noudattaa, huomaa taas voivansa paljon paremmin. Kehon ja mielen yhteys on lumoavaa.

 

Ravintovalmentajana voin tietysti neuvoa ihan kaikkia perusasioissa. Rasvanpoltto, säännöllisyys, monipuolisuus, aterioiden koostaminen, ateriarytmi.. Hyvin samankaltaisia asioita kaikille, ne vain muokataan sopimaan yksilöllisesti asiakkaan arkeen. Kuitenkin sitä ominta kohderyhmääni ovat kanssani hektistä arkea elävät naiset, ennen kaikkea ne kiireiset äidit jotka haluavat onnistua ja voida hyvin, mutta eivät aina vain yksinkertaisesti jaksa tai eivät ihan tarkalleen tiedä, mitä tulisi tehdä. Heille aivan erityisesti haluan tehdä valmennuksia. Koska kun voi hyvin ja syö hyvin, heijastuu se niihin kaikkiin elämän osa-alueisiin. Ihan vain sillä, että pitää itsestään huolta, syö oikein ja siinä sivussa vähän liikkuukin, voi olla paljon parempi äiti. Samalla omia terveellisiä elämäntapoja siirtää myös lapsille. Ehkä he joskus myös omille lapsilleen. Pienet teot ovatkin niitä isoja tekoja. Ne muuttavat maailmaa.

 

Olisipa ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

Sisustustilini löydät sieltä @ourhometour