Viikonloppu meni aivan hujauksessa. 2-vuotisjuhlien järjestäminen on oikeasti rankempaa kuin mun duuni! Ajattelin tehdä tänään synttäripostauksen, mutta se nyt jäi. Koko päivä on mennyt niin fiilistellessä tätä elämää, ettei ole oikein pystynyt istua alas kirjoittamaan. Oikeasti mä nukuin varmaan viiden tunnin päiväunet.. Synttäritunnelmiin voi palata huomennakin. Nyt sänky kutsuu taas, sitä ennen hieman kiitollisuudenaiheita viime päivistä..

2vuotissynttärit olivat aivan mahtavat. Niin onnistuneet kaikin päin. Tuhannesti kiitoksia kaikille meidän ihanille vieraille. Ja äiti ja mamma, olitte korvaamaton apu! Mulla on maailman parhaimmat sukulaiset ja ystävät.

Ystävät He, joita voi halata keskellä yötä kyyneleet silmissä ja samalla kuunnella Paula Vesalan rakkauslauluja. He, jotka saavat sinut nauramaan kerta toisensa jälkeen ja he, joiden kanssa voit jakaa aivan kaiken. Teitä on vähän, mutta olette sitäkin arvokkaampia ja rakkaita. Tiedätte kyllä.

2-vuotiaani on oikeasti niin uskomattoman fiksu ja reipas pieni poika. En voi käsittää, kuinka kaksi vuotta onkaan kulunut näin nopeasti. Mikään tässä maailmassa ei ole koskaan niin tärkeää ja rakasta kuin hän. Taidan käydä tuijottelemassa nukkuvaa pikkuistani vielä ennen sänkyyn menoa.

Tälläiset sunnuntait Maailman paras krapulapäivä i-ki-nä!

Te lukijat ja teidän ihanat kommentit, viestit ja sähköpostit. Niitä on ollut viimeaikoina kivan paljon! Vuorovaikutus kanssanne on ehdottomasti parasta tässä blogihommassa.

Työ Mulla on oikeasti nyt niin ihana työympäristö ja työkaverit ja paljon mielenkiintoista hommaa, että töihin on kiva mennä.

VSX -urheilutrikoot Mikään housumalli ikinä ei ole näin mukava ja hyväntuntuinen päällä. Voisin käyttää näitä ihan joka päivä, maailman paras sunnuntaiasu yhdistettynä isoon teeppariin.

Hyvä fiilis syksystä En osaa sanoa kyllä yhtään mistä se johtuu, mutta tänäänkin fiilistelin ihan täysillä alkavaa syksyä ja pimeneviä iltoja. Uusia alkuja, jännää..

Kysymyspostaukseen voi muuten käydä vielä laittamassa lisää kysymyksiä, sinne on tullutkin niitä jo tosi kivasti. Vastailen tulevalla viikolla niihin sitten. Huomenna niitä synttärijuttuja ja ehkä jotain muutakin. Nyt hyvää yötä ja upeaa alkavaa viikkoa kaikille teille!

Seuraathan blogiani jo? FACEBOOK / INSTAGRAM / SNAPCHAT mirvaannamarian


Vihdoinkin myös mun blogissa, nimittäin kysymyspostaus – iiks! Vaikka kerron täällä aika laidasta laitaan asioista elämästäni, ne ovat sellaisia joita itse olen halunnut syystä tai toisesta tuoda esiin. Nyt ajattelin mennä ehkä vähän jopa epämukavuusalueelleni ja te saatte halutessanne kysyä minulta ihan mitä tahansa. Lilyssä on helppo kysyä/kommentoida myös anonyymisti. En tule koskaan kuitenkaan saamaan selville kuka siellä nimimerkin takana on, joten heittäkäähän rohkeasti kysymyksiä kehiin. En nyt aseta tälle mitään aikarajaa, vastailen sitten kun niitä on tarpeeksi.

Olen vähän sellainen Vastaan kyllä, kun kysytään –tyyppi, joten nyt saa tosiaan kysyä ihan mistä tahansa ja ihan mitä tahansa. Mä vastaan kyllä ihan kaikkeen, kunhan kysymykset koskettavat minua itseäni. Samaan kommenttiin saa listata vaikka kymmenen kysymystä, teen niistä sitten yhteenvedon kun sen aika on.

Joten käytä siis tilaisuus hyödyksesi ja kysy suoraan. Kun kiinnostaa kuitenkin, joku on esimerkiksi mun blogiin tullut noin 100 kertaa hakusanalla ”mirvaannamarian silikonit”. Hah!

Seuraathan blogiani jo? FACEBOOK / INSTAGRAM / SNAPCHAT mirvaannamarian


Maksan vaikka enemmän lentolipusta, jos pääsen lennolle jossa ei ole lapsia. En halua mennä lähellekään kaupan leluosastoa, etten kuule niitä raivareita. Mikä tää vapaan kasvatuksen maa oikein on, kun lapsille ei osata pitää kuria? En halua ikinä lasta koska ne riehuu, sotkee ja kiljuu – etenkin julkisilla paikoilla. Meidän lapsi ei kyllä sitten riehu ikinä. Eihän meidän tarvitse siirtää mitään tavaroita mihinkään, koska lapsi oppii kyllä kun sitä kieltää. Musta tulee kyllä sellainen natsimutsi. On ihan vaan vapaan kasvatustyylin tulos, että nää kakarat on näin kurittomia. Eihän lasten kasvatus nyt hirveästi eroa koiran kouluttamisesta?

Ja huh huh, mitä p*skaa. Nimittäin nuo omat ajatukseni ennen lapsen hankkimista. Ja ennen kuin lapseni ilmaisi, että hänellä saattaa olla myös oma tahto ja vähän jopa jonkinlaista luonnetta.

Tosiaan, kuvittelin tietenkin että minun lapseni tulee käyttäytymään hyvin. On siisti kuten äitinsä, ottaa mallia hyvistä käytöstavoista ympärillään ja uskoo, kun sanotaan. Siisteys tarkoittaa hänen kohdallaan suunnatonta intoa siivota. Siivous on pesuaineen levittämistä kaikkialle. Pullo Fairya lattialla ei ole mikään erikoistapaus. Enää. Vessaharjalla harjataan kaikkea aina seinistä äidin hiuksiin. Hyvistä käytöstavoista on kyllä otettu mallia, lautasetkin viedään pöydästä tiskipöydälle, mutta siinä heittäessä lautasta syvään tiskialtaaseen, se lentää todennäköisesti kivitason kautta lattialle. Ja sehän on suorastaan hauskaa. Niin ja ei usko, kun sanotaan. Ainakaan ensimmäisellä kerralla. Toisinaan puree, lyö ja potkii kun kielletään. Tai siis kun äiti kieltää.

Olen järjestelmällinen, tarkka ja pidän kuria. En todellakaan luota vapaaseen kasvatukseen ja olen tehnyt lapselleni selväksi alusta asti auktoriteetit, että ketä totellaan. Mutta kun on luonnetta, niin on lapsellakin luonnetta. Meidän kodissa saa ja pitää näyttää tunteensa. Ollaan energisiä, touhutaan ja mennään paikasta toiseen. En ehkä itsekään jaksa keskittyä palikkatornin kasaamiseen, joten miten voin olettaa että 2-vuotiaani jaksaisi viettää aikaa kooten 15 palikan tornia? Vihaan istua pitkällä lennolla ja kitisen varmasti jos on tylsää. Huomautan heti, jos on nälkä tai väsyttää. Voinko vaatia lastani olemaan siinä sitten hiljaa ja selaamaan sitä kuvakirjaa?

Siitä koiran kouluttamisesta. Sanotaanko näin, olen kouluttanut kaksi samanikäistä ja -rotuista koiraa täysin samoin menetelmin pennusta aikuiseksi saman vuoden aikana. Toinen haukkuu tuskin koskaan, toinen kokoajan. Toinen hullaantuu vieraista, antaisi vaikka kadun pelottavimman miehen pitää sylissä ja toinen piiloutuu mieluusti kotonakin käyviltä vierailta jos he eivät ole aiemmin tehneet sinunkauppoja. Koska heidän luonteensa ovat erilaisia. Pikkulapsen kasvatus ja koiran koulutus eivät itseasiassa siinä eroa toisistaan, että molempien lopputulos riippuu aivan täysin siitä koulutettavan luonteesta.

On tietysti heitä, jotka ovat niitä vapaan kasvatuksen tuloksia huonolla tavalla. On siinäkin puolensa. Itse en vain usko siihen. Mielestäni niin kauan, kun lasta kielletään ja hänelle opetetaan kokoajan kuinka tulisi käyttäytyä, lapsi saa riehua. Osoittaa mieltään, tunteitaan ja purkaa energiaansa. Kiukkua ja turhautumistakin. Liian ankarat vanhemmat saavat helposti valehtelevia lapsia. Lapsi oppii rangaistuksen pelossa valehtelemaan ja jatkaa opittua tapaansa myös aikuisena. Tätä en missään nimessä halua. Meillä saa tehdä virheitä, saa kokeilla rajojaan, uhmata ja toisinaan vaikka sitten yrittää purra. Ennemmin tai myöhemmin ne oppivat, kun tarpeeksi monta kertaa sanotaan. En koskaan uskonut, että niitä kertoja saattaa olla ihan lukemattomia.

En myöskään uskonut että voisin joskus tokaista että ”Ei se mitään rakas, se oli vahinko.” Kun juuri ostetut Redkenin shampoopullot tyhjennetään kylpyammeeseen. Kun neljänkympin luomiväri jota sivellin on sipaissut ehkä kerran, menee muruiksi kylpyhuoneen lattialle ja ne murut levitetään tietysti käsillä seinään.. Kun lasinen pöytävalaisin kiskaistaan johdosta alas pöydältä. Okei, se luomiväri ei ehkä kymmeneen sekuntiin ollut mielestäni vahinko.

Niillä kurittomilla kakaroillakin saattaa nimittäin olla kuria. Ennenkaikkea luonnetta, jonka he varmasti vielä myöhemmin kääntävät vahvuudekseen. Sitä ennen äiti on aika saakelin väsynyt.

Seuraathan blogiani jo? FACEBOOK / INSTAGRAM / SNAPCHAT mirvaannamarian