Tutustuin Tom Fordin tuoksuihin vuosi sitten syksyllä. Jotenkin unohdin niiden olemassaolon jo, mutta piipahdin kesällä heidän liikkeessään ja siinä kenkiä sovitellessani bongasin tutut pullot kassatiskiltä. Myyjä oli aiemmin kehunut kesätuoksuani, joka ei ollut heidän, ja sanoi tietävänsä juuri minulle sopivan tuoksun pimeisiin ja kylmiin syysiltoihin kun kerroin olevani Suomesta. Hän suihkaisi tuoksua lapulle ja tunnistin sen heti – tupakka ja vanilja! Tätä olin nuuskinut aiemminkin.

Ja niin tämä hieman turhan isolla hintalapulla varustettu tuoksu lähti mukaani. Odottelemaan niitä pimeitä ja kylmiä syysiltoja. Jos joku ihmettelee, miksi kukaan haluaa tuoksua röökiltä, kannattaa antaa tälle mahdollisuus iholla. Tässä tupakka ei todellakaan ole se kuvottava sormien välissä savuava myrkkytuoksu, vaan tuo kovin hienostuneen ja lämpimän seuralaisen aina toimivalle vaniljalle. Mikään kevyt kesäpäivän tuoksu tämä ei todellakaan ole, mutta paksu neule, ulkona raivoava myrsky, kynttilänvalo ja punaviinilasi ovat täydellinen pari tälle. Samoin pikkujoulukausi mustine juhlamekkoineen. Ehdottomasti mielenkiintoisin tuoksu, johon olen törmännyt.

// This fragrance is super interesting. Tobacco and vanille.. So charming, warm, mystic and lovable. It’s a perfect choice for those dark evenings with your cozy knits. Love it!

Seuraathan blogiani jo? FACEBOOK / INSTAGRAM / SNAPCHAT mirvaannamarian


Eilen lounaan jälkeen aloin ihmetellä outoa tunnetta kurkussa. Kurkku tuntui todella kipeältä ja alkoi yhtäkkiä turvota. Niin kovasti että kotimatkalla oli pakko poiketa Mehiläisessä. Pääsin samantien lääkärille, labraan ja takaisin lääkärille. Pikatesti paljasti angiinan ja sain antibiootit mukaan. Niin hullua, että kokonaisuudessaan tähän lääkärikeissiin kului aikaa noin 35 minuuttia kaikkine laboratoriokokeineen ja sitten olinkin jo resepti kourassa ulkona. Yksityiset lääkäriasemat, love you!

Muistan lapsuudesta monet antibioottikuurit. Sairastin usein korvatulehduksia ja poskiontelontulehduksia. Yhtäkkiä kaikki loppuivat ja olin todella, todella harvoin kipeänä. En syönyt antibiootteja moniin vuosiin. 8 viikon virtsatietulehdusantibioottikierre tosin katkaisi tämän syksyllä 2012. Sen jälkeen olen syönyt antibioottikuurin keuhkokuumeeseen (joka oli niin vahva, että farmaseutti joutui varmistamaan lääkäriltä menikö nyt ihan oikein), angiinaan kaksi, poskiontelontulehduksiin useamman sekä olen vielä lisäksi saanut kahden leikkauksen yhteydessä profylaksiantibiootit. Särkylääkkeitä tuli popsittua noin 20-vuotiaaksi asti pienimpäänkin kipuun. Nyt sain kurkkukipuuni 800 mg buranaa ja Panacodia. Toistaiseksi olen pärjännyt onneksi puolikkaalla kasisatasella.

Jos voisin olla syömättä lääkkeitä, en söisi ensimmäistäkään. Mutta tälläkin hetkellä kun kurkkuni on turvonnut niin pahasti, etten saanut edes aamukahvia juotua, ja nieluviljelystä löytyy selvästi streptokokkibakteereja, ei tule mieleenkään jättää lääkkeitä syömättä. Ei myöskään viime talvena, kun söin viimeksi antibioottikuurin poskiontelontulehdukseen. Kolme viikkoa jatkuvassa flunssassa järjettömässä päänsäryssä, ja lopulta kun voimat ovat aivan pois todetaan tulehdus poski-, ja otsaontelossa joten kyllä, söin antibiootteja ja paranin muutamassa päivässä.

Antibioottivastaisuus on täysin ymmärrettävää. Ne sekoittavat normaalin bakteerikantamme ja yksi kuuri voi näkyä elimistössämme jopa kaksi vuotta. Vähintään vuoden. Tämä altistaa taas uusille bakteereille ja voi vaikuttaa esimerkiksi suoliston hyvinvointiin. Jännä juttu että vatsani on niin yliherkkä monille ruoka-aineille ilman minkäänlaista suolistodiagnoosia.

Joskus se kuuri on hyvä kuitenkin syödä. Olen törmännyt esimerkiksi vastasyntyneiden vanhempiin, jotka eivät halua aloittaa lapselleen antibioottia vaikka lapsella todetaan infektio. He leikkivät lapsensa hengellä. Ja tiedän, että esimerkiksi poskiontelontulehdukseen syödyistä antibiooteista noin 80% on turhia. Mutta tosiaan siinä kohtaa, kun olo on sietämätön ja voidaan verikokeidenkin perusteella epäillä bakteerin aiheuttamaa infektiota, antibiootti on kuitenkin paikallaan.

Loppujen lopuksi, turhia kuureja on valtavasti. Antibiootteihin pitäisi suhtautua kyseenalaisesti ja harkita aina, tarvitaanko kuuria todella. Sanoisin itse, että jos on näyttöä siitä, että elimistössä on bakteerin aiheuttama infektio, kuuri kannattaa syödä. Eli ei kuuria ilman laboratorion vahvistusta bakteerista, johon antibiootti puree. Etenkin lapsilla antibiootteja tulisi käyttää vain silloin, kun on ihan pakko. Ja aikuisetkin, älkää ensimmäisen pidemmän flunssan tullen lähtekö hakemaan antibioottia, että taudista pääsee eroon. Jos oireet ovat viruksen aiheuttamia, kuten ne yleensä ovat, niistä ei pääsekään eroon ja vastaavasti altistuu jatkossa yhä useammalle antibioottikuurille. Ja jos joudutte sen kuurin syömään, muistakaa vahva maitohappobakteerikuuri antibioottien syönnin ajan sekä viikon-pari kuurin loppumisen jälkeenkin.

Mitä te olette mieltä antibiooteista?

Seuraathan blogiani jo? FACEBOOK / INSTAGRAM / SNAPCHAT mirvaannamarian


Näin Flow’n jälkeisenä maanantaina keho tuntuu varsin kaltoin kohdellulta. Väsyttää, normaali energiataso on tiessään ja lihaksia särkee. Koko kroppa tuntuu olevan vielä täynnä nestettä kun peilistä katsoi kaikkea muuta kuin heleät kasvot ja sormuksetkaan eivät menneet aamulla sormiin. Huomaan eron todella hyvin, sillä normaalisti olen kovin energinen ja koen oloni hyväksi oikeastaan jatkuvasti. Tästä maanantain kankeasta olosta inspiroituneena – jos niin mitenkään voi sanoa, ajattelinkin kirjoitella tänään siitä, miten hoidan kehoani. Nimittäin sitä se todella vaatii. En usko, että kukaan kroppaansa laiminlyövä voi sanoa voivansa fyysisesti ja henkisesti erinomaisesti.

Ruokavalion merkitys on itselleni hyvin suuri. En ole allerginen millekään ruoka-aineelle, mutta yliherkkä kyllä. Vatsan hyvinvointi on niin valtavan iso osa kaikkea muuta hyvinvointia, että sillä jos jollain on merkitystä, mitä suustani alas laitan. Omasta ruokavaliostani voisin tehdä ihan oman postauksen pian. Pääosin se on kuitenkin maidoton ja hyvin pitkälle fodmap -ruokavalion tyyppinen. Orjallisesti en kuitenkaan noudata sitä. Pienet yksittäiset poikkeukset eivät vaikuta vielä oloon mitenkään, mutta useamman päivän repsahdus näkyy ja tuntuu heti. Kun vähensin tuntuvasti lihansyöntiä, olo koheni huomattavasti. En osaisi enää edes kuvitellakaan syöväni esimerkiksi pihviä. Täysin kasvissyöjäksi en ole vielä ryhtynyt, mutta aion siirtyä siihen pikkuhiljaa.

Pyrin syömään niin paljon puhdasta ruokaa kuin mahdollista. Tällä tarkoitan siis keinotekoisten lisä-, ja säilöntäaineiden välttämistä. En tuijota fanaattisesti tuoteselosteita, mutta en myöskään koskaan osta esimerkiksi valmisruokia. Ruoan merkitys kropan hyvinvoinnissa on niin valtava, erityisesti pitkällä tähtäimellä. Miksi pilaisimme kehoamme aivan vääränlaisella ravinnolla? Muistattehan, että on yksilöllistä mikä sopii kenellekin. Silti en näe, että valtava määrä viljoja (kauraa lukuunottamatta), maitotuotteita ja lihaa edistäisi kenenkään hyvinvointia. Päinvastoin. Ja täällä Suomessa kun meidät ikävä kyllä on opetettu siihen, että ruisleipä, maito ja pihvi ovat hyviä juttuja.

En käytä juurikaan mitään lisäravinteita, sillä syön niin paljon superfoodeja joista saan lähes kaiken tarvittavan. D-vitamiinia, probiootteja, sinkkiä ja magnesiumia syön kuitenkin vielä lisäksi purkista.

Hoidan kehoani myös ulkoisesti. Lasken kaikki kauneushoidotkin kroppani hyvinvointia edistäviksi tekijöiksi, sillä ne tuovat itselleni hyvää fiilistä. Vartalon ihoa kuorin kerran viikossa, käyn sokeroinnissa ja kosteutan ihoani laadukkailla kosteusvoiteilla joka ilta. Pidän kynnet siistinä ja hiukset hyvässä kunnossa hoitamalla niitä hyvillä hoitotuotteilla ja käymällä säännöllisesti kampaajalla. Naamiot ja kuorinnat pitävät kasvojen ihon hehkuvana väsyneempinäkin päivinä. Suosin nykyään paljon luonnonkosmetiikkaa. En tiedä teistä, mutta itselleni hampaat ovat jotenkin merkki hyvinvoivasta kropasta. Siistit, hyvinhoidetut hampaat kertovat ihmisen pitävän huolta itsestään muutenkin. Olen niin iloinen että pääsin pahimmasta hammaslääkärikammostani ja olen nyt uskaltautunut säännöllisesti hammaslääkärin tuoliin. Mukavaa se ei ole vieläkään, mutta kyllä sen kestää. Paljon pahempaa on se vuosien hammaskivien repiminen ja reikien paikkaaminen.

Ruokavalion jälkeen ehdottomasti tärkein tekijä kehonhuollossa on liikunta. Lajista viis, säännöllinen liikunta pitää kropan kunnossa. Vielä suurempi vaikutus sillä on mielelle. Paljon liikkuvalle kehonhuolto on äärimmäisen tärkeää. Venyttelyt ja hieronnat olisi syytä ottaa tavaksi. Kroppaa ei tulisi missään nimessä rasittaa liikaa. Joka päivä ei edes kannata treenata kovaa, vaan välipäivinä riittää ihan hyvin se kevyt kävelylenkkikin. Jooga ja pilates ovat testaamisen arvoisia. Niille kannattaa kuitenkin antaa aikaa, kestää hetken ennen kuin lajiin pääsee sisälle. Vaikka juokseminen ja salilla treenaaminen on ollut minulle jo pitkään terapeuttista, ei mikään korvaa mieltä tyhjentävää joogatuntia. Syksyn saapuessa hotjooga onkin suosikkilajini.

Ei tule myöskään unohtaa riittävää unta ja runsasta vedenjuontia. Niiden tulisi olla itsestäänselvyyksiä meille kaikille. Stressittömyys on myös avain hyvään oloon, mutta se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Ainakin voimme pyrkiä vähentämään stressiä. Siitä onkin tulossa oma postauksensa tällä viikolla.

Kun kroppaa kohtelee hyvin, se kohtelee myös mieltä hyvin. Hyvinvoiva keho on kaunis, ja siinä viihtyy. Olo on energinen ja aamusta asti jaksaa touhuta aivan eri vireystasolla. Omasta kehosta huolehtiminen ei vaadi paljon, mutta antaa sitäkin enemmän. Pienillä jutuilla on suuri vaikutus niin nyt kuin kymmenen vuoden päästäkin. On helpompi ennakoida kuin alkaa toimia vasta sitten, kun kroppa alkaa sanoa huonoille elämäntavoille vastaan. Voikaa hyvin, ja hyvää oloa tähän maanantaihin!

Seuraathan blogiani jo? FACEBOOK / INSTAGRAM / SNAPCHAT mirvaannamarian