Näitä äitijuttuja toivotaan aika usein, joten ajattelin nyt kirjoittaa vähän fiiliksiä tästä ajastani äitinä. Kuvitelmani äitiydestä olivat jotain aivan väärää. Raskausaikana luulin muuttuvani täysin eri ihmiseksi. äidiksi. Kävin läpi aikamoisen kriisin itseni kanssa, sillä en halunnut muuttua. Jälkeenpäin olen pitänyt itseäni niin kovin hölmönä, miksi minä muuttuisin mihinkään vaikka saan lapsen? Enemmän juuri tästä aiheesta kirjoitin vajaa vuosi sitten poikani 1-vuotispäivän kynnyksellä, ajatuksia ensimmäisestä vuodesta äitinä voit lukea täältä.

Muutuinhan minä, mutta en kyllä lainkaan sillä tavalla kuin kuvittelin. En minä unohtanut itseäni, en parisuhdettani, en ystäviäni enkä vapaa-aikaani. Minusta tuli vain itsevarmempi, rohkeampi, määrätietoisempi ja nöyrempi. Lapsi on opettanut uskomattoman paljon. Olen saanut kokea niin hienoja tunteita, etten osannut kuvitella niitä olevan olemassakaan. Mutta on ollut myös niitä epätoivon hetkiä. Onneksi niitä on ollut kovin vähän.

Raskausaika oli ehkä tähänastisista pahin. En halua kokea sitä enää ikinä. Ja sen pituinen se.

Vauva-aika oli varmasti parasta aikaa. Micael nukkui, nukkui ja nukkui. En olisi koskaan voinut kuvitellakaan saavani niin helppoa vauvaa. Hän nukkui ensimmäisen kokonaisen yön noin viikon ikäisenä ja siitä lähtien valvotut yöt voi laskea yhden käden sormilla. Hyvin nukutut yöt olivat uskomaton voimavara, kiitän häntä niistä varmasti vielä aikuisenakin. Syitä, miksi meillä nukuttiin kokonaisia öitä voin vain arvailla, mutta kuvittelen osittain omilla valinnoillani vaikuttaneeni tähän. Tai no, meillä oli vain järjettömän hyvä tuuri. Hampaitakaan Micael ei ole kitissyt luultavasti koskaan. Ihan hullua!

1-vuotissynttäreiden jälkeen lähdettiin kävelemään. Micael on ollut alusta asti kovin vilkas pieni poika, joten siitä se sitten lähti. Jatkuva vahtiminen. Hänen hereilläoloaikanaan ei saanut kyllä hetkeäkään rauhaa. Oli turha kuvitellakaan istuvansa esimerkiksi koneen ääreen tekemään töitä tai vaikka kirjoittamaan blogia jos lapsi oli hereillä. Siisteyttä ja tiptop-järjestystä rakastavana oli myös aluksi todella vaikeaa ymmärtää, että leluja on joka paikassa, kaikki laatikot ja kaapit tyhjennetään, kuolaa ja ruokaa on kaikkialla. Jossain vaiheessa viime syksynä olin todella väsynyt jokapäiväiseen siivoamiseen, vahtimiseen, komentamiseen ja kaiken tuhoamiseen. Elämä onneksi helpottui kun 1,5 vuoden ikä tuli täyteen.

Micael aloitti 1v 8kk ikäisenä päiväkodin. Se on ollut loistava päätös. Ikä oli juuri oikea, en missään nimessä olisi halunnut laittaa häntä aiemmin päivähoitoon, mutta en olisi ehkä edes pystynyt olla pidempään kotonakaan. Hän on viihtynyt uskomattoman hyvin päiväkodissa, oppinut valtavasti uusia taitoja sekä kasvanut henkisesti ihan silmissä. On ihanaa huomata, kuinka hän aamulla lähtee innoissaan tarhakavereiden luo, halaa päiväkodin kasvattajia ja kuitenkin iltapäivällä juoksee syliin kun tullaan hakemaan. Säännölliset rutiinit ovat tulleet osaksi arkea ja Micael on selkeästi hyväntuulisempi ja tietyllä tavalla helpompi. Malttia ja kärsivällisyyttä on tullut lisää.

Uhmaikä tuntui alkaneen jo vuoden iän jälkeen, pikkuiselta löytyi uskomattoman paljon temperamenttia. Itse hyvin lyhytpinnaisena ihmisenä minulla on ollut hänen kanssaan aika lailla tekemistä ja hampaita on saanut purra yhteen, mutta ollaan me aika hyvin löydetty se yhteinen sävel. Varmaan tänään olen taas jo eri mieltä.

Raskain vaihe tähän mennessä oli se 1-1,5 vuoden välinen ikä. Vaikeinta on ollut ehdottomasti se, ettei omaa rauhaa tuntunut jossain vaiheessa olevan juuri lainkaan kun lapsi ei viihtynyt yksin vaan vaati(i) seuraa ja huomiota jatkuvasti. Se oli superhelpon vauvaiän jälkeen jotenkin erityisen vaikeaa ymmärtää. Uhmakiukuttelu on toisinaan kiristänyt hermoja, mutta ihmeen sitkeästi jaksan edelleen päivittäin repiä pojan pois auton ratista ja köyttää täyttä kurkkua huutavan rimpuilijan omaan istuimeensa. On muuten päivän pahin uhmahetki tuo autoon meneminen, kun pieni haluaisi ajaa itse.. Yksin ei myöskään saa syödä tai käyttää puhelinta tai läppäriä. Ilman, että niitä yritetään viedä ja näprätä jatkuvasti. Anteeksi rakkaat perheenjäsenet ja ystävät, jos tunnun viettävän teidän kanssa aikaa vain puhelin kädessä. Yksin sitä ei nimittäin ole.

Lopuksi kuitenkin ne parhaimmat. On ollut ihan mieletöntä huomata, että hitto mähän osaan ihan oikeasti huolehtia lapsesta! Vastuullani on pieni ihminen ja toistaiseksi meillä on mennyt todella hyvin. Parasta on nyt Micaelin ollessa isompi se jokapäiväinen kommunikaatio ja vuorovaikutus. Micael ymmärtää jo hyvin, kun pyydän esimerkiksi hakemaan kengät eteisen kaapista. Rakastan aamuisia hetkiä sohvalla kun katsotaan yhdessä piirrettyjä. Saan juoda kahvin rauhassa ja pieni istuu aivan kiinni äidissä. Vauvana hän ei viihtynyt sylissä, mutta nyt parhaimpia hetkiä ovat ne, kun oma lapsi kiipeää äidin syliin ja painaa pään rintaa vasten. Joka päivä hän saa minut hymyilemään eikä niiltä onnenkyyneleiltäkään voi välttyä. Mun pieni rakas.

Mitkä vaiheet teidän mielestänne olivat niitä vaikeimpia pikkulapsiajassa ja mitkä taas ihan huippuja?

PS. Tällä hetkellä bailataan kahdestaan Teflon Brothersia ihan täysillä eteisessä. Nää on just niitä parhaimpia!

Seuraathan blogiani jo? FACEBOOK / INSTAGRAM / SNAPCHAT mirvaannamarian


Eilinen päivä kului leppoisasti merellä. Lähdettiin ystävien kanssa jahdilla Puerto Banuksen satamasta kohti Esteponaa. Syötiin pitkän kaavan mukaan satamassa ja lähdettiin hiljalleen takaisin kohti Marbellaa. Reissussa saikin kulumaan koko päivän ja iltaa jatkettiin vielä ystävien terassilla puoleenyöhön asti. Ihana päivä, josta parhaimpina jäivät mieleen veneen kanssa kilpaa uivat delfiinit ja veneen ohjaamisesta hullaantunut kohta kaksivuotias. Tuleva kapteeni, taatusti..

Espanja on näyttänyt parastaan säiden osalta. Aurinkoa loputtomiin. Tälle ajalle on mahtunut vain yksi pilvinen päivä, sekin illalla todella lämmin ja aurinkoinen. Loma on ollut tosiaan superrentouttava, päivät ovat tuntuneet ihanan pitkiltä ja kotiin on kiva palata. Täällä ei osaa edes kaivata niitä päivittäisiä rutiineja, kun on kuitenkin kokoajan käytännössä ”kotona”. Kotiinpaluu on siinäkin mielessä helppoa, että on ihanaa viedä matkalaukullinen puhdasta pyykkiä suoraan vaatekaappiin. Viimeinen koneellinen taitaakin juuri pyöriä kylppärissä, yöllä lennetään takaisin Suomeen..

Seuraathan blogiani jo? FACEBOOK / INSTAGRAM / SNAPCHAT mirvaannamarian


Lapsen kanssa paljon matkustaneena ajattelin kirjoitella omia vinkkejäni aiheesta. Sierra Nevadaa lukuunottamatta matkamme ovat kohdistuneet lähinnä lämpimiin maihin, joten jos ranta-, ja kaukolomailu lapsen kanssa on ajankohtaista, kannattaa postaus lukea loppuun. Meillä on lentoja takana noin parikymmentä ja ollaan reissattu niin suurkaupunkien hälinässä kuin viidakon rannalla päiväntasaajallakin. Aina kuuden viikon ikäisestä lähtien. Nyt mua alkoi itseasiassa vähän naurattaa, ihminen joka unohti lapsensa passin tänne Espanjaan lähtiessä kirjoittelee tälläistä postausta. No, mutta ainakin kokemuksia löytyy..

Valmistelut ennen matkaa. Rokotukset. Hepatiittirokotussarja kannattaa ottaa heti, kun mahdollista. älä jätä tätä viime hetkeen, jos rokotteesta tuleekin oireilua. Kannattaa myös laatia lista pakattavista tavaroista ja katsoa että jokaikinen kohta tulee myös yliviivattua. Myös se itsestäänselvä passi.

Lääkkeet. Ostan kaikki lääkkeet, mitä voisin kuvitella tarvitsevani, Suomesta. Etenkin lapsen särkylääke ja puuduttavat korvatipat sekä vatsalääkkeet on hyvä pitää ihan käsimatkatavaroissa. Lentokorvatulpat olivat myös hyvä apu silloin kun korvat vaivasivat koneessa. Laastaria, sideharsoa ja Sibicortia on myös tarvittu, samoin Hydrocortisonia hyttysenpuremiin.

Makuupussi, peitto ja tyyny. Sanokaa mitä sanotte, ollaan raahattu nämä joka kerta lentokoneeseenkin. Lapsella on turvallinen olo tutuissa tuoksuissa. Lentokoneen peitot on lyhyillä lennoilla aivan surkeat eikä niitä riitä läheskään kaikille. Jos lapsi nukkuu lattialla, siinä ei yksi fleeceviltti paljoakaan pehmusta. Samoin matkarattaissa makuupussi on loistava pehmuste ja samalla peite.

Ruokailu. Mitä pienemmän lapsen kanssa matkustaa, sitä helpompaa on ruokailla. Jos käytät korvikemaitoa, jauhetta saa käytännössä mistä päin maailmaa tahansa. Balilla törmäsin ainoastaan ongelmaan, että kaikki maitojauheet olivat jotain makeutettuja versioita. Mutta kelpasivat nekin. Ruokailusta ei kannata stressata, lapsi syö kuumalla säällä yleensä aina vähemmän. Vesimelonit ja marjat ovat olleet meillä suurimpia lomaherkkuja. Ravintolassa lapsille voidaan valmistaa yleensä mitä tahansa, lastenlistat ovet usein ikävän ranskalaisvoittoisia. Ulkomailla lapsille tarjotaan usein karkkia ja tikkareita, olen sallinut nämä ns. lomaherkkuina. Pääasia että lapsi on tyytyväinen. Vauvaiässä juotin myös vettä tuttipullosta kuumalla säällä ylimääräisenä nesteenä. Nestetasapainoa voi vauvalla arvioida hyvin vaippojen määrästä.

Automatkustaminen. Turvakaukaloa tai lastenistuimia on oikeastaan turha odottaa löytyvän mistään, ellei vuokraa autoa jossa sellainen on. Jos tarvetta sellaiselle on, kannattaa ottaa mukaan ja autoa vuokratessa varmistaa oikea koko. Hotellien lentokenttäkuljetuspalvelut ovat usein luvanneet meille baby seatin, joka on sitten ollut pelkkä koroke.

Matkarattaat. Jos tiedät matkustavasi paljon, panosta hyviin. Stokken Scootit ovat olleet loistavat. Menee superpieneen tilaan ja mahtuu ahtaampaankin autoon. Kuitenkin luotettavat ja jämäkät ja niihin saa myös pienen lapsen turvakaukalon kiinni. Lisävarusteena aurinkovarjo on ollut todella hyvä lämpimissä maissa.

Lelut ja muut viihdykkeet. Kotoa kannattaa ottaa mukaan suosikkilelut ja jotain uutta, mistä lapsi jaksaa innostua. Aika käy helposti pitkäksi esimerkiksi ravintolassa istuessa, joten viihdykettä kannattaa varata mukaan. Puhelin ja tabletti toimivat aina. Lentokoneeseen kannattaa ladata offline-tilassa toimivia appseja, vaikka lennolla olisi wifi, se ei aina toimi. Tarrakirjat ovat olleet kohta 2-vuotiaan suosikkeja, samoin kelluvat dinosauruslelut. Jos oleilette altaalla, kannattaa ottaa mukaan tosiaan vain kelluvia leluja. Jos ei siis jaksa kokoajan sukeltaa niitä pohjasta!

Uiminen. Lapset rakastavat yleensä vettä! Allas on usein rantaa kivempi vaihtoehto, sillä kuuma hiekka ei välttämättä ole lapsen mieleen. 1,5-vuotiaasta eteenpäin pärjää usein uimarenkaalla+kellukkeilla, sitä ennen vauvojen uimarengas on havaittu toimivaksi. Rantalomat ovat hyvä paikka totuttaa lapsi veteen ja uimiseen.

Uni. Mitä pienempi lapsi, sitä helpompi reissu ainakin unien kannalta. Vertaa: taapero-vastasyntynyt. Vauva nukkuu usein mielellään varjoisassa paikassa kevyellä vaatetuksella, samoin illalla ravintolassa. Taapero – ei nuku. Normaalista unirytmistä on meillä ainakin ollut ihan mahdotonta pitää kiinni. Aikaeroon voi totutella etukäteen kotona. Ja väsytystaktiikka toimii aina! Superväsynyt lapsi nukahtaa pienen kiukuttelun jälkeen lentokoneeseen ja jopa ravintolan pöytään sekä tottuu nopeammin aikaeroon.

Aurinko. Lasten iho täytyy suojata erityisen hyvin auringolta! Pitkähihaiset uv-suojalliset uima-asut ovat hyvät, mutta lisänä ehdottomasti 50-suojakertoimen aurinkovoide. Suihkutettavat ovat huomattavasti helpompia kuin voiteet, sillä korkean suojakertoimen voide on todella huonosti levittyvää. Aina mieluummin liikaa kuin liian vähän.

Asenne ratkaisee aina. Pidä itsesi virkeänä. Väsynyt ja nälkäinen vanhempi on yleensä kiukkuinen ja tunne siirtyy lapseen. Syö ja nuku hyvin, ja mikä tärkeintä – rentoudu. Varaudu pahimpaan, mutta lakkaa stressaamasta liikaa. Loma on loma lapsenkin kanssa. Liikaa ohjelmaa ei kannata suunnitella, lapsen kanssa kun sattuu ja tapahtuu aina. Tälläkin hetkellä pieni mies istuu tuossa auton takapenkillä silmä mustana ja aamulla se oksensi samaisen takapenkin siihen malliin, että mustassa autossa leijaili helteessä varsin mielenkiintoiset tuoksut. Meillä oli kuitenkin mitä mahtavin aurinkopäivä beachclubilla ja poika oli supertyytyväinen koko ajan, nukkuikin parin-kolmen tunnin päikkärit aurinkotuolissa. Tosiaan, silmä mustana pää pelastusrenkaassa!

Listaa saa, ja pitää täydentää teidän omilla vinkeillä. Varmasti unohdin jotain oleellistakin. Matkaan kannattaa lähteä rohkeasti ja rennolla asenteella. Mitä pienempi lapsi, sitä helpompi matkustaa. Ihania, huolettomia ja onnellisia kesälomareissuja! Vauvan kanssa lentämisestä löydät postauksen täältä.

Seuraathan blogiani jo? FACEBOOK / INSTAGRAM / SNAPCHAT mirvaannamarian