Ojensin viinilasin ja annoin hänen kaataa siihen lisää. Iloinen puheensorina ja kupliva tunnelma täyttivät tilan, lapset leikkivät keskenään ja aikuiset keskittyivät keskustelemaan, osa kovaäänisesti ja toistensa päälle puhuen. Ajattelin viihtyväni, ainakin yritin viihtyä, ja lopulta aina luulin viihtyväni. Loppukesän iltoina ajatus syksyn pimeistä illoista houkutti, mutta sitä ei uskaltanut sanoa ääneen. Aurinkoiset sääennusteet vain ärsyttivät, vieläkö tätä jatkuu? Kun istuin viinilasini kanssa ihmisjoukossa, tuntui kuin joku olisi rutistanut minua sisältä. Kesästä toiseen tukahdutin ärtymyksen tunteeni, esitin viihtyväni, olin vain hiljaa. Olinhan jo oppinut, vain tylsät ihmiset valittavat eivätkä halua kohdata ihmisiä. Yksi käännekohta oli kun tajusin olevani introvertti, mutta ei sekään lopettanut mielistelyäni. Olin siellä missä muutkin, enkä halunnut sanoa ei vaikka sisälläni koin suurta ahdistusta siitä, etten tee nyt asioita joista nautin.

 

Kilttinä suorittajatyttönä oli aluksi vaikeaa tuoda erilaisuutensa esiin. Että kyllähän minäkin nauttisin kesän helteistä ja aurinkoisista illoista, mutta jossain aivan muualla ja toisenlaisessa seurassa. Joskus on kiva käydä ulkona, mutta viime vuosina yhä harvemmin ja harvemmin. Jos seitsemän vuotta sitten löysin itseni vähintään kahdesti viikossa baarista, nyt taidan käydä siellä kahdesti vuodessa. Muut voivat pitää minua tylsänä, itse nautin elämästäni ja olostani enemmän kuin koskaan. Tähän pisteeseen pääseminen on vaatinut sen, että olen uskaltanut sanoa ei ja olla erilainen kuin iso osa tuttavapiiristäni. Olen se, joka pyytää mieluummin lenkille kuin viinille. On viinillekin aikansa ja paikkansa, mutta ennemminkin erityisinä hetkinä. Ei enää arjessa. Ainakaan omassani. Olen aiemminkin kirjoittanut suhteestani alkoholiin, ja ajatukseni ovat vuosi vuodelta muuttuneet yhä kielteisemmiksi. En usko, että alkoholinkäyttö jää minulta koskaan täysin pois, mutta ainakin nyt se on sopivan vähäistä. Ainakaan nyt ei huvita lähteä mihinkään, ei sitten yhtään. Ennen en tiedostanut sitä itse, huomasin vain etten nauttinut illanvietoista vaikka aina uskottelinkin, että hauskaahan meillä oli.

 

 

 

 

”Mutta kun mä en halua juoda. Ymmärrätkö, mulla oli niin paljon kivempaa siellä luontopolulla kun mä tänään kävin kävelemässä kun teidän kanssa tissuttelemassa. Mieti ollaan veneilty viis vuotta ja koskaan aiemmin en oo lähtenyt lenkille, siis sun täytyy kokeilla joskus, se oli niin ihanaa. Mä haluan tällasia kokemuksia enkä sitä jatkuvaa viinan kiskomista.”

 

Hangossa saunan terassilla kuuntelin ehkä ikäiseni naisen puhelua poikaystävälleen. Hän ei edes yrittänyt puhua hiljaa. Katseemme kohtasivat ja hymyilin lempeästi takaisin. Puhelun jälkeen hän alkoi intoilla minullekin luontopolusta, jonka löysi Hangosta. Tiesin mistä hän puhui, olinhan kulkenut hänen polkunsa itsekin. Tiesin kaikki ne vastaantulevat kävyt, kivet ja esteet, ja sen koko kehon valtaavan hyvän olon, kun ensimmäistä kertaa oli sen läpi taivaltanut. Varsinkin veneilypiireissä tuntuu olevan normi, että alkoholi kuuluu veneilyyn yhtä vahvasti kuin sukset ladulle. No, onhan se ajatuksena hauskaa, aurinkoisena päivänä juoda jääkylmää rosèèta ja viettää huoletonta lomaa. Sääli, että alkoholinkäyttö menee niin monella yli. Enää se hauskuus ei jääkään päivään tai kahteen, siitä tulee äkkiä normaalia. Ja kuten kaikki tiedämme, kaikkeen tottuu ja ylellisimmätkin asiat alkavat tuntua itsestäänselvyyksiltä. En tiedä teistä, mutta itsestäni kuulostaa jotenkin ihan kauhealta, että alkoholinkäyttö kuuluu tiettyihin tilanteisiin. Surullisinta on, että toisilla perheillä se kuuluu jokaiseen viikonloppuun, jopa arkipäiviin, ja etenkin niihin surullisenkuuluisiin juhlapyhiin.

 

Minä, jos joku, tiedän mistä puhun.

 

 

 

 

Me kaikki tiedämme, se auttaa nopeasti – hetkeksi. Tulee takaisin kahta kauheampana, lisäten pahaa oloa. Näkyy kehossa, näkyy ihossa, näkyy mielessä. Jo pelkkä parin-kolmen päivän putki tuntuu vielä kahden viikonkin kuluttua. Nukut huonosti, syöt huonosti, voit huonosti. Mietit, miksi kaikki ärsyttää. Lasi viiniä on nyt niin ansaittu.

 

Kun elämä on tässä pisteessä, kokeile lähteä vaikka lenkille. Kun ensimmäisen kerran todella tunsin endorfiinit juoksulenkillä kehossani, mietin ettei yksikään päihdyttävä aine voi tehdä tätä samaa keholleni. Kun muutama vuosi sitten hurahdin aivan täydellisesti hyvinvointiin ja treenaamiseen, huomasin kuinka oma elämänmuutokseni otettiin vähän ristiriitaisesti vastaan. Yhtäkkiä olin yhden mielestä tylsä, toinen ei ymmärtänyt ollenkaan miten voin tosissani nauttia urheilusta. Onneksi kuitenkin suurin osa läheisistä ystävistäni jakaa kanssani samanlaiset arvot ja kiinnostuksen kohteet.

 

 

 

 

En halua arvostella ketään toista, tietysti jokainen tekee valintansa ja elää niiden mukaisesti. Siinä tapauksessa on mielestäni kuitenkin vähän ”turha valittaa” huonoa oloa ja arjen ongelmia, jos ei itse tietoisesti tee hyvinvointinsa eteen muutoksia. Tuttavapiirissäni alkoholinkäyttö on joillekin jopa päivittäistä, mutta se on heidän tapansa ja valintansa. Ja olenhan itsekin joskus heidän kanssaan pitämässä hauskaa. Tällä kirjoituksella haluan kuitenkin vain tuoda esiin omaa näkökulmaani asiaan, sillä olen äärimmäisen onnellinen kun itse olen löytänyt hyvän olon ja elämän hauskuuden muualta kuin viinilasista ja bileilloista. Jos pitäisi valita urheilun vai juhlimisen välillä, ei tarvitsisi miettiä. Ja se on ihana ajatus.

 

 

 

Miten te suhtaudutte alkoholiin ja onko ehkä muillakin muuttuneita ajatuksia juhlimisesta ja hyvästä olosta? Itse kirjoittelen tätä postausta juuri väliaikaisen kodin keittiön pöydän ääressä. Sadepisarat ropisevat ikkunaa vasten, olo on aamun lenkkeilyn kannalta sopivan raukea, mutta silti energinen. Treenikassi on pakattu huomista varten ja kevyt illallinen odottaa tekijäänsä. Hiljaisuus on nyt parasta musiikkia, olen pitkästä aikaa ihan yksin kun Miksukin nukahti reippaan päivän jälkeen. Sporan kolina kuuluu alhaalta kadulta ja just nyt oon niin iloinen, kun ei tarvitse lähteä mihinkään. Rentouttavaa sadeviikonloppua tältä kotihiireltä!

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Sori, nyt seuraa hirveä avautumiskirjoitus. Jos joku asia on vahvistunut mielessäni tänä vuonna niin se, että remonttivihani on jotain niin suurta, etteivät mitkään maailman kirosanat riitä sitä kuvaamaan. Niin suurta, että olen sataan kertaan miettinyt, miksei se jo olemassa oleva nyt riittänyt, oliko ihan pakko tehdä vielä sitä sun tätä ja miten niin en muka voisi elää lasitiiliseinän kanssa.. Viime viikolla taisin ihan oikeasti itkeä joka ikinen päivä kun remontti ja sen viivästyminen ahdistivat niin suunnattomasti. Ja kyllä, tiedän olevani etuoikeutettu ja koko maailman mittakaavassa huoleni on niin kovin pieni ja typerä. Silti, lähes kolme kuukautta ilman kotia on aika pitkä aika vaikka tällaisesta tilanteesta ei kai saisikaan valittaa. Kai sitä rakentaisi taloa vaikka vuosikymmenen jos samaan aikaan olisi koti, jossa asua. Olen aivan järjettömän kateellinen ihmisille, joilla on tällä hetkellä oma koti – täynnä omia tavaroita.

 

Tilannetta helpottaisi ehkä se, jos asuisi esimerkiksi yksin, eikä perheen kanssa johon kuuluu kaksi koiraa ja eskarilainen. Evakkoelämä on ihan sanonko mistä. Meillä on suurin osa tavaroista muuttofirman varastossa, jonka sijaintia en edes tiedä. Osa on veneellä, jossa on öisin kylmää ja kosteaa ja sähköt ja netit sun muut toimii välillä ihan miten sattuu. Osa taas pienessä väliaikaisessa asunnossamme, joka on kyllä kiva, mutta ei kuitenkaan koti. Se täyttyy lätkävarusteista, purkamattomista kasseista ja tavaroista, jotka eivät tunnu omalta. Kaikki on niin levällään ja poikkeuksellinen arki niin stressaavaa kaikkine kiemuroineen, että vähemmästäkin kiukuttaa. Turhautumisella ei tunnu toisinaan olevan rajoja.

 

 

Arkeni oli jo aiemmin aikamoista hullunmyllyä. Töitä riittäisi loputtomiin, treenata haluaisin viidesti viikossa, lisäksi lapsen kahdet harrastukset + varusteet ja kuskaamiset tuntuvat vievän viimeisetkin järjen rippeet. Samalla pitäisi nähdä ystäviä ja olla paitsi ihana avopuoliso, myös läsnäoleva äiti ja koiraäiti. Vuosien myötä olen kuitenkin oppinut handlaamaan tämän yhtälön. Toimivat rutiinit, toimiva koti ja ennakointi ovat pelastaneet monelta romahdukselta. Kunnes, 2020. Ensin arjen idyllini rikkoi korona, sitten remontti. Kun kaaosta on tottunut pakenemaan omiin hyvän olon rutiineihin kotona, on aika iso shokki tajuta, ettei mitään tällaista turvapaikkaa ole tällä hetkellä olemassakaan. Hangossa koin olevani kotona, mutta sieltä paluun jälkeen olo on ollut ihan irrallinen ja ahdistunut. Välillä menetän toivoni ihan lopullisesti ja kuvittelen, ettei me asuta varmaan joulunakaan uudessa talossa.

 

Ja joskus taas, kun menen käymään rakennustelineiden täyttämälle työmaalle ja huomaan valtavan edistymisen, tekeekin mieli kiljua onnesta. Täähän on ihan kohta valmis. Halusin kirjoittaa tällaisen tylsän avautumispostauksen remonttiahdistuksestani ihan jo senkin takia, että voisin palata tähän sitten, kun saan vihdoin purkaa omia tavaroitani muuttolaatikoista. Tai ehkä vuoden kuluttua, kun kaikki uutuudenviehätys on uudesta kodista jo kadonnut. Yritän ajatella, että pian koittaa se päivä kun ajattelen, että kyllä kannatti. Viimeksi eilen tosin ajattelin että miksei sen lasitiiliseinän kanssa nyt voisi muka elää.

 

 

Aina on kuitenkin etsittävä jotain hyvää. Vaikka vähän väliä itkenkin loputtomalta tuntuvaa turhautumistani ”kodittomuudesta”, olen huomannut monien muiden paikkojen tuntuvan sitäkin kotoisammalta. Toimisto, sali, auto ja vene ovat saaneet aivan uuden merkityksen toisena kotina. Välillä moitin itseäni kuinka valitan ihan turhasta, tiedänhän ahdistukseni olevan niitä ensimmäisen maailman ongelmia. Samalla tämä on itselleni muistutus siitä, että negatiivisia tunteita tulee ja niitä on lupa tuntea. Ihmisellä on päivässä noin 60 000 ajatusta jotka eivät ole vain positiivisia. Huijaamme vain itseämme esittämällä, että kaikki on kokoajan ihanaa ja kivaa. Positiivisinkin tyyppi tuntee ahdistusta, surua, kiukkua ja toivottomuutta, ihan joka päivä. Remontin aikana ehkä vielä vähän enemmän. Tämä on ollut kyllä aikamoinen oppitunti kiitollisuudesta ja kodin merkityksestä.

 

Kantapään kautta opittu kullanarvoinen neuvo: Jos olet itse tekemässä remonttia, ÄLÄ luovuta edellistä kotiasi pois ennen kuin uusi on valmis. Saa jakaa vertaistukea ja omia hasardeja remppakokemuksia ♥

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian

 


 

Postaus sisältää mainoslinkkejä

 

Olen yrittänyt koko kesän pitää kiinni kauneudenhoitorutiineistani sekä ihon huolellisesta puhdistuksesta, mutta tunnustan, stressaava evakkoelämä näkyy kyllä ulkonäössä. Keväällä oli kotona aikaa kuoria ihoa, tehdä naamioita, lakata ja viilata varpaankynsiä sekä huolehtia hiusten ja ihon tehohoidosta – nyt tilanne on ollutkin vähän toinen. Kaipaan kosmetiikkapurkkejani muuttokuormasta niin paljon. Otin kesäksi vain välttämättömimmät purnukat mukaan, tosin kuvittelin jo nyt asuvani uudessa kodissa.. Onneksi valoa on kuitenkin näkyvissä siellä tunnelin päässä, remontin valmistumisajankohta suurin piirtein selvillä ja kylpyhuonekalusteetkin ovat jo Suomessa. Normaali elämä ja arki, olen niin valmis!

 

Halusin jakaa tässä postauksessa omia lempparituotteita, joista en halua luopua ikinä. Tulevan kodin kylppärin kaapit tulenkin täyttämään näillä ja täytynee tehdä täydennystilaus pian, syksy on nimittäin hyvää aikaa panostaa ihon ja kauneudenhoitoon. Shoppailen usein kosmetiikkaa netistä, ihonhoitotuotteita tilaan yleensä Skincityltä tai Lykolta, riippuen saatavuudesta ja lähes kaiken muun kosmetiikan tilaan Lykolta. Jo paketin hakeminenkin tuottaa suurta iloa kosmetiikkahullulle. Kauneudenhoito on muuten muodostunut itselleni myös isoksi osaksi hyvinvointia. Jotenkin tuntuu ihan itsestäänselvyydeltä, että hyvään oloon ja elämään kuuluu itsestä huolehtiminen. Se ei ole aina päivittäistä meikkaamista tai hiusten laittoa vaan sitä, että huolehtii ulkonäöstä, hoitaa ja hemmottelee hiuksia ja pitää ihon hehkuvana niin oikealla ravinnolla kuin itselle sopivilla ihonhoitotuotteillakin. Silloin kun hiukset jäävät pesemättä, sääret sheivaamatta ja varpaankynsien lakat rapistuvat, tiedän etten voi hyvin. Hyvinvoiva iho ja keho kulkevat usein käsi kädessä ja kun pidän kropastani huolta, saan energiaa huolehtia myös ulkonäöstäni.

 

 

 

1. Hangossa tutustuin spassa Baborin tuotteisiin ja hoitoihin. Ilokseni huomasin että niitä saa myös Lykolta. Babor SPA body lotion on yksi tehokkaimmista kiinteyttävistä kosteusvoiteista vartalolle, joita olen kokeillut. Jos etsit ylellistä vartalovoidetta, se on tämä. Pulahda aamulla viileään meriveteen ja hiero tätä suihkun jälkeen iholle. //  2.  Jo vuosien ajan on suihkustani löytynyt tämä Redken All Soft Duo. Välillä vaihtelen shampoota ja hoitoainetta sekä kokeilen näiden vierellä muita sarjoja, mutta Redkenin All Softia on kotonani aina. Tämä setti on Lykolla nyt melkein -40% alennuksessa joten tilaa omasi heti. Voisin sanoa, että kaikkien aikojen paras hiustenhoitosarja. Myös All Soft Mega kannattaa testata. // 3. Redken on ainakin omasta mielestäni hiustuotteiden eliittiä ja tämä Redken Quick Tease  on ollut luottolakkani siitä asti, kun sitä kuusi vuotta sitten (!) kokeilin ensimmäistä kertaa. Se kiinnittää kiharat ja ponnarit ilman kovettumista, ja pysyvyys on erinomainen.  // 4. Epäpuhtauksiin taipuva ihoni rakastaa kaikkea kuorivaa. Kuorinnat ja kuorivat kasvovedet ovatkin sen parhaimmat ystävät. The Ordinary Glycolic Acid on tehokas glykolihappoa sisältävä kuoriva kasvovesi, jota käytän iholleni iltaisin pesun jälkeen. Tulokset näkyivät heti, enkä osaisi enää elää ilman tätä. Kesällä iho on ollut herkempi, joten olen käyttänyt tätä harvemmin (noin joka toinen päivä) mutta nyt syksymmällä se pääsee taas päivittäiseen käyttöön. Ehkä riittoisin kasvovesi ikinä. // 5. Tästä ei ainakaan deodorantin tuoksu parane. Löwengrip Healthy Glow Deo  tuoksuu taivaalliselta ja purkki näyttää kauniimmalta kuin perusdödöt. Antiperspirantti on myös todella pitävä, tästä tulee lemppari heti ensikokeilulla. // 6. Yksi viime vuosien lempparituotesarjoistani Pixi on saatavilla Lykolta ja täynnä toinen toistaan tehokkaampia ihonhoitotuotteita. Glow- sarja on oma suosikkini ja kulttimaineen saaneen Glow Tonicin lisäksi nämä Pixi Glow sheet maskit tekevät ihmeitä iholle kuorien sitä hellävaraisesti. Iho todella hehkuu näiden jälkeen. Suosittelen lämpimästä testaamaan koko Glow-tuotesarjaa, hinta-laatusuhde on enemmän kuin kohdallaan. // 7. Whamisa Peeling Finger Mitt on uudenaikainen kuorintakeino iholle. Nämä laput sisältävät kemiallisesti kuorivia aineita ja säännöllisellä käytöllä ihoni kunto parani merkittävästi kun ostin nämä ensimmäisen kerran reilut pari vuotta sitten talvella. Mekaaniset, rakeita sisältävät kuorinta-aineet voivat olla iholle joskus liiankin tehokkaita, jolloin kuuriluontoisesti tehtävä kemiallinen kuorinta kotona voi olla parempi vaihtoehto. Ihotyypistä riippumatta tämä tuote on toiminut kaikilla tutuillani jotka ovat sitä käyttäneet. // 8. Ruotsalainen Deodoc valmistaa ainakin naapurimaassamme supersuosittuja intiimituotteita, kuten intiimisaippua ja – deodoranttia. Deodoc Intim Wash ja Deodoc Intim Deo tuoksuvat hyvältä ja ovat todella hellävaraisia (sopiva pH-arvo & saatavilla myös hajusteettomat versiot) iholle. Kerran kun käyttää, ei osaa olla ilman. // 9. The Ordinaryn ehkä ykköstuote, superedullinen mutta tehokas The Ordinary Niacinamide + Zinc seerumi ansaitsee kulttimaineensa. Poistaa jo olemassaolevia epäpuhtauksia ja ehkäisee uusien syntymistä. En käyttänyt tätä koko kesänä ja kasvojeni iho meni huonompaan kuntoon. Nyt kun otin uuden purkin taas osaksi ihonhoitorutiinia, pienet näpyt ovat nitistyneet ihan silmissä.

 

Lykolla on tällä hetkellä lähes kaikki tuotteet alennuksessa, joten kannattaa olla tilauksen kanssa nopea. Kauniita loppukesän päiviä! 

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Kesäisistä säistä huolimatta tänään se alkoi, nimittäin ennennäkemätön treenisyksy. Nyt kädet ristiin, etteivät sairastumiset tai muut esteet tule sitä pilaamaan. Viime talvena kyllästyin siihen, että treenit junnasivat paikoillaan ja vaikka sainkin liikunnasta hyvän olon, tavoitteellisuus puuttui. Hiihtolomalla päätin, että nyt tilanne saa luvan muuttua ja tein itselleni tarkan ruokavalio-ohjelman sekä hankin treeniohjelman joka tähtää nousujohteisesti tuloksiin ja samalla muokkaa tietysti kehoa. Selvennykseksi, en tehnyt tätä siksi että haluaisin laihduttaa tai näyttää erilaiselta, haluan vain treeneistä enemmän irti sekä janoan itselleni haasteita. Näin myös mielenkiinto treenaamiseen säilyy. Liikunta on yksi tärkeimpiä asioita elämässäni ja nautin siitä valtavasti.

 

Koronakevät sulki salit ja sai mielen matalaksi. Sitä seurasikin lopulta iso elämänmuutos, asunnon myynti, lopulta muutto, venekesä ja nyt se surullisen kuuluisa remonttikaaos. Keväälle kaavailtu treeniprojekti dieetteineen jäi ja päätin jo silloin jättää koko homman syksylle. Ja tänään se alkaa, loppuvuoden kestävä treeniprojekti ja tie kohti entistäkin aktiivisempaa elämäntyyliä. Ootko mukana?

 

 

Päätin aloittaa treenisyksyn polttamalla kesän herkuista kertyneitä rasvoja, joten vedän alkuun parin kuukauden ”dieetin” eli aloitetaan (maltillisella) energiavajeella ja runsaalla aerobisella liikunnalla, tehokkaita salitreenejä tietysti unohtamatta. Sen jälkeen kasvatan kokonaisenergiansaantia ja muutan treenejä hieman, tarkoituksena olisi hankkia vähän lisää lihasmassaa ja näin muokata kehoa sellaiseksi, josta itse pidän. Näin kerrottuna projekti kuulostaa ulkonäkökeskeiseltä, mutta päätavoitteena on kuitenkin se oma hyvä olo. Koska kuitenkin välitän lopulta enemmän terveestä, vahvasta kehosta kuin pelkästä lihaserottuvuudesta. Ne kulkevat käsi kädessä, mutta kroppa voi näyttää hyvältä vaikka olo olisi karmea. Siihen tilaan en halua saada itseäni enää koskaan. Haluan kuitenkin vähäksi aikaa heittää hyvästit muun muassa valkoiselle sokerille ja alkoholille – en tarvitse niitä ja ne tuovat mukanaan vain huonoa oloa. Niin, sen lyhyen ensihuuman jälkeen.

 

Hyvä olo on jokaiselle erilaista. Itse saan sen treenistä ja riittävästä palautumisesta, kuten kunnon yöunista treenipäivän jälkeen. Liikunta tuo arkeeni sisältöä ja haasteita. Aloittaminen on kuitenkin aina se vaikein osuus. Mutta sinä pystyt siihen, me kaikki pystymme. Vaikka jo tänään. Aina tulee esteitä ja vastoinkäymisiä, mutta silloin on pidettävä entistä lujemmin kiinni päätöksestä aloittaa. Voit tehdä sen mielessäsi. Jos et syystä tai toisesta saa kroppaasi tänään liikkeelle, valmistele ja aloita vaikka ruokavaliosta. Eilisestä postauksestani löydät perusvinkkejä ruokavalion viilaukseen terveellisemmäksi. Niinä päivinä kun ei treenaa, voi tehdä meal preppausta, lukea hyvinvointikirjoja, huoltaa kehoa venyttelyllä tai joogalla tai vahvistaa kehon ja mielen yhteyttä, esimerkiksi meditaatiolla. Tee treenisoittolistoja, pakkaa salikassi, valmistele pariksi päivät terveelliset ruoat ja tilaa tarvittavat lisäravinteet ja vitamiinit jos käytät niitä. Kun teet joka päivä jotain, muutat samalla vähitellen elämäntyyliäsi liikunnallisemmaksi.

 

 

 

Suvantovaiheita tulee elämässä vastaan aina. Omaa liikunnallisuuttani ja energisyyttäni on viime aikoina koeteltu välillä rankallakin kädellä. Mutta aina jostain tulee se hetki, kun jaksaa nousta sieltä suosta ylös. Anna silloin itsellesi anteeksi, mutta lähde jatkamaan heti kun on vähänkin voimia. Aktiivisuus lisää energiatasoasi ja nostaa siten myös mielialaasi. Joskus kannattaakin vähän väkisin patistella itseään liikkeelle. Aina on se lempeämpi vaihtoehto. Vaihda salitreeni joogaan ja juoksu kävelyyn, jos siltä tuntuu. Ja kun olet kunnossa, olit sitten toipumassa flunssasta tai mielen kivuista, anna mennä. Ylitä itsesi ja anna endorfiinien täyttää kehosi. Elämä tuntuu merkitykselliseltä usein juuri silloin, kun on käynyt siellä kuuluisalla epämukavuusalueella.

 

Rakastan ajatusta uusista aluista ja ennen kaikkea siitä, että jokainen päivä voi olla se uusi alku. Siihen ei tarvita välttämättä maanantaita, mutta maanantai on oikein hyvä päivä. Mutta ehkä haluat kypsytellä ajatusta hetken ja syödä vielä tänään viimeiset herkut. Siinä tapauksessa, aloita tiistaina. Ainut ihminen, ketä huijaat elämänmuutoksessasi, olet sinä itse.

 

 

 

Tämän postauksen myötä haluan toivottaa sulle, ehkä just tänään lomalta töihin palanneelle, ihan mahtavat maanantaitsempit. Vaikka arki tuntuu välillä takkuavan, muista olla kiitollinen töistä ja siitä, että sulla on syy herätä tähän päivään. Ole itsellesi ja kehollesi lempeä, mutta muista myös haastaa sitä aika ajoin. Energiaa ja hyvää oloa uuteen viikkoon ja arkeen <3 Ja hei, kuka on mukana tekemässä elämästä hyvää just tästä päivästä lähtien? Tehdään tästä syksystä upea, se on täydellinen startti hyvälle elämälle!

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Koska ruokavalio on ehkä merkittävin tekijä hyvinvoinnin osalta, siitä ei voi puhua, saati kirjoittaa, liikaa. Pysyvät muutokset tapahtuvat pikkuhiljaa, mutta aloittaa voit heti. Siis oikeasti, nyt. Kaikkea ei saa kerralla kuntoon ja tuskin koskaan kenenkään ruokavalio on täydellinen. Fitnessdieetillä voi tietysti pysyä muutaman viikon jos tavoitteena on esimerkiksi rasvanpoltto, mutta sallii sekin cheat mealit ja –dayt. Kun tietää ruokavalion olevan kunnossa ja täynnä terveellisiä valintoja, mahtuu sekaan toisinaan poikkeuksiakin. En usko mihinkään 80/20 -filosofioihin, vaan pikemminkin kehon kuunteluun ja sen tarpeisiin vastaamiseen. Samoin myös väärien mielitekojen tunnistamiseen, terveellisiin herkkuihin ja ajoittaisiin tankkauspäiviin. Aluksi nuo vapaan syönnin päivät olivat itselleni todellakin herkkujen syömistä – suklaata, hyvin rasvaista ruokaa, överikokoisia annoksia.. Kun ruokavalioni pikkuhiljaa muuttui terveelliseen kokonaisuuteen, herkkujen sisältökin vaihtui. Joskus saatan tosin käydä varkaissa Miksun Nutella-purkilla ja kesällä ostin ensimmäistä kertaa vuosiin jopa karkkia.

 

Esimerkiksi tämän viikon ajan annoin itselleni luvan syödä ihan mitä tahansa, ennen kun ensi viikolla palaan säännöllisen salitreenin ja vähän tiukemman ruokavalion pariin, tavoitteena vain polttaa kesällä kertyneet rasvat. En kuitenkaan nyt ole haikaillut kaupasta niitä karkkeja, vaan eilen söin herkkuina esimerkiksi kristallisoituja inkivääripaloja ja mulperimarjoja. Tässä viisi omaa vinkkiäni ruokavalion viilaukseen, näillä on helppo onnistua. Voi kuulostaa toistolta, mutta hyvinvointiasioiden kohdalla niin käy usein. Ihan perusjutuilla pääsee paljon pidemmälle kuin kaiken maailman kikkakolmosilla.

 

 

 

Lisää kasvisten ja marjojen määrää Ne sisältävät ruoansulatuksen kannalta tärkeää kuitua, täyttävät vatsaa ja sisältävät vain vähän kaloreita. Puhumattakaan antioksidanteista ja flavonoideista, jotka ovat elimistöllemme kultaakin kalliimpia. Samalla kun totut kasvisten ja marjojen makuun, ei tee mieli syödä niin paljon epäterveellisiä herkkuja. Kuitupitoiset kasvikset ja marjat myös nopeuttavat aineenvaihduntaa. Hyvästi tukala olo ja jatkuva herkkuhimo. Päivän vihreät saa helposti alas smoothien seassa jos salaatti ei maistu. Muista silloin riittävä makeutus, esimerkiksi banaanilla, ananaksella tai vaikkapa hunajalla.

 

 

 

 

Älä tavoittele täydellisyyttä äläkä masennu jos sorrut herkuttelemaan Repsahduksista saa motivaatiota. Älä missään nimessä soimaa itseäsi, sitä tapahtuu kaikille. Epäterveellinen suhde ruokaan syntyy helposti jos tavoitellaan liikoja. Kauhulla luin Facebook-ryhmästä, kuinka äidit miettivät voiko lapselle antaa aamiaiseksi mysliä ja sämpylöitä, ne kun sisältävät sokeria. Ajattelen itse mieluummin niin, että parempi kun lapsi syö esimerkiksi puuroa mansikkahillolla, jolloin puurosta jää hyvä mielikuva. Mansikkahillo varmasti jossain vaiheessa tippuu pois mutta puuro maistuu jatkossakin. Liiallinen sokereiden, rasvojen ja hiilihydraattien kyttääminen menee äkkiä ortoreksian puolelle.

 

Joskus tulee lipsuttua, mutta kun tiedät kokonaisuuden olevan kunnossa, ei se haittaa. Saat siitä vain lisää boostia jatkaa paremmin.

 

 

 

 

Suosi terveellisiä makeuttajia Hunajalla, taateleilla ja vaahtera- ja agavesiirapeilla saa ihmeitä aikaan. Makeannälkään aivan ykkösratkaisu ovat maapähkinävoihin dipatut banaanin palat. Valkoinen sokeri on yksi kehomme suurimpia vihollisia. Keinotekoista ja koukuttavaa. Hiljattain on myös löydetty tutkimuksissa valkoisen sokerin nostavan myös elimistön tulehdustilaa. Sokeri voi myös sekoittaa aivojen kylläisyydentunnetta, jolloin huomaat himoitsevasi jatkuvasti ruokaa, myös sitä ei-niin-sokeripitoistakin. Huomaan tämän nykyään aina, jos syön jostain syystä enemmän valkoista sokeria. Karkkiviikonlopun jälkeen nälkä tuntuu olevan loputon.

 

 

 

 

Muista säännölliset ateriavälit Vältät näin helposti verensokerin heittelyt eikä kroppasi mene säästöliekille. 3-4 tuntia on sopiva väli aterioille, muuten keho saattaa helposti alkaa varastoida kaiken saamansa energian. Älä napostele mitään aterioiden välillä, sillä verensokerin nousu katkaisee rasvanpolton heti. Hyvä ohjenuora onkin 5 ateriaa päivässä – niiden välissä ei mitään. Rasva palaa ja myös hampaat kiittävät.

 

Juo riittävästi vettä Kulunut neuvo ehkä, tiedän. Mutta yksi parhaimmista. Runsas vedenjuonti pitää aineenvaihdunnan käynnissä ja nälän loitolla. Riittävä vedenjuonti näkyy ihossa ja koko olemuksessa. Jos et tiedä juotko tarpeeksi, pidä vesipulloa mukana tai tarkkaile vesilasiesi määrää. Jokaisen tarve on yksilöllinen, mutta lepopäivinä suositus on kuitenkin kaksi litraa päivässä, treenatessa sitten enemmänkin.

 

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian