20 heinäkuun 2020

Posted at 12:22h in Hyvinvointi by
3 Likes

 

Sänky on enemmän kuin huonekalu. Ja kuten aina sanotaan, vietät siinä tosiaan noin kolmasosan elämästäsi, kuulostaakin jo ihan hullulta. Kirjoitin otsikkoon kodin kallein huonekalu ja sitä sängyn toivoisi olevankin. Tai että ainakin juuri sänkyyn panostettaisiin kodin hankinnoissa enemmän kuin mihinkään muuhun. Meille uuden sängyn valinta ja hankinta tuli ajankohtaiseksi nyt muuton yhteydessä. Meillä on ollut maailman paras sänky (en tosin edes tiedä mikä sänky se on), mutta nyt se sai paikkansa vierashuoneesta. Mieluummin ostaa itselle uuden kuin vierashuoneeseen.

 

 

 

Olen nukkunut lapsena vesisängyssä ja uskon, että mieltymykseni pehmeään sänkyyn juontaa juurensa juuri siitä. Nukkumismukavuuteni koostuukin erittäin pehmeästä sängystä, paksusta untuvapeitosta ja muhkeasta tyynystä. Täällä veneellä, samoin kuin Lapin mökillä, sängyt ovat niin kovia, että selällä kestää pitkään tottua kovempaan patjaan. Useimmillehan sopii kova tai keskikova patja, minulle ei sitten ollenkaan. Sängyn valinta on muuten yllättävän vaikeaa, ehkä juuri siksi että sänky on hyvinvoinnin kannalta niin tärkeä asia. Se on paljon enemmän kuin pelkkä huonekalu.

 

Uudelle sängylle en asettanut mitään muita kriteerejä, kuin tuon pehmeyden. En ole muutenkaan mikään jahkailija, mitä tulee sisustusostoksiin. Ajattelin kuitenkin jenkkisänkyä, jonka saa sitten stailattua sisustukseen sopivaksi päädyllä ja helmalakanalla. Sitten törmäsin Miksun sänkyä ostaessa tähän allaolevaan Softrendin Opera-sänkyyn, joka oli liikkeessä aivan superkaunis. Meinattiin käydä tilaamassa se jo ajat sitten, mutta liike oli maanantaisin kiinni. Sitten bongasin Skannosta upean Minottin sängyn, mutta lähes kolmen kuukauden toimitusaika sai sanomaan kiitos ei. Palasin ajatuksissani siihen perusjenkkisänkyyn ja muistin Tempurin. Luulin Tempurin patjojen olevan aina kivikovia, heidän tyynynsä ovat suorastaan kamalia – minulle. Moni on saanut niistä suuren avun niska- ja hartiaongelmiin.

 

 

 

 

Testasin kuitenkin Tempurin Cloud-patjaa ja se oli siihen asti mukavin patja mitä olen koskaan kokeillut. Lapsesta asti olen haaveillut Hästensin sängystä, mutta Tempurin pilvifiilis tuntui kyllä Hästensiakin mukavammalta. Kun makasin Tempurin päällä Turussa (poikettiin huonekaluostoksille kun saaristoelämä alkoi puuduttaa), olin jo mielessäni kotona uudessa makuuhuoneessa. Myyjä kehotti kuitenkin tutustumaan vielä suhteellisen uuteen, mutta menestyksekkääseen premium-sänkybrändiin, ruotsalaiseen Carpe Diemiin. Carpe Diem Beds oli itselleni uusi tuttavuus, mutta luettuani siitä arvosteluja eri lähteistä, vakuutuin siitä ettei Hästens enää olekaan sänkybrändien selkeällä ykkössijalla.

 

Piti ostaa perusjenkkisänky Tempurilta, lähtikin mukaan moottorisänky Carpe Diemiltä. En ole koskaan ollut mikään moottorisänkyjen fani, koska en tavallaan keksi säädölle muuta käyttöä kuin flunssaisena päädyn nostaminen ylemmäs. Mutta tulipa nyt ostettua sellainen. Koemakasin medium-patjan, joka sekin oli kuin pumpulia. Valitsin silti itselleni softin, sillä sitä lapsuuden vesisänkyfiilistä ei voita mikään. Carpe Diem oli mukavin ja pehmein koskaan testaamani sänky ja uuden sängyn valinta sujuikin lopulta yllättävän helposti. Toimituksenkin pitäisi olla pikainen – ainakin siihen Skannon kolmeen kuukauteen verrattuna – sillä sängyt valmistetaan Ruotsissa.

 

Millaisessa sängyssä sinä tykkäät nukkua?

 

 

Lopuksi vielä oman hyvän unen salaisuuteni.. Olen onneksi viimeisten vuosien aikana nukkunut kovin hyvin. Tiedän mitä uniongelmat voivat olla, enkä toivoisi niitä pahimmalle vihamiehellekään. Nukahdan yleensä heti kun menen sänkyyn ja herään aamulla monesti jo ennen herätyskelloa. Siitä tiedän, että uni on silloin ollut laadukasta. Kun päivän aikana on aktiivinen ja harrastaa liikuntaa, tulee uni helpommin kun keho on saanut fyysistä rasitusta. Lisäksi olen pyhittänyt makuuhuoneen pelkästään unta varten. En vietä sängyssä aikaa heräämisen ja nukkumaanmenon välillä oikeastaan koskaan. En osaa ollenkaan katsoa tv:tä sängyssä ennen nukkumaanmenoa tai muuten vain hengailla siellä. Kun kehon ja mielen totuttaa siihen, että sängyssä nukutaan, sänkyyn meneminen tuntuu olevan aivoillekin viesti siitä, että nyt on uniaika. Sweet dreams ♥

 

Kuvat: Hästens, Softrend, Carpe Diem, Tempur

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


19 heinäkuun 2020

Posted at 11:23h in Ajatukset, Hyvinvointi by
5 Likes

 

Istun kirjoittamassa tätä tekstiä Naantalin vierasvenesatamassa. Muut nukkuvat vielä, tein jo pari tuntia sitten koirien kanssa aamulenkin, laitoin itselleni aamiaista ja nautin sataman hiljaisuudesta. Krhm, vähän väliä kilkattavien kirkonkellojen metelistä.. Vielä on onneksi lämmintä, muttei paahtavan kuumaa. Ohut pilviharso taittaa auringonvalon siten, että ulkona pystyy helposti katsomaan läppärin näyttöä. Harvinaista herkkua kesällä etänä työnsä tekeville. Olen asunut veneessä nyt 19 päivää. Siis kirjaimellisesti asunut. Joku toinen kertoo asuvansa veneessä kesän, mutta koti on kuitenkin olemassa ja tavarat siellä tutulla paikallaan. Koti-ikävä on pahinta silloin, kun ei ole sitä kotia.

 

 

Rakastan tätä. Merta, saaristoa, satamia, veneilyä nyt ylipäätään. Tänä kesänä olen kuitenkin huomannut, että vielä enemmän kuin alati vaihtuvia maisemia, rakastan ja pidän tärkeänä niitä pysyviä asioita. Mieluummin kuin uuden veneen, ostaisin ainakin itse luultavasti kesäasunnon. Ehkä ajatuksiani sekoittaa tämä veneessä niin ikään pakolla asuminen. Vielä tällaisena kesänä, kun reissut rajoittuvat vain kotimaahan. Koskaan en ole kaivannut heinäkuussa Helsinkiin, mutta nyt ajattelen kotikaupunkiakin vähän väliä suurella haikeudella. Tarvitsen rutiineja, pysyviä, turvallisia asioita ja paikkoja elämääni. Varastossa kaupungin laidalla lojuvat tavarat tulevat mieleeni päivittäin. Ei niitä tuoleja, lakanoita, vaatteita ja lasten leluja viime vuonna kaivannut kertaakaan.

 

Harvoin olen odottanut syksyä. Nautin niin paljon valosta, lämmöstä ja kesän rentoudesta, että ajatuskin syksystä on saanut melankolian valtaamaan ajatukset yleensä viimeistään tähän aikaan vuodesta. Kun äsken tajusin tänään olevan jo 19. päivä heinäkuuta, hymyilin. Pian on taas syksy ja uuden arjen alku. Kesä on ollut kyllä tähän asti ihana, mutta erilainen. En vaihtaisi päivääkään pois, mutta voi kuinka odotankaan toisiaan toistavia viikkoja, treenejä omalla salilla, arki-iltojen lenkkejä, säännöllistä ruokarytmiä ja lapsen harrastuksia. Epäsäännöllisen koronakevään jälkeinen evakkokesä on muistuttanut, miten valtavan ihanaa on tavallinen arki.

 

 

Poikkeuksellisissa olosuhteissa pysyn järjissäni pitämällä huolta hyvinvoinnistani. Mahdollisimman puhdas ja hyvä ruoka, rutiininomainen työasioiden hoitaminen lomallakin, säännöllinen liikunta ja hyvä unirytmi ovat asioita, joista en halua tinkiä. Ehkä vielä joskus nautin siitä, kuinka voin syödä aamiaista vasta puolilta päivin ja unohtaa tietokoneen kiinni päiväkausiksi. Sille oli paikkansa ainakin viime kesänä. Nyt suunnittelen tässä liikunnantäyteistä reissua elokuun lopulle Lappiin, siellä on sentään paikallaan pysyvä oma mökki. Ehkä sen jälkeen pääsen jo kotiinkin.

 

 

Kaksi vuotta sitten juuri Naantalissa mietin, että kolme viikkoa veneessä meni yllättävän helposti. Olin odottanut keittiöremppapakolaisuuden olevan tuskallisempaakin. Olisinpa tiennyt, että siitä kahden vuoden kuluttua kolme viikkoa on vasta alkua. Tiedän, että viimeistään silloin kun pääsen uuteen kotiin ja saan ne varastossa lojuvat tavarat paikoilleen, jaksan jo naureskella, millainen koti-ikävä kesän aikana ehti tulla. Olipa muuten kiva poikkeus kirjoitella vähän tällaista aamupäivän ajatusvirtaa, naputtelin tuossa myös sisustuspostaustakin, tällä kertaa uuden sängyn valinnasta. Jatketaan sillä joko illalla tai huomenna aamusta. Silloin meidän matkakin jatkuu kohti Kökaria, Ahvenanmaan ulkosaaristoon.. Kuvat ovat Ahvenanmaalta, viime vuodelta. Kestävät hyvin aikaa, Rödhamn on tainnut näyttää tältä viimeiset sata vuotta.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


18 heinäkuun 2020

Posted at 17:29h in Hyvinvointi, Ravinto, Ruoka by
0 Likes

 

Kesällä olen jääkahvin ja smoothieiden suuri fani. Tai sanotaanko helteillä, kesä 2020 on nyt näyttänyt, että kesä voi olla säiden puolesta ihan mitä tahansa – tukalasta kuumuudesta toppatakkimyrskyihin. Ruoanlaitto veneellä on ollut vähän erilaista kuin kotona. Kaikkia erikoisjuttuja ei löydykään välttämättä kaapista ja esimerkiksi leipomaan ei pysty oikeastaan ollenkaan. Pakastin on niin täynnä koiranruokaa ettei raakakakkujakaan sinne mahdu. Jos tietäisin milloin pääsen uuteen kotiin leipomaan ja laittamaan ruokaa, laskisin tunteja.. Uudet ruokakokeilut odottavat loppukesää, mutta jotain pientä voi aina kehitellä. Toissapäivänä pääsin vihdoin kunnon kauppaan, Turun Stockalle, josta sain täydennystä kuiva-ainekaappiin. Niin tuli testattua kahvismoothie joka korvasikin yhtä aikaa päiväkahvin ja välipalan.

 

Siis nam. Tästä tuli niin hyvää, että jäinen dalgona-kahvikin taitaa jäädä kakkoseksi. Toki jos ei ole nälkä niin teen mieluusti tuota dalgonaa jääpaloilla. Kahvismoothie on kuitenkin paljon muuta kuin pelkkä jääkahvi. Nappaa ohje talteen ja kokeile!

 

 

 

Kahvismoothie kahdelle

 

2 banaania

1 päärynä

1 rkl pikakahvijauhetta

1 rkl raakakaakaojauhetta

1 rkl pikakahvijauhetta

1 tl lakritsijuurijauhetta

1 tl kanelia

Kookosmaitojuomaa nesteeksi

Jäitä

 

 

 

 

Sekoita blenderissä ja juo heti. Koska kahvin, kaakaon ja lakritsin maut ovat melko voimakkaita, kannattaa testata ensin pienemmällä määrällä ja lisätä tarvittaessa sitä mistä pidät. Vegeproteiinijauhe tekee tietysti smoothiesta täyteläisemmän jos haluat proteiinilisän ja lisää rakennetta. Tähän kahvismoothieen toimii mielestäni aivan erityisen hyvin kaura-, tai riisiproteiinin maku. Aurinkoa viikonloppuun, ottakaa talteen jokainen auringonsäde ja D-vitamiinit. Ollaan kiitollisia näistä keleistä.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


16 heinäkuun 2020

Posted at 12:59h in Elämäntavat, Hyvinvointi, Painonhallinta by
3 Likes

 

Halusin kirjoittaa tänään hyvinvoinnista. Eilen saimme ikäviä syöpäuutisia melko läheltä ja ne saavat aina ajattelemaan. Tai ainakin minut. Mitä voisin tehdä, että minimoisin riskini sairastua? Toisaalta aina joku sairastuu vakavasti vaikka olisi elänyt yltiöterveellisesti. Onko elämä ollut silloin niin täyttä ja ihanaa, että voisi sairastumisen hetkelläkin sanoa nauttineensa siitä?

 

 

 

Yksi yleisimpiä syitä painonpudotuksen skippaamiselle tai lykkäämiselle on ”haluan nauttia elämästä”, ”nautin niin paljon hyvästä ruoasta”, ”olen hedonisti, en pysty dieettiin..” etkä varmasti ole voinut välttyä itsekin kuulemasta näitä? Paino ja hyvinvointi eivät tietenkään kulje automaattisesti aina käsi kädessä, mutta halusin nostaa tämän heti alkuun esimerkiksi, jotta saisitte kiinni mistä kirjoitan. Omaa elämäntapaani, säännöllistä liikuntaa ja terveellistä syömistä, pidetään usein pikemminkin kärsimyksenä kuin hyvinvointina. Saan usein viestejä, kuinka joku haluaisi pystyä samaan, muttei pääse edes alkuun sillä nauttii niin paljon ruoasta ja epäterveellisistä elämäntavoista, kuten juhlimisesta ja laiskottelusta.

 

Taustalla on kuitenkin edes pieni halu tehdä asioita toisin. Ja se on ratkaisevassa osassa siinä, onnistuuko elämäntapamuutos vai ei. Sillä kaikkeen tottuu. Kuten päivittäiseen sokeriin, pizzaperjantaihin, pekoniaamiaiseen ja puoleenpäivään nukkumiseen. Mutta ihan yhtä lailla pienempiin annoskokoihin, vähärasvaisiin ruokiin, kylmään veteen, aikaisiin aamuihin ja säännölliseen treeniin. Näistä kaikista oppii myös nauttimaan.

 

 

 

 

Tunnustan, olen syönyt tänä vuonna karkkeja ja suklaata aina silloin tällöin. Olen juonut viiniä, välillä vähän liiankin paljon. Nauttinut niistä sen hetken. Jonka jälkeen on oikeastaan aina paha olo. Sen sijaan, kun syön puhdasta ruokaa, treenaan, nukun hyvin en välttämättä koe niitä endorfiinipiikkejä, mutta nautinto on pitkäaikaista, lähes pysyvää. Hyvinvointiin tähtäävien valintojen jälkeen voin entistäkin paremmin. Tästä päästäänkin siihen, kuinka hyvinvointi ja elämästä nauttiminen voivat helposti kulkeakin käsi kädessä.

 

En pidä juhlimisesta – enää. Ennen rakastin sitä, odotinkin aina viikonloppuja ja bileitä kuin lapsi joulua. Mutta kun harvoin käy, on silti kiva laittautua ja lähteä ystävien kanssa ulos. Juhlimisesta ja alkoholinkäytöstä kirjoitan ihan oman juttunsa, säästetään tämä postaus siltä rönsyilyltä. Juhliminen ei kuulu ainakaan itselläni siihen elämästä nauttimiseen oikeastaan ollenkaan, vaikka hauskaa meillä on aina ollutkin. Baareihin en kaipaa lainkaan, mutta vastaavasti taas viinilasillisista ystävien kanssa olisi hyvin, hyvin vaikeaa luopua. Määrittelemme jokainen elämästä nauttimisen eri tavalla ja nämä käsitykset voivat muuttua iän myötä, kuten myös minulle on käynyt. Vielä jokunen vuosi sitten olisin luultavasti sanonut nauttivani elämästä eniten siinä kuplivassa nousuhumalassa.

 

 

 

 

Rakastan hyvää ruokaa. Synnyin kulinaristiperheeseen Rôtisseur-käätyjen keskelle ja meillä on kotona aina syöty hyvin. Itse olen myöhemmin tehnyt itselleni rajanvedon siinä, miten usein syön itseni aivan ähkyksi suuresta herkusta tai mikä on itselleni sitä hyvää ruokaa. Nautin nimittäin itse eniten siitä puhtaasta ja kevyestä ruoasta, liian tuhdit ja rasvaiset herkut saavat olon sen sijaan niin kehnoksi, etten edes halua enää syödä sellaisia. Ja jos nyt joskus tekee mieli hampparia tai pizzaa, ei niistä tarvitse kieltäytyä kun ne ovat silloin sitä harvinaista herkkua. Niiden jälkeen olo tosin on yleensä niin raskas, että jätän tuollaiset ruokavalinnat ihan minimiin. Mutta kyllä, niillekin on paikkansa.

 

Olen myös entinen sokerihiiri, rakastan makeaa. Koska haluan pitää itsestäni huolta ja tiedän valkoisen sokerin haitat, pyrin korvaamaan makeat terveellisillä herkuilla. Niihin löydät monia reseptejä täältä blogistani Food-kategorian alta.

 

 

 

 

Parasta tekemistä mitä tiedän, on liikunta. En ole kuitenkaan aina rakastanut sitä, päinvastoin. Pakon edessä lähtenyt juoksemaan huonoilla kengillä ja aloittanut saliharrastuksen aivan ulapalla, mitä siellä pitäisi tehdä. Halusin oppia nauttimaan liikunnasta, joka aiemmin oli pelkkää pakkopullaa. Väkisin sain itseni liikkeelle ja vähitellen sieltä avautui uusi maailma, ja vielä enemmänkin. Kokonaan uusi elämäntapa. Elämäni tärkeimmät asiat ovatkin perhe, terveys, hyvinvointi ja liikunta. Nautin jokaikisestä juostusta kilometristä, vaikka ne tuntuisivat sillä hetkellä pahalta. Tällä viikolla pyöräilin aivan surkealta tuntuneen lenkin, mutta viimeisillä kilometreillä sain taas niistä endorfiineista kiinni. Se oli kuitenkin tehty lenkki.

 

 

 

Miten sinä huolehdit itsestäsi? Estääkö hyvinvointi elämästä nauttimisen tai mitä hyvinvointi lopulta sinulle merkitsee? Sen kun ei aina tarvitse olla vihreää smoothieta ja kestävyysurheilua.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


14 heinäkuun 2020

Posted at 11:17h in Remontti, Sisustus by
5 Likes

 

Postausaiheet hyppivät vuorotellen saaristoelämästä remonttijuttuihin. Mutta sitähän tämä elämä tällä hetkellä on. Yhdessä hetkessä unohdan koko kodin, yhtenä päivänä sanoin jo että vitsi kun odotan että saa taas rojahtaa omaan sänkyyn ja mietin mielessäni Eiran kotia.. Niin, sitähän ei tosiaan enää ole. Muutto ei kai ole oikein iskostunut tajuntaan, mutta onneksi remonttimiehet lähettävät säännöllisin väliajoin muistutuksia remontin etenemisestä kuvien muodossa. Mitään deadlinea meillä ei ole, aiemmat remppakokemukset ovat opettaneet etteivät ne pidä kuitenkaan. On valmis kun on valmis.

 

 

Taloon oli asennettu kaikkialle tamminen kalanruotoparketti. Se on kaunis, mutta jotenkin puuta tuntui olevan liikaa. Lisäksi tammiparketti keittiössä ja eteisessä on hieman epäkäytännöllinen, ainakin kun on tottunut mikrosementtilattian helppouteen. Päädyimme vaihtamaan parkettia reilun 60 neliön verran laattalattiaan. Nyt meille tulee siis eteiseen, pukeutumistilaan sekä keittiöön ja ruokailutilaan valkoista laattaa. Samalla laatan alle sai asennettua lattialämmityksen, joka on tietysti suuri plussa viileinä vuodenaikoina. Makuuhuoneeseen ja vierashuoneeseen tulee kokolattiamatot, mutta niistä kirjoitan sitten ihan omassa postauksessa.

 

Lattiamateriaaliksi valitsimme kiiltäväpintaisen valkoisen arabescato -marmorilaatan. Kävimme katsomassa laattavaihtoehtoja vähän kiireessä ja lopullinen laattavalinta tehtiin ihan sähköpostiviestin liitekuvien perusteella. ”Toi on varmaan hyvä, oliks se siellä kaupassa? Oli se joku niistä.. Joo otetaan se.” Toimitusaika yllätti nopeudellaan, 6 viikon sijaan vain kolme ja laatta näytti ainakin kuvassa oikein hyvältä kun sitä oli eilen asennettu ensimmäiset palat. Toivottavasti keittiö ja kalusteetkin sopivat sen kanssa yhteen.

 

Halusimme mahdollisimman isoa laattaa, sillä ensinnänkin inhoan saumoja ja juuri siitä syystä pidinkin niin paljon mikrosementistä. Iso laatta on myös näyttävän näköinen ja saa tilan vaikuttamaan isommalta. Saimmekin suurinta mahdollista laattakokoa, 120 x 240 cm jolloin saumat tosiaan jäävät minimiin. Ilokseni remonttimiehet kertoivat, että nykyään on saatavilla saumausaineita vaikka missä väreissä. Kuullessani sanan kimalteleva kulta, en miettinyt kahta kertaa. Otetaan sitä. Laitan kuvia valmiista lopputuloksesta heti kun niitä saan. Kultasaumaiset jättimarmorilaatat kuulostavat ainakin ihan mun kodilta.

 

Millaisia lattiamateriaaleja te olette valinneet tai valitsisitte jos nyt remontoisitte? Kaikista olisi kiva kuulla plussia ja miinuksia. Itselläni taitaa olla kokemusta lähes joka ikisestä mahdollisesta – laatoista, parketista, mikrosementistä, betonista, laminaatista, vinyylistä, muovimatosta ja lankkulattiasta. Kysykää jos tulee jotain mieleen!

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian