Olisipa elämäkin aina sitä. Nopeaa, kevyttä, sellaista että kun kerran laittaa kuntoon, ei tarvitse loppupäivänä ajatella.

Huolettoman yksinkertaista. 

 

 

Sitä on tämän hetken trendikampaus. Se, jonka opin 20-vuotiaana 65-senttisten ompeluhiuspidennysteni kanssa tekemään joka ikiseksi yöksi.

 

Silloinkin, kun yökylään tuli baarista uusi(n) ihastukseni joka ihmetteli, miksi aikuinen (krhm, 20-vuotias) letittää hiuksensa yöksi. Margaritojen jälkeen mahtoi olla kaunis letti.

 

Siitä lähtien olen lähes jokaiseksi yöksi ja jokaiseksi lenkiksi letittänyt hiukseni näin. Nyt omat ovat kasvaneet jo sen verran pitkiksi, että saan nekin edes semisiististi tällaiselle letille. Parasta tässä onkin, että letin ei todellakaan tarvitse olla siisti, mutta että sen saa kyllä hiuspuuterilla tai tujulla kuivashampoolla halutessaan hyvinkin siistiksi. Silloin kannattaa käyttää myös niitä läpinäkyviä miniponnareita.

 

Se ei tarvitsisi yhtään tutoriaalia, mutta niitä on Instagram ja TikTok täynnä.

Se on vain ponnari. Letti. Ja ponnari.

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

 

”Sä oot tota sukupuolta joka tietää mihin nää kuuluu” sanoi miespuolinen tuttavani ja ojensi pesuainepullot kävellessäni ohi. Oikein hätkähti, kun tartuin tähän periaatteessa ihan mitättömältä kuulostavaan heittoon ja ensimmäistä kertaa nostin kunnolla esiin sen, kuinka helv.. kyllästynyt olen naisia alentavaa puheeseen silloinkin, kun tiedän että puhuja itse kuitenkin kunnioittaa naisia vaikka vitsaileekin vähän sopimattomasti.

 

Sillä heitähän riittää. Äidin kanssa puhuttiin juuri tällä viikolla siitä, kuinka sovinistipuheeseen on tottunut. Varsinkin heidän suustaan, jotka oikeasti arvostavat ja kunnioittavat naisia, saattaa silti päästä tahattomia, vanhanaikaisia sovististiheittoja. Annetaan anteeksi, mutta otetaan asia esille, niin jatkossa silmät avautuvat ja naista alentava puhe saadaan kitkettyä ehkä vielä jonain päivänä pois ainakin tästä maasta.

 

 

 

Nuorempana koin olevani se ’vanha sielu’ ja viihdyinkin enemmän ikäistäni vanhempien ihmisten kanssa. Olen aina myös esimerkiksi seurustellut (paitsi 15-vuotiaana) minua vanhempien miesten kanssa ja sopeutunut tilanteeseen mainiosti. Koska olen myös aina ollut melko itsenäinen enkä koskaan heittäytynyt siivelläeläjäksi, en nuorempana oikeastaan edes uhrannut ajatustakaan feminismille. Pikemminkin olin se, joka piti feministejä jopa vähän ärsyttävinä ja kovaäänisinä. Kun meillä naisilla nyt kuitenkin on asiat täällä Suomessa aika hyvin. Se toki on edelleen totta ja usein tätä toistelen lapsellekin. Olemme etuoikeutettuja, että saamme asua ja kasvaa Suomessa. Naisena olen myös todella, todella etuoikeutettu syntyessäni suomalaiseksi naiseksi, mutta luojan kiitos silmäni ovat avautuneet viime vuosina naisen asemalle näinkin hyvin voivassa maassa. Aina joskus kuitenkin kurkistan kuplani ulkopuolelle ja tajuan, että emme edelleenkään ole tasa-arvoisia.

 

Itse en halua olla se ”vihainen” feministi, mutta heillekin on toden totta tilansa ja paikkansa tässä maailmassa. Ja heitä tarvitaan. Se, että itse en kanna ylläni pillukoruja tai pue poikalastani vaaleanpunaisiin vaatteisiin, ei kuitenkaan estä minua olemasta feministi. Ihan oikeasti, mikään ei estä sinuakaan olemasta feministi. Joka ikisen naisen tulisi olla feministi ja huomattavasti näkyvämmin kuin nyt. Sen sijaan törmäämme edelleen vuonna 2020 ajatuksiin, että nainen ei voi olla feministi koska ei esimerkiksi käy töissä vaan hoitaa lapsia kotona. Pitäisikö feministi määritellä uudelleen miestä paremmin tienaavaksi uraorientoituneeksi aktivistiksi? Ei. Kerrataan nyt vielä että itse käyn kuitenkin töissä, ja olen aina käynyt töissä, mutta sillä ei kyllä ole paskankaan väliä sen kannalta, olenko feministi vai en. Siivoan (toisinaan) ihan mielelläni ja olen aina tiennyt myös siivoavani tuhat kertaa paremmin kuin kanssani asuvat miehet, joten teen homman mieluummin itse. Tämä ei johdu siitä että he ovat olleet miehiä, hehän olisivat yhtä hyvin voineet olla naisiakin. Tiedän myös lapseni isää huomattavasti enemmän lapsen eskari-, ja harrastusasioista ja hoidan näitä sekä näitä kuuluisia arjen metatöitä paljon enemmän kuin hän. Ja se on täysin oma valintani, se ei tee minusta yhtään sen vähempää feministiä. Elän omien valintojeni mukaan. Samalla saan käyttää niin naisellisia tai niin epänaisellisia vaatteita tai jopa sanoja kuin itse haluan. Nainen ja mies eroavat toisestaan biologisesti monellakin tavalla, mutta ero saa jäädä siihen.

 

Jokainen kotiäiti voi ihan yhtä lailla olla feministi samaan aikaan kun mies käy töissä. Kyllä. Ihan jokainen, lapseton, perheellinen, suuri johtaja tai työtön voi olla feministi. Jos ei voi, on aika ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa puolustaa omia oikeuksiaan. Sillä oikeuksia, niitä sinulla ja minulla on. Ja niitä täytyy tuoda myös esiin.

 

 

Otan välillä yhteen läheistenkin ihmisten kanssa naisen asemasta ja oikeuksista. Inhoan nainen ratissa -vitsejä ja on minut istutettu syntymäpäiväjuhlissa sinne naisten pöytäänkin. Naisten pöytään?! Tässä tullaan tähän alussa mainitsemaani eroon. Itseäni vanhemmille miehille tällaiset asiat tuntuvat olevan täysin normaaleja. Äijät grillaa hei tässä bisset kourassa niin kattakaa te pöytä ja hoitakaa tiskit ja laittakaa lapset nukkumaan. Ei jumalauta, nousee karvat pystyyn jo ajatuksestakin. En tiennyt missä miestuttavani ojentamia pesuaineita säilytetään eikä minun todellakaan tarvitse tietää jos en halua. Se ei liity sukupuoleeni millään tavalla ja jos haluan juoda mieluummin bisseä ja grillata kuin kattaa pöytää ja nukuttaa lapsia, minä voin niin tehdä. Niin sinäkin. Jos tykkäät elää vanhanaikaisten sukupuoliroolien mukaan, saat elää myös niin. Kunhan se on sinun valintasi.

 

Luulen, että kirjoitan jatkossa paljon enemmän naisista. On ollut ilo huomata, kuinka nuoremmat miehet ajattelevat asioista jo huomattavasti eri tavalla. Heille siivous, lastenhoitoa ja ruoanlaitto ovat täysin normaaleja asioita, he ymmärtävät että naiset voivat tehdä täysin samoja asioita kuin miehet eikä ihmisen pätevyyttä missään elämän osa-alueilla määrittele sukupuoli. Silti sovinistiläpät ja jopa suoranainen naisviha periytyvät edelleen helposti sieltä isältä pojalle. Siihen me voimme kaikki vaikuttaa tekemällä naisvihasta näkyvää ja puuttumalla siihen ”harmittomaankin” vitsailuun aina, kun se tuntuu epämukavalta. Itse ainakin elin liian kauan vanhanaikaisten sukupuoliroolien täyttämässä ympäristössä enkä oikein osannut edes tuoda koskaan niitä epäkohtia esille. En, vaikka törmäsin niihin lähes päivittäin. Onneksi olen löytänyt sen vahvan, joskus jopa sen vihaisenkin feministin sisältäni ja alkanut tuoda sitä esiin enemmän ja enemmän. Maailma ja tämä maa tarvitsee sitä nyt.

 

”I wanted to live a man’s life in a woman’s body” Diane Von Furstenberg

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

 

Pari päivää olen itsekseni pohtinut oikeastaan koronaviruksen innoittamana sitä, miksi sairastutamme itsemme huonoilla elämäntavoilla. Ajatus lähti siitä, kun luin kuinka teholla hoidettavia koronapotilaita yhdistää (siis suurinta osaa, ei tietenkään kaikkia) ylipaino, 2-tyypin diabetes tai korkea verenpaine. Lähtökohtaisesti kaikki ovat itse omilla elämäntavoilla aiheutettuja sairauksia ja tiloja. Toki jokainen voi miettiä kuinka itseaiheutettua esimerkiksi ylipaino sitten on joka taas voi aiheuttaa jopa sairastumisen 2-tyypin diabetekseen ja verenpainetautiin. Seuraa disclaimer: Monihan näkee helposti ylipainon ”omana syynä”, mutta sitä se ei kaikissa tapauksissa ole. Aikuisen ihmisen lihavuus voi johtua lukemattomista eri syistä. Esimerkkinä nyt vaikkapa vanhemman mielenterveyden ongelmat. Vanhempi voi huonosti, opettaa lapsen syömään epäterveellisesti eikä jaksa kannustaa liikkumaan. Lapsi lihoo ja silloin hän lihoo myös aikuisena helpommin, jos edes koskaan palaa lapsuuden jälkeen normaalipainoon. Ahmintahäiriöt ja muut epäterveelliseen syömiseen liittyvät psyykkiset ongelmat ovat yleisiä eikä kyseessä ole silloin enää yksilön valinta siitä mitä syö, jos hän on sairas. Moni sairastaa myös tietämättään. Mutta se siitä disclaimerista, halusin vain tuoda sen esiin sillä en missään nimessä ajattele ylipainon olevan aina itse hankittua.

 

 

 

Nykyinen länsimainen elämäntyyli sairastuttaa meidät. Ironista, meidänhän pitäisi voida paremmin kuin koskaan. Kuinka moni olisikaan saanut lisää elinvuosia tekemällä vielä terveenä ollessaan hieman erilaisia valintoja. Enkä puhu nyt pelkästään fyysisistä sairauksista. Yhtä lailla myös pitkään jatkunut kova stressi nostaa verenpainetta kuin se lihavuuskin. Uskon itse, että tulevaisuudessa tullaan tekemään paljon enemmän merkittäviä havaintoja stressin yhteydestä sairastumiseen kuin nykyään, vaikka ilmiö onkin tieteessä jo tuttu juttu. Miksi näännytämme itsemme uuvuksiin? Rakastammeko todella työtämme niin paljon, että luovumme hyvinvoinnistamme ja uhraamme itsemme uralle? Arvostammeko menestystä ja työn tuomaa palkkiota niin paljon, että jätämme huolehtimatta itsestämme, kunhan vain saamme tehtyä kovasti töitä? Aina ei tarvitse tehdä edes loputtomasti töitä vaan jo pelkästään ihmissuhteet ja jatkuva harrastaminenkin voivat pitää kehoa ja mieltä ylikierroksilla hyvinkin pitkiä aikoja.

 

Uupumus on pelottavan yleistä. Vatsahaavat, verenpainetaudit, tulehdukselliset suolistosairaudet.. Jep, hyvin yleisiä nekin. Tottakai aina joku osuu myös täysin terveelle ja stressittömällekin tyypille, mutta loputon työtahti ja suorittaminen myös työpaikan ulkopuolella (itsensä perheelleen uhraavat kotiäidit tai -isät) altistaa tämänkaltaisille sairauksille. Kiireessä tingitään ruoasta ja syödään sitten, kun on aikaa. Yleensä illalla, jolloin nälkä on suunnaton ja sitä kahmii kaksin käsin suuhusa kaiken energiapitoisen mitä kaapista löytää. Aineenvaihdunta hidastuu, olosta tulee tukala ja ärtynyt. Kiireessähän sitä ei niin helposti huomaa joten aamulla voi taas jatkaa siitä mihin illalla jäätiin. Jossain vaiheessa keho laittaa sitten täydellisen stopin. Joko sitten loppuunpalamisen, diabeteksen, verenpainetautidiagnoosin tai vakavan sairauden muodossa.

 

 

Miten ihmisten kiinnostusta omaa terveyttä ja hyvinvointia kohtaan saisi nostettua? Tavallaan kaikki tietävät että pitäisi liikkua ja syödä enemmän kasviksia ja vähemmän rasvaa, mutta silti niin ei toimita? Nyt jos koskaan on helpompaa voida hyvin, on trendikästä meditoida, joogata ja rauhoittua luonnossa sekä tarjolla on valtavasti tietoa lisäravinteista, puhtaasta ruoasta ja sen vaikutuksesta hyvinvointiimme. Kokonaisvaltainen hyvinvointi alkaa olla tunnettu käsite, mutta harva lopulta edes elää kuten opettaa. Onko kyse siitä, että tiedetään että pitäisi esimerkiksi liikkua mutta ei tiedetä miksi pitäisi liikkua? Että liikkumattomuuden ongelmaan havahdutaan vasta, kun on liian myöhäistä ja kroppa siinä kunnossa, ettei se enää koskaan palaa entiselleen? Vai onko se edes tietämättömyyttä vai silkkaa välinpitämättömyyttä? Sairaanhoitajaopintojeni aikana näistä asioista tuli aikanaan minulle niin itsestäänselviä, että oman pienen hyvinvointikuplan ulkopuolelle katsominen on välillä vaikeaa. Silti monet hoitajat ja lääkäritkin elävät siten kuin ei pitäisi ja sairastuvat lopulta elintapasairauksiin. Elämän inhimillisyyttä?

 

Oletko itse koskaan ajatellut elämäntapojesi merkitystä terveytesi ja elämäsi laadun tai ehkä jopa pituuden kannalta? Moni kai liikkuu vain koska se on kivaa (tai on ”pakko” liikkua) tai syö terveellisesti ettei liho ulkonäkösyistä. Kun hyvinvointia alkaa nähdä kokonaisvaltaisemmin ja ymmärtää sen koostuvan vähän joka osa-alueesta ja tajuaa palkinnon olevan jatkuva hyvä olo ja todennäköisempi pitkä ja terve elämä, on hyvistä valinnoista ehkä helpompi tehdä itsestäänselvyyksiä. Vai onko? Sellaisia mä tässä oon itsekseni mietiskellyt. Syönyt vähän liikaa suklaamunia ja mietiskellyt.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ