Sara aloitti tärkeän positiivisten asioiden ketjun listaamalla 100 ihanaa asiaa kaiken tämän keskellä. Sata voi kuulostaa paljolta, mutta lopulta kun hyviä asioita alkaa kirjoittaa ylös, niitä on kokoajan helpompi löytää lisää, niistä huonoistakin päivistä. Mulla on ollut kehno viikko, mutta yritän sen takia keskittyä entistäkin enemmän niihin positiivisiin asioihin ja kaikkeen siihen hyvään, mitä elämä kuitenkin samalla antaa, kun se on tuonut eteen lähinnä sitä negatiivisuutta negatiivisuuden perään. Sata ihanaa asiaa löytyy kuitenkin varmasti ja kun ne kirjoittaa ylös ja keskittyy niihin, kiitollisuus lisää onnellisuutta ja syntyy se positiivinen kehä. Löydätkö sä sata hyvää tästä ajasta?

 

 

ystävän näkeminen lenkillä 

täydet hyllyt kaupassa

tuhatkertaiset tunteet, pätee myös positiivisiin

visiitti toimistolle

aito onnellisuus toisen onnistumisesta

vaatekaapin läpikäyminen

vanhojen lempivaatteiden löytyminen

vanhan soittolistan löytäminen

biisit, jotka tuovat aina kyyneleet silmiin

postipaketti äidiltä täynnä kirjoja

 

 

vielä lämpimät leivät ruokakaupassa

parkkipaikan saa mistä tahansa

uuden yrityksen perustaminen

aamukahvi rauhassa

dieetillä pysyminen

iltaiset viinilasilliset (ei lasketa dieettiin)

lautapelit lapsen kanssa

koirilla on kokoajan seuraa

naapuri, jonka kanssa ei malta lopettaa juttelua rappukäytävässä

aamujoogan jälkeinen olo

 

 

silmusalaatin löytäminen uudelleen

uusi tarokkikorttipakka

lenkin jälkeen kotona odottava ruoka, kirjaimellisesti harvinaista herkkua

veneet vedessä

maailman kauneimmat kynnet

salvian polttaminen

sen salvian polttamisen välitön vaikutus

parantunut käsihygienia ja muu puhtaus

puhelut isoäidille

autolla ajaminen ei oo koskaan ollut näin kivaa

 

 

postissa käyminen

matkahaaveilu

roskapussin vieminen

pihan siivous

suuret suunnitelmat tulevaisuudelle

puhtaat ikkunat

tai siis ikkunoiden pesijän vierailu

talkkarin korjaama imuri

talkkarin vierailu nyt ylipäätään, ihmiskontakti sekin!

pikkuveli joka etsii sulle uutta pyörää

 

 

sydäntä raastava ikävä äitiä – osaan arvostaa entistä enemmän miten tärkeä hän minulle on

sokkotreffit corona edition

nilkkasukkien paluu kesän jälkeen

kotitreenit jotka ovat yllättävänkin tehokkaat

lapsen huone siivouksen jälkeen

4 kg kevyempi olo

leivänkokoiset aivan täydelliset suklaakeksit

asuntonäytöt, joissa ei ole ketään muita

ajatus, että joku voittaa aina – tässäkin

kirjan lukemiseen käytetty aika

 

 

myöhään illalla juostu lenkki

aikaiset herätykset vaikka saisi nukkua

aamut, jolloin hymyilyttää

kivat tekstarit 

live-pressitilaisuudet instagramissa

ystävien ymmärrys silloinkin, kun olen ihan hullu

päättynyt invisalign-hoito

laskujen maksun jälkeinen fiilis

hyvä kahvi aamuauringossa

viskaritehtäviin uppoutunut lapsi

 

 

samaan aikaan nukkumaan lapsen kanssa

aikaisin herääminen ilman kelloa

nallet ikkunalla

ystävä, joka kertoi miksi nallet ovat ikkunalla

fine diningin tilaus kotiin

loputtomiin jatkuvat hullutpäivät

uudet vaaleanpunaiset kukkalakanat

koirien pesu

pinkit varpaankynnet

itseruskettavalla on vihdoin aikaa kuivua

 

 

pienyrittäjän tukeminen

uuden luomiväripaletin jokaista sävyä on aikaa testata

maailman paras perhe

muistot Kaliforniasta

lomakuvien selaaminen vuosien takaa

uusien meikkitekniikoiden opetteleminen

aurinkoisin maaliskuu ikinä

valkoisten housujen paluu

Woltin käytäntö jättää ruoka oven taakse

pääsiäisen jälkeen käyttöön otettavat vasta-ainetestit

 

 

viinaan menevät kaverit pysyvät pois baareista

myyntiin tulleet asunnot

innovatiiviset ihmiset ympärillä silloin, kun omat ideat ovat aivan hukassa

tulevaisuuden työsuunnitelmat

ristiäiset livenä

–  joista tulikin samalla yllätyshäät livenä!

uuden alun fiilis

usko siitä, että tämä loppuu vielä

ja tunne, että tämä on osa jotain suurempaa suunnitelmaa

puhelin, joka ei taaskaan mennyt rikki kun pudotin sen

 

 

tunne, kun unohdat hetkeksi koko koronaviruksen olemassaolon

venekauden aloitus ilman ei-toivottuja vieraita. parasta, kiitos korona!

narsissit, jotka kestävät pakkasyönäkin ulkona

kiireetön meikkaaminen aamuisin

dysonin johdoton suoristusrauta

jokainen terveenä herätty aamu

uuden kodin etsiminen 

täydellisesti yön aikana levittynyt tasainen itseruskettava

lokkien äänet kotipihalla

kuvat ajalta, jolloin tästä kaikesta ei ollut aavistustakaan

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Vaikka varsinainen karanteeni päättyikin, tästä taitaa tulla vielä pitkään mun liikuntapäiväkirja täällä kotona oleillessa. Lihasten kasvatuksesta kannattaa viimeistään nyt luopua, sillä lihas ei kasva kotitreeneillä – ellei nyt satu onnellisesti omistamaan kunnon kotisalia isoilla painoilla. Mutta lihaskuntoa ja nykytilaa voi helposti ylläpitää ja lihaskuntoa voi jopa kehittää varsinkin jos lähtötilanne on ollut heikko. Kotitreenit eivät missään nimessä mene hukkaan ja varsinkin jos teet töitä kotona, työergonomia on tuskin kovin hyvä. Muutenkin tulee oltua huomattavasti enemmän paikallaan, joten jos et treenaa normaalissa arjessa, tee liikunnalle aikaa viimeistään nyt. Se hoitaa kehon lisäksi ennen kaikkea myös mieltäsi.

 

Ja täytyy sanoa, itse sain ainakin lihakset ihan pirun kipeiksi viime viikon kotitreeneistä, sillä ne saivat aivan uudenlaista ärsykettä. Lauantain jalkatreenissä sain itseni niin puhki, että viimeisessä sarjassa yksinkertaisesti tipuin lattialle. Ei siis mitään ihan kevyttä satujumppaa. Tuleeko muuten kotitreenit jo ihan korvista ulos vai kiinnostaisiko lukea niistä lisää?

Maanantai

Kotitreeni koko kroppa

Kävely 45 min

 

Tiistai

Jooga

Kävely 45 min

 

Keskiviikko

Kotitreeni yläkroppa

Kävely 30 min

 

Torstai

Lepopäivä

 

Perjantai

Aamujooga

Juoksu

 

Lauantai

Kotitreeni jalat

Kävely

 

Sunnuntai

Kävely 1,5 h

 

Miten te ootte liikkuneet nyt? Hassua vaikka aikaa olisi kuinka, treenaaminen tuntuu niin paljon vaikeammalta nyt kuin aiemmin. Mieli ja keho ovat olleet niin ylikierroksilla, että kävely ja juoksu ovat ainakin itselleni paljon mieluisampia nyt kuin lihaskuntotreenit. Joogaan en pysty keskittyä kuin aamuisin, sillä kotona on jatkuvasti hirveä hälinä. Nyt parin viikon kotielämän jälkeen se on onneksi vähän tasaantunut ja sopeutuminen on jo alkanut. Kahdestaan lapsen kanssa kotona treenaaminen ei ole sekään enää ihan täysin mahdotonta.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Kahdessa viikossa on saanut käydä läpi melkoisen tunneskaalan. Reilut pari viikkoa sitten olin vielä autuaan tietämätön tulevasta. Oma kevyt suhtautumiseni koronavirukseen johtui osittain myös siitä, että lähes kahden viikon ajan olin Yhdysvalloissa, jossa koronavirus näkyi lähinnä kevyenä vitsailuna LA Marathonilla ja aamiaispöydässä sanomalehdissä. Vasta kun Trump ilmoitti yllättäen kääntäneensä kelkkansa ja sulkevansa koko Yhdysvallat matkustamiselta, aloin käyttää käsidesiä ja miettiä, että jotain suurta saattaa nyt oikeasti tapahtua. Uutisointi Los Angelesissa oli vielä silloin hyvin erilaista kuin Suomessa ja tämän takia harkitsimme jopa jäävämme Kaliforniaan kuukaudeksi. Äitinikin varautui hoitamaan Fridaa ja Caraa kotonaan koko kevään. Onneksi emme jääneet, Yhdysvallat on nimittäin nyt hyvin ikävässä tilanteessa, vaikka länsirannikolla koronatilanne ei niin paha olekaan kuin New Yorkin osavaltiossa idässä.

 

 

Samalla hetkellä kun laskeuduimme Suomeen, katselin puhelimestani hallituksen tiedotustilaisuutta. Koko lento oli ollut aavemainen. Aamuauringon noustessa Grönlannin yllä tuijotin ikkunasta ulos epäuskoisena. Olimme viimeisellä mahdollisella lennolla länsirannikolta Suomeen ja koneessa tuntui vallitsevan vuorotellen paniikki, lamaantuminen ja suuri epätietoisuus. En tiennyt mitä odottaa. Vielä edellisenä päivänä olin miettinyt vaihtoehtoja – jäädäänkö Jenkkeihin vai odottaako meitä kotona kurjat olosuhteet neljän seinän vankina ja koronatestit? Rullailimme kiitoradalla kun kuuntelin ohjeita kahden viikon karanteenista, rajojen sulkemisesta, lentojen peruutuksista ja koulujen sulkemisesta. Samaan aikaan sain kymmeniä viestejä, kuinka nyt on sitten pakko pysyä kotona ja karanteeni sitä ja karanteeni tätä. Edellisenä päivänä olin vielä aivan normaalisti ihmisten keskellä Santa Monicassa ja vitsailin koronalla yskiessäni aamiaisella.

 

 

Kevyen suhtautumiseni takia sain myös valtavasti kritiikkiä niin koronavitseistäni kuin hamstraamisen arvostelustakin. Tule tänne niin tiedät -viestejä tuli nimettömänä ja nimellä – monia. Huomasin poikkeusolosuhteiden vaikuttavan ihmisiin ja heidän käytökseensä hyvin negatiivisesti. Se on ymmärrettävää, mutta aina on muistettava miten on ok kohdella muita – nyt ei ole oikea aika olla itsekäs ja katse on nostettava pois omasta pahasta olosta. Oma suhtautumiseni koronavirukseen muuttui kyllä Suomeen paluuni jälkeen, silti uskon sen johtuvan eniten dramaattisesta uutisoinnista. Median vaikutus on valtavan vahva. Medialukutaito korostuu tällaisina poikkeuksellisina aikoina ja jos yhtään tuntuu että alkaa ahdistaa, kannattaa ne uutiset jättää nyt lukematta. Muista, että jokainen professori tuo esille oman mielipiteensä ja näkökulmansa. Kukaan tässä maailmassa ei tällä hetkellä tiedä, mitä tulee tapahtumaan seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana. 

 

Tämä on poikkeuksellinen tilanne kaikille ja nyt jos koskaan on hyvin tärkeää huolehtia omasta mielenterveydestä. Poikkeustila kärjistää erityisesti niitä negatiivisia tunteita. Yksinolo voi tuntua entistäkin yksinäisemmältä toivottomuuden ja epätietoisuuden keskellä, mutta niin myös se ärsytys jatkuvasta hälinästä, kiireestä ja sotkusta perheellisenäkin. Työmäärä kasvaa monilla järjettömiin mittasuhteisiin, kun töitä tekee kotona. Tunnollinen työntekijä on silloin aivan erityisen tunnollinen, suorittaja suorittaa kahta kauheammin. Toinen ei saa mitään aikaiseksi, kun huoli, pelko tai toimettomuus passivoivat sohvan pohjalle tuijottamaan puhelinta. Mielialat vaihtelevat laidasta laitaan, yhtenä aamuna tosiaan itsekin tanssin kotona lapsen kanssa balettia ja hypittiin yhdessä ilmaan, samana iltana itkin silmät päästäni kun elämä ahdisti ja ärsytti niin paljon.

 

 

Olen onneksi oppinut tässä kahden viikon aikana laskemaan sitä rimaa. Sitä kannattaa kaikkien ainakin yrittää. Kukaan ei tule kotiisi arvostelemaan siisteyttä tällaisena aikana. On huojentavaa tajuta, että se suurin arvostelija oletkin vain sinä itse. Tilanne ulkomaailmassa on poikkeuksellinen, mutta se ei pysäytä kuitenkaan koko elämää. Tunne-elämä jatkaa elämäänsä aivan kuin ennenkin. Ihmissuhteet vaativat keskittymistä ja hoitoa – niitä ei voi oikein pysäyttääkään. On oltava ystävä, on oltava perheenjäsen, mahdollisesti puoliso, äiti, isä, sisko tai veli. Tästä saa kuitenkin myös niitä voimavaroja siihen arkeen. Elämä ja ihmissuhteet eivät pysähdy, vaikka ei olekaan läsnä. Sydäntäni raastaa ajatus, etten tiedä milloin näen äitini seuraavan kerran. Samalla joudun itse olla vuorokauden ympäri läsnäoleva ja rakastava äiti omalle lapselleni. Ihmissuhteista huolehtiminen kannattelee kuitenkin suurenkin kriisin keskellä.

 

Omaa mielenterveyttään voi hoitaa kotona muun muassa meditaatioilla, mindfulness-harjoituksilla tai miksei rauhallisella joogallakin, jos tuntuu mielekkäältä yhdistää kehon ja mielen huolto samaan pakettiin. Ulkona liikkuminen, metsässä makaaminen tai vaikka yksin pimeillä kaduilla käveleminenkin toimii toisinaan meditaatioharjoituksena. Liikunta lisää endorfiinintuotantoa, mutta se ei aina tunnu mielekkäältä silloin, kun mieli käy ylikierroksilla. Silloinkin kannattaa mennä ulos. Hengitysharjoitukset rauhoittavat myös ylivirittynyttä kehoa tehokkaasti, niiden avulla olen itse menneisyydessäni saanut useamman ahdistuskohtauksen taittumaan ja itseni rauhoittumaan. Terapeuttien vastaanotoille pääsee etäyhteydellä tai puhelimitse, jos tilanne on niin paha. Erityisesti muutenkin stressaavat raha-asiat ovat nyt erityisen suuria huolenaiheita, jotka ovat suuri tekijä oman mielenterveyden kannalta.

 

 

Itselleni pahinta tässä on ollut toistaiseksi epätietoisuuden hyväksyminen. Vaikka moni asia on sitä kehittänyt matkan varrelta, tämä on ihan omaa luokkaansa. Olen suunnitellut arkeani, elämääni ja aikataulujani aina. Nyt en voi tehdä mitään, sillä en tiedä. Tämä muuttaa varmasti myös pysyvästi ajattelutapaamme ja ehkä jatkossa siedämmekin paremmin epävarmuutta ja tiedämme, että mitä tahansa voi tapahtua. Samaan aikaan suuren epätietoisuuden vallitessa koko maailmassa, on kuitenkin pidettävä huolta arjesta ja rutiineista ja käsiteltävä omia tunteita. Aina sieltä suurista pettymyksistä kuplivaan iloon. Siinä on hyvä laskea myös hieman sitä rimaa ja antaa itselleen enemmän anteeksi. Sitä saattaa sanoa asioita, joita ei tarkoita. Itselleen kannattaa olla nyt erityisen lempeä ja muistaa, että kaikilla on nyt vaikea vaihe. Nyt on tärkeää pyytää ja antaa anteeksi, myös itselleen. On hyvä myös ymmärtää, että hyvin poikkeuksellisina aikoina mielipiteet ja ajatukset niiden rakkaimpien ja läheisimpienkin kanssa voivat erota hyvin paljon toisistaan. Siitä ei kannata tehdä kuitenkaan suurta perheriitaa tai numeroa, nyt on hyvä vain keskustella ja yrittää ymmärtää ihan kaikkia näkökulmia.  Kukaan ei ole nyt oikeassa, eikä väärässä. Mikä on koetellut sinun mielenterveyttäsi? 

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian