Mikä ihana idea sateisen illan iloksi, yhteistä askartelua lapsen kanssa syksyisellä teemalla. Nimittäin tänään meillä valmistui taas yksi kurpitsalyhty luistelutreenien jälkeen..

 

 

Halloween lähestyy ja joka ilta on yhä aiemmin pimeää. Nyt on ollut parina päivänä niin hämärää ja harmaata, että tuntuukin, kuin päivä ei olisi alkanut ollenkaan. Juuri ennen ensimmäisten joulukoristeiden kaivamista kaapista monet koristelevatkin kotia Halloween-teemalla. Taidan ehkä itsekin kaivaa muutamat hämähäkit, luurangot ja seitit varastosta tähän loppukuun ajaksi, marraskuun alusta sitten sisustus on yhtä joulua.. Kurpitsalyhty on ihana piristys ja helppo tapa tuoda Halloweenia kotiin ilman sen kummempia koristeita. Se antaa kauniisti valoa ja kurpitselyhdyn tekeminen on hauskaa puuhaa vaikka yhdessä lasten kanssa. Lapsia tosin kannattaa pyytää vain avustajaksi, kurpitsalyhty vaatii sen verran teräviä veitsiä, että pienet kädet kannattaa pitää kaukana. Micaelin suosikkikohta lyhdyn teossa onkin aina kurpitsan tyhjennys sekä kynttilän puhaltaminen.

 

 

 

Kurpitsalyhty valmistuu hetkessä. Leikkaa isolla veitsellä ensin kurpitsa sen yläosasta kokonaan auki. Tyhjennä kurpitsa isolla lusikalla, ja jos haluat, voit käyttää kurpitsan ”lihan” ruoanlaitossa, kurpitsakeitto on ihanaa. Hifistelijä paahtaa siemenetkin uunissa. Minä en. Jos haluat suunnitella kurpitsan kasvot etukäteen (kannattaa ainakin ensimmäisellä kerralla) piirrä ne esimerkiksi ohuella tussilla tai kuulakärkikynällä kurpitsan pintaan. Leikkaa silmät, nenä ja suu irti terävällä, kapealla veitsellä. Jos haluat kurpitsalyhdyn kestävän pitkään hyvänä, huuhtele kurpitsan sisäpuoli etikalla. Kun naama on valmis, aseta lyhdyn sisään tuikku, laita yläosa takaisin kanneksi ja niin kurpitsalyhty piristää pimeitä iltoja ilkikurisesti hymyillen. Happy Halloween!

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Syksyn pimeät illat, puista putoavat lehdet ja vesisade.. No, en pidä sateesta sillä rakastan ulkoilla kirpeässä syyssäässä, mutta muuten olen ollut enemmän kuin innoissani tästä vuodenajasta. Vaikken syksyihminen olekaan, hämärät päivät tuntuvat turvalliselta omalta kuplalta, johon muilla ei ole mitään asiaa. Kotona saa olla ihan rauhassa, kukaan ei ihmettele miksei käy ihmisten ilmoilla. Rutiinit pysyvät viikosta toiseen ja arki on tasaista, kotona on siistiä ja elämä kaikin puolin stressitöntä. Kesällä sitä haluaakin olla menossa kokoajan, nyt nautin kun ei tarvitse. Syksy on introvertin parasta aikaa.

 

 

En pidä yllätysvieraista on ehkä lievä ilmaisu. En jaksa olla jatkuvasti pakkaamassa laukkua ja sinkoilla reissusta toiseen pakoon syksyn sateita. Tarpeeksi monta vuotta kun sitäkin tekee, tajuaa että se tyytyväisyys ja stressittömyys syntyvätkin nimenomaan siitä tasaisesta arjesta ja niistä toimivista rutiineista. Treenaaminen on helppoa kun joka viikko voi noudattaa omaa saliohjelmaa ilman poikkeuksia, rahaa ei kulu mihinkään ylimääräiseen ja jatkuva meneminen ei stressaa ollenkaan. Joku saattaa pitää tylsänä, mutta olen nykyään jopa ylpeä siitä, että olen introvertti ja uskallan sanoa sen ääneen.

 

 

Pidin joskus itsekin itseäni tylsänä ja usein olen mennyt pää kolmantena jalkana jatkuvasti jossain vain siksi, että on ollut muka ”pakko”. Ajattelin että kyllähän kunnon ihmisen kuuluu olla sosiaalinen ja tavallaan kai myös pelkäsin jääväni jostain paitsi jos skippasin vaikka yhdenkin bileviikonlopun. Nyt voin vain naureskella nuoruuden hölmöilylleni. Kuinka monena aikaisena sunnuntaiaamuna olenkaan ajatellut, että voi niitä bailaajia, kun jäävät tästä ihanuudesta paitsi. Introvertti minussa näkyy paitsi siinä, ettei huvita usein lähteä ihmisten ilmoille, myös siinä etten välttämättä sovi edes ystävien tapaamisia tähän aikaan vuodesta. Nyt jos koskaan on kiva vain olla. Laittaa kotia, siivota kaappeja perinpohjaisesti ja nauttia hiljaisuudesta korkeintaan oman perheen kanssa.

 

Toisaalta tarvitsen aina toisinaan pienen irtioton, silloin on hauskaa elää hetki aivan toisenlaista elämää ja tavata ystäviä sekä pitää hauskaa unohtaen kotiasiat ja neuleverkkarit. Mutta mulle riittää yksi ilta silloin tällöin, jokaviikkoisesta menemisestä vain ahdistun. Olen aiemmin kirjoittanut introverttinä elämisestä postauksen, jonka löydät täältä.

 

 

Onko teidän joukossanne introverttejä? Vai ovatko tällaiset mummeleiden elämän ihannoijat tylsiä? Puhuin juuri ystäväni kanssa puhelimessa yli puoli tuntia siitä, kuinka ihanaa on vain olla kotona. Onneksi lähelläni on tyyppejä, jotka jakavat saman ajatusmaailman. Silloin on paljon helpompaa vain jäädä kotiin. Toisaalta nämäkin voivat olla vain kausia, sillä ainakin itse tunnistan, että tällä hetkellä hektinen arki töiden, harrastusten ja lapsen kanssa vaatii vastapainokseen pitkiä yöunia, lepoa ja sitä ihanaa kotona oleilua josta nautinkin nyt tähän vuodenaikaan kaikkein eniten. Tämä pimeys t0dellakin on introvertin parasta aikaa. Kaksi seuraavaa viikonloppua onkin bookattu ystävien näkemistä varten, joten marraskuussa on taas aikaa vain olla täällä omassa piilossa. Kuulostaako tutulta?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Olen ollut notkea aina, kiitos vain lapsuus- ja nuoruusvuosien cheerleading-harrastuksen. Tai näin ajattelin vuosien ajan, kunnes ystäväni kertoivat, etteivät ole enää lähelläkään sitä 15 vuoden takaista liikkuvuutta. Olen kyllä säännöllisesti venytellyt ja huoltanut kehoani, lukenut paljon liikkuvuudesta ja sen ylläpidosta, toiminut siis näköjään ihan oikein. Vielä aikuisiälläkin totuin olemaan notkea hyvinkin pienellä määrällä kehonhuoltoa. Kunnes.. Muutamat kylmiltään tehdyt spagaatit jättivät tosin jälkensä molempiin sisäreisiin pari vuotta sitten. Reisilihakseni on aikoinaan myös revennyt. Sisäreiden jumeja on näytetty niin hierojalle, fysioterapeutille, osteopaatille kuin urheilulääkärillekin. Ei auta kuin venytellä, aloittaa ikään kuin alusta. Koska halusin saada nämä vammat kuntoon kunnolla, aloitin säännöllisen venyttelyn ja kehonhuollon ja perehdyin siihen entistäkin tarkemmin. Siltä matkalta haluan jakaa nyt teillekin oivalluksia, jos tarkoituksesi on matkata kohti liikkuvampaa kehoa.

 

 

Voimaharjoittelu on liikkuvuuden vihollinen. Tämän kun olisin tajunnut. Kun treenini olivat lähinnä aerobisia tai maksimissaan oman kehon painolla tehtyjä hiittejä, keho oli paljon liikkuvaisempi. Kun vaihdoin treenityyliä ja siirryin treenaamaan isommilla painoilla, kroppa meni aivan jumiin. Treenin jälkeen lihaksia ei missään nimessä pitäisi venyttää pitkään, halutessaan vain nopeasti treenatut lihasryhmät läpi max 20 sekunnin venytyksillä. Kun lihas on palannut takaisin lepopituuteen vasta useamman tunnin kuluttua, pitkät noin minuutin kestävät venytykset ovat sallittuja. Muuten aiheutat vain enemmän jumeja. Olen esimerkiksi aina saanut tehtyä spagaatin siitä asti kun olen sen ensimmäisen kerran tehnyt, jopa ilman venyttelyjä. Saliharrastuksen myötä lonkankoukistajat, pakarat ja reidet ovat niin kireät, ettei spagaatti onnistuisi varmaan enää ollenkaan ilman säännöllistä kehonhuoltoa sekä erilaisia venyttelyjä. Säännöllisesti salilla treenaavaan keho kaipaa myös säännöllistä kehonhuoltoa. Dynaamiset venytykset, pitkät venytykset ja putkirullaus pitävät kehon liikkuvana ja saattavat jopa tehdä siitä entistäkin notkeamman.

 

 

Istumatyö on suuri vihollinen Lonkankoukistajat, ne pirulliset istumatyöntekijän viholliset. High lunge ja lizard pose (käännä miten haluat) ovat päivittäisiä venytysliikkeitäni. Joudun työn puolesta istumaan nykyään valitettavan paljon ja ensimmäiset pitkät venytykset lonkankoukistajille kuukausiin saivat lähes kyyneleet silmiini. Sattui niin paljon. Istumatyössä myös pakaran venytykset ovat tärkeitä, tämä ylläolevan kuvan pigeon on hyvä liike pakaran venytykseen, jonka voi tehdä niin dynaamisena kuin pitkänä venytyksenäkin. Istumatyössä myös hartiat joutuvat koville, joten olkapäiden venytys sekä erilaiset kierrot selälle ovat hyviä pitämään jumeja loitolla. Istumatyöläisen kannattaa harrastaa säännöllistä liikuntaa, sillä se tehostaa myös verenkiertoa koko kehossa. Tauot istumisessa ovat ehdottoman tärkeitä ja jos pystyt, pidä vaikka toimistolla kuminauhaa, tai jumppakeppiä tai nouse säännöllisin väliajoin venyttelemään edes minuutiksi.

 

 

Jooga on ollut satunnaisesti osa elämääni, mutta viime aikoina siitä on tullut lähes päivittäinen rutiini. Jooga on itselleni paras mahdollinen tapa venytellä ja samalla huoltaa kehon lisäksi myös mieltä. Olenkin jäänyt totaalisen koukkuun joogan fyysisiin ja psyykkisiin vaikutuksiin ja haluaisinkin ehdottomasti syventää omaa joogaani ja joogatietämystäni tulevaisuudessa paljon enemmän. Rauhallinen, yksin tehty joogaharjoitus menee kuin pienestä terapiatuokiosta. Jos joogan henkinen puoli tuntuu vielä vieraalta, kannattaa käydä muutamilla erilaisilla ohjatuilla joogatunneilla ja lukea joogakirjoja. Ainakin itse löysin siten avaimet siihen, mitä vaikutuksia joogalla on myös siihen mieleen.

 

Jooga on salitreenaajalle tai juoksijalle loistava pari kovatehoisen harrastuksen kaveriksi. Sen vaikutukset kehoon ja mieleen ovat paljon suuremmat kuin millään venyttelyllä tai kehonhuoltotunnilla. Joogaan itse joko heti aamulla herättyäni tai illalla vähän ennen nukkumaanmenoa. Pidän joogaharjoitukset kevyenä, sillä muut lajini sali, juoksu ja uinti ovat niin kovatehoisia, että jooga tuo niiden rinnalle ihanan palautushetken. Odotan usein iltaisin jo seuraavaa aamua, jos olen etukäteen päättänyt tehdä joogaharjoituksen. Muistathan pitää aamujoogan hyvin kevyenä, sillä keho on yön jäljiltä vielä jäykkä. Voit tehdä lähes kaikista asanoista hieman helpotetun version. Etenkin jaloille suosittelen pitämään polvia koukussa jos takareidet tuntuvat aamulla vielä kireiltä. Helppo keino estää kevyenkin joogan aikaansaamat lihasjumit.

 

 

Venyttely antaa parempia tuloksia esimerkiksi salilla Samoin lenkkipolulla. Liikkuva keho, jonka liikettä eivät hidasta tai rajoita kireät lihakset tai faskiat, toimii paremmin myös urheilusuorituksissa. Liikkuvuuden lisääminen voi esimerkiksi  syventää kyykkyjä, pidentää juoksuaskelta ja keventää suorituksen tuntua kun mikään ei kiristä vastaan. Liikkuvuuden lisääminen voi auttaa ehkäisemään myös urheiluvammoja, mutta tästä on aina ollut hieman ristiriitaisia tutkimustuloksia. Jokatapauksessa liikkuvuuden lisäämisestä ja venyttelystä on pelkkää hyötyä ja ainakin minusta on kivaa huomata edistyvänsä treenin lisäksi myös notkeudessa. Ihan jokainen saa kämmenet lattiaan ja saa varmasti sen spagaatinkin kun tunnollisesti harjoittelee. Siihen voi kulua aikaa, mutta se kertoo vain siitä, että keho on ollut hyvin jäykkä ja hyvin jumissa. Monet selkävaivojen kanssa painivat ovat itseasiassa valitelleet sitä, että eivät taivu kyllä mihinkään. Ennen kuin lähtisin syyttämään selkäjumeja lihasten jäykkyydestä, näkisin että jumissa oleva keho on aiheuttanut nämä jumit. Usein esimerkiksi kireät lonkankoukistajat voivat aiheuttaa selkäkipuja, vaikka syy kipuun onkin muualla kuin itse selässä.

 

 

Kiität itseäsi myöhemmin Nimittäin viimeistään keski-iän jälkeen kehon liikkuvuuden merkitys korostuu. Liikkumalla säännöllisesti ja samalla huoltamalla kehoa annat sille mahdollisuuden palvella sinua pitkään. Asut kehossasi, joten kunnioita sitä ja pidä siitä hyvää huolta. Älä rasita liikaa ja kuuntele sen viestejä. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa uutta, parempaa elämää. Paras aika sille on nyt heti ♥

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian