”If you have a dream so big it doesn’t fit into your small town, get out of there. Follow it. Chase your dreams if that is going to make you happy. Don’t be held back by the negative comments. Believe in yourself and you can do it, no matter what the dream is. Whether you want to be an Artist, Musician, Author, Surgeon, Actress, Photographer, Model or even President of United States, just go for it. Follow your dream out of the small town and see where it takes you.”

 

 

 

 

 

The Universe sends us exactly what we are ready for at the exact time we need it in our lives.

 

 

 

 

”You deserve someone who’ll take you on cute breakfast dates and get you iced coffee. Someone who’ll give you neck kisses, head massages and play with your hair. Someone to sit with and talk about big ideas and life. Someone to remind how dope you are when you aren’t feeling so cool. Someone should do that for you. Because you shouldn’t have to settle for anything less.”

 

 

 

There are people in the world who love you. There are even people in the world you haven’t met yet who will love you someday. Oh, world.

 

 

 

Life is too short for shitty sex and bad relationships. So go find someone who fucks you right and treats you how you deserve to be treated.

 

 

 

Do more things that make you forget to check your phone.

 

 

 

 

 

I hope you know that you deserve it all. The best, the most honest, the most beautiful and purest love in the world. Not only to be loved by others, but to be loved by yourself. To look in the mirror and think ”yes, I’m exactly who I want to be.” To speak up and be proud of yourself. To be brave and open. You deserve the nicest and most caring people to walk in your life. You deserve it all, you know. The whole world. And you should never forget.

 

 

 

 

Ten years from now, make sure you can say you chose your life, you didn’t settle for it.

 

 

 

 

You might think you don’t matter in this world, but because of you someone has a favorite mug to drink their tea out of each morning that you bought them. Someone hears a song on the radio and it reminds them of you. Someone has read a book you recommended to them and gotten lost in it’s pages. Someone’s remembered a joke you told them and smiled to themselves on a bus. Someone’s tried on a top and felt beautiful because you complimented them on it. Someone has a memory that makes them grin that involves you. Someone now likes themselves a little bit more because you made a passing comment that made them feel good. Never think you don’t have an impact, your fingerprints can’t be wiped away from the little marks of kindness that you’ve left behind.

 

 

 

And take me to Paris, every spring year after year.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Viimeaikoina elämääni on tullut paljon hyviä asioita. Tai no, pikemminkin mahdollisuuksia, mutta optimistina näen ne hyvinä asioina. Pessimisti kun voisi ajatella, että pieleen menee kuitenkin. No, nämä mahdollisuudet ovat sitten tuoneet mukanaan myös pettymyksiä. Välillä mieli sortuu ajattelemaan, että jos olisin jo ennakkoon miettinyt ettei tämä nyt niin helppoa tule olemaan, sietäisi näitä pettymyksiä paljon paremmin. Olen kuitenkin yrittänyt häätää näitä ajatuksia mielestäni, en nimittäin halua enää siihen pessimistisyyden kierteeseen, jossa olin monta vuotta. Vaikka epäonnistumisia ja pettymyksiä sietikin silloin paremmin, elämä oli kaikin puolin harmaampaa eikä niitä suuria onnistumisiakaan tullut. Asenne oli niin väärä.

 

   

 

Viime viikolla somessa levisi lause hyvinvoinnin ja positiivisuuden peikosta. ”Jos ajattelet myönteisesti joka päivä, teet lujasti töitä, pyrit olemaan paras versio itsestäsi, ympäröit itsesi inspiroivilla ihmisillä, etkä ikinä anna periksi, niin ei ole mitään rajoja sille miten perusteellisesti voit palaa loppuun.” Se on hyvin sanottu ja ihan totta. Viisaista sanoista käännettiin kuitenkin jopa pieni hyökkäys hyvinvointitietoutta ja positiivisuuden tärkeää sanomaa jakavia ihmisiä kohtaan.

 

Myös minua on ymmärretty usein väärin. Marian kanssa kirjoitimmekin joskus miltei yhtä aikaa siitä, kuinka olemme molemmat saaneet palautetta siitä, että olemme liian positiivisia. Ikävää, jos positiivisuuteni ja energisyyteni on näyttäytynyt joillekin negatiivisena asiana. Tarkoituksena kun on ollut vain jakaa uskoa elämän hyvyyteen ja kiitollisuuden ja positiivisen asenteen hyviin vaikutuksiin. En kuitenkaan missään vaiheessa ole sanonut, ettei elämässä ole mitään negatiivista, enkä ole missään nimessä kieltänyt negatiivisia tunteita tai pettymyksiä. Myönteiseen elämänasenteeseen kun kuuluvat kielteisetkin tunteet ja niiden ymmärtäminen ja hyväksyminen.

 

 

Silloin, kun kielteisiä tunteita ja ajatuksia on enemmän kuin myönteisiä, voi olla vaikeaa olla kiitollinen ja uskoa hyvän lopulta voittavan. Mutta juuri silloin se olisi kaikkein tärkeintä. En lähde nyt kirjoittamaan suurista vastoinkäymisistä, mutta tällaisista pienistä arjen takaiskuista pieni esimerkki: Viime viikkoina asuntokaupoilla olen oppinut taas uutta pettymyksistä. Siis siinä jos jossain on muuten tilaisuus pettyä useammallakin tavalla. Ensin petyt, kun kuvissa ihanalta näyttävä asunto onkin jotain ihan muuta. Ainiin, ihan ensimmäisenä petyt kun asuntotarjonta on aivan surkeaa. Sitten petyt, kun asuntojen hinnat ovat tällä hetkellä pilvissä. Siis oikeasti, pienistä kaksioista tällä asuinalueella maksetaan tällä hetkellä ylihintaa ja niitä ostetaan yli pyyntihinnan, toisia jopa näkemättä. Hinnat eivät eroa sitten lainkaan, oli viimeisen päälle remontoitu tai pommikuntoinen. No, isompien asuntojen osalta tilanne on varmasti parempi, ostajaehdokkaitakin on paljon vähemmän, eikö? Tarjouksia ei tule ja jaksat toivoa omasi menevän ehkä kuitenkin läpi. No, eikö sieltä tule joku, joka tekee ylihintaisen tarjouksen, jollaista ei ole tehty viime vuonna kuin kourallinen. Turhauttavaa. Sen piti olla mun koti. Tiedän kyllä, nämä ovat etuoikeutettujen ihmisten ongelmia. Mutta ärsyttäviä pettymyksiä.

 

Samaan aikaan kun ärsyttää, yritän kuitenkin olla taas kiitollinen. Kiitollinen siitä, että minulla on ylipäätään mahdollisuus etsiä asuntoja saati ostaa asunto. Silti, tunnen negatiivisia tunteita ja välillä varsinaista epäuskoa ja kiukkua. Miksi muut onnistuvat nappaamaan hyvät diilit, mutta minä en? Vähän samanlainen ilmiö on nähtävissä myös esimerkiksi vuokra-asuntoa etsiessä tai uutta työpaikkaa hakiessa tai miksei rakkauselämässäkin. Ei se nyt vain syystä tai toisesta ollut mua varten on niin pirullisen vaikeaa ymmärtää, mutta siihen ei auta kuin uskoa. Silloinkin, kun on suunnitellut sisustuksen viinikellaria myöten tai miettinyt unelmahäiden yksityiskohtia ja vieraslistaa ja tajuaa, että kumpaakaan ei nyt tule. Ei asuntoa eikä sulhasta.

 

 

No, tänään oli oikein varsinainen maanantai. Pettymykset kiukuttivat ja päälle vielä aivan poikkeuksellisen huono sää. Hammasta purren raahasin autosta tavaroita Miksun tennistreenien jälkeen sisälle. Onneksi olin päivän aikana käsitellyt pettymyksen tunteita ajatuksella. Kotona pystyin jo puhumaan niistä ja kiitos maailman positiivisimman perheeni, oli heti parempi olo. Ei se kämppä ollutkaan meidän kämppä (vaikka eilen jo tosiaan suunnittelin sitä viinihuonetta ja telkkarin paikkaa, kalojen horoskooppimerkki vahvasti edustettuna taas..) ja nyt illalla pystyin jo ajatella, että kyllä se oikea vielä löytyy. Jos en olisi käsitellyt pettymyksen tunteitani, luultavasti toivoisin tällä hetkellä tuohon asuntoon talon täydeltä rottia tai vesivahinkoa. Myrkyttäisin mieltäni katkeruudella. Sen sijaan kävin iltakävelyllä sydän täynnä kiitollisuutta, saan asua kuitenkin jo nyt ihanassa kodissa maailman parhaimpien ihmisten ja koirien kanssa. Meinasin pakahtua taas onnesta kun luin iltasatua pikkuiselle ja tajusin pääseväni itsekin ajoissa nukkumaan. Päivä oli sittenkin kokonaisuudessaan oikein hyvä.

Se on se ärsyttävä positiivisuuden voima. Se vaatii kuitenkin töitä.

 

 

Kun yrittää keskittyä positiiviseen, sitä kuitenkin todennäköisemmin vetää puoleensa. Se ei kuitenkaan missään nimessä saisi tarkoittaa sitä, että kieltää kaiken negatiivisen. Mutta miksi valittaisin joka päivä väsymystä, ärtymystä tai huonoa oloa, jos voin tehdä jotain välttääkseni sen? En tee kiitollisuusharjoituksia, treenaa, syö terveellisesti, etsi kaikesta jotain hyvää ja herää aikaisin siksi, kun minun muka kuuluu tehdä niin. Teen niin siksi, koska haluan tehdä niin, sillä saan siitä paljon paremman olon. Minulla on useinkin päiviä, jolloin saamattomuus, kiukku ja väsymys valtaavat mielen. Hoidan sitä kuitenkin yleensä liikunnalla, ennaltaehkäisen syömällä hyvin ja tasaisin väliajoin sekä nukkumalla kunnon yöunia. Stressaannun kiireestä, joten vältän kiirettä heräämällä aikaisin eli menemällä ajoissa nukkumaan. Käytän nykyään todella harvoin (reilusti) alkoholia, sillä se sotkee unirytmiäni ja aiheuttaa taas lisää negatiivisia tunteita. Ympäröin itseni paljon mieluummin niillä inspiroivilla ihmisillä, sillä olen niin kyllästynyt niihin negatiivisiin, epäreiluihin valittajiin jotka eivät tee elämälleen ja ongelmilleen yhtään mitään. He tuovat negatiivisuutta muidenkin elämään.

 

Uskokaa vain, kyllä minustakin olisi joskus paljon helpompaa vain heittäytyä olemaan katkera ja jauhamaan sitä p*skaa muista, syyttelemään muita ongelmistani ja asenteestani. Teinkin niin aivan liian monta vuotta ja se vaikutti kaikkeen elämässäni negatiivisesti. Siitä voi onneksi opetella pois, se vaatii vain vähän itsekuria ja itsensä kohtaamista. Ennen kaikkea omien virheiden, itsekkyyden ja huonon käytöksen myöntämistä.

 

 

Mistä te saatte voimaa silloin, kun kohtaatte pettymyksiä – olivat ne sitten isoja tai pieniä? Tai pyrittekö ylipäätään ajattelemaan negatiivisistakin asioista jotain hyvää? Entä mikä teki sinusta joskus katkeran ja miten olet purkanut tai käsitellyt omaa pettymystäsi?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Olen selannut asuntoja koko alkuvuoden varmaan enemmän kuin koskaan aiemmin. Pääsen toivottavasti pian toteuttamaan unelmani omasta sijoitusasunnosta, mutta samalla ollaan etsitty meille uutta kotia. Olemme käyneet jo pidemmän aikaa asuntonäytöissä ja katselleet vaihtoehtoja, mutta nyt on iskenyt jotenkin todellinen muuttokuume. Mikään pakko, eikä kiirekään, meillä ei ole muuttaa, mutta innostus on kasvanut nyt tämän vuoden puolella niin paljon, että olisin valmis laittamaan nykyisen kodin vaikka heti vaihtoon. Ongelma on vain lähinnä se, ettei sopivia vaihtoehtoja tunnu löytyvän. Meillä on nyt niin kiva koti, ja pihan kannalta se on melko uniikki. Omaa pihaa tällä sijainnilla ei mielellään lähtisi vaihtamaan, mutta lisätila ja vanhan talon charmi kuitenkin houkuttelevat. Muuttokuume mikä muuttokuume.

 

 

Ehtoja uudelle kodille on kuitenkin paljon, joten se rajaa vaihtoehtoja melkoisesti. No, ainakin kärsivällisyyttä oppii harjoittamaan. Tuleva koti tulee varmaankin olemaan remppakohde, sillä se on niin iso hankinta, että sen on myös oltava omaan makuun täydellisesti sopiva. Sitä ei vaan haluaisi muuttaa ihankivaan, vaan mieluummin sitten täydelliseen kotiin. Kävimme katsomassa erästä ihanaa jugendtaloa ja välittäjä kehui, kuinka tässä on sitten hyvä keittiö. Olin juuri sanomassa hänelle, että keittiö menisi ainakin ensimmäisenä vaihtoon. Nyt kun on asunut vastaremontoidun, unelmien keittiön kanssa (joka on muuten hieman näistä keittiökuvista muuttunut), ei halua vaihtaa ainakaan yhtään huonompaan. Siksi luultavasti keittiöremontti olisi ainakin edessä, parasta olisi kun löytäisi sen vanhan huonokuntoisen asunnon, jonka voisi laittaa sitten kerralla uusiksi jokaista huonetta myöten. Remontoidusta kun ei viitsisi maksaa remontoidun hintaa, jos sen kuitenkin haluaa laittaa omannäköisekseen. First world problems. 

 

 

Tosiaan mikään pakko ei ole (onneksi) muuttaa, eikä mikään kiirekään. Silti löydän itseni vähän väliä Pinterestistä selaamasta sisustusideoita ja mielessäni sovellan niitä Oikotien pohjapiirustuksiin.  Ehkä se on tämä alkuvuosi ja uusi vuosikymmen, kun konkreettisesti alkaa kaivata jotain uutta? On ihana haaveilla, välillä tosin ärsyttää kun sopivia kotivaihtoehtoja ei löydy ja tuntuu, että asutaan tässä nykyisessä varmaan vielä kymmenen vuotta. Uskon kuitenkin, että vielä se unelmieni koti tulee vastaan silloin, kun aika on oikea. Kauas ei kuitenkaan olla lähdössä, sillä haluan että Micaelilla säilyvät kaverit ja päiväkoti/koulu, kun hän ensi vuonna (!) sen aloittaa. Fun fact: En ole asunut muuten missään asunnossa niin kauaa, kuin nykyisessä kodissani. Unelmointi ja haaveilu on ihanaa, ja unelmathan toteutuvat helpommin kun ne kirjoittaa tai sanoo ääneen. Yksi uusi ihana koti, kiitos! Kärsittekö te ajoittaisesta muuttokuumeesta? Mikä on pisin aika, minkä olet asunut samassa osoitteessa?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian