Jaoin tämän 8 cancers to avoid -listan Instagramissa jonkin aikaa sitten ja sain paljon viestejä siihen liittyen. Moni pohti, miksi näitä on niin vaikea vältellä. Oma paha olo on usein syynä, kun näihin pahuuksiin sortuu, mutta se taas synnyttää negatiivista noidankehää, sillä negatiivisuuteen tarttuminen kun aiheuttaa vielä enemmän pahaa oloa itselle. Kokeile edes viikko, mielellään vaikka loppuvuosi. Keskity hyvään ja hyvä tulee luoksesi.

 

 

ÄLÄ VALITA Tiedäthän sen itsekin, kuinka helppoa on purkaa pahaa oloaan valittamalla etenkin läheisille. Valittamisesta tulee kuitenkin helposti tapa ja se tapa tekee sinut entistäkin negatiivisemmaksi.

 

ÄLÄ JUORUILE Juorut luonnollisesti kiinnostavat uteliasta mieltä, mutta mieti haluaisitko itse, että sinusta puhutaan samalla tavalla kuin sinä puhut muista ihmisistä? Turhan ja ilkeän juoruilun aika on ohi.

 

ÄLÄ KADEHDI Kateuden tunteet ovat normaaleja, mutta liiallinen kadehtiminen siten, että se alkaa vaikuttaa negatiivisesti ajatteluusi ja käytökseesi. Yritä kääntää kateus voimavaraksi, se tsemppaa sinua parempiin suorituksiin ja opettele iloitsemaan myös toisten puolesta.

 

ÄLÄ VERTAA Ainakaan itseäsi muihin. Aina on joku, joka on parempi jossain. Someaikakaudella vertailu on valitettavan yleistä. Muista, että olet paras omana itsenäsi, korvaamattoman ihana juuri siinä mitä teet. Kaikilla meillä on myös vastoinkäymisiä, toiset pitävät ne vain piilossa. Sinun suorituksesi on sinun, toisen on toisen.

 

ÄLÄ KULUTA ainakaan liikaa. Viimeistään nyt on jokaisen alettava miettimään kestävämpää kehitystä ja tehtävä sen mukaisia valintoja. Turhan kuluttamisen aika on ohi. Tämä on hyvä muistaa nyt tänä jouluna lahjaostoksillakin.

 

ÄLÄ EPÄILE Usko itseesi ja pyri uskomaan hyvää aina myös muista. Luottamuksen rikkoutuminen aiheuttaa luonnollisesti epäilyjä, mutta jos niistä ei pääse yli ja luottamusta ei voi rakentaa uudelleen, mieli on pahasti myrkyttynyt. Silloin on päästettävä irti. Turhat epäilykset rasittavat ihmissuhteita ja kun epäilee itseään ja omia kykyjään, heijastuu se negatiivisesti käytökseen. Vaikea välttää, mutta sitä voi harjoitella.

 

ÄLÄ PELKÄÄ Oli se sitten seuraava siirto, muutos, tulevaisuus ja hyppy tuntemattomaan. Pelot lähtevät silloin, kun ne kohdataan. Moni pelot ovat turhia, vaikka pelko niin luonnollinen tunne onkin. Rohkeutta saa astumalla epämukavuusalueen ulkopuolelle. Se on ärsyttävää, tiedän, mutta se palkitsee.

 

ÄLÄ VIHAA Anna anteeksi. Hänellekin, joka ei sitä ansaitse. Tee rauha mielesi kanssa ja yritä edes ymmärtää. Viha ei ratkaise mitään ja sitä kannattaa purkaa mieluummin lenkkipolulla tai salilla kuin raivoamalla muille. Käsittelemätön viha aiheuttaa suuria ongelmia.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Jos tänään soittaisin isälleni, vaihtaisin kuulumisia Dubaista. Hän kyselisi mikä on viime kerrasta muuttunut, kehottaisi menemään vanhan Dubain puolelle ja käymään tietenkin aavikolla. Hän puhuisi omista matkoistaan niin pitkään, että pyörittelisin silmiäni ja miettisin, milloin kehtaan pyytää vaihtamaan puheenaihetta. Hän kertoisi miten on mennyt töissä, tarinoisi kuluneesta viikonlopusta ja luultavasti jostain kommelluksesta, niitä kun mahtuu jokaiseen päivään. Ja lopuksi hän aina muistuttaisi, kuinka paljon hän meitä rakastaa. Yhdeksän vuoden ja kymmenen kuukauden jälkeenkin muistan, miten isä aloitti aina puhelut. Hellou. 

 

 

Tänään toivon taas kerran, että voisinpa antaa isänpäivälahjan. Se olisi varmasti taas jokin vaate ja itse tehty kortti. Enää en ehkä tarvitsisi äidiltä vinkkejä, osaisin ostaa itsekin. En luultavasti olisi tänään kuitenkaan reissussa vaan olisin tapaamassa häntä taas pitkästä aikaa. Istuisin villapaitaa vasten kainalossa ja kuuntelisin vitsejä vitsien perään. Voi, mikä ikävä. Vieläkin.

 

Kolmasosan elämästäni olen elänyt ilman isää. Juuri sen kolmanneksen, jossa olisin aivan erityisesti halunnut hänen olevan mukana. Hyvällä tavalla olen kateellinen kaikille heille, jotka saavat tänään antaa isälle tai isoisälle halaukset, ehkä ne lahjatkin. Samalla surullinen, ettei oma lapseni ole koskaan nähnyt kumpaakaan isoisäänsä eivätkä he päässeet koskaan tapaamaan häntä.  Onneksi hänellä on kuitenkin se maailman ihanin isi, jota minäkin voin onnitella tällaisena päivänä. Ja niin kliseistä kuin se onkin, hän muistuttaa monellakin tapaa minua omasta isästäni. Ihanaa isänpäivää kaikille isille ja jos sinulla on vielä omasi, arvostathan jokaista hetkeä jonka saat hänen kanssaan viettää ♥

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Viime viikonloppuna kävimme ihanan kahvipöytäkeskustelun ihmisten hyvyydestä. Ja vähän pahuudestakin siinä samalla. Omasta kokemuksesta olen huomannut, että hyvä tulee hyvän luo. Kirjoitin lokakuussa siitä, kuinka uskon karmaan. Se liittyy juuri tähän, hyvä ihminen saa hyvää. Itse uskon, että jokainen meistä syntyy hyväksi. Riippuen persoonallisuudestamme, kasvatuksestamme ja elämän kohtelusta, toiset ajautuvat väärille poluille ja erkaantuvat hyvyydestä. Olen itsekin sortunut olemaan kateellinen ja katkera. Omaa pahaa oloa on liian helppo purkaa olemalla itsekin paha. Välillä siitä omasta pahasta olosta ei näe mitään muuta pakokeinoa, kuin väärät teot. Silloin niitä ei ehkä itsekään enää näe vääriksi. Katkeruus ja kateus myrkyttävät helposti hyvänkin mielen. Se tuntuu väärältä, niin ulkopuolisen silmin kuin silloinkin, kun itse kohtaa valtavasti vastoinkäymisiä ja tunnistaa niiden negatiiviset seuraukset omassa käytöksessä.

 

 

Siinä kun purat omaa pahaa oloasi toisiin, et voi koskaan tietää toisen ihmisen koettelemuksista. Tähän voin antaa esimerkiksi omankin elämäni. Se näyttäytyy sosiaalisen median kautta helppona ja huolettomana, enkä juuri koskaan puhu mistään vaikeuksistani juuri kenellekään. Ihan lähimmille, mutta heitä on tässä maailmassa hyvin, hyvin vähän. Suorittajaluonteena olen tottunut esittämään reipasta ja kaunistelemaan asioita. Koska kyllä mä pärjään. Toisaalta uskon myös kaiken sen pahan jälkeen, mitä olen itse omassa elämässäni käynyt läpi, että ihan oikeasti pärjäänkin. Sen pahan jälkeen, mistä juuri kukaan ei tiedä yhtään mitään. Etenkin someaikakaudella korostetaan paljon enemmän sitä hyvää, mitä elämässä on ja paha jätetään taka-alalle. Samalla luodaan virheellisesti käsityksiä, että elämä olisi yhtä vaaleanpunaista pumpulia. Toivottavasti toisille se onkin, sillä vaikka koettelemukset vahvistavat, en niitä toivo itse kenellekään. Esimerkiksi oman lapseni elämästä haluan tehdä mahdollisimman helppoa ja onnellista, en työnnä häntä väkisin selviytymään yksin pahaan maailmaan jos ei ole pakko. Kyllä niitä oikeita arvoja ja kunnioitusta oppii muutenkin kuin rämpimällä siellä elämän pohjamudissa. Vaarana siinä kun on katkeroitua ja jopa masentua.

 

Kaikkien hankalien vuosien ja ison itseinhon jälkeen olen alkanut myös ymmärtää, että minähän riitän juuri tällaisena. Tuttavani tokaisi joskus kun olimme juhlimassa, että helppohan mun on kun on niin positiivinen, on niin nuori ja nätti, hyvässä kunnossa, ja on perhe ja parisuhde ja aikaa ja rahaa. Yksikään näistä asioista ei ole kuitenkaan tullut elämääni helpolla. En todellakaan ole se Hannu Hanhi, jonka eteen katetaan aina ilmaiseksi illallinen. Näen kuitenkin ihan valtavasti vaivaa itseni ja hyvinvointini eteen, perheen ja parisuhteen eteen tehdyistä asioista nyt puhumattakaan. Jostain olen aina kaivanut sen vahvuuden mennä eteenpäin. Ja ennen kaikkea vahvuuden olla positiivinen. Asenne vaikuttaa kaikkeen, etenkin silloin kun sen ei vain millään usko vaikuttavan mihinkään ja näkee maailman vain katkeruuden ja pettymysten kyynelten läpi. Juuri silloin, oikea, positiivinen asenteesi on kultaakin kalliimpi työkalu matkalla kohti menestystä.

 

 

Menestys on paljon muuta kuin iso palkkakuitti ja upea työura. Menestys on hyviä ihmissuhteita, onnellisuutta ja onnen tunteiden kokemista. Se on sitä, kun saat käyttää juuri sitä omaa potentiaaliasi, tehdä niitä asioita missä juuri Sinä olet hyvä. Silloin menestyt. Menestyvä ihminen tuntee kiitollisuutta, toteuttaa omia unelmiaan ja elää itselleen. Ja silloin voi levittää hyvää myös muille. Ei kuitenkaan kannata virheellisesti luulla, että vain silloin kun itsellä on hyvä olla, voi olla hyvä muille. Ensimmäiset askeleet kohti onnellisuutta syntyvät usein siitä, että aidosti voi antaa toiselle hyvää ilman että odottaa vastapalvelusta. Silloinkin, kun on siellä aallon pohjalla, voi olla toiselle hyvä. Kukaan meistä ei ole täydellinen, mutta niiden tehtyjen virheiden ja vääryyksien sijaan meidän tulisi keskittyä enemmän siihen, mitä olemme tehneet oikein. Muistathan, että aina joku on parempi jossain. Itseään ei saisi verrata muihin, vaan pitäisikin tavoitella sitä, että on paras juuri omassa elämässään, sillä paikalla ja juuri siinä mitä nyt teet.

 

 

 

 

On normaalia tuntea kateuden ja joskus jopa katkeruudenkin tunteita. Ne kuuluvat elämään, kuten kaikki negatiiviset tunteet. Tärkeintä on niiden hyväksyminen. Samalla elämässä on hyväksyttävä, että tiettyjä asioita ei voi muuttaa. Silloin on muutettava kuitenkin jotain muuta – asennetta, suunnitelmaa ja toimintatapaa. Negatiivisuuden hyväksyminen ja siihen jähmettyminen on pahinta, mitä voit itsellesi tehdä. Kukaan ei voi loputtomiin vain ihmetellä, että no sillä oli kyllä hyvä tuuri. Hyvä tuuri kun yleensä osuu heihin, jotka ovat positiivisia ja uskovat siihen, että parempaa todellakin on luvassa. Tai näin ainakin itse uskon. Itse jarruttelemme omaa menestystämme sillä, ettemme usko itseemme. Ripaus realismia ei tietenkään koskaan ole pahitteeksi, mutta liian moni upea unelma jää toteuttamatta ja hyvä elämä elämättä, kun ei uskota eikä uskalleta. Totuus on, että sinä pystyt niin paljon enempään kuin ikinä uskallat arvatakaan.

 

Siksi haastan sut nyt sanomaan itsellesi koko loppuvuoden ajan, että sinä pystyt. Jos et ole tyytyväinen elämääsi, mieti koko loppuvuoden ajan, miksi. Mieti myös millaista on unelmaelämäsi ja mikä estää sinua saavuttamasta sitä. Esteet ovat usein vain omassa päässämme. Ensi vuodelle voit asettaa tavoitteeksesi edes yhden unelmasi toteutumisen. Loppuvuosi on aikaa muuttaa asennetta. Sen jälkeen tapahtuu ihmeitä ♥

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian