Raising kids is like walking in a park.. Jurassic Park.

 

Moms. The only people who know the true meaning of 24/7.

 

The easiest way to shop with kids is not to.

 

 

It’s the freaking weekend, baby. I’m about to do 15 loads of laundry.

 

Thank you husband, for being an extra child I never wanted.

 

Being a parent is like folding a fitted sheet. No one really knows how.

 

 

I wish there was a face cream called ”before i was a mother”

 

I don’t have a ”9-5”. I have a ”when I open my eyes to when I close my eyes”

 

A worried mother does better research than FBI

 

 

The closest I get to a spa day is when steam from the dishwasher smacks me in the face.

 

Shoutout to my neighbors for pretending they don’t hear me screaming like a psychopath at my kids.

 

Cleaning with children in the house is like brushing your teeth while eating Oreos.

 

Feeling quilty about your kid watching TV? Just put the captions on. Boom! Now they’re reading.

 

Eating all by yourself sounds kind of depressing. Unless you are a parent.

 

A perfect metaphor for parenting is trying to stand up in a hammock without spilling your wine.

 

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian

 


 

Nuorena olin aina se, joka ei koskaan osannut olla yksin. Aina oli kaveri kylässä tai aina olin kaverilla kylässä. Jaksoin tylsääkin työtä mahtavien kollegoiden ansiosta, koulusta tuntui jäävän käteen ensisijaisesti ystäviä. Vasta äitiys muutti minua ja aloin viettää mielelläni aikaani myös yksin. Mulla ei silloin ollut äitikavereita, vaan ystäväni ovat saaneet lapsia myöhemmin. Perhe vie luonnollisesti valtaosan ajastani, joten ystävät ja heidän kanssaan vietetty aika ovat jääneet tällaisessa elämäntilanteessa vähemmälle.

 

Tänä vuonna olen taas pitkästä aikaa panostanut ystävyyssuhteisiini tavallista enemmän, toisaalta siihen alkaa olla jo hieman eri lailla mahdollisuuksia kun Micael on jo isompi. Silti tässä iässä kaikki tuntuvat olevan kiireisiä ja pikaisiakin tapaamisia tuntuu olevan hankalaa mahduttaa kaikkien kalenteriin. Sain juuri viettää pitkän viikonlopun aikuisten kesken, keskittyä vain itseeni ja ystäviini, nauraa niin paljon etten ikinä ja unohtaa ystävien seurassa kaikki huolet ja murheet. Kun lauantai-iltana halasin tyttöjä, olin vilpittömän onnellinen siitä, että mulla on noin mahtavia tyyppejä mun elämässä.

 

 

Eilen sain viettää iltaa kolmistaan rakkaan Annan ja Roosan kanssa ja hullua, kuinka hyvää tuo pienikin hetki teki. Ajatus kulki taas paljon järkevämmin, sain jopa tehtyä pieniä isoja päätöksiä ja nauraa taas kerran sydämeni kyllyydestä. Ystävät lisäävät hyvinvointia ja juuri silloin kun stressi ja kiire meinaavat ottaa vallan, heille (ja liikunnalle) kannattaa järjestää aikaa. Kotiin on liian helppo jäädä ja perua treffit siivouksen ja kauppareissun takia. Kuitenkin se satsaus ystävien kanssa vietettyyn aikaan on juuri niiden arjen pienten häiriöiden arvoista. Ainakin itse, kun kuvittelen elämääni vanhana mummona, siihen liittyvät erityisesti nimenomaan ystävät. Kuinka mä näenkin silmissäni jo meidän iltapäiväaperolit, neulomiset ja kirjakerhot. Kunnon juoruista ja vanhasta käkättävästä naurusta nyt puhumattakaan. Meillä on valtavasti muistoja sinne kiikkustuoliin, niitä pitäisi vain vaalia ja tehdä jatkuvasti lisää.

 

Ystävät ovat osa arkea, mutta ne ovat myös iso osa hyvinvointia, eikä niitä tulisi kadottaa niihin surullisen kuuluisiin ruuhkavuosiin. Koska silloin kun menee vähän huonosti, kenelle muulle laitat sen viestin kuin oikealle ystävälle? Toimikoon tämä postaus siis pienenä muistutuksena kaikille, pitäkää yhteyttä ja treffatkaa ystäviä vähän enemmän ♥ Ja muuten, erityisesti kaikille äitilukijoilleni.. Jos jotain tekisin toisin lapseni ollessa ihan pieni, näkisin ystäviäni enemmän. Raahatkaa siis rohkeasti ne lapsettomatkin vaunulenkeille ja puistokaffelle, se tekee molemmin puolin vain hyvää.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Viime viikolla harjoiteltiin, nyt viimeistään alkavat loputkin porukasta palata töihin. Hanko on tyhjä, kesästä muistuttavat vain lämmin merivesi, helteiden kellastamat kukat kallioilla ja laiturit, joita pitkin kävellessä ei voi kuin hymyillä. Kesä, olit sittenkin hyvä. Ensin vähän epäilin, lopulta kuitenkin yksi parhaista. Aloitin tämän postauksen kirjoittamisen Hangossa, jätin kesken kun halusin viimeistellä sen kotona. Flow ja Hangon Poker Run ovat olleet perinteisesti kesän päätösjuhlat, sitä ne olivat tälläkin kertaa. Harmittaa, että Flow jäi väliin, mutta ensi vuonna sitten. Me vaihdettiin se tällä kertaa Pokeriin ja kiitos sen, mun korissa on taas muutama mahtava muisto lisää. Takki oli aika tyhjä kun palattiin kahdestaan Helsinkiin. Kiitos Hanko, kiitos kesä.

 

 

Odotan syksyä, sanon sen jo ääneen. Ensimmäistä kertaa koskaan. Loppukesän haikeus saa vaihtua mieluummin pikkuhiljaa jo joulun odotukseen (kyllä, sanoin senkin ääneen) ja vuoden vaihtumisen jälkeen sitä alkaa odottaa jo seuraavaa kesää. Odotan, että saan pakata matkalaukut aurinkolomalle ja lukea viikonlopun lehden kaikessa rauhassa kotona. Ajattelin alkaa treenata kunnolla, juosta paljon enemmän ja paljon pidempiä matkoja, tehdä vähän muutoksia mun somejuttuihin ja luoda taas sen turvallisen arjen mun lapsellekin. Meidän kesäloma erosi monessakin mielessä niin paljon meidän arjesta, että ehkä juuri siksi akut on nyt ladattu jotenkin poikkeuksellisen hyvin.

Kaikesta kisaväsymyksestä huolimatta, en ole koskaan ollut näin valmis syksyyn ja jotenkin tosiaan kaipaan sitä rauhoittumista. Ja sitä syksyä. Juhlat on nyt juhlittu ja vaikka olenkin aivan kesän lapsi ja elän silloin täysillä, sanon, että hyvä niin. Moni tunnistaa varmaan näitä fiiliksiä?

 

 

Viime syksy meni multa aivan ohi. Olin niin kipeä, etten oikein muista siitä muuta kuin jatkuvat verikokeet ja hammaslääkärikäynnit. Tänä syksynä toivonkin, että saisin vähän mukavammissa tunnelmissa sen uuden alun ja kivan startin taas siihen arkeen. Loppukesän haikeudessa oli pakko varata myös lennot aurinkoon. Koti näytti tänään ihan kummalliselta, täytyy ehkä tuoda tänne jo vähitellen sitä syksyä. Sandaaleista en ihan äkkiä luovu, mutta talvitakit täytyy tilata ajoissa. Elokuun puolivälistä alkaa mulle sellainen siirtymäaika, ensi kuussahan ollaan kirjaimellisesti jo syksyssä.

 

Mun sosiaalisen median kanavat ovat kaikki olleet storya lukuunottamatta hiljaisia viimeaikoina. Mä oon elänyt täysillä, tarttunut niihin hetkiin ja kerännyt inspiraatiota tästä ihanasta kesästä pitkälle loppuvuoteen. Kuka haluaisi aloittaa mun kanssa pienen detoxin ja pidempiaikaisen hyvinvointiprojektin, jonka tuloksia katsottais ehkä vasta vuoden lopussa? Tänä syksynä vois aloittaa nimittäin jotain suuria muutoksia..

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian