Sen jälkeen kun naputtelin viimeisimmän kirjoitukseni aamuvarhaisella, siis sen jossa kerroin lopettavani – tai siis päättäneeni lopettaa – toistaiseksi tuon kakkostyöni ihan kokonaan, olin suorastaan ihan hullun helpottunut. Olo oli kevyt, jopa tyhjä. Päätös antoi elämääni taas uusia mahdollisuuksia ja tilaa sille, joka on ollut stressin takia jatkuvasti vähän taka-alalla. Luovuudelle. On tilaa antaa ajatusten ja ajan vain virrata.

En tiedä kuka hullu väittää, että on tilaa ja aikaa yhdistäessään yliopisto-opinnot, päivätyön ja äitiyden, mutta ainakin on paljon enemmän tilaa ja aikaa. 

 

En osannut heti kirjoittaa mitään uutta tekstiä. Pyörittelin päässäni hykerryttävää ajatusta siitä, ettei kukaan varsinaisesti kutsuisi minua enää somevaikuttajaksi tai ravintovalmentajaksi. Voisin vain kirjoittaa. Purkaa ajatuksia ja luovuuttani teksteihin ja kuviin. Kirjoittaa juuri silloin ja juuri sitä, mitä milloinkin mielen päällä pyörii.

 

Lähdin viikoksi Arabiemiraatteihin katsomaan asuntoja. Ajattelin, että nyt sitten kirjoitan. Arabit olivat kuitenkin päättäneet, ettei WordPressin alla toimivaan blogiini tällä kertaa niin vain kirjoitetakaan. Kaikki toimi, paitsi Mirvan blogi ja Mirvan mobiilidata.

Universumi tiesi, että muistutin ihmisrauniota lähtiessäni Suomesta. Akkukin loppui vähän väliä – yleensä aina, kun pääsin puhelimellani wifiin.

 

 

Luin kaksi paksua kirjaa. Makasin neljänkymmenen asteen helteessä, join aivan liian monta kuppia kahvia (joka ikisen jäillä) ja hikoilin ruokahalunikin pois.

Avasin työsähköpostin kerran, skippasin kaikki yliopiston zoomit.

Olin niin täydellisellä tauolla, etten ymmärrä enää ollenkaan miten olen aiemmin muka tehnyt niin sujuvasti töitä joka ikisellä lomalla.

 

 

Aivan kuin siihen aavikkoa muistuttavaan elämääni olisi yhtäkkiä ilmestynyt se keidas.

 

Tulin eilen kotiin ja ajattelin tänään tietenkin taas liikkua, kuumuuden takia reippailut jäivät pariin hassuun kertaan. Lapsi oli tavallista väsyneempi, annoin pelata pleikkaria vähän pidempään. Sen sijaan, että olisin pakottanut itseni sinne salille tai joogamatolle tai juoksulenkille joka olisi ollut kovin järkevää sillä seuraavat päivät näyttävät taas hyvin sateisilta, osasinkin kuunnella kehoa.

 

Purin matkalaukut, laitoin pyykit, siivosin oikein kunnolla. Syötiin Miksun kanssa kahdestaan ihan rauhassa, juteltiin ja nautittiin siististä kodista. Olen kaukana siitä takavuosien ahdistuneesta siivousfriikistä, mutta edelleen siisti, järjestyksessä oleva koti jäsentelee ajatukset ja rauhoittaa mielen. Ei keho olisi matkustamisen ja turhan aikaisen herätyksen jälkeen jaksanut hikoilua. Huomenna se luultavasti taas sitä vaatii.

 

Taas oli mentävä kauas, jotta ymmärsi nähdä ne lähellä olevat perusjutut. Lepoa, paljon aikaa ilman puhelinta, valoa ja säännöllisesti puhdistettu pöytä, josta taas aloittaa uudelleen. Ja kirjoja, kunpa en koskaan lakkaisi lukemasta kirjoja.

 

 

Nyt me mennään kaiken lisäksi aikaisin nukkumaan.

Perusasioita ystävät hyvät, perusasioita. Matkustakaa, nyt kun jo voi. On jollain tavalla erilainen olo, kuin olisi tullut takaisin johonkin, josta oli vähän eksynyt.


 

Tätä kirjoittaessani kello on seitsemän. Istun keittiön saarekkeella detoxruokavaliooni kuuluva smoothie vieressäni ja postasin illalla Instagramiin, kuinka sain ihan lyhyessä ajassa kesästä asti vaivanneen turvonneen olon pois. Syömällä vähän eri tavalla vajaan viikon verran. Ajatus kulkee aivan eri tavalla, olo on niin kevyt että puen pitkästä aikaa kireävyötäröisen hameen töihin.

 

 

Vuoden ensimmäisenä päivänä julkaisin ensimmäisen verkkopohjaisen ravintovalmennukseni. Kahden viikon kehoa ”puhdistava” detox, jonka tarkoitus on keventää oloa ja saada asiakas innostumaan ravintoasioista, ehkä jopa aloittamaan kokonaisvaltaisen elämäntapamuutoksen. Detoxin suosio yllätti ja sitä on ostettu niin monta kertaa, että hämmästelen itsekin tätä edelleen. Kiitos koko sydämestäni kaikille teille, jotka olette lähteneet mukaan.

Maaliskuussa julkaisin pidemmän valmennuksen, jonka suosio oli detoxiakin suurempi. Summer Shape on dieettityyppinen 10 viikon kokonaisuus, jonka avulla monet valmennettavat ovat saaneet ihan mielettömiä tuloksia. Koko valmennus pohjautuu omaan dieettiini, jolla pudotin seitsemän kiloa rasvaa ja nesteitä kropasta. Tämä elämäntapamuutokseni inspiroi minua kouluttautumaan itse ravintovalmentajaksi ja auttamaan myös muita onnistumaan. Elämäntapamuutos on niin paljon muuta kuin pelkkää laihtumista.

Koska dieettaaminen ei koskaan saa jatkua pitkään, tein myös keväällä kolmannen valmennuksen, New Lifen, jonka tarkoitus on pitää saavutetut tulokset ja opetella syömään kulutusta vastaavalla tavalla. Luonnollisesti se on myös oma suosikkini, sillä se on valmennus joka antaa avaimet sinulle. Sen jälkeen tiedät mitä tehdä etteivät kilot enää salakavalasti hiipisi vyötärölle ja sen avulla voi myös vähän keventääkin valitsemalla alemman painoluokan. Monipuolinen ja terve perusruokavalio ihan jokaisen ihmisen arkeen. Ruokavalioasiat ovat liian monella suomalaisella pelottavasti hukassa, mutta koskaan ei ole myöhäistä muuttaa suuntaa.

Kaikki nämä valmennukseni ovat siis myynnissä, ja nyt myös alennusmyynnissä vink vink, täällä.

 

Mutta enää hetken. 

 

 

Aivan kuten aikanaan huomasin tehdessäni töitä sairaanhoitajana, ihmisten auttaminen vie valtavasti voimavaroja, vaikka samalla se antaa paljon auttajalle itselleen. Verkkovalmennusten ajatellaan olevan helppo tulonlähde, toki ne ovat sitäkin, mutta itse haluan aina olla vastaamassa valmennettavien kysymyksiin ja auttamassa mahdollisimman henkilökohtaisesti. Olen tehnyt lukemattomia vaihtoehtoja ja variaatioita erikoisruokavaliota noudattaville ja käynyt paljon mielenkiintoisia keskusteluja syömisestä ja ruokavalioista – ja vähän siitä vierestäkin.

Sen verran perfektionisti olen, etten halua tehdä varsinkaan työasioita vähän sinne päin. Haluan olla täysillä läsnä. 

 

Yliopisto vie nykyään niin ison osan ajastani, etten pysty tehdä tätä enää täysillä. Haluaisin luoda paljon uutta, kehittää valmennuksia ja tehdä niille täysin uudenlaisen alustan. Haluaisin ottaa yksilövalmennettavia paljon nykyistä enemmän, haluaisin tehdä samalla sometöitä ja luoda inspiroivaa hyvinvointisisältöä. Jotta muillakin olisi mahdollista elää hyvää elämää ja tuntea olonsa hyväksi ihan joka päivä. En ole kuitenkaan niin superihminen, että pystyisin tehdä tätä kaikkea. Käyn kuitenkin kokopäiväisesti töissä ja viimeaikoina työpaikallakin on menty niin kovaa vauhtia eteenpäin, ettei perässä meinaa pysyä. Ja tässä pitäisi vielä harrastaa, antaa lapsen harrastaa – niin ja olla se äiti.

 

 

Jotain on tehtävä, ettei polta itseään loppuun. Ravintovalmennukseni poistuvat myynnistä marraskuun viimeisenä päivänä ja jätän sen jälkeen kaikki sometyöni minimiin. Kun tein tämän päätöksen jo jonkin aikaa sitten, kiukuttelin päivän. Koin itseni epäonnistuneeksi, sillä en pysty hoitamaan näin montaa asiaa yhtä aikaa. Seuraavana päivänä olo oli jo suunnattoman helpottunut. Kun minulla sitten jonain päivänä on sitä aikaa, jatkan tätä varmasti jollain tavalla. Koska rakastan kirjoittamista ja täällä blogissa on ainakin minulle ihan valtavan suuri yleisö, jatkan tämän kirjoittamista varmasti niin kauan, kuin minussa henki pihisee ja joku pitää alustaa yllä. Pidän muutenkin blogeista paljon enemmän kuin Instagramista. Kaipaan usein ilmestyviä tekstejä. Ja uskon siihen, että nämä tekstin ja kuvan yhdistelmät tulevat kuitenkin vielä takaisin pinnalle, jossa ne aikojen alussa olivat.

 

Luulen, että minulla on myös paljon enemmän annettavaa kirjoittamiselle, kun stressi on muualta pois. Olo on nyt kaikin puolin kevyt.

 

 

Kuten alussa sanoin, ruokavaliolla on ihan valtava vaikutus siihen miten voit ja miltä olosi tuntuu. Vaikka itse sanon, ravintovalmennukseni kaikessa yksinkertaisuudessaan toimivat. Ne pohjautuvat täysin ravitsemustieteeseen eivätkä sisällä mitään muuta, kuin ihan tavallista ”kotiruokaa” jota saat lähikaupastasi. Tein ne sellaisiksi, että jokaisella olisi mahdollisuus kokeilla ja onnistua muutoksessaan kohti pysyvää, terveellistä elämäntapaa.

Valmennukset ovat nyt alennuksessa ja laitoin niiden materiaalit näkymään ikuisesti – kun ostat, ne ovat sinun aina niin kauan, kuin tuo alusta on olemassa. Halutessasi voit ostaa vaikka kaikki kerralla, jolloin voit toteuttaa ne järjestyksessä detox + summer shape + new life. Tällaisen setin jälkeen ajatuksesi ruoasta ja tavasta elää hyvin todennäköisesti muuttuu. Ja kaikkein eniten muuttuu oma olosi.

Nyt alkaa siis olla viimeinen mahdollisuus lähteä mukaan, 30.11. kaikki valmennukset poistuvat siis kokonaan myynnistä. Teen myös vuoden loppuun asti yksilöllisiä ruokavalioita ja ohjauksia, lisätiedot ja hinnat löydät yläpalkin ravintovalmennus-kohdasta. Varmasti jatkan ruokavaliosta ja hyvinvointiasioista kirjoittamista ja ehkä vielä joskus valmentamista, mutta pian on aika laittaa se toistaiseksi tauolle. En voi kylliksi kiittää teitä kaikkia, jotka olette lähteneet mukaan. Olette saaneet ihan mielettömiä tuloksia ja innostaneet esimerkeillänne myös muita. Kiitos, kiitos, kiitos. 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

 

-”Siis kun mulla ei oo sillä tavalla mitään tavotteita, et haluisin niinku juosta vaikka kympin tai saada tästä sen kympin..” 

 

– ”Nii joo.. Siis niin.. Siis anteeks mitä?”

 

Täysin toiseen aiheeseen liittyvä keskustelu lähti aivan omille raiteilleen, kun kanssani samaa projektia työstänyt henkilö sanoi ihan ohimennen, ettei hänellä ole koskaan ollut sen kummemmin mitään tavoitteita. Ehkä vähän enemmän voisi syödä kasviksia ja saada lapset aiemmin nukkumaan. Okei tota, joo.

 

 

Yleensä kun minulta kysytään mitä elämältäni haluan, vastaan että haluan olla onnellinen. Niin niin, sitä vastaustahan kukaan ei halua kuulla, vaan kaikki odottavat että lähden yksityiskohtaisemmin avaamaan mitä konkreettista haluaisin vielä tehdä. Halutaan jotain konkreettista.

Mutta kaikki konkreettinen mitä haluan tehdä, tähtää jollain tavalla onnellisuuteen. Haluan urheilla, koska siitä tulee niin hyvä olo ja hyvä olo tekee minut onnelliseksi. Haluan matkustaa, koska matkustaminen tekee minut onnelliseksi. Haluan olla vapaa, sillä vapaus on yhtä kuin onnellisuus.

Sitten yleensä mietin, että miksi haluan vielä jotain enemmän? Enkö ole jo onnellinen? Enkö ole tarpeeksi onnellinen?

Ajatukseni pääsevät viimeistään tässä kohtaa siihen pisteeseen, jossa syytän itseäni kiittämättömyydestä, sen sijaan että ymmärtäisin ja lohduttaisin itseäni riittämättömyydestä ja siitä, kuinka tunnen sitä lähestulkoon vuoden jokaisena päivänä.

 

Miksen osaa olla asettamatta tavoitteita? Yritän välillä, yleensä aina silloin kun kyllästyn esimerkiksi salilla repimään yksin väsyneenä ja väkisin painoja irti tangosta. Mutta että kävisin treenaamassa vain silloin kuin siltä tuntuu, ilman sen kummempia ohjelmia ja tavoitteeni arjessa olisi syödä vähän enemmän kasviksia. En tiedä voiko ihminen edes syödä tämän enempää kasviksia. Liikkumattomat päivät tuntuvat suunnattomalta laiskuudelta. Työelämään liittyvistä asioista ja ajatuksita en viitsi edes kirjoittaa. Saati siitä, mitä ajattelen itsestäni.

 

Siitäkin huolimatta, että olen käynyt läpi ylikunnon sekä henkisen vakavan ylirasitustilan ja tiedän, etten halua enää koskaan siihen samaan kierteeseen. Olen nykyään tosi rento, mutta että eläisin ilman sen kummempia tavoitteita tai paineita olla hyvä joillain elämän osa-alueilla.. Täysin vieras ajatus.

 

 

Sillä tavallaan ihminen joka ei halua kehittää itseään enää yhtään enempää, on mielikuvissani a) laiska b) saamaton c) täysin kunnianhimoton. Samalla silti kadehdin tällaista ihmistä ja tiedän, että hän on luultavasti tyytyväisempi elämäänsä kuin minä  ainaisten riittämättömyydentunteideni kanssa. Ja samalla hän on jotain sellaista, joka on vaikeaa myöntää itselleni. Hän on luultavasti onnellinen.