Nyt ihan vain kuulumisia.. Päätin viime viikolla pitää oikein kunnon lomaviikon. Vietimme viimeistä kokonaista viikkoa Hangossa, Miksu oli hoidossa ja koko Hangon kesä huipentui seudun isoimpaan tapahtumaan, Hangon Poker Runiin johon myös mieheni osallistui omalla veneellään. He olivat hankkineet kilpaveneen Rivieralta Poker Runia varten ja valmistautuneet kisaan kuukausitolkulla. Alkuviikosta fiilistelin helteistä elokuuta, urheilin paljon ja söin hyvällä omallatunnolla ihan mitä sattuu. Pidin hauskaa ystävieni kanssa ja juhlittiin pitkästä, pitkästä aikaa oikein pidemmän kaavan mukaan. Lauantaina lähdimme helteisessä säässä katsomaan ystäväni veneellä kilpailua ja ennen kuin se ehti kunnolla alkaakaan, sattui onnettomuus josta kuuli pian koko Suomi. Tunnelma Hangossa vaihtui iloisen kuplivasta kisapäivän riemusta surulliseen synkkyyteen. Kilpailu ja koko tapahtuma keskeytettiin heti. En voi kuin toivoa valtavasti voimia onnettomuudessa menehtyneen ja vakavasti loukkaantuneen läheisille. Elämä on joskus kiinni niin pienestä. Pitäkää kiinni läheisistänne, sanokaa ja osoittakaa, että rakastatte. Jokainen päivä voi todellakin olla se viimeinen päivä.

 

 

 

 

Samaan aikaan elämä kuitenkin jatkuu, vaikka se toisaalla onkin pysähtynyt. Palasimme Hangosta haikein mielin Helsinkiin. Arki on kuitenkin aloitettava. Veneessä asuminen sai tosiaan riittää ja nyt muutamme kuukaudeksi väliaikaiseen kotiin ihan entisen kotimme lähistölle. Lyhyt eskarimatka, mahdollisuus nukkua kunnon sängyssä ja tehdä ruokaa oikeassa keittiössä. Sain eilen myös Helsinkiin tullessamme hyviä uutisia, kun ostotarjoukseni asunnosta Kaivopuistossa hyväksyttiin. Muutto pois rakkailta kotihoodeilta ei tunnukaan niin pahalta, kun tietää omistavansa sieltä pieniä paloja. Kiva pieni valonpilkahdus tähän stressintäyteiseen kesään. Toivoin niin, että korona-asiat olisivat jääneet jo takavasemmalle, mutta uutiset ovat niiden osalta tällä hetkellä kovin ikävää luettavaa.

 

 

 

Arkeen paluu epätodellisen vuosipuoliskon jälkeen alkaa tästä vähitellen. Viikonloppuna Miksu palaa puolen vuoden tauon jälkeen lätkätreeneihin, ensi viikolla alkaa tennis. Rutiineihin tottuminen vie varmasti hieman aikaa, mutta voi kuinka odotan, että viikot toistavat itseään samanlaisina vuodenaikojen vaihtuessa.. Sitä, kun voi olla ihan vaan kotona. Onneksi olen saanut jakaa tämän ajan kuitenkin perheeni kanssa ja toivon, että jossain vaiheessa olen sitä mieltä, että kannatti odottaa. Remonttia en tee kyllä näin ”kodittomana” enää koskaan, sen tästä todella opin. Nyt takaisin ruotuun – loppuviikosta löydät täältä terveellisiä ruokaherkkuja, vähän treeniä ja sitä kaikkein tärkeintä, mielen hyvinvointia. Nautitaan nyt vielä lämpimästä loppukesästä, kerätään valoa ja energiaa varastoon syksyä varten.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Nyt kun istun sadepäivänä työpöytäni ääressä, vieressä harvinaisen nopeasti yliviivattu to do -lista ja tutussa mukissa sitä tuttua kahvia, voisin kuvitella olevani töissä ensimmäisiä päiviä kesäloman jälkeen. Iltapäivällä sulkisin koneen, ajaisin Meripuiston eteen ja nappaisin Miksun kyytiin. Auto parkkihalliin, portaita ylös kotiovelle.. Koirat kävelylle ja arki-illallisen valmistuksen kimppuun. Ruoan sulattelun jälkeen iltalenkki Kaivarin rannoilla, seuraavan aamun aamiaisen valmistelu sekä vaatteet ja päiväkotitavarat valmiiksi.. Kuuma suihku ja ajoissa sänkyyn. Kunnes saisin taas huomenna palata tänne sen puiston ja aamukävelyn kautta.

 

Sen sijaan olen töissä keskellä loputtomalta tuntuvaa kesäloma-etätyö-remppaevakko”lomaani”, asun muutaman päivän hotellissa ja palaan viikonlopuksi Hankoon. Saisinpa kirjoittaa tavallisesta arjesta. Saisinpa elää sitä. Siinä missä vuosi 2020 vei ensin pois kaiken kodin ulkopuolisen huvin ja kahlitsi sinne, vei tämä kesä taas pois sen kodin. Tutun ja turvallisen arjen, jota tämä vuosi on horjuttanut nyt vähän joka suuntaan.

 

 

Vaikka tässä on ollutkin kaikennäköistä hauskaa ohjelmaa ja rakastan spontaaneja juttuja sekä tietynlaista huolettomuutta, ei mikään elämässä ole niin ihanaa kuin se tavallinen arki. Se on paratiisi, jonka arvon ymmärtää vasta, kun siihen tulee säröjä. Tavoittelemme aina sitä hyvää elämää, mutta monen elämä on kovin hyvää jo nyt. Sen kun tajuaa usein vasta sitten, kun sen peruselementtejä horjutetaan. Elämä voi muuttaa suuntaansa jo tänään, ja silloin juuri se tavallinen arki on sitä, jota toivoo kaikkein eniten. Mitä enemmän saa, sitä enemmän osaa arvostaa niitä perusjuttuja. Näin itse ajattelen. Kun on saanut matkustaa maailman ääriin, ymmärtää että paras paikka on kuitenkin koti.

 

Kuinka onnekas ja kiitollinen olenkaan, kun saan sanoa rakastavani arkeani. Että minulla on aivan ihana työ, ihana perhe ja koti. Oma kodittomuuteni on väliaikaista ja ”itseaiheutettua”, joten narinani siitä on kuitenkin pientä – ja niin turhaa. Me kuitenkin tarvitsemme aina välillä muistutuksia niistä elämän tärkeistä asioista, joita arjen kiireissä helposti alkaa pitää itsestäänselvyyksinä. Meidän rakkaimmat, ihmiset ja paikat, eivät ole ikuisia. Ole siis kiitollinen tästä hetkestä, count your blessings, ja unelmoi tulevista.

 

Oma koti- ja arkikaipuuni nousi Helsinkiin tullessa niin kovaksi, että päätimme kuitenkin muuttaa hetkeksi keskustaan elokuusta alkaen. Miksulla alkaa kuitenkin Ullanlinnassa eskari ja elokuusta alkavat pyöriä myös säännölliset harrastukset 3-4 kertaa viikossa, joten kaikki on niin kovin paljon helpompaa näin ♥ Luksusta kun on myös pyykinpesukone, kunnon sänky ja ne ah, niin tylsät rutiinit. Niin ja voi vitsi, uuni!! Lupaan täyttää koko blogin leivontajutuilla ens kuussa.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Mitä parhainta kotimaanmatkailua! Koronarajoitukset pakottivat meidät pysymään tänä kesänä Suomessa ja hyvä niin. Pääsin vihdoin näyttämään ystäville ja perheelleni enemmän Ahvenanmaata. Viime kesänä piipahdimme vain pikaisesti Rödhamnissa lounaalla matkalla Ruotsiin ja Maarianhaminassakin viivyttiin vain pari yötä. Ahvenanmaalla on aina paikka sydämessäni, olihan se isäni koti. Mutta voi kuinka paljon kaikkea muutakin ihanaa sillä on meille tarjota. Ahvenanmaa ja koko Ahvenanmaan saaristo ovatkin ykkössijalla jos kotimaanmatkailun kesäkohteita kysytään. Näin kaunista saaristoa ei mistään muualta löydy.

 

 

 

Moni pitää Ahvenanmaalle lähtemistä hankalana. Ehei, sinne on joskus lähdetty ihan yhden yön reissullekin. Nyt en tiedä miten isot autolautat liikkuvat – ainakin Tallink Galaxy ja Viking Amorella tulivat vastaan tänään kun ajettiin Maarianhaminasta pois päin – mutta normaaliaikatauluilla Turun satamasta pääsee aamulautalla Maarianhaminaan ihan muutamassa tunnissa (aika kuluu helposti laivalla syöden ja vaikka ostoksia tehden) ja takaisin pääsee yhtä lailla äkkiä, sekä lisäksi Helsinkiin iltalautalla, jolloin viettää vain yön laivassa. Lento Maarianhaminaan kestää reilut puoli tuntia sekin, joten miksei voisi lähteä vaikkapa viikonlopuksi mökille hurmaavaan saaristoon?

 

 

 

Lapsena me mentiin aina Ahvenanmaalle saariston rengastietä pitkin. Suomen saariston rengastie on upea sekin, mutta jos se on jo tuttu, kannattaa reittiä jatkaa Ahvenanmaan rengastielle. Brändö, Kumlinge, Vårdö-Manner-Ahvenanmaa reitti on pohjoisin – ja upea! Manner-Ahvenanmaan läpi ajaa todella nopeasti, noin tunnissa. Eteläisempi rengastie vie Föglöön, Sottungaan ja aina ulkosaaristoon, Kökariin asti. Suuri suositus roadtripille. Pyöräily saaristossa on myös jotain niin ihanaa, ettei hymyistä meinannut tulla loppua kun kiidettiin pitkin punertavia asfalttiteitä.

 

Tästähän tuli nyt varsinainen matkaopaspostaus. No, Ahvenanmaa on nähtävä ja koettava itse. Etenkin sinun, joka koet olevasi kotona sileillä rantakallioilla, valtavien aaltojen lyödessä niitä vasten. Lampaiden ja omenatarhojen keskellä, lähiruoan, käsinkosketeltavan historian ja mitä kauneimman luonnon ympäröimänä. Ahvenanmaa on kaikkea sitä.

 

Tänään me lähdettiin aamiaisen jälkeen ajamaan Maarianhaminasta Hankoon. Meinattiin pysähtyä matkalla, jäädä yöksi Öröön tai muualle, mutta reissuväsymys (täynnä oleva Örö) vei lopulta voiton. Tultiin suoraan kotisatamaan ja nautittiin ihanan aurinkoisesta sunnuntaista merellä ja Hangossa. Juuri silloin kun ei odota ollenkaan hellettä, se näköjään yllättää.

 

 

 

Ahvenanmaalta lähtiessä iski taas pieni haikeus. Vuosi vuodelta se helpottuu, mutta aina sieltä lähtiessä muistan ne viimeiset hyvästit. Kun isä lähti äidin luota hyytävän kylmänä tammikuisena päivänä kotiin Maarianhaminaan, vilkutti karvalakki päässä auton ikkunasta ja minä keittiöstä takaisin. Nähdään pian! Eikä nähty enää koskaan. Lenkkeilin muutamaan otteeseen taas isän talon luo, seisoin edessä ja tuijotin postilaatikossa edelleen kummittelevaa isän nimeä. Tarra oli otettu pois jo kymmenen vuotta sitten, nimi sen sijaan jostain syystä jäänyt. Uskon, että jollain tavalla isä elää siellä edelleen.

 

Ja niin kuin äiti kauniisti kirjoitti.. När livet stannar, vi ses när vågorna vaknar.

 

 

 

Ahvenanmaalla olisi viihtynyt pidempäänkin, mutta arki muistuttelee olemassaolostaan tänä loputtomalta tuntuvana kesänäkin. On pakko lähteä käymään Helsingissä, hoitamassa työasioita, omia asioita ja ihmettelemässä samalla remontin edistymistä. En ole kuukauteen käynyt Stadissa ollenkaan, ai että – odotan ihan vaan keskustaan pääsyä ja nukkumista sängyssä joka ei keiku! Vaikka kovin kiitollinen olenkin tästä kelluvasta kesäkodista, kaipuu omaan kotiin ja rutiineihin on tosiaan kova. Kuukausi veneessä, toinen vielä edessä. Toivon, että vielä jonain päivänä kirjoitan tänne, kuinka tämä evakkokesä oli kuitenkin sen valmiin lopputuloksen arvoista.

 

Vielä se tuntuu kaukaiselta. Nyt suljen koneen ja sen jälkeen silmät. Upea viikko Ahvenanmaalla on takana, toivottavasti saatte näistä kuvista edes pienen käsityksen siitä, kuinka upea matkailukohde meillä täällä Suomessa onkaan. Olen vähän jopa kiitollinen koronarajoituksista, ne ovat saaneet kotimaanmatkailun aivan uuteen nousuun. Vaikka välillä haaveilenkin astumisesta lentokoneeseen ja auringonsäteistä muualla kuin Suomessa, toivon että tämä jää tavaksi. Ei tarvitse lähteä aina merta edemmäs kalaan. Missä te ootte muuten reissanneet tänä kesänä? Jaa sun parhaimmat Suomi-kohteet kommenttiboksiin <3

 

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian