Kuvankäsittely on todella iso osa bloggaajan arkea. En todellakaan pidä itseäni mitenkään erityisen hyvänä käsittelemään kuvia, mutta toisaalta se on yksi parhaimmista haasteista joita bloggaaminen antaa. Kuvankäsittely on nimittäin aihe, josta voisi oppia vaikka joka päivä jotain uutta. Yhteistyössä Asuksen kanssa pääsimme bloggaajien kanssa Lars Johnsonin kolmeosaiseen workshoppiin oppimaan uutta kuvankäsittelyn maailmasta. Erityisesti Photoshopin ja Lightroomin käytöstä. Kaksi workshoppia takana ja kolmas on vielä edessä..

Lars on todella taitava valokuvaaja, mutta myös erittäin lahjakas kuvankäsittelyssä. Valokuvaajallekaan ei riitä, että osaa ottaa hyviä kuvia. Nykyään jälkikäsittely on hyvin ratkaisevassa osassa onnistuneen kuvan saamiseksi. Toisaalta tämä antaa myös ei-niin-ammattikuvaajallekin mahdollisuuden onnistua vähän huonommasta kuvasta tai kuvauskalustosta huolimatta. Kuvankäsittelyohjelmat ovat kuitenkin monelle vieraita ja ne voivat olla aluksi hyvin hankalia käyttää. Mutta kun niiden maailmaan pääsee sisälle, ne antavat mahdollisuuksia vaikka mihin. Kurssin innoittamana ostin itsellenikin Photoshopin – olen käyttänyt sitä viimeksi yläasteella, kun muokattiin kavereiden kanssa irc-galleriaan kuvia.. Voi niitä aikoja. Olin siis aivan täysin noviisi tuolla workshopissa ja kysyin varmaan kokoajan mitä pitikään tehdä.

Kuvankäsittelyn apuna meillä oli workshopissa Asuksen ZenBook -läppärit ja erilliset näytöt. Koska olen aina vannonut omenan nimeen, yllätyin todella Asuksen näytön laadusta. Ja ylipäätään siitä, miten erilaiselta kuva näyttikään isolla, kuvankäsittelyyn tarkoitetulla näytöllä. Itselläni oli käytössä Asus PA279Q -näyttö, joka mahdollistaa suuren 27″ koonsa puolesta laajemman tilan kuvankäsittelylle. Kuvankäsittelystä tuli heti paljon helpompaa ja mielenkiintoisempaa, kun sitä ei tuijota pieneltä läppärin ruudulta. ZenBook -läppäri oli myös todella helppokäyttöinen ja sen näyttö oli myös aivan uskomattoman kirkas ja tarkka. Photoshop ja Lightroom toimivat siinä moitteettomasti ilman mitään viiveitä, vanha läppärini avasi Lightroomia varmaan vartin.. Kuvankäsittely pääsee niiden avulla aivan uudelle tasolle.

Lars opetti meille tosiaan Photoshopin sekä Lightroomin käyttöä. Kunhan ehdin soveltaa kaikkia saamiani oppeja käytäntöön, voisinkin listata teille omia kuvankäsittelyvinkkejäni. Pian työpöydälleni muuttaa myös uusi iso näyttö, ettei tarvitse tihrustaa läppärin ruudulta kaikkia kuvien pikkuvirheitä. Esimerkiksi kohinan poisto näkyi todella selkeästi isolta näytöltä kun taas omalla läppärillä sitä ei välttämättä edes huomaa. Tosin Asuksen pieni ja superkevyt ZenBook paljasti sen heti, hmm..

Jos uusi läppäri on ollut ostoslistalla, TÄNÄÄN on erittäin hyvä päivä hankkia se. Asus ZenBook 3 on nimittäin aivan superhyvässä alennuksessa. Sen saa vain tämän päivän (22.6.) ajan hintaan 1099€ kun normaalisti hinta on 1549€. Itse tosiaan yllätyin oikein positiivisesti läppärin suuresta ja kirkkaasta näytöstä, keveydestä ja nopeasta latauksesta. Se mahtuu siis vähän pienempään käsilaukkuun ja sen mukana tuleva suojatasku varjelee kaunista metallipintaa naarmuilta.

Loppuun vielä linkkaus tuohon videoon, jota kuvattiin ekojen workshoppien aikana ja josta löydät myös vinkkejä Lightroomin käyttöön. Meillä oli aivan superhauskat iltapäivät bloggaajien ja Larsin kanssa – olen kyllä ikikiitollinen kaikista saamistani vinkeistä. Nyt aurinkoa torstaipäivään!

Yhteistyössä:

ASUS &


Ajattelin tämän olevan ihan helppo juttu. Kirjoittaisin postauksen samalla tavalla kuin olen tehnyt lähes joka päivä viimeisen vuoden aikana. Mutta ei. Ei helppoa ollenkaan. Tämähän on ensimmäinen postaus. En oikein tiedä, miten ensimmäiseen tulisi suhtautua? Koska blogini on kasvanut osaksi jokaista päivääni, sen ei kai pitäisi olla edes vaikeaa?

Se on. Mietin pitkään, mistä kirjoittaisin.. Millaisia kuvia haluaisin näyttää ensimmäisessä postauksessani.. Luonnostelin, pyyhin pois. Luonnostelin taas. Ja pyyhin pois. Pää oli aivan tyhjä. Syytin ensin tätä pimeää vuodenaikaa, sitten kiirettä ja stressiä. Mutta ei, kaikki oli vaan niin uutta ja jännittävää. Koska tämä on ensimmäinen postaukseni uudessa osoitteessa. Ihan mieletöntä olla täällä, tässä porukassa. Lifie ♥ MirvaAnnaMarian – meidän tarina alkaa nyt..

Mä olen siis Mirva, toisille varmasti hyvinkin tuttu, toisille vielä täysin tuntematon tapaus blogimaailmassa. Olen kirjoittanut lifestyleblogiani Lilyssä reilun vuoden verran, josta nämä postauksen kuvatkin on napattu mukaan. Tässä ensimmäisessä postauksessa ajattelin ihan vain kertoa itsestäni ja blogistani, josta vähän yllättäenkin tuli minulle elämäntavan lisäksi myös toinen työ.

mirvaannamarian-lifie-12

Mutta sellainen mä olen. Ajaudun välillä mitä kummallisimpiin tilanteisiin, seuraan tai paikkoihin. En tiedä enää, yllätynkö mistään. Toisaalta kaikki ei kuitenkaan aina ole pelkkää sattumaa. Oli kerran yksi mies. Hän opetti mulle joskus, että omiin unelmiin täytyy uskoa aina. Ne eivät koskaan ole liian suuria tai mahdottomia, hulluja tai älyttömiä. Niin kauan kuin jaksaa itse uskoa, ne ovat saavutettavissa. Kannustan aina tekemään joskus ehkä vähän tyhmiäkin ratkaisuja, jos ne vain tuntuvat hyvältä. Meillä on niin kovin lyhyt elämä, joten sen fiiliksen mukaan on mentävä. Elän mieluummin vähän liikaa, kuin vähän liian vähän.

Henkinen hyvinvointi onkin saanut etenkin viimeisen vuoden aikana aivan erilaisen merkityksen elämässäni. Se on voimavara, josta meidän jokaisen tulisi pitää huolta päivittäin. Se tulee varmasti olemaan vahvasti esillä täällä blogissakin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siitä fyysisestä hyvinvoinnista puhumattakaan. Blogista voit varmasti lukea paljon terveellisestä syömisestä ja liikkumisesta. Fitnessiä? Ei. Älyttömiä painoja täällä ei tulla koskaan nostamaan, enkä tule ikinä punnitsemaan ruokiani, mutta liikun, koska siten voin hyvin. Syön terveellisesti, koska siten voin hyvin. Rakastan treenaamista ja juoksulenkkejä, mutta en tee sitä koskaan pakkomielteisesti, enkä ahdistu jos viikon treenit jäävät siihen kertaan. Joka päivä on aina uusi alku ja koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa alusta.

Saatan joskus sanoa vähän kärkkäästikin mielipiteitäni esimerkiksi ylipainon terveysriskeistä tai lasten syömisestä, mutta tarkoitukseni on aina hyvä. Haluan vain tsempata ja tukea, mikään ei ole mahdotonta. Minulle ei ole väliä, mitä painat, miltä näytät, kenestä tykkäät tai mihin uskontokuntaan kuulut. Niin kauan, kuin sydän on täyttä kultaa, sinäkin olet. Ihmisenä äärimmäisen suvaitsevainen, mutta itsekkyys, kateus, laiskuus ja kapeakatseisuus ovat asioita, joita en siedä.

Olen muuten ammatiltani sairaanhoitaja, sitä on usein kysytty. Sairaanhoitajan työt ovat nyt jääneet, mutta teen ihan kokopäiväistä toimistoduunia kaiken muun elämän ohella. Koti-, ja sisustusjutut ovat olleet viime aikoina vähissä, mutta nyt on sellaisia juttuja tiedossa, että sisustuspuoli tulee varmasti näkymään täällä jatkossa paljon enemmän kuin ennen.

Viimeisten kolmen vuoden aikana olen sisustanut n. 100m2 kotia Helsingin Eirassa sekä aurinkoista ”kakkoskotia” Espanjassa, joka on toiminut niin ikään kesäasuntona. Syksy ja lähestyvä talvi ovat herätelleet sisäinen kotihiireni taas henkiin, joten tämä puoli tulee varmasti näkyviin blogissakin. Ainiin, olen aikamoinen siivousfriikki ja aivan superjärjestelmällinen to do -listojen noudattaja.

Mitä muuta? Olen aikamoinen shoppailuhullu, ja siitä syystä olenkin nyt ollut koko syksyn ajan (menestyksekkäästi!) ostolakossa. Blogissa shoppaillaan siis varmasti myöhemmin (liikaa) vaatteita, laukkuja ja kenkiä sekä näkyy täällä paljon kauneusjuttujakin. Olen onnistunut hamstraamaan kaksi kylpyhuonetta täyteen kosmetiikkaa, se on suorastaan heikkouteni.

Rakastan myös matkustamista. Tämän vuoden aikana olen syönyt illallista trooppisen kuuman Singaporen kattojen yllä, ihaillut mielettömiä auringonlaskuja Indonesiassa, asunut maailman toiseksi korkeimmassa hotellissa Hong Kongissa, juhlinut syntymäpäivääni Dubaissa, seurannut F1 -kilpailua Monacossa jahdin porealtaassa, eksynyt Nizzan yöhön, nukahtanut veneen kannelle matkalla St. Tropeziin ja lisäksi viettänyt paljon aikaa Espanjassa.

Jätin tarkoituksella sen tärkeimmän viimeiseksi. Perhe. Olen pienen suloisen pojan äiti. 2 vuotta, 2 kuukautta, valtavasti energiaa, naurua ja vauhtia. Micael on niin iso osa minua, että hän tulee olemaan myös iso osa tätä blogia. Matkani äidiksi ei ole ehkä ollut ihan se perinteisin, mutta sitäkin opettavaisempi ja antoisampi. Meillä asuvat myös  pienet rakkaani, 2-vuotiaat chihuahuat Frida ja Cara. Heidät voi bongata usein kuvistani.

Sellainen se. Ensimmäinen postaus. Kiva, kun olet täällä. ♥ 

 

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian