Ihan ensimmäisenä, upeaa uutta vuotta 2019! Vuodenvaihde on loistava käännekohta ja aika aloittaa monta asiaa puhtaalta pöydältä. Oman asenteen voi muuttaa, tai ainakin voi päättää muuttaa sitä, vaikka nyt heti. Näistä jutuista kirjoittelen vielä myöhemmin lisää, mutta ajattelin aloittaa uuden vuoden blogissa kysymyspostauksella, kuten tein itseasiassa viime vuonnakin vuoden ensimmäisenä päivänä. Saan päivittäin kysymyksiä niin vaatteista, kuin lomakohteista tai kamerastakin ja aina mielelläni vastaan kaikille, jos vain suinkin ehdin. Saan usein myös kovin henkilökohtaisia kysymyksiä blogiin tai Instagramiin ja harmittaa, jos en ehdi vastata niihin heti. Nyt saa kysyä täällä blogissa ihan mitä tahansa, mä vastaan ihan kaikkiin kysymyksiin sitten omassa postauksessa. Kommentteja voi muuten jättää myös ilman nimeä tai sähköpostiosoitettakin, sitäkin joku itseasiassa kysyi. Mä kaipaan sitä ”vanhaa” blogiaikaa, jolloin näitä postauksia oli usein joten palataan hetkeksi sinne..

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


TAMMIKUUSSA

Olin melkein kolmasosan kuusta Lapissa jatkaen joululomaa. Jatkoin Lapin treenirytmiä kotonakin ja tein helposti viikossa jopa 6 treeniä. Puhelin on täynnä pelkkiä kuvia ladulta, altaalta, salilta tai joogatunnilta. Paistettiin blinejä ja nautittiin lumisesta talvesta etelässä. Taisin käydä kerran baarissa ja alkoholinkäyttö alkoi ällöttää. Hyvinvoiva kuukausi, jolloin näin myös paljon ystäviä – ainakin puhelimesta päätellen.

HELMIKUUSSA

Kaksi viikkoa Dominikaanisessa tasavallassa. Varastettu puhelin, syvin rusketus ikinä, kaksi viikkoa Karibian aurinkoa ja köyhän maan epäkohtien taivastelua. Reissun jälkeen pääsi kävelemään jäällä (!!) ja siellä oltiinkin harva se päivä. En edes odottanut kevättä, kun talvi oli niin ihanaa. Olin oikein onnellinen, tai ainakin näytin siltä.

MAALISKUUSSA

Täytin 29 vuotta, juhlin synttäreitä (vuoden toinen kerta ulkona joten dokaaminen oli ollut ihan minimissä), olin viikon verran Lapissa keväthangilla ja aloin vähän jo fiilistellä tulevaa kevättä ja kesää. Maaliskuu oli sellainen peruskuukausi, meni nopeasti ja vanheninkin vielä.

HUHTIKUUSSA

Pääsiäinen Lapissa, hirveä määrä töitä, blogitapahtumia ja tasaista arkea. Luin blogipostaukseni huhtikuulta ja kauhistuin, kuinka väsynyt ja stressaantunut olin jo silloin enkä edes tajunnut sitä. Suoritin, suoritin ja suoritin. Turhaan.

TOUKOKUUSSA

Vuoden paras kuukausi. Miniloma Espanjaan, helteiset säät, kesäinen Helsinki. En halunnut edes ajatella tulevaa remonttia, vaan elin kesää täysillä jo toukokuussa. Avattiin venekausi, treenattiin ulkona, juotiin viiniä aamuun ja uitiin enemmän kuin missään toisessa kuussa. Unohdin väsymyksen ja kiireen, kiitos kesän.

KESÄKUUSSA

Perus, veneilyä ja juhannus Espanjassa. Aloin panikoida heinäkuista remonttia ja asumisjärjestelyjä (3 viikkoa veneessä) mutta fiilistelin silti kesää. Unohdin jotenkin kaiken väsymyksen siinä kiireessä. Cheerleaderina Hernesaaressa (ks. mun instastory)

HEINÄKUUSSA

Venereissu tuli juuri oikeaan aikaan. Kolme viikkoa remonttia paossa Saaristomerellä, heinäkuun superhelteillä. Melkein yhtä hyvä kuukausi kuin toukokuu. Vähän liikaa juhlittuja öitä, alkoi bilekunto jo loppua.

ELOKUUSSA

Flow, Poker Run, äidin 60-vuotisjuhlat. Remontti valmistui ja jatkuva kiire alkoi ahdistaa jotenkin poikkeuksellisen paljon. Tuntui, ettei jaksa mutta silti treenasin enemmän kuin ikinä ja olin joka päivä menossa. Virhe. Olin usein tosi alakuloinen enkä oikein keksinyt edes syytä sille. Olinhan muka huippukunnossa.

SYYSKUUSSA

Portugalissa ystävän kolmekymppisillä, Espanjassa vuoden vikalla reissulla. Vihdoin labraan ja lääkäriin. Vakava raudanpuute ja vakava ylirasitustila. Voin huonommin kuin koskaan. Tsemppasin kuitenkin itseäni ja yritin olla mahdollisimman hyvä äiti.

LOKAKUUSSA

Jälkimmäisten parantelua. Tiputusta, syksyn ainoat juhlat. Takapakkia, ulkoilua, perhettä ja paljon töitä. Tylsä, mutta opettavainen lokakuu päättyi ruokamyrkytykseen ja viisaudenhampaiden tulehtumiseen. Liityin uudelle salille, se oli kyllä yksi vuoden parhaita juttuja!

 

MARRASKUUSSA

Vihdoin aloin voida paremmin. Hammasleikkaus auttoi ja paranin siitä vähitellen. Floridassa pari viikkoa – se teki ihmeitä! Valoa tunnelin päässä ja jouluvalmisteluja. Tuntui, kuin olisin saanut elämäni takaisin. Jaksoin ja sain taas liikkuakin kunnolla kun hampaat paranivat.

JOULUKUUSSA

Joulukupla. Uuden elämäntyylin sisäistämistä, puolet joulukuusta ihanassa Lapissa. Pikkujoulut, jouluvalmisteluja ja koristeluja. Viikonloppureissu Wieniin, loppuvuoden työt pakettiin. Urheilua, vihdoin. Elämä on alkanut taas hymyillä, pidetään tää nyt nousujohteisena ❤️

2019, ole paras vuosi ikinä.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Hejssan te siellä ruudun takana! Mulle tuli sellainen olo, että täytyy kirjoittaa pieni tilannekatsaus tänne blogiin, se ja mun Instagram kun ovat jääneet hyvin vähälle huomiolle tässä viime aikoina. Eli siis kaikki te, jotka olette toivoneet tiettyjä postauksia – ne ovat kyllä tulossa mutta aikaisintaan joululomalla. Ensin sairastelin, sitten reissasin ja sitten tulivatkin jo joulukiireet. Toisissa töissäni loppuvuosi on yhtä hullunmyllyä, joten haluan hoitaa kaiken kunnolla loppuun asti, jäädä sitten hyvillä mielin joululomalle ja keskittyä tähän blogityöhön. Olen keräillyt voimia, vuosi on ollut yksi rankimmista, vaikka siihen paljon ihanaa sisältyikin. Kuluneesta vuodesta on itseasiassa vähän ristiriitainen olo. Toisaalta haluan, että se päättyy pian ja alkaa uusi, paljon parempi, mun vuosi.

Rakastan blogiani ja bloggaamista työnä, en tosin ajattele kumpaakaan työtäni työnä vaan pidän niitä aidosti mukavana tekemisenä, mutta on asioita jotka menevät ajoittain näidenkin edelle. Nyt joulukuussa olen yhä useampana iltana pelannut lautapelejä, hoitanut joulun perinteisiä kiireitä, valmistellut ja viettänyt juhlia. Niitä asioita, jotka vähän unohdin kun paahdoin täysillä liian monta rautaa tulessa. Mutta sellainen olen toki perusluonteeltani. Jatkuvasti tekemässä jotain ja vähän sättimässä laiskoja. Mutta ei se tehokkuus ihmisestä yhtään sen parempaa tee. Kaksi vuotta sitten mulle sanottiin Firstbeat-analyysin yhteydessä (sykettä 3 vrkn ajan mittaava hyvinvointianalyysi), että jos et hidasta tuota tahtia, jossain vaiheessa tulee seinä vastaan. Juu, juu, otan iisisti. En ottanut, seinä tuli ja siihen jäin hetkeksi ihmettelemään. Suurin ongelmani on ollut suorittaminen. Jos en muka näytä ihmisten mielestä siltä, että teen 24/7 töitä (samalla kun yritän hoitaa kotia, pientä poikaa, kahta koiraa ja parisuhdetta) ja treenaa joka päivä, olen jotenkin laiska ja huono ihminen. No, tästä olen onneksi päässyt yli. Mulla oli myös yksi toinen henkisen puolen ongelma tässä käsillä, mutta kirjoittelen siitä sitten lisää myöhemmin. Kaikki on hyvin ♥

Joulukiireet iskevät joka ikinen vuosi. Varsinkin kun joulua ei vietä kotona, tulee aina pieni lähtöstressi. Pakkaamiset, lahjahankinnat, ystävien ja sukulaisten tapaamiset.. Niin sitä vaan tilattiin taas tälläkin viikolla pikatoimituksella joululahjoja kotiin. Enkä välttynyt Stockan jäätäviltä jouluruuhkilta, sieltä mä vaan raahasin puuttuvia tavaroita mökille kaksin käsin, selkä hikeä valuen.. Miksei sitä ikinä opi? Toisaalta, ehkä tässä on just se mun jouluperinne. Pikku paniikki, kiire ja se hikoilu. Mun jouluostokset meinasivat saada tänään suorastaan koomisiakin käänteitä.. Tänä vuonna keksin jotenkin tosi ihania lahjoja läheisille, niistä tuli niin hyvä mieli. Hullaannuin jotenkin ihan täysin lahjojen antamisesta ja ostin vain lisää ja lisää. Siis mehän käytännössä taas sovittiin ettei mitään, mutta kun ajattelen miten ihania kaikki perheenjäseneni ovat minua kohtaan olleet, haluan kiittää heitä myös näin vaikka suhteeni materiaan onkin kääntynyt vähän päälaelleen. Silti sitä kuitenkin AINA tarvitsee, ihan jokainen meistä.

Lumi tuli Helsinkiin ja olen nauttinut siitä ihan täysillä. Kuin lapset tuolla pulkkamäessä. Äitinä oleminen on ollut viimeaikoina taas maailman ihanin juttu, sillä lapsen riemu joulun alla, saati lumileikeissä, on jotain ainutlaatuista. Se tarttuu. Micael oli tänään ensimmäistä kertaa kaverin luona kylässä (siis ilman mua) päiväkodin jälkeen, mihin se vauva jäi?! Kotiin oli ihana hakea onnellinen leikkijä, joka taukoamatta höpötti kuinka hauskaa oli ollut. Kaikesta loppuvuoden vaikeuksista huolimatta olen ollut tänään jotenkin tosi onnellinen ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria