Kuivaharjaus on saanut haastajan kotikylpylään.

 

Koska selluliittivoiteet myyvät jostain syystä edelleen, aloitan tämän kirjoituksen näköjään kertomalla selluliitista. Sitä on lähes joka ikisellä naisella (ja hyvin monella miehellä) ja se piinaa myös hyvin hoikkiakin vartaloita. Lyhyesti, selluliitti näkyy silloin, kun rasvasolut työntyvät ihon pintaan. Jokainen, joka on joskus nähnyt ihmisen rasvakudosta, tunnistaa heti selluliitista, että siellä sitä ihon alla on. Selluliittivoiteet eivät vaikuta siihen ikävä kyllä millään tavalla, joskin ne hoitavat ihoa ja koska kosteutettu iho näyttää paksummalta ja hyvinvoivalta, selluliitin väheneminen on kosmeettinen hämäys. Vain rasvaton keho on vapaa selluliitista, joskin se voi tulla takaisin painonnousun myötä. On geenilotosta kiinni, kuinka hyvin selluliitti näkyy ja elämäntavoista kiinni, kuinka paljon ja kuinka suuria rasvasolut ovat. Mutta selluliittia voidaan hoitaa. Aerobinen liikunta polttaa rasvaa (eli kutistaa rasvasolun kokoa), voimaharjoittelu kasvattaa lihaksia ja kasvavat lihakset vievät tilaa rasvalta ja keho näyttää kiinteämmältä. Riittävä veden juonti pitää aineenvaihduntaa yllä ja selluliittia pois näkyvistä. Ruokavaliolla on tässä iso merkitys. Kun kaksikymppisenä söin ja join epäterveellisesti, selluliitti näkyi huomattavasti enemmän kuin nyt – vaikka painoin joskus jopa alle 50 kiloa.

 

Kun muutin elämäntapani terveellisiksi, selluliitti on kadonnut, joskin ei tietenkään täysin, mutta sen määrä on vähentynyt todella paljon. Syitä on monia ja yksi pieni osatekijä on ollut kuivaharjauksen lisäksi imukuppihieronta. Siis mikä?

 

 

 

Imukuppihieronta, toiselta nimeltään myös kuivakuppaus, on tullut vähitellen suuren yleisön tietoon ja ennen kaikkea se on tullut koteihin. Samoin kuin rakastamani punavalo, tykkään kovasti näistä tehokkaista hoidoista joita voi tehdä kotona vaikka ihan päivittäin. Kuten punavalossa ja oikeasti lähes ihan missä tahansa, säännöllisyys – mielellään sellainen päivittäinen – on onnistumisen a ja o. Voin maksaa itseni kipeäksi punavalohoidosta ja imukuppihieronnasta ammattilaisella, mutta ne ovat hoitoja joita voi ja kannattaakin tehdä itse kotona. Ammattilaisetkin suosittelevat ostamaan omat imukupit ja jatkamaan palauttavaa ja selluliittia kukistavaa hoitoa ahkerasti kotona. Selluliittia kukistavasta vaikutuksesta huolimatta suosittelen kuitenkin opettelemaan tekemään imukuppihierontaa siten, että hieronta tuntuu alun kivusta huolimatta rentouttavalta ja tuo hyvää oloa. Aivan kuten liikuntakin, ulkoiset tulokset eivät motivoi jatkamaan pitkään.

 

 

 

Imukuppihieronta on ikään kuin lymfaattista hierontaa imukupeilla, joka aktivoi imunestekiertoa, joka taas vähentää sitä viheliäistä selluliittia. Hieronnassa käytetään silikonista valmistettuja eri kokoisia imukuppeja, jotka muodostavat ihoon tarrautuessaan alipaineen ja kehoa hierotaan liikuttelemalla imukuppia iholle pyörivin liikkein. Kuivaa ihoa imukupeilla ei pysty hieroa, joten esimerkiksi öljyn tai kosteusvoiteen käyttö on niiden kanssa tarpeellista. Itse teen hieronnan aina suihkussa, jolloin käytän imukupin alla L’Occitanen suihkuöljyä. Tähän tarkoitukseen soveltuu mikä tahansa suihkugeelikin.

 

Alipaine saa kuona-aineet liikkeelle ja kun itse aloitin säännöllisen imukuppihieronnan, sain pieniä flunssan oireita ja imusolmukkeeni tuntuivat turvonneilta. Tämä sama reaktio on tapahtunut myös varsinaisen lymfahieronnan jälkeen. Imukuppihieronta auttaa myös lihaksia palautumaan ja jalkatreenin jälkeisinä päivinä onkin aivan ihanaa hieroa isoilla imukupeilla reisilihasten jumeja auki. Aluksi hieronta jopa sattuu, mutta iho ja lihakset tottuvat hierontaan kuitenkin nopeasti. Kannattaa aloittaa pienemmillä imukupeilla ja kevyemmällä alipaineella.

 

Imukuppihierontaa voi tehdä myös kasvoille ja teenkin sitä usein aamuisin, sillä jo minuuttikin riittää poistamaan turvotusta. Kasvohieronnassa kannattaa muistaa seuraava nyrkkisääntö: aina nenästä kohti korvia, jossa sijaitsevat imunesteiden ”viemärit” ja kasvojen yläosasta ylöspäin suuntautuvat liikkeet, alaosasta alaspäin suuntautuvat liikkeet. Parasta on, että vaikutuksen huomaa heti.


 

Minun oli pitänyt mennä jo monena aamuna SuperSupFitin tunnille, mutta jos en nukkunut jet lagissani pommiin, tunti oli täynnä tai aikataulu ei vain osunut. Kun vihdoin pääsin ensimmäistä kertaa laudan päälle – niin, sen päälle pääseminen vedestä ei aina olekaan ihan pala kakkua – harmitti, etten ole tehnyt tätä aiemmin. Tunnin hiit-treeni SUP-laudalla oli ensimmäiseksi koronan jälkeiseksi treeniksi todella haastava, mutta voisin kuvitella että tästä tulisi lempilajini jos voisin tehdä sitä useammin. SuperSupFit on Dubaissa SUP-treenitunteja järjestävä ihanan sympaattisen ohjaaja Sophien yritys, joka pitää vakiovuoroja trendikkäillä beach clubeilla kuten Driftillä, White Beachilla ja Nikki Beachilla, mutta tunteja on mahdollista varata myös omalle porukalle muihinkin kohteisiin.

 

Meillä kävi tuuri ja saimme Roosan ja Adan kanssa oman yksityistunnin, sillä aamuvarhaisella Driftillä ei ollut muita osallistujia. Päivän ensimmäinen tunti oli tunnin SUP-jooga eli laudan päällä tehtävä joogaharjoitus ja toinen tämä SUP HIIT, jossa tunnin ajan teimme perinteisen HIIT-treenin, joka olisi aivan tarpeeksi haastava kuivalle maallekin, saati sitten SUP-laudan päälle. Aika meni kuitenkin kuin siivillä, sillä kokemus oli luultavasti hauskinta liikuntaa koskaan. Tasapainoharjoitukset, 360° hypyt ja pallon heitot kaverille (kyllä, kaikki SUP-laudan PÄÄLLÄ) saivat sukeltamaan laudan päältä veteen lukemattomia kertoja ja vaikka treenin jälkeen jäätiin Driftille nauttimaan päivästä lähinnä tärisevin käsin, menisin milloin tahansa uudestaan. Harmi, ettei Suomessa ole vastaavia olosuhteita tämän järjestämiseen! Tosikoille mitä parhain tapa heittäytyä. Olla se lapsi, joka on joskus ollut.

 

Täällä pääsee kuitenkin kesällä suppailemaan ihan muuten vain ja jos et ole vielä kokeillut, suosittelen lämpimästi. Kaltaiseni suhteellisen kokenut treenaajakin saa siitä aivan uudenlaista ärsykettä keholle ja jokaisen suppailun jälkeen tuntuu kuin olisi käynyt pilatestunnilla.

Ajattelin ensin, onko vähän järjetetöntä kirjoittaa blogiin yhdestä tuhansien kilometrien päässä tehdystä treenistä, mutta koko homman pointti oli hauskuus. Laudan päällä kukaan ei välitä miltä näytät ja kaikki keskittyvät vain omaan suoritukseen. Aikuinen saa palata hetkeksi lapseksi, pitää hauskaa ja pudota välillä pää edeltä veteen, ja nousta taas ylös. Homman hienous kun ei ole upeat puitteet ja trendilaji, vaan lopulta kyse on jostain suuremmasta.

 

 

Mitä ja missä? SuperSupFit treenit Dubain trendikkäillä rantaklubeilla.

Mukaan Pyöräilyshortsit ja urheilutoppi osoittautuivat mainioksi vaatevalinnaksi, bikinit olisivat turhan paljastavat. Laudalle mennään altaan kautta, joten vaatteet kastuvat heti kättelyssä. Hymyä ja seikkailumieltä!


 

Osa mystistä ja kiehtovaa arabikulttuuria on tietysti ruoka. Rakastan arabialaista ruokaa enkä tunnu koskaan saavan siitä tarpeekseni. Siinä missä Aasiassa kyllästyy hetkessä esimerkiksi thairuokaan ja vannoo kotiin palattuaan ettei ainakaan vuoteen syö yhtään currya ja riisiä, arabialaisen keittiön haluaa joka kerta tuoda kotiin. Arabialainen keittiö suosii kasvisruokia, öljyjä ja sopivan mausteisia ja happamia, mutta samalla niin raikkaita makuja. Yksi suosikeistani on tabbouleh, raikkaan kirpeä salaatti joka sopii mainiosti arkiruoaksi Suomeenkin. Se tuo kivan erilaisen lisän perusarkiruokien lisukkeeksi, jos ainainen jääsalaatti kurkulla ja tomaatilla kyllästyttää. Ja se kyllästyttää.

 

Tabbouleh tehdään bulguriin, mutta jostain syystä monet suomalaiset tuntuvat laittavan siihen bulguria aivan liikaa. Tabboulehin ei ole tarkoitus olla quinoasalaatin tyyppinen ”mössö” vaan raikas salaatti, jossa bulguria on itseasiassa hyvin vähän. Sen maku ja koostumus on aivan toisenlainen kun bulgurin määrä on vähän pienempi.  Bulgur ei missään nimessä ole pääraaka-aine, vaan pieni osa raikasta persiljaista salaattia.

 

 

TABBOULEH

 

1 dl bulguria

5 dl tuoretta persiljaa

1 ruukku minttua

2 isoa tomaattia

1 sitruuna

2 valkosipulin kynttä

4 rkl oliiviöljyä

suolaa ja pippuria

 

Valmista bulgur pakkauksen ohjeen mukaan ja jäähdytä (eri tuotteissa on erilaiset valmistustavat joten seuraa omasi ohjeita). Hienonna persilja ja mintun lehdet pieneksi hyvin pieneksi silpuksi. Pilko myös tomaatit ja valkosipulin kynnet mahdollisimman pieniksi. Purista sitruunan mehu ja sekoita se oliiviöljyn kanssa kastikkeeksi. Sekoita kaikki ainesosat keskenään ja mausta oman makusi mukaan suolalla ja pippurilla. Itse käytän salaatin vielä siivilässä, jotta ylimääräinen neste bulgurista ja tomaateista siivilöityy pois ja salaatti on raikkaampaa irtonaisempana.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

 

 


 

Kirjaimellisesti. Eilen tuli positiivinen tulos PCR-testistä ja sairastuin siten virallisesti ensimmäistä kertaa elämässäni koronavirukseen. Kolmen rokotteen jälkeenkin olo on aika kehno, mutta kuumeesta ja joka paikkaa piinaavasta särystä huolimatta sellainen, että tässä tää nyt oli. Nyt oli oma vuoroni ja eipähän tarvitse enää miettiä, onko joku oire koronaa vai ei. Ei tarvitse panikoida onko oireetonta tautia vai ei.

Kahden rajoitusten täyttämän, kummallisen epänormaalin ja harmaan vuoden jälkeen tässä tää nyt oli. Jokaista pientä nuhaa tai kolotusta olen aina kuvitellut koronaksi ja olenkin moneen kertaan epäillyt sairastaneeni sen oireettomana tai hyvin lieväoireisena. Mutta nyt oireiden alkaessa tiesin, etten ollut. Tuntuu vähän hullulta, mutta sen vain tiesi. Että sitä se nyt on.

 

 

Flunssaan en sitä omalla kohdallani vertaisi, puuttuvathan ne perinteiset flunssan oireet, mutta tähän tautiin mahtuu kyllä niin monta oiretta, asennetta, variantin varianttia ja sairastajaa, ettei yksikään ole samanlainen. Sain, tai saimme lapsen kanssa, viruksen Suomesta joka oli toki odotettavissa näitä valtavia tartuntalukuja (joista ei enää edes pidetä lukua) katsellessa.

En pidä silti siitäkään, että kun itse on sairastanut, julistetaan suureen ääneen että nyt riittää. Tätä tekee kai aika moni (toivottavasti) tiedostamattaan, sillä onhan täällä vielä paljon heitä, joihin pöpö ei ole iskenyt. Toivottavasti ei iskekään. Itse olen ehdottomasti rajoitusten purkamisen kannalla ja mielestäni vastuu niin sairastumiselta suojautumisesta kuin tartuttamisestakin pitäisi siirtää yksilöille itselleen, mutta nämä ovat asioita joihin emme tällä hetkellä voi vaikuttaa.

 

 

Siitäkin huolimatta, että yskin ja pihisen tälläkin hetkellä tätä kirjoittaessani, oloni on toiveikas. Tästä alkoi paraneminen ja samana päivänä myös tiikerin vuosi. Kiinalaisessa horoskoopissa siirryttiin siis tänään tiikerin vuoteen uudenvuoden juhlinnan merkeissä, enkä voi olla miettimättä, milloin kuulin ensimmäistä kertaa koronaviruksen todellisesta uhasta koko maailmalle. Juhlimassa kiinalaista uuttavuotta tammikuussa 2020.

 

Kaikesta harmaudesta, tasaisuudesta ja epätoivon hetkistä huolimatta jaksan olla ihan hullun toiveikas. Tähän se loppuu. Tartuntoja ei listata, passien tarpeellisuutta epäillään jo, höllätään rajoituksia. En haluaisi kirjoittaa yhtään blogitekstiä koronasta, mutta kirjoitan nyt kuitenkin. Toivottavasti rivien välistä voi kuitenkin lukea jotain myös lempeydestä, toivosta ja (muustakin kuin korona-)positiivisuudesta.

 

 

En jaksa aina olla positiivinen. Viikossa on aina niitä päiviä, kun mietin että miksi helvetissä minä/mulle/minua/minusta.. Näiden harmaiden koronavuosien aikana olen kuitenkin oppinut, että niitä päiviä tulee ja niitä menee. Siinä missä aiemmin peitin ne aivan turhalla sinnikkyydellä, uhmalla ja ”vielä mä näytän niille” asenteella, on ollut paljon helpompaa vain hyväksyä. Meille kaikille tapahtuu ikäviä asioita, mutta aivan varmasti myös ihania asioita.

Nykyään haluan pitää esimerkiksi tämän blogin sellaisena paikkana, jossa voin tänne rivien väliin pudotella näitä ajatuksia ja oivalluksia elämästä – ja sen hyvyydestä. Rakkautta on silloinkin, kun se tuntuu täysin kadonneen. Aina on jäljellä jotain hyvää. Vastuu sen huomaamisesta ja keräämisestä ympärille on meillä.

 

 

 

Jos tuntuu pahalta ja kaikki ärsyttää ja toimii vain sinua vastaan, on helposti paha muille. Silloin saa vain lisää pahaa. Ja sama tietenkin myös toisinpäin.

Sehän pätee hurjan hyvin tähän koronaankin asennoitumiseen. Vietän päiväni paljon mieluummin uskomalla, että tässä tää nyt oli, kuin surkuttelemalla, että kyllä kesällä on taas kaikki kiinni. Koska kukaan ei tiedä mitä kesällä on, käytän mieluummin kuukaudet sen odottamiseen siihen, että ajattelen niin paljon hyvää kuin pystyn. Vastuullani on myös poistaa ne negatiivisuutta tuovat asiat elämästäni. Universumi on joskus ojentanut auttavan kätensä, mutta tässä kohtaa kannattaa kyllä itse olla se työtä pelkäämätön osapuoli.

Ja kuten olen ennenkin sanonut, tekee se tilaa hyvälle. Koronanhuuruisia, ihania, sekavia ajatuksia ja iloa tiikerin vuoteen.


 

 

Hyvinvoinnin kolme tärkeintä: Ruokavalio, liikunta, uni. Ja suurin niistä on uni.

 

Olen herännyt aikaisin liikkumaan. Olen venyttänyt illan treeniä tai lenkkiä aivan liian myöhään, mutta tehnyt sen silti. Kun myöhäisillan jumpan tai juoksun jälkeen makaa sängyssä vailla tietoakaan väsymyksestä, muistaa kyllä aamulla tinkiä mieluummin seuraavalla kerralla treenistä kuin unesta.

Vuosien valvomiset, yötyöt ja väärä unirytmi sekoittivat päätä, samensivat ihoa.

Krooninen kärttyisyys ja aivosumu olivat arkipäivää ja samalla julistin kuuluvasti, kuinka minulle kyllä riittää 5-6 tuntia unta. Riittää, riittää.

On vähän ironistakin, että kun pelkäsin menettäväni lopullisesti yöuneni lapseni syntymän jälkeen 7,5 vuotta sitten, sainkin sen sijaan vihdoin tarpeeksi unta ja unirytmin, joka oli minulle oikea. En voisi enää kuvitellakaan valvovani kolmeen siivoamassa keittiön kaappeja tai kirjoittamassa tekstejä sinisen valon ääressä tietokoneella. Siinä vaiheessa olen jo nukkunut sen 5-6 tuntia ja jatkan sikeästi vielä muutaman lisää.

 

 

Vaikka ruokavalio onkin avaintekijä terveyteen, hyvään oloon ja energisyyteen – jotka heijastuvat tottakai siihen ulkonäköönkin, ja liikunta supertärkeää kehon ja mielen terveydelle, kannattaa ihan ensin kiinnittää huomiota uneen.

Liikaakin voi nukkua, ei sekään ole hyvä. Mutta yleensä kaltaiseni arjen multitaskaaja ei tähän joukkoon kuulu.

 

Moni on aloittanut tammikuussa elämäntapamuutoksen joka on ihan loistava juttu. Innostun elämäntapamuutoksista lapsen lailla ja niitä on ihana seurata somessa. Uskaltaisipa jengi jakaa niitä enemmän julkisesti, mutta ymmärrän epäonnistumisen ja julkisen itsensä nolaamisen pelon aivan liian hyvin itsekin.

Elämäntapamuutostakin tehdessä kannattaa ensimmäisenä kiinnittää huomiota uneen. Riittävä uni takaa sen, että a) jaksat treenata ja palaudut hyvin b) ruokarytmisi säilyy normaalina c) mielialasi pysyy tasaisena ja olet lempeämpi paitsi ihmisille ympärilläsi, ennen kaikkea itsellesi.

 

 

Olipa kerran mökillä huonot sängyt. Taidettiin nukkua niillä ihan hyvillä sängyillä neljä vuotta. Vaikka muuten nukunkin mökin hiljaisuudessa ja rauhassa hyvin, heräsin silti joka yö. Milloin mihinkin, mutta aina vähintään alitajunnassa kummittelivat huonot sängyt. Kun sitten vihdoin saatiin aikaiseksi tilattua uudet, ei ole katsokaas ihan pikku juttu tilata Lappiin kotiinkuljetuksella sänkyjä siten että onnistuisi olemaan vielä itse paikan päällä, alkoivat (ei niin) yllättäen myös kokonaiset yöt.

Kotona sänky, muhkeat petivaatteet ja laadukkaat lakanat ovat tärkein kohde, johon laittaa rahaa. Eläisin mieluummin ilman tv:tä kuin katsoisin telkkaria paskassa sängyssä. Karvat nousevat pystyyn kun ajattelenkin aikanaan nuoruuden poikakavereiden huoneita ja ikivanhoja runkopatjoja.. Halusin aina olla kotona yötä omassa prinsessasängyssäni.

 

Lopuksi vielä lyhyt resepti hyvään uneen:

 

Diffuuseriin laventelia, nenän ollessa tukossa myös pari tippaa piparminttua.

 

Suihkuun aina ennen nukkumaanmenoa. Kärsiessäni erään lääkityksen aikana unettomuudesta, sain valtavasti apua kylmä-kuuma-suihkusta ennen nukkumaanmenoa.

 

Tuuleta petivaatteet, vaihda puhtaat lakanat.

 

Lakanoiden lakanat ovat muuten sveitsiläiset Schlossbergit, näihin kannattaa jopa säästää rahaa.

 

Suihkauta rentouttavaa yrttisuihketta tyynyyn.

 

Lue hetki kirjaa ennen nukahtamista, laita se puhelin suosiolla pois jo ennen sänkyyn menoa.

 

Klassikkoja, mutta toimii. Kauniita unia <3

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian