En vähättele kun sanon, että elämääni eniten vaikuttaneet tekijät ovat olleet (luonnollisesti) puolisoni tapaaminen, äidiksi tuleminen sekä kokemani suuret menetykset, mutta näiden lisäksi niinkin yksinkertainen perusasia kuten oikeanlainen ravinto. Ruokavalioasioiden perehtyminen, minulle sopivan ruokavalion (ja muun muassa -rytmin) löytäminen ja ravinnon vaikutukset terveyteeni ja jaksamiseeni ovat olleet käänteentekeviä.

 

Ei ole lainkaan sama mitä syö, mutta jokaiselle meille on oma sopiva tapa syödä. Stressitön ruokavalio on tietysti paras ruokavalio, mutta silti olisi uhrattava ajatus jos toinenkin sille, mitä keholle kannattaisi antaa jotta se voisi mahdollisimman hyvin. Ja senhän tiedämme kaikki, kun keho voi hyvin, mielikin voi paremmin.

 

 

Opiskelin ravintovalmentajaksi, sillä halusin oppia itse ravitsemuksesta, mutta auttaa myös muita. Uskon tieteeseen, mutta senkin ohella painotan aina oman kehon kuuntelua. Jos ravitsemustieteeseen nojaavat suositukset eivät tunnu sopivan sinulle, miksi noudattaisit niitä orjallisesti? Tiedän monia, jotka ovat saaneet upeita painonpudotustuloksia ketoosidieetillä jota ravitsemustiede ei lähtökohtaisesti suosittele, mutta myös monia, joille se ei lainkaan sovi.

 

Tein kaikki verkkovalmennukseni kuitenkin täysin tieteeseen pohjautuen. Siten ne sopivat suurimmalle osalle ihan tutkitusti eivätkä johda ketään harhaan ruokavalioasioiden loputtomassa viidakossa. Kesän jälkeen ravintoasiat alkavat taas kiinnostaa, ehkä joku lähtee ensimmäistä kertaa mukaan kokeilemaan miten kannattaisi syödä, jotta voisi mahdollisimman hyvin ja saisi monipuolisesti ravintoaineita ja ehkä pudottaisi halutessaan muutaman kilon painoakin.

aaaaand The Ad: Löydät omat valmennukseni täältä. Suosituin kombo painonpudotukseen on ehdottomasti 14 Days Detox + Summer Shape, ja pysyvää, uutta elämäntapaa hakevalle taas New Life.

 

 

Oma kesäni on mennyt oikeastaan täysin ajattelematta ruokaa tai ravintoasioita. En ole potenut minkäänlaista stressiä ensimmäisestäkään suupalasta, mutta en ole syönyt juuri ollenkaan esimerkiksi sokeria tai muuta makeaa. Olen tilannut ravintolassa suurimmaksi osaksi kalaa tai salaatteja, omat kokkailut ovat olleet lähinnä aamiaisia ja smoothieita. Toisaalta taas viiniä, kokista, pastaa ja jopa pizzaakin on mennyt kurkusta alas ihan kiitettäviä määriä. Koska loin pohjan hyvälle ololle ja terveelliselle ruokavaliolle syksyn ja talven aikana, kesällä paino on kaikesta epäsäännöllisyydestä ja poikkeuksista huolimatta pysynyt samana, itseasiassa jopa laskenut kun en ole treenannut lainkaan salilla.

 

 

Ja niin tullaan toiseen hyvin merkittävään tekijään tässä hyvinvointiskenessä. Oli kyseessä sitten fyysinen kunto tai ruokavalioasiat, sen toimivan pohjan rakentamisella on iso merkitys. Kun siitä sitten ajoittain lipsuu, ei menetäkään otetta hyvästä elämästä. Päinvastoin, nauttii hetken rentoilusta mutta voi samalla jatkuvasti hyvin. Ennen stressasin aina lomilla niin ikään vääränlaisesta syömisestä. Nyt kun tiedän perusasioiden olevan kunnossa ja normaalin ruokavalioni olevan arkisin melko tarkka ja monipuolinen, eivät lipsumiset tai päin honkia koostetut ateriat tunnu missään.

 

Ajattelemisen, ja heti sen jälkeen toiminnan, arvoinen asia. Kun syksyllä aloittaa, ensi kesään mennessä on kehittänyt itselleen pysyvän uuden elämäntavan.

 

Ei yksikään treeni, lepoloma, hieronta, meditaatio tai rentoutusharjoitus vaikuta lopulta niin kokonaisvaltaisesti hyvinvointiin kuin ravinto. Pidä huolta itsestäsi <3

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

 

 

 


 

Lähdin Hankoon kauluksellisessa kreppipaidassa ja siisteissä boucleshortseissa. Reilun viikon verran jaksoin föönata hiukset pyöröharjalla, käyttää rannekelloa ja pukeutua juhlailtoina Zimmermanniin. Kausi vaihtui. En jaksanut enää välittää milloin olen harjannut hiukset, pessyt vaatteitani tai käyttänyt laiturilla kenkiä. Saatoin hypätä juoksulenkillä mereen uimaan ja sen jälkeen suihkuttaa sinilevävedet pois itsestäni puutarhaletkulla. Kesäkausi. Ajattelen olevani onnellisimmillani siellä, missä horisontti näkyy, kalliot ovat lämpimiä ja lokit kirkuvat hyvät huomenet. En tarvitse kuin kylmän kaljan (rosée ok), juttuseuraa ja pitkiä lenkkejä.

 

Syksyn tullessa on taas keksittävä, millaista laukkua on käyttänyt ennen siirtymistä ruokakaupan kestokassien kauteen. Kontrasti kahvinväristen kasvojen ja auringossa valkoiseksi palaneen hiuskarvan välissä on niin huvittava, että alkaa vähitellen siirtyä mielellään kohti meikkipussia. Arvet ja ruvet säärissä eivät enää tunnu kuuluvan asiaan, vaan muistuttavat lähinnä huolettomuudesta huolimattomuudesta helteisinä kesäiltoina. Se, että lapsi lapset tippuvat mereen on yhtäkkiä aivan kamalaa, kun keskikesällä se vain nauratti. Kuului asiaan, silloin.

 

 

Tänä kesänä en ole kaivannut sekuntiakaan ulkomaille. Oikeastaan olen pikemminkin ihmetellyt, miksi olen koskaan halunnut matkustaa kesällä ulkomaille. Ehkä aiempina kesinä säät ovat olleet huonoja tai olen viettänyt enemmän aikaa Helsingissä. Kesällä en nimittäin pidä lainkaan Helsingistä. Tällä hetkellä olen pari päivää kotona ja toimistolla tekemässä töitä, mutta haaveilen kokoajan pääseväni pian takaisin Hankoon. Kunhan saan Kaivarin lainaa vähän lyhennettyä, ostan Hangosta itselleni toisen kodin. Tämä tosin poikkeaa tästä kausiajattelustani, sinne tahdon kaikkien ihmettelyistä huolimatta kesän jälkeenkin. Syksyllä, talvella ja keväälläkin. Ja just sen takia, ettei siellä ole mitään.

 

Talvella haluan asua ulkomailla. Rakastan Lappia ja hullaannun luonnosta ja hiihtämisestä, mutta toivon aina, että saisin asua arkipäiväni auringossa. Haluan muuttaa milloin minnekin ja välillä pyörittelen itsellenikin silmiä. Innostuu tänään yhdestä, huomenna toisesta. Ennen ajattelin, etten vain sopeudu minnekään ja olen onneton tuuliviiri, joka ei oikein tiedä mitä haluaa. Nykyään ajattelen, että on ihan suunnaton rikkaus vielä kolmekymppisenäkin innostua tänään yhdestä, huomenna toisesta. Ymmärtää elämän kausia ja sitä, että maailman paras paikka on luultavasti heinäkuussa eri, kuin helmikuussa. Jos heinäkuussa viihtyy ilman meikkiä ja kenkiä, voi kesäkuussa ihan yhtä lailla föönata hiuksia pyöröharjalla ja ostaa vähän turhan kalliita sandaaleja.

 

Kun aloin ymmärtää ja hyväksyä elämän erilaisia kausia, huomasin että elämä pysyy itseasiassa yllättävän samanlaisena kaikista kausivaihteluista huolimatta. Ei tarvitsekaan muuttaa itseään ja hiusväriään ihan jatkuvasti. Sitä alkaa taas googlata lentoja, ostaa huultenrajauskyniä ja selata muotilehtiä. Toukokuun Vogue on edelleen avaamatta, mutta ehkä jätän sen itselleni muistoksi tästä kesästä. Lehti, jota en koskaan ehtinyt avata, sillä oli kiire elää. Tänä kesänä muotiani ovat muutenkin olleet mahdollisimman vähät vaatteet ja ne ruokakaupan kestokassit.

Mennään niillä vielä hetki. 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

 

Kesän viimeiset hellepäivät ovat kuulemma tässä. Tuntuu hullulta puhua loppukesästä. Onhan sitä vielä jäljellä, mutta vähitellen pimenevät illat ja kauppoihin ilmestyvät kanttarellit muistuttavat tosiasioista nimeltään arki, syksy ja koulun alku. Aurinko paistaa eri lailla kuin kesäkuussa, värit ovat lämpimämpiä, sunnuntaina heinäkuu on ohi. Pikkuhiljaa on palattava kaikkeen siihen, mistä nyt pidetään lomaa.

 

En todellakaan tiedä kuinka aion yhdistää yliopiston, työt ja lapsen alkavan koulutien.  Mutta auringon maalatessa lämpimiä sävyjään loppukesän tyyneen iltaan, on paljon helpompi uskoa asioiden taas järjestyvän.

Jollain ihmeellisellä tavalla ne yleensä aina järjestyvät.

 

 

Arjen aloituksessa pahinta on rutiineihin tottumattomuus. Vuosien kokemuksella tosin tiedän, että jo parissa viikossa tapahtuu ihmeitä. Tästä kesästä toivon kuitenkin jäävän jotain viemisiä myös sinne arkeen. Ainakin sopivaa huolettomuutta ja heittäytymistä. Auringonsäteitä silloinkin, kun valoja täytyy pitää päällä lounasaikaan. Kesä saisi puolestani kestää ikuisesti, mutta koska se ei toiveistani huolimatta koskaan kestä, onneksi kotona on paljon asioita joista nauttia kesän kurottaessa pikkuhiljaa kohti syksyä.

Välihuomiona: En välitä p*skaakaan villapaidoista, viltin alle käpertymisestä ja kynttilöistä. Pitäkää sweaterweatherinne. 

 

 

Arki pakottaa huolehtimaan itsestään. Muuten ei jaksa. Yhtäkkiä huomaan taas käveleväni joogastudiolle, tuijottavani sen ikkunasta avautuvaa sateista maisemaa kesken warriorkakkosen. Aikataulutan treenejä järkevästi, yleensä joka toiselle päivälle voimaharjoittelua. Alan syödä taas jotain aivan muuta kuin jokapäiväistä skagenia ja sommar saladia. Napsautan laventelidiffuuserin päälle kömpiessäni ajoissa sänkyyn. Teen sunnuntaina valmiiksi viikon kurkuma-inkiväärishotit, pakkaan illalla lapsen repun ja pesen harrastuskamoja urheiluvaatepesuaineella.

En avaa maanantai-iltana roseeta siksi, että on lämmin ja koska sunnuntai-iltanakin avasin. En avaa roseeta luultavasti useampaan viikkoon. 

 

 

Ja kun stressin merkit vähitellen hiipivät syksyn lehtien mukana sisään, voi arjesta ottaa hyvällä omallatunnolla pienen breikin. Toivottavasti maailma aukeaa meille kaikille ja pääsemme suunnittelemaan syys-, ja talvilomia. Sellaisia, jotka muistuttavat kesästä, huolettomuudesta ja heittäytymisestä. Onneksi sitä on kuitenkin vielä jäljellä. Vaikka hellepäivät olisivat ohi, muista imeä itseesi joka ikinen valonsäde, kello yhdentoista auringonlasku ja tunne paljaista sääristä kesäkengissä.

Kiitos aivan uskomattomasta kesästä. 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ