Mitä olet muuten mieltä, mahtuvatko otsikon asiat samaan lauseeseen saati samaan ihmiseen?

 

Aina sanotaan että ne, kenellä on niin sanottua vanhaa rahaa, eivät pröystäile sillä. Uusrikkaat ovat saaneet leiman omaisuuttaan näkyvästi esiin tuovana kansana, logolaukkujen ja urheiluautojen omistajina. Kahtiajako ei tietenkään ole aina niin tarkka, mutta yleinen ajattelumalli tuntuu olevan tämä. Raha ja omaisuus ovat isoja asioita, niin isoja, että ne sekoittavat ihmisten ajatukset ja kierouttavat arvomaailmat. Saavat tekemään aivan järjettömiä asioita. Jostain syystä tänään kahteen kertaan edestakaisin töihin ajaessani ajattelin näitä arvomaailman asioita paljon ja tuli vain sellainen olo, että haluan kirjoittaa niistä rivin jos toisenkin.

 

 

 

Pian 6 vuotta täyttävän pojan äitinä joudun miettimään arvoja ja niiden opettamista lapselle lähes päivittäin. Ainakin pienten lasten vanhemmat tietävät, kuinka kovia lapset ovat vertailemaan. Sillä on kaikki nää legot, niillä on kuus huonetta ja meillä vaan kaks, äiti mun on pakko saada uusin iphone mennään kauppaan ostamaan se heti nyt! Olen tarkka siitä, ettei lapseni koskaan nostaisi itseään muiden yläpuolelle. Samaan aikaan pitäisi kuitenkin oppia kunnioittamaan ja arvostamaan itseään sekä omia saavutuksiaan. Aikamoista tasapainoilua. Kilpailuhenkiselle ja liikunnalliselle lapselle on onneksi ollut helppoa siirtää se kilpailuhenkisyys urheiluun ja harrastuksiin. Ainakin toistaiseksi. Näen muuten punaista joka kerta, kun lapsi puhuu rahasta. Oikeastaan lähes joka kerta kun aikuinen puhuu rahasta tai omaisuudestaan. En tiedä olenko ainoa, joka lähinnä vaivaantuu palkka- ja tulokeskusteluista, siis siinä tapauksessa kun kysellään että mitä sinä tienaat ja mitä naapuri tienaa ja mitä se ja se tienaa ja mitä minä itse tienaan. Mielestäni verotietojen julkistaminen on täysin turhaa ja niistä naapurin raha-asioista keskusteleminen erityisesti lasten kuullen aivan älytöntä. Pieni lapsi ottaa mallia hetkessä. Aikuisen arvostus rahaa kohtaan tarttuu pieneenkin lapseen.

 

Millaiset arvot sitten haluaisin lapselleni? En voi tietenkään kuin toivoa ja näyttää mahdollisimman hyvää esimerkkiä. Olen käynyt itse läpi aikamoiset oppitunnit. Lapsena saanut kaiken, myöhemmin menettänyt sen kaiken, kunnes taas saanut käytännössä kaiken ja ylikin, mitä olen voinut edes kuvitella toivovani. Omien arvojen listaamisesta on paljon hyötyä niin ihmissuhteissa, työelämässä kuin ihan siinä arjen hyvinvoinnissakin. Itse asetan perheen, ystävällisyyden, läheisyyden ja hyvinvoinnin omassa arvojärjestyksessäni hyvin korkealle. Minulle on myös tärkeää säilyttää aina tietynlainen itsenäisyys, itseni arvostus ja kunnianhimo. Pidän myös paljon työnteosta, toki olen onnekas että minulla on ihana työ, mutta lähtökohtaisesti olen ollut aina kova tekemään töitä. En halua mennä sieltä, mistä aita on matalin.

 

 

 

 

Kuulostaa aika ihanteelliselta, tiedän. Mutta näiden arvojen eteen olen tehnyt myös itseni kanssa paljon töitä. On kiehtova ajatus, että omaa arvomaailmaa on mahdollista muuttaa. Joskus sen tekee ympäristö, joskus elämän eteen tuomat vastoinkäymiset, joskus vain oma päätös. Otetaan esimerkkinä materia. Voi sitä riemua, kun joskus ostin ensimmäisen omilla rahoillani tienatun luksuslaukun. Se teki minut niin iloiseksi. Ajatus siitä, että kaksikymppisenä voin ostaa luksusbrändin tuotteita itse itselleni, oli huumaava. Pian tuli toinen laukku, hetken päästä muita asusteita.. Brändit ja logot huumasivat nuoren hyväksyntää hakevan mielen. Jokainen saa toki käyttää rahansa mihin tahansa haluaa, mutta sanonpahan vain, ettei kävisi kyllä enää mielessäkään ostaa kaksikymppisenä kahden tonnin käsilaukkua. Ei kyllä itseasiassa kolmekymppisenäkään. Nykyään käytän sen rahan mieluummin pyörään tai vaikka uusiin hiihtomonoihin. Luksus on ainakin minulle muuttanut muotoaan. Materia on edelleen ihanaa, mutta erilaista. Arvostan paljon enemmän kotimaisia tuotteita ja sitä oikeaa laatua sen sijaan, että maksaisin merkistä – siis vain siksi, että se on tietty merkki. Toki jos löydän ihanat kengät, en jätä niitä ostamattakaan sen takia, että ne nyt sattuvat huutamaan italialaisen designerinsa nimeä.

 

Ja voi että, kuinka olenkaan nauttinut laadukkaissa lakanoissa nukkumisesta, vähän paremmasta kahvista, mökistä ja mahdollisuudesta lomailla siellä, missä huvittaa. Enää en saa kuitenkaan sitä iloa siitä itse ostamisesta. Yritän  lapsellekin aina painottaa, että ostetaan mahdollisimman vähän ja harvoin, mutta kun jotain ostaa, voi se olla jotain tosi ihanaa ja kivaa. Silloin se tuntuukin kivalta. Jos joka viikko saa lelun, ei kivakaan lelu tunnu enää missään. Tavaroiden jatkuvalla ostamisella yleensä joko ostaa pahaa oloa pois tai kompensoi aiemmassa elämässä olleita puutteita. Tämä tietysti selittää sen monien uusrikkaiden ”näyttämisenhalun”, kun on mahdollisuus hankkia kalliita tavaroita, niitä sitten myös hankitaan ja esitellään. En silti lähtisi aina niin kärkkäästi tuomitsemaan, että materiaa esittelevällä henkilöllä on aina vähän väärät arvot. Toisaalta tunnustan kyllä itsekin silloin tällöin vähän pyöritteleväni silmiä heille, jotka keimailevat päästä varpaisiin merkkituotteissa esittelemässä päivästä toiseen luksuselämäänsä, joka ei aina ole edes sitä, miltä näyttää. Olen työstänyt näitä arvoja paljon oman mieleni kanssa ja vihdoin hyväksynnän haun ja riittämättömyyden tunteiden tilalle ovat kipuamassa aitous ja rehellisyys. Ja kyllä, olen kolmekymmentäyksivuotias. Parempi silti myöhään kuin ei milloinkaan.

 

 

 

 

Parin viimeisen vuoden aikana kehon ja mielen hyvinvointi on tosiaan noussut arvoasteikollani hyvin korkealle. Se on arvo, jonka haluan siirtää lapselleni. Se liikunnan ilo ja riemu, itsensä voittamisen tunne, halu kehittyä ja kehittää itseään fyysisellä ja henkisellä tasolla.. Se on jotain ainutlaatuista ja sen haluaisin jokaisen meistä löytävän. Urheilu on antanut minulle niin paljon jo nyt ja uskon, että sen osalta parhaimmat ajat ovat vasta edessä. Ennen menin salille naama nurinpäin treenaamaan koska oli pakko pysyä tietyssä kunnossa ulkonäöllisesti. Nyt tavoitteena on lähinnä vain lisätä hyvää oloa, voimaa ja kestävyyttä ja nauttia jokaisesta sekunnista ja hikipisarasta. Ymmärrän sanan urheiluhullu merkityksen nyt myös aivan eri tavalla.

 

Mielen hyvinvoinnista puhumattakaan. Omien henkilökohtaisten asioiden käsittely terapiassa on ehkä parasta, mitä itselleen voi tehdä. Tulevaisuudessa haluan jollain tavalla vieläkin enemmän kannustaa ja auttaa myös muita voimaan hyvin. Liikkumaan ja nauttimaan liikunnasta, tutustumaan omaan mieleen, puhumaan, puhumaan ja puhumaan. Ymmärtämään omaa käytöstä ja omaa mieltä ja tekemään töitä sen eteen, että sinulla itselläsi ja sitä kautta myös läheisilläsi olisi mahdollisimman hyvä olla. Kun me voimme hyvin, siirrämme hyvää oloamme automaattisesti myös lapsiin. Miten paljon voimmekaan tehdä tulevien sukupolvien hyvinvoinnin eteen vain miettimällä ja ehkä hieman muuttamalla omia niitä arvojamme, innostamalla muita huolehtimaan itsestään ja näyttämällä hyvää esimerkkiä.. On mahdollista saada aikaan niin paljon hyvää ♥

 

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Muistan vuosien takaa aina sen tunteen. Tunteen, kun yhtäkkiä havahtuu huomaamaan, kuinka ympärillä on vihreää. Tuoksuu kesältä, näyttää kesältä, tuntuu kesältä. Kantakaupungin jugendtalojen välistä paistaa ilta-aurinko ja lämpöä tuntuu riittävän vielä illallakin. Asfaltti ja kivitalot imevät sitä itseensä, lämmittävät asunnot ja pakottavat avaamaan öisin ikkunat kadulle. Eilen illalla keskustassa muistin jostain syystä kesän seitsemän vuoden takaa. Sen vapauden tunteen, kun iltaisin kävelin ystävän luota kotiin paljain säärin kesämekossa. Sitä saattoi törmätä matkalla tuttuun tyyppiin, jatkaa kävelyä Kaivarin rantaan, pukea toisen takki ylle ja syödä vielä iltapalaksi Ursulan katkarapuleivät vaikkei ollut edes nälkä. Kävellä siitä monen mutkan kautta kotiin, istua vielä hetken aikaa auringon lämmittämällä kiviportaalla vastapäisen talon edessä ja lopulta nukahtaa valoisaan yöhön, ikkuna auki. 

 

 

Eilen tuli ensimmäistä kertaa se olo. Kesä. Kesäillan taika vei mukanaan kun ajoin läpi kaupungin. Eri kaupunginosilla oli ihan oma fiiliksensä, mutta kaikkea yhdisti se pehmeä ilta-auringon valo, päivänpaisteessa punoittavat nenänpäät ja leveät hymyt. Muistelin menneitä vuosia, niitä ensimmäisiä kesäpäiviä ja tunnetta, että nyt se vihdoin on täällä. Erilainen kesä, kiitos muuttuneen maailman, mutta kuitenkin kesä. Sen seitsemän vuoden takaisen kesän jälkeen kaikki kesäni ovat noudatteneet hyvin pitkälti samaa kaavaa. Tänä vuonna kaikki on kuitenkin toisin. Huomaan toisaalta jopa nauttivani tästä tilanteesta. Aivan puhdas pöytä, aivan uusi alku ja tieto siitä, ettei yksikään kesä tule enää koskaan olemaan täysin samanlainen kuin menneinä vuosina. Loppuviikosta voin ehkä kirjoittaa teille jo vähän uusista tuulista, ehkä vähän siitäkin mihin ne ovat viemässä. Voi että, haikeaa, jännää ja samalla kuitenkin aika ihanaa ja vapauttavaa.

 

Poikkeuksellisena kesänä aion treenata, vitsi enemmän kuin ikinä, ostaa vihdoin sen pyörän, kasvattaa kestävyyskuntoa ja joogata rannalla. Toiveissani olisi ainakin viettää rentoa kesälomaa Miksun kanssa Hangossa ja pysyä pois Helsingistä niin paljon kuin mahdollista. Haluan auringossa paahtuneen ihon, valonsäteiden raidoittamat hiukset ja suolaveden viimeistelemät kiharat. Valkoisia pellavamekkoja ja kiloittain skagenia. Sellaisia aurinkoisia, huolettomia kesäpäiviä. Yhdistä siihen nyt sitten muutto ja pikku remontti. No stress, no stress.

 

Älä tule paha kesä, tule hyvä kesä ♥


 

Mietin hetken, haluanko julkaista tätä postausta enää. Kirjoitin sen luonnoksiin jo aiemmin, mutta jotenkin ensin tuntui ristiriitaiselta painottaa henkistä hyvinvointia, ulkonäköpaineista eroon pääsemistä ja itsensä hyväksymistä kun samalla julkaisee kirjoituksen tehokkaammasta rasvanpoltosta. Nääh. Onneksi tulin järkiini, nimittäin nämähän eivät terveellä ihmisellä sulje lainkaan toisiaan pois. Ylimääräisessä rasvassa ei ole ulkonäöllisesti mitään pahaa, sitä ei pitäisi ajatella ollenkaan. Itse henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että mieluummin niin naisilla kuin miehilläkin  pikkuisen liikaa, kuin liian vähän. Mutta terveydellisistä syistä sitä ylimääräistä rasvaa on hyvä vähän karistaa ja kevyempi olemus näkyy usein eniten juuri sillä henkisellä puolella. Ja koska tiedän kuinka jumalattoman vaikeaa niitä ylimääräisiä rasvoja on muka kiristellä, halusin tehdä ainakin sinulle joka tätä nyt luet, homman vähän helpommaksi. Kun sanot että eivät ne nyt lähde, kyllä ne lähtevät kun toimit oikein. Ylität itsesi ja palkinnoksi saat hyvän ja kevyen olon. Muutos on pientä ja hidasta, mutta silloin ne tuloksetkin pysyvät. Ja siihenhän me pyrimme, eikö? Unohdetaan kaikki kuurit, tähdätään lopullisiin muutoksiin. Ihan jokaisella elämän osa-alueella. Rasvanpoltossa kuitenkin dieetit, eli kuukauden-muutaman kuukauden tehojaksot toimivat hyvin ja kun dieetti aloitetaan hitaasti ja siltä poistutaan oikein ja hitaasti, tuloksetkin pysyvät.

 

 

Kesäkunnon tavoittelussa rasvanpoltto on monella päätavoitteena. Rasvaa voi kiristellä kropasta pois eri tavoin, mutta tehokkainta se on silloin, kun samalla pidetään huolta kehon lihasmassan säilyttämisestä tai mahdollisesti pyritään myös  kasvattamaan sitä. Mitä enemmän lihasta, sitä enemmän keho polttaa rasvaa. Liian tiukat kitudieetit ja pitkät paastot saavat sen sijaan kropan helposti käyttämään polttoaineena lihasmassaa, jolloin upeita tuloksia kehonmuokkauksessa ei synny välttämättä lainkaan. Tässä kymmenen täsmävinkkiä parempaan rasvanpolttoon, tiesitkö nämä jo?

 

 

 

Laske kalorimäärää pikkuhiljaa eli aloita dieetti maltillisesti ja totuta kroppa pienempään energiansaantiin. Tällä vältetään säästöliekille joutuminen, jolloin keho vain varastoi kaiken energian mitä se saa ja aineenvaihdunta hidastuu, jolloin paino pysyy paikoillaan. Vastaavasti taas ”dieetiltä” poistutaan myös hitaasti, eli lisätään päivittäistä energiansaantia viikko kerrallaan vähitellen. Itse huomaan ainakin nyt dieetin jälkeen, etten syö enää niin paljon kuin aiemmin vaikka sallinkin itselleni taas täysin ”vapaan” syömisen. Totuin pienempiin ruokamääriin ja lyhyisiin ateriaväleihin. Lisäksi 2,5 kuukauden dieetin jälkeen kovin raskaat ja rasvaiset ruoat maistuvat ällöttäviltä ja niistä tulee huono olo, vaikka silloin tällöin poikkesinkin dieetiltäni herkkujen äärelle.

 

Lihaskuntotreeni on tosiaan isossa roolissa rasvanpoltossa, sillä lihakset vievät tilaa rasvamassalta ja lihaksikas keho polttaa enemmän rasvaa. Rankan salitreenin jälkeen keho polttaa myös rasvaa useita tunteja. Mitä enemmän siis lihaksia, sitä suurempi energiankulutus. Lihasta kasvattaessa tulee tosin olla hieman plussakaloreilla, eli syödä yli oman kulutuksen. Liian alhaisilla kalorimäärillä lihasten kasvatus ei oikein tahdo onnistua eikä painotkaan nouse samalla tavalla kuin silloin, kun keholla on tarpeeksi polttoainetta. Kuntosalille kannattaa siis mennä ja löytää siellä oma tapansa treenata. Makuasioita tietysti, mutta itse ainakin pidän enemmän hieman lihaksikkaammasta vartalosta kuin hyvin laihasta, jossa lihasten osuuskin on hyvin pieni.

 

 

 

 

Tasainen energiansaanti eli 5 ateriaa päivässä Eikä  naposteluja! Tämä on todella hyvä nyrkkisääntö rasvanpolttajalle. Aina, kun verensokeri nousee, rasvanpoltto pysähtyy. Samoin on myös alkoholinkäytön kanssa. Aina, kun veressä on alkoholia, maksa keskittyy polttamaan sitä eikä rasvaa, vaikket olisikaan syönyt. 5 ateriaa päivässä kattaa siis kaiken syömisesi. Aamiaisen, lounaan, välipalan (voi olla hyvinkin ruokaisa), illallisen ja iltapalan. Näiden lisäksi ei tarvitse, tai pidä, syödä yhtään mitään. Veden ja esimerkiksi kahvin juontia ei tarvitse rajoittaa. Painoa pudottaessa ollaan aina miinuskaloreilla, ja varsinkin jos pudotettavaa on enemmän ja ruokavalio on ollut aiemmin kovin pielessä, nälkä tulee helposti. Kun ateriavälit pitää lyhyenä, pientä nälkää sietää helpommin kun tietää seuraavan aterian olevan taas lähellä.

 

Rasva palaa syömällä rasvaa Rasvanpolttajan ruokavalioon kuuluu myös rasva. Hyvät rasvat tekevät keholle hyvää ja niitä tarvitaan rasva-aineenvaihdunnan ylläpitoon. Kohtuus kuitenkin kaikessa, rasvojen hyviä puolia on hehkutettu niin paljon, että moni saa niitä nykyään helposti liikaa. Yhden aterian rasvoiksi riittää 1-2 teelusikallista esimerkiksi öljyä, joka sisältyy jo itsessään esimerkiksi jauhelihaan, lohifileeseen tai kasvipohjaiseen rahkavalmisteeseen. Piilorasvaa on paljon, joten sen saantiin kannattaa kiinnittää huomiota.

 

 

 

 

Oikeanlaiset hiilarit Hiilareita kartetaan ihan syyttä. Toki toisille toimii karppaus painonpudotuksessa hyvin, itse en ole sen kannalla vaan pyrin sisällyttämään hiilareita iltapalaa lukuunottamatta ihan jokaiselle päivän aterialle. Niiden avulla jaksan ja heti, kun olen jättänyt hiilarit vähemmälle, treeni ja ajatus eivät kulje eivät sitten millään. Jos haluat kuitenkin vähentää hiilihydraattien saantia, tee se niin että jätät hiilarit treenien ympärille.

 

Muista riittävä proteiinin saanti Proteiinipitoiset ruoka-aineet pitävät hyvin nälkää ja kylläisyyden tunne jatkuu kauemmin, verrattuna siis hiilareiden tai rasvojen syömiseen. Riittävä proteiinin saanti mahdollistaa myös lihaskudoksen ylläpidon ja lisäämisen dieetin aikana. Proteiinia kannattaa sisällyttää jokaiselle päivän aterialle. Omat vakkariproteiininlähteeni ovat kananmunanvalkuaiset eri muodoissa, Alpron proteiinirahka sekä tietysti ne yleisimmät – vaalea kala/kana/liha.

 

 

 

 

Runsas vedenjuonti Nestehukka heikentää suorituskykyä ja janoisena on usein myös nälkä. Jos olen ollut pidempään reilummilla miinuskaloreilla, aterioiden välillä varsinkin aktiivisina päivinä tulee helposti nälkä. Huomaan, että aina kun juon runsaasti vettä, näläntunne ei vaivaa samalla tavalla. Sopiva määrä vettä aikuiselle on se 2-3 litraa, riippuen lämpötilasta ja aktiivisuudesta. Kun juo riittävästi vettä, aineenvaihdunta pysyy käynnissä ja kuonat poistuvat normaalisti kehosta.

 

Matalasykkeinen aerobinen liikunta Talven aikana aloin ensimmäistä kertaa kävellä osan lenkeistä, kun aiemmin vain juoksin. Sain useita kommentteja siitä, kuinka blogini lukijat ja Instagram-seuraajani olivat myös vaihtaneet juoksun kävelyyn ja saaneet upeita tuloksia painonpudotuksessa. Matalasykkeinen aerobinen liikunta, oli se sitten kävelyä, uintia, pyöräilyä, golfia, vaellusta, hiihtoa – mitä tahansa – on tehokas rasvaa polttava liikuntamuoto. Se on sen puolesta myös kivaa, ettei se tunnu pahalta. Kävelylenkin jaksaa vielä tehdäkin vaikka ihan päivittäin. Liikunnan pitäisi ollakin sellaista, jota haluat tehdä säännöllisesti. Viisi kevyttä treeniä viikossa on paljon parempi kuin yksi väkisin tehty rääkki, josta ei lopulta edes nauti ja saa itsensä kipeäksi.

 

 

Mitkä ovat sun rasvanpolton pahimmat kompastuskivet?

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian