Kirjoitin toissailtana omasta elämänmuutoksestani ja sen mukana tulleista positiivisista vaikutuksista. Loppuvuodesta olen alkanut myös kokata ja leipoa aivan ennätysmäisen paljon, kuten Instagram-seuraajani ovat varmasti huomanneetkin. Tulen pian jakamaan teille vielä muutamat jouluiset reseptit, erityisesti jälkiruokien osalta täällä blogissa. Olen saanut paljon pyyntöjä, että jakaisin terveellisten herkkujen reseptejäni, joten pysykää kuulolla. Terveellinen ruokavalio ja -ton, -ton, -ton ohjeet kiinnostavat monia, onko teillä mahdollisesti aikomusta tehdä uudelle vuodelle ruokavaliomuutoksia tai elämäntaparemonttia vaikka treenin osalta?

 

 

Oma ruokavaliofilosofiani Olen päättänyt kokata itse kotona vain terveellisiä herkkuja, joten samalla omakin ruokavalio on muuttunut huomattavasti terveellisempään ja ainakin itselleni sopivampaan suuntaan. Kylässä ja ravintolassa syön edelleen kaikkea, mutta kotona ruoat ovat pitkälti kasvisruokaa silloin kun olemme kolmistaan kotona. Miksun kanssa kahdestaan syödään kuitenkin luomulihaa ja riistaa. Maitotuotteita vältän puhtaasti turvotuksen ja iho-oireiden takia, gluteenia en käytä leivonnassa ollenkaan vaikka muuten en sitä sen suuremmin enää välttele. Valkoista sokeria ja vehnäjauhoja en itse ole ostanut enää pitkään aikaan, enkä kyllä karkkeja, sipsejä tai limujakaan. Entisenä bilehileenä en tosiaan myöskään enää liiemmin välitä alkoholista, en kyllä olisi uskonut sanovani sitä ääneen, mutta enää todella harvoin tekee mieli juoda. Punaviinistä en kyllä luovu ja kuplat kuuluvat juhliin.

 

 

Liputan hitaiden muutostan puolesta. Dieettejä ei toivottavasti noudata enää kukaan, mutta ylipäätään kovin radikaaleja, isoja muutoksia kannattaa aina välttää. Keho ei sopeudu heti uuteen ja kaikki kovin ehdottomat ja tiukat ruokavaliokokeilut jäävätkin tunnetusti aina kokeiluksi. Uusiin tapoihin, kuten uusiin ruokailutapoihinkin kannattaa totutella vähitellen. Pikkuhiljaa voi pudottaa pois ensin ne pahimmat sudenkuopat – usein karkit ja limut, myös light-limut. Siitä sitten einekset, turhat rasvat ja nopeat hiilihydraatit. Eettiset valinnat kannattaa myös pitää mielessä. Vähitellen sitä alkaa haluta kokeilla, miten keho reagoi maidottomaan, gluteenittomaan tai kasvisruokavalioon.

 

Olen itse tehnyt varmasti lähes kaikki tavanomaisimmat virheet mitä ruokavalioihin tulee. Superfoodövereistä kitudieetteihin. Nyt kun olen paremmassa kunnossa kuin koskaan, syön monipuolisesti ja ennen kaikkea jopa suhteellisen suuria määriä. En ole lainkaan ehdoton, valitsen jos pystyn valita, mutta mitään en jätä syömättä sen takia, että olisin sen kieltänyt itseltäni. Henkisesti muuten hyvin vapauttavaa. Silti terveellisestä ruokavaliosta on tullut minulle ihan itsestäänselvyys. Sitä ei olisi tapahtunut muuttamalla kaikkea yhdessä yössä.

 

 

No, palataan itse asiaan. Terveellinen ruokavalio kiinnostaa teitä, joten millaisia reseptejä haluaisitte lukea? Arkiruokaa, aamiaisia vai makeita, mutta terveellisiä jälkkäreitä? Blogini pyörii alkuvuodesta varmasti hyvinkin vahvasti hyvinvointiteeman ympärillä, joten jaan niissä tunnelmissa mielelläni teille omia reseptejäni. Tänne ne on niin paljon helpompi kirjoittaa kuin Instagramiin, ja pysyvät ainakin tallessa. Jätä kommenttiboksiin siis omia toiveitasi jos terveellinen ruoka kiinnostaa, mutta et oikein keksisi mitä tehdä. Lupaan, että mun ohjeet ovat todella helppoja, yksinkertaisia ja onnistuvat kiireisessä lapsiperhearjessakin. Mitä tulee ruokafilosofiaani, itse en ainakaan voi sietää terveellisiä, mutta helv.. vaikeita ohjeita, joissa kaikkea liotetaan vähintään yön yli ja lopputulosta saa odotella kädet ristissä. Ei, ei, ei. Helppoa, mutta hyvää ja hyväätekevää – kiitos!

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Viime viikonloppuna kävimme ihanan kahvipöytäkeskustelun ihmisten hyvyydestä. Ja vähän pahuudestakin siinä samalla. Omasta kokemuksesta olen huomannut, että hyvä tulee hyvän luo. Kirjoitin lokakuussa siitä, kuinka uskon karmaan. Se liittyy juuri tähän, hyvä ihminen saa hyvää. Itse uskon, että jokainen meistä syntyy hyväksi. Riippuen persoonallisuudestamme, kasvatuksestamme ja elämän kohtelusta, toiset ajautuvat väärille poluille ja erkaantuvat hyvyydestä. Olen itsekin sortunut olemaan kateellinen ja katkera. Omaa pahaa oloa on liian helppo purkaa olemalla itsekin paha. Välillä siitä omasta pahasta olosta ei näe mitään muuta pakokeinoa, kuin väärät teot. Silloin niitä ei ehkä itsekään enää näe vääriksi. Katkeruus ja kateus myrkyttävät helposti hyvänkin mielen. Se tuntuu väärältä, niin ulkopuolisen silmin kuin silloinkin, kun itse kohtaa valtavasti vastoinkäymisiä ja tunnistaa niiden negatiiviset seuraukset omassa käytöksessä.

 

 

Siinä kun purat omaa pahaa oloasi toisiin, et voi koskaan tietää toisen ihmisen koettelemuksista. Tähän voin antaa esimerkiksi omankin elämäni. Se näyttäytyy sosiaalisen median kautta helppona ja huolettomana, enkä juuri koskaan puhu mistään vaikeuksistani juuri kenellekään. Ihan lähimmille, mutta heitä on tässä maailmassa hyvin, hyvin vähän. Suorittajaluonteena olen tottunut esittämään reipasta ja kaunistelemaan asioita. Koska kyllä mä pärjään. Toisaalta uskon myös kaiken sen pahan jälkeen, mitä olen itse omassa elämässäni käynyt läpi, että ihan oikeasti pärjäänkin. Sen pahan jälkeen, mistä juuri kukaan ei tiedä yhtään mitään. Etenkin someaikakaudella korostetaan paljon enemmän sitä hyvää, mitä elämässä on ja paha jätetään taka-alalle. Samalla luodaan virheellisesti käsityksiä, että elämä olisi yhtä vaaleanpunaista pumpulia. Toivottavasti toisille se onkin, sillä vaikka koettelemukset vahvistavat, en niitä toivo itse kenellekään. Esimerkiksi oman lapseni elämästä haluan tehdä mahdollisimman helppoa ja onnellista, en työnnä häntä väkisin selviytymään yksin pahaan maailmaan jos ei ole pakko. Kyllä niitä oikeita arvoja ja kunnioitusta oppii muutenkin kuin rämpimällä siellä elämän pohjamudissa. Vaarana siinä kun on katkeroitua ja jopa masentua.

 

Kaikkien hankalien vuosien ja ison itseinhon jälkeen olen alkanut myös ymmärtää, että minähän riitän juuri tällaisena. Tuttavani tokaisi joskus kun olimme juhlimassa, että helppohan mun on kun on niin positiivinen, on niin nuori ja nätti, hyvässä kunnossa, ja on perhe ja parisuhde ja aikaa ja rahaa. Yksikään näistä asioista ei ole kuitenkaan tullut elämääni helpolla. En todellakaan ole se Hannu Hanhi, jonka eteen katetaan aina ilmaiseksi illallinen. Näen kuitenkin ihan valtavasti vaivaa itseni ja hyvinvointini eteen, perheen ja parisuhteen eteen tehdyistä asioista nyt puhumattakaan. Jostain olen aina kaivanut sen vahvuuden mennä eteenpäin. Ja ennen kaikkea vahvuuden olla positiivinen. Asenne vaikuttaa kaikkeen, etenkin silloin kun sen ei vain millään usko vaikuttavan mihinkään ja näkee maailman vain katkeruuden ja pettymysten kyynelten läpi. Juuri silloin, oikea, positiivinen asenteesi on kultaakin kalliimpi työkalu matkalla kohti menestystä.

 

 

Menestys on paljon muuta kuin iso palkkakuitti ja upea työura. Menestys on hyviä ihmissuhteita, onnellisuutta ja onnen tunteiden kokemista. Se on sitä, kun saat käyttää juuri sitä omaa potentiaaliasi, tehdä niitä asioita missä juuri Sinä olet hyvä. Silloin menestyt. Menestyvä ihminen tuntee kiitollisuutta, toteuttaa omia unelmiaan ja elää itselleen. Ja silloin voi levittää hyvää myös muille. Ei kuitenkaan kannata virheellisesti luulla, että vain silloin kun itsellä on hyvä olla, voi olla hyvä muille. Ensimmäiset askeleet kohti onnellisuutta syntyvät usein siitä, että aidosti voi antaa toiselle hyvää ilman että odottaa vastapalvelusta. Silloinkin, kun on siellä aallon pohjalla, voi olla toiselle hyvä. Kukaan meistä ei ole täydellinen, mutta niiden tehtyjen virheiden ja vääryyksien sijaan meidän tulisi keskittyä enemmän siihen, mitä olemme tehneet oikein. Muistathan, että aina joku on parempi jossain. Itseään ei saisi verrata muihin, vaan pitäisikin tavoitella sitä, että on paras juuri omassa elämässään, sillä paikalla ja juuri siinä mitä nyt teet.

 

 

 

 

On normaalia tuntea kateuden ja joskus jopa katkeruudenkin tunteita. Ne kuuluvat elämään, kuten kaikki negatiiviset tunteet. Tärkeintä on niiden hyväksyminen. Samalla elämässä on hyväksyttävä, että tiettyjä asioita ei voi muuttaa. Silloin on muutettava kuitenkin jotain muuta – asennetta, suunnitelmaa ja toimintatapaa. Negatiivisuuden hyväksyminen ja siihen jähmettyminen on pahinta, mitä voit itsellesi tehdä. Kukaan ei voi loputtomiin vain ihmetellä, että no sillä oli kyllä hyvä tuuri. Hyvä tuuri kun yleensä osuu heihin, jotka ovat positiivisia ja uskovat siihen, että parempaa todellakin on luvassa. Tai näin ainakin itse uskon. Itse jarruttelemme omaa menestystämme sillä, ettemme usko itseemme. Ripaus realismia ei tietenkään koskaan ole pahitteeksi, mutta liian moni upea unelma jää toteuttamatta ja hyvä elämä elämättä, kun ei uskota eikä uskalleta. Totuus on, että sinä pystyt niin paljon enempään kuin ikinä uskallat arvatakaan.

 

Siksi haastan sut nyt sanomaan itsellesi koko loppuvuoden ajan, että sinä pystyt. Jos et ole tyytyväinen elämääsi, mieti koko loppuvuoden ajan, miksi. Mieti myös millaista on unelmaelämäsi ja mikä estää sinua saavuttamasta sitä. Esteet ovat usein vain omassa päässämme. Ensi vuodelle voit asettaa tavoitteeksesi edes yhden unelmasi toteutumisen. Loppuvuosi on aikaa muuttaa asennetta. Sen jälkeen tapahtuu ihmeitä ♥

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian

 


 

Tällä viikolla on ärsyttänyt monena päivänä. Ensin mietin, iskikö kaamosmasennus sittenkin turhautumisen ja kiukun muodossa, mutta keksin onneksi pian syyn. Kunnon urheilun puutehan se! Kun on totuttanut itsensä liikkumaan niin säännöllisesti, tällaiset ”rikkinäiset” viikot ilman treeniä tuntuvat enemmänkin mielessä kuin kehossa. Tällä viikolla jouduin hirvittävän hammaskivun vuoksi jättämään yhdet treenit väliin kokonaan, maanantaina korvasin juoksun ajanpuutteen takia perheen kanssa yhteisellä kävelyllä ja tänään en vain yksinkertaisesti ehdi minnekään. Viikonlopuksi on sovittu menoa ystävien kanssa ja vaikka kuinka odotan heidän tapaamistaan ja reilun vuorokauden taukoa Helsingistä, mieli ja keho suorastaan huutavat, että haluavat mieluummin koko viikonlopuksi treenaamaan. Kärsiikö joku muu samanlaisesta?

 

 

Kehon kannaltahan kevyempi viikko on usein vain hyvästä, jos niitä on tarpeeksi harvoin. Kesällä kun tuli väkisinkin taukoa saaristossa säännöllisestä voimaharjoittelusta, huomasin breikin olleen todella paikallaan. Yhtäkkiä pystyikin laittaa tankoon lisää painoa ja kunto tuntui jopa kasvaneen, vaikka teinkin kesälomalla vain nopeita kävely- ja juoksulenkkejä saaristossa. Usein treeniohjelmiin sisällytetäänkin kuukaudelle yksi kevyempi viikko, jotta keho saa tarvittavan palautumisensa. Koska rakastan liikuntaa kaikissa sen muodoissa, en useinkaan osaa kuitenkaan tehdä sitä kohtuudella vaikka tiedän kehon olevan väsynyt. Kun mietin kevyempää treeniä tai rauhallista juoksulenkkiä, innostunkin täysillä ja vedän treenin lähes maksimeilla loppuun asti. Huomaan kehon väsymyksen toisinaan ja yritän aina silloin kuunnella sitä. Yritän nyt tsempata itseäni ajattelemaan, että tämän on vain tarkoitus olla sellainen motivaatiota kasvattava pakollinen lepoviikko. Kuitenkin kun vuoden takaisen ylirasitustilan ja raudanpuutteen korjautumisen jälkeen pystyin vihdoin liikkumaan kunnolla, edistymään ja kestävyyskuntoni palasi normaalille tasolleen, en vain ole malttanut olla paikoillaan. Ja kun siihen vihdoin tulee tilaisuus pakon edessä, ei sitten edes halua pysyä paikoillaan.

 

 

Tähän viikkoon olen saanut mahdutettua kuitenkin onneksi kävelylenkin, arjen hyötyliikuntaa, kaksi salitreeniä (ylä- ja alakroppa) sekä yhden kehoa avaavan, venyttelyyn painottuvan joogan. Sekin riittäisi jo monelle, mutta minulle se on toivottoman vähän. Tai siltä se ainakin tuntuu. On ärsyttänyt suunnattomasti kun en ole voinut noudattaa tavallista ohjelmaa ja olen ajatellut jo töidenkin olevan liikkumiseni tiellä. Jos satun joskus olemaan sairaana, kiroan flunssavirukset sinne alimpaan helvettiin etenkin sen takia, että ne estävät treenaamiseni ja kehittymiseni. Nyt saan olla kyllä kiitollinen, etten ole pitkään aikaan ollutkaan kipeä. Vai uskaaltaako sitä sanoa edes ääneen? No, toivottavasti pöpöt pysyvät kaukana ja ensi viikosta jatkuu taas normaali rytmi. Yritän nyt päästä vapaan viikonlopun moodiin, hauskaa sellaista kaikille ♥ PS. Saa lähettää vertaistukea liikunta-addiktille!