11 huhtikuun 2022

Posted at 17:01h in Elämäntavat, Hyvinvointi, Kauneus by
3 Likes

Kuivaharjaus on saanut haastajan kotikylpylään.

 

Koska selluliittivoiteet myyvät jostain syystä edelleen, aloitan tämän kirjoituksen näköjään kertomalla selluliitista. Sitä on lähes joka ikisellä naisella (ja hyvin monella miehellä) ja se piinaa myös hyvin hoikkiakin vartaloita. Lyhyesti, selluliitti näkyy silloin, kun rasvasolut työntyvät ihon pintaan. Jokainen, joka on joskus nähnyt ihmisen rasvakudosta, tunnistaa heti selluliitista, että siellä sitä ihon alla on. Selluliittivoiteet eivät vaikuta siihen ikävä kyllä millään tavalla, joskin ne hoitavat ihoa ja koska kosteutettu iho näyttää paksummalta ja hyvinvoivalta, selluliitin väheneminen on kosmeettinen hämäys. Vain rasvaton keho on vapaa selluliitista, joskin se voi tulla takaisin painonnousun myötä. On geenilotosta kiinni, kuinka hyvin selluliitti näkyy ja elämäntavoista kiinni, kuinka paljon ja kuinka suuria rasvasolut ovat. Mutta selluliittia voidaan hoitaa. Aerobinen liikunta polttaa rasvaa (eli kutistaa rasvasolun kokoa), voimaharjoittelu kasvattaa lihaksia ja kasvavat lihakset vievät tilaa rasvalta ja keho näyttää kiinteämmältä. Riittävä veden juonti pitää aineenvaihduntaa yllä ja selluliittia pois näkyvistä. Ruokavaliolla on tässä iso merkitys. Kun kaksikymppisenä söin ja join epäterveellisesti, selluliitti näkyi huomattavasti enemmän kuin nyt – vaikka painoin joskus jopa alle 50 kiloa.

 

Kun muutin elämäntapani terveellisiksi, selluliitti on kadonnut, joskin ei tietenkään täysin, mutta sen määrä on vähentynyt todella paljon. Syitä on monia ja yksi pieni osatekijä on ollut kuivaharjauksen lisäksi imukuppihieronta. Siis mikä?

 

 

 

Imukuppihieronta, toiselta nimeltään myös kuivakuppaus, on tullut vähitellen suuren yleisön tietoon ja ennen kaikkea se on tullut koteihin. Samoin kuin rakastamani punavalo, tykkään kovasti näistä tehokkaista hoidoista joita voi tehdä kotona vaikka ihan päivittäin. Kuten punavalossa ja oikeasti lähes ihan missä tahansa, säännöllisyys – mielellään sellainen päivittäinen – on onnistumisen a ja o. Voin maksaa itseni kipeäksi punavalohoidosta ja imukuppihieronnasta ammattilaisella, mutta ne ovat hoitoja joita voi ja kannattaakin tehdä itse kotona. Ammattilaisetkin suosittelevat ostamaan omat imukupit ja jatkamaan palauttavaa ja selluliittia kukistavaa hoitoa ahkerasti kotona. Selluliittia kukistavasta vaikutuksesta huolimatta suosittelen kuitenkin opettelemaan tekemään imukuppihierontaa siten, että hieronta tuntuu alun kivusta huolimatta rentouttavalta ja tuo hyvää oloa. Aivan kuten liikuntakin, ulkoiset tulokset eivät motivoi jatkamaan pitkään.

 

 

 

Imukuppihieronta on ikään kuin lymfaattista hierontaa imukupeilla, joka aktivoi imunestekiertoa, joka taas vähentää sitä viheliäistä selluliittia. Hieronnassa käytetään silikonista valmistettuja eri kokoisia imukuppeja, jotka muodostavat ihoon tarrautuessaan alipaineen ja kehoa hierotaan liikuttelemalla imukuppia iholle pyörivin liikkein. Kuivaa ihoa imukupeilla ei pysty hieroa, joten esimerkiksi öljyn tai kosteusvoiteen käyttö on niiden kanssa tarpeellista. Itse teen hieronnan aina suihkussa, jolloin käytän imukupin alla L’Occitanen suihkuöljyä. Tähän tarkoitukseen soveltuu mikä tahansa suihkugeelikin.

 

Alipaine saa kuona-aineet liikkeelle ja kun itse aloitin säännöllisen imukuppihieronnan, sain pieniä flunssan oireita ja imusolmukkeeni tuntuivat turvonneilta. Tämä sama reaktio on tapahtunut myös varsinaisen lymfahieronnan jälkeen. Imukuppihieronta auttaa myös lihaksia palautumaan ja jalkatreenin jälkeisinä päivinä onkin aivan ihanaa hieroa isoilla imukupeilla reisilihasten jumeja auki. Aluksi hieronta jopa sattuu, mutta iho ja lihakset tottuvat hierontaan kuitenkin nopeasti. Kannattaa aloittaa pienemmillä imukupeilla ja kevyemmällä alipaineella.

 

Imukuppihierontaa voi tehdä myös kasvoille ja teenkin sitä usein aamuisin, sillä jo minuuttikin riittää poistamaan turvotusta. Kasvohieronnassa kannattaa muistaa seuraava nyrkkisääntö: aina nenästä kohti korvia, jossa sijaitsevat imunesteiden ”viemärit” ja kasvojen yläosasta ylöspäin suuntautuvat liikkeet, alaosasta alaspäin suuntautuvat liikkeet. Parasta on, että vaikutuksen huomaa heti.


26 tammikuun 2022

Posted at 21:27h in Elämäntavat, Hyvinvointi by
3 Likes

 

 

Hyvinvoinnin kolme tärkeintä: Ruokavalio, liikunta, uni. Ja suurin niistä on uni.

 

Olen herännyt aikaisin liikkumaan. Olen venyttänyt illan treeniä tai lenkkiä aivan liian myöhään, mutta tehnyt sen silti. Kun myöhäisillan jumpan tai juoksun jälkeen makaa sängyssä vailla tietoakaan väsymyksestä, muistaa kyllä aamulla tinkiä mieluummin seuraavalla kerralla treenistä kuin unesta.

Vuosien valvomiset, yötyöt ja väärä unirytmi sekoittivat päätä, samensivat ihoa.

Krooninen kärttyisyys ja aivosumu olivat arkipäivää ja samalla julistin kuuluvasti, kuinka minulle kyllä riittää 5-6 tuntia unta. Riittää, riittää.

On vähän ironistakin, että kun pelkäsin menettäväni lopullisesti yöuneni lapseni syntymän jälkeen 7,5 vuotta sitten, sainkin sen sijaan vihdoin tarpeeksi unta ja unirytmin, joka oli minulle oikea. En voisi enää kuvitellakaan valvovani kolmeen siivoamassa keittiön kaappeja tai kirjoittamassa tekstejä sinisen valon ääressä tietokoneella. Siinä vaiheessa olen jo nukkunut sen 5-6 tuntia ja jatkan sikeästi vielä muutaman lisää.

 

 

Vaikka ruokavalio onkin avaintekijä terveyteen, hyvään oloon ja energisyyteen – jotka heijastuvat tottakai siihen ulkonäköönkin, ja liikunta supertärkeää kehon ja mielen terveydelle, kannattaa ihan ensin kiinnittää huomiota uneen.

Liikaakin voi nukkua, ei sekään ole hyvä. Mutta yleensä kaltaiseni arjen multitaskaaja ei tähän joukkoon kuulu.

 

Moni on aloittanut tammikuussa elämäntapamuutoksen joka on ihan loistava juttu. Innostun elämäntapamuutoksista lapsen lailla ja niitä on ihana seurata somessa. Uskaltaisipa jengi jakaa niitä enemmän julkisesti, mutta ymmärrän epäonnistumisen ja julkisen itsensä nolaamisen pelon aivan liian hyvin itsekin.

Elämäntapamuutostakin tehdessä kannattaa ensimmäisenä kiinnittää huomiota uneen. Riittävä uni takaa sen, että a) jaksat treenata ja palaudut hyvin b) ruokarytmisi säilyy normaalina c) mielialasi pysyy tasaisena ja olet lempeämpi paitsi ihmisille ympärilläsi, ennen kaikkea itsellesi.

 

 

Olipa kerran mökillä huonot sängyt. Taidettiin nukkua niillä ihan hyvillä sängyillä neljä vuotta. Vaikka muuten nukunkin mökin hiljaisuudessa ja rauhassa hyvin, heräsin silti joka yö. Milloin mihinkin, mutta aina vähintään alitajunnassa kummittelivat huonot sängyt. Kun sitten vihdoin saatiin aikaiseksi tilattua uudet, ei ole katsokaas ihan pikku juttu tilata Lappiin kotiinkuljetuksella sänkyjä siten että onnistuisi olemaan vielä itse paikan päällä, alkoivat (ei niin) yllättäen myös kokonaiset yöt.

Kotona sänky, muhkeat petivaatteet ja laadukkaat lakanat ovat tärkein kohde, johon laittaa rahaa. Eläisin mieluummin ilman tv:tä kuin katsoisin telkkaria paskassa sängyssä. Karvat nousevat pystyyn kun ajattelenkin aikanaan nuoruuden poikakavereiden huoneita ja ikivanhoja runkopatjoja.. Halusin aina olla kotona yötä omassa prinsessasängyssäni.

 

Lopuksi vielä lyhyt resepti hyvään uneen:

 

Diffuuseriin laventelia, nenän ollessa tukossa myös pari tippaa piparminttua.

 

Suihkuun aina ennen nukkumaanmenoa. Kärsiessäni erään lääkityksen aikana unettomuudesta, sain valtavasti apua kylmä-kuuma-suihkusta ennen nukkumaanmenoa.

 

Tuuleta petivaatteet, vaihda puhtaat lakanat.

 

Lakanoiden lakanat ovat muuten sveitsiläiset Schlossbergit, näihin kannattaa jopa säästää rahaa.

 

Suihkauta rentouttavaa yrttisuihketta tyynyyn.

 

Lue hetki kirjaa ennen nukahtamista, laita se puhelin suosiolla pois jo ennen sänkyyn menoa.

 

Klassikkoja, mutta toimii. Kauniita unia <3

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian


09 joulukuun 2021

Posted at 22:19h in Elämäntavat, Hyvinvointi, Treeni by
5 Likes

 

Olen joogannut enemmän ja vähemmän koko aikuisikäni. Löydettyäni hot-joogan ja yin-joogan, jäin viimeistään koukkuun. Välillä elämässä on ollut aikoja kun jooga ei ole kuulunut siihen ja sekin on ihan ok. Enemmän kuin ok on kuitenkin aika, kun jooga on osa elämää. Ostaessani 10 viikon kortin joogasalille, tiedän että viidesosa vuodesta on ainakin täynnä joogaa. En ole uskaltanut ottaa vielä jatkuvaa jäsenyyttä. Vihaan kuukausimaksuja. Mutta ehkä vielä joskus.

Joogasalin jäsenyys on ollut joskus niitä asioita, joita olen ajatellut hankkivani sitten, kun lapseni on isompi eikä vaadi minua enää 24/7.

Ajattelin, että siihen on ikuisuus. No, nyt siihen ei enää ole ikuisuutta.

 

 

Välillä oli kausia, kun joogasin paljon kotona. Teki luonnollisesti hyvää, mutta nyt kun kotijooga on jäänyt taas kaiken jalkoihin, lattialla lojuva joogamatto ja blokit lähinnä ärsyttävät. En saa itsestäni irti sitä, että rauhoittuisin kotona.

Siksi ostin taas joogakortin. Vaikka tuntien aikataulut eivät koskaan meinaakaan sopia omiin aikatauluihini, olen ollut aivan innoissani tästä ostoksestani.

Jooga on sitä kehoni kipeästi kaipaamaa huoltoa josta aina luistan ja pakollinen venyttelytuokio.

Mutta se on myös paljon muuta. Ja juuri siinä on joogan ydin.

 

 

Joogasaliin ei saa viedä puhelinta. Luojan kiitos. Kerran hymyilin salaa, kun ennen tunnin alkua joku kuvasi Instagramiin tarinaa salista. Ohjaaja huomasi tämän ja lempeästi käskytti somettajan viemään puhelimensa pukuhuoneen kaappiin. Se ei kuulu sinne ja piste.

Joogasalin lattialla olen oivaltanut, että maailma ei totta vie kaadu siihen, etten ole hetkeen tavoitettavissa.

Hetkinä, kun lapseni isä on tuhansien kilometrien päässä ja lapsi on koulussa tai harrastuksissa se joskus tuntuu siltä, mutta siitäkin pääsee yli vain sillä, että oikeasti jättää sen puhelimen sinne kaappiin. Ovi kiinni, lukkoon, keho ja mieli matolle.

 

Joogasalin lattialla olen muistanut stressissä unohtuneen tunnusluvun. Maksamatta jääneet laskut, lähettämättömät sähköpostit. Ensin on toki ärsyttänyt. Että pitikö sen just täällä nyt tulla mieleen kun olen rentoutumassa ja pysäyttänyt elämänmenon tunnin ajaksi kuuman joogasalin ovelle.

Mutta juuri silloin, kun mieleni vihdoin saa tilaisuuden rentoutua ilman lukemattomia ärsykkeitä, se tuo muistiin niitä asioita, jotka ovat stressin takia unohtuneet. Muutakin kuin parkkimaksu.

 

Joskus jotain niinkin yksinkertaista, että varaa nyt äkkiä se seuraava tunti.

Joskus rohkeutta suuriin päätöksiin.

Ideoita, kiitollisuutta. Oman kehon arvostusta ja kunnioitusta.

Joogasalin lattialla ehkä paras hetki on hetki ennen tunnin alkua. Siellä me maataan kaikki ihan samalla viivalla. Kukaan ei tiedä kenestäkään yhtään mitään. Ei oleta, ei katso, ei arvostele. Samalla unohtaa arvostella itseäänkin.

Jos et ole vielä aloittanut, suosittelen keho ja mieli -yhteyden saamiseksi erityisesti rauhallista yiniä. Kokeneemmalla kokeilunhaluiselle yoga nidraa.

Mistään muualta ei ole niin ok herätä yli kymmenen ihmisen ympäriltä, kuin joogasalin lattialta.


20 syyskuun 2021

Posted at 14:33h in Ajatukset, Elämäntavat, Hyvinvointi, Kauneus by
4 Likes

 

Viime viikko oli vähän turhankin kiireinen. Tässä viikossa on ikävä kyllä vähän samoja piirteitä ja vaikka kuinka koetankin välttää sit ku -ajattelua, nyt ihan oikeasti huokaisin helpotuksesta kun katsoin kalenteria ja totesin, että tämä viikko enää ja sit helpottaa. Hah, yleensähän juuri silloin eteen tulevat odottamattomat käänteet ja ekstrahommat, mutta ei nyt maalata piruja seinille.

Ihmiset kokevat kiireen eri tavoin ja sietävät stressiä eri tavoin, siksi emme voi yleispätevästi sormella osoittaa että toi ei kiireestä tiedä yhtään mitään, valittaa vaan. Itse luulin vuosia olevani kovin kiireinen ja stressaantunut. Kunnes sain lapsen ja tajusin, miten auttamattoman väärässä olin. Ei minulla ollut lapsettomana aavistustakaan, mitä on oikea kiire ja stressi. Mutta tämäkin on minun kokemukseni. Toiset perheelliset voivat olla aivan eri mieltä, joku lapseton taas vielä kiireisempi. Lempeä maanantaimuistutus, älä kyseenalaista – mieluummin kuuntele ja yritä aina ymmärtää.

 

Kun sitten koet itsesi kiireiseksi, kuten minä tälläkin hetkellä, olen ainakin tämän oman vuosien kokemuksen myötä huomannut muutaman helpottavan keinon. Siksi halusin tänä maanantaina kirjoittaa juuri niistä. Ehkä luet tämän juuri oikeaan aikaan ja tajuat hiljentää, mutta järkevästi. Aina ei kalenteria voi tyhjentää, ei vaikka kuinka mieli tekisi. Arkea voi kuitenkin helpottaa, muutenkin kuin laittamalla kahvinkeittimen ja puurohiutaleet illalla valmiiksi.

 

 

Yöunet ovat ensimmäinen asia joista tekee mieli tinkiä. Se on kuitenkin myös sarjaa ensimmäisiä virheitä, jotka kannattaa välttää. Viime viikolla huomasin univajeen vaikuttavan todella hitauttavasti arkeen. Perusasioissa meni kauemmin aikaa kuin tavallisesti ja tämähän luonnollisesti lisää taas kiirettä, tai sen tuntua. Väsyneenä on vaikeaa olla tehokas, tai edes ajatella tehokkaasti tai loogisesti. Anna itsellesi ja kehollesi kunnon yöuni, tingi sitten melkein mistä tahansa muusta. Väsyneenä kiirettä ja stressiä on vaikeampaa sietää.

 

Pidä huolta kauneudesta. Voi kuulostaa ensin ihan turhalta, mutta varaa ihan oikeasti hetkiä peruskauneudenhoitoon kiireisten päivien keskellä. Sitä paitsi, siisti ja huoliteltu ulkonäkö saa peiliin katsoessa sopivasti huijaamaan, että kaikki sujuu kuin tanssi. Vertaa vain siihen epäsiistiin ilmeeseen. Siisti kulmat, poista karvat, lakkaa kynnet – tai poista ainakin vanhat epäsiistit lakat. Föönaa hiukset tai kiharra ne illalla. Keksi turvakampaus, joka pelastaa aamun hiustenlaitolta (lue edellinen lause, se on oma salaisuuteni). Itseruskettavat tipat yövoiteen seassa pelastavat aamun epätoivoisilta meikkivoidekokeiluilta, eli säästävät aikaa. Älä kokeile uusia vaatteita, vaan kiireessä turvaudu juuri niihin luottovaatteisiin. Huolehdi, että ne ovat puhtaina ja valmiina aamua varten.

Siis eikö kuulostakin vähän tyhmältä? Että pese nyt vaatteita ja sheivaa sääriä. Mutta juuri kiireessä ne itsestäänselvät perusjutut vain unohtuvat ja kun unohtuvat, on arki taas vähän hankalampaa.

Eikä kukaan halua arjestaan hankalaa.

 

Liiku niin siedät stressiä paremmin. Yöunien jälkeen sitä tinkii liikunnasta, joka toisaalta on varsinkin stressaantuneena ihan fiksuakin. Jos vapaa-aikaa kuitenkin yhtään liikenee, en usko että kukaan on katunut sen käyttämistä liikkumiseen. Salin skippaamiselle voin vielä näyttää peukkua, mutta älä unohda luonnossa liikkumista tai ihan vain kävelyä raittiissa ulkoilmassa. Parin viikon ajan keho on suorastaan huutanut pääsyä metsään. Jo pienikin kävely luonnon äärellä, meren rannalla tai pikkuisen metsän keskellä, on rauhoittanut levotonta mieltä. Se maadoittaa, ja metsän ja meren tuoksulla on todella jokin oma taikansa. Parasympaattinen hermosto (eli se rauhoittava) ei tunnu aktivoituvan kiireessä millään, mutta luonnossa sille tapahtuu ihmeitä. Viime viikolla lähdin tosiaan sieneen suoraan yliopistolta ja palasin kotiin juuri, ennen kuin ystävät tulivat illalliselle. Ilman tuota parituntista metsässä olisin aivan varmasti ollut hermoraunio ja huonoa seuraa illallispöydässä.

Joskus ajallekin on tehtävä aikaa.

Jo pelkästään rauhallisia luontokuvia katselemalla mieli virittyy vähän erilaiselle taajuudelle kuin siihen kiireen hälinään. Samoin toimii myös rauhallinen musiikki. Rentouttava Morning Coffee -playlist Spotifyssa on kiireisten työpäivieni suosikki jos vaihtoehtona ei ole täydellistä hiljaisuutta.

 

 

Vanha kolmas käskykin sen tiesi. Pyhitä lepopäivä. Raamattu taisi neuvoa pyhittämään sen itse Jumalalle, mutta luulen että hengellisyyttä huomattavasti tärkeämpää on pyhittää se itselle ja omalle hyvinvoinnille.

Varaa ihan totta kalenteriisi lepopäiviä, ja vaikka tekisitkin kotitöitä ja harrastaisit, yritä olla tekemättä sitä kovin tiukalla aikataululla. Suorittaminen pilaa hyvän sunnuntain, mutta sitä se tekee myös lomalle.

 

Eilinen sunnuntai teki keholle ja mielelle niin hyvää, että olin koko illan yhtä hymyä. Vaikka tein paljon, tein silti itselleni mieleisiä asioita. Treenasin, joogasin, uin. Kaikkea rauhallisella temmolla. Kotitöitä juuri sopivasti, niin että tunsin itseni tehokkaaksi, mutta en ylisuorittanut. Raitista ulkoilmaa, ruokaa perheen kanssa harrastusten jälkeen. Ilman pakkoa tehdä yhtään mitään tietyssä ajassa. Tällä rauhalla ja hyvällä ololla jaksan taas tämän viikon kiireet ja uskallan sanoa ei niille menoille, jotka kyllä houkuttelisivat, mutta joiden tiedän sekoittavan taas pakan.

Kun aikaa on rajoitetusti ja tuntuu, että nyt ei kyllä kiinnosta pätkääkään lakata kynsiä, pestä vaatteita saati lähteä metsään, kannattaa vilkaista puhelimen ruutuaikaa.

Thank me later.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

01 syyskuun 2021

Posted at 20:54h in Ajatukset, Elämäntavat, Hyvinvointi by
4 Likes

 

Se tapahtuu väistämättä. Ikkunan läpi lämmittävät auringonsäteet ja vielä valoisat aamut eivät vielä ehkä muistuta siitä, mutta jokainen tänään kalenterin (tai Instagramin) avannut sen tietää. Syyskuu tuli nopeammin kuin uskalsi ajatellakaan ja sen myötä ihan virallisesti syksy. Koska a) inhoan syysvaatteita, takkeja ja neuleita b) en pidä pimeästä enkä kynttilöistä enkä kylmästä ja c) positiivinen mielialani kulkee yleensä käsi kädessä valon määrän kanssa, on tehtävä jotain jo nyt, ettei syksyn pimeys vie mennessään.

 

Kuten eilen jo juhlallisesti julistin, tänä syksynä aion ottaa erilaisen asenteen. Olenhan jo vuosia harjoittanut positiivisuutta, kiitollisuutta, humpuukihoitoja ja kaikkea siltä väliltä. Kyllä me nyt yhdestä syksystä selvitään. Selvitään tietysti, kyse ei ole siitä, mutta olen viime päivinä uhrannut useammankin ajatuksen sille, että teoriassa syksy kai voisi olla myös ihan nautinnollistakin aikaa, sen sijaan että jatkuvasti odottaisin sen päättymistä.

En silti usko hetkeäkään, että joku muka haikailisi joskus syksyn päättymistä.

 

 

Päätin ottaa tälle syksylle teeman. Se olkoon self care syksy. Kesän rilluttelujen jälkeen on korkea aika pitää itsestään aivan erityisen hyvää huolta. Muotisanan self care voi jokainen ymmärtää monella tavalla, mutta omalla kohdallani se koostuu useammasta eri elementistä. Alku aina hankalaa? Aloitin kesätauon jälkeen taas liikunnan ja kuten aina, lihasten rasitus neljästi viikossa sekä säännölliset aerobiset näkyivät ja tuntuivat jo ensimmäisellä viikolla. Tervetuloa kiinteämmät jalat ja hyvä ryhti (lue myös: kireät takareidet ja jatkuva kankeus) ja hyvästi pehmeys ja pöhötys. Muutin kertaheitolla ruokavalion ja toteutin parin viikon detoxin. Nesteet lähtivät yllättävän nopeasti ja kevennetty ruokavalio inspiroi myös tarttumaan vitamiinipurkkeihin, joiden olemassaoloa en kesän aikana edes muistanut.

 

Tämä on itseasiassa ihan ennenkuulumatonta, aiemmin en k o s k a a n unohtanut vitamiineja. Tämänkaltaisia muutoksia nyt kuitenkin tehdä ihan ympäri vuotta, joten en keskity niihin nyt enempää.

 

 

Self care syksyyn kuuluvat myös monet ihan oikeasti ihanat asiat. Liikunta ja terveellinen syöminen ovat toki ihania asioita nekin, mutta niin perusjuttuja ja itselleni jo niin itsestäänselviä juttuja, ettei niillä yhtä syksyä pelasteta. Koska suuret linjat ja isot muutokset ottavat aina aikansa enkä usko että pääni kääntyy syksy loveriksi edes vuodessa, päätin keskittyä pieniin ihaniin asioihin. Kuuluisaa arjen luksusta sain kokea jo viime viikolla kun ex tempore päätin käydä suihkussa pelkässä (tuoksu)kynttilänvalossa. Niin älyttömän pieni, mutta iso juttu. Sen verran skarppasin, että kaivoin ylellisen (lue: sikakalliin) kuorivan suihkugeelin kaapin perältä kerrankin käyttöön ja oikein ajatuksella rasvasin ihon kuorinnan jälkeen paksulla kosteusvoiteella.

 

Tällaisten pienten arkisten, mutta ihanien asioiden lisäksi päätin tehdä vaikka väkisin aikaa kirjoille, siis aivan muille kuin yliopistosta lainatuille kirjoille. Päätin tehdä myös tilaa sille ajatukselle, etten todellakaan tee syksylle mitään to do-listaa joka on täynnä villasukkien neulomista, kurpitsalyhdyn kaiverrusta ja ruskaretkiä. Päätin nimittäin tehdä sitä, mikä tuntuu hyvältä, ei mikä kuulostaa hyvältä tai mikä näyttää hyvältä Instagramissa. Tämä kun voi olla myös mitään tekemättömyyden syksy, jos siltä tuntuu.

 

Viime sunnuntaina halusin ihan yhtäkkiä sienimetsään ja sain houkuteltua mukaan ystäväni joiden kanssa olimme sopineet treffit aivan muualle kuin metsään. Kaikki nauttivat ja oli kuulkaa alkusyksyä parhaimmillaan. Kannatti uskoa intuitioon.

 

 

Arjella on kuitenkin petollinen tapa vain hujahtaa ohi ja tunnit, päivät ja viikot kuluvat ilman, että huomaa edes vaihtaneensa vaatteita lämpimämpiin. Tämä ei toisaalta ole millään lailla huono asia, mutta kun nyt kerran päätin muuttaa asennettani tätä syksyjuttua kohtaan, yritän edes vähän pysähtyä ja etsiä niitä hyviä hetkiä ja entistä enemmän yritän kuunnella, mitä minä tarvitsen juuri nyt. Sillä kun oikeasti opettelee kuuntelemaan mieltä ja kehoa, huomaa että lopulta se kuuluisa hyvinvointi on juuri niihin tarpeisiin vastaamista. Vaatii harjoittelua, sillä tottakai jokainen meistä kuvittelee mieluummin tarvitsevansa lepoa ja herkkuja kuin detoxia ja hikiliikuntaa. Aivot, ne mestarilliset mukavuudenhaluiset huijarimme.

 

Tarve voi olla mitä tahansa, suurta tai pientä. Yhtenä päivänä sitä tarvitsee halauksen ja seuraa, toisena tyhjän paperin, kynän ja hiljaisuutta. Joskus iskee suuri tarve järjestää tyttöjen ilta, anna mennä. Seuraavana iltana tarvitset luultavasti raitista ilmaa ja kevyen lenkin. Joku tarvitsee uuden työpaikan, toinen aivan uuden alun. Ota riski, hae opiskelemaan, vaihda asuntoa. Kuuntele, mieti, ja toimi.

 

Syksy on itseasiassa aika ihanaa aikaa rakastua. Saa olla rauhassa pimeässä, sulkeutua pois muulta maailmalta. Eikä tarvitse rakastua edes kehenkään ihmiseen, sillä yhtä lailla voi rakastua itse elämään. Ehkä sitä yritän nyt itse. Tämän lauseen kirjoittaessani muistin sotkuisen tiskipöydän, ne liian vaikeat legot jotka joudun aina kasata itse, väsymyskiukut, nälkäkiukut, treeneistä kipeät lihakset, deadlinet ja autolla ajamisen pimeässä vesisateella, tietyömaan keskellä. On hirveän paljon helpompaa kuvitella, että on hirveän paljon helpompaa rakastua ihmiseen kuin elämääni syksyllä.

 

 

Ja juuri siksi on tehtävä jotain. Ettei arki tuntuisi seuraavaa kolmea kuukautta siltä, että se on yhtä kaaosta matkalla kohti pimeyttä. Ensi viikolla saan vapaan (tyttöjen) viikonlopun. Varasin myös lennot aurinkoon. Ostin uuden neuleen ja päätin pitää tiukasti kiinni treeniohjelmasta. Hemmottelen itseäni puhtailla lakanoilla, vähän paremmalla kahvilla ja aamukävelyillä. Ne ovat niitä asioita, joista arjen keskellä nautin. Minulle vaikeimpana vuodenaikana keskityn erityisen paljon olemaan kiitollinen niistä pienistä hyvistä asioista, mutta annan tilaa myös sille vittuuntumiselle, jos siltä tuntuu. Lupaan olla mahdollisimman paljon ulkona ja ikuistaa syksyn värejä, mutta jos kurpitsalyhdyn kaiverrus ei kiinnosta, silloin se ei kiinnosta. Jos haluan lukea kirjaa laventelintuoksuisessa makuuhuoneessa, luen.

 

Vaikka verhoankin kehoni paksujen vaatekerrosten alle, en aio lakata huolehtimasta itsestäni syksylläkään. Yhtä lailla ne karvat kasvavat ja kynsilakat lohkeilevat syksylläkin. Ihminen on paljon enemmän kuin se, mitä ulospäin näkyy. Kauniit alusvaatteet, hoidettu iho ja sisältä hyvinvoiva keho vaikuttavat paljon enemmän mieleen ja niihin aivoihin, kuin osaamme näin äkkiseltään edes kuvitella.

Tärkein ihminen jota aion tänä syksynä miellyttää, olen minä itse. Varsinkin äitinä sitä antaa itsestään niin paljon muille, että polttaa itsensä loppuun tiskipöytien ja sateisten tietyömaiden keskelle lähes huomaamattaan. Ehkä tämä syksy 2021 jää mieleen sen ansiosta, että vihdoin tuli se oikea aika huolehtia itsestään?

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ