Hyvinvoinnin kolme tärkeintä: Ruokavalio, liikunta, uni. Ja suurin niistä on uni.

 

Olen herännyt aikaisin liikkumaan. Olen venyttänyt illan treeniä tai lenkkiä aivan liian myöhään, mutta tehnyt sen silti. Kun myöhäisillan jumpan tai juoksun jälkeen makaa sängyssä vailla tietoakaan väsymyksestä, muistaa kyllä aamulla tinkiä mieluummin seuraavalla kerralla treenistä kuin unesta.

Vuosien valvomiset, yötyöt ja väärä unirytmi sekoittivat päätä, samensivat ihoa.

Krooninen kärttyisyys ja aivosumu olivat arkipäivää ja samalla julistin kuuluvasti, kuinka minulle kyllä riittää 5-6 tuntia unta. Riittää, riittää.

On vähän ironistakin, että kun pelkäsin menettäväni lopullisesti yöuneni lapseni syntymän jälkeen 7,5 vuotta sitten, sainkin sen sijaan vihdoin tarpeeksi unta ja unirytmin, joka oli minulle oikea. En voisi enää kuvitellakaan valvovani kolmeen siivoamassa keittiön kaappeja tai kirjoittamassa tekstejä sinisen valon ääressä tietokoneella. Siinä vaiheessa olen jo nukkunut sen 5-6 tuntia ja jatkan sikeästi vielä muutaman lisää.

 

 

Vaikka ruokavalio onkin avaintekijä terveyteen, hyvään oloon ja energisyyteen – jotka heijastuvat tottakai siihen ulkonäköönkin, ja liikunta supertärkeää kehon ja mielen terveydelle, kannattaa ihan ensin kiinnittää huomiota uneen.

Liikaakin voi nukkua, ei sekään ole hyvä. Mutta yleensä kaltaiseni arjen multitaskaaja ei tähän joukkoon kuulu.

 

Moni on aloittanut tammikuussa elämäntapamuutoksen joka on ihan loistava juttu. Innostun elämäntapamuutoksista lapsen lailla ja niitä on ihana seurata somessa. Uskaltaisipa jengi jakaa niitä enemmän julkisesti, mutta ymmärrän epäonnistumisen ja julkisen itsensä nolaamisen pelon aivan liian hyvin itsekin.

Elämäntapamuutostakin tehdessä kannattaa ensimmäisenä kiinnittää huomiota uneen. Riittävä uni takaa sen, että a) jaksat treenata ja palaudut hyvin b) ruokarytmisi säilyy normaalina c) mielialasi pysyy tasaisena ja olet lempeämpi paitsi ihmisille ympärilläsi, ennen kaikkea itsellesi.

 

 

Olipa kerran mökillä huonot sängyt. Taidettiin nukkua niillä ihan hyvillä sängyillä neljä vuotta. Vaikka muuten nukunkin mökin hiljaisuudessa ja rauhassa hyvin, heräsin silti joka yö. Milloin mihinkin, mutta aina vähintään alitajunnassa kummittelivat huonot sängyt. Kun sitten vihdoin saatiin aikaiseksi tilattua uudet, ei ole katsokaas ihan pikku juttu tilata Lappiin kotiinkuljetuksella sänkyjä siten että onnistuisi olemaan vielä itse paikan päällä, alkoivat (ei niin) yllättäen myös kokonaiset yöt.

Kotona sänky, muhkeat petivaatteet ja laadukkaat lakanat ovat tärkein kohde, johon laittaa rahaa. Eläisin mieluummin ilman tv:tä kuin katsoisin telkkaria paskassa sängyssä. Karvat nousevat pystyyn kun ajattelenkin aikanaan nuoruuden poikakavereiden huoneita ja ikivanhoja runkopatjoja.. Halusin aina olla kotona yötä omassa prinsessasängyssäni.

 

Lopuksi vielä lyhyt resepti hyvään uneen:

 

Diffuuseriin laventelia, nenän ollessa tukossa myös pari tippaa piparminttua.

 

Suihkuun aina ennen nukkumaanmenoa. Kärsiessäni erään lääkityksen aikana unettomuudesta, sain valtavasti apua kylmä-kuuma-suihkusta ennen nukkumaanmenoa.

 

Tuuleta petivaatteet, vaihda puhtaat lakanat.

 

Lakanoiden lakanat ovat muuten sveitsiläiset Schlossbergit, näihin kannattaa jopa säästää rahaa.

 

Suihkauta rentouttavaa yrttisuihketta tyynyyn.

 

Lue hetki kirjaa ennen nukahtamista, laita se puhelin suosiolla pois jo ennen sänkyyn menoa.

 

Klassikkoja, mutta toimii. Kauniita unia <3

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Olen joogannut enemmän ja vähemmän koko aikuisikäni. Löydettyäni hot-joogan ja yin-joogan, jäin viimeistään koukkuun. Välillä elämässä on ollut aikoja kun jooga ei ole kuulunut siihen ja sekin on ihan ok. Enemmän kuin ok on kuitenkin aika, kun jooga on osa elämää. Ostaessani 10 viikon kortin joogasalille, tiedän että viidesosa vuodesta on ainakin täynnä joogaa. En ole uskaltanut ottaa vielä jatkuvaa jäsenyyttä. Vihaan kuukausimaksuja. Mutta ehkä vielä joskus.

Joogasalin jäsenyys on ollut joskus niitä asioita, joita olen ajatellut hankkivani sitten, kun lapseni on isompi eikä vaadi minua enää 24/7.

Ajattelin, että siihen on ikuisuus. No, nyt siihen ei enää ole ikuisuutta.

 

 

Välillä oli kausia, kun joogasin paljon kotona. Teki luonnollisesti hyvää, mutta nyt kun kotijooga on jäänyt taas kaiken jalkoihin, lattialla lojuva joogamatto ja blokit lähinnä ärsyttävät. En saa itsestäni irti sitä, että rauhoittuisin kotona.

Siksi ostin taas joogakortin. Vaikka tuntien aikataulut eivät koskaan meinaakaan sopia omiin aikatauluihini, olen ollut aivan innoissani tästä ostoksestani.

Jooga on sitä kehoni kipeästi kaipaamaa huoltoa josta aina luistan ja pakollinen venyttelytuokio.

Mutta se on myös paljon muuta. Ja juuri siinä on joogan ydin.

 

 

Joogasaliin ei saa viedä puhelinta. Luojan kiitos. Kerran hymyilin salaa, kun ennen tunnin alkua joku kuvasi Instagramiin tarinaa salista. Ohjaaja huomasi tämän ja lempeästi käskytti somettajan viemään puhelimensa pukuhuoneen kaappiin. Se ei kuulu sinne ja piste.

Joogasalin lattialla olen oivaltanut, että maailma ei totta vie kaadu siihen, etten ole hetkeen tavoitettavissa.

Hetkinä, kun lapseni isä on tuhansien kilometrien päässä ja lapsi on koulussa tai harrastuksissa se joskus tuntuu siltä, mutta siitäkin pääsee yli vain sillä, että oikeasti jättää sen puhelimen sinne kaappiin. Ovi kiinni, lukkoon, keho ja mieli matolle.

 

Joogasalin lattialla olen muistanut stressissä unohtuneen tunnusluvun. Maksamatta jääneet laskut, lähettämättömät sähköpostit. Ensin on toki ärsyttänyt. Että pitikö sen just täällä nyt tulla mieleen kun olen rentoutumassa ja pysäyttänyt elämänmenon tunnin ajaksi kuuman joogasalin ovelle.

Mutta juuri silloin, kun mieleni vihdoin saa tilaisuuden rentoutua ilman lukemattomia ärsykkeitä, se tuo muistiin niitä asioita, jotka ovat stressin takia unohtuneet. Muutakin kuin parkkimaksu.

 

Joskus jotain niinkin yksinkertaista, että varaa nyt äkkiä se seuraava tunti.

Joskus rohkeutta suuriin päätöksiin.

Ideoita, kiitollisuutta. Oman kehon arvostusta ja kunnioitusta.

Joogasalin lattialla ehkä paras hetki on hetki ennen tunnin alkua. Siellä me maataan kaikki ihan samalla viivalla. Kukaan ei tiedä kenestäkään yhtään mitään. Ei oleta, ei katso, ei arvostele. Samalla unohtaa arvostella itseäänkin.

Jos et ole vielä aloittanut, suosittelen keho ja mieli -yhteyden saamiseksi erityisesti rauhallista yiniä. Kokeneemmalla kokeilunhaluiselle yoga nidraa.

Mistään muualta ei ole niin ok herätä yli kymmenen ihmisen ympäriltä, kuin joogasalin lattialta.


 

Viime viikko oli vähän turhankin kiireinen. Tässä viikossa on ikävä kyllä vähän samoja piirteitä ja vaikka kuinka koetankin välttää sit ku -ajattelua, nyt ihan oikeasti huokaisin helpotuksesta kun katsoin kalenteria ja totesin, että tämä viikko enää ja sit helpottaa. Hah, yleensähän juuri silloin eteen tulevat odottamattomat käänteet ja ekstrahommat, mutta ei nyt maalata piruja seinille.

Ihmiset kokevat kiireen eri tavoin ja sietävät stressiä eri tavoin, siksi emme voi yleispätevästi sormella osoittaa että toi ei kiireestä tiedä yhtään mitään, valittaa vaan. Itse luulin vuosia olevani kovin kiireinen ja stressaantunut. Kunnes sain lapsen ja tajusin, miten auttamattoman väärässä olin. Ei minulla ollut lapsettomana aavistustakaan, mitä on oikea kiire ja stressi. Mutta tämäkin on minun kokemukseni. Toiset perheelliset voivat olla aivan eri mieltä, joku lapseton taas vielä kiireisempi. Lempeä maanantaimuistutus, älä kyseenalaista – mieluummin kuuntele ja yritä aina ymmärtää.

 

Kun sitten koet itsesi kiireiseksi, kuten minä tälläkin hetkellä, olen ainakin tämän oman vuosien kokemuksen myötä huomannut muutaman helpottavan keinon. Siksi halusin tänä maanantaina kirjoittaa juuri niistä. Ehkä luet tämän juuri oikeaan aikaan ja tajuat hiljentää, mutta järkevästi. Aina ei kalenteria voi tyhjentää, ei vaikka kuinka mieli tekisi. Arkea voi kuitenkin helpottaa, muutenkin kuin laittamalla kahvinkeittimen ja puurohiutaleet illalla valmiiksi.

 

 

Yöunet ovat ensimmäinen asia joista tekee mieli tinkiä. Se on kuitenkin myös sarjaa ensimmäisiä virheitä, jotka kannattaa välttää. Viime viikolla huomasin univajeen vaikuttavan todella hitauttavasti arkeen. Perusasioissa meni kauemmin aikaa kuin tavallisesti ja tämähän luonnollisesti lisää taas kiirettä, tai sen tuntua. Väsyneenä on vaikeaa olla tehokas, tai edes ajatella tehokkaasti tai loogisesti. Anna itsellesi ja kehollesi kunnon yöuni, tingi sitten melkein mistä tahansa muusta. Väsyneenä kiirettä ja stressiä on vaikeampaa sietää.

 

Pidä huolta kauneudesta. Voi kuulostaa ensin ihan turhalta, mutta varaa ihan oikeasti hetkiä peruskauneudenhoitoon kiireisten päivien keskellä. Sitä paitsi, siisti ja huoliteltu ulkonäkö saa peiliin katsoessa sopivasti huijaamaan, että kaikki sujuu kuin tanssi. Vertaa vain siihen epäsiistiin ilmeeseen. Siisti kulmat, poista karvat, lakkaa kynnet – tai poista ainakin vanhat epäsiistit lakat. Föönaa hiukset tai kiharra ne illalla. Keksi turvakampaus, joka pelastaa aamun hiustenlaitolta (lue edellinen lause, se on oma salaisuuteni). Itseruskettavat tipat yövoiteen seassa pelastavat aamun epätoivoisilta meikkivoidekokeiluilta, eli säästävät aikaa. Älä kokeile uusia vaatteita, vaan kiireessä turvaudu juuri niihin luottovaatteisiin. Huolehdi, että ne ovat puhtaina ja valmiina aamua varten.

Siis eikö kuulostakin vähän tyhmältä? Että pese nyt vaatteita ja sheivaa sääriä. Mutta juuri kiireessä ne itsestäänselvät perusjutut vain unohtuvat ja kun unohtuvat, on arki taas vähän hankalampaa.

Eikä kukaan halua arjestaan hankalaa.

 

Liiku niin siedät stressiä paremmin. Yöunien jälkeen sitä tinkii liikunnasta, joka toisaalta on varsinkin stressaantuneena ihan fiksuakin. Jos vapaa-aikaa kuitenkin yhtään liikenee, en usko että kukaan on katunut sen käyttämistä liikkumiseen. Salin skippaamiselle voin vielä näyttää peukkua, mutta älä unohda luonnossa liikkumista tai ihan vain kävelyä raittiissa ulkoilmassa. Parin viikon ajan keho on suorastaan huutanut pääsyä metsään. Jo pienikin kävely luonnon äärellä, meren rannalla tai pikkuisen metsän keskellä, on rauhoittanut levotonta mieltä. Se maadoittaa, ja metsän ja meren tuoksulla on todella jokin oma taikansa. Parasympaattinen hermosto (eli se rauhoittava) ei tunnu aktivoituvan kiireessä millään, mutta luonnossa sille tapahtuu ihmeitä. Viime viikolla lähdin tosiaan sieneen suoraan yliopistolta ja palasin kotiin juuri, ennen kuin ystävät tulivat illalliselle. Ilman tuota parituntista metsässä olisin aivan varmasti ollut hermoraunio ja huonoa seuraa illallispöydässä.

Joskus ajallekin on tehtävä aikaa.

Jo pelkästään rauhallisia luontokuvia katselemalla mieli virittyy vähän erilaiselle taajuudelle kuin siihen kiireen hälinään. Samoin toimii myös rauhallinen musiikki. Rentouttava Morning Coffee -playlist Spotifyssa on kiireisten työpäivieni suosikki jos vaihtoehtona ei ole täydellistä hiljaisuutta.

 

 

Vanha kolmas käskykin sen tiesi. Pyhitä lepopäivä. Raamattu taisi neuvoa pyhittämään sen itse Jumalalle, mutta luulen että hengellisyyttä huomattavasti tärkeämpää on pyhittää se itselle ja omalle hyvinvoinnille.

Varaa ihan totta kalenteriisi lepopäiviä, ja vaikka tekisitkin kotitöitä ja harrastaisit, yritä olla tekemättä sitä kovin tiukalla aikataululla. Suorittaminen pilaa hyvän sunnuntain, mutta sitä se tekee myös lomalle.

 

Eilinen sunnuntai teki keholle ja mielelle niin hyvää, että olin koko illan yhtä hymyä. Vaikka tein paljon, tein silti itselleni mieleisiä asioita. Treenasin, joogasin, uin. Kaikkea rauhallisella temmolla. Kotitöitä juuri sopivasti, niin että tunsin itseni tehokkaaksi, mutta en ylisuorittanut. Raitista ulkoilmaa, ruokaa perheen kanssa harrastusten jälkeen. Ilman pakkoa tehdä yhtään mitään tietyssä ajassa. Tällä rauhalla ja hyvällä ololla jaksan taas tämän viikon kiireet ja uskallan sanoa ei niille menoille, jotka kyllä houkuttelisivat, mutta joiden tiedän sekoittavan taas pakan.

Kun aikaa on rajoitetusti ja tuntuu, että nyt ei kyllä kiinnosta pätkääkään lakata kynsiä, pestä vaatteita saati lähteä metsään, kannattaa vilkaista puhelimen ruutuaikaa.

Thank me later.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ