Viime viikko oli vähän turhankin kiireinen. Tässä viikossa on ikävä kyllä vähän samoja piirteitä ja vaikka kuinka koetankin välttää sit ku -ajattelua, nyt ihan oikeasti huokaisin helpotuksesta kun katsoin kalenteria ja totesin, että tämä viikko enää ja sit helpottaa. Hah, yleensähän juuri silloin eteen tulevat odottamattomat käänteet ja ekstrahommat, mutta ei nyt maalata piruja seinille.

Ihmiset kokevat kiireen eri tavoin ja sietävät stressiä eri tavoin, siksi emme voi yleispätevästi sormella osoittaa että toi ei kiireestä tiedä yhtään mitään, valittaa vaan. Itse luulin vuosia olevani kovin kiireinen ja stressaantunut. Kunnes sain lapsen ja tajusin, miten auttamattoman väärässä olin. Ei minulla ollut lapsettomana aavistustakaan, mitä on oikea kiire ja stressi. Mutta tämäkin on minun kokemukseni. Toiset perheelliset voivat olla aivan eri mieltä, joku lapseton taas vielä kiireisempi. Lempeä maanantaimuistutus, älä kyseenalaista – mieluummin kuuntele ja yritä aina ymmärtää.

 

Kun sitten koet itsesi kiireiseksi, kuten minä tälläkin hetkellä, olen ainakin tämän oman vuosien kokemuksen myötä huomannut muutaman helpottavan keinon. Siksi halusin tänä maanantaina kirjoittaa juuri niistä. Ehkä luet tämän juuri oikeaan aikaan ja tajuat hiljentää, mutta järkevästi. Aina ei kalenteria voi tyhjentää, ei vaikka kuinka mieli tekisi. Arkea voi kuitenkin helpottaa, muutenkin kuin laittamalla kahvinkeittimen ja puurohiutaleet illalla valmiiksi.

 

 

Yöunet ovat ensimmäinen asia joista tekee mieli tinkiä. Se on kuitenkin myös sarjaa ensimmäisiä virheitä, jotka kannattaa välttää. Viime viikolla huomasin univajeen vaikuttavan todella hitauttavasti arkeen. Perusasioissa meni kauemmin aikaa kuin tavallisesti ja tämähän luonnollisesti lisää taas kiirettä, tai sen tuntua. Väsyneenä on vaikeaa olla tehokas, tai edes ajatella tehokkaasti tai loogisesti. Anna itsellesi ja kehollesi kunnon yöuni, tingi sitten melkein mistä tahansa muusta. Väsyneenä kiirettä ja stressiä on vaikeampaa sietää.

 

Pidä huolta kauneudesta. Voi kuulostaa ensin ihan turhalta, mutta varaa ihan oikeasti hetkiä peruskauneudenhoitoon kiireisten päivien keskellä. Sitä paitsi, siisti ja huoliteltu ulkonäkö saa peiliin katsoessa sopivasti huijaamaan, että kaikki sujuu kuin tanssi. Vertaa vain siihen epäsiistiin ilmeeseen. Siisti kulmat, poista karvat, lakkaa kynnet – tai poista ainakin vanhat epäsiistit lakat. Föönaa hiukset tai kiharra ne illalla. Keksi turvakampaus, joka pelastaa aamun hiustenlaitolta (lue edellinen lause, se on oma salaisuuteni). Itseruskettavat tipat yövoiteen seassa pelastavat aamun epätoivoisilta meikkivoidekokeiluilta, eli säästävät aikaa. Älä kokeile uusia vaatteita, vaan kiireessä turvaudu juuri niihin luottovaatteisiin. Huolehdi, että ne ovat puhtaina ja valmiina aamua varten.

Siis eikö kuulostakin vähän tyhmältä? Että pese nyt vaatteita ja sheivaa sääriä. Mutta juuri kiireessä ne itsestäänselvät perusjutut vain unohtuvat ja kun unohtuvat, on arki taas vähän hankalampaa.

Eikä kukaan halua arjestaan hankalaa.

 

Liiku niin siedät stressiä paremmin. Yöunien jälkeen sitä tinkii liikunnasta, joka toisaalta on varsinkin stressaantuneena ihan fiksuakin. Jos vapaa-aikaa kuitenkin yhtään liikenee, en usko että kukaan on katunut sen käyttämistä liikkumiseen. Salin skippaamiselle voin vielä näyttää peukkua, mutta älä unohda luonnossa liikkumista tai ihan vain kävelyä raittiissa ulkoilmassa. Parin viikon ajan keho on suorastaan huutanut pääsyä metsään. Jo pienikin kävely luonnon äärellä, meren rannalla tai pikkuisen metsän keskellä, on rauhoittanut levotonta mieltä. Se maadoittaa, ja metsän ja meren tuoksulla on todella jokin oma taikansa. Parasympaattinen hermosto (eli se rauhoittava) ei tunnu aktivoituvan kiireessä millään, mutta luonnossa sille tapahtuu ihmeitä. Viime viikolla lähdin tosiaan sieneen suoraan yliopistolta ja palasin kotiin juuri, ennen kuin ystävät tulivat illalliselle. Ilman tuota parituntista metsässä olisin aivan varmasti ollut hermoraunio ja huonoa seuraa illallispöydässä.

Joskus ajallekin on tehtävä aikaa.

Jo pelkästään rauhallisia luontokuvia katselemalla mieli virittyy vähän erilaiselle taajuudelle kuin siihen kiireen hälinään. Samoin toimii myös rauhallinen musiikki. Rentouttava Morning Coffee -playlist Spotifyssa on kiireisten työpäivieni suosikki jos vaihtoehtona ei ole täydellistä hiljaisuutta.

 

 

Vanha kolmas käskykin sen tiesi. Pyhitä lepopäivä. Raamattu taisi neuvoa pyhittämään sen itse Jumalalle, mutta luulen että hengellisyyttä huomattavasti tärkeämpää on pyhittää se itselle ja omalle hyvinvoinnille.

Varaa ihan totta kalenteriisi lepopäiviä, ja vaikka tekisitkin kotitöitä ja harrastaisit, yritä olla tekemättä sitä kovin tiukalla aikataululla. Suorittaminen pilaa hyvän sunnuntain, mutta sitä se tekee myös lomalle.

 

Eilinen sunnuntai teki keholle ja mielelle niin hyvää, että olin koko illan yhtä hymyä. Vaikka tein paljon, tein silti itselleni mieleisiä asioita. Treenasin, joogasin, uin. Kaikkea rauhallisella temmolla. Kotitöitä juuri sopivasti, niin että tunsin itseni tehokkaaksi, mutta en ylisuorittanut. Raitista ulkoilmaa, ruokaa perheen kanssa harrastusten jälkeen. Ilman pakkoa tehdä yhtään mitään tietyssä ajassa. Tällä rauhalla ja hyvällä ololla jaksan taas tämän viikon kiireet ja uskallan sanoa ei niille menoille, jotka kyllä houkuttelisivat, mutta joiden tiedän sekoittavan taas pakan.

Kun aikaa on rajoitetusti ja tuntuu, että nyt ei kyllä kiinnosta pätkääkään lakata kynsiä, pestä vaatteita saati lähteä metsään, kannattaa vilkaista puhelimen ruutuaikaa.

Thank me later.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

 

Se tapahtuu väistämättä. Ikkunan läpi lämmittävät auringonsäteet ja vielä valoisat aamut eivät vielä ehkä muistuta siitä, mutta jokainen tänään kalenterin (tai Instagramin) avannut sen tietää. Syyskuu tuli nopeammin kuin uskalsi ajatellakaan ja sen myötä ihan virallisesti syksy. Koska a) inhoan syysvaatteita, takkeja ja neuleita b) en pidä pimeästä enkä kynttilöistä enkä kylmästä ja c) positiivinen mielialani kulkee yleensä käsi kädessä valon määrän kanssa, on tehtävä jotain jo nyt, ettei syksyn pimeys vie mennessään.

 

Kuten eilen jo juhlallisesti julistin, tänä syksynä aion ottaa erilaisen asenteen. Olenhan jo vuosia harjoittanut positiivisuutta, kiitollisuutta, humpuukihoitoja ja kaikkea siltä väliltä. Kyllä me nyt yhdestä syksystä selvitään. Selvitään tietysti, kyse ei ole siitä, mutta olen viime päivinä uhrannut useammankin ajatuksen sille, että teoriassa syksy kai voisi olla myös ihan nautinnollistakin aikaa, sen sijaan että jatkuvasti odottaisin sen päättymistä.

En silti usko hetkeäkään, että joku muka haikailisi joskus syksyn päättymistä.

 

 

Päätin ottaa tälle syksylle teeman. Se olkoon self care syksy. Kesän rilluttelujen jälkeen on korkea aika pitää itsestään aivan erityisen hyvää huolta. Muotisanan self care voi jokainen ymmärtää monella tavalla, mutta omalla kohdallani se koostuu useammasta eri elementistä. Alku aina hankalaa? Aloitin kesätauon jälkeen taas liikunnan ja kuten aina, lihasten rasitus neljästi viikossa sekä säännölliset aerobiset näkyivät ja tuntuivat jo ensimmäisellä viikolla. Tervetuloa kiinteämmät jalat ja hyvä ryhti (lue myös: kireät takareidet ja jatkuva kankeus) ja hyvästi pehmeys ja pöhötys. Muutin kertaheitolla ruokavalion ja toteutin parin viikon detoxin. Nesteet lähtivät yllättävän nopeasti ja kevennetty ruokavalio inspiroi myös tarttumaan vitamiinipurkkeihin, joiden olemassaoloa en kesän aikana edes muistanut.

 

Tämä on itseasiassa ihan ennenkuulumatonta, aiemmin en k o s k a a n unohtanut vitamiineja. Tämänkaltaisia muutoksia nyt kuitenkin tehdä ihan ympäri vuotta, joten en keskity niihin nyt enempää.

 

 

Self care syksyyn kuuluvat myös monet ihan oikeasti ihanat asiat. Liikunta ja terveellinen syöminen ovat toki ihania asioita nekin, mutta niin perusjuttuja ja itselleni jo niin itsestäänselviä juttuja, ettei niillä yhtä syksyä pelasteta. Koska suuret linjat ja isot muutokset ottavat aina aikansa enkä usko että pääni kääntyy syksy loveriksi edes vuodessa, päätin keskittyä pieniin ihaniin asioihin. Kuuluisaa arjen luksusta sain kokea jo viime viikolla kun ex tempore päätin käydä suihkussa pelkässä (tuoksu)kynttilänvalossa. Niin älyttömän pieni, mutta iso juttu. Sen verran skarppasin, että kaivoin ylellisen (lue: sikakalliin) kuorivan suihkugeelin kaapin perältä kerrankin käyttöön ja oikein ajatuksella rasvasin ihon kuorinnan jälkeen paksulla kosteusvoiteella.

 

Tällaisten pienten arkisten, mutta ihanien asioiden lisäksi päätin tehdä vaikka väkisin aikaa kirjoille, siis aivan muille kuin yliopistosta lainatuille kirjoille. Päätin tehdä myös tilaa sille ajatukselle, etten todellakaan tee syksylle mitään to do-listaa joka on täynnä villasukkien neulomista, kurpitsalyhdyn kaiverrusta ja ruskaretkiä. Päätin nimittäin tehdä sitä, mikä tuntuu hyvältä, ei mikä kuulostaa hyvältä tai mikä näyttää hyvältä Instagramissa. Tämä kun voi olla myös mitään tekemättömyyden syksy, jos siltä tuntuu.

 

Viime sunnuntaina halusin ihan yhtäkkiä sienimetsään ja sain houkuteltua mukaan ystäväni joiden kanssa olimme sopineet treffit aivan muualle kuin metsään. Kaikki nauttivat ja oli kuulkaa alkusyksyä parhaimmillaan. Kannatti uskoa intuitioon.

 

 

Arjella on kuitenkin petollinen tapa vain hujahtaa ohi ja tunnit, päivät ja viikot kuluvat ilman, että huomaa edes vaihtaneensa vaatteita lämpimämpiin. Tämä ei toisaalta ole millään lailla huono asia, mutta kun nyt kerran päätin muuttaa asennettani tätä syksyjuttua kohtaan, yritän edes vähän pysähtyä ja etsiä niitä hyviä hetkiä ja entistä enemmän yritän kuunnella, mitä minä tarvitsen juuri nyt. Sillä kun oikeasti opettelee kuuntelemaan mieltä ja kehoa, huomaa että lopulta se kuuluisa hyvinvointi on juuri niihin tarpeisiin vastaamista. Vaatii harjoittelua, sillä tottakai jokainen meistä kuvittelee mieluummin tarvitsevansa lepoa ja herkkuja kuin detoxia ja hikiliikuntaa. Aivot, ne mestarilliset mukavuudenhaluiset huijarimme.

 

Tarve voi olla mitä tahansa, suurta tai pientä. Yhtenä päivänä sitä tarvitsee halauksen ja seuraa, toisena tyhjän paperin, kynän ja hiljaisuutta. Joskus iskee suuri tarve järjestää tyttöjen ilta, anna mennä. Seuraavana iltana tarvitset luultavasti raitista ilmaa ja kevyen lenkin. Joku tarvitsee uuden työpaikan, toinen aivan uuden alun. Ota riski, hae opiskelemaan, vaihda asuntoa. Kuuntele, mieti, ja toimi.

 

Syksy on itseasiassa aika ihanaa aikaa rakastua. Saa olla rauhassa pimeässä, sulkeutua pois muulta maailmalta. Eikä tarvitse rakastua edes kehenkään ihmiseen, sillä yhtä lailla voi rakastua itse elämään. Ehkä sitä yritän nyt itse. Tämän lauseen kirjoittaessani muistin sotkuisen tiskipöydän, ne liian vaikeat legot jotka joudun aina kasata itse, väsymyskiukut, nälkäkiukut, treeneistä kipeät lihakset, deadlinet ja autolla ajamisen pimeässä vesisateella, tietyömaan keskellä. On hirveän paljon helpompaa kuvitella, että on hirveän paljon helpompaa rakastua ihmiseen kuin elämääni syksyllä.

 

 

Ja juuri siksi on tehtävä jotain. Ettei arki tuntuisi seuraavaa kolmea kuukautta siltä, että se on yhtä kaaosta matkalla kohti pimeyttä. Ensi viikolla saan vapaan (tyttöjen) viikonlopun. Varasin myös lennot aurinkoon. Ostin uuden neuleen ja päätin pitää tiukasti kiinni treeniohjelmasta. Hemmottelen itseäni puhtailla lakanoilla, vähän paremmalla kahvilla ja aamukävelyillä. Ne ovat niitä asioita, joista arjen keskellä nautin. Minulle vaikeimpana vuodenaikana keskityn erityisen paljon olemaan kiitollinen niistä pienistä hyvistä asioista, mutta annan tilaa myös sille vittuuntumiselle, jos siltä tuntuu. Lupaan olla mahdollisimman paljon ulkona ja ikuistaa syksyn värejä, mutta jos kurpitsalyhdyn kaiverrus ei kiinnosta, silloin se ei kiinnosta. Jos haluan lukea kirjaa laventelintuoksuisessa makuuhuoneessa, luen.

 

Vaikka verhoankin kehoni paksujen vaatekerrosten alle, en aio lakata huolehtimasta itsestäni syksylläkään. Yhtä lailla ne karvat kasvavat ja kynsilakat lohkeilevat syksylläkin. Ihminen on paljon enemmän kuin se, mitä ulospäin näkyy. Kauniit alusvaatteet, hoidettu iho ja sisältä hyvinvoiva keho vaikuttavat paljon enemmän mieleen ja niihin aivoihin, kuin osaamme näin äkkiseltään edes kuvitella.

Tärkein ihminen jota aion tänä syksynä miellyttää, olen minä itse. Varsinkin äitinä sitä antaa itsestään niin paljon muille, että polttaa itsensä loppuun tiskipöytien ja sateisten tietyömaiden keskelle lähes huomaamattaan. Ehkä tämä syksy 2021 jää mieleen sen ansiosta, että vihdoin tuli se oikea aika huolehtia itsestään?

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ