Vuoden alussa alkoivat hyvinvointipaineet kasvaa. Yhä useamman kädestä löytyy urheilukello, ostoskorista nettivalmennus ja kärrystä vihreitä vihanneksia. Yhä useampi juoksumatto ja crosstrainer liikkuvat tälläkin hetkellä, aamuisin sekoitellaan chiapuuroja ja sitruunavesiä. Illallispöytien sijaan varataan joogaa ja lesmillssejä, cocktailit ovat vaihtuneet smoothieen. Punnerretaan, kyykätään, juostaan, hiihdetään ja päivitetään siitä someen. Unohdin listata vielä unen tarkkailun, kellot, sormukset ja sovellukset mittaavat tietenkin sitä jatkuvasti. 

 

 

Kirjoitin Instagramissa siitä, kuinka omaa elämäntapaani on kritisoitu siitä, että kiusaan ja näännytän itseäni. Sitä pidetään kärsimyksenä ja nyt lomaillessani olen saanut viestejä siitä, kuinka mun pitäisi levätäkin välillä eikä aina olla pakottamassa itseäni liikkumaan. Tämä esimerkiksi sen jälkeen, kun olin laittanut storyn, jossa olin salilla 32 asteen lämpötilassa treenaamassa. Tällainen elämäntyyli nähdään helposti kurinalaisena suorittamisena, jota noudatetaan vain tavoitteiden saavuttamiseksi. Tavoitteiden, jotka yleensä liittyvät ulkonäköön tai esimerkiksi kilpailemiseen. Ajatellaan, että minun on pakko esittää hyvinvoivaa ja päivittäin tunkea story täyteen hyvinvointijuttuja, joogaa ja aikaisia herätyksiä. Nähdään, etten nauti elämästä ja lomailusta.

 

 

Tuon kuitenkin ihan tarkoituksella esille sen, etten juo alkoholia lomalla, herään aikaisin ja liikun paljon, myös näissä trooppisissa olosuhteissa. Sillä olen onnistunut inspiroimaan myös muita. En missään nimessä halua luoda paineita, jos tällainen elämäntyyli ei tunnu omalta, ei sitä pidä missään tapauksessa noudattaa. Jos haluat nauttia lomastasi vain maaten ja vaikka juhlien, tee sitä mikä tuntuu sinusta hyvältä. Kuitenkin itse elin aina ennen muiden odotusten mukaan. Lomaan kuului alkoholi, ja sitä kului. Salilla en käynyt koskaan reissuissa. Joskus saatoin hölkkäillä lenkin tai pari, mutta liikkumisesta puuttui säännöllisyys ja johdonmukaisuus. Lomalla kärsin aina vatsan ja kasvojen turvotuksesta sekä päänsärystä ja loman jälkeen tuntui, että tarvitsen saman verran lomaa kotona, että jaksan hypätä taas arjen oravanpyörään kiinni. Loma ei todellakaan ollut loma. Ja ihan oikeasti luulin rentoutuvani ja lomailevani täysillä.

 

Nyt kun olen todella ladannut akkuja, oikein odotan arjen alkamista ja rutiineja kotona. Meillä on ollut täälläkin todella säännöllinen rytmi, herätään joka aamu kuuden-seitsemän välillä ja mennään illalla ajoissa nukkumaan. Syödään samoihin aikoihin ja voidaan kaikki todella hyvin. Se sopii meille. En väitä, että se olisi oikea tapa sinulle ja tiedän itsekin toisinaan tarvitsevani sellaisen täydellisen irtioton, jossa voin olla vaikka useamman päivän drinkkilasi kädessä ja nauttia elämästä eri tavalla. Sitä ei tapahdu usein, mutta kun tapahtuu, tiedän että se on enemmän kuin paikallaan.

 

 

Elän terveellisesti, syön hyvin ja liikun paljon, koska pidän siitä kaikkein eniten. Rakastan, ja kehoni rakastaa rutiineja ja säännöllisyyttä. Minulle on kaikkea muuta kuin kärsimystä nousta aikaisin, venytellä tai joogata ja valmistaa kiireetön, terveellinen aamiainen kotona vaikka saisin vielä nukkua. Toki ensimmäinen ajatus toisinaan aamulla on, että olisipa ihanaa jäädä tähän sänkyyn vielä selaamaan puhelinta tai torkuttaa hetki. Kuitenkin kun saan ensimmäisestä hyvästä ajatuksesta kiinni, kuten lattialla odottavasta joogamatosta ja lähdöstä ilman kiirettä, saan itseni ylös ja olen tyytyväinen ja kiitollinen siitä, että tein sen mitä suunnittelin illalla. Väsymys saa ihmisen tekemään usein erilaisia valintoja, mitä tekisin virkeänä. Jokainen varmasti tietää, kuinka illalla on täynnä virtaa ja ajatus kulkee. Varataan aamulle barretunti ja kellon soidessa perutaan varaus. Nukun mieluummin. Herätessä tunnin-parin päästä harmittaa, miksen mennyt.

 

Minulla ei ole erityisen hyvää itsekuria, haluan vain tehdä hyviä valintoja koska niistä tulee hyvä olo. Kun ymmärsin, että en todellakaan ole tylsä jos haluan aikaisin nukkumaan ja skippaan kaikki turhat kissanristiäiset sen takia, ettei treeniviikkoni ja yöuneni viikottain häiriinny, aloin voida paljon paremmin. Se lisäsi myös itsevarmuuttani ja nyt olen valmis jakamaan tätä hyvää oloa, ja rohkeutta tehdä hyviä valintoja, myös muille. Elämäni saattaa kuitenkin näyttäytyä suurena hyvinvointishowna heille, jotka eivät vielä ole löytäneet hyvää oloa omasta elämästään.

 

 

Suorittamisesta puhutaan jo kyllästymiseen asti. Eikä ihme, onhan suomalaiseen kulttuuriin iskostunut suorittaminen ollut monelle iso ongelma ja hyvinvointia haittaava tekijä. Suorittaminen on ajanut burnouteihin ja mielenterveysongelmiin. Välillä mietin jotain oikein hyvinvointia täynnä olevaa päivääni ja sen jakamista somessa, pelkään sen aiheuttavan paineita muille. Sillä en missään nimessä halua, että kukaan saa suorituspaineita minun hyvinvoinnistani. Matka tähän on ollut pitkä, mutta oman hyvinvointipäiväni sisältö ei tarkoita automaattisesti jonkun toisen kokemusta hyvästä olosta ja mahtavasta superpäivästä. Haluan inspiroida, en luoda paineita. Ero hyvinvointitrendien täyttämässä somemaailmassa on kuitenkin hiuksenhieno.

 

Aina ennen unohtaessani urheilukellon salikassista tai hiihtoladulta, ärsyynnyn hetkeksi. Nyt en voi tallentaa tätä liikuntasuoritusta ja kello luulee minun treenanneen vähemmän. Heh. Pikkuveljeni muistutti, että sama lenkkihän se on, oli kelloja tai ei. Ja niinhän se on. Nykyään käytän urheilukelloa oikeastaan pelkän sykkeen mittaamiseen ja siihen, että voin esimerkiksi vuoden päästä verrata, onko juoksutehossani tapahtunut muutosta. Unta en ole koskaan tarkkaillut, luotan olooni aamulla. Keho kertoo, onko se levännyt tarpeeksi. Sen sijaan lyhytaikaiset mittaukset, kuten suomalainen Firstbeat, antavat vähällä vaivalla arvokasta tietoa kehon toiminnasta.

 

 

Hyvinvointi ei kuitenkaan ole suorittamista. Se on elämäntapa, joka tulee osaksi elämääsi vähitellen, kun annat sille mahdollisuuden ja teet sille tilaa. Se edellyttää valintoja ja vanhoista tavoista luopumista, mutta antaa lopulta paljon enemmän. On tärkeää myös muistaa, että hyvinvointi ei tarkoita pelkkiä hyviä päiviä, pelkkää positiivisuutta ja hyvänolontunnetta. Elämään kuuluvat negatiiviset tunteet, ne on otettava vastaan ja niitä on ymmärrettävä. Niitä on meillä kaikilla. Kiukkua, alakuloa, surua, turhautumista, ikävää, vihaa, häpeää, katumusta, katkeruutta ja kateutta. Niitä täytyy ymmärtää, ne ovat osa elämää. Ja jos välillä iskee makeannälkä ja sorrut herkutteluun tai viinilasilliset lähtevät lapasesta, mitä sitten. Epäonnistumiset ja virheet kertovat siitä, että ainakin yritit. Ihminen voi kuitenkin parhaiten silloin, kun ei suorita mitään.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

The problem is, that you think you have time. Buddhalainen viisaus, jota yritän aina aika ajoin palauttaa mieleeni. Kuten Instagramissa kerroinkin, tänään on tasan 10 vuotta siitä, kun isäni kuoli. Äkillisesti, viisikymppisenä, terveenä juuri lääkärissä käyneenä. Sydän petti, kammiovärinä keskellä yötä isän nukkuessa. Puolitoista vuotta aiemmin menetin 45-vuotiaan äitipuoleni. Nuo hetket opettivat, ettei sitä aikaa ehkä olekaan. Isän kuolemaa seuraavana kesänä ostin halpahallin kassalta kortin jääkaapin oveen. Tärkeintä ei ole paljonko elämässäsi on päiviä, vaan paljonko päivissäsi on elämää.

 

 

Aloin elääkin siten. Otin ihan hassuja riskejä, perustin oman yrityksen hetken mielijohteesta, vietin yhden elämäni hauskimmista kesistä, annoin itseni ihastua sen kummempia miettimättä moneenkin kertaan, tanssin ja lauloin usein aamuun asti. Aloin tehdä päätöksiä, jotka tuntuivat hyvältä. Väliin mahtui vähän kehnompikin ajanjakso vaikean ihmissuhteen takia, mutta siitäkin otin opikseni. Sain yllätyslapsen, muutin ja otin suuria riskejä. Hyppyjä tuntemattomaan, ja toteutin ex tempore -ideoita. Nykyään äitinä tietysti vähän varovaisemmin, mutta viimeisen kymmenen vuoden teot ovat saaneet minut elämään. Minulla on kiikkustuolissa jo nyt niin sellaista muisteltavaa, että varmaan vähän itseäkin hirvittää kun ajattelen – jos vain sinne asti pääsen. Parasta on tunne, että jos nyt kuolisin, olisin todella elänyt kaikkien näiden vuosien edestä ja vähän enemmänkin.

 

Luulemme, että meillä on aikaa. Itsekin lykkäsin moneen kertaan unelmieni toteuttamista. Ehtiihän sitä, Miksukin on vielä niin pieni, onhan tässä aikaa, nyt ei vaan jaksa. Kunnes päätin, että nyt on tehtävä jotain. Elämä oli pitkään ikään kuin paikoillaan, viime vuoden aikana halusin siihen muutosta. Elämäntavat menivät uusiksi. Ajatukset ja arvot siinä samassa. Voihan se olla vain sitä, että olin vasta nyt valmis tekemään asioita unelmieni eteen, tai sitten oikeasti sain itseäni vihdoin niskasta kiinni laiskottelun ja mukavuudenhaluni jälkeen. Kuka tietää. Mutta sen tiedän, että aikaa emme saa mistään lisää.

 

Elä. Kerro että rakastat, sano kaikki mitä haluat. Toteuta se unelmasi, tai tee ainakin suunnitelma milloin sen teet. Viikot, kuukaudet ja vuodet lipuvat ohi nopeammin vuosi vuodelta. Aloita elämänmuutoksesi pienin askelin tänään, vaihda alaa, jätä huono mies, pidä se yllätyslapsi. Sinä selviät, sinä elät. Toivon koko sydömestäni, että osaisit tehdä asioille jotain ennen kuin on liian myöhäistä. Ajattelin vuosia, miten paljon jäi sanomatta. Se on ehkä musertavinta kuolemassa, tiesikö hän että ajattelin näin? Uskon, että tiesi. Hyvää vuosipäivää sinne johonkin, iskä. Suru ei häviä koskaan, mutta nyt sen kanssa jo elää ihan hyvin.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian

 


 

Ystäväni kysyi vinkkejä sokeririippuvuudesta pääsemiseen. Ensimmäinen, joka tuli mieleeni oli itselleni toimiva kikka, jota käytän aina silloin kun sokerihiiri aivoissani on päässyt valloilleen. Kaksi viikkoa täysin ilman sokeria ja sen jälkeen pahin koukku on selätetty. Tämänkin jälkeen joudun kuitenkin entisenä sokeririippuvaisena tiedostamaan jatkuvasti, että nyt jos syön paljon valkoista sokeria sisältäviä karkkeja, suklaata tai vaikka leivonnaisia, riippuvuus palaa aina uudelleen ja uudelleen. Parin viikon totaalilakko sokerista kuitenkin auttaa katkaisemaan kierteen ja sen jälkeen on mahdollista syödä vaikka pala pullaa tai pieni määrä suklaata silloin tällöin, ilman että siitä tulee ongelmaa ja jokapäiväistä.

 

 

Ongelma ei ole kuitenkaan aina niin helppo ratkaista. Ihmismielelle on tyypillistä hakea helppoja ratkaisuja, joskus jopa maksetaan valtavia summia vippaskonsteista, kun mieli ei suostu uskomaan, että ihan perusjutuilla siitä pääsisi kun vain malttaisi ja antaisi itselleen mahdollisuuden myös epäonnistua. Pätee moneen muuhunkin kuin vain makeanhimosta toipumiseen. En minäkään päässyt irti sokerista heti kun halusin. Päivä ilman kaupan karkkihyllyä tuntui todella tuskalliselta. Päätin olla viikon ilman sokeria, mutta tuon viikon aikana ajattelin vain sitä, miten ihanalta se pantteripussi ja Fazerin sininen maistuvatkaan viikon lakon jälkeen. En pystynyt kuvittelemaan, että olisin lopullisesti ilman sokeria. Olin suorastaan seitsemännessä taivaassa, kun söin yksinäni kokonaisen marjapiirakan tai mutakakun ja jäätelöpaketin. Sen jälkeinen olo olikin kaikkea muuta. Sokerikoukuissani kävin iltaisin läpi kaappeja ja söin aivan kaikkea makeaa, mitä ikinä keksinkään.

 

Sokeririippuvuus on riippuvuus siinä missä muutkin addiktiot. Siitä eroon pääsemiseksi voidaan tarvita joskus jopa ammattilaisen apua. Jopa Minnesota-hoidon mallia on käytetty sokeririippuvuuden hoitoon. Jo 1970-luvulla varoitettiin sokerin vaarallisuudesta, mutta kulutus on vain lisääntynyt. Mieli on kuitenkin lopulta se, joka tekee sen työn ja pääsee eroon riippuvuudesta. Jos kärsit makeanhimosta ja olet koukussa sokeriin, kysy itseltäsi miksi haluan eroon sokerista? Tämä on sama, kuin miksi haluaisin vaikkapa harrastaa säännöllistä liikuntaa. Jos syy on pelkästään ulkonäkö, sokerilakkosi ei ehkä kestä kauaa ja suhtaudut siihen alunperinkin negatiivissävytteisesti. En saa syödä sokeria, sillä lihon tai en laihdu. Miksi haluat laihtua tai pysyä hoikkana? Ulkonäkösi takia luultavasti kyllä, mutta jos pystyt mainitsemaan muita syitä, sokerilakkosi tai laihtumisesi onnistuu helpommin.

 

No, tämä ei ole varsinainen pointti ja ratkaisu sokerista vierottumiseen. Sokeri on monelle lohtu, tapa palkita itsensä, lisätä mielihyvää ja keino nauttia. Samalla ihanan makea sokeri kuitenkin koukuttaa syöjänsä aivot ja mielihyvä muuttuu äkkiä jopa kiukuksi verensokerin heittelyjen takia. Ja lopulta tuo herkkusi muuttuu kehossasi ylimääräiseksi rasvaksi. Sokeri nähdään siitäkin huolimatta ihanana asiana, eikä siitä haluta eroon. Sokerilakko nähdään tuskallisena ja hetkellisenä, kunhan nyt kaksi viikkoa pystyn olla syömättä, sitten sitä saa taas. Ja noidankehä kohti uutta sokerikoukkua on valmis.

 

Kun näet sokerista irtautumisen positiivisena asiana, se onnistuu. Haluan eroon sokerista, koska se ei tee minulle hyvää. Näet positiivisena ilman sokeria olemisen ja silloin onnistut helpommin. Vaikka tiedät, että aivosi haluavat sokeria, mielesi pystyy kuitenkin vastustamaan tätä mielitekoa. Onnistut kerta toisensa jälkeen ja näet itsesi onnistujana, et kärsijänä joka joutuu kitkuttelemaan päivästä toiseen ilman ihanaa, mieltä nostattavaa sokeria. Samalla alat huomaamattasi tehdä luultavasti muitakin hyviä muutoksia ruokailutottumuksiisi, liikkumiseesi ja toimimaan kaikin puolin paremmin terveytesi edistämiseksi. Kun pahin sokerikoukku on taittunut, voit huoletta juhlissa syödä kakkua, maistaa töihin tuotuja herkkuja ja syödä toisinaan jälkiruokaa ravintolassa. Silloin maltat jättää ne yhteen kertaan. Toisaalta taas, kun siitä koukusta pääsee eroon, ei välttämättä halua sokeria ollenkaan. Edes pieniä määriä.

 

Sokeririippuvuudesta eroon pääsemiseksi auttavat myös luontaisesti makeat sokerin korvikkeet kuten taatelit, hunaja, kookossiirappi, kookos ylipäätään, vaahterasiirappi lisättynä erilaisiin ruokiin sekä monipuolinen, tarpeeksi proteiinia ja hitaita hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio. Liikunta auttaa myös ehkäisemään makeanhimoa, samoin runsas vedenjuonti. Kun päivän täyttävimmät ateriat ovat aamiainen ja lounas, illalla ei iske se ärsyttävä pikkunälkä. Banaani ja pähkinät ovat hyviä terveellisiä välipaloja, ne pitävät verensokerin pitkään tasaisena ja makeanhimo ei iske. Suurin tekijä on kuitenkin mielesi muuttaminen. Sokeri ei tee sinulle, eikä kenellekään hyvää. Niin hyvää kuin se onkin.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian