Moni pelkää elämänmuutosta, erityisesti silloin kun siihen liittyy pienikin painonpudotus, jo senkin takia, ettei halua luopua herkuista. Karkit, jäätelöt, sipsit, limut, leivonnaiset ja roskaruoka maistuvat ihanalta, kyllä. Ja vaikka usein tiedämmekin, että epäterveelliset herkut sisältävät runsaasti rasvaa ja sokeria jotka aiheuttavat suurta himoa ja suoranaista riippuvuuttakin, syömme niitä silti koska ne ovat hyviä. Ohjeistan ravintovalmennusasiakkaitani yleensä niin, että jos herkun jälkeen on vielä hyvä olo, voi sitä satunnaisesti syödäkin. Vaikka samaan aikaan pudottaisi painoa ja eläisi kaikin puolin terveellisesti.

 

Kuulostaapa helpolta. Eli karkkipussista ei tule huonoa oloa, päinvastoin. Syöt niitä kahdesti viikossa. 2 x 350 kcal = 700 ylimääräistä kaloria viikkoon. Kilon painonnousuun tarvitaan keskimäärin 7 000 kcal. Kaksi karkkipussia viikossa tekee kymmenessä viikossa sen kilon. Karkkipussin sokerimäärä luultavasti koukuttaa ja niinä viitenä päivänä kun karkkia ei syö, tekee kuitenkin mieli jotain makeaa. Sitä saattaa syödä myös huomaamatta, pieniä määriä päivässä, mutta isoja määriä viikossa, saati kuukaudessa.

 

 

Herkuista ei kuitenkaan tarvitse luopua kokonaan. Etenkin runsaasti liikkuva ihminen voi syödä herkkuja silloin tällöin. Mutta riittäisikö kuitenkin hieman pienempi määrä? Kokosin tähän alle vinkkejä siihen, kuinka herkut voidaan pitää ruokavaliossa, mutta samalla säilyttää oma ihannepaino tai jopa pudottaa sitä. Kun terveellisistä elämäntavoista alkaa tulla rutiini, ei herkkujakaan tee enää juuri koskaan mieli. Säännölliset ateriavälit pitävät verensokerin tasaisena ja se pahin makeanhimo tai iltanälkä katoaa usein sen myötä kokonaan.

 

♥ Pienennä herkkujen annoskokoja, ihan minimiin. Harjoita itsekuria äläkä anna sokerihimolle valtaa. Jos tiedät itsekurisi ryömivän pohjamudissa, on parempi pitää totaalitauko sokerista ja rasvasta. Jo kahdessa viikossa pahimmasta koukusta pääsee yli ja sen jälkeen määrät on helpompi pitää pieninä.

 

♥ Jos ajattelet, että voit syödä mitä tahansa kunhan vain liikut runsaasti, muista että saat juosta tunnin ennen kuin karkkipussin kalorit on kulutettu. Suklaalevy vaatii jo kolme tuntia juoksua. Ruokavalio on huomattavasti ratkaisevammassa asemassa painonhallinnan kannalta kuin liikunta, vaikka molemmat hyvin tärkeitä ovatkin.

 

♥ Pidä kiinni säännöllisestä ateriavälistä ja koosta ateriasi oikein (hiilarit, proteiinit, rasvat) jotta nälkä ja makeanhimo ei iske. On uskomatonta, että ruoka-ajoilla ja aterian koostamisella voidaan poistaa vuosien iltanälkä ja suuri sokerihimo. Jos et tiedä kuinka ruokavalio tehdään ”oikein”, teen ravintovalmennuksia etänä ja autan sinua mielelläni onnistumaan.

 

♥ Kokeile terveellisiä herkkuja ja löydät varmasti edes jonkin vaihtoehdon sokerille ja kovalle rasvalle. Edelleen suosikkikeinoni makeanhimon karkoitukseen jos sellainen joskus sattuu jostain syystä iskemään, on banaani pilkottuna paloihin + ruokalusikallinen maapähkinävoita.

 

♥ Pidä kevennysviikkoja treenistä tai tiukasta ruokavaliosta aina silloin tällöin (noin 2-3 kuukauden välein) ja nauti silloin hyvällä omallatunnolla herkuista. Olo on luultavasti niiden jälkeen niin ällö, ettet halua syödäkään enää suuria määriä sokeria ja rasvaa.

 

♥ Pidä tavoite kirkkaana mielessä. Onko se herkkujen aiheuttama hetkellinen hyvä olo vai kenties tyytyväisyys onnistuneesta painonpudotuksesta? Luultavasti priorisoit jälkimmäisen tärkeämmäksi.

 

Herättikö tämä ajatuksia tai kysymyksiä? Miten sä herkuttelet?

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

 


 

Jooga on tavalla tai toisella ollut osa elämääni jo pitkään. Joskus jäänyt vähemmälle, joskus matolla on vietetty monta aamua putkeenkin. Siksi tuntuukin vähän hassulta kirjoittaa, että vasta nyt ymmärrän, kuinka en ole ollut valmis joogaan aiemmin. Olen valmis joogaan vasta nyt. Sain äidiltä joululahjaksi joogakortin ja aloitin pitkästä aikaa ohjatuilla tunneilla käymisen. Joogan vaikutus on ollut lyhyessäkin ajassa aivan uskomaton.

 

 

Tätä parempaa tapaa huoltaa kehoa ei olekaan. Olen nykyään surkea venyttelemään, mutta joogatunnilla sen sijaan pitkät ja rauhalliset venytykset asanoissa ovat parasta. Kun se tehdään vielä ohjatusti ja hitaalla temmolla, aina sen hetkistä oloa kuunnellen, on venytys samalla myös tehokkaampi kuin se kotona kylmiltään telkkarin edessä tehty.

 

Kahdessa viikossa liikkuvuuteni on alkanut palata taas sinne, mitä se oli ennen kovatehoisen saliharjoittelun aloittamista. Aluksi ihoni reagoi joogaan ja sain pieniä atooppisia ihottumaläiskiä otsaani. Niin tapahtuu aina silloin, kun elämässä tapahtuu muutoksia. Heräsin aluksi myös muutamana yönä siihen, että olin aivan hiestä märkä. Jooga vaikuttaa positiivisesti hormonitoimintaan tasapainottaen sitä, joten hikoilu johtui luultavasti juuri siitä. Ensimmäisten joogatuntien jälkeen olo oli aamuisin myös flunssainen, jonka sanotaan johtuvan joogan puhdistavasta vaikutuksesta.

Olen joogannut intensiivisemmin nyt kaksi viikkoa ja tulokset näkyvät myös salilla. Toki kevennysviikolla oli varmasti myös vaikutusta, mutta liikkuvuus on nyt aivan erilaista kuin vaikkapa tammikuun alussa ja kireydet lihaksista ovat kadonneet lähes kokonaan.

 

 

Mutta mitä tapahtui mielelle? Ylikierroksilla käyvät ajatukset ovat rauhoittuneet. Edelleen stressitasot nousevat aika ajoin, mutta viimeistään jokaisella yin-tunnilla olen palannut taas maanpinnalle.

Kuten alussa kirjoitinkin, koen vasta nyt olevani valmis joogaan. Aiemmin hain joogasta salitreenin veroista rasitusta, mikä toisaalta on sekin hyvä, mutta ei silloin kun käy siellä salilla jo muutenkin neljästi viikossa. Nyt kun jooga on itselleni nimenomaan vain kehonhuoltoa, saan siitä paljon enemmän irti. Suorituskeskeisyys on kadonnut ja kehon ja mielen yhteys sekä hengityksen merkitys on vahvistunut, tai oikeastaan voisi sanoa että jopa löytynyt.

Ja se on ihanaa.

 

Jos olet jo käynyt jonkin verran tunneilla, mutta pysynyt tutumpien joogamuotojen kuten astangan, vinyasan ja hathan parissa, suosittelen lämpimästi antamaan mahdollisuuden ilmajoogalle. Liinan kanssa tehtävä harjoitus avasi kehoni aivan uudella tavalla. Liinassa roikkuessa tuntui kuin olisi ollut vedessä. Uskomaton rauha ja keveys valtasi mielen. Keho liikkui ennennäkemättömällä tavalla ja liina antoi tukea vaikeimpiinkin asanoihin. Rentouttavaa, mutta tehokasta. Seuraavana aamuna olin niiiin kipeä! Lantion ja lonkkien seutu avautui ja aivan kuin olisin tuntenut liinan vielä ympärilläni. Kivut lähtivät kuitenkin päivässä. Ilmajoogassa aloittelijakin taipuu uskomattomiin riipuntoihin, eivätkä ne edes pelota lempeän ohjaaajan läsnäollessa.

Kokeneelle joogaajalle ja meditaatiota harrastaville jooga nidra, eli joogin uni, on elämys. Itse olin sen jälkeen jotenkin poikkeuksellisen rentoutunut ja ohjaaja kertoikin harjoituksen vastaavan noin neljän tunnin unta. Upea kokemus kaikin puolin.

Mikä on sun lemppari joogatunti?

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

Sisustustilini löydät sieltä @ourhometour

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ


 

Pystytkö sanomaan tuon lauseen niin, että se tulee suoraan sydämestäsi? Tiedän, meidän sukupolvelle se on hankalaa. Otsikon lauseessahan on ristiriita, johon olen törmännyt monissa hyvinvointi- ja ravintoasioihin liittyvässä keskustelussa. Varsinkin nyt, kun olen itse alaa opiskellut. Miksi tehdä saati myydä ravintovalmennuksia, jos ajattelee että jokainen on tarpeeksi juuri sellaisena kuin on? Miksi hehkuttaa tietämystään kuinka saada pois ne viisi viimeistä kiloa, kun pitää jokaista kehoa ihan yhtä upeana. Täytyy itseasiassa sanoa henkilökohtainen mielipiteeni naiskehosta, nimittäin minun mielestäni kaunein naiskeho on jotain aivan muuta kuin se kuuluisa nollakoko. Näen huomattavasti viehättävämpänä pienen ylipainon kuin pienen alipainon eikä esimerkiksi oma kroppani vastaa sitä kehoa, jota itse pidän kaikkein kauneimpana. Jos mitään kehoa nyt voi pitää toista kauniimpana. Upeita ja yhtä arvokkaita kaikki.

 

 

Silti, teen ravintovalmennuksia. Autan ja neuvon enemmän kuin mielelläni jos joku haluaa pudottaa painoa. Minulla ei ole mitään väliä miltä ihminen näyttää. Mutta haluan auttaa ihmisiä voimaan paremmin. Jos voit nyt hyvin, painosta tai kehonkoostumuksesta huolimatta, ihan mahtava juttu. Silloin en lähtisi sinuna muuttamaan mitään. Liian moni lähtee tekemään muutoksia esimerkiksi treeniin ja ruokavalioon silloinkin, kun he kokevat olonsa hyväksi ja ovat lähtökohtaisesti terveitä ja tyytyväisiä itseensä ja kehoonsa. Eri asia toki silloin, kun voi tavallaan ihan hyvin, mutta tuntee silti jossain sisimmässään haluavansa jotain muuta. Minäkin olin sellainen. Kunnes vein hyvinvointi uudelle tasolle. Nyt en muuttaisi sen osalta mitään.

 

Juttelin erään terapeutin kanssa tästä. Että onko minulla edelleen vääristynyt suhde ulkonäkööni ja painooni, haenko edelleen hyväksyntää muilta ihmisiltä ja verhoan sen jotenkin kummallisesti muka hyvinvointi-innostukseeni vai kärsinkö ehkä tietämättäni ortoreksiasta ja samalla tyrkytän vahingollista ajattelutapaa muillekin. Vastaus oli että en. Pidän vain huolta itsestäni ja äärimmäisen myötätuntoisena ihmisenä haluan jakaa sitä samaa hyvää oloa myös muille. Luojan kiitos, vastaus oli suorastaan täydellinen.

 

 

Muutos ulkonäössäni ei ole ehkä ollut iso (no minulle kyllä), mutta muutos olossa on se, joka saa minut päivä toisensa jälkeen valitsemaan ruoat fiksusti. Nykyään siitä on tullut toki jo rutiini ja mieleni tekee valintansa lounasbuffetissa lähes itsekseen. Voin niin paljon paremmin kun syön oikein. En ole koskaan väsynyt – paitsi viime jouluaattona, olisin voinut nukkua koko päivän. Arvaatte varmaan, miksi. Olen täynnä energiaa, vain harvoin kärsin turvonneesta olosta, nukun hyvin ja mieleni voi hyvin. Treenaan toisinaan aika kovaakin siksi, että haluan olla vahva. Haluan ylittää itseni, yllättää että minä, se entinen siimajalka ja narukäsi, kyykkään kokoisekseni aika isoilla painoilla ja vedän maastakin ihan reippaasti. Penkkipunnerrusta inhoan edelleen. Ulkonäkö muokkautuu siinä sivussa, mutta tärkeintä on aina olo. Moni taas saa ulkonäön muokkaamisesta sitä kauan kaivattua itsevarmuutta, jolloin syömisen ja liikkumisen suurin vaikutus on ollut lopulta kuitenkin psyykkinen. Se voi olla alkusysäys ja lopulta wellnesselämäntapa vie mennessään ja koukuttaa nimenomaan niiden psyykkisten vaikutustensa ansiosta.

 

Kannattaa opetella tunnistamaan, mikä on oikeasti hyvää oloa, mikä valheellista sellaista. Esimerkkinä oma pizzailta. Olen ollut jonkin aikaa pienillä plussakaloreilla, sillä laihduin aiemmin omasta mielestäni vähän liikaakin ja halusin kohottaa voimatasojani nyt ihan kunnolla. Se ei onnistu kitudieetillä. No, vaikka olen plussakaloreilla, syön kuitenkin täysin sitä samaa terveellistä ruokaa kuin aiemminkin. Aika ajoin on kuitenkin oikein sallittu cheat meal joka sattui nyt olemaan pizzaa. Ja nutellapizzaa, jälkkäriksi. Maistui taivaalliselta, mutta onni ja hyvä olo kesti aina sinne viimeiseen suupalaan asti. Ja se oli siinä. Jäljellä samantien alkanut ällöttävä olo, turvonnut vatsa ja koko illan vaivannut väsymys. Vaikka pizza oli olevinaan niin hyvää ja muka niin nautin elämästä sillä hetkellä. Vastaavasti valitessani ravintolassa fiksumman annoksen, nautin herkullisesta ruoasta, ravintolamiljööstä ja olosta hyvän ja ravitsevan ruoan jälkeen. Oikeanlainen ruoka tuntuu hyvältä tunnin kuluttua ja vielä seuraavana päivänäkin. Kannattaa myös muistaa, ettei terveellinen ruoka ole missään nimessä mitenkään pahaa tai mautonta. Yleensä se on lopulta juuri sitä parhaimman makuistakin, sillä siihen yhdistää jatkossa hyvän olon.

 

Itseään ei silti saa missään nimessä syyttää ajoittaisista pizzoista tai karkkipäivistä. Jos ne tuovat huonoa oloa ja morkkiksen, ota lempeästi opiksesi ja näe tilanne vain motivaation kasvattajana. Ensi kerralla olet luonnollisesti viisaampi kun muistat, miten huonosti voit epäterveellisen herkun jälkeen.

 

 

 

Sairaanhoitajaopinnoistani asti minua on motivoinut hyviin valintoihin vahvasti terveys ja sen edistäminen. Isäni kuoli viisikymppisenä omien elintapojensa seurauksena (aika karua luettavaa patologin raportista) eikä hän ollut edes mikään erityisen lihava eikä lähelläkään rapajuoppoa. Vasta koulussa ymmärsin, että hän eli silti epäterveellisesti ja edesauttoi käytöksellään sitä patologia kirjoittamaan raporttinsa jo tammikuussa 2010. Hänen ikäistensä keski-ikä olisi kuitenkin ollut yli 20 vuotta korkeampi. Vaikkei isä ehkä olisi ollut se sama ihminen jos olisi harrastanut sauvakävelyä ja uintia neljästi viikossa tai vaihtanut punaviinin toisinaan kuplaveteen, hän olisi kuitenkin mitä suurimmalla todennäköisyydellä ollut isäni paljon pidempään.

 

Isä sanoi aina rakastavansa elämää. Ajattelen itsekin lähes aina  punaviinilasillisen ääressä rakastavani elämää, mutta haluaisin rakastaa sitä kuitenkin mahdollisimman pitkään.

 

Olet tarpeeksi. Muista se. Oikeastaan mieluummin sano se itsellesi monta kertaa päivässä, mielellään peilin edessä. Jossain vaiheessa alat uskoa noita sanoja. Sinulla on silti oikeus haluta voida paremmin, jos sinusta siltä tuntuu. Eikä tarvitse tavoitella mitään fitnesskehoa, hyvä ja energinen olo on mielestäni paras mittari siihen onko elämänmuutos tai vaikkapa yksittäinen valmennus onnistunut. Jos olet valmis lähtemään muutokseen ja oikeasti koet haluavasi ja tarvitsevasi muutosta, autan mielelläni. Jos koet että nyt on jo hyvä, rakasta elämää.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

 

OSTA 14 DAYS DETOX TÄSTÄ HINTAAN 17,90!

Oletko jo tutustunut detoxvalmennukseeni? Saat kahdeksi viikoksi ruokavalion jossa syödään puhtaasti, mutta kunnolla, eikä nähdä nälkää. Olo kevenee, saatat pudottaa jopa muutaman kilon. 14 DAYS DETOX antaa täydellisen startin uusille elämäntavoille ja lopulliselle elämänmuutokselle. Se on enemmän kuin pelkkä puhdistuskuuri, se antaa sinulle mahdollisuuden kokeilla millaista on syödä juuri oikea määrä hiilihydraatteja, rasvaa ja proteiineja. Takaan, että voit sen aikana hyvin.