Tein juuri 1,5 tunnin juoksulenkin tuulisen Maarianhaminan ympäri. Ohittaessani yökerhon, erään pubin ja hotellin, muistin seitsemän vuoden takaisen reissumme tänne ystäväni kanssa. Bailattiin keskellä viikkoa aamuun asti ja jatkettiin pian seuraavana päivänä. Tuohon kesään ei montaa selvinpäin vietettyä viikkoa mahtunut, ei ehkä ensimmäistäkään. Tavallaan yksi elämäni hauskimmista ajanjaksoista, mutta en voinut silloin kyllä ollenkaan hyvin. Sitä huijaa itseään niin hyvin pitämällä hauskaa. Muistan kuin eilisen, kun pitkän kesäloman jälkeen palasin elokuussa töihin. En mahtunut oikein mihinkään vaatteisiini ja kasvot olivat niin pyöreiksi turvonneet, etten meinaa tunnistaa itseäni valokuvista, joita siihen aikaan on otettu.

 

 

 

Raskaus ja ensimmäiset vuodet äitinä laihduttivat, niin poikkeuksellista kuin se onkin, ja pysyin paljon aiempaa paremmassa kunnossa. Luonnollisesti en voinut juhlia enää samalla tavalla kuin ennen ja elämässä oli paljon arvokkaampaa sisältöä. Viimeisten vuosien aikana arvomaailmani on muuttunut ja välillä oikein hätkähdän kun muistan, kuinka itsekkäästi olen aiemmin toiminut tai ajatellut. Hyvä olo ja kokonaisvaltainen hyvinvointi alkoivat nousta arvojärjestyksessäni korkealle ja tällä hetkellä ne ovat paitsi muun muassa somekanavissani, myös yksityiselämässäni kantavia teemoja. En tiedä enää kuka olisin ilman liikuntaa.

 

 

 


Juoksin pitkästä aikaa intervallilenkkiä ympäri Maarianhaminaa, sillä oli turhan kova tuuli pyöräilylle. Osittain elämäntapojensa seurauksena nuorena kuolleen isäni talon kohdalla pysähdyin, kuten aina. Löysin talon edestä neliapilan, kuten aina. Olisipa isäkin ehtinyt jatkaa hyvin alkanutta elämäntapamuutostaan. Yläpuolellani ambulanssihelikopteri alkoi laskeutua läheisen sairaalan katolle. Laskin neliapilan nurmikolle ja mielessäni annoin sen kyytiläiselle. Kunpa hän selviäisi.

 

Liian moni menehtyy liian nuorena elämäntapojensa takia. Alkoholiperäisten kuolemien määrä on surullisen suuri, saati runsaan alkoholinkäytön, liikkumattomuuden tai huonon ruokavalion aiheuttamien sairauksien ja niistä seuranneiden kuolemien luvuista nyt puhumattakaan. On kiire elää. Humalassa huolet tuntuvat huolettomuudelta. Kun viikkoon ei liiku, kahteen on vaikea aloittaa uudestaan. Sokeri koukuttaa päihteiden tavoin ja maistuukin vielä ihan taivaalliselta. Siinä hetkessä on ihanaa, mutta pian mieliala laskee, pidemmän päälle alkaa heitellä, masentaakin ja se kuuluisa noidankehä on valmis. Lääkkeen tiedätkin. Mutta tiedäthän, että jos haluat muuttaa elämäntapojasi, koskaan ei ole liian myöhäistä. Jo kuukaudessa saat uskomattomia tuloksia ja muutoksia kehossa sekä mielessä.

 

 

 

Tänä kesänä olen rikkonut omia kestävyysurheiluennätyksiäni ja aloittanut uuden harrastuksen, maantiepyöräilyn. Monet ystäväni viettävät huoletonta bilekesää, mutta en missään nimessä moralisoi heitä tai arvostele heidän valintojaan. Hauskanpidollekin on toisinaan paikkansa, itse vain jäin koukkuun urheiluun ja hyvän olon valintoihini. Jos seitsemän vuotta sitten olisin kuullut, että vuonna 2020 juoksen ja pyöräilen jokavuotisella Maarianhaminan reissullani, silmäni olisivat luultavasti pyörineet ympäri. Baarit ja yökerhot ovat vaihtuneet uimahalleihin ja hiihtolatuihin. Kehoni ja mieleni ovat paremmassa kunnossa kuin koskaan.

 

Aina toisinaan mietin keinoja, miten voisin inspiroida ja auttaa myös muita saavuttamaan tämän saman tilan tai ylipäätään aloittamaan rohkeasti elämäntapamuutoksen, ihan vaikka sen uuden harrastuksen parissa. Kyseessä on niin paljon suurempi muutos, ettei personal trainerin ohjaus tai hyvinvointikirjan lukeminen läheskään aina riitä. Kaikki lähtee mielestä, sieltä oman pään sisältä. Rasvaprosentin lisäksi kun elämässä muuttuvat arvot, ajatukset ja ne päivittäiset rutiinit. Jos saan yhdenkin ihmisen innostumaan ja tekemään näitä muutoksia, elämäni on jo silloin ollut tämän osalta merkityksellistä. Voikaa hyvin ja ihanaa keskiviikon iltaa ♥

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Halusin kirjoittaa tänään hyvinvoinnista. Eilen saimme ikäviä syöpäuutisia melko läheltä ja ne saavat aina ajattelemaan. Tai ainakin minut. Mitä voisin tehdä, että minimoisin riskini sairastua? Toisaalta aina joku sairastuu vakavasti vaikka olisi elänyt yltiöterveellisesti. Onko elämä ollut silloin niin täyttä ja ihanaa, että voisi sairastumisen hetkelläkin sanoa nauttineensa siitä?

 

 

 

Yksi yleisimpiä syitä painonpudotuksen skippaamiselle tai lykkäämiselle on ”haluan nauttia elämästä”, ”nautin niin paljon hyvästä ruoasta”, ”olen hedonisti, en pysty dieettiin..” etkä varmasti ole voinut välttyä itsekin kuulemasta näitä? Paino ja hyvinvointi eivät tietenkään kulje automaattisesti aina käsi kädessä, mutta halusin nostaa tämän heti alkuun esimerkiksi, jotta saisitte kiinni mistä kirjoitan. Omaa elämäntapaani, säännöllistä liikuntaa ja terveellistä syömistä, pidetään usein pikemminkin kärsimyksenä kuin hyvinvointina. Saan usein viestejä, kuinka joku haluaisi pystyä samaan, muttei pääse edes alkuun sillä nauttii niin paljon ruoasta ja epäterveellisistä elämäntavoista, kuten juhlimisesta ja laiskottelusta.

 

Taustalla on kuitenkin edes pieni halu tehdä asioita toisin. Ja se on ratkaisevassa osassa siinä, onnistuuko elämäntapamuutos vai ei. Sillä kaikkeen tottuu. Kuten päivittäiseen sokeriin, pizzaperjantaihin, pekoniaamiaiseen ja puoleenpäivään nukkumiseen. Mutta ihan yhtä lailla pienempiin annoskokoihin, vähärasvaisiin ruokiin, kylmään veteen, aikaisiin aamuihin ja säännölliseen treeniin. Näistä kaikista oppii myös nauttimaan.

 

 

 

 

Tunnustan, olen syönyt tänä vuonna karkkeja ja suklaata aina silloin tällöin. Olen juonut viiniä, välillä vähän liiankin paljon. Nauttinut niistä sen hetken. Jonka jälkeen on oikeastaan aina paha olo. Sen sijaan, kun syön puhdasta ruokaa, treenaan, nukun hyvin en välttämättä koe niitä endorfiinipiikkejä, mutta nautinto on pitkäaikaista, lähes pysyvää. Hyvinvointiin tähtäävien valintojen jälkeen voin entistäkin paremmin. Tästä päästäänkin siihen, kuinka hyvinvointi ja elämästä nauttiminen voivat helposti kulkeakin käsi kädessä.

 

En pidä juhlimisesta – enää. Ennen rakastin sitä, odotinkin aina viikonloppuja ja bileitä kuin lapsi joulua. Mutta kun harvoin käy, on silti kiva laittautua ja lähteä ystävien kanssa ulos. Juhlimisesta ja alkoholinkäytöstä kirjoitan ihan oman juttunsa, säästetään tämä postaus siltä rönsyilyltä. Juhliminen ei kuulu ainakaan itselläni siihen elämästä nauttimiseen oikeastaan ollenkaan, vaikka hauskaa meillä on aina ollutkin. Baareihin en kaipaa lainkaan, mutta vastaavasti taas viinilasillisista ystävien kanssa olisi hyvin, hyvin vaikeaa luopua. Määrittelemme jokainen elämästä nauttimisen eri tavalla ja nämä käsitykset voivat muuttua iän myötä, kuten myös minulle on käynyt. Vielä jokunen vuosi sitten olisin luultavasti sanonut nauttivani elämästä eniten siinä kuplivassa nousuhumalassa.

 

 

 

 

Rakastan hyvää ruokaa. Synnyin kulinaristiperheeseen Rôtisseur-käätyjen keskelle ja meillä on kotona aina syöty hyvin. Itse olen myöhemmin tehnyt itselleni rajanvedon siinä, miten usein syön itseni aivan ähkyksi suuresta herkusta tai mikä on itselleni sitä hyvää ruokaa. Nautin nimittäin itse eniten siitä puhtaasta ja kevyestä ruoasta, liian tuhdit ja rasvaiset herkut saavat olon sen sijaan niin kehnoksi, etten edes halua enää syödä sellaisia. Ja jos nyt joskus tekee mieli hampparia tai pizzaa, ei niistä tarvitse kieltäytyä kun ne ovat silloin sitä harvinaista herkkua. Niiden jälkeen olo tosin on yleensä niin raskas, että jätän tuollaiset ruokavalinnat ihan minimiin. Mutta kyllä, niillekin on paikkansa.

 

Olen myös entinen sokerihiiri, rakastan makeaa. Koska haluan pitää itsestäni huolta ja tiedän valkoisen sokerin haitat, pyrin korvaamaan makeat terveellisillä herkuilla. Niihin löydät monia reseptejä täältä blogistani Food-kategorian alta.

 

 

 

 

Parasta tekemistä mitä tiedän, on liikunta. En ole kuitenkaan aina rakastanut sitä, päinvastoin. Pakon edessä lähtenyt juoksemaan huonoilla kengillä ja aloittanut saliharrastuksen aivan ulapalla, mitä siellä pitäisi tehdä. Halusin oppia nauttimaan liikunnasta, joka aiemmin oli pelkkää pakkopullaa. Väkisin sain itseni liikkeelle ja vähitellen sieltä avautui uusi maailma, ja vielä enemmänkin. Kokonaan uusi elämäntapa. Elämäni tärkeimmät asiat ovatkin perhe, terveys, hyvinvointi ja liikunta. Nautin jokaikisestä juostusta kilometristä, vaikka ne tuntuisivat sillä hetkellä pahalta. Tällä viikolla pyöräilin aivan surkealta tuntuneen lenkin, mutta viimeisillä kilometreillä sain taas niistä endorfiineista kiinni. Se oli kuitenkin tehty lenkki.

 

 

 

Miten sinä huolehdit itsestäsi? Estääkö hyvinvointi elämästä nauttimisen tai mitä hyvinvointi lopulta sinulle merkitsee? Sen kun ei aina tarvitse olla vihreää smoothieta ja kestävyysurheilua.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Tästä aiheesta höpöttelinkin jo aamulla Instagramin puolella. Storyyn päivittelen yleensä aika ahkerasti päivieni sisältöä ja koska liikunta ja hyvinvointi ovat iso osa jokapäiväistä elämääni, ne näkyvät siellä myös usein. Seuraajiltani IG:ssä ja lukijoiltani täällä blogissa olen saanut postaustoiveita, kuinka pitää treenirytmiä yllä helteillä. Nyt jos koskaan juttu on enemmän kuin ajankohtaista, kelit ovat todella hellineet alkukesän aikana ja tulevatkin ennusteet näyttävät hyvin aurinkoisilta ja lämpimiltä. Voi kun saisimme tänä vuonna oikein pitkän hellekesän! Postauksen loppuun kokosin omat vinkkini teille, kuinka helteillä treenaaminen olisi mahdollisimman mukavaa ja turvallista.

 

 

Kuulun itsekin siihen joukkoon, joka tuntee kuumana ja aurinkoisena päivänä suurta houkutusta lähteä mieluummin ulos kuin hikoilla sisällä salilla. Vielä muutama vuosi sitten laitoin salikortin aina jäähylle kesän ajaksi ja keskityin vain auringosta nauttimiseen sekä rentoon terassielämään. Se oli ihanaa, mutta joka vuosi loppukesästä tuskailin turvonnutta oloa ja kiristäviä farkkuja. Kun urheilusta tuli elämäntapa, ei tullut luonnollisesti mieleenkään jättää liikkumista kesällä tai edes matkustaessa. Siinä missä ennen otin bilemekot ja korkkarit mukaan, niin nykyään treenivaatteet, lenkkarit ja kuulokkeet ovat niitä must have -juttuja reissuissa missä päin maailmaa tahansa.

 

 

Usein sitä ajatellaan, ettei helteillä treenaaminen ole hyvästä juuri korkean lämpötilan takia. Toki emme Suomessa ole tottuneet kuumuuteen, mutta esimerkiksi pitkäkestoista kestävyysurheilua harrastetaan kuitenkin ihan kaikkialla maapallolla. Lähes kaikilla kuntosaleilla on hyvät ilmastoinnit, joten sisällä treenaaminen on ihan samanlaista kuin talvellakin. Omalla salillani on mahdollisuus treenata myös ulkona terassilla, mutta jotenkin sitä varsinkin kuumana ja aurinkoisena päivänä viihtyy treenin ajan mieluummin vähän hämärässä ja viileässä. Tai ainakin omat treenitehoni ovat silloin paljon paremmat. Jos saisin valita, treenaisin hellepäivänä aamulla salilla sisällä ja loppupäivän nautiskelisin treenistä kiinteytyneen kropan kanssa ulkona. Koska en ole vielä kuitenkaan kesälomalla, enkä itseasiassa kesälomalla pääse säännöllisesti salillekaan, olen painottanut treenejä viileämpään ilta-aikaan ulos. Helteillä treenaaminen on siis helposti mahdollista ja hyvinkin kannattavaa. Ruokarytmistä ja ruokavaliosta tulee kesällä helposti lipsuttua, joten liikunnasta kannattaa pitää kiinni hyvän olon ja tasapainon säilyttämiseksi. Kesäloman jälkeen on kivaa, kun ne lempifarkut sujahtavat jalkaan, iho hehkuu ja olo on kaikin puolin kevyt.

 

 

Näin onnistut

 

 

Älä vaadi liikoja Treenit voivat kesällä olla hyvinkin kevyempiä jos tuntuu ettei aikaa ole tai kuumuus väsyttää. Vaihda juoksu kävelyyn tai tee kävelylenkillä nopeita vetoja. Kesä on lyhyt, joten anna itsellesi anteeksi jos et pysy normaalissa treenirytmissä. Pääasia, että teet jotain ja voit olla itsestäsi ja saavutuksistasi ylpeä.

 

Vie salitreenit ulos kahvakuulan ja käsipainojen avulla jos sisällä hikoilu ei maistu. Kehonpainotreeneillä saa hyvin ylläpidettyä lihaskuntoa kesällä ja niitä on mahdollista tehdä ihan missä tahansa maailmankolkassa. Kirjoitin vastikään postauksen koko kropan kesätreenistä ulkona (tai miksei sisälläkin), julkaisen sen pian täällä blogissa. Kokeile myös nopeita hiittejä vaikket muuten niitä tekisikään. Aikaa säästyy kaikkeen muuhun, mutta treenistä ja sen tehokkuudesta ei tarvitse luopua.

 

Pukeudu oikein Eli tarpeeksi vähän päälle, liikkuessa tulee kyllä lämmin. Älä unohda kuitenkaan aurinkosuojaa. Samoin kuin pakkasilla, pukeutumiskysymys. Yhtenä iltana lenkkeilin pitkissä housuissa ja pitkillä hihoilla, vaikka kotona olin vielä shortsiasussa. Tuli aivan liian kuuma ja lenkki tuntui ihan tahmealta koko matkan.

 

Aloita uusi ulkoharrastus Niin mäkin tein! Ostin vihdoin maantiepyörän josta olen haaveillut ja siirrän loppukesän treenit mahdollisuuksien mukaan ulos pyörän päälle. Ehkä sitten ensi kesänä se tennis? Vaihtelu tekee hyvää kunnolle, lihaksille ja psyykkiselle puolelle. Vaihtelusta saa motivaatiota myös syksyllä omien tuttujen lajien jatkamiseen.

 

Suosi aamuja ja iltoja treeniajoissa, silloin ilma on viileimmillään. Eilen en olisi ryhtynyt tekemään burpeehaastetta puoliltapäivin, mutta illalla seiskalta oli jo tarpeeksi viileää. Mutta samalla ihanan lämmintä treenaamiseen pelkässä urheilutopissa ja shortseissa.

 

Opettele nauttimaan hikoilusta On jotenkin ihana ajatella, että rasvaa ja kuona-aineita poistuu joka ikisen hikipisaran mukana kehosta. Itse rakastan kunnon hikiliikuntaa ja onkin yksi parhaimmista tunteista, kun treenin jälkeen tulee oikeasti kunnolla vaatteet märiksi ja hiki irtoaa. Kesällä ja aurinkolomilla liikkuessa hikoilu pääsee aivan toisenlaisiin mittasuhteisiin kuin talvella kylmällä salilla. Pian oikein odotat helteistä lenkkiä..

 

Muista riittävä nesteytys Tämän pitäisi olla itsestäänselvää, mutta joka kesä kärsitään kuitenkin auringonpistoksista ja lämpöhalvauksista ympäri Suomea. Päivässä tulisi juoda 2-3 litraa vettä jo ilman hellettäkin. Kuumalla säällä tarvittava määrä nousee helposti kaksinkertaiseksi. Alkavan nestehukan huomaa yleensä ensimmäisenä siitä, ettei vessassa tarvitse käydä päivän aikana läheskään niin usein kuin normaalisti. Janon tunne on jo merkki olemassaolevasta nestehukasta. Paras janoju0ma niin helteillä kuin pakkasilla on vesi.

 

Päätä Tämä on se tärkein. Kun päätät liikkua läpi kesän tai helteisenäkin päivänä, pidä päätöksestäsi kiinni. Se on kaiken a ja o. Lupaat itsellesi jotain, pidät siitä kiinni ja toteutat suunnitelmasi. Saat olla ylpeä itsestäsi päivittäin ja se taas lisää itsevarmuutta ja kasvattaa motivaatiotasi entisestään. Älä kuitenkaan aseta ainakaan aluksi liian tiukkoja tavoitteita ja muista riittävä määrä lepopäiviä viikkoon. Opettele nauttimaan liikunnasta ja lopulta sinun ei tarvitse enää edes päättää, vaan haluat urheilla aina kun se on mahdollista.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian