En ole mikään villiyrtti-ihminen, enkä oikeastaan edes puutarhaihminen, mutta jos joskus vielä omistan sen oman puutaloni Suomen eteläisimmästä kärjestä, alan heti sellaiseksi. Aina toisinaan innostun kuitenkin luonnon omista superfoodeista ja yritän kerätä mahdollisimman paljon syötävää metsästä ja rantakallioilta. Kesäkuussa ruohosipulin varsia ja kukkia, heinäkuussa ruusunterälehtiä, syksyllä marjoja ja sieniä.. Toistaiseksi olen joutunut soittamaan Myrkytystietokeskukseen vain lapseni mutusteltua yksivuotiaana klooritablettia, mutta korvasieniä en ole uskaltanutkaan vielä valmistaa. Vähän piti kuitenkin hakea jännitystä elämään ja poimin viime viikolla ensimmäisen kesäpäivän kunniaksi iltakävelyllä nokkosia – siis syötäväksi.

 

Pieni eskarilaiseni ei voinut lainkaan ymmärtää, miten ihmeessä nokkosia voi muka syödä? Nokkonen on villiyrtti ja varsin ravintorikas sellainen. Se sisältää suuret määrät A-, C-, ja K-vitamiinia sekä jonkin verran B-vitamiineja, vaikka tunnetuimmaksi on tullut mediassa sen rautapitoisuus. Kymmenen kertaa enemmän rautaa kuin pinaatissa saattaa kuulostaa houkuttelevalta, kunnes lukee hieman faktoja pinaatin rautapitoisuudesta ja tajuaa, että sitä saa syödä kilon (päivässä) ennen kuin se alkaa näkyä rauta-arvoissa millään lailla. Mutta että rautaakin riittää, hyvä nokkonen. Luonnon omaa ja täysin ilmaista superfoodia, jota saa äkkiä käydä pilkkomassa uudelleen talteen, se kasvaa nimittäin hurjaa vauhtia. Muistathan välttää paikkoja joissa kulkee koiria ja autoja. Itse olen aika tarkka näistä ja laitoin ihan suosiolla pitkävartiset saappaat jalkaan ja kävelin ison nokkospuskan keskelle, reunat jätin rauhaan.

 

 

 

 

Nokkosen lehtiä voi kuivata tai keittää, jonka jälkeen sitä voi käyttää esimerkiksi pinaatin tavoin. Voit valmistaa nokkosista keittoa, tai kuten minä – pakastaa ne ja laittaa smoothien sekaan aina silloin tällöin. Vihersmoothieen nokkonen sujahtaa vaivattomasti, sen makua ei siellä muiden vihreiden joukossa edes huomaa. Samoin mustikkasmoothie kätkee nokkosen maun kokonaan ja silti saat nauttia sen runsaista vitamiineista. Voihan sekin olla, että pidät nokkosen mausta, aina on joku joka pitää pinaattikeitostakin, mutta ainakaan minä en kuulu heihin.

 

Nokkoset poimitaan luonnollisesti hanskat kädessä. Neulesormikkaita ei kannata laittaa, nokkosen pistelevät osat vain tarttuvat niihin, mutta jos et omista puutarhakäsineitä, esimerkiksi lenkkisormikkaat toimivat oikein hyvin suojana. Leikkaa nokkosista saksilla ylimmät osat (siis ylimmät lehdet) ja ihan pikkunokkoset voit pätkiä kokonaan. Saksi saalis pussiin tai koriin ja sen jälkeen levitä sisään tullessa pöydälle esimerkiksi leivinpaperin päälle. Silloin mahdolliset pikkuötökät pääsevät karkuun. Sen jälkeen voit tosiaan joko kuivattaa nokkoset lämpimässä, kuivassa ja pimeässä paikassa tai keittää niitä muutaman minuutin. Kun nokkoset on kuivatettu tai keitetty, ne eivät enää pistä.

 

Siinä luonnon omaa villiyrttiä pilkkoessani vähän ihmetellen mietin, että tämä hupi on ihan täysin ilmaista. 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

 

Toimisto tuntui yhtäkkiä pimenevän. Jo loppuviikosta luvatut pilvet ilmestyivät nopeasti horisontista. Sääennuste tuntui aivan kuin käsikirjoitukselta ja vettä tuli taivaalta niin paljon, että kadut tulvivat hetkellisesti vaaleanvihreinä. Hymyilin niin leveästi, että leukoja kipristi.

 

Tiistaina aloin aivastella ulkona. Silmiä olin raapinut jo pidempään. Jo kauan sitten raskausaikana kadonneet siitepölyallergiat taitavat tulla takaisin tänä vuonna, taisin sanoa useampaan otteeseen. Keskiviikkona olin jo kunnolla nuhainen. Hävetti, koska koronavirusaikana minkäänlaiset hengitystieoireet eivät tunnu olevan sallittuja edes omassa mielessäni. Lääkitsin itseäni kotona olevilla allergialääkkeillä, joita lääkäri määräsi minulle joskus nukahdettuani Kestinen jälkeen kuin taikaiskusta työpaikalleni. Torstaista suurimman osan istuimme ystävien veneellä merellä. Onneksi, nimittäin rantaan tullessa olin kuin pahimmassa mahdollisessa flunssassa. En tiedä mikä vaikutus allergiaan on sillä, jos juo koko päivän kevyesti kaljaa, mutta torstaina olin kuitenkin vielä jonkinlaisessa iskussa, vaikka olo olikin surkea. Ainakin sillä, että juo koko päivän kevyesti kaljaa, on vaikutusta siihen ettei sillä hetkellä tunne oloaan niin surkeaksi. Muistutus: Säännöllisellä käytöllä on taas ihan päinvastainen vaikutus.

 

Perjantaina riitti vartti ulkona. Pystyin hädin tuskin napata Meripuiston kirsikkapuista pari kuvaa, oli kiirehdittävä takaisin sisälle. Yleensä pyrin välttämään viimeiseen asti lääkkeitä, mutta nyt heitin kaikki periaatteeni romukoppaan ja pyysin lääkäriltä apua. Vaikka olen aiemminkin kärsinyt erilaisista allergiaoireista, tämä oli jotain aivan uutta. Aivastelua ja silmien vuotamista vielä sietäisin, mutta vinkuvaa hengitystä, umpeen muurautuvia silmiä ja totaalista tukkoisuutta en. Sain tehokkaat lääkkeet, jotka eivät kaiken sen hyvän vaikutuksen lisäksi edes väsytä ja sunnuntaihin mennessä olo tokeni jo huomattavasti. Silti pysyin käytännössä sisällä koko viikonlopun. Piknikit, terassilounaat, tyttöjen illat ja veneretket olivat tällä kertaa muiden herkkua. Itse opettelin käyttämään inhalaattoria ja vaihdoin ripsivärin silmätippoihin.

 

 

Olo oli kuin kahleissa. Välillä ulkoilutin koiria ja pian kahleeni vetivät takaisin sisälle. Istuin ulko-ovella auringossa, jotta olisi lyhyt matka sisälle jos olo menee huonoksi. Vartti taisi olla kahleilleni maksimi, oli taas luovutettava. Toivottava sadetta. Ja nyt sitä saatiin.

 

En uskalla luultavasti kovinkaan pian lopettaa lääkitystä, mutta vihdoin olen vapaa kahleistani. Sateen ihme on suuri kiitollisuudenaiheeni tänään. En saanut viikonloppuna edes postattua someen mitään järkevää, niin sumea olo oli. Saati, että olisin ollut mukana menossa kotona. Huonossa olossa on ikävintä se tunne, että tuntee olevansa paikalla, muttei kuitenkaan läsnä. Sateen lisäksi suurta onnea on ymmärtävä perhe ja naapurit, joiden pihalla saa vapaasti kulkea ja leikkiä. Onneksi allergia on minulla eikä lapsellani.

Kesäisen sadepäivän myötä toivotan kaikille kanssa-allergikoilleni tsemppiä ja ennen kaikkea aivan ihanaa sadepäivää. Voin vain kuvitella miten upealta luonto näyttää tämän jälkeen. Nyt lähden varovasti vielä tuoksuttelemaan sateenjälkeistä Kaivaria ja katselemaan kirsikankukkia. Mikä ihmeen taika kirsikankukissa muuten on? Ne näyttävät kauniilta kuvissa, kyllä, mutta sen sijaan että menisin aamuseitsemältä ottamaan itsestäni kuvia niiden alla, tyydyn taas kerran vain kuvaamaan itse puita. Yksikään kuva ei silti vangitse sitä tunnetta, joka kirsikkapuiden alla on. Niiden uskomatonta kauneutta, kun auringonvalo yrittää tunkeutua vaaleanpunaisten kukkien alta ja olo on kuin satumetsässä.

Onneksi olen sentään allerginen koivulle enkä kirsikankukille. 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

 

Klikkasin itseni verkkosivuille. Selasin valikkoa, katsoin kauniita kuvia ja suosikkini tullessa vastaan, valitsin vain oikeat yksityiskohdat ja klikkasin koriin. Täytin yhteystietoni, maksoin luottokortilla. Varmuuden vuoksi, koska ikinä ei tiedä. Sähköpostiin kilahti lähes välittömästi vahvistus.

En tiedä olenko koskaan, sitten lapsuuden matkatoimistokäyntien jälkeen, saanut sellaista iloa lentojen varaamisesta ulkomaille kuin saan vuonna 2021. Siitäkin huolimatta, että lentäminen tuskin on vielä pariin vuoteen täysin normaalia – maskitonta, huoletonta ja peruutusturvatonta. Sitä, että koneessa voi syödä ja juoda ja tehdä vaikka ostoksia siitä kärrystä, jota aina ennen inhosin. Alan arvostaa loungeja ja jonoja portilla entistä enemmän.

Ympäristötekoni ovat muualla kuin matkustamisessa. End of story.

 

 

Kuin kuuta nousevaa, odotan Etelä-Ranskaa innolla. Tiedättekö muuten mistä tuo sanonta on peräisin? Silloin vanhoina aikoina kuten lapseni aina sanoo, vanha kansa uskoi että uuden kuun, eli kasvavan kuun aikana työ tuottaa paremman tuloksen kuin pienenevän kuun aikana. Sato kannatti nostaa vain silloin ja ja kasvavan kuun aikana, eli tässä sanonnan tapauksessa nousevan kuun aikana, kaikki kasvoi paremmin. Ettäs tiedätte nyt. Sitä odotettiin.

Oi, elokuinen Ranska. Aikaisia aamuja, simpukoita rantaravintolassa, ranskalaisen kosmetiikan tuoksua kaduilla, puheensorinaa jota kovasti yritän ymmärtää mutta en ole vielä ymmärtänyt. Aurinkoa, viiniä, croissantteja ja maailman kauneinta turkoosia vettä. Turkoosi vesi näyttää upealta tropiikissakin, mutta Etelä-Ranskassa se on jotenkin vielä upeampaa. Syvää, suolaista ja kaunista.

Luulen, että jos asumme tulevaisuudessa pidemmän aikaa Ranskassa, joisin aivan liikaa viiniä ja söisin aivan liikaa hiilareita. Hyvästi terveellinen suomifitnesslife. Ehkä kuulun kuitenkin Kaliforniaan.

 

Kesätuoksuni muistuttaa joka aamu Etelä-Ranskasta. Haaveilen myös löytäväni saman pyykinpesuaineen, jota ystäväni veneellä käytetään. Se ei tuoksu millään lailla ylelliseltä, vaan pikemminkin paikalliselta pesulalta tai ranskalaisten Arielilta (Arielin haju on oikeastaan aika kamala) mutta aiemmin kotiin palattuani olen nuuskinut vaatteitani viikon. Ehkä en kuitenkaan pesuaineen, vaan Ranskan takia. Espanjassa taloyhtiön siivooja käyttää vähän samalta tuoksuvaa pesuainetta pestessään hissiä eikä se ole lainkaan yhtä waouh.

 

 

Lentoliput ostoskorissa tuntuvat tällä hetkellä suurelta luksukselta. Maailma on täynnä paikkoja joissa haluan käydä, mutta luulen että aloitan Ranskasta. Loppusyksylle ostoskorissani on myös lennot Kaliforniaan, mutta sitä en uskalla vielä ajatella. Koronavuodet (shit, tässä voi kohta todellakin puhua monikossa..) toivat matkustamiselle uuden merkityksen. Arvostan kokemuksia ja maailman makuja nyt niin paljon enemmän kuin mitä tahansa maallista materiaa. Siinä missä hyvinvointiani lisäävät kylmävesiuinti, hikoilu salilla, kuivakuppaus ja kunnon yöunet, lasken nykyään mukaan myös matkustamisen.

 

Se on hyvinvointia keholle, mielelle ja ennen kaikkea sielulle. Hyvää oloa joka solulle. Odotan niin, kun voin taas opiskella viikon verran uutta kieltä ennen reissua ja todeta sitten, että en sitten uskaltanut muuta kuin mutista sen kiitoksen ja hein. Ehkä vielä joskus. Sitä ennen nautin luksuksestani kurkkaamalla aika ajoin lentoyhtiön sovellukseen. Vihdoin siellä on edes jotain.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ