Jätskin ystävät käsi ylös nyt! Kesä on saanut myös mut syömään jäätelöä, oikeastaan ensimmäistä kertaa aikoihin on tehnyt suorastaan mieli jätskiä. Ehkä kevään dieettaamisella ja jatkuvilla miinuskaloreilla oli osuutta asiaan. No, nyt en laske koko kesänä kaloreita enkä makroja, mutta haluan silti syödä terveellisesti, puhtaasti ja hyvin. Myös niitä makeita herkkuja. Kun vaan jaksaa nähdä vähän vaivaa, löytyy lähes kaikelle herkulle aina se terveellisempi tai ainakin sokeriton ja maidoton versio. Jäätelö on monille kesän ykkösherkku, eikä ihme näillä keleillä. Nice cream on siis maidoton ja sokeriton itsetehty jäätelö, joka on niin helppo ja yksinkertainen tehdä, että siihen tarvittavat ainekset saattavat löytyä kaapistasi tälläkin hetkellä.

 

Yleensä nice cream tehdään pakastetuista ylikypsistä banaaneista, joten seuraavaksi kun banaanit pöydällä alkavat tummua, älä vaan heitä niitä roskiin vaan pilko ne pakastimeen. Voit pelastaa herkkuhimon itsetehdyllä jäätelöllä sen yllättäessä seuraavan kerran. Tässä kaksi omaa lempparireseptiäni eli nice cream kahdella tapaa. Sopivat niin kivasti yhteen, että voi hyvin tarjota myös samasta kiposta.

 

 

Vadelma Nice Cream kahdelle

2 pakastettua ylikypsää banaania

125 g vadelmia 

3 rkl kookoskermaa tai paksua kookosmaitoa

Sekoita blenderissä kaikki ainekset keskenään ja tarjoile heti. Nice cream ei kestä pakastamista uudelleen.

Maista ja makeuta tarvittaessa vaahterasiirapilla, luomuhunajalla tai agavesiirapilla.

 

+ Vinkki! Vadelman kaveriksi sopii muuten täydellisesti lakritsijauhe, Urtekramin raakalakritsijauhe on suussasulavan hyvää!

 

 

Snickers nice cream kahdelle

2 pakastettua ylikypsää banaania

2 rkl maapähkinävoita (voit kokeilla myös mantelivoita joka on aivan ihanaa sekin)

1 rkl raakakaakaojauhetta 

3 rkl kookosmaitoa

loraus vaahterasiirappia tai hunajaa

halutessasi ”sattumia” joukkoon, lisää maapähkinöitä, saksanpähkinöitä & kaakaonibsejä sekaan noin kourallinen

Sekoita blenderissä kaikki ainekset keskenään ja tarjoile heti. Nice cream ei kestä pakastamista uudelleen.

 

 

Jos et ole vielä kokeillut nice creamia, haastan sut testaamaan. Reseptit on helppoja ja hintaa jätskille tulee vähemmän kuin kaupasta ostetuille. Terveellisistä ja luomulaatuisista aineksista valmistettu sokeriton, gluteeniton ja maidoton jäätelö hurmaa syöjänsä ja tämä on myös esimerkiksi painonpudottajille hyvä tapa hillitä makeanhimoa dieetillä. Vaarana toki että jää ihan totaalisen koukkuun ja nice cream onkin jokapäiväinen herkku.. Mutta parempi sekin kuin kermajäätelöt, vaikka hyviä ovat nekin. Vielä kun saisin jostain täydellinen vanilja nice creamin ohjeen.. Vielä ei ole tullut vastaan vanhanajan vaniljan kermajätskin voittanutta makua.. Ihanaa sunnuntain iltaa ja terveisiä Hangon auringosta!

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Tsemppipuheet asenteen merkityksestä luovat hetkeksi uskoa, kyllä mä pystyn! Jos vain uskot itseesi, saat mitä vain! Sä vaan päätät, ja sit sä teet. Mä vaan päätin. Jos onnellisuus ja menestys tulisivat näin helpolla, olisimme luultavasti kaikki onnellisia ja menestyneitä. Mutta aina ei voi vaikuttaa. Silloinkin kun asenne on kultaa, suunnitelmat ja tavoitteet kristallinkirkkaita ja ympärillä vankka tukiverkosto, voi kuitenkin epäonnistua. Todennäköisempää on onnistua silloin, kun uskoo onnistumiseensa, mutta epäonnistua voi kuka tahansa. Aina ei voi vaikuttaa elämänsä kulkuun, ei vaikka kuinka tsemppaisi. On pikemminkin kultaa pystyä heittäytymään elämän vietäväksi. Olla, ja ottaa vastaan se mitä tulee.

 

Tunsin itseni pitkään niin riittämättömäksi. Että olen huono, epäonnistun varmasti, eihän musta kukaan tykkää. Hassua kyllä, suurin osa ihmisistä ympärilläni ei nähnyt minua lainkaan sellaisena. Kun olen avoimesti kertonut omista kamppailuistani esimerkiksi mieleni kanssa, monet ovat aidosti hämmästelleet. Olen aina kuulemma vaikuttanut itsevarmalta ja siltä, joka onnistuu aina. Hah hah. Kun ihan pienen pienenä oppii kasvattamaan kuoren, sitä voi pitää päällään ihan tottumuksesta sinne hautaan saakka. Itsensä ja tunteensa on helppo verhota muun muassa kiltteyteen, huumorintajuun kylmyyteen tai pinnallisuuteen. Pinnan alla on kuitenkin yleensä paljon muuta, mitä muut osaavat kuvitellakaan. Ihan jokaisella. Sillä bussissa istuvalla äidillä, sillä kauneimmalla ihmisellä, jonka tunnet. Sillä, jonka perhe vaikuttaa täydelliseltä, sillä, jolla on vapaus tehdä mitä tahansa. Sillä, jonka näet seuraavaksi. Kaikilla on jotain.

 

 

On joskus ihan arpapeliä, mitä vastaan tulee. Menestyneen ja helpolla päässeen on helppo sanoa, että sä vaan päätät ja teet. Toinen tekee ja yrittää ilman mitään tulosta. Joskus hyvät neuvot ovatkin tarpeen, aina ei näe metsää puilta. Pitäisi kuitenkin aina muistaa, kuinka negatiiviset tunteet ja takapakit kuuluvat elämään. Niitä tulee, niitä menee. Voimme vaikuttaa vain asenteisiimme, aina siihenkään ei jaksa. Silloin on suurinta rohkeutta nostaa kädet pystyyn ja tarttua siihen, joka tarjoaa apua. Yksin on niin kovin vaikea pärjätä. Hänenkin, joka väittää selviävänsä mistä tahansa. Kun opin sanomaan ääneen, että olen saanut enemmän kuin olen jaksanut kantaa, elämä helpottui huomattavasti. Hain ja sain itselleni niin arvokasta apua ja tukea, että olen ikuisesti kiitollinen niistä asioista, jotka johtivat siihen. En varmasti ole koskaan valmis enkä usko, että kukaan koskaan on. Ainakaan täysin ehjä tai vahva. Jos on, on hän todella onnekas poikkeus.

 

Se, mitä voimme tehdä on kuitenkin antaa lapsillemme mahdollisimman hyvät eväät elämään. Heistä ei tarvitse missään nimessä kasvattaa kivenkovia pärjääjiä ja suorittajia. Eikä missään nimessä pidäkään. Meidän tehtävämme vanhempina on esimerkin kautta näyttää, kuinka puhutaan tunteista, kuinka näytetään tunteita, kuinka sanoitetaan tunteita.. Opettaa heille, että kaikenlaiset tunteet kuuluvat elämään ja niitä saa ja pitääkin näyttää. Puhumisen taito on taito, jonka haluan lapselleni siirtää. Sillä se, jos joku, hyödyttää nyt ja myöhemmin elämässä. Jokapäiväiset rakkaudenosoitukset, kauniit sanat ja kehut, en halua hänen koskaan unohtavan niitä. Minä rakastan sinua kuuluu meidän molempien suusta joka ikinen ilta.

 

Haluan opettaa lapselleni ja somekanavieni kautta välittää myös aikuisille seuraajilleni ajatusta siitä, että elämä ei todellakaan aina mene niin kuin on suunnitellut. Se ei mene niin kuin haluamme sen menevän. Se yllättää hyvässä ja pahassa, joskus silläkin ettei mitään tapahdu. Mutta siihen on sopeuduttava. Haaveilu ja suunnittelu on ihanaa, mutta entä jos rohkeasti vaan kerrankin heittäytyisi mukaan. Lopulta emme voi kuitenkaan vaikuttaa sen kulkuun. Voimme vaikuttaa siihen asenteeseen ja siihen, kuinka kohtelemme muita ihmisiä. Siihen, millaisen jäljen jätämme tähän maailmaan. Toivon, että vielä jonain päivänä pystyn konkreettisesti auttamaan ihmisiä, jotka ovat vähän hukassa itsensä kanssa. Keinoa siihen en ole vielä ihan täysin keksinyt, mutta jotain ideoita minulla jo on.

 

 

Olen pohtinut myös paljon tunteita ja rakkautta näinä aikoina. Ja jakanut niistä kauniita ajatuksia Instagramissani. Mieluummin niitä, kuin tyhjiä dreamitandjustdoit -lauseita, jotka pahimmillaan jättävät jälkeensä vain sen epäuskoisen aukon. Eihän se mennytkään niin. On tietysti lohduttavaa itsevarmasti ajatella, että pystyy mihin tahansa. Helpommin silloin pystyykin. Mutta kannattaa uhrata ajatus sillekin, ettei aina pysty. Eikä tarvitse. Onnellisuus ja menestys tulevat heille, jotka ovat nöyriä ja kiitollisia siitä, mitä on. Unelmoida pystyy lähes jokainen, toteutuneista unelmista kiittäminen on sen sijaan paljon vaikeampi teko.

 

Kantapään kautta oppineena,

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Rakastan Hankoa. Kesällä se on minulle yhtä kuin talvella Lappi. Sitä rauhaa ja tunnelmaa ei voita mikään. Merellä kasvanut kaipaa merelle aina. Hangon tunnelma ja viehättävyys ovat omaa luokkaansa. Se rauha on ainutlaatuista enkä toisaalta toivoisi Hankoon suuria turistirysiä, mutta voi että, tämä on juuri sitä Suomea, jonka haluaisin suomalaisena kaikille ulkomaalaisille turisteille näyttää.

 

No, katsotaan noita matkustusjuttuja sitten ensi kesänä..

 

 

Yksi hauska Hangon erikoisuus on Itämerenportti. Saari kaupungin edessä, johon on rakennettu laiturit. Pari minuuttia lautalla mantereen puolelta omaan pieneen saunojen ja skagenin tuoksuiseen veneilykuplaan. Täällä on hyvä olla. Kun katson näitä viime kesän kuvia, tuntuu kuin ei olisi poissa ollutkaan. Onni on oma paikka Hangossa. Koska kotimme vaihtaa omistajaa kahdenkymmenenkuuden päivän kuluttua eikä yhtään valmista asuntoa ole näkyvissä vielä hetkeen, tulen asumaan ison osan tästä kesästä Hangossa. Koti on aina koti, mutta en valita – en yhtään. Helsingissä saa olla kyllä ihan kyllästymiseen asti.

 

 

Juuri näitä kukkia poimin aina lapsena mökin rannasta. Isältä saadusta kasvikirjasta opettelin niiden latinankielisiä nimiä ja keräsin kimpun merivedellä täytettyyn maljakkoon. Kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin muistan edelleen, miten varret katkeavat napsahtaen ja mitä kukista täytyy vähän eri tavalla taittaa, että sen saa kauniisti poikki.

 

 

Tämä on ensimmäinen kesä moneen vuoteen, kun en matkusta mihinkään. En edes muista, milloin olisin ollut reissaamatta näin pitkään, mutta en ole kyllä edes kaivannutkaan mihinkään. Ihan vähän, varovasti, haaveilin Santorinin auringonlaskuista viikonloppuna, mutta ei Porkkalanniemikään huono ollut, ei missään nimessä. Suomen eksotiikka on aliarvostettua. Muutosten kevät käänsi elämän niin ylösalaisin, ettei matkalaukkujen pakkaaminen ole ollut ensimmäisenä mielessä. Koska emme ole kukaan yksin tässä tilanteessa, olisi ilo kuulla teiltäkin ideoita tätä poikkeuksellista festarivapaata Suomi-kesää varten?

 

Kaupunkilaistyttönä on tottunut paahtaviin kivitaloihin, kaupunkipyöräilyyn, kesämuodin täyttämiin ikkunoihin, aperolinhuuruisiin terasseihin ja juhannuksen jälkeen hiljentyviin katuihin. Mitä enemmän vuosia tulee lisää, sitä enemmän sitä kaipaa luontoon. Talvella Lapin rauhaan, kesällä saariston lumoon. Sinne, missä voi käydä alasti uimassa ja katsella linnunpoikasia aamukahvilla. Kaikkea muuta kuin kaupunkia. Ja kun illat taas pimenevät, koulut alkavat ja kaupunki alkaa herätä eloon, on sen jo hieman matalalta paistavan kultaisen auringon aikaan ihana taas palata.

 

Odotan innolla, että voin vihdoin kertoa täällä enemmän uusista sisustusprojekteista, remonteista ja suunnitelmista. Ihan kohta. Sitä ennen on kirjoiteltava kaikkea vähän sinne päin, kun ei osaa olla ihan hiljaakaan.

 

 

Hankokesässä parasta ovat toripäivät, pyöräreissut helteessä rannalle, heräteostokset pikkuputiikeista, Portin etanat ja toast skagen, kirkuvat lokit, oma saunavuoro, puistoreissut, treeni urheilukentällä, jätskit rannassa, Makaronitehtaan fungi, pellavamekot, Origon saaristolaispöytä, kumppariretket lähisaariin, sup-lautailu, sadepäivän kirjastoretket, Wi-Boxin leivät ja auringossa kuivuvat pyykit.. 

 

Se on koettava.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian