Vaikka pyrin saamaan ravinnosta monipuolisesti kaiken mitä elimistöni tarvitsee, on silti pakko napata jotain lisäravinteita ja vitamiineja purkista. Mutta mitä? Mitään yleispätevää suositusta en tietenkään voi antaa kenellekään, mutta listasin tähän omassa päivittäisessä käytössäni olevia lisäravinteita ja vitamiineja ja syitä, miksi itse niitä syön.

D-vitamiini Tarvitseeko tätä edes perustella? Pimeys. Syön D-vitamiinia joka vuosi lokakuusta huhtikuuhun aurinkolomia lukuunottamatta. Muistan kun ensimmäisen kerran aloitin D-vitamiinin syönnin, huomasin eron vireystilassani entiseen verrattuna heti.

Magnesium Huomasin ennen usein kärsiväni magnesiumin puutteesta. Lihakset olivat jumissa ja varsinkin nuorempana heräsin usein öisin lihaskramppeihin, ns. suonenvetoihin. Kun aloin liikkua enemmän, aloin syödä magnesiumia. Huomasin, että kaikki lihaskrampit hävisivät heti, samoin palautuminen tuntui olevan nopeampaa. Magnesium myös auttaa migreenioireisiini, joita toisinaan ilmaantuu. Käytän suihkemuodossa olevaa magnesiumia, se imeytyy paremmin.

Sinkki Aloitin syömään sinkkiä silloin, kun ihoni kärsi raskauden jälkeisistä hormonimuutoksista. Sinkki vahvisti ihoani selvästi ja sillä on myös hyviä vaikutuksia hiusten ja kynsien hyvinvointiin. Koska sinkkitabletit aiheuttavat minulle pahoinvointia niin että saatan joskus jopa oksentaakin, sinkkilisäni on pipetillä annosteltava tuote, joka imeytyy limakalvoilta eikä suolistosta.

Probiootit Niidenkin vaikutus näkyy itseasiassa myös ihossa, selvästikin. Ensisijaisesti syön probiootteja vastustuskyvyn parantamiseksi. Viime talven ja kevään jatkuva sairastelukierre sai aloittamaan ne ja vaikutus oli huomattava. Olen ollut nyt paljon harvemmin kipeänä. Suoliston kunto heijastuu koko kropan hyvinvointiin ja probiooteilla sitä voi ylläpitää.

Bioteeni Hiukset ja kynnet, taas! Vaikka hiukseni ovatkin venähtäneet jo yllättävän pitkiksi ja paksuiksi, bioteeni vahvistaa niitä entisestään. Ensisijaisesti toivon vaikutusta kynsiin, sillä kynteni ovat aivan superohuet ja liuskoittuvat – hyi! Jos ei ihmeitä tapahdu, on varmaan pakko pian turvautua geelilakkauksiin.

MSM Tätä aloin käyttää alunperin kauan aikaa sitten, kun kuulin sen käytön laskevan hemoglobiinia. Minulla oli vuosia hemoglobiini naiseksi liian korkealla (n.170) ja kuulin MSM-jauheen auttavan. Googlailin muita vaikutuksia ja niitä olikin todella paljon. MSM vaikuttaa positiivisesti ihoon, kynsiin, ruoansulatukseen ja jopa allergioihin. En voi enää sietää MSM-jauheen makua, joka on todella kitkerä, mutta syön sitä nykyään tablettimuodossa.

Spirulina Nämä loput voidaankin luokitella ns. luontaistuotteiksi tai superfoodeiksi. Spirulina puhdistaa elimistöä ja piristää. Aloin syödä sitä raskausaikana kun olin niin väsynyt, etten jaksanut edes sohvalta nousta päivisin. Siitä asti se on ollut osa jokaista päivääni.

Chlorella Kun spirulina puhdistaa, chlorella sitoo itseensä kaiken ”myrkyn” ja se poistuu kehosta nopeammin. Spirulinan ja chlorellan saan samasta viherjauheesta, jota käytän päivittäin vain yhden lusikallisen veteen sekoitettuna. Molempia saa myös tabletteina, ne ovat huomattavasti helpompia ennen kuin viherjauheen makuun tottuu.

Riisiproteiini Ainut proteiinilisä, mitä olen koskaan käyttänyt on riisiproteiini. Se ei ole läheskään päivittäisessä käytössä enää, mutta jos tiedän esimerkiksi viikonlopun aikana treenaavani paljon, saatan sekoittaa riisiproteiinia esimerkiksi aamupalajogurtin sekaan. Se pitää myös kylläisenä pitkään, joten jos tiedossa on paljon menoja ja lyhyet ruokabreikit, syön sitä aamulla.

Ruusunjuuri Ruusunjuuriuutetta aloin käyttää vastustuskyvyn lisäämiseksi. Sen on todettu myös helpottavan stressiä. En tiedä riittikö pelkkä tämä fakta, mutta tuntui että se alkoi toimia hetken käytön jälkeen. Myös lapseni juo aamuisin ruusunjuurivettä ja hän on pysynyt sen jälkeen paljon terveempänä.

Reishi No se vastustuskyky ja stressin lievitys. Käytän ruusunjuurta, reishiä ja ashwagandhaa yhdessä. Ruusunjuuresta kannattaa pullon loputtua pitää parin viikon tauko, jotta elimistö ei totu sen vaikutukseen. Reishiä sen sijaan pitäisi käyttää jatkuvasti, jotta paras teho saavutetaan. Reishi rauhoittaa iltaisin ja unikin tuntuu olevan syvempää. Vastaavasti se myös virkistää aivan ihmeellisellä tavalla jos on nuutunut ja saamaton olo. Aivan ihmeellinen tuote!

Ashwagandha Edellä mainituista seikoista ashwagandha tuntuu erityisesti rauhoittavan iltaisin. Joka ilta ennen nukkumaanmenoa juon iltateen tai reishijuoman, johon on sekoitettu ashwagandhaa. Huomaan yöunesta heti, jos se jää joskus juomatta. Varsinkin tähän pimeään aikaan laadukkaalla yöunella on suuri merkitys.

Lista kuulostaa pitkältä, mutta kun kaikkea ei ota samaan aikaan, ovat nämäkin ihan luonnollisesti osa päivääni. Toisinaan saatan laittaa vielä joitakin superfoodeja ruokien tai välipalojen joukkoon ja esimerkiksi chiasiemeniä syön päivittäin paljon, mutta tälläiset luokittelen enemmänkin ruoka-aineiksi kuin lisäravinteiksi.

Onko teillä samoja käytössä ja jäikö listalta puuttumaan jotain olennaista, mitä pitäisi syödä?

 

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Ihan hyvä parisuhde? Ihan kiva työ? Ihan kiva kesäloma? Kuulostaako tutulta? Ihan hyvä on kuitenkin mielestäni aika surullinenkin vastaus esimerkiksi kysymykseen millaista duunia teet tai millaisessa parisuhteessa elät. Ihan hyvä tuntuu siltä, että nyt ollaan ikäänkuin alistuttu kohtaloon, tämä on ihan kivaa mutta parempaakin voisi olla. Miksei kuitenkaan ole? Kyse voi olla rohkeuden puutteesta tai siitä, ettemme tiedä miten tavoitella parempaa. Emme välttämättä edes tiedä vastausta siihen, mikä olisi parempaa. Sitä ihan mahtavaa.

Eihän kaikki ole tietenkään aina ruusuilla tanssimista ja täydellisyyttä hipovaa onnentunnetta, mutta jatkuvaan ihan kivaan tyytyminen voi pahimmillaan jopa estää näiden tunteiden näyttäytymisen elämässämme. Muutenkin tuntuu suorastaan kamalalta, että johonkin pitäisi tyytyä.

Olen itse sellainen kaikki tai ei mitään -tyyppi ja elämäni on yleensä joko superkivaa tai vaihtoehtoisesti ihan perseestä. On toki niitä ihan kivoja päiviäkin, ne ovat osa elämää. Mutta missään vaiheessa en tunne, että olisin vain tyytynyt johonkin. Ja voihan myös tasainen arki voi olla ihan mielettömän ihanaa ja olen ainakin itse oikein onnellinen rutiinien täyttämistä työpäivistäkin. Kuin myös niistä aamuun asti juhlituista kesäöistä. Ihan hyvän ja ihan kivan kokeminen onkin täysin riippuvaista yksilöstä.

Me teemme itse omasta elämästämme sellaista kuin se on. Huomautan nyt kuitenkin, että on tietenkin olemassa asioita, joihin ei itse voi vaikuttaa – kun joku nyt kuitenkin hyökkää tästä minua vastaan jos en tätä itsestäänselvyyttä tuo esille. Mutta on myös kovin paljon sellaista, mihin voimme vaikuttaa. Valitsemme itse ystävämme ja puolisomme. He vaikuttavat elämäämme varmasti eniten. Samoin valitsemme yleensä itse myös työpaikkamme. Kaikilla aloilla se ei ole tietysti mahdollista, mutta aina voi yrittää vaihtaa ihan kivasta duunista ihan mahtavaan duuniin. En jaksa uskoa, että ihan kivaan työpaikkaan herää aamuisin mielellään kovinkaan pitkään ja ihan hyvään työhön ei ole yleensä kiva palata loman jälkeen. Ja mitä jos se ihan hyvä elämänkumppani olisikin maailman paras ja tekisi sinut onnelliseksi joka ikinen päivä?

Kannustankin jokaista teitä miettimään mikä omassa elämässänne on sitä ihan hyvää ja tekemään edes pieniä muutoksia sen eteen, että siitä osa-alueesta voisi tulla sitä ihan mahtavaa. Meillä kun on vain tämä yksi elämä ja sen kestosta emme koskaan tiedä. Elä täysillä ja nauti tästä, just nyt.

Seuraathan blogiani jo? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Noin puolitoista vuotta sitten talvella innostuin raskauden jälkeen liikunnasta pitkästä aikaa aivan uudella tavalla. Saatoin helposti tehdä reippaan puolitoistatuntisen vaunulenkin jonka jälkeen vaihdoin kevyemmät kamppeet ylle ja hilpaisin vielä juoksulenkin. Räntää saattoi sataa vaakasuoraan, mutta silloin juostiin vaikka purjehdustakissa. Aloin samaan aikaan syömään terveellisemmin kuin koskaan aiemmin. Superfoodit tulivat jäädäkseen, siirryin maidottomaan ja gluteenittomaan ruokavalioon. Olin hyvässä kunnossa ja hoikempi kuin vuosiin.

Ajattelin voivani todella hyvin. Perjantai-illat ja sunnuntaiaamutkin saattoivat helposti kulua salilla, kokeilin erilaisia treenejä ja hurahdin hiit-treenaamiseen. Pienen lapsen äidin unelma, nopea ja supertehokas treeni. Mitään kamppailua painon tai ulkonäön kanssa minulla ei ollut, ne ovat menneiden talvien lumia. Halusin vain voida hyvin, hoitaa omaa päätä ja selvittää kiireisen äidin ajatuksia treenillä. Plussana tietysti se rasvaton kroppa jota tavoiteltiin kuitenkin vain siinä sivussa.

Olin todella usein sairaana. Toki se johtui varmasti myös pienestä pojastani. Häneen kun tarttui pöpöt jos toisetkin kun vastustuskykyä ei vielä ollut. Olin toisinaan todella kiukkuinen, pistin sen vain hormonitoiminnan piikkiin. Ehkä se haki vielä omaa oikeaa toimintaansa. Iho ei voinut lainkaan hyvin. Olisihan sen pitänyt, söin kuitenkin todella hyvin ja sain kaikki mahdolliset vitamiinitkin päivittäin? Nukuin hyvin ja liikuin. Mä ihan oikeasti luulin voivani hyvin. Jossain alitajunnassa aloin tiedostaa vasta viime syksynä, etten ehkä eläkään juuri niin kuin minun pitäisi.

Hyvin alkanut treeniputki katkesi sairasteluun. Kolmen viikon flunssa kuumeineen ja antibiootteja vaativine jälkitauteineen pysäytti talvella pitkäksi aikaa. Alkoi päiväkotielämä ja olimme kipeinä harva se viikko. Treenaamiseen tuli väkisinkin taukoa. Kun en liiku, kiinnitän enemmän huomiota syömisiini. Kroppaa tuli kuunneltua ja löydettyä ne sille oikeasti sopivat jutut. Vehnä ei enää ollutkaan niin paha, leivässä kyllä, mutta pastaakin olen tehnyt monet kerrat ilman minkäänlaisia inhottavia oireita. Maitoa vältän edelleen, se ei vain sovi. Aloin muuttaa ruokavaliota kasvis-kalapainotteiseksi ja se on tuntunut nyt äärimmäisen hyvältä. Monet superfoodit jäivät pois, toisaalta monia tuli myös tilalle.

Muutuin paljon rennommaksi itseäni kohtaan. Saatoin hyvin juoda mehua, korkata bissen keskellä viikkoa, syödä jäätelöä. Asioita, joita en ollut ennen tehnyt ollenkaan vain siksi, koska ne olivat niitä ”turhia kaloreita” ja hyvinvointini pilaajia. Asenteeni muutenkin koko elämää kohtaan muuttui paljon. Vaikka olen aina ollut optimistinen, aloin voida todella hyvin ja sen myötä muutuin jotenkin paljon positiivisemmaksi. Halusin jakaa hyvää oloa myös muille. Syynä tähän on varmasti ihmiset ympärilläni. Olen saanut elämääni niin positiivisia ja mahtavia tyyppejä joiden kanssa saan viettää näitä päiviä. On mieletöntä inspiroitua rakkaimmistaan ja saada heiltä positiivista fiilistä ja sitä tervettä hyvinvointia.

Ei hyvinvointini ollutkaan kiinni överiterveellisestä ruoasta, seitsemänä päivänä liikkumisesta ja tietynlaisesta kurinalaisuudesta ja ehdottomuudesta. Ei se rasvaton kroppa tuo hyvinvointia. Se pikemminkin vei sitä. Kun katson vuosi sitten otettuja kuvia, en edes näytä hyvinvoivalta. On niin hullua, että silloin kuitenkin luulin voivani paremmin kuin koskaan.

Tällä hetkellä liikun terveellisesti. Joka päivä jotain. En treenaa millään lailla tavoitteellisesti, vain silloin kun siltä tuntuu. En juokse niin pitkiä tai niin nopeita lenkkejä kuin vuosi sitten, mutta nautin juoksemisesta ja ulkoilusta siinä samalla. Saatan hyvin pysähtyä kävelemäänkin matkan varrella, vaikka aiemmin se oli merkki silkasta luovuttamisesta. Ajattelin kyllä juoksun suhteen vähän tsempata, jos syksyllä jaksaisin puolimaratonin. En muuten koskaan halua osallistua puolimaratoniin, juoksen ennemmin sen 21 kilometriä vaikka joku sunnuntai-ilta itsekseni. On myös aika hassua, että vaikka tunnen luovuttaneeni säännöllisen tiukan treenaamisen kanssa, olen aivan täysin samankokoinen kuin vuosi sitten. Ja painan täsmälleen yhtä paljon. Se, ettei penkistä nouse läheskään samanverran kuin ennen on yhdentekevää silloin, kun sängystä nousee joka aamu paremmalla fiiliksellä kuin aikoihin. Toivottavasti saan täällä blogissakin jaettua sitä rentoa mieltä ja oloa, joka mulla tällä hetkellä on. Voikaa tekin hyvin.

Seuraathan blogiani jo? FACEBOOK / INSTAGRAM / SNAPCHAT mirvaannamarian