Katseeni pysähtyi eräässä Instagram-profiilissa bion kuvaukseen. 2012 paras kategoriassa X, 2013 paras kategoriassa Y ja niin eteenpäin. Ylennyksiä, yrityksen perustamista, kirjoitettuja kirjoja ja kunniamainintoja työssä ja urheilussa. Saavutuksia. Ihailtavaa, ajattelin ensin. Jostain syystä asia jäi kuitenkin pyörimään mieleeni.

 

Jäin miettimään asiaa ja lenkkeillessäni metsässä pyörittelin päässäni ajatuksia saavutuksista ylipäätään. Siinä missä yksi kirjoittaa tänä vuonna esikoisteoksensa, toinen voittaa fitnesskilpailut ja kolmas ylittää sadan tonnin liikevaihdon, joku selviytyy joten kuten läheisen kuolemasta tai selättää vaikean masennuksen. Miksei yksinhuoltajaäiti kirjoita profiilissaan selviytyneenä kolmen vuoden valvotuista öistä ja yksinäisestä vauvavuodesta? Saattaahan syövänkin sairastanut kirjoittaa ”voittaneensa” syövän viime vuonna, miksei masennuksesta tai syömishäiriöstä parantunut mainitse niistä? Tappavia joskus nekin.

   

 

 

Ei ole ihme, että 2020 loppuunpalaminen on normaalia. Suorituskeskeinen yhteiskunta ihailee saavutuksia emmekä enää ymmärrä, että kaikkien saavutusten takana ei ole edes lujasti töitä – ei, vaikka haluamme niin uskotella itsellemmekin. Joskus siellä takana on vain helvetisti hyvää tuuria. En väheksy nyt kenenkään tekemää työtä, en missään nimessä. Maailmassa on monta aivan järjettömästi duunia painavaa mahtavaa tyyppiä jotka ansaitsisivat menestyksensä ja upeat saavutuksensa, paljon vähemmälläkin työmäärällä. Vaikka kuinka haluan uskoa, että kova työ palkitaan, ei se ikävä kyllä aina niinkään mene.

 

Joku saa aina kaiken helpommalla. Vaikka väittäisi mitä. On onnistuneita ajoituksia, on tukiverkostoja, on suhteita ja ennen kaikkea – on sattumia. Toimii myös toisin päin. Voi olla se kaikkein ahkerin ja antaa itsestään 200% joka päivä, eikä silti saa saavutuksia tai kiitosta. Ja se jos joku kuormittaa.

 

 

 

 

Työelämässä työnantajat kirosivat aiemmin äitiyslomia. Nyt tuntuu, että äitiyslomaa välttelee mahdollinen tuleva äiti itse. Ei uskalleta tehdä lapsia. Ja kun rohkeutta on lopulta tarpeeksi ja taloudellinen tilanne vakaa, ei ehkä enää saada lapsia. Äiti uhraa elämästään helposti vuosikausia lapsilleen, jotta voisi olla läsnä ja luoda lapsille turvallisen ja rakastavan kasvuympäristön. Ne vuodet ovat pois työurasta ja suurten saavutusten jahtaamisesta. Mutta eikö tänä päivänä tulisi arvostaa nimenomaan turvallisen kasvuympäristön luomista ja tasapainoisen pikkulapsiarjen hallintaa? Tulevaisuuden ihmisten elämän tärkeitä rakennuspalikoita. Kulttuurissamme nuo tuntuvat tällä hetkellä merkityksettömiltä asioilta, toisin kuin ne ylennykset, urheilusaavutukset ja liikevaihdot.

 

Samaan aikaan sairauslomalla on yhä useampi uupunut ja masentunut. Miksei se nyt jaksa, miksei se saa mitään aikaan? kiroaa nykyään moni työnantaja.

 

 

 

Emme kaikki ole todellakaan samalla viivalla. On helppo sortua arvostelemaan, että miksei tuokaan ole nyt tehnyt elämällään mitään? Koskaan ei voi tietää, mitä sen tuiki tavallisen elämän takana on. Esimerkiksi perheväkivalta, masennus ja muut mielen ongelmat näkyvät ulospäin usein vasta liian myöhään. Halusin tällä kirjoituksellani saada meitä kaikkia ajattelemaan suorituskeskeistä yhteiskuntaa vähän eri kulmasta. Että on olemassa erilaisia saavutuksia, eivätkä vaikeudet todellakaan katso ketä ne kohtaavat. Periksiantamattomuus ja reippaus ovat hienoja ominaisuuksia, mutta niiden rinnalle toivoisi vielä enemmän kiitollisuutta ja armollisuutta. Toisen arvostusta ja ymmärrystä. Sekä sitä lempeyttä, älä soimaa itseäsi jos et pääse samaan kuin kaveri tai se paljon tienaava somevaikuttaja. Luultavasti elämässäsi on paljon muita saavutuksia, joista saat olla ylpeä. Joskus saavutus voi olla yhdestäkin päivästä selviytyminen.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

..luonnollisesti monesta eri tekijästä. En tiedä tuntuvatko tämänkaltaiset postaukset teidän mielestä toistolta kun hehkutan kokonaisvaltaista hyvinvointia nyt niin paljon, mutta en vain voi olla kirjoittamatta asioista joita ajattelen ja tunnen jatkuvasti. Liian moni on uupunut, väsynyt alakuloinen tai kyllästynyt elämäänsä tälläkin hetkellä, vaikka usein se muutos voi olla pienten asioiden päässä, kunhan siihen muutokseen vain ryhtyy. Koostin tähän maanantaiaamun kirjoitukseeni tekijöitä, joista hyvä olo koostuu ainakin omalla kohdallani. Allekirjoitatko?

 

 

 

..stressittömyydestä, tai pikemmin stressin oikeanlaisesta hallinnasta. Stressiä on kaikilla ja joskus lyhytaikaista stressiä tarvitaankin, mutta pidemmällä tähtäimellä pitkittynyt stressi on luonnollisesti vain pahasta. Se vanhentaa, sairastuttaa ja kyynistää mieltä. Pyri eroon suorittamisesta, itselläni se onnistui parhaiten keskittymällä siihen, mistä jatkuva suorittamiseni johtui. Parin vuoden harjoittelun jälkeen olen päässyt eroon pakkomielteisestä siivouksesta, siedän paremmin pientä kaaosta ja epäjärjestystä enkä stressaa enää tuollaisista asioista samalla tavalla kuin ennen. Jos stressi johtuu töistä, ihmissuhteista tai raha-asioista, keskitä ne viimeisetkin voimasi tilanteen ratkaisuun. Liiallista stressiä ei kannata opetella sietämään, sillä seinä tulee jossain vaiheessa vastaan.

 

 

 

 

..levosta. Kukaan ei jaksa loputtomiin painaa sata lasissa ilman taukoja. Tärkein tekijä on tietysti laadukas yöuni. Jos et tiedä paljonko unta tarvitset, kokeile (jos pystyt esimerkiksi lomalla) kolmena yönä nukkua niin pitkään kuin nukuttaa, ilman herätyskelloa siis. Neljäntenä aamuna univelkasi pitäisi olla kuitattu ja sen yön unimäärä on se sinulle optimaalinen. Aikuisilla se vaihtelee yleensä seitsemästä tunnista yhdeksään tuntiin. Tämän mukaan voi sitten säätää omaa unirytmiään omaan arkeen sopivaksi.

 

 

 

 

..liikunnasta – tämä on oma suosikkini. Liikunta on itselleni elinehto. Tällä hetkellä noudatan treeniohjelmaa, mutta painotan aina oman kehon kuuntelua. Jos tuntuu, että salitreeni on tänään liikaa, vaihdan sen johonkin muuhun mitä kehoni tuntuu kaipaavan. Joskus se on lepoa, lepopäivinäkin pyrin kuitenkin aina tekemään vähintään sen kävelylenkin. Liikuntaan jää hyvällä tavalla koukkuun ja se on edellytys jokaisen meidän hyvinvoinnille. Viimeistään keski-ikäisenä olisi syytä aloittaa liikuntaharrastus, sillä liikkumaton keho on alttiimpi sairauksille eikä jaksa kannatella meitä ikääntyessämme. Liikunta on myös tehokas masennuksen ja ahdistuksen ennaltaehkäisijä ja se parantaa unenlaatua ja vähentää herkkuhimoa. Alku on hankalaa, mutta nopeasti siihen pääsee kiinni. Voisin kirjoittaa liikkumisesta varmaan loputtomasti, ja välillä haaveilenkin että voisinpa tehdä liikuntaa joskus työkseni. No, ehkä mielenkiinto säilyy kuitenkin paremmin näin kun se on vain iso osa vapaa-aikaani.

 

 

 

 

..luonnosta. Olen vasta viime vuosien aikana löytänyt luonnon ihanuuden. Metsässä voin hyvin, kehoni ja mieleni rauhoittuu ja saan energiaa ja uusia ideoita. Hengitän metsän raikasta ilmaa ja saan siitä voimaa koko kehooni. Uskomaton tunne. Olen jäänyt myös koukkuun kylmävesiuintiin. Kylmäaltistus tuntuu ihanalta ja olenkin aivan innoissani, että uudessa kodissa pääsen tulevana talvena uimaan omalta laiturilta. Luonnonvesissä uiminen on ainutlaatuinen kokemus, mutta kylmäaltistusta voi kokeilla myös ihan vain suihkussakin. Suosittelen kokeilemaan myös lämpötilan vaihteluja. Kylmä-kuuma-kylmä -suihkuilla hoidin aikanaan unettomuutta, josta kärsin fluorokinoloniantibioottien aiheuttaman ahdistuksen aikana (en muuten suosittele ketään koskaan syömään fluorokinoloniantibiootteja niiden valtavien haittavaikutusten vuoksi) ja se toimi todella hyvin. Mutta, takaisin itse aiheeseen. Luonnossa liikkumisella on paljon terveysvaikutuksia ja se on tehokas keino lievittää stressiä. Olen kirjoittanut siitä aiemmin useita postauksia, löydät ne ainakin hakusanoilla luonto ja metsä.

 

 

 

..ravinnosta, ja sillä onkin iso merkitys myös henkiselle hyvinvoinnille. Suoliston ollessa kunnossa myös mieli voi paremmin.  On esitetty, että 90 prosenttia aivojen välittäjäaineista olisi suoliston alueella. Ei siis ihme, että ravinto vaikuttaa niin voimakkaasti myös mielen hyvinvointiin. Suoliston ja aivojen välinen yhteys kulkee vagus- eli kiertäjähermon kautta. Moni tietää, että vagushermon rauhoittaminen hengitysharjoitusten avulla rauhoittaa tehokkaasti esimerkiksi ahdistunutta oloa ja lievittää ahdistuksen fyysisiä oireita. Tämä sama hermo on yhteydessä suoraan suolistoon. Suolistossa valmistuu myös mielihyvähormoni serotoniinia. Siitä on siis pidettävä hyvää huolta. Ensin suosittelen keskittymään ravintoaineiden riittävään saantiin ja säännöllisiin ateriaväleihin. Nyrkkisääntö: Syö vain viisi kertaa päivässä, joka aterialla hitaita hiilareita, proteiinia ja hyviä rasvoja. Ei naposteluja. Kun pystyt tähän, voit alkaa kuunnella kehoasi enemmän. Mitä se milloinkin kaipaa, ehkä lämmintä ja täyteläistä ruokaa tänään, huomenna jotain kevyempää? Itse suosin puhtaita, luomutuotettuja raaka-aineita, vältän sokeria ja valkoisia jauhoja, maitotuotteita ja kieltäydyn kokonaan keinotekoisista makeutusaineista ja esimerkiksi rasvattomista maitotuotteista.

 

 

 

 

..oman terveyden seuraamisesta. Käyn säännöllisesti verikokeissa, sillä pari vuotta sitten juuri niistä paljastui muun muassa raudanpuute, anemia ja muut vitamiininpuutokset, jotka vaikuttivat olennaisesti terveyteeni ja hyvinvointiini. Kun arvot ovat  nyt kunnossa, voin todella hyvin ja olen energisempi kuin koskaan. Hyödynnä yksityisten lääkäriasemien ja laboratorioiden tutkimuspaketit ja testaa itsesi. Tähän kategoriaan kuuluvat myös säännölliset hammaslääkärikäynnit ja muut vuosittaiset terveystutkimukset. Ethän unohda niitä?

 

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Lappihehkutus osa 1 00 000 – sori nyt vaan, mutta tää paikka on lumonnut mut ihan täysin! Tuntuu aivan kuin olisi ensimmäistä kertaa tunturissa, vaikka olenkin viettänyt täällä menneinä talvina pitkiäkin aikoja. Ruska alkaa olla jo tosi kaunis, ilma ihanan kirpeää ja raikasta ja hidas elämä (kunnon keittiöllä +) oman perheen kesken ilman kiirettä ja jatkuvia ärsykkeitä tuntuu ihan luksukselta kun tällaista ei ole hetkeen ollut. Jos eskari ja harrastukset eivät vaatisi läsnäoloa, olisin täällä Miksun kanssa sinne asti että koti on täysin valmis..

 

 

 

Viikkoon on mahtunut kolme pitkää salitreeniä, kuusi lenkkiä ja 1,5 tunnin urheiluhieronta. Hullun hyvä treeniviikko ja kaiken lisäksi ollaan nukuttu joka yö 8-9 tunnin unia. Puhdasta itse tehtyä ruokaa, itse poimittuja marjoja ja säännölliset ateriavälit.. Ai että! Kyllä on helppo voida hyvin tällaisessa ympäristössä. Miksu on päässyt pelaamaan lätkää ihan joka päivä ja ollaan reippailtu rinteissä, luontopoluilla, vaellusreiteillä ja latupohjilla joka päivä.

 

Tähän kun lisää nää jumalattoman kauniit maisemat, on olo aika zen. Ruska on todella nähtävä, en tajua miksen ole aiemmin tullut tänne syksyllä? Aina sitä on kaivannut lämpöön ja aurinkoon kesän jälkeen. Lennot ovat nyt tosi edullisia, joten tänne tekee helposti viikonloppumatkan ja lämmöllä suosittelen nyt lyhyitäkin reissuja, Lappi ja paikalliset yrittäjät tarvitsevat nyt kipeästi turisteja.

 

 

 

 

Mulla on ollut koko päivän sellainen vähän melankolinen sunnuntaiolo. Oon käsitellyt viime aikoina mielessäni ihan valtavasti menneisyyttä ja siihen liittyviä vaikeita asioita ja jotenkin tällainen rauhallinen sunnuntai ja kirpeä syysilma muistuttivat noista ajoista. Pitkään muuten inhosin sunnuntaipäiviä. Oli vaikea olla tekemättä mitään ja sietää tylsyyttä. Yhdessä elämänvaiheessa halusinkin aina tehdä sunnuntaisin töitä. Olin se kiva työkaveri joka otti aina muiden sunnuntaivuorot ja ihan aidosti nautin kun oli tekemistä koko päiväksi. Myöhemmin olen kyllä ihmetellyt että mikä ihme mua silloin riivasi, mutta silloin se tuntui parhaimmalta vaihtoehdolta. Eipähän tarvinnut katsella exää viikonloppuisin.

 

No, tästä postauksesta tuli nyt ihan tällainen höpöttelypostaus, mutta jotenkin viimeaikoina näitä on ollut kiva kirjoittaa. Kaipaan itse blogeista enemmän sellaista aitoa tajunnanvirtaa kuin loppuun asti hiottuja pitkiä mestariteoksia. Tässä ei kirjoiteta kuitenkaan aikakauslehteä vaan edelleen sitä blogia. Toivon muutenkin että blogit alkavat taas heräillä henkiin Instagramin suursuosion jälkeen, pidemmistä teksteistä saa vaan niin paljon enemmän irti kuin Instan kiiltokuvista ja pienestä mietelauseesta sen alla. Vai mitä ootte mieltä?

 

 

 

 

Saan onneksi olla täällä vielä torstaihin asti. Lauantaina tulee meidän muuttokuorma (!!) joten pari päivää menee hotellissa tai ehkä veneellä.. En voi uskoa, että viikon päästä luultavasti nukutaan jo uudessa kodissa. Yläkerta on kai kokonaan valmis, keskikerroskin melkein, kunhan se keittiö joskus tulee. Niin ja ne vaatehuonekalusteet, mutta eipähän tarvii heti purkaa ihan kaikkia laatikoita. Mutta uskokaa tai älkää, tuntuu täysin valmiilta kun on päässyt sitä loputtomasta kipsipölystä ja rakennustelineistä eroon. Täällä ne ovat kyllä hyvin päässeet jo unohtumaankin.

 

Imen nyt joka solullani tätä energiaa jota ruska väreineen antaa ja lasken päiviä seuraavaan kertaan. Luonnon antama energia on kyllä ihmeellistä. Tänään hölkkäilin Kittilässä keskellä metsää ja pysähdyin vain hengittämään sitä raikasta ilmaa. Tiesitkö, että Suomen Lapissa on maailman puhtain ilma? Nyt vielä iltapalaa ja sauna, ihmeellinen sumu laskeutui koko tunturiin äsken. Tuntuu ihanan turvalliselta olla vain lämpimässä mökissä piilossa pimeältä.  Leppoisaa sunnuntain iltaa teille kaikille, ja hyvää oloa alkavaan viikkoon!

 

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian