Carpe diem? Elämä on tässä ja nyt? Mitähän vielä.. On tosiaan helpommin sanottu kuin tehty. Kuinkahan moni carpediemin ihoonsakin tatuoinut ja #lifeisnow -hashtagia sosiaalisessa mediassa viljelevä henkilö miettii, että ”sit mä olen onnellinen, kun.. ” Veikkaan että aika moni. Nämä edellä mainitut lausahdukset tuntuvat nykyään olevan ihan pelkkää sanahelinää. Ne jopa ärsyttävät, vaikka niiden varsinainen merkitys on oikeasti äärimmäisen tärkeä. Elämä on hyvin pitkälti sitä jatkuvaa tavoittelemista. Se mitä me tavoittelemme, on kovin yksilöllistä (kaikki tässä maailmassa on edelleen niin hemmetin yksilöllistä mutta mainitsin nyt kuitenkin..) mutta yhteistä ovat jatkuvat tavoitteet. Tavoitteilla tarkoitan nyt sitä, että kuvittelemme saavuttavamme onnellisuuden kun saavutamme jonkin tavoitteen.

Lomamatka ei tee onnelliseksi pitkänkään säästämisen jälkeen. Se tuo hetkellistä onnea, rentoutumista ja hyvää oloa. Avartaa ja antaa uusia kokemuksia. Nekin ovat tärkeitä elementtejä elämässämme. Mutta tekevätkö ne onnelliseksi? Ne tuottavat hetkellistä mielihyvää, joka ei kuitenkaan kestä. Samoin materialistiset tekijät. Et jaksa olla onnellinen uudesta laukusta kovinkaan pitkään. En hae tällä sitä, että matkustaminen ja materian haaliminen olisi turhaa, ei kai mikään, mikä tuottaa hyvää mieltä ole turhaa. Mutta onnellisuuden kannalta se on aika vähäpätöisessä asemassa.

Vähän erilaisena esimerkkinä avioliitto ja lasten hankkiminen. ”Sit mä olen onnellinen kun päästään naimisiin ja me saadaan kaksi lasta!” Ehkä pahin. En puhuisi avioliitosta edes onnen täydentäjänä. En tosin ole naimisissa, tuskin koskaan menenkään sillä avioliitto ei elämässäni ainakaan muuttaisi mitään. Avioliitto ja varsinkin lapset nähdään usein onnellisuuden päätekijöinä. Kysynpähän nyt, miten se avioliitto lisää sitä onnellisuutta? Jos jollekin on näin käynyt, kuulisin mielelläni miten se tapahtuu. Lapsi tuo elämään kyllä onnea, aivan valtavasti. Mutta lapsen hankkiminen ei tee onnettomasta onnellista. Eikä lapseton ole onnettomampi kuin perheellinen. Lapsettomuus ongelmana voi olla poikkeus. Ihminen voi olla täysin onnellinen, mutta puuttuva lapsi tekee hänet onnettomaksi useista yrityksistä huolimatta. Kuitenkin, tiedostammehan varmasti että lapset ovat tietynlainen lahja, niitä ei valitettavasti ole siunattu kaikille. Edes niille, jotka niitä kaikkein eniten haluavat ja jotka olisivat varmasti maailman parhaimpia vanhempia. Syitä on turha lähteä etsimään, se on yhtä epäreilua kuin se, että joku nyt vain sairastuu syöpään ja joku ei.

Kuitenkin, kokonaisvaltaiseen onneen tarvitaan erilaisia tekijöitä. Ne ovat kuitenkin hyvin yksinkertaisia. Kun elämänarvot ovat kohdallaan, onneen riittävät usein ne päätekijät. Rakkaus, terveys ja toimeentulo. Näitä meiltä useimmilta löytyy. Miksi sitten on niin vaikeaa olla onnellinen? Lukiessani jotain ohimennen törmäsin lauseeseen ”Mikä estää sinua olemasta onnellinen juuri nyt?” Se pysäytti. Tällä hetkellä elämässäni on kaikki kuitenkin lähtökohtaisesti todella hyvin. Silti aina valitan pikkuasioista ja murjotan milloin mistäkin. Valittaminen sinänsä on ihan ok jos sitä ei tee liikaa ja olen sitä mieltä, että jos joku painaa mieltä, siitä täytyy mainita jotta asiaan voi tulla edes muutos.

Kuitenkin aina ennen sitä turhanpäiväistä valittamista voisimme pysähtyä miettimään, mikä sillä hetkellä estääkään sitä onnellisuutta? Pienen miettimisen jälkeen ne tekijät tuntuvat yleensä aika vähäpätöisiltä, tai voimme jopa tajuta niiden olevan sellaisia, joihin pystymme itse vaikuttamaan. Jo pelkkä tieto siitä, että onnellisuutta estää tällä hetkellä esimerkiksi vain yksi tekijä, on lohdullinen ja voi sillä hetkellä lisätä onnellisuuden määrää.

Nämä kuvat muistuttavat minua onnellisuudesta siten, että voisimme kuvitella tuon laiturin päässä olevan veneen vievän meidät onnellisuuden satamaan. Laiturille pääsy voi olla hankalaa ja sitä kulkeminen vielä haasteellisempaa. Sinnittelemme silti sitä onnellisuutta kohti. Kuitenkin tosiasiassa laiturin ympärillä on paljon pieniä mielenkiintoisia kohteita, valkoista hiekkaa, turkoosi vesi ja upea suurkaupunki. Ne jäävät huomaamatta mikäli pyrimme vain sitä onnellisuuden satamaa kohti. Vene tuskin edes tulee. On ainakin myöhässä. Ja onko se satama edes kiva?

Onnellisuudesta on tullut lähes täysin saavuttamatonta. Vaikka se ei sitä oikeastaan edes ole. Määrittelemme usein elämän tietynlaiseksi, jotta voisimme olla onnellisia. Kuinka moni sen tavoitteen on oikeasti saavuttanut? Asetamme onnellisuudelle aivan liikaa edellytyksiä. Se karkaa ulottumattomiimme silloin, kun tavoittelemme sitä liikaa. Onnellisuus ei ole täydellisyyttä. Se koostuu juuri niistä hetkistä. Se ei ole kokonaisuus, vaan tasapainoilua niiden hyvien tarttumisen arvoisten hetkien ja vähän huonompien välillä silloin kun perusasiat ovat kunnossa. Onnellisuuden oivaltaa usein vähän myöhässä. Siksi olisikin ihan hyvä muistaa ne kuluneet sanat.. Carpe Diem. Elämä on tässä ja nyt.

#lifeisnow – Ollaan tällä viikolla onnellisempia!


Tätä on toivottu, vihdoin siis asiaa e-pillereiden lopettamisesta ja muutenkin hormonittomasta elämästä. Täytyy mainita heti alkuun, että suhtaudun itse melko negatiivisesti erityisesti e-pillereihin ehkäisyvaihtoehtona. Ja se varmasti näkyy kirjoitustyylistäni. Mutta, mikä sopii minulle, ei välttämättä sovi kaikille. Pillereiden toimintatapahan on suorastaan loistava mikäli ne sattuvat sopimaan.

Kovinkaan monille ne eivät ilmeisesti sovi. Luin Hesarista hiljattain artikkelin tutkimuksesta, jonka mukaan suomalaisista naisista enää reilu 10 % käyttää ehkäisypillereitä, kun luku on joitakin vuosia sitten ollut jopa yli 60 %. Lehti on paperinkeräyksessä, joten lähteen luotettavuutta en pysty varmistamaan, tosin luvut kuulostavat hyvin totuudenmukaisilta. E-pillereiden lopettaminen yleistyi rajusti vuonna 2013, kun uutisoitiin kuolemantapauksia pillereistä johtuvien veritulppien takia. Riskithän ovat olleet tiedossa aina, mutta uskon että kuolemaan johtaneet tapaukset ovatkin johtuneet pillereiden pitkäaikaisesta käytöstä ja koska nämä kyseiset merkit (Yasmin, Yaz) ovat olleet markkinoilla niin vähän aikaa, vaikutukset pitkällä tähtäimellä alkavat näkyä vasta nyt.

Käytin ehkäisypillereitä yhteensä lähes 10 vuotta. Aloitukseen mulla ei silloin ollut edes varsinaista tarvetta, ne vain kehotettiin hankkimaan. Siis kaikkia ikäisiäni tyttöjä kehotettiin. Oli suorastaan outoa, jos joku ei syönyt pillereitä viimeistään lukioon mennessä. Riskeistä ja haittavaikutuksista kerrottiin, ja osalle niitä tulikin – ei muuta kuin vaihtamaan merkkiä. Oikeastaan kuulin ensimmäisiä kertoja hormoniehkäisyn haittapuolista vasta vuoden 2010 jälkeen. Aloin yhdistää monia eri oireita pillereihin. Jalkani kipeytyivät todella usein, pohkeissa oli hillitöntä jomotusta ja heräsin öisin ”suonenvetoihin” vaikka join paljon vettä ja söin magnesiumlisää. Sain atooppisen ihottuman vasta yli 20-vuotiaana ja ihoni oli muutenkin todella kuiva. Kasvojen iho oli kyllä aivan täydellisen virheetön kuivuutta lukuunottamatta. Hemoglobiinini oli naiseksi todella korkea, aina noin 160-170, verenluovutus korjasi sen viikoksi tai pariksi ja taas oli samat lukemat. Vaikutusta mielialaani en edes tajunnut, sillä olin syönyt pillereitä niin pitkään. Eihän minulla ollut aavistustakaan millainen mielialani olisi ilman pillereitä. Koin olevani todella herkkä, saatoin itkeä vaikka katsoessani Salkkareita ja pidin sitä ihan normaalina luonteenpiirteenä.

Eräänä syksynä sain peräkkäisiä virtsatietulehduksia ja aftoja suuhun. Silmät kuivuivat ja tarvitsin silmätippoja lähes jatkuvasti. Atopia oli tuona syksynä myös pahimmillaan. Syödessäni vti-antibiootteja estolääkityksenä ja hakiessani uutta reseptiä samalla kun sain lähetteen Iho- ja Allergiasairaalaan, lääkäri sanoi että toisinaan pillerit aiheuttavat kropan ja erityisesti limakalvojen ja ihon kuivumista. Yep, that’s me! Lopetin pillerit samana päivänä. Kuukauden päästä atopiaa lukuunottamatta oloni oli taas normaali ja olin täysin terve. Mitään sen suurempaa muutosta mielialassa en huomannut, se tuli vasta useamman kuukauden kuluttua. Painoa lähti muuten pari-kolme kiloa kun normaalina pitämäni nesteturvotus hävisi. Ihossa ei tapahtunut mitään muutoksia huonompaan suuntaan.

Pillereiden lopettamisen jälkeen kannattaa muuten syödä macajauhetta, se tasapainottaa luonnollisesti kropan omaa hormonitoimintaa ja auttaa kehoa palautumaan keinotekoisten hormonien vaikutuksesta nopeammin.

Aloitin pillerit kuitenkin uudestaan jonkin ajan kuluttua, huomasin heti ensimmäisen parin viikon jälkeen suuriakin mielialanvaihteluja, koko kropan turpoamista ja ihmeellistä ahdistuneisuutta päivittäin. Sitkeästi söin niitä kuitenkin säännöllisesti, kunnes tulin… Vahingossa äidiksi.

Raskausaika muutti ajatuksiani terveydestä ja hyvinvoinnista suuresti. Aloin kiinnittää huomiota itseeni aivan eri tavalla ja kuuntelemaan omaa kroppaa. Karvat nousivat pystyyn kun joku puhuikin e-pillereistä. Ei siinä, lapsi on kovin rakastettu ja paras asia, mitä minulle on tapahtunut. Kokeilin raskauden jälkeen hormonaalista ehkäisyä niin renkaan kuin hormonikierukan muodossa ja molemmat lensivät roskiin – aivan samat oireet kuin silloin, kun aloitin pillerit uudestaan. Lääkäri totesi, että kapselia hän ei edes laittaisi minun tapauksessani, sillä sekin mitä luultavammin poistettaisiin.

Pillereiden lopettamisen jälkeen tunnen itsenikin aivan eri ihmiseksi. Suurin vaikutus on ehdottomasti mielialalla. Näen asiat paljon valoisammin, osaan eri tavalla nauttia elämästä eikä kaikki tunnu samalta tasaiselta ”sumulta”. Tiedättekö mitä tarkoitan? Tunnistan itsessäni erilaisia tunteita aivan eri tavalla, olen äkkipikaisempi (Kuulin yhtenä iltana, että on ihanaa kun minussa on luonnetta. Kyseinen herrasmies varmaan peruu sanansa vielä joskus..) mutta näen sen oikeastaan positiivisena asiana. ärsyttää, kiukuttaa, suoraan sanottuna vituttaa useinkin, niin teki ennenkin, mutta ei ahdista, masenna eikä mikään tunnu ylitsepääsemättömän vaikealta. Tuntuu vihdoinkin, että olen löytänyt oman persoonallisuuteni.

Kaikki ylimääräinen neste on hävinnyt kropasta. Tälle on syynä varmasti myös oikeanlaisen ruokavalion löytäminen, mutta myös normaali hormonitasapaino, jota keinotekoiset hormonit eivät ylläpidä. Ero ulkonäössä ja ennen kaikkea olossa on huomattava.

Iho ei ole enää ollenkaan niin kuiva, atooppisesta ihosta kärsin kuitenkin edelleen, mutta en niin pahasti kuin ennen. Kasvojen iho meni lapsen saamisen jälkeen paljon huonompaan kuntoon, mutta oikeilla hoitotuotteilla ja ravinnolla sen on saanut pidettyä ihan hyvänä. Silloin pillereiden lopettamisen jälkeen ei kuitenkaan tapahtunut mitään merkittäviä muutoksia joita olisin huomannut, syytän ihostani raskaushormonien poistumista, sillä se on parantunut koko ajan mitä pidempi aika raskaudesta on kulunut. Ja sanottakoon nyt, että ei voida puhua minkäänlaisista iho-ongelmista, pienetkin virheet tuntuvat vain muka isoilta sen täydellisen sileän pilleriajan ihon jälkeen.

Hiuksissa en huomannut mitään muutosta, paitsi että ne ovat paljon paremmassa kunnossa nykyään. Siihen on monta tekijää, hormonittomuus mahdollisesti yksi. Ylimääräisen nesteturvotuksen myötä hävisi myös selluliitti – tai ainakin iso osa siitä. Tämä johtuu varmasti aineenvaihdunnan paranemisesta jonka pillereiden lopettaminen sai myös aikaan. Jalkasäryt ovat ihan unohtuneet, en muistakaan miltä suonenveto tuntuu. Ja se 10 vuotta vaarallisenkin korkeana pysynyt hemoglobiini on ollut raskaudesta asti noin 130. Tälle ei kai voi olla mitään muuta selitystä kuin pillereiden lopettaminen. Omaa kroppaa pystyy nykyään kuunnella todella hyvin ja normaaliin kiertoon kuuluvat hormonaaliset muutokset oikeasti tunnistaa, toisin kuin ennen. Hormonittomasta elämästä onkin vaikea löytää mitään pahaa sanottavaa.

Ei kuitenkaan mitään niin hyvää, ettei jotain huonoa. Ne miinuspuolet. Pillereiden toimintatapa on tosiaan nerokas. Yksi päivässä eikä yksi unohduskaan kaada maailmaa (yhdistelmäpillereissä, minipillereiden kanssa on oltava tarkkana), luotettava ehkäisyteho (tai no, todiste tästä nukkuu juuri päiväuniaan) ja se menkattomuus. Sitä on ikävä. Mutta se ei ole kuitenkaan sen arvoista, että palaisin pillereihin. Ikinä.

Vaihtoehtoja hormonittomalle ehkäisylle on ikävä kyllä aika vähän. Varmin niistä on varmasti kuparikierukka, jota suosittelen ainakin kokeilemaan. Se voidaan laittaa synnyttämättömällekin (siinä tapauksessa älä laita sitä terveyskeskuksessa vaan ehkäisyneuvolassa tai yksityisellä), niitä on siis eri kokoisia. Jos tuntuu ettei se sovi, sen saa pois vaikka heti seuraavana päivänä. Samoin hormonikierukan, joka on usein paljon parempi hormonaalinen vaihtoehto kuin pillerit, sillä sen hormonit vaikuttavat paikallisesti, eikä ruoansulatuskanavasta imeytymällä koko kehoon. Samoin toimivat myös kapseli ja rengas. Olisivat kyllä käteviä – mutta ne hormonit.

Monet ystäväni ovat alkaneet käyttää Lady Comp -hedelmällisyys”tietokonetta” ja olen kuullut heiltä vain hyviä kokemuksia siitä. Muutenhan varmat päivät -menetelmänä on todella vanhanaikainen ja hyvin epävarma. Kuulisin mielelläni kokemuksia hormonittomista vaihtoehdoista, mihin olette olleet tyytyväisiä. Kaikenlaisia kokemuksia aiheesta saa muutenkin jakaa, nämä ovat niin yksilöllisiä asioita eikä kenenkään kroppa toimi samalla tavalla. Tulipa pitkä teksti, mutta tässä ainakin omat kokemukseni ja ajatukseni aiheesta. Kiva, jos jaksoit lukea.

Elämä on nykyään paljon valoisampaa. Huvittavaa, että 10 vuotta syön keinotekoista hormonia joka muuttaa jopa persoonallisuuttani ja lopulta se ei ehkäise edes sitä raskautta. Pillerit, never again.