Turhauttaa. Kirjoitin eilen tämän ah-niin-ihanan kesäisen kesäkurpitsasalaatin ohjeen tänne, muistellen samalla mennyttä aikaa ja keittiömestari-isäni ruoanlaittovinkkejä. Tai pikemminkin niitä, joita hän ei ehtinyt koskaan antaa ja niitä, joita en uskonut aina todeksi.

 

Kun tänään ystäväni kysyi missä se Instagramissa hehkuttamani resepti on, klikkasin itseni blogiin. Täällähän se.. Paitsi ettei ole?! Koko postaus ja kuvat WordPressin mediakirjastosta ovat kadonneet. Niin mystisesti kadonneet, että mietin jopa hetken olenko unissani kirjoittanut ja julkaissut tuon postauksen.

 

Ärsyttää. Aina sanotaan, että somekanavat voivat kyllä kadota yks kaks kuin tuhka tuuleen, mutta blogi – se pysyy tallessa. No ei näköjään. Helvetti. Anteeksi rumat sanani, mutta postaus oli kiva, siinä oli ripaus nostalgiaa ja resepti niin hyvä, että nyt kiukuspäissäni kirjoitan ohjeen uudelleen. Unohdetaan se nostalgia. En usko, että sitä kadonnutta postausta mistään enää koskaan löytyy.

 

 

Itse resepti on kuitenkin niin hyvä, että se ansaitsee tulla julkaistuksi uudelleen. Tämä on tosiaan alunperin löydetty netistä (?) tai muistaakseni pikemminkin lehdestä joka johti googlailuun, joten en missään nimessä ota siitä kunniaa itselleni. Jokaisella on toki oma tapansa toteuttaa se ja ehkä sinäkin keksit kesäkurpitsasalaatista jonkin aivan ihanan variaation. Kesäisen ja hieman runsaamman tästä saa muun muassa mansikoilla sekä mintunlehdillä ja murustamalla pinnalle fetaa. Seuraa vinkki: Murustamalla feta maistuu joka suupalalla, mutta sitä ei tule määrällisesti niin paljon kuin kuutioiksi pilkottuna.

 

Salaatin salaisuus on sitruunassa, suolassa ja pippurissa. Kesäkurpitsasiivut saavat liota sitruunamehussa jopa tunnin, joten aloita ruoanlaitto tästä ja marinadin tehdessä taikojaan kesäkurpitsoille valmista muu ruoka. Tämä on täydellinen pari esimerkiksi grillatulle lihalle tai kanalle tai kevyen raikkaalle vaalealle kalalle.

 

 

 

KESÄKURPITSASALAATTI

 

2 kesäkurpitsaa

2 sitruunan puristettu mehu & raastettu kuori

oliiviöljyä

suolaa & pippuria

saksanpähkinöitä

ekstrana: parmesania ja mintunlehtiä (tai ihan mitä haluat)

 

Purista sitruunoista mehu kulhoon ja raasta kuori mehun joukkoon. Suikaloi kesäkurpitsat ohuiksi siivuiksi ja laita marinoitumaan sitruunamehuun. Lisää päälle loraus oliiviöljyä ja reilu ripaus suolaa ja pippuria. Jätä marinoitumaan noin tunniksi ja valmista sillä välin muu ruoka. Juuri ennen tarjoilua paahda saksanpähkinöitä pannulla. Nostele varoen kesäkurpitsasiivut tarjoilulautaselle, kaada päälle hyvin kevyesti oliiviöljyä ja rouhi suolaa & pippuria. Asettele paahdetut saksanpähkinät salaatin päälle ja mausta halutessasi parmesanilla ja mintunlehdillä.

 

Nauti. Maistuu ihan kesältä.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

 

Pari päivää olen itsekseni pohtinut oikeastaan koronaviruksen innoittamana sitä, miksi sairastutamme itsemme huonoilla elämäntavoilla. Ajatus lähti siitä, kun luin kuinka teholla hoidettavia koronapotilaita yhdistää (siis suurinta osaa, ei tietenkään kaikkia) ylipaino, 2-tyypin diabetes tai korkea verenpaine. Lähtökohtaisesti kaikki ovat itse omilla elämäntavoilla aiheutettuja sairauksia ja tiloja. Toki jokainen voi miettiä kuinka itseaiheutettua esimerkiksi ylipaino sitten on joka taas voi aiheuttaa jopa sairastumisen 2-tyypin diabetekseen ja verenpainetautiin. Seuraa disclaimer: Monihan näkee helposti ylipainon ”omana syynä”, mutta sitä se ei kaikissa tapauksissa ole. Aikuisen ihmisen lihavuus voi johtua lukemattomista eri syistä. Esimerkkinä nyt vaikkapa vanhemman mielenterveyden ongelmat. Vanhempi voi huonosti, opettaa lapsen syömään epäterveellisesti eikä jaksa kannustaa liikkumaan. Lapsi lihoo ja silloin hän lihoo myös aikuisena helpommin, jos edes koskaan palaa lapsuuden jälkeen normaalipainoon. Ahmintahäiriöt ja muut epäterveelliseen syömiseen liittyvät psyykkiset ongelmat ovat yleisiä eikä kyseessä ole silloin enää yksilön valinta siitä mitä syö, jos hän on sairas. Moni sairastaa myös tietämättään. Mutta se siitä disclaimerista, halusin vain tuoda sen esiin sillä en missään nimessä ajattele ylipainon olevan aina itse hankittua.

 

 

 

Nykyinen länsimainen elämäntyyli sairastuttaa meidät. Ironista, meidänhän pitäisi voida paremmin kuin koskaan. Kuinka moni olisikaan saanut lisää elinvuosia tekemällä vielä terveenä ollessaan hieman erilaisia valintoja. Enkä puhu nyt pelkästään fyysisistä sairauksista. Yhtä lailla myös pitkään jatkunut kova stressi nostaa verenpainetta kuin se lihavuuskin. Uskon itse, että tulevaisuudessa tullaan tekemään paljon enemmän merkittäviä havaintoja stressin yhteydestä sairastumiseen kuin nykyään, vaikka ilmiö onkin tieteessä jo tuttu juttu. Miksi näännytämme itsemme uuvuksiin? Rakastammeko todella työtämme niin paljon, että luovumme hyvinvoinnistamme ja uhraamme itsemme uralle? Arvostammeko menestystä ja työn tuomaa palkkiota niin paljon, että jätämme huolehtimatta itsestämme, kunhan vain saamme tehtyä kovasti töitä? Aina ei tarvitse tehdä edes loputtomasti töitä vaan jo pelkästään ihmissuhteet ja jatkuva harrastaminenkin voivat pitää kehoa ja mieltä ylikierroksilla hyvinkin pitkiä aikoja.

 

Uupumus on pelottavan yleistä. Vatsahaavat, verenpainetaudit, tulehdukselliset suolistosairaudet.. Jep, hyvin yleisiä nekin. Tottakai aina joku osuu myös täysin terveelle ja stressittömällekin tyypille, mutta loputon työtahti ja suorittaminen myös työpaikan ulkopuolella (itsensä perheelleen uhraavat kotiäidit tai -isät) altistaa tämänkaltaisille sairauksille. Kiireessä tingitään ruoasta ja syödään sitten, kun on aikaa. Yleensä illalla, jolloin nälkä on suunnaton ja sitä kahmii kaksin käsin suuhusa kaiken energiapitoisen mitä kaapista löytää. Aineenvaihdunta hidastuu, olosta tulee tukala ja ärtynyt. Kiireessähän sitä ei niin helposti huomaa joten aamulla voi taas jatkaa siitä mihin illalla jäätiin. Jossain vaiheessa keho laittaa sitten täydellisen stopin. Joko sitten loppuunpalamisen, diabeteksen, verenpainetautidiagnoosin tai vakavan sairauden muodossa.

 

 

Miten ihmisten kiinnostusta omaa terveyttä ja hyvinvointia kohtaan saisi nostettua? Tavallaan kaikki tietävät että pitäisi liikkua ja syödä enemmän kasviksia ja vähemmän rasvaa, mutta silti niin ei toimita? Nyt jos koskaan on helpompaa voida hyvin, on trendikästä meditoida, joogata ja rauhoittua luonnossa sekä tarjolla on valtavasti tietoa lisäravinteista, puhtaasta ruoasta ja sen vaikutuksesta hyvinvointiimme. Kokonaisvaltainen hyvinvointi alkaa olla tunnettu käsite, mutta harva lopulta edes elää kuten opettaa. Onko kyse siitä, että tiedetään että pitäisi esimerkiksi liikkua mutta ei tiedetä miksi pitäisi liikkua? Että liikkumattomuuden ongelmaan havahdutaan vasta, kun on liian myöhäistä ja kroppa siinä kunnossa, ettei se enää koskaan palaa entiselleen? Vai onko se edes tietämättömyyttä vai silkkaa välinpitämättömyyttä? Sairaanhoitajaopintojeni aikana näistä asioista tuli aikanaan minulle niin itsestäänselviä, että oman pienen hyvinvointikuplan ulkopuolelle katsominen on välillä vaikeaa. Silti monet hoitajat ja lääkäritkin elävät siten kuin ei pitäisi ja sairastuvat lopulta elintapasairauksiin. Elämän inhimillisyyttä?

 

Oletko itse koskaan ajatellut elämäntapojesi merkitystä terveytesi ja elämäsi laadun tai ehkä jopa pituuden kannalta? Moni kai liikkuu vain koska se on kivaa (tai on ”pakko” liikkua) tai syö terveellisesti ettei liho ulkonäkösyistä. Kun hyvinvointia alkaa nähdä kokonaisvaltaisemmin ja ymmärtää sen koostuvan vähän joka osa-alueesta ja tajuaa palkinnon olevan jatkuva hyvä olo ja todennäköisempi pitkä ja terve elämä, on hyvistä valinnoista ehkä helpompi tehdä itsestäänselvyyksiä. Vai onko? Sellaisia mä tässä oon itsekseni mietiskellyt. Syönyt vähän liikaa suklaamunia ja mietiskellyt.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ


 

Ihanaa pääsiäisviikkoa! Muistan ekaluokkalaisena opetelleeni kaikki pääsiäisen arkipäivien nimet ulkoa. Malkamaanantai, tikkutiistai, kellokeskiviikko.. Lapsuuden pääsiäisistä on jostain syystä jäänyt myös mieleen koulun loputtomalta tuntuneet pääsiäiskirkot, suklaamunaöverit ja paha olo, sateiset vesilammikkokelit ja äidin katsoma Ben-Hur elokuva joka oli täynnä kärsimystä aina sielä luolassa asuvista spitaalipotilaista lähtien. Ehkä näistä syistä en nuorempana oikein koskaan odottanut pääsiäistä mitenkään innolla, vaan se tuntui lähinnä pakolliselta pitkältä juhlapyhältä. Aikuisiällä olen kuitenkin alkanut pitää pääsiäisestä ja olenkin saanut viettää monta hauskaa pääsiäistä, yleensä Lapin keväthangilla tai ulkomailla. Tänä vuonna koristeltiin kotia ja viime viikolla, maalailtiin munia ja koristeltiin pajunoksia. Palmusunnuntain brunssille leivoin myös pääsiäiseen sopivan porkkanakakun, joka on kaikkien muiden leipomusteni tavoin sokeriton, maidoton, gluteeniton ja vegaaninen. Terveellistä herkkua, joka kivasti jäljitteli kuitenkin alkuperäistä porkkanakakkua. Ilman sitä pahaa oloa sokerista.

 

 

TERVEELLINEN PORKKANAKAKKU

 

Taikina

 

2,5 dl raastettua porkkanaa

2,5 dl pehmeitä, kivettömiä taateleita

2,5 dl saksanpähkinöitä

2 tl vaniljauutetta

ripaus suolaa

1/2 tl kanelia

1 tl jauhettua inkivääriä

ripaus muskottipähkinää

1,5 dl mantelijauhoja tai kookosjauhoja

1 dl rusinoita

 

Kuorrute 

1,5 dl liotettuja cashewpähkinöitä (liota vedessä 30-60min ja huuhtele)

1,25 dl kookoskermaa

3 rkl vaahterasiirappia

2 rkl sitruunamehua

1 tl vaniljauutetta

 

Valmistus Laita cashewpähkinät likoamaan veteen. Raasta porkkanat ja pilko taatelit hyvin pieniksi kuutioiksi. Sekoita tehokkaassa blenderissä pilkotut taatelit, saksanpähkinät, vaniljauute, suola ja muut mausteet. Jos massa tuntuu liian paksulta, valmista se esimerkiksi kolmessa osassa. Vaikka käytän itse ehkä tehokkainta mahdollista blenderiä, Vitamixiä, ei sekään tee hyvää lopputulosta jos yhdellä kertaa yritän sekoitaa koko seosta tasaiseksi. Eli vähitellen lisään ainesosia. Kannattaa aloittaa pähkinöistä etenkin, jos taatelit ovat kovin tahmeita. Lisää lopuksi taikinan joukkoon porkkanaraaste ja sekoita taikinaa muistuttavaksi massaksi. Ns ”sattumia” saa jäädä, etenkin jos pidät niistä etkä tasaisen hienosta taikinasta. Lusikoi seos nuolijalla kulhoon ja sekoita joukkoon mantelijauhot sekä rusinat joko vispilällä tai ihan ruokalusikalla. Peitä irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja öljyä vuoan reunat kookosöljyllä. Painele taikina tasaiseksi massaksi esimerkiksi juomalasin pohjan avulla.

 

Valmista kuorrute sekoittamalla blenderissä cashewpähkinät, kookoskerma, vaahterasiirappi, sitruunamehu ja vaniljauute. Kaada vuokaan tasaisesti taikinan päälle ja pakasta kakkua 4-6 tuntia, vähintään yön yli. Ota kakku pakastimesta noin 1-2 tuntia ennen tarjoilua ja koristele haluamallasi tavalla. Nauti rakkaiden seurassa, hyvällä omallatunnolla.

 

Millaisia suunnitelmia teillä on pääsiäiseksi?