Kesäisistä säistä huolimatta tänään se alkoi, nimittäin ennennäkemätön treenisyksy. Nyt kädet ristiin, etteivät sairastumiset tai muut esteet tule sitä pilaamaan. Viime talvena kyllästyin siihen, että treenit junnasivat paikoillaan ja vaikka sainkin liikunnasta hyvän olon, tavoitteellisuus puuttui. Hiihtolomalla päätin, että nyt tilanne saa luvan muuttua ja tein itselleni tarkan ruokavalio-ohjelman sekä hankin treeniohjelman joka tähtää nousujohteisesti tuloksiin ja samalla muokkaa tietysti kehoa. Selvennykseksi, en tehnyt tätä siksi että haluaisin laihduttaa tai näyttää erilaiselta, haluan vain treeneistä enemmän irti sekä janoan itselleni haasteita. Näin myös mielenkiinto treenaamiseen säilyy. Liikunta on yksi tärkeimpiä asioita elämässäni ja nautin siitä valtavasti.

 

Koronakevät sulki salit ja sai mielen matalaksi. Sitä seurasikin lopulta iso elämänmuutos, asunnon myynti, lopulta muutto, venekesä ja nyt se surullisen kuuluisa remonttikaaos. Keväälle kaavailtu treeniprojekti dieetteineen jäi ja päätin jo silloin jättää koko homman syksylle. Ja tänään se alkaa, loppuvuoden kestävä treeniprojekti ja tie kohti entistäkin aktiivisempaa elämäntyyliä. Ootko mukana?

 

 

Päätin aloittaa treenisyksyn polttamalla kesän herkuista kertyneitä rasvoja, joten vedän alkuun parin kuukauden ”dieetin” eli aloitetaan (maltillisella) energiavajeella ja runsaalla aerobisella liikunnalla, tehokkaita salitreenejä tietysti unohtamatta. Sen jälkeen kasvatan kokonaisenergiansaantia ja muutan treenejä hieman, tarkoituksena olisi hankkia vähän lisää lihasmassaa ja näin muokata kehoa sellaiseksi, josta itse pidän. Näin kerrottuna projekti kuulostaa ulkonäkökeskeiseltä, mutta päätavoitteena on kuitenkin se oma hyvä olo. Koska kuitenkin välitän lopulta enemmän terveestä, vahvasta kehosta kuin pelkästä lihaserottuvuudesta. Ne kulkevat käsi kädessä, mutta kroppa voi näyttää hyvältä vaikka olo olisi karmea. Siihen tilaan en halua saada itseäni enää koskaan. Haluan kuitenkin vähäksi aikaa heittää hyvästit muun muassa valkoiselle sokerille ja alkoholille – en tarvitse niitä ja ne tuovat mukanaan vain huonoa oloa. Niin, sen lyhyen ensihuuman jälkeen.

 

Hyvä olo on jokaiselle erilaista. Itse saan sen treenistä ja riittävästä palautumisesta, kuten kunnon yöunista treenipäivän jälkeen. Liikunta tuo arkeeni sisältöä ja haasteita. Aloittaminen on kuitenkin aina se vaikein osuus. Mutta sinä pystyt siihen, me kaikki pystymme. Vaikka jo tänään. Aina tulee esteitä ja vastoinkäymisiä, mutta silloin on pidettävä entistä lujemmin kiinni päätöksestä aloittaa. Voit tehdä sen mielessäsi. Jos et syystä tai toisesta saa kroppaasi tänään liikkeelle, valmistele ja aloita vaikka ruokavaliosta. Eilisestä postauksestani löydät perusvinkkejä ruokavalion viilaukseen terveellisemmäksi. Niinä päivinä kun ei treenaa, voi tehdä meal preppausta, lukea hyvinvointikirjoja, huoltaa kehoa venyttelyllä tai joogalla tai vahvistaa kehon ja mielen yhteyttä, esimerkiksi meditaatiolla. Tee treenisoittolistoja, pakkaa salikassi, valmistele pariksi päivät terveelliset ruoat ja tilaa tarvittavat lisäravinteet ja vitamiinit jos käytät niitä. Kun teet joka päivä jotain, muutat samalla vähitellen elämäntyyliäsi liikunnallisemmaksi.

 

 

 

Suvantovaiheita tulee elämässä vastaan aina. Omaa liikunnallisuuttani ja energisyyttäni on viime aikoina koeteltu välillä rankallakin kädellä. Mutta aina jostain tulee se hetki, kun jaksaa nousta sieltä suosta ylös. Anna silloin itsellesi anteeksi, mutta lähde jatkamaan heti kun on vähänkin voimia. Aktiivisuus lisää energiatasoasi ja nostaa siten myös mielialaasi. Joskus kannattaakin vähän väkisin patistella itseään liikkeelle. Aina on se lempeämpi vaihtoehto. Vaihda salitreeni joogaan ja juoksu kävelyyn, jos siltä tuntuu. Ja kun olet kunnossa, olit sitten toipumassa flunssasta tai mielen kivuista, anna mennä. Ylitä itsesi ja anna endorfiinien täyttää kehosi. Elämä tuntuu merkitykselliseltä usein juuri silloin, kun on käynyt siellä kuuluisalla epämukavuusalueella.

 

Rakastan ajatusta uusista aluista ja ennen kaikkea siitä, että jokainen päivä voi olla se uusi alku. Siihen ei tarvita välttämättä maanantaita, mutta maanantai on oikein hyvä päivä. Mutta ehkä haluat kypsytellä ajatusta hetken ja syödä vielä tänään viimeiset herkut. Siinä tapauksessa, aloita tiistaina. Ainut ihminen, ketä huijaat elämänmuutoksessasi, olet sinä itse.

 

 

 

Tämän postauksen myötä haluan toivottaa sulle, ehkä just tänään lomalta töihin palanneelle, ihan mahtavat maanantaitsempit. Vaikka arki tuntuu välillä takkuavan, muista olla kiitollinen töistä ja siitä, että sulla on syy herätä tähän päivään. Ole itsellesi ja kehollesi lempeä, mutta muista myös haastaa sitä aika ajoin. Energiaa ja hyvää oloa uuteen viikkoon ja arkeen <3 Ja hei, kuka on mukana tekemässä elämästä hyvää just tästä päivästä lähtien? Tehdään tästä syksystä upea, se on täydellinen startti hyvälle elämälle!

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Koska ruokavalio on ehkä merkittävin tekijä hyvinvoinnin osalta, siitä ei voi puhua, saati kirjoittaa, liikaa. Pysyvät muutokset tapahtuvat pikkuhiljaa, mutta aloittaa voit heti. Siis oikeasti, nyt. Kaikkea ei saa kerralla kuntoon ja tuskin koskaan kenenkään ruokavalio on täydellinen. Fitnessdieetillä voi tietysti pysyä muutaman viikon jos tavoitteena on esimerkiksi rasvanpoltto, mutta sallii sekin cheat mealit ja –dayt. Kun tietää ruokavalion olevan kunnossa ja täynnä terveellisiä valintoja, mahtuu sekaan toisinaan poikkeuksiakin. En usko mihinkään 80/20 -filosofioihin, vaan pikemminkin kehon kuunteluun ja sen tarpeisiin vastaamiseen. Samoin myös väärien mielitekojen tunnistamiseen, terveellisiin herkkuihin ja ajoittaisiin tankkauspäiviin. Aluksi nuo vapaan syönnin päivät olivat itselleni todellakin herkkujen syömistä – suklaata, hyvin rasvaista ruokaa, överikokoisia annoksia.. Kun ruokavalioni pikkuhiljaa muuttui terveelliseen kokonaisuuteen, herkkujen sisältökin vaihtui. Joskus saatan tosin käydä varkaissa Miksun Nutella-purkilla ja kesällä ostin ensimmäistä kertaa vuosiin jopa karkkia.

 

Esimerkiksi tämän viikon ajan annoin itselleni luvan syödä ihan mitä tahansa, ennen kun ensi viikolla palaan säännöllisen salitreenin ja vähän tiukemman ruokavalion pariin, tavoitteena vain polttaa kesällä kertyneet rasvat. En kuitenkaan nyt ole haikaillut kaupasta niitä karkkeja, vaan eilen söin herkkuina esimerkiksi kristallisoituja inkivääripaloja ja mulperimarjoja. Tässä viisi omaa vinkkiäni ruokavalion viilaukseen, näillä on helppo onnistua. Voi kuulostaa toistolta, mutta hyvinvointiasioiden kohdalla niin käy usein. Ihan perusjutuilla pääsee paljon pidemmälle kuin kaiken maailman kikkakolmosilla.

 

 

 

Lisää kasvisten ja marjojen määrää Ne sisältävät ruoansulatuksen kannalta tärkeää kuitua, täyttävät vatsaa ja sisältävät vain vähän kaloreita. Puhumattakaan antioksidanteista ja flavonoideista, jotka ovat elimistöllemme kultaakin kalliimpia. Samalla kun totut kasvisten ja marjojen makuun, ei tee mieli syödä niin paljon epäterveellisiä herkkuja. Kuitupitoiset kasvikset ja marjat myös nopeuttavat aineenvaihduntaa. Hyvästi tukala olo ja jatkuva herkkuhimo. Päivän vihreät saa helposti alas smoothien seassa jos salaatti ei maistu. Muista silloin riittävä makeutus, esimerkiksi banaanilla, ananaksella tai vaikkapa hunajalla.

 

 

 

 

Älä tavoittele täydellisyyttä äläkä masennu jos sorrut herkuttelemaan Repsahduksista saa motivaatiota. Älä missään nimessä soimaa itseäsi, sitä tapahtuu kaikille. Epäterveellinen suhde ruokaan syntyy helposti jos tavoitellaan liikoja. Kauhulla luin Facebook-ryhmästä, kuinka äidit miettivät voiko lapselle antaa aamiaiseksi mysliä ja sämpylöitä, ne kun sisältävät sokeria. Ajattelen itse mieluummin niin, että parempi kun lapsi syö esimerkiksi puuroa mansikkahillolla, jolloin puurosta jää hyvä mielikuva. Mansikkahillo varmasti jossain vaiheessa tippuu pois mutta puuro maistuu jatkossakin. Liiallinen sokereiden, rasvojen ja hiilihydraattien kyttääminen menee äkkiä ortoreksian puolelle.

 

Joskus tulee lipsuttua, mutta kun tiedät kokonaisuuden olevan kunnossa, ei se haittaa. Saat siitä vain lisää boostia jatkaa paremmin.

 

 

 

 

Suosi terveellisiä makeuttajia Hunajalla, taateleilla ja vaahtera- ja agavesiirapeilla saa ihmeitä aikaan. Makeannälkään aivan ykkösratkaisu ovat maapähkinävoihin dipatut banaanin palat. Valkoinen sokeri on yksi kehomme suurimpia vihollisia. Keinotekoista ja koukuttavaa. Hiljattain on myös löydetty tutkimuksissa valkoisen sokerin nostavan myös elimistön tulehdustilaa. Sokeri voi myös sekoittaa aivojen kylläisyydentunnetta, jolloin huomaat himoitsevasi jatkuvasti ruokaa, myös sitä ei-niin-sokeripitoistakin. Huomaan tämän nykyään aina, jos syön jostain syystä enemmän valkoista sokeria. Karkkiviikonlopun jälkeen nälkä tuntuu olevan loputon.

 

 

 

 

Muista säännölliset ateriavälit Vältät näin helposti verensokerin heittelyt eikä kroppasi mene säästöliekille. 3-4 tuntia on sopiva väli aterioille, muuten keho saattaa helposti alkaa varastoida kaiken saamansa energian. Älä napostele mitään aterioiden välillä, sillä verensokerin nousu katkaisee rasvanpolton heti. Hyvä ohjenuora onkin 5 ateriaa päivässä – niiden välissä ei mitään. Rasva palaa ja myös hampaat kiittävät.

 

Juo riittävästi vettä Kulunut neuvo ehkä, tiedän. Mutta yksi parhaimmista. Runsas vedenjuonti pitää aineenvaihdunnan käynnissä ja nälän loitolla. Riittävä vedenjuonti näkyy ihossa ja koko olemuksessa. Jos et tiedä juotko tarpeeksi, pidä vesipulloa mukana tai tarkkaile vesilasiesi määrää. Jokaisen tarve on yksilöllinen, mutta lepopäivinä suositus on kuitenkin kaksi litraa päivässä, treenatessa sitten enemmänkin.

 

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Tänään oli tunteellinen aamu. Itkin jo kävelymatkalla. Miksu juoksenteli edessämme, iso reppu selässä pienin jaloin kohti puistoa. Ensimmäinen eskaripäivä oli alkamassa. Miksun päiväkodissa eskari on onneksi ”samassa” mutta muutos on silti suuri. Aamulla ulkoillaan eri puistossa, eskariope ei ole lapsille entuudestaan tuttu ja opetustila on eri. Yhtäkkiä valmistaudutaan kouluun, vaikka vastahan kiedoin pientä ja haurasta vauvaa vaunuissa vilttiin ensimmäisinä viileinä syyspäivinä. Viikko viikolta itsenäisempi, päivä päivältä isompi. Eskarivuosi on lapsen elämässä ja mielessä täynnä suuria muutoksia. Se on merkittävää aikaa niin oppimisen kuin lapsen kasvun ja kehityksenkin kannalta. Monet vanhemmat ovat kokeneet eskarivuoden myös vähän hankalaksi, aivan kuin tulisi uusi uhmaikä. Kuulostaako eskariuhma tutulta?

 

 

 

 

Olen lukenut aikoinaan ja opintojenikin puolesta paljon lapsen kasvusta ja kehityksestä, sekä olen loputtoman kiinnostunut niin aikuisen kuin lapsenkin mielen kiemuroista. Miksulla ainakin on ollut nähtävissä ihan selkeä 5-6 vuotiaan itsenäistymisvaihe, jota eskariuhmaksikin kutsutaan. Eskarilainen, tai lähellä eskari-ikää oleva on yhtä aikaa niin iso ja samalla niin pieni. Tunnekuohuilta ei voi välttyä, etenkään temperamenttisten lasten kohdalla. Kaverit, älylaitteet ja harrastukset alkavat kiinnostaa yhä enemmän ja enemmän eikä vanhemman osa nousekaan enää jokaisessa tilanteessa lapsen elämässä sille totutulle ykkössijalle. Samaan aikaan lapsi on vielä ihan pieni, tarvitsee syliä, läheisyyttä, apua ja välitöntä läsnäoloa. Lapselta ei saisi odottaa liikaa, mutta samalla pitäisi antaa tilaa ja mahdollisuuksia tehdä ja oppia itse.

Tähän kun yhdistää vielä nopean oppimisen jakson, jatkuvan informaatiotulvan ja kasvaneet vaatimukset niin kavereiden, varhaiskasvatuksen kuin harrastustenkin suunnalta ei ole lainkaan ihme, että lapsi reagoi muuttuneella käytöksellä.

 

 

 

 

Kaikki vanhemmat ovat varmasti kuulleet, kuinka lapsen tunteita tulee ymmärtää, hyväksyä ja sanoittaa. Se ei aina ole kuitenkaan niin yksinkertaista. Kiukkuun lähtee helposti mukaan ja muutokset stressaavat lapsen lisäksi myös aikuista. Meillä ainakin huudetaan välillä kilpaa, sillä sitä temperamenttia löytyy niin minusta kuin Miksustakin. Mutta ihmisiähän tässä ollaan, yhtään täydellistä kasvattajaa en ole vielä koskaan tavannut. Etkä varmasti sinäkään. Elämässä vain tulee tilanteita, jolloin pyydetään anteeksi ja opitaan virheistä. Muistathan, että tunteet tarttuvat? Lapsen kiukun saa laannutettua parhaiten olemalla itse rauhallinen. Itse pyydän nykyään Miksua aina syliin ja halaan, silloin on helppo olla itse rauhallinen ja muistaa, kuinka ihana ja rakas tuo pieni lapsi onkaan vaikka olisikin juuri lyönyt, huutanut ja haukkunut äidin ihan maanrakoon.

 

Nykyään puhutaan paljon kannustavasta kasvatuksesta. Ei lytätä, vaan kannustaen ja terveellä tavalla, sopivasti kehuen vahvistetaan lapsen itsetuntoa. Vanhemman rauhallisuus ja tunteiden sanoittaminen helpottavat lasta ymmärtämään ja käsittelemään ristiriitaisia tunteita. Fyysisen kosketuksen merkitystä ei pitäisi unohtaa koskaan. Kuuntelemalla ajan kanssa lasta myös syy kiukkuun voi löytyä, silloinkin kun vastaus on ettei kyllä yhtään mikään harmita senkin tyhmä äiti. Lapsen harmi voi olla sinulle pieni, mutta hänelle niin valtavan suuri.

 

 

 

Ensimmäinen eskaripäivä oli sujunut kuulemma tosi kivasti. Lapset kävivät Akateemisessa ostamassa eskarikirjat ja tehtiin me jo ensimmäiset läksytkin. Tutut kaverit ja tuttu ympäristö toivat turvaa, eikä huomenna jännitä kuulemma enää yhtään. Ehkä ei äitiäkään. Tuntuu, että mitä isommaksi Miksu kasvaa ja mitä enemmän hän meistä irtautuu, sitä lujempaa haluaisin pitää kiinni. Silloin, kun olisi annettava myös tilaa. Ainoan lapsen vanhempana kaikki uudet vaiheet tuntuvat niin kovin lopullisilta. Vastahan se tosiaan syntyi.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian