Kun torstaina ajoimme Länsiväylältä läpi Kirkkonummen, Inkoon, Raaseporin ja Tammisaaren, oli innostukseni taso tuttua lapsuudesta. Se käsinkosketeltava riemu matkalla uimarannalle tai saareen. Sellainen sopivasti epätodellinen olo alkavasta lomasta, ehkä enemmänkin vanhempien alkavasta lomasta ja siitä, että saa kerrankin syödä tavanomaisesta poikkeavia herkkuja ja ainakin uida niin kauan, että sormet ja varpaat muistuttavat rusinaa ja huulet sitä vesiväriä, jota saadaan sekoittamalla sinistä ja punaista.

 

 

Moni asia on tuntunut tänä kesänä tutulta lapsuudestani, mutta ehkä juuri siksi että olen käsitellyt paljon lapsuuttani ja menneitä vuosia viimeaikoina ajatuksissani, puheissani ja kirjoituksissanikin. Ehkä meillä on vihdoin rauha ja yhteinen sävel menneisyyden kanssa, ehkä..

Nykyisyyden kanssa meillä on ainakin tällä hetkellä hyvin yhteinen sävel ja juuri tässä lempeän lounatuulen viilentäessä kesäkuun iltapäivää, tunnen jotain sellaista rauhaa, jota en ole tuntenut pitkään aikaan.

 

Olavi Uusivirran laulaessa kuulokkeissani ollaanko tämä kesä näin, voin vain hymyillen vastata mielessäni – ollaan kuule just näin.

 

 

Myimme keväällä veneen ulkomaille. Maanantaina rakkaimpani tuli Hollannista uudella Hankoon. Rakastan tätä uutta. Vaikka asumme huomattavasti pienemmin, on fiilis kaikin puolin parempi kuin vanhassa. Ollaan täällä koko kesä. Voi onnellisuus. Olen saattanut toistella lausetta ”elämä on hyvää” jonkun toisen mielestä turhankin monta kertaa viime päivien aikana. Vihdoin energiat tuntuvat liikkuneen, planeetat loksahdelleet oikeille paikoilleen ja minä löytänyt sinne, minne kuulun. Vittumainen vuosi ei tunnu täällä yhtään niin vittumaiselta kuin Helsingissä.

 

Ristiriitaista. Rakastan Helsinkiä, se on ainoa kaupunki koskaan jota voin täydestä sydämestäni kutsua kotikaupungikseni, mutta en vain pysty olla siellä koko vuotta. Ehkä syksyn tullen kaupunki taas kutsuu, mutta nyt tuntuu, että täällä on huomattavasti helpompi hengittää.

 

Joka soluni nauttii tunteesta, kun ainoa muistettava aikataulu on tällä hetkellä illan rantasaunavuoro. Keholla menee hetki tottua ajatukseen, että nyt saa ihan oikeasti olla, mutta sielu tuntuu hyppivän ilmaan. Kiitos elämä, ollaan tämä kesä näin.


 

Pahoittelen heti jos joku teistä oikeasti klikkasi itsensä tänne blogiin juhannustaikojen ohjeiden perässä. Luin juuri jostain ”Riisu yltäsi seitsemän vaatekappaletta ja kömmi aamun sarastaessa lähimmän tyypin viereen nukkumaan.” Riskejä on otettava, you know, get out of your comfort zone..

 

Nostata tunnelmaa juhannuskuplilla ja polta helv..isti salviaa, toiminee kuitenkin paremmin. Juhannustaikoja en taida tänäkään vuonna tehdä, töissäkin kehottivat pitämään vaatteet päällä ja jättää ne niityillä kieriskelyt jollekin toiselle. Kukkasuitsukkeiden ohjeen löydät postauksen lopusta.

 

 

Koska rakkaat ystäväni Dubaista ja Luxembourgista tulevat viettämään juhannusta tänne, päätin tehdä kuitenkin tytöille jotain perinteistä suomalaista. Etteivät vaan ole unohtaisi kotimaataan (ja siellä asuvaa hullua noitamuijaa). Poimin nimittäin seitsemän yrttiä (sisältää salviaa) ja ruusun terälehtiä tässä taannoin, rullasin nipuiksi ja sidoin kiinni. Muutamassa päivässä ne kuivuivat ja ovat valmiina juhannustaikoihin. Juhannusaattona keskiyöllä voi sanoa toiveensa ääneen ja sytyttää kukkasuitsukkeen palamaan, jolloin kaikki paha energia katoaa yrttisavun mukana ilmaan ja toiveet alkavat toteutua.

 

No siis luonnollisesti, mitä muutakaan voisi tapahtua. Näiden kukkasuitsukkeiden tekeminen on kuitenkin myös hauskaa juhannusaaton ohjelmaa, vaikkei taikoihin niin uskoisikaan. Poimi yrtit ja kukat juhannuksena ja sido kimpuksi. Voit polttaa nippua sitten myöhemmin kesällä aina, kun siltä tuntuu.

En taida uskoa juhannustaikoihin, mutta moneen muuhun hölynpölyyn kyllä.

 

Ja aina rakkauteen.

 

 

Lähdemme iltapäivällä Hankoon. Voisin kiljua. Onnesta. Lomasta. Pitkän odotuksen ja epätietoisuuden päättymisestä. Kesä ja kesäloma alkavat olla käsillä, ensi viikolla vielä muutamia asioita, sitten heitän sankarinviitan harteiltani ja myönnän todella tarvitsevani lomaa. Lupaan sanoa ei työasioille, kyllä toast skageneille ja roseelle. Ihan jokainen meistä tarvitsee ja ansaitsee lomansa.

 

Nyt kun loma alkaa olla käsillä, huomaan valtavan väsymyksen laskeutuneen ylleni. Aivan kuin se kietoisi pehmoisen peittonsa sisään, kantaisi sänkyyn ja lempeästi muistuttaisi, että tätä sinä nyt tarvitset. Loppukeväästä mietin, että aikamoisella energialla sitä jaksaa vetää. Treenasin viidesti viikossa, heräsin tietenkin joka aamu ennen kellonsoittoa ja illalla järjestelin ja siistin kaiken valmiiksi seuraavaa päivää varten. Arki pyöri kuin itsestään eteenpäin ja kaikki toimi. Ja mikä hulluinta, mikään ei tuntunut raskaalta. Keväästä jäi monin paikoin hienoja muistoja ja olen äärimmäisen ylpeä itsestäni etenkin urheilun osa-alueella.

 

Nyt jos tekisin juhannustaikoja, näkisin luultavasti yöllä unessani sängyn.

 

 

Viimeiset viikot ovat menneet vähän miten sattuu. Olen antanut tietoisesti keholle lepoa, nyt ei tarvitse jaksaa eikä nostaa painoja. Töissä muisti pätkii niin, että homman X saatan unohtaa, homman Y tehdä kahdesti. Siinä missä normaalisti kiirehdin toimistolta suoraan salille, nyt naputan konetta niin pitkään, että hyvä kun ehtii lapsen hakea päiväkodilta ajoissa.

Tiedän, että olisi pitänyt hidastaa jo aikoja sitten, mutta oli vähän säätöä uuden veneen kanssa, oli vähän poikkeuksellinen puolivuotinen työpaikalla, oli vähän koronajuttuja, oli vähän piharemppaa, oli vähän harrastuksia isoilla ja pienillä, niin ja tietysti viimeinen vuosi päiväkodissa ennen koulun aloitusta.

 

Olen alkanut vasta aikuisena pitää juhlapyhistä. Juhannuksestakin. Tästä alkaa loma. Kesästadi on todella tarjonnut parastaan, mutta olen enemmän kuin valmis lähtemään pois kaupungista. Hangon kesä, täältä mä vihdoin tuun.

 

KUKKASUITSUKKEET

 

7 yrttiä, joista yksi on salviaa

Ruusun tai muiden kukkien terälehtiä

Puuvillanarua (villalanka ihan ok mutta ei yhtä hyvä)

Tee yrteistä ja kukista tiivis nippu. Itse levitän ne leivinpaperin päälle tasaiseksi levyksi ja rullaan ne siitä kimpuksi. Ala sitoa puuvillanarulla nippua kiinni ja asettele kukkien terälehtiä päällimmäiseksi, kuten näissä kuvissa. Kierrä narua ylös asti ja palaa takaisin. Muista tehdä nipusta hyvin tiivis. Kuivata noin viikon ajan ja polta aina vähän kerrallaan. Kukkais-yrttisavun sanotaan poistavan tilasta pahaa energiaa ja tuomalla uutta hyvää tilalle.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

 

Yhtenä iltana, unohtaa pelkonsa vois

Yhtenä iltana, kuoleman pyörteestä pois

Yhtenä iltana vannoisi rakkauttaan

Yhtenä iltana maailma ois kohdallaan

Yhtenä iltana aikuiset lapsia ois

 

Laulaa ja leikkiä maailma vieläkin vois

Yhtenä iltana ihmiset jäis tanssimaan

Yhtenä iltana kauniita liikkeitä vaan

Yhtenä iltana mentäisi ei nukkumaan..

Helle pysäytti elämäni hetkeksi. Toi eteen lasillisen jääkylmää limoncelloa ja heitti perjantai-iltapäivän terassireissulle. Yöllä löysimme itsemme istumasta valoisassa kesäyössä purjeveneen kannella, miettimässä, että kesä ja elämä on just tässä, just nyt. Vaikka arki ja rutiinit tekevät tietysti elämästä elämisen arvoisen, tulee onneksi eteen aina silloin tällöin niitä hetkiä, joihin on pakko tarttua ja pysähtyä. Tai pikemminkin hetkiä, jotka pysäyttävät. Lauantaina ystäväni hakivat minut kotoa saareen ja kuten kuvista näkyy, kesästadi tarjosi parastaan. Oltiin taas just tässä, just nyt. Nähtiin auringonlaskut (ja krhm, -nousut..), mihinkään ei ollut kiire.

 

Monellakin tavalla poikkeukselliset olosuhteet ovat iskeneet kohdalleni paitsi valtavan työtaakan, paljon epävarmuutta, huolta ja ihan uudenlaista stressiä. Näitä ei ole päässyt maailmalle pakoon kuten aiemmin. Ja kun palaset sitten vihdoin alkavat loksahdella taas kohdalleen ja elämä ja maailma tarjoavat parastaan, tuntuvat taakatkin kevyemmiltä kantaa.

 

Maailma ei ole koskaan valmis. Kun oli yli kaksikymmentä vuotta jahdannut onnellisuutta, ei kertaakaan todennut että on onnellinen. Mietin aikanaan pitkään, että vielä joskus kotonani on se päivä, jolloin kaikki on kohdallaan. Ei ole yhtään viikattavaa pyykkiä, ei yhtään repsottavaa listaa, ei sormenjälkiä peileissä. Ei vietäviä roskapusseja eikä korjattavia vaatteita. Sitä päivää en ole nähnyt, sitä päivää en tule koskaan näkemään. Sen sijaan yhtenä iltana voi vain tuntua siltä, että maailma se vain on yhtäkkiä kohdallaan.

Yleensä tunne tulee trooppisena kesäyönä ja asiaan saattaa vaikuttaa punaviini.

 

 

Mutta kokee sitä arjessakin. Joskus, jos on oikein kivaa ja sattuu olemaan oikein hyvällä tuulella. Tämä on yksi syy, miksi harrastan intohimoisesti liikuntaa. On ainakin useammin kivaa ja on useammin hyvällä tuulella.

 

Kuitenkin joskus, etenkin trooppisena kesäyönä, on enemmän kuin paikallaan unohtaa ne rutiinit. Laiturilla punaviinilasi kädessä tanssiessa ei tunne sitä ihmistä, joka kiirehtii treenin jälkeen sykemittari ranteessa juomaan palkkarin, ja lukee kymmeneltä kirjaa sängyssä eteerisen laventeliöljyn tuoksuisessa makuuhuoneessa. Nämä eivät sulje toisiaan pois, mutta elävät tällä hetkellä täydellisessä tasapainossa.

Onneksi trooppiset kesäyöt ovat kuitenkin Suomessa melko harvinaista herkkua.

 

Kesä ja elämä, kaikessa yllätyksellisyydessään, rakastan teitä. 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ