Hei, kuulitko muuten jo mun uudesta ruokavaliovalmennuksesta? Tai pikemminkin se on dieetti mutta oikein fiksu ja tehokas sellainen. SUMMER SHAPE on myynnissä vielä sunnuntaihin asti alehintaan 34,90 ja tosiaan käytettävissä 100 päivän ajan, jolloin ehdit valmistautua 10 viikon valmennukseen hyvin ja aloittaa sen milloin vain sinulle sopii. Vaikka itse sanonkin, tämä jos joku todella toimii ja on kaiken lisäksi dieetiksi todella monipuolinen ja oikeasti jopa aika kiva. Mutta miten tämä nyt liittyy tähän postaukseen? Olen saanut valmennuksen ostaneilta paljon kiitosta erityisesti hiilareiden määrästä. Moni on jopa hämmästynyt kuinka hiilihydraatit sopivat muka dieettiin? Itse olen liputtanut hiilareiden puolesta aina, ne ovat kyllä hyvän elämän edellytys. Hiilihydraatit auttavat jaksamaan ja ovat liikkujalle todella tärkeitä. Ketoosiin pohjautuvat dieetit ovat olleet todella suosittuja, mutta itse ravintovalmentajana en suosittelisi niitä kenellekään ellei nyt ole jotain todella hyvää syytä välttää kaikkia hiilihydraatteja.

 

 

Hiilihydraatit ovat sitä paitsi merkittävä kuidun lähde. Kun hiilareiden määrää rajoitetaan, kuidun saanti kärsii huomattavasti ja ketoosiin perustuvissa dieeteissä jää alle saantisuositusten. Kuidut parantavat monin tavoin suoliston hyvinvointia ja koska suolisto todella on toiset aivomme ja sen kunto on taas yhteydessä muun muassa vastustuskykyyn, kannattaa todella miettiä, mitä sitä oikein syö. Trendikäs ketoosi voi kyllä pudottaa painoa tehokkaastikin, mutta harvalla hiilihydraattien vähentäminen olemattomiin onnistuu ilman väsymystä ja mielialanvaihteluja. Fanaattiset ”karppaajat” kyllä liputtavat hiilihydraattien vähentämisen puolesta, mutta kuituja silloin ei ikävä kyllä saa muualta kuin kuitulisistä.

 

Tästä syystä kaikki ravintovalmennukseni sisältävät hiilihydraatteja, myös dieetit. Parhaita hiilihydraatin lähteitä ovat tietysti täysjyväviljatuotteet sekä marjat, hedelmät ja vihannekset. Niitä saa olla ihan jokaisella päivän aterialla. Huonoja hiilihydraatin lähteitä ovat sokeripitoiset hiilihydraatit, niitä tuskin tarvitsee edes luetella? Päivän energiansaannista 45-60% saisi olla peräisin hiilihydraateista jos ravitsemustiedettä on uskominen. Se on aika paljon se. Pyrin itse tekemään valmennukseni siten, että hiilihydraatteja on aina vähintään se 45% riippuen toki asiakkaasta ja tavoitteista.

 

Mä en jaksaisi ilman hiilareita päivääkään. Olen pariin kertaan kokeillut karppaamista/Atkinsia/ketoosia – monta nimeä – mutta jokainen kokeilukerta on kaatunut voimattomuuteen ja väsymykseen. Hiilarit ovatkin todella hyvä energian lähde, ihan kirjaimellisesti. Niitä ei missään nimessä kannata pelätä tai vältellä, niin kauan kuin ne tulevat hyvistä lähteistä ja samaan aikaan ei nauti liikaa rasvoja.

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

 

Itse täytyy näköjään oppia ensin kantapään kautta, että osaa sitten varoitella muita. Opetus yksi, älä treenaa leuanvetoja ja dippipunnerruksia saman treenin aikana jos et halua näännyttää itseäsi uuvuksiin. Opetus kaksi, älä haukkaa liian isoa palaa kerralla treeniohjelmaa suunnitellessa. Treenit ovat kulkeneet älyttömän hyvin loppukesästä asti ja vuodenvaihteessa tein mave- ja kyykkyennätyksiä ihan kevyesti. Odotin aina innolla uutta treenipäivää ja jaksoin käydä salilla säännöllisesti neljä kertaa viikossa. Oikeastaan ei voi sanoa edes että jaksoin, sillä kyse ei ollut millään lailla jaksamisesta vaan pikemminkin siitä, että sain käydä salilla.

 

No, koska neljä treeniä viikkoon meni kevyesti, voihan sitä uuteen ottaa viidennenkin kerran. Tässä tulee se isoin virhe. Ehkä joku (lue: lapseton ja työpaikkansa lähellä asuva) pystyykin handlata viisi treenikertaa viikossa, ehkä minäkin sitten kymmenen vuoden päästä, mutta nyt se oli liian iso pala kakkua. Miksi näin?

 

 

Kun ensimmäisen kerran jätin yhden treenin väliin koska en ehtinyt, treeniohjelma – ja ilmeisesti jokin aivojeni ohjelma samaten – meni ihan sekaisin. Seuraavan viikon treenejä suunnitellessa piti miettiä mitä tekee ja missä järjestyksessä (vaikka näillä asioilla ei oikeasti ole edes väliä ellei nyt tosissaan tähtää 1000% optimaaliseen kehitykseen joka ei todellakaan ole järkevää kenellekään jos ei oikeasti tosissaan treenaa esimerkiksi kisoja varten) ja tämä on se treenaajan suurin vihollinen. Pakko ja pakonomaiset ajatukset että täytyy nyt tehdä sitä ja tätä. Silloin koko hommasta häviää mielenkiinto. Koska treenaamisen pitäisi olla kivaa, ei pakkoa. Korjaan nyt tähän vielä etten todellakaan läheskään joka kerta riemusta kiljuen juokse salille tai odota aerobisia, mutta kun sen aika on, nautin siitä täysillä ja se on yksi parhaimmista tavoista viettää vapaa-aikaa mitä tiedän.

 

Onneksi olin kipuillut tämän asian kanssa jo muutama vuosi sitten, niin osasin heittää hanskat tiskiin ajoissa. Viisi treeniä viikossa oli liikaa. Muutin samantien ohjelmaa nelijakoiseksi ja nyt treenaan taas tyytyväisenä neljä kertaa viikossa sekä lisäksi saan rakastamaani aerobista liikuntaa tähän ohelle enemmän. En ihmettele, että moni kyllästyy etenkin painoilla treenaamiseen niin pian jos alku on liian raskasta. Aloittelijalle suosittelen ehdottomasti 2- tai 3-jakoista ohjelmaa jonka lisäksi voi tehdä sitten aerobista tai halutessaan vaikka hiittejä salilla jos sinne eksyy useammin. On paljon parempi jättää vähän varoja sinne treeniaikatauluunkin kuin vetää sunnuntai-iltana viikon viimeistä treeniä pakolla vain, että voi taas maanantaina jatkaa uutta treeniviikkoa. Palautuminen heikkenee ja motivaatio laskee. On siis huomattavasti kannattavampaa ja tehokkaampaa treenata mieluummin hieman vähemmän, mutta tehokkaasti. Ja kaikkein tärkeintä on, että itse tekemisestä nauttii. Silloin siitä tulee se kuuluisa rutiini ja elämäntapa.

 

 

Ja pakko tosiaan palata vielä tähän dippi-leuanveto -treeniin. Välillä on ihana haastaa itseään. Ja suosittelen lämpimästi aina toisinaan tekemäänkin niin. Ylitä itsesi, kokeile jotain ”ennätysrankkaa” yhdistelmää tai painoja. Mutta älä tee sitä välttämättä ihan joka viikko. Vaikka painoja pystyykin monessa eri treenissä säännöllisesti harjoittelemalla lisätä usein, jossain vaiheessa kehitys alkaa kuitenkin hidastua. Nämä ovat juuri niitä kriittisiä hetkiä, jolloin mielenkiinto harrastusta kohtaan on koetuksella. Dipit ja leuanvedot olivat mielenkiintoinen superrankka liikepari ja kyllä muuten tuntuu kehossa edelleen. Jälkeenpäin ajateltuna tekee kuitenkin mieli koittaa uudelleenkin.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ


 

Postaus sisältää mainoslinkkejä*

Sain joskus vuosi sitten testiin Estrid -sheiverin. Instagramissa olin nähnyt näitä syötävän suloisia höyliä, mutta en kiinnittänyt niihin sen kummemmin huomiota. Olinhan aiemmin kokeillut poiketa tutusta ja turvallisesta viisiteräisestä venuksesta ja ostin jonkun erilaisen variaation vain todetakseni, että se on muuten surkein ikinä ja viiltää enemmän haavoja ihoon kuin poistaa karvoja. Venuksessahan ei sinänsä ollut mitään vikaa. Se oli ihan toimiva kun vain muisti ostaa niitä ylikalliita teriä kaupan kassalta aina silloin tällöin. Joskus silloin kun matkustaminen oli vielä normaalia, ostin teriä ulkomailta. Mietin monta vuotta, miksi teräpaketti maksaa Suomessa ainakin tuplasti enemmän kuin itse sheiveri, mutta maailmalla ne olivat yli puolet halvempia. Aikanaan käytin muuten myös miesten höyliä, sillä ne olivat edullisempia ja paljon tarkempia ja tehokkaampia, mutta luovuin tästä tavasta kun sinkkuaikoina miesten höylän säilyttäminen vaaleanpunaisessa kylpyhuoneessani herätti silloin hieman hämmennystä.

 

 

No joo, palataan alkuun. Vaaleanpunainen Estrid taisi vilahtaa kerran jossain storyssani. Sen terä tippui ärsyttävästi pois paikoiltaan toisinaan sääriä sheivatessa ja vaikka kuinka pidin höylän ulkonäöstä, sen tunnusta kädessä (sheiveri on ihanan painava ja tästä syystä todella laadukkaan tuntuinen) ja tarinasta sen taustalla, käytin Venustani sillä siinä terä pysyi kiinni vaikka mitä tekisi. Kesällä muuton yhteydessä löysin pakkauksen mukana tulleen toisen terän ja napsautin sen paikoilleen. Estrid lähti asumaan pariksi kuukaudeksi veneelle ja meistä tuli erottamattomat. En tiedä miksei ensimmäinen terä pysynyt kiinni, mutta numero kaksi pysyi ja sen jälkeen kaikki muutkin. Tilasin kauniin värisiä sheivereitä vielä kaksi lisää kätevine matkakoteloineen päivineen ja heitin venukset menemään. Koska tää on paras sheiveri ikinä.

 

Itse höylä näyttää kauniilta, sen seinäteline näyttää kauniilta, se tuntuu laadukkaalta ja ylelliseltä, se on huomattavasti edullisempi kuin venus, se kosteuttaa ihoa, se sopii atoopikonkin sheivaukseen ja sen kosteuttavat liuskat on kaiken hyvän lisäksi valmistettu ekologisesti ja kasviperäisistä ainesosista. Jokaisesta ostoksesta lähtee lahjoitus vieläpä hyväntekeväisyyteen joten en tiedä enää yhtään syytä miksi en olisi vaihtanut venusta Estridiin. Niin ja ne terät toimitetaan kotiin silloin, kun itse haluaa ja jos ei halua, klik vaan ja tilaus katkeaa. Itse tosiaan sitten tilasin näitä useamman värin ja halusin kuitenkin teriä vain yhdessä paketissa. Heti tilauksen jälkeen automaattinen ”terätilaus” oli helppo katkaista.

 

 

Puhuttaisko vähän vielä ihokarvoista? Karvoja on tullut vastaan vuoden aikana somessa paljon. Koronakaranteenit sulkivat naisia ja miehiä koteihinsa ympäri maailmaa ja monet jotka eivät voi kotona poistaa karvojaan joutuivat syystä tai toisesta kasvattelemaan karvojaan ja näyttivät sitä myös somessa. Se taas loi avoimempaa kulttuuria heille, jotka eivät ole ehkä uskaltaneet näyttää ihokarvojaan vielä avoimesti suurelle yleisölle. Välillä hämmästelen ihan itsekseni, kuinka mieletön muutos asenteissa on tapahtunut kuitenkin suhteellisen lyhyessä ajassa. Vaikka paljon onkin vielä korjattavaa, on silti upeaa ajatella että itsekin katson nykyään avoimesti kainalo-, tai säärikarvojaan esittelevää naista lähinnä ajatuksella wow, ootpa upea ja itsevarma kun vielä vähän aikaa sitten olisin pitänyt tuollaista näkyä äärimmäisen epänaisellisena ja jopa rumana.

 

Se, että uskaltaa myöntää myös ettei todellakaan ole aina ollut se avarakatseisin ja nykyaikaisin eikä ole suoraan syntynyt täydelliseksi kaiken ymmärtäväksi olennoksi on rohkeutta nykyään sekin.

 

 

Kuitenkin on meitä, jotka haluavat silti poistaa ihokarvansa. Toiset silloin tällöin, toiset ihan joka ikinen päivä, kuten minä. Meillä on ihan yhtä lailla oikeus siihenkin ja se kannattaa tehdäkin tyylillä varsinkin, jos usein sheivailee. Siksi mulla on Estrid kummassakin kylpyhuoneessa joissa käyn suihkussa sekä salikassissa. Poistin joitain vuosia sitten karvoja laserilla pysyvästi, mutta laserhoitaja sanoi suoraan että esimerkiksi sääriini laser ei sovellu ollenkaan, sillä karva on niin vaaleaa ja hentoista että se kasvaa heti takaisin. Joku voisi iloita huomaamattomasta säärikarvan laadusta, mutta itseäni se lähinnä ärsyttää, sillä en siedä edes pienen sängen tunnetta. Siksi sheivaan ne joka ikinen päivä.

 

 

Miten usein sä sheivaat tai ootko kokeillut pysyvää karvanpoistoa? Vai ootko sä juuri heitä, jotka uskaltavat jo rohkeasti antaa kaikkien karvojen kasvaa?

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ