Sänky on enemmän kuin huonekalu. Ja kuten aina sanotaan, vietät siinä tosiaan noin kolmasosan elämästäsi, kuulostaakin jo ihan hullulta. Kirjoitin otsikkoon kodin kallein huonekalu ja sitä sängyn toivoisi olevankin. Tai että ainakin juuri sänkyyn panostettaisiin kodin hankinnoissa enemmän kuin mihinkään muuhun. Meille uuden sängyn valinta ja hankinta tuli ajankohtaiseksi nyt muuton yhteydessä. Meillä on ollut maailman paras sänky (en tosin edes tiedä mikä sänky se on), mutta nyt se sai paikkansa vierashuoneesta. Mieluummin ostaa itselle uuden kuin vierashuoneeseen.

 

 

 

Olen nukkunut lapsena vesisängyssä ja uskon, että mieltymykseni pehmeään sänkyyn juontaa juurensa juuri siitä. Nukkumismukavuuteni koostuukin erittäin pehmeästä sängystä, paksusta untuvapeitosta ja muhkeasta tyynystä. Täällä veneellä, samoin kuin Lapin mökillä, sängyt ovat niin kovia, että selällä kestää pitkään tottua kovempaan patjaan. Useimmillehan sopii kova tai keskikova patja, minulle ei sitten ollenkaan. Sängyn valinta on muuten yllättävän vaikeaa, ehkä juuri siksi että sänky on hyvinvoinnin kannalta niin tärkeä asia. Se on paljon enemmän kuin pelkkä huonekalu.

 

Uudelle sängylle en asettanut mitään muita kriteerejä, kuin tuon pehmeyden. En ole muutenkaan mikään jahkailija, mitä tulee sisustusostoksiin. Ajattelin kuitenkin jenkkisänkyä, jonka saa sitten stailattua sisustukseen sopivaksi päädyllä ja helmalakanalla. Sitten törmäsin Miksun sänkyä ostaessa tähän allaolevaan Softrendin Opera-sänkyyn, joka oli liikkeessä aivan superkaunis. Meinattiin käydä tilaamassa se jo ajat sitten, mutta liike oli maanantaisin kiinni. Sitten bongasin Skannosta upean Minottin sängyn, mutta lähes kolmen kuukauden toimitusaika sai sanomaan kiitos ei. Palasin ajatuksissani siihen perusjenkkisänkyyn ja muistin Tempurin. Luulin Tempurin patjojen olevan aina kivikovia, heidän tyynynsä ovat suorastaan kamalia – minulle. Moni on saanut niistä suuren avun niska- ja hartiaongelmiin.

 

 

 

 

Testasin kuitenkin Tempurin Cloud-patjaa ja se oli siihen asti mukavin patja mitä olen koskaan kokeillut. Lapsesta asti olen haaveillut Hästensin sängystä, mutta Tempurin pilvifiilis tuntui kyllä Hästensiakin mukavammalta. Kun makasin Tempurin päällä Turussa (poikettiin huonekaluostoksille kun saaristoelämä alkoi puuduttaa), olin jo mielessäni kotona uudessa makuuhuoneessa. Myyjä kehotti kuitenkin tutustumaan vielä suhteellisen uuteen, mutta menestyksekkääseen premium-sänkybrändiin, ruotsalaiseen Carpe Diemiin. Carpe Diem Beds oli itselleni uusi tuttavuus, mutta luettuani siitä arvosteluja eri lähteistä, vakuutuin siitä ettei Hästens enää olekaan sänkybrändien selkeällä ykkössijalla.

 

Piti ostaa perusjenkkisänky Tempurilta, lähtikin mukaan moottorisänky Carpe Diemiltä. En ole koskaan ollut mikään moottorisänkyjen fani, koska en tavallaan keksi säädölle muuta käyttöä kuin flunssaisena päädyn nostaminen ylemmäs. Mutta tulipa nyt ostettua sellainen. Koemakasin medium-patjan, joka sekin oli kuin pumpulia. Valitsin silti itselleni softin, sillä sitä lapsuuden vesisänkyfiilistä ei voita mikään. Carpe Diem oli mukavin ja pehmein koskaan testaamani sänky ja uuden sängyn valinta sujuikin lopulta yllättävän helposti. Toimituksenkin pitäisi olla pikainen – ainakin siihen Skannon kolmeen kuukauteen verrattuna – sillä sängyt valmistetaan Ruotsissa.

 

Millaisessa sängyssä sinä tykkäät nukkua?

 

 

Lopuksi vielä oman hyvän unen salaisuuteni.. Olen onneksi viimeisten vuosien aikana nukkunut kovin hyvin. Tiedän mitä uniongelmat voivat olla, enkä toivoisi niitä pahimmalle vihamiehellekään. Nukahdan yleensä heti kun menen sänkyyn ja herään aamulla monesti jo ennen herätyskelloa. Siitä tiedän, että uni on silloin ollut laadukasta. Kun päivän aikana on aktiivinen ja harrastaa liikuntaa, tulee uni helpommin kun keho on saanut fyysistä rasitusta. Lisäksi olen pyhittänyt makuuhuoneen pelkästään unta varten. En vietä sängyssä aikaa heräämisen ja nukkumaanmenon välillä oikeastaan koskaan. En osaa ollenkaan katsoa tv:tä sängyssä ennen nukkumaanmenoa tai muuten vain hengailla siellä. Kun kehon ja mielen totuttaa siihen, että sängyssä nukutaan, sänkyyn meneminen tuntuu olevan aivoillekin viesti siitä, että nyt on uniaika. Sweet dreams

 

Kuvat: Hästens, Softrend, Carpe Diem, Tempur

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Istun kirjoittamassa tätä tekstiä Naantalin vierasvenesatamassa. Muut nukkuvat vielä, tein jo pari tuntia sitten koirien kanssa aamulenkin, laitoin itselleni aamiaista ja nautin sataman hiljaisuudesta. Krhm, vähän väliä kilkattavien kirkonkellojen metelistä.. Vielä on onneksi lämmintä, muttei paahtavan kuumaa. Ohut pilviharso taittaa auringonvalon siten, että ulkona pystyy helposti katsomaan läppärin näyttöä. Harvinaista herkkua kesällä etänä työnsä tekeville. Olen asunut veneessä nyt 19 päivää. Siis kirjaimellisesti asunut. Joku toinen kertoo asuvansa veneessä kesän, mutta koti on kuitenkin olemassa ja tavarat siellä tutulla paikallaan. Koti-ikävä on pahinta silloin, kun ei ole sitä kotia.

 

 

Rakastan tätä. Merta, saaristoa, satamia, veneilyä nyt ylipäätään. Tänä kesänä olen kuitenkin huomannut, että vielä enemmän kuin alati vaihtuvia maisemia, rakastan ja pidän tärkeänä niitä pysyviä asioita. Mieluummin kuin uuden veneen, ostaisin ainakin itse luultavasti kesäasunnon. Ehkä ajatuksiani sekoittaa tämä veneessä niin ikään pakolla asuminen. Vielä tällaisena kesänä, kun reissut rajoittuvat vain kotimaahan. Koskaan en ole kaivannut heinäkuussa Helsinkiin, mutta nyt ajattelen kotikaupunkiakin vähän väliä suurella haikeudella. Tarvitsen rutiineja, pysyviä, turvallisia asioita ja paikkoja elämääni. Varastossa kaupungin laidalla lojuvat tavarat tulevat mieleeni päivittäin. Ei niitä tuoleja, lakanoita, vaatteita ja lasten leluja viime vuonna kaivannut kertaakaan.

 

Harvoin olen odottanut syksyä. Nautin niin paljon valosta, lämmöstä ja kesän rentoudesta, että ajatuskin syksystä on saanut melankolian valtaamaan ajatukset yleensä viimeistään tähän aikaan vuodesta. Kun äsken tajusin tänään olevan jo 19. päivä heinäkuuta, hymyilin. Pian on taas syksy ja uuden arjen alku. Kesä on ollut kyllä tähän asti ihana, mutta erilainen. En vaihtaisi päivääkään pois, mutta voi kuinka odotankaan toisiaan toistavia viikkoja, treenejä omalla salilla, arki-iltojen lenkkejä, säännöllistä ruokarytmiä ja lapsen harrastuksia. Epäsäännöllisen koronakevään jälkeinen evakkokesä on muistuttanut, miten valtavan ihanaa on tavallinen arki.

 

 

Poikkeuksellisissa olosuhteissa pysyn järjissäni pitämällä huolta hyvinvoinnistani. Mahdollisimman puhdas ja hyvä ruoka, rutiininomainen työasioiden hoitaminen lomallakin, säännöllinen liikunta ja hyvä unirytmi ovat asioita, joista en halua tinkiä. Ehkä vielä joskus nautin siitä, kuinka voin syödä aamiaista vasta puolilta päivin ja unohtaa tietokoneen kiinni päiväkausiksi. Sille oli paikkansa ainakin viime kesänä. Nyt suunnittelen tässä liikunnantäyteistä reissua elokuun lopulle Lappiin, siellä on sentään paikallaan pysyvä oma mökki. Ehkä sen jälkeen pääsen jo kotiinkin.

 

 

Kaksi vuotta sitten juuri Naantalissa mietin, että kolme viikkoa veneessä meni yllättävän helposti. Olin odottanut keittiöremppapakolaisuuden olevan tuskallisempaakin. Olisinpa tiennyt, että siitä kahden vuoden kuluttua kolme viikkoa on vasta alkua. Tiedän, että viimeistään silloin kun pääsen uuteen kotiin ja saan ne varastossa lojuvat tavarat paikoilleen, jaksan jo naureskella, millainen koti-ikävä kesän aikana ehti tulla. Olipa muuten kiva poikkeus kirjoitella vähän tällaista aamupäivän ajatusvirtaa, naputtelin tuossa myös sisustuspostaustakin, tällä kertaa uuden sängyn valinnasta. Jatketaan sillä joko illalla tai huomenna aamusta. Silloin meidän matkakin jatkuu kohti Kökaria, Ahvenanmaan ulkosaaristoon.. Kuvat ovat Ahvenanmaalta, viime vuodelta. Kestävät hyvin aikaa, Rödhamn on tainnut näyttää tältä viimeiset sata vuotta.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Kesällä olen jääkahvin ja smoothieiden suuri fani. Tai sanotaanko helteillä, kesä 2020 on nyt näyttänyt, että kesä voi olla säiden puolesta ihan mitä tahansa – tukalasta kuumuudesta toppatakkimyrskyihin. Ruoanlaitto veneellä on ollut vähän erilaista kuin kotona. Kaikkia erikoisjuttuja ei löydykään välttämättä kaapista ja esimerkiksi leipomaan ei pysty oikeastaan ollenkaan. Pakastin on niin täynnä koiranruokaa ettei raakakakkujakaan sinne mahdu. Jos tietäisin milloin pääsen uuteen kotiin leipomaan ja laittamaan ruokaa, laskisin tunteja.. Uudet ruokakokeilut odottavat loppukesää, mutta jotain pientä voi aina kehitellä. Toissapäivänä pääsin vihdoin kunnon kauppaan, Turun Stockalle, josta sain täydennystä kuiva-ainekaappiin. Niin tuli testattua kahvismoothie joka korvasikin yhtä aikaa päiväkahvin ja välipalan.

 

Siis nam. Tästä tuli niin hyvää, että jäinen dalgona-kahvikin taitaa jäädä kakkoseksi. Toki jos ei ole nälkä niin teen mieluusti tuota dalgonaa jääpaloilla. Kahvismoothie on kuitenkin paljon muuta kuin pelkkä jääkahvi. Nappaa ohje talteen ja kokeile!

 

 

 

Kahvismoothie kahdelle

 

2 banaania

1 päärynä

1 rkl pikakahvijauhetta

1 rkl raakakaakaojauhetta

1 rkl pikakahvijauhetta

1 tl lakritsijuurijauhetta

1 tl kanelia

Kookosmaitojuomaa nesteeksi

Jäitä

 

 

 

 

Sekoita blenderissä ja juo heti. Koska kahvin, kaakaon ja lakritsin maut ovat melko voimakkaita, kannattaa testata ensin pienemmällä määrällä ja lisätä tarvittaessa sitä mistä pidät. Vegeproteiinijauhe tekee tietysti smoothiesta täyteläisemmän jos haluat proteiinilisän ja lisää rakennetta. Tähän kahvismoothieen toimii mielestäni aivan erityisen hyvin kaura-, tai riisiproteiinin maku. Aurinkoa viikonloppuun, ottakaa talteen jokainen auringonsäde ja D-vitamiinit. Ollaan kiitollisia näistä keleistä.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian