Keväällä dieettasin ensimmäistä kertaa koskaan. Dieettini ei ollut missään nimessä mikään mehupaasto eikä kitudetox, söin viisi kertaa päivässä ihan tavallista ruokaa, jopa kohtuullisen suuria määriä, mutta olin miinuskaloreilla. Miinuskalorit luonnollisesti tarkoittavat painon putoamista. Painoa putosikin parhaimmillaan lähes 7 kilon verran, joka on tämän kokoisessa kropassa jo näkyvä muutos. Itse painon putoamista edesauttoi vielä kotitreenaaminen, kun korona keskeytti lähes 2 kuukaudeksi säännölliset salitreenit. Kotitreenit olivat rankkoja, mutta eivät lihasta kasvattavia, jolloin yhdistettynä miinuskaloreihin ne boostasivat rasvanpolttoa entisestään ja paino tippui. Koska omana tavoitteenani ei kuitenkaan ole se langanlaiha keho, vaan pikemminkin sopiva lihaserottuvuus siron naisellisessa kropassa, olen nostanut syksyllä taas säännöllisen treenin myötä kaloreita ja saanut kovatehoisen lihaskuntotreenin ja suuremman ruokamäärän takia pari kiloa lisää. Tämän olen tehnyt siis ihan tietoisesti. Matkaa siihen omaan ihannekroppaan on vielä paljon ja se matka on hidas, mutta suunta on ainakin oikea. Kunhan saan taas keittiön, voin palata vähän tarkempaan ruokavalioon ja toivottavasti meillä olisi vielä tämän vuoden puolella oma salikin, jossa saisin maksimoitua harjoittelumäärät. Kuten ehkä somekanavistanikin paistaa läpi, olen tällä hetkellä aivan hullaantunut treenaamisesta ja terveellisistä elämäntavoista.

 

Mutta, takaisin tähän painoasiaan. Oman dieettaamiseni ja rasvanpolttoprojektini aikana sain paljon viestejä seuraajiltani. Kiitosta kannustuksesta ja motivaatiosta, hämmästelyä miksi minun kokoiseni ihminen haluaa pudottaa painoa tai polttaa rasvaa sekä ihmetystä, miksi oma paino ei putoa? 

 

 

 

 

Olen kuullut lukemattomia tarinoita ja selityksiä. Ikä hidastaa aineenvaihduntaa ja 25 ikävuoden jälkeen kilot eivät vaan tipu. 2-tyypin diabetes sai kilot tarraamaan kiinni. Kroppa on säästöliekillä. Hormonitasapaino on sekaisin. Hormoneilla on kyllä iso vaikutus painoon, mutta silloin puhutaan suurista hormonitoiminnan muutoksista kuten hormonivalmisteiden käytöstä, raskauden ja imetyksen aikaisesta tai jälkeisestä tilasta tai kilpirauhassairauksista. Raudanpuute (ja siitä johtuva anemia) vaikuttavat myös painoon, mutta eivät suoranaisesti niin että sitä automaattisesti lihoo tai laihtuu. Raudanpuute vaikuttaa hormonitoimintaan usein sekoittaen sitä, mutta myös ruokahaluun ja yleiseen jaksamiseen jotka taas ovat sidoksissa painoon ja sen nousuun ja laskuun. Sairaudet ja lääkitykset ovat kyllä toisinaan painonnousun, nesteiden kertymisen ja turvotuksen syynä ja jos yhtään epäilee että näin voisi olla, suosittelen hakeutumista laboratoriokokeisiin ja lääkärin tai vaikka työterveyshoitajan vastaanotolle. Ainakin varmistaakseen, että kaikki on kunnossa.

 

Monelle on kuitenkin lopulta helpotus kuulla, että yleisin syy miksi paino ei putoa, on liiallinen energiansaanti kulutukseen nähden. Joskus se on vaikea myöntää itselleen, varsinkin jos on kuvitellut eläneensä terveellisesti ja liikkuvansa paljon. Sitä tottuu helposti herkutteluun ja rasvaisiin pasta-annoksiin ja niistä tulee tapa. Paino ei ehkä nouse, mutta se ei myöskään putoa. On siirryttävä miinuskaloreille. Jokainen varmasti tietää, kuinka pussikeittodieetit ja mehupaastot varmasti laihduttavat, mutta kilot palaavat takaisin korkojen kera. Tästä syystä en ikinä suosittelisi niitä kenellekään ja peräänkuulutan aina pidempiaikaista elämänmuutosta. Dieetin voi kuitenkin toteuttaa fiksusti ja niin, että tulos on pysyvä. Jo kuukaudessa saa nesteet ja rasvoja liikkeelle useamman kilon verran jos pudotettavaa todella on. Mieheni, joka kiven kovaan aina väitti ettei hänen painonsa putoa mihinkään, laihdutti alkuvuodesta muutamassa kuukaudessa 20 kiloa ja paino on siinä pysynyt. Hänen salaisuutensa on ollut nimenomaan miinuskaloreilla aikaansaatu maltillinen, mutta pitkäkestoinen energiavaje. Moni dieettaa viikolla, mutta viikonloppuna sallii sitten aivan kaiken. Herkuttelussa kannattaa kuitenkin säilyttää kohtuus, sillä kahdella aivan läskiksi vedetyllä päivällä pilaa viikolla aikaansaadun energiavajeen helposti. Paino pysyy samana, kehonkoostumus pysyy samana ja motivaatio hiipuu kun tuloksia ei synny.

 

 

Säästöliekistä kirjoitan myöhemmin ihan oman postauksen. Perehdyin siihen aikanaan paljon ja ilmiö on kyllä todellinen, mutta paljon harvinaisempi kuin kuvittelemme. Helposti laitamme säästöliekin painon paikallaan junnaamisen syyksi ja alamme syödä enemmän. Ei tuloksia, ja taas motivaatio hiipuu. Palaan tähän aiheeseen tosiaan vielä omalla postauksella, mutta tähän väliin säästöliekistä voisi sanoa sen verran, että rasvanpoltto nopeutuu kun syö pieniä aterioita säännöllisesti. Pidä ateriaväli siis aina 3-4 tunnissa. Yöpaasto on asia erikseen ja silloin keho saa levätä ja aineenvaihdunta lähtee aamulla taas kunnolla käyntiin. Varsinaiselle säästöliekille keho menee vasta siellä 1000 päiväkalorin paikkeilla, joka on jo todella vähän. Mutta säästöliekki on trendikäs selitys painon junnaamiselle, olen sitän kyllä itsekin joskus käyttänyt. On luonnollista, että energian tarve vähenee kun ihmisen koko pienenee ja toisinpäin. Kun energiaa saadaan todella niukasti, keho pyrkii sopeutumaan tilanteeseen ja vähentää silloin muuta energiankulutusta – kuten niitä pieniä liikkeitä joita teemme huomaamattamme ja liiallisilla miinuskaloreilla keho on myös hyvin väsynyt liikkumaan, sillä se ei halua tuhlata viimeisiäkin energiavarastoja täysin tyhjiksi. Optimaalisin tulos painonpudotukseen ja rasvanpolttoon saadaankin maltillisilla kaloreilla, mutta kuitenkin miinuksella. Joskus paino voi toimivallakin dieetillä pysähtyä hetkeksi paikoilleen. Se on normaalia, sillä keholle painonpudotus on aina pieni shokki. Aineenvaihdunta usein lähtee siitä itsekseen käyntiin ja joskus sitä voi boostata esimerkiksi yksi korkeahiilarinen päivä. Se ei tarkoita kuitenkaan yletöntä syömistä, vaan hiilihydraattien maltillista lisäystä. Oletteko huomanneet, että yhteiskunnassamme on nykyään normi syödä aivan valtavia annoksia ja vetää herkkupäivät aivan överiksi? Yhtenä päivänä karkkihyllyn ohi kulkiessa oikein ihmettelin, miksi kaikki pussit ovat jotain mega tai XL -versioita. Haluaisin kuulla myös yhdenkin hyvän syyn, miksi sokeriveroa ei voisi nostaa?

 

 

Entä se nälkä? Kitudieetit eivät ole hyödyllisiä pitkällä tähtäimellä, mutta dieettiin kuuluu yleensä pieni nälkä. Ikävä kyllä. Se on merkki miinuskaloreista. Nälkä ei saa kuitenkaan olla liian kova, mutta dieetillä sitä tuntee väistämättä. Koska ateriavälit fiksulla dieetillä ovat kuitenkin suhteellisen lyhyitä (3-4 tuntia) ja jokainen ateria täyttää kyllä vatsan, nälkää sietää kyllä helposti. Ateriat on myös rytmitettävä oikein treenien mukaan –  jos siis liikkuu samalla kun dieettaa. Jos päivän aikana ei tunne ollenkaan nälkää, ei välttämättä ole lainkaan miinuskaloreilla. Omalle syömiselleen sokaistuu helposti. Rehellinen muutaman päivän ruokapäiväkirja on loistava apu tässä. Puhelimen muistiinpanoihin voi kirjoittaa joka ikisen syödyn aterian, välipalan ja naposteltavan. Silloin niitä on helpompi tarkastella ja usein se todellinen energiamäärä voi yllättää. Moni myös välttelee ihan turhaan pastaa ja riisiä, kun pelkää niiden lihottavan. Sen sijaan valitaan salaatti kaiken maailman kastikkeilla ja kaloreita onkin paljon enemmän kuin esimerkiksi pasta + kanafilee ja salaatti – kombossa. Dieetillä saa tosiaan syödä varsin monipuolisesti, maistuvaa ja mausteista ruokaa.

 

 

Onko teillä kokemusta painonpudotuksesta? Vai pitäisikö syödä enemmän? Seuraavan ravintoasioihin liittyvän postaukseni voisinkin kirjoittaa plussakaloreista ja niiden hyödystä. Plussakaloreilla oleminen onkin vähän vaikeampaa, siis jos haluaa olla fiksusti plussalla ja kasvatella lihasta. Tai ainakin henkisesti se tuntuu kauhealta syödä enemmän kuin kuluttaa. Sen sijaan jos mitään tavoitteita ei ole, liian moni on huomaamattaan plussakaloreilla vuosien ajan. Mietitään, miksi vaa’an lukemat vain nousevat ja miksi se paino ei putoa. Tiesittekö, että yli 30-vuotiaista suomalaisista 46 % on vyötärölihavia? (Lähde: THL) Se on järjettömän iso lukema. Kannustan kyllä kehopositiivisuuteen ja mielestäni joka ikinen keho on kaunis ja arvokas, mutta kaikenlaisten kehojen ihannointi ei saisi tapahtua terveyden kustannuksella. Jo pienikin painonpudotus edistää terveyttä ja hyvää oloa. Urheilussa tärkein tavoite ja motivaatio ainakin itselleni on se terveys ja hyvä olo. Liikkumalla saan hyvän mielen, energiaa ja lisää elinvuosia perheeni kanssa. Lähelläni on  jo useampi pelkällä painonpudotuksella parantunut 2-tyypin diabetespotilas, nämä tapaukset ovat varmasti valtava tsemppiesimerkki muillekin. Pidetään itsestämme huolta!

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Kaikkihan meistä on kuullut elämäntapamuutoksesta. Stop pikadieeteille ja hetkellisille villityksille, yes hitaasti tapahtuville, lopullisille muutoksille. Tänään aamusta hikoilin salilla pitkän treenini kanssa ja mietin siinä, kuinka olen tullut tähän pisteeseen. Voin sanoa ihan rehellisesti, että vielä vuosi sitten en olisi saanut itseäni Lapin reissulla salille – en millään. Vaikka olenkin ollut aktiivinen liikkuja ja viihtynyt täällä nimenomaan liikunnallisten aktiviteettien parissa, en kyllä olisi vapaaehtoisesti treenannut sisällä painojen kanssa muualla kuin kotisalilla arkena. Muutos on ollut hidas, joten ehkä se on myös pysyvä. Toivon niin, tai ainakaan enää en osaisi ajatella reissuja ilman treenikamoja. Hyvinvointirutiinit ovat kuitenkin paljon muuta kuin säännöllisesti salilla hikoilemista. Voimaharjoittelu ei edes sovi kaikille, enkä halua tuputtaa omia treenitottumuksiani kaikille ainoana oikeana vaihtoehtona.

 

 

 

Kävin aiemmin ehkä pari kertaa vuodessa metsässä, olen tänä vuonna viettänyt aikaa luonnossa ja metsäpoluilla enemmän kuin koskaan. Metsän ja luonnon energisoiva vaikutus tuntuu kehossa ja mielessä, miksi ihmeessä en nauttinut siitä aiemmin näin paljon? Vuonna 2020 elämä on ollut kummallisempaa kuin koskaan sekä täynnä muutoksia. Ne omat hyvinvointirutiinit ovat kuitenkin jostain syystä vakiintuneet ja tuntuneet entistäkin enemmän rutiineilta. Mutta niinhän sitä sanotaan, että muutosten tuulien aikana sitä tarrautuu niihin tapoihin tiukemmin kuin koskaan ja pitää kiinni kaikesta pysyvästä. Saattaa kuulostaa hieman ristiriitaiselta, mutta niin sitä vain on saanut kiinni terveellisistä elämäntavoista tiukemmin kuin koskaan aikana, jolloin on tapahtunut enemmän muutoksia kuin viimeisten vuosien aikana yhteensä.

 

 

 

 

Hyvä olo on osa arkea vasta silloin, kun hyvinvointisi eteen tekemäsi teot ovat muodostuneet rutiineiksi. Näistä ei kannata ottaa mitään stressiä, sillä rutiinit muodostuvat kyllä mutta ne tarvitsevat aikaa. Olet myös ehkä huomannut, että epämiellyttävistä asioista saa harvoin toimivia rutiineja. Tai ainakaan silloin arki ei tunnu mielekkäältä. Muistan kyllä, kun omat arkirutiinini olivat herätykset 5:45 ja minuuttiaikataululla aamiaiset, meikit ja koiran ulkoilutus. Siitä juosten pysäkille ja seitsemäksi töihin. Töiden jälkeen aina sama välipala ja salille, tekemään treeniä josta en edes pitänyt, mutta koska oli muka pakko.

 

Hmm, voisi ajatella että teen nyt kymmenen vuotta myöhemmin aivan samoja asioita, mutta nautin arjestani. Missä on ero? Työpaikassa, asuinpaikassa ja ihmisissä ympärilläni. Jos ne ovat pielessä, on vaikea voida kokonaisvaltaisesti hyvin. Ne ovat isoja asioita ja niiden muuttaminen ei ole itsestäänselvää, mutta ainakin niihin voi yrittää vaikuttaa jokainen parhaansa mukaan. Joskus ongelmana ovat kuitenkin ne pienet kompastuskivet. Nykyään esimerkiksi treenaan vain sellaisella tyylillä, josta itse pidän. Esimerkiksi HIIT-treeneistä on jäänyt varmaan ikuinen inho sen takia, että tein niitä aivan väkisin vuositolkulla. En voi sanoa nauttineeni yhdestäkään harjoituksesta. Tänään, vaikka takakyykkytreenini tahmeaa olikin enkä voi sanoa että tuntuu ihan järjettömän hyvältä jalat täristen tehdä viimeisiä sarjoja ja pelätä lopussa kaatuvansa sen tangon kanssa maahan, kuitenkin jollain tavalla nautin siitä tekemisestä. Ehkä se on sitten sitä oikeanlaista mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä, vaikken tuosta termistä itse pidäkään.

 

Jos sinulla ei ole vielä (toimivia) hyvinvointirutiineja, kokeile seuraavia vinkkejäni. Itse olen oppinut ne kantapään kautta, joten toivottavasti sinun ei sitä tarvitse tehdä. Teoista tulee rutiineja silloin, kun ne alkavat tuntua itsestäänselviltä asioilta ja järjestät niille automaattisesti aikaa, oli kyseessä sitten arki tai loma. Se vaatii vain riittävästi toistoa, vaikka olisikin kyse itsellesi mieleisistä asioista.

 

 

 

 

Ensin se liike, joka muuten on usein se paras lääke. Liikunta lievittää stressiä ja auttaa keventämään mielen ongelmia. Ei ehkä akuuteissa tapauksissa ja onkin hyvä muistaa, että esimerkiksi stressaantuneena raskas liikunta vain lisää stressiä ja kehon ja mielen kuormitusta. Mutta sohvalle tai sänkyyn ei kannata jäädä. Niin kauan kuin sieltä pääsee edes joten kuten ylös, suosittelen kaikille kevyttä liikuntaa. Vuosia laiskotelleena ei kannata aloittaa liian raskaasti. Kaikkihan tämän tietävät – kyllä. Miksi meillä on sitten niin paljon ylipainoisia ja sairaita ihmisiä Suomessa, joiden terveysongelmiin liikunta olisi yksi ratkaisu? En syyllistä ketään, tiedän itsekin kuinka se ihana loikoilu jää helposti tavaksi.. Liikunnasta saa rutiinin aloittamalla kevyesti, niin että homma on mielekästä. Lapsille suositellaan harrastusten kokeilua, vain siten huomaa mistä tykkään. Samoin on aikuisillakin. Kokeile tanssitunteja, crossfittiä, joukkuelajeja, joogaa, rauhallista kävelyä tai hiton kovaa juoksulenkkiä ihan yksiksesi. Osta yhden kerran uintivalmennus, kysy kaveria mukaan uudelle ryhmäliikuntatunnille tai sovi vaikka kävelyterapia tavallisen sijaan. Pääasia että liikut ja löydät oman tapasi liikkua. Kun löydät omat lajisi, päätä että liikut vaikka kolmesti viikossa. Silloinkin, kun et ole torstai-iltaan mennessä tehnyt yhtään mitään, sinulla on vielä kolme päivää aikaa. Muista, että lupaat sen itsellesi, et kenellekään muulle, ja teet sen oman hyvän olosi takia.

 

Suosittelen myös, että päätät liikkuvasi metsässä vähintään pari kertaa kuussa. Yhtäkkiä kehosi ja mielesi kaipaakin säännöllisesti metsän tuoksuja ja raikasta ilmaa. Huomaat luultavasti jatkossa viettäväsi yhä enemmän ja enemmän aikaa luonnossa.

 

 

 

 

Syö itsellesi hyvä olo. Vähitellen jätä ruokavaliostasi pois ne jutut, joista haluat luopua. Kenties valkoinen sokeri, huonot rasvat, maitotuotteet, nopeat hiilihydraatit tai vaikka punainen liha? Tee muutoksia yksitellen, ja kokeile sen jälkeen alkuun elää yksi päivä ruokavaliolla, jonka toivot olevan itsellesi se ”lopullinen”. Muista, että lipsahduksia tulee kyllä kaikille ja se on ihan ok silloin, kun perusasiat ovat kunnossa. Älä syytä niistä itseäsi vaan jatka entistä motivoituneempana eteenpäin.

 

Herkkuhimoon auttavat sokerittomat korvikkeet. Näillä en tarkoita makeutusaineilla makeutettuja kalorittomia herkkuja, jotka saattavat pahimmillaan aiheuttaa häiriöitä aineenvaihduntaan ja aiheuttaa vaan lisää herkkuhimoa, vaan luonnollisia makeuttajia sokerin sijaan kuten hunajaa, hedelmiä tai vaahterasiirappia. Tasainen energiansaanti pitää myös herkkuhimon loitolla ja rasva-aineenvaihdunnan kunnossa, joten syö aina vähintän 3-4 tunnin välein viidesti päivässä. Perussääntönä voisi pitää, että jokaisella aterialta tulisi löytyä hitaita hiilihydraatteja, proteiinin lähde sekä hyviä rasvoja. Näin kroppa toimii oikein ja jaksat suoriutua arjen haasteista ilman näännyttävää näläntunnetta, säästöliekkiä tai temppuilevaa aineenvaihduntaa. Ruokarytmin löytäminen vie aikaa, mutta pian huomaat että siitä tulee rutiini. Keho rakastaa säännöllisyyttä ja oppii totutut ”ruoka-ajat” nopeasti.

 

 

 

Huolehdi myös riittävästä palautumisesta ja tee siitä rutiini. Vaikka kuinka tiedän stressin ja kiireen aiheuttamat sudenkuopat ja luulen tunnistavani ne, niin se taas pääsi yllättämään. Oma elämäntilanteeni huomion ottaen tosin on enemmän kuin normaalia ollakin stressaantunut, mutta jotenkin vasta nyt kun pääsi hetkeksi Helsingistä ja siitä väliaikaiselämän kaaoksesta pois, tajusi kuinka rankkoja viimeiset kuukaudet ovat olleet. Kunnon yöunet tekevät ihmeitä.

 

Omaa vuorokausirytmiään on mahdollista muuttaa ja aikaisiin nukkumaanmenoihin tottuu. Tämä ei tosin koske kaikkia, mutta suurin osa pystyy kyllä muuttamaan itsensä esimerkiksi aamuihmiseksi, jos sitä haluaa. Nopein tie aikaisiin aamuherätyksiin on väkisin herääminen, aktiivinen liikuntaa sisältävä päivä ja aikainen (noin klo 21-22) nukkumaanmeno. Luultavasti seuraavana aamuna heräät paljon aiemmin kuin yleensä. Lihaksetkin kasvavat levossa, mutta se vaatii tietysti ensin sitä treeniä.

 

Mieti omia tärkeimpiä keinojasi lievittää stressiä ja tee niistä rutiineja. Niitä voi olla esimerkiksi kehoa huoltavat liikuntalajit jooga tai pilates, pitkät yöunet, meditaatio, hikiliikunta tai rauhalliset jokailtaiset venyttelyt. Ihmissuhteista huolehtiminen auttaa usein myös palautumaan kuormituksesta, mutta jos nautit yksinolosta ja omasta rauhasta, vetäydy hyvällä omallatunnolla kotiin omaan tilaasi ja nauti siitä. Kun toistat näitä säännöllisesti, niistä tulee tapoja. Sinun hyvinvointirutiinejasi <3

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Halusin kirjoittaa tänään hyvinvoinnista. Eilen saimme ikäviä syöpäuutisia melko läheltä ja ne saavat aina ajattelemaan. Tai ainakin minut. Mitä voisin tehdä, että minimoisin riskini sairastua? Toisaalta aina joku sairastuu vakavasti vaikka olisi elänyt yltiöterveellisesti. Onko elämä ollut silloin niin täyttä ja ihanaa, että voisi sairastumisen hetkelläkin sanoa nauttineensa siitä?

 

 

 

Yksi yleisimpiä syitä painonpudotuksen skippaamiselle tai lykkäämiselle on ”haluan nauttia elämästä”, ”nautin niin paljon hyvästä ruoasta”, ”olen hedonisti, en pysty dieettiin..” etkä varmasti ole voinut välttyä itsekin kuulemasta näitä? Paino ja hyvinvointi eivät tietenkään kulje automaattisesti aina käsi kädessä, mutta halusin nostaa tämän heti alkuun esimerkiksi, jotta saisitte kiinni mistä kirjoitan. Omaa elämäntapaani, säännöllistä liikuntaa ja terveellistä syömistä, pidetään usein pikemminkin kärsimyksenä kuin hyvinvointina. Saan usein viestejä, kuinka joku haluaisi pystyä samaan, muttei pääse edes alkuun sillä nauttii niin paljon ruoasta ja epäterveellisistä elämäntavoista, kuten juhlimisesta ja laiskottelusta.

 

Taustalla on kuitenkin edes pieni halu tehdä asioita toisin. Ja se on ratkaisevassa osassa siinä, onnistuuko elämäntapamuutos vai ei. Sillä kaikkeen tottuu. Kuten päivittäiseen sokeriin, pizzaperjantaihin, pekoniaamiaiseen ja puoleenpäivään nukkumiseen. Mutta ihan yhtä lailla pienempiin annoskokoihin, vähärasvaisiin ruokiin, kylmään veteen, aikaisiin aamuihin ja säännölliseen treeniin. Näistä kaikista oppii myös nauttimaan.

 

 

 

 

Tunnustan, olen syönyt tänä vuonna karkkeja ja suklaata aina silloin tällöin. Olen juonut viiniä, välillä vähän liiankin paljon. Nauttinut niistä sen hetken. Jonka jälkeen on oikeastaan aina paha olo. Sen sijaan, kun syön puhdasta ruokaa, treenaan, nukun hyvin en välttämättä koe niitä endorfiinipiikkejä, mutta nautinto on pitkäaikaista, lähes pysyvää. Hyvinvointiin tähtäävien valintojen jälkeen voin entistäkin paremmin. Tästä päästäänkin siihen, kuinka hyvinvointi ja elämästä nauttiminen voivat helposti kulkeakin käsi kädessä.

 

En pidä juhlimisesta – enää. Ennen rakastin sitä, odotinkin aina viikonloppuja ja bileitä kuin lapsi joulua. Mutta kun harvoin käy, on silti kiva laittautua ja lähteä ystävien kanssa ulos. Juhlimisesta ja alkoholinkäytöstä kirjoitan ihan oman juttunsa, säästetään tämä postaus siltä rönsyilyltä. Juhliminen ei kuulu ainakaan itselläni siihen elämästä nauttimiseen oikeastaan ollenkaan, vaikka hauskaa meillä on aina ollutkin. Baareihin en kaipaa lainkaan, mutta vastaavasti taas viinilasillisista ystävien kanssa olisi hyvin, hyvin vaikeaa luopua. Määrittelemme jokainen elämästä nauttimisen eri tavalla ja nämä käsitykset voivat muuttua iän myötä, kuten myös minulle on käynyt. Vielä jokunen vuosi sitten olisin luultavasti sanonut nauttivani elämästä eniten siinä kuplivassa nousuhumalassa.

 

 

 

 

Rakastan hyvää ruokaa. Synnyin kulinaristiperheeseen Rôtisseur-käätyjen keskelle ja meillä on kotona aina syöty hyvin. Itse olen myöhemmin tehnyt itselleni rajanvedon siinä, miten usein syön itseni aivan ähkyksi suuresta herkusta tai mikä on itselleni sitä hyvää ruokaa. Nautin nimittäin itse eniten siitä puhtaasta ja kevyestä ruoasta, liian tuhdit ja rasvaiset herkut saavat olon sen sijaan niin kehnoksi, etten edes halua enää syödä sellaisia. Ja jos nyt joskus tekee mieli hampparia tai pizzaa, ei niistä tarvitse kieltäytyä kun ne ovat silloin sitä harvinaista herkkua. Niiden jälkeen olo tosin on yleensä niin raskas, että jätän tuollaiset ruokavalinnat ihan minimiin. Mutta kyllä, niillekin on paikkansa.

 

Olen myös entinen sokerihiiri, rakastan makeaa. Koska haluan pitää itsestäni huolta ja tiedän valkoisen sokerin haitat, pyrin korvaamaan makeat terveellisillä herkuilla. Niihin löydät monia reseptejä täältä blogistani Food-kategorian alta.

 

 

 

 

Parasta tekemistä mitä tiedän, on liikunta. En ole kuitenkaan aina rakastanut sitä, päinvastoin. Pakon edessä lähtenyt juoksemaan huonoilla kengillä ja aloittanut saliharrastuksen aivan ulapalla, mitä siellä pitäisi tehdä. Halusin oppia nauttimaan liikunnasta, joka aiemmin oli pelkkää pakkopullaa. Väkisin sain itseni liikkeelle ja vähitellen sieltä avautui uusi maailma, ja vielä enemmänkin. Kokonaan uusi elämäntapa. Elämäni tärkeimmät asiat ovatkin perhe, terveys, hyvinvointi ja liikunta. Nautin jokaikisestä juostusta kilometristä, vaikka ne tuntuisivat sillä hetkellä pahalta. Tällä viikolla pyöräilin aivan surkealta tuntuneen lenkin, mutta viimeisillä kilometreillä sain taas niistä endorfiineista kiinni. Se oli kuitenkin tehty lenkki.

 

 

 

Miten sinä huolehdit itsestäsi? Estääkö hyvinvointi elämästä nauttimisen tai mitä hyvinvointi lopulta sinulle merkitsee? Sen kun ei aina tarvitse olla vihreää smoothieta ja kestävyysurheilua.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian