Hei energistä lauantaita! Hiihtoloma on ollut siitäkin poikkeuksellinen, että olen viettänyt sen ilman kameraa (!) ja ollut kaikin puolin enemmän ja vähemmän poissa somesta. Koska tämä on viimeinen Lapin reissu tälle kaudelle, olen halunnut ottaa kaiken irti lumesta, luonnosta ja ihanasta lappielämästä nyt yleensäkin. Ehtii tätä blogiduunia painaa sitten kotonakin. Nyt kuitenkin tämän postauksen vuoro, joka sai ideansa mun Instagramista, jossa kyselin teiltä storyn puolella, pitääkö kumppanin olla sporttinen vai ei? Sain niin paljon hyviä vastauksia, että jaan niitä nyt blogissakin. Supermielenkiintoinen aihe, kiitos kun vastailitte!

 

 

Sanottakoot vielä tähän, että mä itse arvostan urheilullisuutta ja toivon sitä tietysti jo senkin takia, että itse treenaan, puhun ja tiedän liikunnasta ja hyvinvoinnista yleensäkin paljon. Aina elämä ei ole ehkä sporttista syystä tai toisesta, mutta urheilutaustakin voi riittää jos kiinnostus huolehtia itsestä nousee kuitenkin korkeammalle kuin epäterveelliset elämäntavat. Vastaavasti taas liian bodatut peiliin jatkuvasti tuijottelevat lihaskimput ovat aika selvästi sarjassa ei kiitos. Itse toivoisin kuitenkin saavani elää mahdollisimman pitkään terveenä ja hyvinvoivana ja tietysti sitä samaa toivoo myös häneltä, jonka kanssa elämänsä jakaa. Jos teille herää tästä ajatuksia tai haluat jakaa oman mielipiteesi, jätä kommenttia.

Tän mun kyselyn mukaan tulos muuten jakautui täysin tasan. 50% toivoi kumppaninsa olevan urheilullinen ja 50% ei välittänyt, oli tai ei. Perusteluja tässä alla.

 

 

Urheilu kaikissa olomuodoissaan ylläpitää terveyttä, eli haluan puolisoni pitävän itsestään huolta.

 

Koska liikunta pitää terveempänä ja toivon voivani olla terveen kumppanin kanssa mahdollisimman pitkään.

 

Ei tarvitse missään hullussa tikissä olla, mutta liian lihava ei vain miellytä.

 

Ois kiva, jos myös toinen pitäisi itsestään ja terveydestään huolta. Valitettavasti näin ei ole.

 

Ulkonäkö ei ole tärkein asia suhteessa kunhan ei ole kauhean plösö. Se mitä löytyy sisältä on tärkeintä.

 

Rakkaus ei katso vatsalihaksia, ihastuminen ehkä. Kaikki tietää itse liikunnan tarpeensa.

 

Hankala. Viehätyn ulkoisesti urheilullisista miehistä mutta ihastuessa kropalla ei oo väliä.

 

Mun mielestä itsestään huolehtiminen on tosi tärkeetä. Ei ulkonäön takia, vaan koska ihminen voi paremmin ja se näkyy myös siinä miten käyttäytyy muita kohtaan.

 

Kyllä. Koska itse liikkunut/urheillut 4v. saakka ja työ valmentajana / pt:nä.

 

Jos on muuten energinen, niin ei ole väliä.

 

Jos itse on myös.

 

Ihan vaan riittää, että pitää itsestään huolta kaikinpuolin. Normaalia elämää eletään.

 

Kyllä, yhteinen mielenkiinnon kohde/harrastus.

 

Ei. Itsekin olen tällainen on/off urheilullinen, niin ei haittaa vaikka mies ei oliskaan urheilullinen.

 

Ei tarvi olla salihirmu, mutta perusliikunta on must arjessa. Muuten passivoituu itsekin.

 

Ehkä parempi kuvaus olis perus liikunnallinen, ei siis mikään täysi sohvaperuna.

 

”Jos oppis jotain viimekertasesta”

 

Edelliset exät eivät olleet. Kyllä mun unelma olis liikkua yhdessä ainaisen netflixin sijaan.

 

Mulle se ei ole tärkeää. Pääasia että liikkuu jotenkin sellaisella tavalla mistä tykkää.

 

Aivot on tärkeemmät.

 

Kyllä. Urheilen itse paljon, tulee tsempattua ja patistettua toisiamme kumppanin kanssa.

 

Ei kaljamaha oo kiva.

 

Moni kakku päältä kaunis mut sisältä mätä maistuu paskalta. (:D)

 

Jotain urheilua joo pitääkseen itsestä huolta.

 

Itsestään huolta pitävä täytyy olla.

 

Kyllä, menevä ja aktiivinen luonne.

 

Ei tarvii olla superfit, mutta ihan liikkumattomuus vois olla ongelma koska on itse suht liikunnallinen.

 

Hmmm, urheilullinen luonteeltaan vai ulkonäöltään? Ei ehkä kummassakaan ääripäätä.

 

Vaikea kuvitella jakavansa elämää jonkun kanssa, joka ei arvosta omaa kehoa niin kuin itse. <3

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Tämä kookospuuro on taivaallisen makea terveellinen herkku. Siis tästä reseptistä sietäisi tulla jokin somehitti ihan vain siksi, että kaikkien pitäisi saada maistaa tätä –  koska se on niin luvattoman hyvää! Toistaiseksi en tiedä ketään, joka ei olisi tästä pitänyt. Siis se on niin hyvää, että sillä haluaisi aloittaa joka ikisen aamun ja voisi sitä syödä vähän välipalaksi, lounaaksi ja iltapalaksikin. Nam!

 

kookospuuro

 

Olen vannoutunut puuroihminen, ja syönyt tosiaan puuroa lähes joka aamu aamiaiseksi lapsuudesta asti. Muistan kuinka joskus kouluaikoina aamuisin puuron jälkeen tuli aivan hirvittävä nälkä. Pelkällä puurolla ei todellakaan pärjännyt lounaaseen asti. Aloin syödä aamiaiseksi muutakin ja välillä puuro jäi kokonaan. Oli kananmunia, banaanilettuja, voileipiä ja tuorepuuroja. Palasin kuitenkin aina takaisin puuroon, tosin ymmärsin syödä sen kanssa jo muutakin. Pelkkä puuro kun ei tosiaankaan ole mikään energiapommi ja pitää nälkää huonosti.

Yleensä puurossani on marjoja, pähkinöitä, chiasiemeniä ja loraus vaahterasiirappia, hunajaa tai kookosöljyä. Vähän mitä milloinkin kaapista löytyy. Jos syön puuron pelkillä marjoilla, syön lisänä myös kananmunan – mutta se ei todellakaan tule puurooni, kananmunapuuro on ihan yök. Yksi puurovariaatioistani on kuitenkin ylitse muiden, nimittäin tämä kookospuuro.

 

 

Kuten seuraajani täällä blogissa ja Instagramissa ovat voineet huomata, olen viihtynyt viime kuukausina paljon keittiössä. Kehittelen paljon omia reseptejä herkuista, joiden reseptejä olen itse kokeillut tai ruoaista, joita olen tilannut vaikkapa ravintolassa. Tämä kookospuuro sai inspiraationsa Thaimaan aamiaisista ja nyt olen syönyt sitä joka aamu reissusta palaamisen jälkeen. Jos kaipaat vaihtelua ja täyttävyyttä aamupuuroosi, nappaa ohje talteen.

 

KOOKOSPUURO

 

Kookosmaitoa

Tähän käy myös kevyempi kookosmaitojuoma, varsinkin jos valmistat tätä useampana päivänä. Olen tehnyt nimenomaan siitä ja hyvää tuli.

Kaurahiutaleita

En laita tähän määriä koska keitän puuron aina mututuntumalla, katso puuropaketin kyljestä jos haluat.

Ripaus merisuolaa ja kanelia

Keitä hitaasti kattilassa, älä mikrossa.

 

LISUKKEET

 

1 rkl maapähkinävoita

Banaanin paloja

Pekaanipähkinöitä tai muita pähkinöitä joista pidät

Chiasiemeniä

Loraus vaahterasiirappia

 

Nauti hyvällä omallatunnolla. Näin alkaa ihana päivä!

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Vuoden alussa alkoivat hyvinvointipaineet kasvaa. Yhä useamman kädestä löytyy urheilukello, ostoskorista nettivalmennus ja kärrystä vihreitä vihanneksia. Yhä useampi juoksumatto ja crosstrainer liikkuvat tälläkin hetkellä, aamuisin sekoitellaan chiapuuroja ja sitruunavesiä. Illallispöytien sijaan varataan joogaa ja lesmillssejä, cocktailit ovat vaihtuneet smoothieen. Punnerretaan, kyykätään, juostaan, hiihdetään ja päivitetään siitä someen. Unohdin listata vielä unen tarkkailun, kellot, sormukset ja sovellukset mittaavat tietenkin sitä jatkuvasti. 

 

 

Kirjoitin Instagramissa siitä, kuinka omaa elämäntapaani on kritisoitu siitä, että kiusaan ja näännytän itseäni. Sitä pidetään kärsimyksenä ja nyt lomaillessani olen saanut viestejä siitä, kuinka mun pitäisi levätäkin välillä eikä aina olla pakottamassa itseäni liikkumaan. Tämä esimerkiksi sen jälkeen, kun olin laittanut storyn, jossa olin salilla 32 asteen lämpötilassa treenaamassa. Tällainen elämäntyyli nähdään helposti kurinalaisena suorittamisena, jota noudatetaan vain tavoitteiden saavuttamiseksi. Tavoitteiden, jotka yleensä liittyvät ulkonäköön tai esimerkiksi kilpailemiseen. Ajatellaan, että minun on pakko esittää hyvinvoivaa ja päivittäin tunkea story täyteen hyvinvointijuttuja, joogaa ja aikaisia herätyksiä. Nähdään, etten nauti elämästä ja lomailusta.

 

 

Tuon kuitenkin ihan tarkoituksella esille sen, etten juo alkoholia lomalla, herään aikaisin ja liikun paljon, myös näissä trooppisissa olosuhteissa. Sillä olen onnistunut inspiroimaan myös muita. En missään nimessä halua luoda paineita, jos tällainen elämäntyyli ei tunnu omalta, ei sitä pidä missään tapauksessa noudattaa. Jos haluat nauttia lomastasi vain maaten ja vaikka juhlien, tee sitä mikä tuntuu sinusta hyvältä. Kuitenkin itse elin aina ennen muiden odotusten mukaan. Lomaan kuului alkoholi, ja sitä kului. Salilla en käynyt koskaan reissuissa. Joskus saatoin hölkkäillä lenkin tai pari, mutta liikkumisesta puuttui säännöllisyys ja johdonmukaisuus. Lomalla kärsin aina vatsan ja kasvojen turvotuksesta sekä päänsärystä ja loman jälkeen tuntui, että tarvitsen saman verran lomaa kotona, että jaksan hypätä taas arjen oravanpyörään kiinni. Loma ei todellakaan ollut loma. Ja ihan oikeasti luulin rentoutuvani ja lomailevani täysillä.

 

Nyt kun olen todella ladannut akkuja, oikein odotan arjen alkamista ja rutiineja kotona. Meillä on ollut täälläkin todella säännöllinen rytmi, herätään joka aamu kuuden-seitsemän välillä ja mennään illalla ajoissa nukkumaan. Syödään samoihin aikoihin ja voidaan kaikki todella hyvin. Se sopii meille. En väitä, että se olisi oikea tapa sinulle ja tiedän itsekin toisinaan tarvitsevani sellaisen täydellisen irtioton, jossa voin olla vaikka useamman päivän drinkkilasi kädessä ja nauttia elämästä eri tavalla. Sitä ei tapahdu usein, mutta kun tapahtuu, tiedän että se on enemmän kuin paikallaan.

 

 

Elän terveellisesti, syön hyvin ja liikun paljon, koska pidän siitä kaikkein eniten. Rakastan, ja kehoni rakastaa rutiineja ja säännöllisyyttä. Minulle on kaikkea muuta kuin kärsimystä nousta aikaisin, venytellä tai joogata ja valmistaa kiireetön, terveellinen aamiainen kotona vaikka saisin vielä nukkua. Toki ensimmäinen ajatus toisinaan aamulla on, että olisipa ihanaa jäädä tähän sänkyyn vielä selaamaan puhelinta tai torkuttaa hetki. Kuitenkin kun saan ensimmäisestä hyvästä ajatuksesta kiinni, kuten lattialla odottavasta joogamatosta ja lähdöstä ilman kiirettä, saan itseni ylös ja olen tyytyväinen ja kiitollinen siitä, että tein sen mitä suunnittelin illalla. Väsymys saa ihmisen tekemään usein erilaisia valintoja, mitä tekisin virkeänä. Jokainen varmasti tietää, kuinka illalla on täynnä virtaa ja ajatus kulkee. Varataan aamulle barretunti ja kellon soidessa perutaan varaus. Nukun mieluummin. Herätessä tunnin-parin päästä harmittaa, miksen mennyt.

 

Minulla ei ole erityisen hyvää itsekuria, haluan vain tehdä hyviä valintoja koska niistä tulee hyvä olo. Kun ymmärsin, että en todellakaan ole tylsä jos haluan aikaisin nukkumaan ja skippaan kaikki turhat kissanristiäiset sen takia, ettei treeniviikkoni ja yöuneni viikottain häiriinny, aloin voida paljon paremmin. Se lisäsi myös itsevarmuuttani ja nyt olen valmis jakamaan tätä hyvää oloa, ja rohkeutta tehdä hyviä valintoja, myös muille. Elämäni saattaa kuitenkin näyttäytyä suurena hyvinvointishowna heille, jotka eivät vielä ole löytäneet hyvää oloa omasta elämästään.

 

 

Suorittamisesta puhutaan jo kyllästymiseen asti. Eikä ihme, onhan suomalaiseen kulttuuriin iskostunut suorittaminen ollut monelle iso ongelma ja hyvinvointia haittaava tekijä. Suorittaminen on ajanut burnouteihin ja mielenterveysongelmiin. Välillä mietin jotain oikein hyvinvointia täynnä olevaa päivääni ja sen jakamista somessa, pelkään sen aiheuttavan paineita muille. Sillä en missään nimessä halua, että kukaan saa suorituspaineita minun hyvinvoinnistani. Matka tähän on ollut pitkä, mutta oman hyvinvointipäiväni sisältö ei tarkoita automaattisesti jonkun toisen kokemusta hyvästä olosta ja mahtavasta superpäivästä. Haluan inspiroida, en luoda paineita. Ero hyvinvointitrendien täyttämässä somemaailmassa on kuitenkin hiuksenhieno.

 

Aina ennen unohtaessani urheilukellon salikassista tai hiihtoladulta, ärsyynnyn hetkeksi. Nyt en voi tallentaa tätä liikuntasuoritusta ja kello luulee minun treenanneen vähemmän. Heh. Pikkuveljeni muistutti, että sama lenkkihän se on, oli kelloja tai ei. Ja niinhän se on. Nykyään käytän urheilukelloa oikeastaan pelkän sykkeen mittaamiseen ja siihen, että voin esimerkiksi vuoden päästä verrata, onko juoksutehossani tapahtunut muutosta. Unta en ole koskaan tarkkaillut, luotan olooni aamulla. Keho kertoo, onko se levännyt tarpeeksi. Sen sijaan lyhytaikaiset mittaukset, kuten suomalainen Firstbeat, antavat vähällä vaivalla arvokasta tietoa kehon toiminnasta.

 

 

Hyvinvointi ei kuitenkaan ole suorittamista. Se on elämäntapa, joka tulee osaksi elämääsi vähitellen, kun annat sille mahdollisuuden ja teet sille tilaa. Se edellyttää valintoja ja vanhoista tavoista luopumista, mutta antaa lopulta paljon enemmän. On tärkeää myös muistaa, että hyvinvointi ei tarkoita pelkkiä hyviä päiviä, pelkkää positiivisuutta ja hyvänolontunnetta. Elämään kuuluvat negatiiviset tunteet, ne on otettava vastaan ja niitä on ymmärrettävä. Niitä on meillä kaikilla. Kiukkua, alakuloa, surua, turhautumista, ikävää, vihaa, häpeää, katumusta, katkeruutta ja kateutta. Niitä täytyy ymmärtää, ne ovat osa elämää. Ja jos välillä iskee makeannälkä ja sorrut herkutteluun tai viinilasilliset lähtevät lapasesta, mitä sitten. Epäonnistumiset ja virheet kertovat siitä, että ainakin yritit. Ihminen voi kuitenkin parhaiten silloin, kun ei suorita mitään.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian