Kirjoitetaanpa taas syömisestä. Sain muuten tänään aivan mahtavaa, maailman parasta palautetta, kun kuulin että verkkovalmennukseni ostanut asiakas oli tiputtanut painoa jo 5 kiloa Summer Shapen avulla, eikä ole kertaakaan tuntenut edes nälkää valmennuksen aikana. Ja hänellä oli vielä kolme viikkoa valmennusta jäljellä. Ihan mieletöntä! Tästä innostuneena nyt vähän ravintojuttuja, nimittäin..

Minkä kuvittelet lihottavan? Hiilarit, rasvat, alkoholi, sokerit.. Kaikki ihanat herkut. Ja mikä sitten oikeasti lihottaa? Kun syöt liikaa, ihan mikä tahansa ruoka riittää.

 

 

 

 

On olemassa ravinnerikkaita ja ravinneköyhiä ruoka-aineita. On runsaskalorisia ja matalakalorisia herkkuja. Tiukassa on ajatus, että nimenomaan sitä rasvaista ja sokerista ruokaa syövä lihoo. Terveellisiä ruoka-aineita, tai siis niitä jotka mielletään terveellisiksi, saa sitten syödä ihan miten paljon tahansa. Homma ei kuitenkaan toimi ihan niin. Sillä ihan kaikki lihottaa, jos liikaa syö. Sen takia ruokavaliosta ei kannata karsia mitään tiettyjä ravintoaineita pois. Valkoinen sokeri on toki täysin tarpeeton ja on toki hienoa, jos siitä pääsee kokonaan eroon. Mutta ei välttämätöntä. Eivätkä ne hiilaritkaan ole mitään yleisiä ylipainon aiheuttajia, ne ovat itseasiassa kovin tärkeitä jaksamisemme kannalta.

 

Samoin on rasvojen kohdalla, mutta niissäkin on syytä pitää mielessä se kuuluisa tolkku. Oliiviöljy ja avokado mielletään terveellisiksi, mutta ne sisältävät myös melkoisen määrän kaloreita kaikkien niiden hyvien rasvojen lisäksi. Tämän takia suosittelen joskus kokeilemaan ravintovalmennusta. Oli se sitten henkilökohtainen tai verkkovalmennus, mutta se antaa sinulle idean siitä, mikä olisi optimaalinen määrä muun muassa proteiinia, rasvaa ja hiilareita joko painonpudotuksen tai nykyisen painon ylläpidon kannalta. Ruokien punnitseminen voi tuntua tyhmältä, mutta kannustan kokeilemaan. Se ei tarkoita sitä, että olisit valmistautumassa fitnessdieettiin. Sen avulla opit syömään oikeita määriä ja lopulta myös silmämääräisesti arvioimaan juuri sinulle sopivat määrät ruoka-aineita.

 

 

Kaikkea voi syödä, kunhan syö kohtuudella. Tuttu lause, eikö vain? Sen sijaan kohtuuden merkitys on unohtunut yltäkylläisessä maailmassamme kokonaan. Ravintolan annokset ovat valtavia. Kiireisinä päivinä syömme aamulla vain vähän, juomme aivan liikaa kahvia ja liian pienen lounaan. Kotiin lähtee kiukkuinen ja nälkäinen kaveri, joka valmistaa ylisuuren illallisen eikä saa tarpeekseen vaan penkoo kaappien pohjalta mitä tahansa makeaa tyydyttääkseen aiemmin päivällä hankitun energiavajeensa. Kun itselleen lupaa viikonloppuna herkkupäivän, kannattaa etukäteen päättää mikä se on ja pitää siitä kiinni. Kun herkuttelun aloittaa perjantaina ja lopettaa sunnuntaina, on kolme päivää seitsemästä syönyt luultavasti yli kulutuksensa. Lopputuloksena on yleensä vähitellen kertyvä ylipaino.

 

Ratkaisu näihin ongelmiin löytyy usein ihan yksinkertaisista jutuista. Säännöllisestä, 3-4 tunnin välein, syömisestä, monipuolisesta aterioiden koostamisesta, oikeasta annoskoosta ja motivaatiosta noudattaa uutta elämäntyyliä. Jos tämä on tavoitteesi, etkä tiedä miten siihen pääset, kokeile verkkovalmennuksiani. Ne voivat olla startti pysyvälle elämäntapamuutokselle ja terveelle, aivan uudenlaiselle elämäntyylille.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

 

 

 


 

Tottahan toki voit valmistaa tätä vaikka keskellä yötä, mutta itselläni on jokin fiksaatio siihen, että kulhoruoka on lounasruokaa. Värikkäät poke bowlit löivät itsensä muutama vuosi sitten läpi Helsingin ravintoloissa. Ihan kiva, mutta joka ikinen kulho jonka olen syönyt on sisältänyt ainakin omasta mielestäni jotain pahaa. Bowleissa on nimittäin se huono puoli, että se paha maku tarttuu helposti niihin hyviinkin makuihin ja mitä pahempi, sitä paremmin se tuntuu peittävän alleen kaiken muun. Siksi en ole innostunut pitkään aikaan kulhoruoista, kunnes aloin tehdä niitä itse. Saa valita just sellaiset ainekset mistä itse tykkää. Tästä tuli tällainen sitä sun tätä -lounaskulho. Saa ilolla matkia tai ehkä sun kulho sisältää jotain ihan muuta. On muuten helppo tapa syödä myös just ne oikeat määrät ravintoaineita jos niitä laskee.

 

Kulhon paras osuus olivat marinoidut kikherneet, tuoreet mangopalat ja itsetehty tsatsiki. Ja ehkä vähän myös nuo Herkun retiisit. Pari viikkoa sitten oli hyllyyn saapunut Italiasta retiisinippuja. Rousk rousk, syötiin ihan sellaisenaan. ja muutama päätyi kulhon koristeeksi. Ihana, ihana, pikantti lisä. Voiko mikään vaaleanpunainen koskaan olla pahaa? Juuri kun kirjoitin tuon lauseen, muistin rosollin kermavaahtokastikkeen. Vaaleanpunainen ruoka voi olla pahaa.

 

Tässä ohje omaan kulhooni, sen alla myös marinoitujen kikherneiden resepti. Määrät voivat olla vähän sinne päin, niin kauan kuin ei leivota mitään, ei niitä tarvitse turhaan niin tarkkaan tuijottaa.

 

 

LOUNASKULHO

 

Jasmiiniriisiä

Teriyaki-chilimarinoitua tofua

Silmusalaattia

Marinoituja kikherneitä

Tuoretta mangoa

Kurkkua

Tsatsikia

Retiisejä siivutettuna

Avokadoa

Korianteria

Puristetun limen mehu

 

Keitä riisi, paista tofut pannulla, pilko kasvikset ja hedelmät. Asettele kaikki elementit kulhoon. Viimeistele kastikkeella. Niin simppeliä ja hyvää.

 

 

MARINOIDUT KIKHERNEET

 

Oliiviöljyä

Luomuomenaviinietikkaa

Chilirouhetta

Suolaa & Pippuria

Hunajaa

Ruohosipulin varsia, jos saatavilla

Halutessasi valkosipulia murskattuna

Yrttejä

Kikherneitä

 

Valmista marinadi sekoittamalla kaikki ainesosat keskenään kulhossa. Pilko ruohosipulit ja yrtit hienoksi silpuksi ja lisää joukkoon. Sekoita viimeisenä huuhdellut kikherneet marinadiin ja anna maustua jääkaapissa vähintään pari tuntia, vaikka yön yli, jos teet sen edellisenä iltana valmiiksi.

 

Ei voi mennä pieleen.

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

 

Väsyessäni lenkillä kuvittelen jonkun juoksemaan viereen – tai vaihdan biisiä. Taas mennään. En voi tehdä valmiita treenisoittolistoja, sillä elän niin fiiliksen mukaan. Spotifysta löytyi listoja running, running1, running2, run3, kunnes lopetin. Jos salitreenaaminen ei millään huvita, keitän kupin kahvia ja aloitan. Jos treeni takkuaa, mitä luultavammin kyse on siitä, että olen palautunut huonosti. Joskus en jaksa edes välittää vaikka pitäisi, sillä rakastan treeniä. Silloinkin kun väsyttää enkä ole parhaimmillani, en osaa elää ilman liikuntaa. Teen mieluummin vaikka vähän väkisin kuin etten tekisi ollenkaan. Kyse ei ole siitä, että se tuntuu pakolta tai liikunnan ja terveellisten asioiden suorittaminen olisi jopa ongelma. Se on nimittäin vuosia sitten ollut sitä joten tiedän mistä on kyse. Kaiken sen kipuilun jälkeen liikunnan ilo kuitenkin löytyi, sen jälkeen siihen jäi aivan täydellisesti koukkuun ja vähitellen koukusta tuli elämäntapa.

 

Kiitos urheilu, että olet.

 

 

Mitä edes olisin ilman liikuntaa? Ainakin eri ihminen. Liikunta, sen kaikissa muodoissaan, on niin iso osa paitsi minun, myös koko perheeni elämää. Lapseni on tottunut jo ihan pienestä pitäen siihen, että äiti treenaa. Käyn juoksemassa, nyt korona-aikana treenaan kotisalilla, joogaan iltaisin, matkustaessa etsin aina ensimmäisenä hotellin salin, kohta alkaa pyöräkausi ja lapsen treenien aikana en istu hallin kahvilassa, vaan käytän ajan hyödyksi joko juosten tai kävellen. En siksi että minun olisi pakko liikkua. Siksi että rakastan liikuntaa. Syön nykyään mieluummin suklaata että jaksan treenata kunnolla kuin että olisin syömättä suklaata ja treenaisin vain vartin ja ihan kevyesti. Ennen oli toisin. Syön aika harvoin suklaata koska suklaasta tulee jälkeenpäin aika ällöttävä olo.

 

En välitä enää pätkääkään esimerkiksi juoksuvauhdista. Matkan pituudesta sen verran, että joskus kun päätän juosta kympin ja seuraan matkaa siksi, että varmasti juoksen sen kympin. Näillä treenimäärillä on oppinut sen, että yleensä ne nopeimmat juoksuajat tulevat silloin, kun ei ole pitkään aikaan liikkunut. Kulkeehan se ensimmäinen lenkki, mutta sen jälkeen ei sitten kulje yhtään mikään. Samahan pätee salillakin. Taukoviikon jälkeen maksimiin voi lisätä sen kilon ja tanko nousee silti. Levon jäädessä vähemmälle painot tuntuvat raskaammilta, joskus joutuu jopa vähentää. Nyt mä oon ihan huonossa kunnossa, ens viikolla vedän yhden treenin enemmän! Mantra kaikuu jossain siellä kuulokkeiden välissä. Tai kaikui. Luojan kiitos matkan varrella viisastuu.

 

Ja kuten sanoin, välillä teen hampaat irvessä väsymyksestä huolimatta. Ehkä koska hulluus.

 

 

Tähän pääsemiseksi on kuitenkin mennyt vuosia. Aloin aikanaan postata someen treenikuvia aina kun urheilin. Sillä loin itselleni ajatusta liikunnallisesta elämäntyylistä. Halusin olla aktiivinen urheilija, mutta eihän sellaiseksi tuosta noin vain tulla vaikka kuinka halutaan. En läheskään aina lähde riemusta kiljuen lenkille ja ehkä yleisin lause nyt korona-aikana töiden jälkeen on ollut ”mitenhän mä saisin itteni raahattua tonne salille?” Silti menen, joka kerta. Suurin motivaationi on tunne sellaisen treenin jälkeen, kun on tehty täysillä loppuun asti. Sitä tunnetta ei voita mikään. Vastaavasti motivaationani toimii myös se päinvastainen. Tunne sen treenin jälkeen, jonka on tehnyt vähän vasemmalla kädellä ja laiskotellut sen aikana. Se ärsyttää. Että miksi käytin tunnin salilla tehdäkseni vähän sinne päin kun olisin voinut tehdä täysillä.

 

Aina ei kuitenkaan ole yhtä tehokkaalla tuulella. Silloin kannattaa joko ennakoida ja vaihtaa päivän laji kevyempään tai vastaavasti salilla keventää kunnolla painoja, mutta tehdä täydet sarjat ja puhtaat toistot pienemmillä painoilla. Mitä enemmän urheilee, sitä helpompi kehoa on kuunnella. Ja kuulla.

 

 

 

Saatan kirjoittaa intohimoisesti lenkkeilystä, joogasta, pyöräilystä tai salitreenistä. Se ei tarkoita, että ne olisivat maailman ainoat lajit. Moni jää koukkuun nyrkkeilyyn. Olen käynyt kahdesti 32-vuotisen elämäni aikana nyrkkeilytreeneissä – ensimmäisen ja viimeisen kerran. Toiselle se taas on maailman parasta terapiaa, lempilaji. Vain kokeilemalla löytää sen omansa. Tuntuu, että kirjoitan tästä joka viikko, mutta jos saa yhdenkin ihmisen liikkeelle ja löytämään oman koukkunsa ja elämäntapansa, ehkä sitä kannattaakin vähän toistella. On ollut myös aikamoinen oivallus tajuta se, että voi olla hyvinkin intohimoinen elämäntapaurheilija ilman, että vetää 100 kilometrin lenkkejä tai kymmentä leukaa joka aamu. Halutessaan voi tietysti jokainen kilpaillakin, mutta se juttu on vain liikkua. Ja liikkua.

 

Ja liikkua. Ja se on aivan ihanaa. Joka kerta.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ