Elokuussa palasimme Hangosta Helsinkiin ja olo oli kesän jälkeen ällöttävä. Epäsäännöllinen liikkuminen, veneessä asuminen ja kesän juhlien jälkeinen olo saivat ajattelemaan, etten halua enää koskaan viettää tuollaista kesää. Innostuin jo viime keväänä dieettaamaan ja aloitin aivan uudenlaisilla saliohjelmilla, hurahdin siis täysillä treenaamiseen ja korona sekä koditon remppakesä katkaisivat hyvän treenirytmin ikävästi. Vaikka kuinka yritin pitää rutiineista ja omista terveellisistä elämäntavoistani kiinni, ei se ollut sama sillä salille ei päässyt eikä ollut mahdollisuutta syödä ns. omia ruokia. No, kesä loppui ja heti arkeen palaamisen jälkeen lähdin aivan uudella innolla ja motivaatiolla salille. Noudatin treeniohjelmaani 2,5 kuukautta sataprosenttisesti ja tein joka ikisen salitreenin ja aerobisen. Kannatti, sillä tulokset ovat näkyviä ja painoennätyksiä on rikottu useampaan kertaan. Nyt kun edessä on ohjelman vaihto, tällä viikolla onkin ollut täydellinen lepoviikko.

 

 

Oman lepoviikkoni tarkoituksena on antaa lihaksille aikaa palautua. Kun treenaa 3-4 kertaa viikossa salilla ja lisäksi aerobiset liikunnat, on parin-kolmen kuukauden säännöllisen treeniputken jälkeen hyvä vähän levätä ja ladata akkuja taas seuraavaa ohjelmaa varten. Huomasin ainakin itse, että viimeisellä viikolla painot alkoivat tuntua raskailta ja väsyin helpommin kuin aiemmin. Lepoviikko on tehnytkin älyttömän hyvää. Olen tehnyt vain yhden kevyen hölkkälenkin maanantaina, kun kroppa ei osannut vielä oikein asettua lepomoodiin. Liikkuvuus on parantunut kun lihakset eivät ole jatkuvasti kireät, energiaa on taas vaikka muille jakaa ja ennen kaikkea motivaatio on kasvanut. Liikkumaton viikko on tuntunut jotenkin tosi pitkältä, vaikka sunnuntain jalkatreenistä on vain viisi päivää. Olen myös antanut itselleni luvan syödä ihan mitä tahansa ja herkkuja onkin tullut ostettua yhtenä jos toisena päivänä. Niiden syöminen muistuttaa hyvin siitä, miksi haluan syödä terveellisesti ja säännöllisesti. Olo on hyvä sen viisi sekuntia, kunnes ällöttää. Samoin kun en noudata minkäänlaista ruokavaliota, napostelen koko ajan jotain pientä. Mutta kaikki nämä tosiaan kasvattavat sitä motivaatiota entisestään ja oikein odotan, kun pääsen maanantaina uuden ohjelman pariin ja skarppaamaan taas syömisissä.

 

 

Kehitys tapahtuu levossa, kunhan siis muistaa vain treenata ensin. Lepoviikko auttaa palauttamaan kroppaa rasituksesta, jolloin treenit pysyvät nousujohteisina. Pitkään säännöllisesti treenaavat tunnistavat varmasti sen tarpeen. Itse olisin voinut pitää lepoviikon jo viikkoa aiemmin jos olisin vain kuunnellut kehoani, mutta halusin vetää vielä sen viimeisen treeniviikon loppuun niin pääsen aloittamaan sitten breikin jälkeen uudesta ohjelmasta. Viimeisellä viikolla olikin jo paljon tahmeammat treenit kuin sitä edeltävällä. Lepo tuli hyvään väliin. Jos elämässä on kiireisiä ajanjaksoja ja stressaavia viikkoja, ne ovat myös hyviä paikkoja lepoviikolle. Kovatehoinen treeni kun on aina sitä lisästressiä keholle. Lepoviikko kannattaa pitää silloin, kun todella kokee sitä tarvitsevansa, useamman kerran vuodessa. Treeniohjelmien välissä ainakin. Jos treenaa kovaa, on hyvä pitää lepoviikko tarpeeksi ajoissa eikä silloin, kun on jo ihan poikki eikä jaksa lähteä salille millään. Silloin palautumiseen tarvittava aikakin on jo paljon pidempi. Joskus voi riittää myös ns. kevennetty viikkokin, jolloin painot ja toistomäärät ovat pienempiä. Ainakin silloin, kun treenaaminen on ”tavallista” eli pysytään jokseenkin mukavuusalueella eikä viikottain ladota aina vain lisää ja lisää painoja tankoon.

 

Lepoviikolla voi halutessaan (ja kannattaakin, jos vain jaksaa) panostaa kehonhuoltoon. Liikkuvuusharjoituksia, joogaa, venyttelyä, rauhallisia kävelylenkkejä luonnossa ja vaikka kylmävesiuintia. Toisaalta taas joku voi haluta ottaa sen aivan täydellisenä palautumisviikkona ja olla tekemättä yhtään mitään ylimääräistä. Sekin on oikein hyvä vaihtoehto, kunhan muistaa kuunnella omaa kehoa ja sen viestejä. Pari päivää sitten en olisi jaksanut mitään, nyt keho ja mieli kaipaavat joogamatolle ja kylmään veteen. Viikonloppuna tarjoan sille molempia.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Keväällä dieettasin ensimmäistä kertaa koskaan. Dieettini ei ollut missään nimessä mikään mehupaasto eikä kitudetox, söin viisi kertaa päivässä ihan tavallista ruokaa, jopa kohtuullisen suuria määriä, mutta olin miinuskaloreilla. Miinuskalorit luonnollisesti tarkoittavat painon putoamista. Painoa putosikin parhaimmillaan lähes 7 kilon verran, joka on tämän kokoisessa kropassa jo näkyvä muutos. Itse painon putoamista edesauttoi vielä kotitreenaaminen, kun korona keskeytti lähes 2 kuukaudeksi säännölliset salitreenit. Kotitreenit olivat rankkoja, mutta eivät lihasta kasvattavia, jolloin yhdistettynä miinuskaloreihin ne boostasivat rasvanpolttoa entisestään ja paino tippui. Koska omana tavoitteenani ei kuitenkaan ole se langanlaiha keho, vaan pikemminkin sopiva lihaserottuvuus siron naisellisessa kropassa, olen nostanut syksyllä taas säännöllisen treenin myötä kaloreita ja saanut kovatehoisen lihaskuntotreenin ja suuremman ruokamäärän takia pari kiloa lisää. Tämän olen tehnyt siis ihan tietoisesti. Matkaa siihen omaan ihannekroppaan on vielä paljon ja se matka on hidas, mutta suunta on ainakin oikea. Kunhan saan taas keittiön, voin palata vähän tarkempaan ruokavalioon ja toivottavasti meillä olisi vielä tämän vuoden puolella oma salikin, jossa saisin maksimoitua harjoittelumäärät. Kuten ehkä somekanavistanikin paistaa läpi, olen tällä hetkellä aivan hullaantunut treenaamisesta ja terveellisistä elämäntavoista.

 

Mutta, takaisin tähän painoasiaan. Oman dieettaamiseni ja rasvanpolttoprojektini aikana sain paljon viestejä seuraajiltani. Kiitosta kannustuksesta ja motivaatiosta, hämmästelyä miksi minun kokoiseni ihminen haluaa pudottaa painoa tai polttaa rasvaa sekä ihmetystä, miksi oma paino ei putoa? 

 

 

 

 

Olen kuullut lukemattomia tarinoita ja selityksiä. Ikä hidastaa aineenvaihduntaa ja 25 ikävuoden jälkeen kilot eivät vaan tipu. 2-tyypin diabetes sai kilot tarraamaan kiinni. Kroppa on säästöliekillä. Hormonitasapaino on sekaisin. Hormoneilla on kyllä iso vaikutus painoon, mutta silloin puhutaan suurista hormonitoiminnan muutoksista kuten hormonivalmisteiden käytöstä, raskauden ja imetyksen aikaisesta tai jälkeisestä tilasta tai kilpirauhassairauksista. Raudanpuute (ja siitä johtuva anemia) vaikuttavat myös painoon, mutta eivät suoranaisesti niin että sitä automaattisesti lihoo tai laihtuu. Raudanpuute vaikuttaa hormonitoimintaan usein sekoittaen sitä, mutta myös ruokahaluun ja yleiseen jaksamiseen jotka taas ovat sidoksissa painoon ja sen nousuun ja laskuun. Sairaudet ja lääkitykset ovat kyllä toisinaan painonnousun, nesteiden kertymisen ja turvotuksen syynä ja jos yhtään epäilee että näin voisi olla, suosittelen hakeutumista laboratoriokokeisiin ja lääkärin tai vaikka työterveyshoitajan vastaanotolle. Ainakin varmistaakseen, että kaikki on kunnossa.

 

Monelle on kuitenkin lopulta helpotus kuulla, että yleisin syy miksi paino ei putoa, on liiallinen energiansaanti kulutukseen nähden. Joskus se on vaikea myöntää itselleen, varsinkin jos on kuvitellut eläneensä terveellisesti ja liikkuvansa paljon. Sitä tottuu helposti herkutteluun ja rasvaisiin pasta-annoksiin ja niistä tulee tapa. Paino ei ehkä nouse, mutta se ei myöskään putoa. On siirryttävä miinuskaloreille. Jokainen varmasti tietää, kuinka pussikeittodieetit ja mehupaastot varmasti laihduttavat, mutta kilot palaavat takaisin korkojen kera. Tästä syystä en ikinä suosittelisi niitä kenellekään ja peräänkuulutan aina pidempiaikaista elämänmuutosta. Dieetin voi kuitenkin toteuttaa fiksusti ja niin, että tulos on pysyvä. Jo kuukaudessa saa nesteet ja rasvoja liikkeelle useamman kilon verran jos pudotettavaa todella on. Mieheni, joka kiven kovaan aina väitti ettei hänen painonsa putoa mihinkään, laihdutti alkuvuodesta muutamassa kuukaudessa 20 kiloa ja paino on siinä pysynyt. Hänen salaisuutensa on ollut nimenomaan miinuskaloreilla aikaansaatu maltillinen, mutta pitkäkestoinen energiavaje. Moni dieettaa viikolla, mutta viikonloppuna sallii sitten aivan kaiken. Herkuttelussa kannattaa kuitenkin säilyttää kohtuus, sillä kahdella aivan läskiksi vedetyllä päivällä pilaa viikolla aikaansaadun energiavajeen helposti. Paino pysyy samana, kehonkoostumus pysyy samana ja motivaatio hiipuu kun tuloksia ei synny.

 

 

Säästöliekistä kirjoitan myöhemmin ihan oman postauksen. Perehdyin siihen aikanaan paljon ja ilmiö on kyllä todellinen, mutta paljon harvinaisempi kuin kuvittelemme. Helposti laitamme säästöliekin painon paikallaan junnaamisen syyksi ja alamme syödä enemmän. Ei tuloksia, ja taas motivaatio hiipuu. Palaan tähän aiheeseen tosiaan vielä omalla postauksella, mutta tähän väliin säästöliekistä voisi sanoa sen verran, että rasvanpoltto nopeutuu kun syö pieniä aterioita säännöllisesti. Pidä ateriaväli siis aina 3-4 tunnissa. Yöpaasto on asia erikseen ja silloin keho saa levätä ja aineenvaihdunta lähtee aamulla taas kunnolla käyntiin. Varsinaiselle säästöliekille keho menee vasta siellä 1000 päiväkalorin paikkeilla, joka on jo todella vähän. Mutta säästöliekki on trendikäs selitys painon junnaamiselle, olen sitän kyllä itsekin joskus käyttänyt. On luonnollista, että energian tarve vähenee kun ihmisen koko pienenee ja toisinpäin. Kun energiaa saadaan todella niukasti, keho pyrkii sopeutumaan tilanteeseen ja vähentää silloin muuta energiankulutusta – kuten niitä pieniä liikkeitä joita teemme huomaamattamme ja liiallisilla miinuskaloreilla keho on myös hyvin väsynyt liikkumaan, sillä se ei halua tuhlata viimeisiäkin energiavarastoja täysin tyhjiksi. Optimaalisin tulos painonpudotukseen ja rasvanpolttoon saadaankin maltillisilla kaloreilla, mutta kuitenkin miinuksella. Joskus paino voi toimivallakin dieetillä pysähtyä hetkeksi paikoilleen. Se on normaalia, sillä keholle painonpudotus on aina pieni shokki. Aineenvaihdunta usein lähtee siitä itsekseen käyntiin ja joskus sitä voi boostata esimerkiksi yksi korkeahiilarinen päivä. Se ei tarkoita kuitenkaan yletöntä syömistä, vaan hiilihydraattien maltillista lisäystä. Oletteko huomanneet, että yhteiskunnassamme on nykyään normi syödä aivan valtavia annoksia ja vetää herkkupäivät aivan överiksi? Yhtenä päivänä karkkihyllyn ohi kulkiessa oikein ihmettelin, miksi kaikki pussit ovat jotain mega tai XL -versioita. Haluaisin kuulla myös yhdenkin hyvän syyn, miksi sokeriveroa ei voisi nostaa?

 

 

Entä se nälkä? Kitudieetit eivät ole hyödyllisiä pitkällä tähtäimellä, mutta dieettiin kuuluu yleensä pieni nälkä. Ikävä kyllä. Se on merkki miinuskaloreista. Nälkä ei saa kuitenkaan olla liian kova, mutta dieetillä sitä tuntee väistämättä. Koska ateriavälit fiksulla dieetillä ovat kuitenkin suhteellisen lyhyitä (3-4 tuntia) ja jokainen ateria täyttää kyllä vatsan, nälkää sietää kyllä helposti. Ateriat on myös rytmitettävä oikein treenien mukaan –  jos siis liikkuu samalla kun dieettaa. Jos päivän aikana ei tunne ollenkaan nälkää, ei välttämättä ole lainkaan miinuskaloreilla. Omalle syömiselleen sokaistuu helposti. Rehellinen muutaman päivän ruokapäiväkirja on loistava apu tässä. Puhelimen muistiinpanoihin voi kirjoittaa joka ikisen syödyn aterian, välipalan ja naposteltavan. Silloin niitä on helpompi tarkastella ja usein se todellinen energiamäärä voi yllättää. Moni myös välttelee ihan turhaan pastaa ja riisiä, kun pelkää niiden lihottavan. Sen sijaan valitaan salaatti kaiken maailman kastikkeilla ja kaloreita onkin paljon enemmän kuin esimerkiksi pasta + kanafilee ja salaatti – kombossa. Dieetillä saa tosiaan syödä varsin monipuolisesti, maistuvaa ja mausteista ruokaa.

 

 

Onko teillä kokemusta painonpudotuksesta? Vai pitäisikö syödä enemmän? Seuraavan ravintoasioihin liittyvän postaukseni voisinkin kirjoittaa plussakaloreista ja niiden hyödystä. Plussakaloreilla oleminen onkin vähän vaikeampaa, siis jos haluaa olla fiksusti plussalla ja kasvatella lihasta. Tai ainakin henkisesti se tuntuu kauhealta syödä enemmän kuin kuluttaa. Sen sijaan jos mitään tavoitteita ei ole, liian moni on huomaamattaan plussakaloreilla vuosien ajan. Mietitään, miksi vaa’an lukemat vain nousevat ja miksi se paino ei putoa. Tiesittekö, että yli 30-vuotiaista suomalaisista 46 % on vyötärölihavia? (Lähde: THL) Se on järjettömän iso lukema. Kannustan kyllä kehopositiivisuuteen ja mielestäni joka ikinen keho on kaunis ja arvokas, mutta kaikenlaisten kehojen ihannointi ei saisi tapahtua terveyden kustannuksella. Jo pienikin painonpudotus edistää terveyttä ja hyvää oloa. Urheilussa tärkein tavoite ja motivaatio ainakin itselleni on se terveys ja hyvä olo. Liikkumalla saan hyvän mielen, energiaa ja lisää elinvuosia perheeni kanssa. Lähelläni on  jo useampi pelkällä painonpudotuksella parantunut 2-tyypin diabetespotilas, nämä tapaukset ovat varmasti valtava tsemppiesimerkki muillekin. Pidetään itsestämme huolta!

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Hei nyt ihan ensimmäisenä haluaisin kysyä teiltä, joilla mahdollisesti on jonkinlainen kuntosali kotona tai kuntoilutila/nurkkaus, miten se on toiminut ja ylipäätään, onko sille ollut käyttöä ja mitkä ovat must-jutut hankkia ja mitä juttuja ei niinkään tule käytettyä? Olen haaveillut omasta kotikuntosalista jo vuosia, oikeastaan siitä asti kun Miksu syntyi ja aloin treenata kotona hänen ollessaan vielä liian pieni hoitoon. Myöhemmin kyllästyin kotitreeneihin totaalisesti, toki meillä ei ollut hirveästi tilaakaan ja treenin tekeminen lelujen ja astioiden keskellä alkoi tuntua vähän väkisin vääntämiseltä. Päätin, että jos vielä joskus muutan johonkin siten, että saan yhden ylimääräisen huoneen, on se ehdottomasti kuntosali.

 

 

Kuntosali kotona on mahdollista toteuttaa pienemmälläkin budjetilla. Toki se vaatii silti sen ylimääräisen huoneen joka nyt ei ainakaan omaan henkilökohtaiseen asumisfilosofiaani ole aiemmin sopinut – olen nimittäin aina asunut mieluummin alueella jossa on ollut superkalliit neliöhinnat ja tinkinyt sen takia sitten mieluummin kodin koosta kuin sijainnista. Mutta, jos ylimääräinen huone sattuu olemaan, sen käyttötarkoitus kannattaa miettiä tarkkaan. Monilla on tuo huone vierashuoneena tai työhuoneena. Niillekin on toki paikkansa, mutta aktiivisesti treenaavalle – etenkin pienten lasten vanhemmille – kuntosali tai kuntoiluhuone voisi olla useammin käytössä kuin työhuone tai vierashuone. Toki iso kuntosali vaatii valtavasti tilaa, sillä laitteet ovat niin suuria. Mutta tangolla ja levypainoilla, kuminauhoilla, kahvakuulilla, käsipainoilla, jooga- ja jumppamatoilla sekä jumppapallolla pääsee jo todella pitkälle. Niille riittää pienempikin huone. Ennen kotikuntoiluvälineet olivat lähinnä ostos tv:stä tilattavia sängyn alle piilotettavia malleja, nyt oma pieni kuntosali kotona on suorastaan trendikäs. Uskaltaako joku ehdottaa man caven muuttamista pieneksi punttisaliksi?

 

 

 

Kun kävimme kesällä katsomassa tätä taloa, astuessani sisään tyhjään huoneeseen kiljahdin heti taloa esittelevälle myyjäpariskunnalle ”OMG! Gym!!” Näin silmissäni heti sen olevan sali. Ja sali siitä nyt tuleekin. Huone on suorakulmion muotoinen ja sen päätyihin onkin nyt asennettu peilit ja valaistus on vaihdettu uuteen. Tilaa on paljon, mutta sen ainoa ongelma on matala katto. Huone on alunperin suunniteltu varastohuoneeksi, jonka jälkeen talon myynyt arkkitehti suunnitteli sen elokuvahuoneeksi, mutta itse näin siinä heti sen kuntosalin. Loppuviikosta pääsemme suunnittelemaan Technogymin laitteiden maahantuojan kanssa salin varustusta, joten olisin kaivannut teiltä ideoita, mitä sinne oikeasti kannattaa laittaa? Matalahkon katon vuoksi en pääse ihan kaikkia haaveitani toteuttamaan, mutta täytyy vain soveltaa mahdollisimman paljon. Toivottavasti se on mahdollista. Koska pyöräilykausi on kokenut remontin takia ison takaiskun ja jäänyt aivan liian pitkälle tauolle, toivon että saisin pyörän talveksi salille traineriin ja voisin polkea sisällä. En tiedä mitä kaikkea saamme lopulta mahtumaan, mutta toivottavasti kokonaisuus on toimiva. Salijäsenyyttäni en missään nimessä aio irtisanoa, mutta kuntosali k0tona pelastaa ne kiireiset päivät, jolloin salille ei ehdi, mutta illalla kotona Miksun touhutessa omia juttujaan voin tehdä vielä treenin. Olisipa se jo valmis!

 

 

Inspiraatiokuvat: Technogym

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian