Asia, josta on edelleen hyvin vaikea puhua, joka hävettää ja jota piilotellaan. Asia, joka koskettaa lähes poikkeuksetta ihan joka ikistä naista jossain vaiheessa elämää. Menkat. Nimiä tälle kropan pirulliselle toiminnalle on tietysti useampia, mutta mä puhun aina menkoista. Sama se, mitä nimitystä käyttää, mutta tärkeintä olisi nimenomaan puhua niistä. Joku vuosi sitten oli esillä urheilijanaisten menkat ja harjoittelu sekä kisaaminen niiden aikana. Yhä useampi nainen luopuu tai on luopunut hormonaalisesta ehkäisystä, jolloin menkkoja ei voikaan enää siirtää itselle sopivaan ajankohtaan. Yhteistyössä Vuokkosten kanssa kirjoittelen teille nyt niin menkoista, kuin ehkä huikeimmista menkkoihin liittyvistä tuotteista joita on  vastaan tullut, nimittäin kotimaisista luomupuuvillaisista tamponeista. Kyllä, luit oikein. Voin käsi sydämellä sanoa, etten osta enää ikinä mitään muita tamponeja kuin näitä.

Tuskin kukaan oikeasti tykkää menkoista ja toisille ne voivat olla hyvinkin hankala ajanjakso elämässä. Kyllä mäkin muistelen vähän kaiholla sitä aikaa, kun söin vielä e-pillereitä ja menkat oli ehkä neljä kertaa vuodessa, silloinkin niitä hädin tuskin huomasi. Toisaalta taas, kun myöhemmin sain kropan hormonitasapainon aivan sekaisin ja menkkoja ei ollutkaan pitkään aikaan, sen sijaan olo oli todella ahdistava jatkuvasti, aloin olla taas ihan onnellinen kun menkat olivat olemassa ihan säännöllisesti. Raskauden jälkeen suhde omaan kroppaan muuttui muutenkin. Sillon sektion jälkeen juttelin heräämössä hoitajan kanssa joka naureskeli, että hänen synnytyksensä jälkeen tuli sellainen olo, ettei mikään ollut enää ikään kuin pyhää. Haha, jäi muuten ikuisesti mieleen ja mulle tuli itsellekin sellainen olo. On ollut ihana huomata, miten menkat ovat päätyneet yhä useammin julkisen keskustelun aiheeksi, mutta edelleen niistä puhutaan aivan liian vähän. Menkat voivat hankaloittaa elämää, mutta niistä ei kehdata puhua. Normaalin hormonitoiminnan ja menkkojen psyykkisistä vaikutuksista, eli mielialavaihteluista, masennuksesta ja ärtymyksestä vaietaan edelleen, eikä omia itku- tai raivokohtauksia voida häpeän pelossa selittää menkoilla tai niihin liittyvällä hormonitoiminnalla. PMS on arkipäivää aika monelle naiselle ja se voi aiheuttaa jopa eroja. Etenkin nuoremmilla naisilla menkat tuntuvat olevan aikamoinen salailun kohde ja niiden takia jätetään väliin muun muassa treenejä ja uintireissuja. Olen itsekin aikanaan sortunut siihen.

Nykyään treenaan tavalla tai toisella lähes joka ikinen päivä. Terveillä elämäntavoilla olen saanut menkat lähes täysin kivuttomiksi ja tamponien käyttö mahdollistaa sen, että niitä tosiaan nykyään hädin tuskin huomaa. Vaikka mullakin on ollut aikanaan niin kipeät menkat, että oksensin siitä kivusta. Liikunnalla on ihan huikea vaikutus niin mielialaan kuin kipuunkin. Koska käytän pelkästään tamponeja, käytössä on päivästä riippuen useampi eri koko. Vuokkosten uutuustamponeissa onkin kolme eri kokoa, mini, normal ja super, joten muita en tarvitsekaan. Ne ovat ihoystävällisiä, joutsenmerkittyjä sekä kehitetty yhteistyössä Allergia- ja Astmaliiton kanssa.

Vuokkoset on kotimainen naisten hygieniatuotteita valmistava brändi, jonka valikoimaan tuli huhtikuussa 100% luomupuuvillasta valmistetut tamponit. En tosiaan keksi mitään syytä ostaa enää koskaan mitään muita tamponeja. Valitsemalla Vuokkoset tiedät, että tuote sisältää ainoastaan yhden ainesosan ja se on täysin biohajoava, joka tekee siitä paljon tavallisia tamponeja ympäristöystävällisemmän vaihtoehdon. Ekologisuus, vastuullisuus, kotimaisuus ja ihoystävällisyys ovat tärkeitä arvoja niin itselleni kuin Vuokkosillekin. Luulisin, että myös aika monille teistä? Haluan itse tukea suomalaista yrittäjyyttä ja ympäristöystävällisyyttä niin usein kuin voin ja koska tamponit nyt ovat ikävä kyllä ostoslistalla vielä todennäköisesti aika monta vuotta, ne ovat helppo tapa alkaa siirtyä tekemään fiksuja valintoja arjessa. Kuten olen aiemminkin kirjoitellut arjen pienistä valinnoista, ne ratkaisevat paljon enemmän kuin yksi väliin jätetty lentomatka. Haluan tietenkin pitää myös mahdollisimman hyvää huolta itsestäni, joten ihoystävälliset luomupuuvillatamponit ovat myös senkin puolesta äärimmäisen fiksu valinta.

Onko sun vaikea puhua menkoista? Toivon, että tällä postauksella sain paitsi jaettua infoa näistä uutuustamponeista, myös kannustettua teitä jokaista puhumaan edes vähän avoimemmin aiheesta. Jos niistä jotain hyvää hakee, niin ainakin menkat kertovat siitä, että kroppa toimii oikein. Muuten niiden kanssa täytyykin vain elää, mutta onneksi on aina vertaistukea. Meitä naisia on nimittäin tässä maailmassa aika monta.

Yhteistyössä:

Vuokkoset &


Akupunktio on monelle tuttu hoitomuoto, mutta kuinka moni on lopulta itse kokeillut sitä? Olen tiennyt akupunktiosta varmaan jo ennen kouluikää, mutta en ole koskaan itse kokeillut. Aluksi pidin akupunktiota vähän huuhaana, mutta koska kyseenalaistan nykyään monen lääkehoidon vaikutuksen, sivuvaikutuksista nyt puhumattakaan, aloin tutustua siihen paremmin vasta hiljattain. Oikeastaan kaikki lähti siitä, ettei ystäväni synnytystä käynnistänyt edes maksimimäärät oksitosiinia. Lopulta synnytys käynnistyi akupunktion avulla. Akupunktiota on tutkittu vuosikymmeniä, ellei satoja, ja se perustuu kiinalaiseen lääketieteeseen. Puolustan länsimaista lääketiedettä kyllä – etenkin vakavien sairauksien hoidossa. Uskon kuitenkin, että sen tehokkuus on lopulta kääntynyt vähän alkuperäistä tarkoitusta vastaan ja lääkkeiden syönnistä ja lääkehoitoon päätymisestä ylipäätään on tullut liiankin suosittua. Onneksi esimerkiksi antibioottikriittisyys on kasvanut viime vuosina vähitellen. Syöpää ei paranneta vaihtoehtohoidoilla edelleenkään, ikävä kyllä. Mutta, lääkkeettömät hoitomuodot yleistyvät kokoajan ja yhä useampi kieltäytyy ns. turhista antibioottikuureista. Se, mikä lopulta on turhaa, on tietysti meidän jokaisen arvioitava itse. Joulukuussa 2016 kituuttelin poskiontelotulehduksen kanssa monta viikkoa, sillä ”se paranee kyllä ilman antibioottikuuria”. Lopulta itkin keskellä yötä kivusta, joka ulottui jo hammasjuuriin asti ja lamautti minut täysin. Alennuin lääkäriin, aloitin penisilliinikuurin ja paranin parissa päivässä. Oman olon ja kehon kuunteleminen on todella tärkeää.

No, se siitä ja takaisin varsinaiseen aiheeseen eli akupunktioon. Jopa maailman terveysjärjestö WHO suosittelee yli 400 erilaiseen tautiin tai oireeseen akupunktiota. Olen aiemminkin tiennyt akupunktion positiivisen vaikutuksen migreenin hoidossa, stressin lievityksessä ja lihasjumien hoidossa, mutta en ollut ajatellutkaan, että sillä voidaan hoitaa jopa masennusta. Mielialalääkkeitä saa nykyään todella helposti. Liiankin helposti. Tottakai ne ovat tietyissä tilanteissa paikallaan ja pelastavat jopa ihmishenkiä. Kuitenkin uskon, että monet mielenterveysongelmat ja masennusdiagnoosit voidaan ennaltaehkäistä ja toiset jopa hoitaakin täysin esimerkiksi liikunnalla, akupunktiolla ja psykoterapialla. Ilman lääkkeitä. Joku voi kohottaa nyt kulmiaan, mutta uskon että lääkkeettömillä hoitomuodoilla pääsee pitkälle mikäli masentuneisuuden, ahdistuneisuuden tai paniikkihäiriön tunnistaa ajoissa. Akupunktio todella vaikuttaa mieleen ja stressiin. Masennukseenkin. Ainakin itse kärsin hyvinkin vaihtelevasta mielialasta, olen todella temperamenttinen, kärsimätön ja lyhytpinnainen. Kävin akupunktiossa ja hoidon tekijä varmaan huomasi tämän heti, sillä hän ehdottikin, että hoitaisimme muiden hoidettavien alueiden lisäksi myös sitä.

Ensimmäinen kokemus oli ihan huikea. Siinä mä vaan makasin neulat päässä, käsissä ja jaloissa ja olo oli superrentoutunut. Koko päivä meni vähän hassussa mielentilassa, sellanen tasainen ja raukea olo valtasin koko kropan ja mielen. Nyt kun tarkastelen näitä muutamia päiviä taaksepäin, se pahin stressikin on helpottanut. Jos joku ihmettelee tätä postauksen kuvaa, valitsen sen tähän oikeastaan siksi, että tuo olotila kuvaa sitä akupunktion jälkeistä tunnetta hyvin. Ihan kuin pitkän, rauhallisen joogatunnin jälkeen. Rentoutunut ja kevyt. Olen muuten ihminen, joka ahdistuu heti jos on jotain epämukavaa päällä ja suurin osa neuleista kutittaa minua. Revin kaikki laput irti vaatteista jo ennen kuin saan vaatteen edes kaappiin. Akupunktion jälkeen tuntui kuin ei olisi vaatteita päällä lainkaan, sellainen ihmeellisen rento ja raukea olo valtasi koko kropan.

Akupunktio auttaa toki fyysisiin oireisiin kuten erilaisiin kiputiloihin, lihasjumeihin, iskiasvaivoihin, hitaaseen palautumiseen, rytmihäiriöihin ja lukemattomiin muihin vaivoihin. Lihaskipuni hävisivät, tosin se voi olla myös seurausta vähän kevyemmistä treenipäivistä. Olen kuitenkin ensi viikolla menossa uudestaan ja varmasti jatkan akupunktiota niin pitkään, kuin koen siitä hyötyväni. Eniten varmasti juuri henkisesti. Siispä hei hei liian korkeat kortisolitasot!

Onko teillä kokemusta akupunktiosta ja jos, niin millaisissa tilanteissa?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Juoksin liian kovaa Aina. Vasta nyt, kun olen alkanut mitata sykettäni, olen tajunnu juosseeni kaikki lenkkini todella korkeilla sykealueilla. Vauhtikestävyyteni onkin vahvuuteni, mutta peruskestävyys on se, jota juoksijan todella pitäisi treenata. Siihen aion nyt panostaa, mutta malttia se vaatii. Sykkeen pitäminen matalana vaatii toisinaan lähes kävelyvauhdin ja se, jos joku turhauttaa kun on tottunut juoksemaan lyhyempiä lenkkejä kovalla vauhdilla.

Juoksin vääränlaisilla kengillä Aiheutin itselleni pitkään jatkuneita polviongelmia juostessani liian kevyillä kengillä. Kun 2010 oli supertrendikästä ostaa Niken Freet tai muut vastaavat paljasjalkakengät, lähdin tietty villitykseen mukaan. Noina vuosina kärsin kovista polvikivuista ja lenkit sattuivat aina. Myös nilkat olivat koetuksella, joten sorry jalkapohjien lihakset, treenaan teitä tasapainoillen ja kävelemällä kesällä paljain jaloin aina kun mahdollista. Omille jaloilleni sopivat supertuetut kengät kunnon vaimennuksella.

Koko matka pelkkää juoksua Päähäni oli iskostunut joku ihmeellinen käsitys siitä, että jos lähtee kympin lenkille, on juostava ihan koko matka. Kuinka tyhmä voi ihminen olla? Pienet kävelybreikit pitkällä lenkillä ovat hyvästä. Ne tasaavat sykettä ja hengitystä, mutta ennen kaikkea parantavat juoksuasentoa ja sen myötä juoksun mukavuutta ja jopa vauhtia.

Samat lenkit, sama vauhti Kaikkihan sen varmaan tietävät, tiesin itsekin, mutta juoksin silti. Aina samaa lenkkiä, samaan suuntaan, samaa vauhtia. Eihän se kunto kehity. Viime aikoina olenkin koittanut vaihtaa suuntaa, tehnyt pieniä oikaisuja tai ylimääräisiä pieniä lenkkejä matkan varrella ja lähtenyt rohkeasti pois mukavuusalueeltani. Maisemat ovat periaatteessa täysin samat, vaikka reitti poikkeaakin vähän. Olen koittanut tuoda myös intervalleja juoksuuni, vaikken ensin niistä pitänytkään.

Kehonhuollon puute Venyttelyt ennen ja jälkeen, sekä reipas lämmittely sekä lenkin lopussa kävely, jolloin syke ja hengitys tasaantuvat. Ei tullut ennen kuuloonkaan, vaan pinkasin suoraan kotiovelta juoksuun. Muutoksen huomaa ennen kaikkea palautumisessa. Se on paljon nopeampaa ja lihakset eivät mene lainkaan niin jumiin kuin aiemmin. Lisäksi voin treenata enemmän ja useammin.

Kuulostiko tutulta? Mitkä ovat sun virheitä juoksussa tai treenissä?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria