En olisi ikinä uskonut, että jonain päivänä ahdistuisin siitä, että on pidettävä edes se yksi lepopäivä. En olisi uskonut, että valitsisin vielä joskus mieluummin hiihtolenkin kuin after ski’n. Vaikka olen sinänsä pitänyt liikunnasta ja tiennyt kroppani tarvitsevan sitä, en ole koskaan ollut mikään urheiluhullu vaikka olenkin aina liikkunut paljon. En tiedä mitä tapahtui, mutta oikeastaan viime syksynä hurahdin kunnon treenaamiseen ja muutenkin päivittäiseen liikkumiseen. Lasken tunteja, kun pääsen hiihtoladulle ja käytän enemmän rahaa urheiluvaatteisiin, kuin arkipukeutumiseeni. Uimahallikammoni on väistynyt täysin ja siellä mä kipittelen suihkusandaaleissa altaalle uimalakki päässäni ihan kuin kaikki muutkin kanssatreenaajat. Joogamattoa kulutan ainakin pari kertaa viikossa ja haaveilen ensi kesänä pääseväni sup-lautailun ja avovesiuinnin pariin. Mulla on jopa nastalenkkarit jäisiä juoksulenkkejä varten. Urheiluhulluus on ottanut vallan ja voin tällä hetkellä aivan älyttömän hyvin.

Varsinkin stressaavina ajanjaksoina liikunnan tarve korostuu ja kroppa huutaa kunnon hikitreeniä. Ennen pakenin stressiä ja pahaa mieltä sohvalla röhnöttämiseen, nyt en voi kuvitellakaan olevani paikoillani. Paras keino nollata ajatuksia on juoksu, mutta nopeatempoinen salitreeni ajaa asian kuitenkin ihan hyvin jos juoksukeli ei ole kohdallaan. Jooga hengitysharjoituksineen helpottaa silloin, kun olo on rauhaton. En ole kuitenkaan aina nauttinut liikkumisesta samalla tavalla, vaan löytänyt liikunnan ilon vasta paljon myöhemmin elämässäni. Kun ennen ajattelin, että pakkohan se on pitää lepopäiviä ja että seitsemän treeniä viikossa on todellakin liikaa, en ole enää yhtään sitä mieltä. En tietenkään tee seitsemää todella raskasta treeniä viikossa, vaan treenaan muutenkin aina oman olon mukaan. Olen oppinut kuuntelemaan kehoani (pidin tuota lausetta muuten aiemmin ihan hölynpölynä) ja liikun sen mukaan. Jos väsyttää, nukun pitkät yöunet ja teen jotain kevyttä. Todella harvassa ovat nykyään ne päivät, jolloin en liiku ollenkaan. Liikunnan ilo on vienyt minut mennessään ja olen aivan addiktoitunut urheiluun. Urheiluhulluus on ihan oikea ilmiö.

Urheilun ei sitäpaitsi aina tarvitse olla niin järjestettyä. Joskus voi ihan tosta noin vaan tehdä keittiössä 200 kyykkyä kotihommien ohella tai istua selkä seinää vasten minuutin silloin tällöin. Etenkin tällaista tulee tehtyä juuri silloin, kun aikaa varsiniselle treenille ei ole. Kun haluaa liikkua, sille löytää kyllä aikaa, tavalla tai toisella. Ja yhtäkkiä sitä saattaa huomata kiinnostuvansa lajeista, joista ei ole todellakaan aiemmin tykännyt. Oikeasti mietin jopa avovesiuinnin aloittamista ensi kesänä, samoin golfopetus on jo sovittu keväälle. Minä, joka olen vielä täysi-ikäisenäkin inhonnut juoksua enkä ole tiennyt mitään treenaamisesta. Uskon, että jokaiselle on se oma laji, josta pitää. Sitä kautta voi löytää sen liikunnan ilon ja myöhemmin voi lähteä hakemaan sitä myös muualta. Kaikesta ei tietenkään voi pitää, mä en tykkää nyrkkeilystä enkä tanssillisesta liikunnasta. Toisille ne ovat taas intohimo. On muutenkin aika heivata sinne romukoppaan ajattelutapa, että viikossa on oltava päiviä, jolloin ei tee mitään. Tottakai lepopäiviä tarvitaan, mutta lepopäiväkin voi olla aktiivinen. Minua piinasi pitkään ajatusmalli, että eihän mun tarvitse kuin kolme kertaa viikossa liikkua, neljänä levätään. Onneksi pääsin siitä eroon. Oletteko te urheiluhulluja ja mikä on sun suosikkilaji?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian

 


Olettekohan kiinnittäneet samanlaiseen asiaan huomiota kuin minä? Monissa hyvinvointijutuissa, olivat ne sitten lehdissä tai blogeissa, hyvinvointi menee vähän jo yli. Ainakin itse tunnen hetkellisesti pienen piston sydämessäni, kun en itse tiedäkään ayurveda-kehotyyppiäni (eikun sori, tiedänpäs, tein jonkun hömppänaistenlehden testin ja minussa oli niitä kaikkia) tai en ole luopunut alkoholista vaikka kirjoitan kuitenkin hyvinvointiin painottuvaa blogia. Onneksi tulen kuitenkin aina pian tällaisten juttujen jälkeen järkiini ja ymmärrän, että voin tietää paljon hyvinvoinnista, kertoa siitä muille ja voida samaan aikaan itsekin aivan erinomaisen hyvin ilman, että sitä tarvitsee vetää överiksi.

Aina kun tavoitellaan liiallista täydellisyyttä, on pienempi kynnys luovuttaa. Koska täydelliseen päämäärään ei pääse koskaan, tulee helpommin heitettyä pyyhe kehään kun ei onnistutakaan siinä, mihin pyrittiin. Toki on heitä, jotka sitten ravaavat kolmessa erilaisessa ayurvedakonsultaatiossa, viettävät kuukauden Intiassa joogaopettajakurssilla, juovat pelkkää pullovettä hanaveden haitallisten jäämien pelossa ja mainostavat lähtevänsä AINA ennen baariin lähtöä nukkumaan. On bikinifitnesskisaajaa ja muuta ruoan punnitsijaa, on maratoonaria ja triathlonistia, mutta ei se ole mikään hyvinvoinnin edellytys. Ihan tavikselle tuollainen elämä voi olla hankalaa, ja ihan tavis voi luulla, ettei lopulta voikaan enää puhua hyvinvoinnista kun omat lenkit ovat viittä kilometriä ja salitreenit parissa-kolmessa viikkokerrassa.

Hyvinvointi on energistä oloa, liikuntaa, itselle sopivaa ruokaa, kunnollista yöunta ja kropan ja mielen tasapainoa. Kun nämä asiat saa säännöllisiksi ja osaksi elämäntapaa, jokainen voi puhua omalla kohdallaan hyvinvoinnista ja terveellisistä elämäntavoista. Liiallisella hyvän olon tai vaikka timmin kropan tavoittelulla saa itselleen turhaa stressiä ja paineita ja hyvinvointi voi olla tällöin vaikeaa ottaa elämäntavaksi. Kun liikunnan ilon vihdoin löytää, treenimäärät nousevat itsestään, kun liikkumaan todella haluaa lähteä. Päivittäinen liikunta ja ulkoilu parantavat unen laatua ja auttavat nukahtamaan nopeammin sekä puhdas ja terveellinen ruokavalio tukee virkeää oloa, jotta liikkumaan jaksaa lähteä. Positiivinen noidankehä on valmis. Samaan aikaan voi kuitenkin olla hyvällä omallatunnolla toisinaan jopa vähän laiska ja joskus poiketa omista tavoista, silloin kun pohjalla on säännöllisyys ja tapa elää.

Haluan pitää myös tämän blogini hyvinvointipainotteisena, mutta haluan kirjoittaa hyvinvoinnista nimenomaan ihan tavallisille ihmisille, kannustaa liikkumaan ja syömään hyvin ihan jokaista, tekemättä siitä kuitenkaan hankalaa. Jokainen pystyy muuttamaan elämäntapojaan, mutta pikkuhiljaa. Terveellisten elämäntapojen ylläpito on oikeasti lopulta niin helppoa, ettei paluuta entiseen enää ole. Miten teidän elämäntapamuutokset ovat edenneet? Tuntuuko hyvinvointi joskus liian hankalalta?

PS. Pidätkö blogistani? Voit äänestää sitä ehdolle Inspiration Blog Awardseissa tästä linkistä – lämmin kiitos jo etukäteen ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Vaikka usein kirjoittelenkin omasta ruokavaliostani ja puhun siitä muutenkin, en ole tainnut koskaan tehdä varsinaista postausta siitä, miten minä syön. Ruokavalio on liikunnan ohella isoin tekijä hyvinvoinnissa. Aiemmin en edes tajunnut sitä ja pidin turvonnutta ja väsähtänyttä oloa ihan normaalina. Nyt jo vähän naureskellen muistelen aikaa, kun kuulin ensimmäisen kerran esimerkiksi maitotuotteiden haitoista ja ajattelin, että huh mitä hölynpölyä. Light-limut ja vähärasvaiset tuotteet täyttivät ostoskorini, napostelin paljon ja iltaisin saatoin syödä ihan mitä tahansa kaapista löytyi, sillä nälkä oli niin kova. Makeanhimo oli aivan valtava ja maitorahkaa kului päivässä ainakin puoli kiloa. Liha oli suurinta herkkuani, etenkin pihvit. Nukuin huonosti ja vatsa oli kuin ilmapallo ihan päivittäin. 2014 kiinnostuin ruokavalioasioista ja aloin ensimmäistä kertaa kyseenalaistaa monet valintani. Luulin muutoksen tapahtuvan tietenkin hetkessä ja olin vähän pettynyt, kun kroppa ei reagoinut oikein mitenkään superterveelliseen ruokavalioon. Muutaman kuukauden päästä ero entiseen oli kuitenkin huomattava.

Vatsan turvotus on kadonnut kokonaan ja palaa vain silloin, kun ruokavalio poikkeaa ns. normaalista. Iho voi paljon paremmin, hiukset kasvavat vauhdilla, nukun hyvin, vatsa toimii oikein eikä oireile lainkaan ja mikä parasta, energiatasoni on aivan erilainen. Olen todella virkeä, jaksan urheilla päivittäin ja energiaa riittää tasaisesti aamusta iltaan. Tässä siis jokseenkin tiivistettynä ruokavalio, jota itse suosin tällä hetkellä.

Mitä vältän? Maitoa, lihaa (kanaa syön toisinaan, pyrin luopumaan siitäkin eettisistä syistä), valmisruokia, prosessoituja viljoja ja valkoista sokeria. Ennen kaikkea keinotekoisia makeutusaineita ja kevyt- ja vähärasvaisia tuotteita. Kalorittomat limut ovat sanonko mistä.. Maitotuotteet korvaan kasviperäisillä valmisteilla, punaisen lihan kalalla, soijalla ja muilla kasvisvalmisteilla, valmisruokia en syö koskaan. Olen myös huomannut, että moni ulkomainen vehnä sopii vatsalleni, mutta kotimainen vehnä ei välttämättä läheskään aina. Käsittelytavoissa on siis eroja. Ruis ja ohra ovat vatsani vihollisia, joten nekin ovat pannassa. Siitä onkin hyvä siirtyä seuraavaan, eli..

FODMAP ruokavalio, josta ensimmäisen kerran luettuani tajusin, että lähes kaikki siinä kielletyt ruoka-aineet ovat niitä, jotka ovat aiheuttaneet minulle vatsaoireita! En noudata orjallisesti FODMAP-ruokavaliota, mutta suurinpiirtein. Toiset ruoat sopivat minulle hyvin, toiset eivät ollenkaan. Se on kuitenkin todella hyvä pohja minulle ja varmasti monille muille vatsaongelmaisille.

Mitä suosin? Kasviksia, etenkin vihreitä. Kalaa, juureksia, hyviä rasvoja, kauraa, hedelmiä, smoothieita, kausittain superfoodeja.. Chiansiemenet ovat vatsalleni niin elintärkeitä, että kuljetan niitä mukanani joka ikisessä reissussa. Suosin mahdollisimman paljon luomu- ja lähiruokaa sekä kotimaisia tuotteita. Rakastan muuten riisiä, voisin syödä jokaisen ruoan kanssa riisiä enkä kyllästyisi siihen varmaan ikinä. Kvinoa on myös korvannut usein pastan ja perunan, mutta riisiä sekään ei peittoa. Harmi, sillä riisi ei ole ihan se vastuullisin valinta. En luovu siitä kuitenkaan ihan helpolla.

Poikkeukseni Koska en halua olla koskaan se hankala vieras, syön toisinaan kyläillessä tai lomalla (ruokamyrkytyksen pelossa) sellaisia ruoka-aineita, joita en muuten söisi. Vastaavasti lautasellani saattaa olla joskus jopa jauhelihaa (hyvin poikkeuksellista mutta jos lounaalla ei ollut muutakaan, en ala kitistä), kahvissani hyvin usein tavallista maitoa jos kasviversiota ei ole saatavilla ja toisinaan syön myös karkkeja ja suklaatakin. En osta niitä kuitenkaan itse koskaan, sillä tiedän olevani entinen sokerihiiri, kenen kaapissa eivät herkut kauaa säily. Koska pidän kuitenkin makeasta, käytän paljon luonnollisia makeuttajia ja kookossokeria valkoisen sokerin sijaan. En ole siis läheskään aina ihan täysin ehdoton, mutta huomaan oikeastaan heti, jos olen syönyt jotain itselleni sopimatonta. Kun pysyn pääosin oikeissa ruoka-aineissa, vatsa voi hyvin ja olo on todella virkeä.

Kirjoitin jokaiselle sopivista helpoista ruokavaliomuutoksista jonkin aikaa sitten, voit lukea postauksen täältä. Se perustuu hyvin pitkälti juuri omaan ruokavaliooni, mutta muistathan, että kaikki ei sovi kaikille. Olen kuitenkin itse todella herkkävatsainen, joten minulle tästä on ollut apua. Oikea tapa syödä löytyy vain kokeilemalla ja tuloksia ei synny siinäkään yhdessä yössä.

PS. Pidätkö blogistani? Voit äänestää sitä ehdolle Indiedays Blog Awardeissa tästä linkistä – lämmin kiitos jo etukäteen ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian