Liiku, liiku, liiku. En koskaan lakkaa korostamasta liikunnan merkitystä hyvän olon kannalta. Oikeasti mun on nykyään vaikea ymmärtää ihmisiä joita ei kiinnosta harrastaa liikuntaa. Liikunnallisuus ei todellakaan tarkoita automaattisesti hoikkuutta ja timmiä kroppaa. Mutta se tarkoittaa hyvinvoivaa ihmiskehoa. Liikunnan ei tarvitse olla raskasta salitreeniä jättimäisillä painoilla, vaan jotain mistä itse pitää. Liikunta ehkäisee sairauksia, myös masennusta, ja auttaa lievittämään monien sairauksien oireita. Sen vaikutus mielialaan on myös uskomaton. Kukaan ei hyödy liikkumattomuudesta, mutta kaikki hyötyvät liikkumisesta. En minäkään pidä ihan jokaikisestä juoksulenkistä ja huonona päivänä olen jättänyt salitreenin kesken. Mutta se ei ole syy jättää liikuntaa kokonaan. Kun siitä tekee elämäntavan, voi laiskoja päiviä olla ihan luvan kanssa. En osaisi elää enää ilman liikuntaa ja sen tuomaa hyvää oloa. Nyt kun olen saanut taas liikuntaharrastukseni osaksi jokapäiväistä elämää sen vuoden breikin jälkeen, voin paremmin kuin koskaan. Jaksan olla myös paljon parempi ja energisempi äiti.

Yksikin hyvä syy, mikset sinä liiku? 

 


Voisin sanoa rakastavani liikuntaa. Se on elämäntapa ja asia, jota kroppani vaatii tavalla tai toisella päivittäin. Olen kuitenkin jäänyt totaalisen jumiin minulle rakkaisiin lajeihin juoksuun ja salitreeniin. Vaikka näissäkin on eri variaatioita eikä treeni ole aina samanlaista, olen pitkään halunnut tähän rinnalle jotain uutta. Uusia harrastuksia ei kuitenkaan niin vain aloitetakaan aikuisiällä samalla tavalla kuin lapsena tai nuorena. Tai toisaalta, miksei? Ehkä oppimisessa menee kauemmin, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. Puhuttiinkin tänään ystäväni Roosan kanssa saunassa, ettei mitään ole mahdotonta oppia, jos motivaatiota vain riittää.

Tänä kesänä mä päätin aloittaa uusia harrastuksia. Haluan opetella uimaan ihan kunnolla (siis pinnalla olen kyllä pysynyt ihan lapsesta asti, puhun nyt vapaauinnista ja sen tekniikan hallitsemisesta) sekä aloitan vihdoin ja viimein golfin. Rangella olen käynyt lyömässä palloa mutta itse peli on ollut mulle vielä ihan hämärän peitossa. Ehkä tämän kesän jälkeen voin vihdoin kiertää kenttää muutakin kuin caddyna.

Tänään tosiaan Roosa veti sellaiset uintitreenit, että.. Mulle on henkisesti ihan äärimmäisen hankalaa olla jossain todella huono, mutta se on osittain myös yksi syy miksi haluan nyt oppia kaikkea uutta. Sietämään sitä että joskus on aloitettava alusta ja oltava se todella huono. Se oli oikeastaan aika helppoa, siellä altaassa mä mietin enää lähinnä vain sitä oikein hengittämistä ja pinnalla pysymistä.

Ennen seuraavaa Espanjan reissua taskussa on green card ja valtava määrä motivaatiota. Sitä saa juuri niistä pienistä onnistumisen tunteista, ne on niin siistejä. Aluksi riittää, kun osut palloon tai opit hengittämään oikein altaassa. Ensi viikolla tavoitteet ovat taas uusia. Säännöllisyys aloittamisessa on myös tärkeää. Roosa jatkaa nyt meidän uimakoulua viikottain ja lähtee mukaan Espanjaan ensi kuussa.

Olen niin innoissani uusista harrastuksista. En pidä mistään mikä on sidottu tiukasti johonkin aikatauluihin, vaan uimaan ja golfaamaan voi sen salin ja lenkin lisäksi lähteä sinä päivänä, kun itselle parhaiten sopii. Onneksi mun rakkaimmat harrastavat samoja lajeja niin saan myös treeniseuraa. Salilla ja lenkillä käyn edelleen mieluiten yksin.

Oletteko te aloittaneet uusia harrastuksia aikuisiällä? Eikä harrastuksen ole pakko olla tietenkään liikuntaharrastus. Jos, niin mitä ja onko joku ollut ihan todella hankalaa?

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian 


Postauksen kuvat ovat parin viikon takaiselta visiitiltä kaatopaikalle. Haha, perheen kanssa laatuaikaa puolentoista tunnin kävelyllä, jalkojen alla tietenkin vanha kaatopaikka. Niin meitä. Kuvat ovat täällä, sillä ne muistuttivat itseäni kävelyn lisäksi kaiken muun kevyen liikunnan tärkeästä merkityksestä. Onneksi, sillä se meinasi taas unohtua. Nyt kun hullaannuin uudestaan reippaasta salitreenistä ja juoksemisesta, ovat kävelylenkit, kaupunkipyöräily ja hyötyliikunta alkaneet tuntua vähän turhalta. Se on harmi, sillä kevyt liikunta on kropalle jopa tärkeämpää kuin superraskaat treenit ja veren maku suussa juostut kilometrit. Sitä ei pitäisi unohtaa, vaikka kunto sallisi paljon tehokkaampiakin liikuntamuotoja.

Stressaavina aikoina liikunta auttaa, mutta raskas liikunta voi jopa lisätä stressiä. Kokeile siis joskus lähteä juoksulenkin sijaan reippaalle kävelylle. Jos yksin käveleminen tuntuu tyhmältä, kysy vaikka naapurin koiraa lainaksi. Itse sain naapuristani varmasti ikuisen ystävän kun vein hänen koiransa ulos naapurin toipuessa polvileikkauksesta. Kävely on todella kivaa myös kaverin kanssa ja jos vain mahdollista, vie ihmeessä koko perhe ulkoilemaan. Tiesitkö, että painonpudottajallekin kevyen matalasykkeisen liikunnan ja hyötyliikunnan merkitys on suurempi kuin salitreenin?

Tuolla ulkona metsikössä ja risukossa kävellessä tuli ihan nostalginen olo. Muistin elävästi, kuinka lapsena kävelin isän perässä metsässä. Väistelin kasvoille sinkoilevia risuja, yritin bongata lintuja ja metsän eläimiä. Keräsin käpyjä ja ihmettelin aurinkoa, jonka säteet välkehtivät tiheän kuusikon välistä. Siinä vanhan kaatopaikan pohjaa ihmetellessäsi tunsin itseni jopa vähän vanhaksi. Lapsuusmuistoista on jo tovi ja nyt luon niitä omalleni.

Olitpa sitten nuori tai vanha, toivottavasti tämä toimii sinullekin pienenä muistutuksena kevyen liikunnan merkityksestä ja tärkeydestä jokaisessa arkipäivässä. Kävele niin paljon kuin mahdollista, pyöräile ja liiku joskus luonnossakin. Tuon kuvien reissun jälkeen oli aivan ihana olo ja posket punoittivat pitkälle iltaan raittiin ilman ansiosta.

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian