Lähdettiin eilen iltapäivällä kelkkailemaan. Koska olen liikkunut viime viikolla vähän liikaakin, olo oli väsynyt jo ennen lähtöä. Reidet kipeinä ajamisesta ja laskettelusta samoin yläkroppa luisteluhiihdosta sekä tietysti siitä kelkkailusta, joka koettelee sitä enemmän kuin yksikään treeni.

Keli oli tosi huono, se tunti-kaksi ennen pimeän tuloa on pahinta. Ei näe edessä olevaa maastoa kovin hyvin ja jokainen, joka on vieraillutkin kelkkareitillä tietää, että tasaisella on ihan kivaa, epätasaisella ei ollenkaan kivaa. Meillä oli puhetta reitistä, joka vaikutti jo aluksi aivan liian pitkältä, mutta koska viime reissu oli aurinkoisessa ja tasaisessa maastossa niin helppo, suostuin väsymyksestäni huolimatta.

Koska kelkkailuseuralaiseni ei ole mikään sunnuntaiajelija, meno on sen mukaista vaikka ajankin tietysti hiljempaa kuin hän. Kun viideosa matkasta oli kulunut, olin aivan valmis kääntymään takaisin. Siinä vaiheessa kun olin aivan loppu ja jouduin pyyhkimään lasejani ihan jokaisen kilometrin jälkeen että olisin nähnyt edes eteenpäin siinä lumi- ja räntäsateessa, matkaa määränpäähän oli vielä 36 kilometriä. Takaisinkin pitäisi tulla. Tajusimme molemmat, että keli ja maasto oli paljon haastavammat kuin olimme kuvitelleet ja reissuun kuluisi myös paljon enemmän aikaa. Odotin pimeän tuloa kuin kuuta nousevaa, että edes näkisin vähän paremmin. Kädet väsymyksestä täristen päätin, että hitto mehän mennään sinne tunturiin. Ajattelin niitä kauniita kuvia, mitä saisin yksinäiseltä Kumputunturilta juuri ennen pimeän tuloa.

No, puolivälissä ajoimme vihdoin Kumputunturin päälle. Tuuli ja lumimyrsky oli tunturin laella niin hurja, etten nähnyt kuin metrin-kaksi eteenpäin. En muista, että olisin koskaan minkään lenkin tai treenin jälkeen ollut niin väsynyt. Niistä kauniista kuvista ei tietoakaan, pienenpieneen tunturimökkiin lumisessa kivikossa tarpoessa kiitin luojaa polvisuojista ja siitä haarniskasta kelkkavaatteiden alla. Ilman laseja en olisi nähnyt mitään. Erämaa sai aivan uuden merkityksen, enkä ollut kuvitellutkaan tuollaista säätä olevan kuin jossain Pohjoisnavalla. Sain hetkeksi kypärän pois päästä ja sain istua alas, mutta pian jatkettiin matkaa takaisin.

Mulla on suhteellisen hyvä kunto enkä ollut ensimmäistä kertaa moottorikelkalla liikkeellä. Paluumatkalla oli onneksi pimeää, joten näkyvyys oli vähän parempi, väsymys tosin vieläkin pahempi. Valittiin toinen reitti, joka oli onneksi vähän suorempi ja nopeampi. Silti, pelkäsin kuollakseni että kohta keskittymiseni herpaantuu ja olen se, kenen kelkka on siellä puussa. Kun 3,5 tunnin kelkkailun jälkeen maasto alkoi vihdoin olla tuttua ja reitti mökille enää hyvin lyhyt, hihittelin vain itsekseni ääneen. Mökille saapui tavallista hiljaisempi Mirva. Kun vuosikymmeniä kelkkaillut sukulaisemmekin sanoi olosuhteiden olleen todella haastavat, tajusin siinä tärisevin käsin ruokaa lautaselle kauhoessani, että mä todella ylitin itseni. ”Mut Mirva, siellä sitä oppii ajamaan..”  

 

Aloin ajatella enemmän tuota itseni ylittämistä. Inhoan mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä, mutta rakastan sitä tunnetta kun teen niin ja onnistun. Eilinen kelkkareissu oli tietysti hyvin äärimmäinen esimerkki, mutta olen kokenut tuon saman itseni ylittämisen aiemminkin.

Silloin, kun päätin juosta vielä ylimääräiset kolme kilometriä. Silloin, kun lähdin synnärille ja pelotti niin p*rkeleesti. Silloin, kun myin asuntoni puolikkaan, erosin ja aloitin aivan uuden ihanan elämän yksiössä Ullanlinnassa. Silloin, kun aloitin uudessa vaativassa työpaikassa alalla, josta minulla ei ollut vielä juuri lainkaan kokemusta ja selvisin jo ensimmäisestä viikosta todella hienosti. Ja kun päästin irti nosturin häkistä ja heittäydyin benjiköyden varaan jossakin sadan metrin korkeudessa, se oli jopa hauskaa.

Itsensä ylittämiseen ei vaadita extremeurheilua, en oikeasti edes pidä sellaisesta. Se voi olla mikä tahansa pieni asia joka ikinen päivä. Kaikkeen ei tarvitse pystyä, mutta ensi kerralla kun mielesi sanoo sinulle ettet pysty, mieti vielä kerran. Jos sittenkin pystyisit?

Paitsi että itseni ylittäminen on opettanut mut ajamaan kelkkaa, se on opettanut mut elämään paljon enemmän. Milloin sinä ylitit viimeksi itsesi?

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Hyvinvointivalmennus etenee! Kirjoittelin noin kuukausi sitten Lifien ja LähiTapiolan yhteistyöstä, jossa olen mukana. Tarkoituksena on edistää hyvinvointiani liikkumalla säännöllisesti, syömällä terveellisesti sekä lisäämällä tietoutta siitä, mitä voin itseni hyväksi tehdä. Vaikka otinkin alkuvuodesta itselleni LähiTapiolan älyhenkivakuutuksen, tavoitteena on tietysti ettei sille tule käyttöä kymmeniin vuosiin. Samalla haluan jakaa tätä infoa ja innostusta teille lukijoillekin. Kuinka moni teistä aloitti alkuvuodesta elämäntaparemontin? Oletteko jaksaneet noudattaa sitä?

Oma hyvinvointivalmennukseni alkoi lähtötilanteen kartoituksella ja personal trainerin tapaamisilla. RCS Trainingin personal trainer Sami tekikin minulle treeniohjelman ja treenasimme yhdessä eräänä iltapäivänä. Olipa muuten hauskaa tälläiselle erakkoliikkujallekin! Kaikille kampanjaan osallistuville bloggaajille tehtiin myös aluksi InBody -kehonkoostumusmittaus. InBody taitaa olla tarkin mahdollinen kehonkoostumusmittaus ja siitä saatavat tulokset lähimpänä totuutta. Vaikka olen aina liikkunut paljon ja olen mittausten mukaan hyvässä kunnossa, haluan tekemisestä säännöllistä ja jokapäiväistä. On ihana tuntea itsensä hyvällä tavalla väsyneeksi päivän päätyttyä. Unen merkitys korostui muuten erityisesti Firstbeat -hyvinvointianalyysin tulosten jälkeen. Nukun hyvin ja riittävästi, mutta päivisin kroppani ei palaudu stressihetkistä ollenkaan. Auts. En saisi tinkiä yöunista yhtään.

Mutta, missä mennään nyt? Olen niin iloinen kun voin kertoa, että olen liikkunut säännöllisesti koko kuukauden. Treeniohjelmaa on voinut soveltaa niin salille kuin kotiinkin ja siinä oli huomioitu myös hyötyliikunta, jota tulee harrastettua ihan huomaamatta todella paljon. LähiTapiolan älyhenkivakuutuksen mukana saa muuten joko sykemittarin tai aktiivisuusrannekkeen oman hyvinvoinnin tueksi. Olen pitänyt kiinni hyvästä unirytmistäni, joka on ollut toisinaan vähän haastavaa mutta ei lainkaan mahdotonta. Syöminen on ollut mulle aina se helpoin osuus, se oli alunperinkin kunnossa ja siitä on pidetty kiinni. Olo on energinen ja mikä parasta, viikonloppuisin ulos lähteminen on tarkoittanut viime aikoina talvilenkkareiden jalkaan laittamista tanssikenkien sijaan. Mielenkiintoista nähdä, näkyvätkö muutokset InBody -mittauksessa jo tällä aikavälillä.

LähiTapiola haluaa pitää huolta asiakkaidensa hyvinvoinnista älyhenkivakuutuksen avulla sekä lisäämällä heidän hyvinvointitietouttaan. Heidän sivuiltaan löytyykin ilmaisia hyvinvointiwebinaareja, joista saa arvokasta asiantuntijatietoa hyvinvoinnista. Maaliskuussa järjestetään seminaari ravitsemuksesta ja huhtikuussa kehonhuollosta. Tuon linkin takaa voi ilmoittautua niihin jos aiheet tuntuvat kiinnostavilta, ne kun ovat meille jokaiselle hyvin tärkeitä elämän osa-alueita.

Takaisin kuitenkin siihen tärkeimpään.. Haluatko sinäkin voida paremmin? Kampanjaan kuuluu hyvinvointi-ilta, jossa kaikki me hyvinvointivalmennukseen osallistuvat bloggaajat olemme myös mukana. Mikäli haluat saada itsellesi ilmaisen InBody -kehonkoostumusmittauksen, arvokasta tietoa hyvinvoinnista ja pääset tiistaina 21.3. klo 18 pääkaupunkiseudulla järjestettävään hyvinvointitapahtumaan, jätä kommentti tähän postaukseen että olet mukana arvonnassa, niin voit voittaa osallistumisen tähän tapahtumaan. Kehota kaveriakin osallistumaan, niin voitte päästä yhdessä paikalle. Osallistumisaikaa on 13.3.2o17 asti.

Kertokaa myös ihmeessä kokemuksia niin onnistuneista kuin epäonnistuneistakin elämäntaparemonteista? Olisi kiva kuulla niin niitä kompastuskiviä  kuin onnistumistarinoitakin!

Yhteistyössä: LähiTapiola


Ensimmäinen joogakokemukseni on yli kymmenen vuoden takaa. Joogasalissa oli kylmä, ohjaajakin oli varsinainen oman alansa asiantuntija joka ei unohtanut korostaa maailmalla hankittua joogaosaamistaan vähän väliä. Tunneille tuli kuitenkin lähdettyä säännöllisen epäsäännöllisesti. En kuitenkaan oikein koskaan päässyt kunnolla joogamaailmaan sisälle. Vasta pari vuotta sitten aloitin joogan uudestaan, silloin tavoitteena oli lähinnä henkinen hyvinvointi. Liikunnan takia en ole joogannut koskaan, vasta hiljattain olen ymmärtänyt kuinka tehokas liikuntamuoto se oikeasti onkaan.

Tässä sinulle 5 syytä aloittaa jooga, et varmasti kadu.

MONIPUOLISUUS Joogatunteja on valtavasti erilaisia. Aina rauhoittavista ja meditatiivisista niihin raskaisiin tunteihin, joissa voit haastaa itseäsi loputtomiin. Ilmajooga ja hotjooga ovat ihanan erilaisia joogan muotoja. Joogata voit käytännössä missä tahansa – ulkona, kotona, joogasalilla.. Laji tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia.

RAUHOITTAVA VAIKUTUS Alunperin aloitin joogatunnit, koska olin todella stressaantunut, kärsin paniikkihäiriötyyppisistä oireista ja lievästä ahdistuksesta. Puolentoistatunnin hotjoogan jälkeen olo oli aivan toisenlainen ja siitä lähtien olen joogannut aina, kun mieli alkaa käydä ylikierroksilla. Pikkuhiljaa oman kehon ja mielen tunteminen lisääntyy. Mitään ihmeitä ei tapahdu hetkessä, mutta rauhallisilla ja tehokkailla liikkeillä sekä hengityksellä on iso vaikutus hyvinvointiin. Edistymisen huomaa sitten ihan yhtäkkiä.

LISÄÄ LIIKKUVUUTTA Istumatyö ja raskaat liikuntamuodot voivat heikentää liikkuvuutta ja notkeutta. Joogan aloittamiseen ei vaadita minkäänlaista venyvyyttä, vaan liikkuvuus tulee joogan mukana. Mitä kankeampi tyyppi joogatunnille menee, sitä upeampia tuloksia huomaa. Yhtäkkiä sormet ylettävät helposti maahan, ehkä jopa kämmenetkin. Itselläni on varsinkin selän liikkuvuuden kanssa ollut viimeaikoina haasteita, huomaan että istuessani päiviä tietokoneen äärellä selkä ja hartiat menevät helposti jumiin ja liikkuvuus on aivan eri luokkaa kuin ennen. Jooga auttaa tähän ajan kanssa kun sille ja omalle kropalle antaa aikaa. En todellakaan taivu enää samanlaisiin ääriasentoihin kuin ennen, mutta joogan ei ole tarkoitus olla sitä. Nykyään somesta saa valitettavan helposti sellaisen kuvan, että jooga on asentoja, joihin ei pääse kuin vuosikymmenen venyttelyllä.

TERVEYSVAIKUTUKSET Unen laadun paraneminen, ruoansulatuselimistön toiminnan tehostuminen, hapenottokyvyn lisääntyminen sekä parempi vastustuskyky voivat olla seurausta joogasta. Erityisesti aamujoogan on kerrottu vaikuttavan terveyteen positiivisesti. Lajia ei todellakaan hehkuteta turhaan. Säännöllinen jooga on kropalle paljon parempi vaihtoehto kuin esimerkiksi rankka kuntosaliharjoittelu, vaikka lajit eivät missään nimessä sulje toisiaan pois. Tiedän kuitenkin monia, jotka ovat jättäneet saliharrastuksen joogan myötä. Enkä ihmettele!

ENERGIA Joogasta saa aivan loistavan fiiliksen. Päivä lähtee vain niin paljon paremmin käyntiin muutaman aurinkotervehdyksen tai muun liikkuvuusharjoituksen jälkeen. Vaikka joogaisi vasta illalla, joogan antama energia kantaa pitkälle seuraavaan päivään. Nykyään joogaan oikeastaan vain kotona ja käyn satunnaisesti tunneilla, mutta etenkin joogasalilta lähtiessä olo on aivan ihana. Ensimmäisillä kerroilla saatat käyttää kaiken energian asanoiden opetteluun ja liikkeiden suorittamiseen, mutta pian mielikin pääsee harjoitukseen mukaan ja huomaat virkistyväsi kerta kerralta enemmän.

 

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian