Jaoin tämän 8 cancers to avoid -listan Instagramissa jonkin aikaa sitten ja sain paljon viestejä siihen liittyen. Moni pohti, miksi näitä on niin vaikea vältellä. Oma paha olo on usein syynä, kun näihin pahuuksiin sortuu, mutta se taas synnyttää negatiivista noidankehää, sillä negatiivisuuteen tarttuminen kun aiheuttaa vielä enemmän pahaa oloa itselle. Kokeile edes viikko, mielellään vaikka loppuvuosi. Keskity hyvään ja hyvä tulee luoksesi.

 

 

ÄLÄ VALITA Tiedäthän sen itsekin, kuinka helppoa on purkaa pahaa oloaan valittamalla etenkin läheisille. Valittamisesta tulee kuitenkin helposti tapa ja se tapa tekee sinut entistäkin negatiivisemmaksi.

 

ÄLÄ JUORUILE Juorut luonnollisesti kiinnostavat uteliasta mieltä, mutta mieti haluaisitko itse, että sinusta puhutaan samalla tavalla kuin sinä puhut muista ihmisistä? Turhan ja ilkeän juoruilun aika on ohi.

 

ÄLÄ KADEHDI Kateuden tunteet ovat normaaleja, mutta liiallinen kadehtiminen siten, että se alkaa vaikuttaa negatiivisesti ajatteluusi ja käytökseesi. Yritä kääntää kateus voimavaraksi, se tsemppaa sinua parempiin suorituksiin ja opettele iloitsemaan myös toisten puolesta.

 

ÄLÄ VERTAA Ainakaan itseäsi muihin. Aina on joku, joka on parempi jossain. Someaikakaudella vertailu on valitettavan yleistä. Muista, että olet paras omana itsenäsi, korvaamattoman ihana juuri siinä mitä teet. Kaikilla meillä on myös vastoinkäymisiä, toiset pitävät ne vain piilossa. Sinun suorituksesi on sinun, toisen on toisen.

 

ÄLÄ KULUTA ainakaan liikaa. Viimeistään nyt on jokaisen alettava miettimään kestävämpää kehitystä ja tehtävä sen mukaisia valintoja. Turhan kuluttamisen aika on ohi. Tämä on hyvä muistaa nyt tänä jouluna lahjaostoksillakin.

 

ÄLÄ EPÄILE Usko itseesi ja pyri uskomaan hyvää aina myös muista. Luottamuksen rikkoutuminen aiheuttaa luonnollisesti epäilyjä, mutta jos niistä ei pääse yli ja luottamusta ei voi rakentaa uudelleen, mieli on pahasti myrkyttynyt. Silloin on päästettävä irti. Turhat epäilykset rasittavat ihmissuhteita ja kun epäilee itseään ja omia kykyjään, heijastuu se negatiivisesti käytökseen. Vaikea välttää, mutta sitä voi harjoitella.

 

ÄLÄ PELKÄÄ Oli se sitten seuraava siirto, muutos, tulevaisuus ja hyppy tuntemattomaan. Pelot lähtevät silloin, kun ne kohdataan. Moni pelot ovat turhia, vaikka pelko niin luonnollinen tunne onkin. Rohkeutta saa astumalla epämukavuusalueen ulkopuolelle. Se on ärsyttävää, tiedän, mutta se palkitsee.

 

ÄLÄ VIHAA Anna anteeksi. Hänellekin, joka ei sitä ansaitse. Tee rauha mielesi kanssa ja yritä edes ymmärtää. Viha ei ratkaise mitään ja sitä kannattaa purkaa mieluummin lenkkipolulla tai salilla kuin raivoamalla muille. Käsittelemätön viha aiheuttaa suuria ongelmia.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Viime viikonloppuna kävimme ihanan kahvipöytäkeskustelun ihmisten hyvyydestä. Ja vähän pahuudestakin siinä samalla. Omasta kokemuksesta olen huomannut, että hyvä tulee hyvän luo. Kirjoitin lokakuussa siitä, kuinka uskon karmaan. Se liittyy juuri tähän, hyvä ihminen saa hyvää. Itse uskon, että jokainen meistä syntyy hyväksi. Riippuen persoonallisuudestamme, kasvatuksestamme ja elämän kohtelusta, toiset ajautuvat väärille poluille ja erkaantuvat hyvyydestä. Olen itsekin sortunut olemaan kateellinen ja katkera. Omaa pahaa oloa on liian helppo purkaa olemalla itsekin paha. Välillä siitä omasta pahasta olosta ei näe mitään muuta pakokeinoa, kuin väärät teot. Silloin niitä ei ehkä itsekään enää näe vääriksi. Katkeruus ja kateus myrkyttävät helposti hyvänkin mielen. Se tuntuu väärältä, niin ulkopuolisen silmin kuin silloinkin, kun itse kohtaa valtavasti vastoinkäymisiä ja tunnistaa niiden negatiiviset seuraukset omassa käytöksessä.

 

 

Siinä kun purat omaa pahaa oloasi toisiin, et voi koskaan tietää toisen ihmisen koettelemuksista. Tähän voin antaa esimerkiksi omankin elämäni. Se näyttäytyy sosiaalisen median kautta helppona ja huolettomana, enkä juuri koskaan puhu mistään vaikeuksistani juuri kenellekään. Ihan lähimmille, mutta heitä on tässä maailmassa hyvin, hyvin vähän. Suorittajaluonteena olen tottunut esittämään reipasta ja kaunistelemaan asioita. Koska kyllä mä pärjään. Toisaalta uskon myös kaiken sen pahan jälkeen, mitä olen itse omassa elämässäni käynyt läpi, että ihan oikeasti pärjäänkin. Sen pahan jälkeen, mistä juuri kukaan ei tiedä yhtään mitään. Etenkin someaikakaudella korostetaan paljon enemmän sitä hyvää, mitä elämässä on ja paha jätetään taka-alalle. Samalla luodaan virheellisesti käsityksiä, että elämä olisi yhtä vaaleanpunaista pumpulia. Toivottavasti toisille se onkin, sillä vaikka koettelemukset vahvistavat, en niitä toivo itse kenellekään. Esimerkiksi oman lapseni elämästä haluan tehdä mahdollisimman helppoa ja onnellista, en työnnä häntä väkisin selviytymään yksin pahaan maailmaan jos ei ole pakko. Kyllä niitä oikeita arvoja ja kunnioitusta oppii muutenkin kuin rämpimällä siellä elämän pohjamudissa. Vaarana siinä kun on katkeroitua ja jopa masentua.

 

Kaikkien hankalien vuosien ja ison itseinhon jälkeen olen alkanut myös ymmärtää, että minähän riitän juuri tällaisena. Tuttavani tokaisi joskus kun olimme juhlimassa, että helppohan mun on kun on niin positiivinen, on niin nuori ja nätti, hyvässä kunnossa, ja on perhe ja parisuhde ja aikaa ja rahaa. Yksikään näistä asioista ei ole kuitenkaan tullut elämääni helpolla. En todellakaan ole se Hannu Hanhi, jonka eteen katetaan aina ilmaiseksi illallinen. Näen kuitenkin ihan valtavasti vaivaa itseni ja hyvinvointini eteen, perheen ja parisuhteen eteen tehdyistä asioista nyt puhumattakaan. Jostain olen aina kaivanut sen vahvuuden mennä eteenpäin. Ja ennen kaikkea vahvuuden olla positiivinen. Asenne vaikuttaa kaikkeen, etenkin silloin kun sen ei vain millään usko vaikuttavan mihinkään ja näkee maailman vain katkeruuden ja pettymysten kyynelten läpi. Juuri silloin, oikea, positiivinen asenteesi on kultaakin kalliimpi työkalu matkalla kohti menestystä.

 

 

Menestys on paljon muuta kuin iso palkkakuitti ja upea työura. Menestys on hyviä ihmissuhteita, onnellisuutta ja onnen tunteiden kokemista. Se on sitä, kun saat käyttää juuri sitä omaa potentiaaliasi, tehdä niitä asioita missä juuri Sinä olet hyvä. Silloin menestyt. Menestyvä ihminen tuntee kiitollisuutta, toteuttaa omia unelmiaan ja elää itselleen. Ja silloin voi levittää hyvää myös muille. Ei kuitenkaan kannata virheellisesti luulla, että vain silloin kun itsellä on hyvä olla, voi olla hyvä muille. Ensimmäiset askeleet kohti onnellisuutta syntyvät usein siitä, että aidosti voi antaa toiselle hyvää ilman että odottaa vastapalvelusta. Silloinkin, kun on siellä aallon pohjalla, voi olla toiselle hyvä. Kukaan meistä ei ole täydellinen, mutta niiden tehtyjen virheiden ja vääryyksien sijaan meidän tulisi keskittyä enemmän siihen, mitä olemme tehneet oikein. Muistathan, että aina joku on parempi jossain. Itseään ei saisi verrata muihin, vaan pitäisikin tavoitella sitä, että on paras juuri omassa elämässään, sillä paikalla ja juuri siinä mitä nyt teet.

 

 

 

 

On normaalia tuntea kateuden ja joskus jopa katkeruudenkin tunteita. Ne kuuluvat elämään, kuten kaikki negatiiviset tunteet. Tärkeintä on niiden hyväksyminen. Samalla elämässä on hyväksyttävä, että tiettyjä asioita ei voi muuttaa. Silloin on muutettava kuitenkin jotain muuta – asennetta, suunnitelmaa ja toimintatapaa. Negatiivisuuden hyväksyminen ja siihen jähmettyminen on pahinta, mitä voit itsellesi tehdä. Kukaan ei voi loputtomiin vain ihmetellä, että no sillä oli kyllä hyvä tuuri. Hyvä tuuri kun yleensä osuu heihin, jotka ovat positiivisia ja uskovat siihen, että parempaa todellakin on luvassa. Tai näin ainakin itse uskon. Itse jarruttelemme omaa menestystämme sillä, ettemme usko itseemme. Ripaus realismia ei tietenkään koskaan ole pahitteeksi, mutta liian moni upea unelma jää toteuttamatta ja hyvä elämä elämättä, kun ei uskota eikä uskalleta. Totuus on, että sinä pystyt niin paljon enempään kuin ikinä uskallat arvatakaan.

 

Siksi haastan sut nyt sanomaan itsellesi koko loppuvuoden ajan, että sinä pystyt. Jos et ole tyytyväinen elämääsi, mieti koko loppuvuoden ajan, miksi. Mieti myös millaista on unelmaelämäsi ja mikä estää sinua saavuttamasta sitä. Esteet ovat usein vain omassa päässämme. Ensi vuodelle voit asettaa tavoitteeksesi edes yhden unelmasi toteutumisen. Loppuvuosi on aikaa muuttaa asennetta. Sen jälkeen tapahtuu ihmeitä ♥

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian

 


 

Jos jotain olen viimeisen vuoden aikana oppinut, niin rauhoittumista ja ihmissuhdetaitoja. Paahdoin menemään täysillä aivan liian monta vuotta, en koskaan pysähtynyt enkä kuunnellut edes oman kehon ja mieleni varoitusmerkkejä. Eikä ihme, että siinä samassa unohtaa itsensä ja sulkee silmänsä omilta ongelmilta ja ajatuksilta. Vuosi sitten oli pakko muuttaa suuntaa, kun fyysinen terveys petti eikä se henkinenkään puoli ollut millään lailla hyvissä kantimissa. Pysähtyminen paitsi paransi terveysongelmiani, se opetti paljon elämästä. Uuden, hitaamman elämäntyylin omaksuminen ei tapahtunut millään lailla hetkessä. Pikemminkin vasta tänä kesänä aloin oivaltaa, kuinka olen rauhoittunut enkä stressaa enää lainkaan samoista asioista saati samalla tavalla kuin aiemmin. Ja kun osaa pysähtyä ja olla, oppii samalla paljon itsestään ja ihmisistä ympärillä. Minut valtaa usein sellainen sisäinen rauha, tietynlainen tyyneys ja viisaus joka tuntuu juontavan juurensa nimenomaan siitä pysähtymisestä ja tarpeeksi hitaasta elämästä.

 

 

Yhtäkkiä on ollut paljon helpompaa analysoida mielessään omaa ja muiden käyttäytymistä. Ymmärrän tekoja, niiden seurauksia ja muita ihmisiä paljon paremmin kuin koskaan ennen. Mulla ei ole enää mitään tarvetta olla aina oikeassa, pikemminkin väittelyissä yritän ymmärtää vastapuolta ja hänen näkökulmaansa. Temperamenttiseksi joka suuntaan sinkoilevaksi ihmiseksi hämmästytän usein itsenikin sillä rauhallisuudella ja varmuudella, että mun paikka on tässä ja nyt. Toisaalta, ehkä olen vain löytänyt elämässäni nyt siihen tilanteeseen ja siihen pisteeseen, missä mun kuuluu olla. En yhtään ihmettele kun sanotaan, että onnelliset ihmiset menestyvät helpommin. Hulluintahan tässä on se, että kun en ole jatkuvasti säntäilemässä joka paikkaan ja tekemässä sataa asiaa yhtä aikaa, saankin paljon enemmän aikaiseksi. Kun en stressaa, nukun paremmin ja uni on laadukkaampaa. Herään helposti joogaamaan seitsemäksi ja puoli tuntia matolla antaa koko päivälle ja ajatuksille aivan uuden suunnan. Se positiivinen noidankehä. Tätähän on helpompi hehkuttaa nyt, kun olen onnistunut muuttamaan tapojani ja ajatteluani. Sen takia halusinkin kirjoittaa, miten pääsin tähän pisteeseen. Mitä keinoja minulla oli rauhoittaa levoton mieli ja jatkuva stressi sekä ahdistus?

 

 

Aloin keskittyä niihin hetkiin ja asioihin, jotka toivat minulle hyvää oloa ja rauhan tunnetta. Siisti koti oli oikeastaan ensimmäinen. Kun keittiön on vallannut kaaos, kylpyhuone on täynnä pyykkejä ja varastoon vietävät tavarat täyttävät eteisen, en voi hyvin. Feng Shuin mukaan kyse on energioista ja niiden liikkeistä, hyvien blokkaamisesta ja pahojen kerääntymisestä. Koska voin paljon paremmin siistissä kodissa, uhraan mielelläni vaikka yhden illan viikosta pelkälle siivoukselle ja kodin järjestyksen ylläpidolle. Silloin ei tarvitse olla jatkuvasti tekemässä jotain eikä voida pahoin ympäristössä, joka on täynnä sitä huonoa energiaa. Kiukku ja ärsytys kaikkoavat treenillä. Juoksulenkki käy nykyään terapiasta, sinne on vain ensin lähdettävä vaikka sitten pakolla, ennen kuin liikuntaan jää koukkuun. Sellaisina viikkoina, kun olen treenannut päivittäin, havaitsen sen rauhallisuuden ja tyyneyden joskus jopa kesken työpäivän. Urheilussa on taikaa. Silloin kun en viime vuoden lopulla pystynyt urheilemaan, kävin kuitenkin väkisin kävelyillä vesi- ja räntäsateessakin, joogasin ja opettelin hierojan suosituksesta rauhoittavia hengitysharjoituksia. Niistä oli todella paljon apua, kuten säännöllisestä hieronnastakin. Avantouinti rauhoittaa yliaktiivista mieltä ja kehoa, siihen jäin aivan koukkuun viime vuonna.

 

 

Pyrin myös puhumaan – aina kun joku painaa mieltä, avaan suuni ja yritän selvittää asiat. Olen opetellut sanomaan ei ja pyrkinyt sietämään epätäydellisyyttä. Välillä se on, anteeksi nyt vaan, ihan s**tanan vaikeaa, mutta muu ei auta. Kukaan, ei edes se ihailemasi somepersoona, ole jatkuvasti täydellisen kauniisti pukeutunut, tehokas, siisti ja hyvällä tuulella. On myös jännä huomata, mikä merkitys puhtaalla, kauniilla ja värikkäällä ruoalla on hyvinvoinnille. Sitä on kiva tehdä, vielä kivempi syödä ja vaikutus jatkuu vielä pidempäänkin, tiedät ravinneesi kehoasi oikein.

Samalla olen havahtunut myös siihen, kuinka paljon aiemmin yritin miellyttää ihmisiä ja ajattelin mitä muut minusta ajattelivat. Hain hyväksyntää eri keinoilla, halusin olla kaikkien mielestä kiva ja olin huono sanomaan ei. Samalla päästin lähelleni negatiivista energiaa esimerkiksi ihmisten ja hankalien ystävyyssuhteiden muodossa. Nykyään mulla on vähemmän ystäviä, en välitä mitä muut ajattelevat ja otan joskus itselleni mieluummin sen vittumaisen ihmisen maineen, kuin että esittäisin pitäväni ihmisistä tai asioista, joista en oikeasti pidä. Elämä on liian lyhyt sietämään negatiivisuutta. Täällä on tarkoitus olla onnellinen.

 

 

Oikotietä siihen onneen ei tässäkään tapauksessa ole. Ei kai kenellekään voi olla täysin suoraa ratkaisua, miten toimia kun stressi ja ahdistus kasvavat liiallisiin mittasuhteisiin. On pakko vähentää ja hidastaa tahtia, mutta se ei ole helppoa. Joskus psyykkisille oireille ei löydy edes järkevää selitystä omasta elämästä, silloin kannattaa käydä vaikkapa kattavissa verikokeissa. Oireet voivat johtua fyysisen puolen ongelmista, kuten vitamiinin puutoksista tai vaikkapa alhaisista rauta-arvoista. Väitän, että huono stressinsietokykyni sekä ahdistukseni kumpusivat osittain myös vakavasta raudanpuutteesta. Negatiivista noidankehää aiheuttivat fyysiset oireet, uupumus ja jatkuva ärsytys, jotka vain lisäsivät stressiä. Kun niitä yritti lievittää liian kovatehoisella liikunnalla, stressi syveni syvenemistään ja pian oltiinkin jo pohjalla. Nyt olen kuitenkin sitä mieltä, että tämäkin piti käydä läpi, sillä vasta nyt tiedän omat rajani ja tunnistan ajoissa, jos jokin ei ole ihan normaalia. Hassua, että vuosi sitten en osannut lainkaan nauttia elämästä, koin kaiken vain suurena taakkana, vertailin jatkuvasti itseäni muihin enkä ollut tyytyväinen mihinkään. Stressasin pienimpiäkin asioita, ahdistuin ihan kaikesta, en pitänyt lainkaan arjesta saati jaksanut suunnitella tulevaa. Olin niin rauhaton ja negatiivinen, etten nyt edes tunnista itseäni niistä ajoista kun tarkastelen elämää taaksepäin. Jokaisen on vain tehtävä se matka itseensä, etsiä ne omat keinot rauhoittua ja vähentää kaikkea ylimääräistä. Pelottavan paljon tapahtuu jo sillä, että alkaa tarkkailla puhelimen ruutuaikaa ja vähentää sitä huomattavasti.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian