Postaus sisältää mainoslinkkejä*

Minulla on jonkinlainen viha-rakkaussuhde laittautumiseen. Yhdessä ystävien kanssa se on ihanaa. Kliseisesti viiniä lasiin, musiikkia, tyttöjen juttuja. Rakastan. Koska lähtökohtaisesti laittaudun kuitenkin usein yksin, koen meikkaamisen ja hiustenlaiton lähinnä pakollisena pahana. Että tähänkin nyt pitää käyttää aikaa. Saatan jäädä chattailemaan ystävän kanssa whatsappissa ja yhtäkkiä on taas hirveä kiire. Vihaan. Tästä syystä varaan nykyään mielelläni jopa pari tuntia laittautumiselle, sillä on ihan mieletön voittajafiilis istua valmiina alas, ottaa lasi viiniä ja pakata rauhassa laukku valmiiksi iltaa varten. Uskon, että tämä myös antaa koko illalle tietynlaisen sävyn. Jos juoksen kiireessä taksiin, unohdan tärkeitä tavaroita kotiin enkä ole tyytyväinen nopeasti sutaistuun meikkiin tai hiuksiin, ei välttämättä olekaan niin kivaa kuin jos olisin valmistautunut iltaan kiireettömästi.

Kaikki kehottavat aina tekemään silmämeikin ensin. Taistelin tätä vastaan ainakin kymmenen vuotta ja edelleen arkisin teen aina pohjan ensin, mutta neuvoisinkin kaikkia puuterimaisia luomivärejä käyttäviä meikkaajia meikkaamaan ensin silmät. Tai pikemmin, meikkaa ensin luomet. Nestemäiset rajaukset, ripsivärin ja kulmakarvat meikkaan aina vasta pohjan jälkeen. Pohjusta kuitenkin luomet huolellisesti ennen luomiväriä. Itse käytän aina pohjustusvoiteena Urban Decayn kuultavaa Eden-versiota* klassikkoprimerista sekä sen päälle laitan kevyesti meikkivoidetta, kunnes aloitan luomivärin laiton.

 

Luomivärit tekevät dramaattisen muutoksen koko lookkiin. Käytössäni on Too Facedin Natural Eyes -paletti, Huda Beautyn New Nude, Anastasian Soft Glam sekä MACin paleteista tämä* ja tämä* ja MACit ovat viime aikoina olleet eniten käytössä. Pigmentit ovat mielettömiä ja pysyvyys erinomainen. Noilla kahdella paletilla pärjää mainiosti ja ne kulkevat kokonsa puolesta hyvin mukana matkoillakin. Niistä ensimmäisenä mainittu sisältää myös superpigmenttisen mustan luomivärin, jolla on helppo tehdä myös rajaukset.

 

Rajaukset teen tällä hetkellä itse nestemäisellä Too Facedin Better Than Sex eyelinerillä tai tuolla mainitsemallani MACin mustalla luomivärillä. Ripsivärinä käytän Charlotte Tilburyn Pillow Talkia. Jos tiedät maailman parhaimman vedenkestävän ripsivärin ihan miltä tahansa brändiltä, kuulisin siitä mielelläni. Saa jakaa myös ei-vedenkestäviä jos pysyvät hyvin. Nimimerkillä, Pandasilmät 4-ever. Kulmakarvat saavat lisää muotoa Benefitin kulmakynästä ja saman merkin Brow Setter -kulmakarvageelistä, joka on markkinoiden paras. Kuin brow lift mutta kotona ilman ajanvarausta ja pysyvää lopputulosta.

 

Pohja on meikin tärkein osa. Jos pohja ei ole kunnossa, taitavinkaan silmämeikki ei näytä miltään. Tai näyttää, luultavasti epäsiistiltä. Been there, done that too many times. Niinpä me kantapään kautta oppijat tiedämme, että täydellisen meikkivoiteen löytämiseen voi kulua aikaa ja rahaa, mutta kun se löytyy, ei missään nimessä koskaan ikinä kannata sitä vaihtaa. Muutamia mielettömiä meikkivoidevinkkejä täällä ja täällä sekä sivusto, joka kertoo meikkivoidesävysi eri brändeiltä nykyisen meikkivoiteesi perusteella, löytyy täältä.

Ensin levitän pestylle iholle kevyen kosteusvoiteen. Todella hyvä kosteusvoide meikin alle ja epäpuhtaalle pintakuivalle iholle on tämä*, harvoin olen tykästynyt yhteenkään tuotteeseen noin palavasti. Heti kosteusvoiteen päälle laitan primerin. Primerin valinnalla on suuri merkitys sille, näkyvätkö ihohuokoset ja näyttääkö meikki kuivalta ja irralliselta. Olen kokeillut niin monet sikahintaiset kulttiprimerit läpi, että kun sanon tämän Lumenen* olevan paras, et varmasti tule pettymään jos kokeilet sitä. Unohda kalliit Benefitit ja Smashboxit, elleivät ne sitten jostain syystä satu sopimaan ihollesi. Minulle ikävä kyllä ei. Lumene kosteuttaa pintakuivaa ihoa ja blurraa sopivasti ihohuokosia.

 

 

Primerin päälle levitän Beautyblenderillä* It Cosmeticsin kulttimaineen saanutta CC+ -voidetta. Haluan yleensä enemmän peittävyyttä T-alueelle, joten siihen käytän erikseen MACin peittävää Studio Fix* -meikkivoidetta. Jos iho olisi kovin epätasaisen värinen, tällä voisi tehdä koko pohjan, samoin jos haluaa meikistä todella peittävän. NW25 on oma sävyni ja se sulautuu toisen merkkisen meikkivoiteenkin päälle saumattomasti. Jos ihossa on jotain peitettävää, peitän ne aina NARSin concealerilla, sävy custard. Korostukseen silmänalusille, poskipäihin, leuankärkeen, nenänvarteen ja kulmaluulle käytän joko Tarten Shape Tapea tai MACin Prep+Prime korostus”sutia”* joka on yksi lempituotteistani kautta aikojen. Ostin sen kiireessä lentokentältä ja koko silloisen matkan ajan kiittelin mielessäni myyjää joka sitä suositteli. Jos haluan vielä ekstraa highlighterin avulla, sudin joko siveltimellä Beccan puuterimaista highlighteria (todella kimalteleva) tai töpöttelen kevyesti Charlotte Tilburyn Hollywood Flawless Filteriä poskipäille ja nenän varteen.

Poskipunien ykkönen on Bobbi Brown jota käytän aina iltameikissä. Kevyeen arkimeikkiin sen sijaan Chanelin Les Beiges -sarjan voidemainen poskipunastick on lyömätön.

 

 

Siveltimistä käytän vain MACin* tai Real Techniquesin* siveltimiä. Ensimmäisenä mainitut ovat huomattavasti tyyriimpiä, mutta ero työnjäljessä on niin iso ja siveltimen käyttöikä loputon, joten vähitellen taidan siirtyä kokonaan niihin. Sivellin kerrallaan. Meikin viimeistelen aina suihkimalla Urban Decayn All Nighter*-meikinkiinnityssuihketta, jolla meikki todella pysyy, pysyy ja pysyy.

Voilà!


 

Viime viikko oli vähän turhankin kiireinen. Tässä viikossa on ikävä kyllä vähän samoja piirteitä ja vaikka kuinka koetankin välttää sit ku -ajattelua, nyt ihan oikeasti huokaisin helpotuksesta kun katsoin kalenteria ja totesin, että tämä viikko enää ja sit helpottaa. Hah, yleensähän juuri silloin eteen tulevat odottamattomat käänteet ja ekstrahommat, mutta ei nyt maalata piruja seinille.

Ihmiset kokevat kiireen eri tavoin ja sietävät stressiä eri tavoin, siksi emme voi yleispätevästi sormella osoittaa että toi ei kiireestä tiedä yhtään mitään, valittaa vaan. Itse luulin vuosia olevani kovin kiireinen ja stressaantunut. Kunnes sain lapsen ja tajusin, miten auttamattoman väärässä olin. Ei minulla ollut lapsettomana aavistustakaan, mitä on oikea kiire ja stressi. Mutta tämäkin on minun kokemukseni. Toiset perheelliset voivat olla aivan eri mieltä, joku lapseton taas vielä kiireisempi. Lempeä maanantaimuistutus, älä kyseenalaista – mieluummin kuuntele ja yritä aina ymmärtää.

 

Kun sitten koet itsesi kiireiseksi, kuten minä tälläkin hetkellä, olen ainakin tämän oman vuosien kokemuksen myötä huomannut muutaman helpottavan keinon. Siksi halusin tänä maanantaina kirjoittaa juuri niistä. Ehkä luet tämän juuri oikeaan aikaan ja tajuat hiljentää, mutta järkevästi. Aina ei kalenteria voi tyhjentää, ei vaikka kuinka mieli tekisi. Arkea voi kuitenkin helpottaa, muutenkin kuin laittamalla kahvinkeittimen ja puurohiutaleet illalla valmiiksi.

 

 

Yöunet ovat ensimmäinen asia joista tekee mieli tinkiä. Se on kuitenkin myös sarjaa ensimmäisiä virheitä, jotka kannattaa välttää. Viime viikolla huomasin univajeen vaikuttavan todella hitauttavasti arkeen. Perusasioissa meni kauemmin aikaa kuin tavallisesti ja tämähän luonnollisesti lisää taas kiirettä, tai sen tuntua. Väsyneenä on vaikeaa olla tehokas, tai edes ajatella tehokkaasti tai loogisesti. Anna itsellesi ja kehollesi kunnon yöuni, tingi sitten melkein mistä tahansa muusta. Väsyneenä kiirettä ja stressiä on vaikeampaa sietää.

 

Pidä huolta kauneudesta. Voi kuulostaa ensin ihan turhalta, mutta varaa ihan oikeasti hetkiä peruskauneudenhoitoon kiireisten päivien keskellä. Sitä paitsi, siisti ja huoliteltu ulkonäkö saa peiliin katsoessa sopivasti huijaamaan, että kaikki sujuu kuin tanssi. Vertaa vain siihen epäsiistiin ilmeeseen. Siisti kulmat, poista karvat, lakkaa kynnet – tai poista ainakin vanhat epäsiistit lakat. Föönaa hiukset tai kiharra ne illalla. Keksi turvakampaus, joka pelastaa aamun hiustenlaitolta (lue edellinen lause, se on oma salaisuuteni). Itseruskettavat tipat yövoiteen seassa pelastavat aamun epätoivoisilta meikkivoidekokeiluilta, eli säästävät aikaa. Älä kokeile uusia vaatteita, vaan kiireessä turvaudu juuri niihin luottovaatteisiin. Huolehdi, että ne ovat puhtaina ja valmiina aamua varten.

Siis eikö kuulostakin vähän tyhmältä? Että pese nyt vaatteita ja sheivaa sääriä. Mutta juuri kiireessä ne itsestäänselvät perusjutut vain unohtuvat ja kun unohtuvat, on arki taas vähän hankalampaa.

Eikä kukaan halua arjestaan hankalaa.

 

Liiku niin siedät stressiä paremmin. Yöunien jälkeen sitä tinkii liikunnasta, joka toisaalta on varsinkin stressaantuneena ihan fiksuakin. Jos vapaa-aikaa kuitenkin yhtään liikenee, en usko että kukaan on katunut sen käyttämistä liikkumiseen. Salin skippaamiselle voin vielä näyttää peukkua, mutta älä unohda luonnossa liikkumista tai ihan vain kävelyä raittiissa ulkoilmassa. Parin viikon ajan keho on suorastaan huutanut pääsyä metsään. Jo pienikin kävely luonnon äärellä, meren rannalla tai pikkuisen metsän keskellä, on rauhoittanut levotonta mieltä. Se maadoittaa, ja metsän ja meren tuoksulla on todella jokin oma taikansa. Parasympaattinen hermosto (eli se rauhoittava) ei tunnu aktivoituvan kiireessä millään, mutta luonnossa sille tapahtuu ihmeitä. Viime viikolla lähdin tosiaan sieneen suoraan yliopistolta ja palasin kotiin juuri, ennen kuin ystävät tulivat illalliselle. Ilman tuota parituntista metsässä olisin aivan varmasti ollut hermoraunio ja huonoa seuraa illallispöydässä.

Joskus ajallekin on tehtävä aikaa.

Jo pelkästään rauhallisia luontokuvia katselemalla mieli virittyy vähän erilaiselle taajuudelle kuin siihen kiireen hälinään. Samoin toimii myös rauhallinen musiikki. Rentouttava Morning Coffee -playlist Spotifyssa on kiireisten työpäivieni suosikki jos vaihtoehtona ei ole täydellistä hiljaisuutta.

 

 

Vanha kolmas käskykin sen tiesi. Pyhitä lepopäivä. Raamattu taisi neuvoa pyhittämään sen itse Jumalalle, mutta luulen että hengellisyyttä huomattavasti tärkeämpää on pyhittää se itselle ja omalle hyvinvoinnille.

Varaa ihan totta kalenteriisi lepopäiviä, ja vaikka tekisitkin kotitöitä ja harrastaisit, yritä olla tekemättä sitä kovin tiukalla aikataululla. Suorittaminen pilaa hyvän sunnuntain, mutta sitä se tekee myös lomalle.

 

Eilinen sunnuntai teki keholle ja mielelle niin hyvää, että olin koko illan yhtä hymyä. Vaikka tein paljon, tein silti itselleni mieleisiä asioita. Treenasin, joogasin, uin. Kaikkea rauhallisella temmolla. Kotitöitä juuri sopivasti, niin että tunsin itseni tehokkaaksi, mutta en ylisuorittanut. Raitista ulkoilmaa, ruokaa perheen kanssa harrastusten jälkeen. Ilman pakkoa tehdä yhtään mitään tietyssä ajassa. Tällä rauhalla ja hyvällä ololla jaksan taas tämän viikon kiireet ja uskallan sanoa ei niille menoille, jotka kyllä houkuttelisivat, mutta joiden tiedän sekoittavan taas pakan.

Kun aikaa on rajoitetusti ja tuntuu, että nyt ei kyllä kiinnosta pätkääkään lakata kynsiä, pestä vaatteita saati lähteä metsään, kannattaa vilkaista puhelimen ruutuaikaa.

Thank me later.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

 

Käyn huollattamassa geelikynnet noin neljän viikon välein. Ennen puhuttiin pitkäaikaisesta ja luottamuksellisesta kampaajasuhteesta, nykyään kampaamoiden ollessa valtavia, jopa kymmenen kollegan kanssa jaettavia avotiloja, ei mahdollisuutta niin henkilökohtaiselle keskustelulle enää välttämättä ole. Mutta voi onni, että minulla on kaupungin lahjakkain kynsien tekijä Henna, jonka kauniissa ja harmonisessa liiketilassa olemme juttujemme kanssa aivan kahdestaan parin tunnin verran joka kuukausi.

 

Henna laittoi minulle viime kerralla pitkästä punaiset kynnet. Niin klassiset, niin yhteensopivat, niin punaiset.

 

 

Punaisissa kynsissä on jotain samaa kuin täydellisesti istuvassa mustassa mekossa. Toimii aina. Minua ne muistuttavat lapsuuden kynsilakkahetkistä niin rakkaan äitipuoleni kanssa, mutta yhtä lailla vievät ajatukset iloisiin sinkkuaikoihin, jolloin mukana kulki kaikkialle aina se sama punainen lakka. Se oli juuri tätä klassikkosävyä, joskin lakkausjälki oli krhm, hieman erilaista. Yleensä sitä sudittiin viime hetkellä kynsiin, kun laukku oli jo pakattu ja kenkiä jalkaan vetäessä huomasi sormien epäsiistit, lakkaamattomat nysät.

Miksi ne piti edes lakata?

 

Punaisella värillä on monta symbolista merkitystä. Se symboloi rakkautta, intohimoa, voimaa, energiaa ja vahvuutta. Monissa kulttuureissa punainen on hyvän onnen väri. Venäläiset uskovat punaisen lompakon tuovan vaurautta. Olen omistanut punaisen lompakon siitä lähtien kun kuulin tämän. 

 

Punaisten kynsien taika on kuitenkin todellinen. Punaiset kynnet mielletään edelleen hyvin naisellisiksi, eikä varmasti vähiten juuri siksi, että takavuosien glamouria henkivät filmitähdet toivat ylelliset punaiset kynnet koko maailman tietoisuuteen. Klassikot tekevät yleisilmeestä heti asteen naisellisemman vaikka naisellisuudella ja naiseudella ylipäätään ei olekaan enää mitään tekemistä ulkoisten seikkojen, saati nyt sitten kynsilakan värin kanssa. Hah hah. Mutta minulle klassikkopunainen symbolisoi edelleen naisellista, vahvaa ja itsenäistä naista. Sellaista, joka itsekin haluan olla. Tietysti se mikä kellekin on naisellisuutta, vahvuutta tai itsenäisyyttä, on yksilön itsensä määriteltävissä.

 

Huonona päivänä, juuri sellaisena kun ei jaksa yhtään uskoa itseensä ja onnistumisiinsa, voi vilkaista kynsiin. Kuulostaako vähän naurettavalta? Ehkä, mutta pienten asioiden merkitystä juuri sellaisena huonoina päivinä, kun ei jaksa yhtään uskoa itseensä ja onnistumisiinsa, ei kannata vähätellä.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ