Muistatteko rakennekynsien kulta-ajan? Ne paksut, reunoista viikossa irtoilevat geelikynnet joissa oli aina, siis aina, ranskalainen manikyyri? 2000-luvun alussa ne alkoivat tehdä tuloaan Suomeen ja muistan vieläkin, kuinka monet kesätyörahat upposivat geelillä tehtyyn ranskalaiseen manikyyriin. Toivon, ettei lapseni koskaan käytä kesätyörahojaan ranskalaiseen manikyyriin, mutta omatpa olivat rahani. Stroooong independent woman saa tuhlata kynsiin tai ihan mihin tahansa jos haluaa, mutta.. Lasken kynnet nykyään sellaiseksi arjen luksukseksi, joita pidän jos voin, mutta jota ilman pärjään, jos pitää. Nyt kuitenkin olen niin onnekas että budjettini kestää kuukausittaisen kynsihuollon ja lasken oman parituntisen juttutuokion lähes mielenterveyteni edistämiseksi. Pysähtyminen pariksi tunniksi paikalleen puhumaan ilman mitään häiriötekijöitä (eli sitä puhelinta) tekisi hyvää ihan jokaiselle.

 

Ranskalainen manikyyri 2020-luvun tyyliin.

 

En kuitenkaan luultavasti tekisi niin, jos ajat eivät olisi tuosta rakennekynsien kulta-ajasta muuttuneet. Kulta-aika lienee silti väärä ilmaisu, sillä rakennekynnet ovat tehneet paluuta jo pitkään ja niitä tehdään varmasti enemmän kuin koskaan. Moni kaunis lakkaus on nimittäin geeli ja hyvä niin. Palvelualoille tarvitaan lisää työpaikkoja ja ihmiset tarvitsevat kauniita, hyväkuntoisia käsiä. Tarkoitan, että tiedät varmasti mistä puhun, kun puhun siitä tunteesta, kun pitäisi tehdä ihan mitä tahansa rutikuivilla käsillä ja kynsi lohkeaa niin, että repii mukanaan kynsinauhaa.. Niin, (hyvin tehdyillä) rakennekynsillä ei tätä ongelmaa ole.

Ranskalainen manikyyri on tehnyt comebackin, onneksi kuitenkin hillitympänä kuin aiemmin. Väreillä tai ilman, kärjestä väritetyt kynnet ovat nyt trendikkyyden lisäksi käytännölliset. Kasvu ei näy niin nopeasti ja kynsipeti näyttää pidemmältä ja sormet kapeammilta. Trendiä on nähty superjulkkiksilla jo pitkään ja nyt se on tullut myös Suomeen. Kevätaurinko saa jättämään hanskat yhä useammin kotiin, joten ehkä nyt on aika manikyyrille?

Jos et raaski käydä säännöllisesti kynsihuollossa, myös satunnainen geelilakkaus tai itse kynsilakalla tehty ranskalainen manikyyri on oikein hyvä valinta sekin. Vain taivas on rajana väriyhdistelmissä.

INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Käyn huollattamassa geelikynnet noin neljän viikon välein. Ennen puhuttiin pitkäaikaisesta ja luottamuksellisesta kampaajasuhteesta, nykyään kampaamoiden ollessa valtavia, jopa kymmenen kollegan kanssa jaettavia avotiloja, ei mahdollisuutta niin henkilökohtaiselle keskustelulle enää välttämättä ole. Mutta voi onni, että minulla on kaupungin lahjakkain kynsien tekijä Henna, jonka kauniissa ja harmonisessa liiketilassa olemme juttujemme kanssa aivan kahdestaan parin tunnin verran joka kuukausi.

 

Henna laittoi minulle viime kerralla pitkästä punaiset kynnet. Niin klassiset, niin yhteensopivat, niin punaiset.

 

 

Punaisissa kynsissä on jotain samaa kuin täydellisesti istuvassa mustassa mekossa. Toimii aina. Minua ne muistuttavat lapsuuden kynsilakkahetkistä niin rakkaan äitipuoleni kanssa, mutta yhtä lailla vievät ajatukset iloisiin sinkkuaikoihin, jolloin mukana kulki kaikkialle aina se sama punainen lakka. Se oli juuri tätä klassikkosävyä, joskin lakkausjälki oli krhm, hieman erilaista. Yleensä sitä sudittiin viime hetkellä kynsiin, kun laukku oli jo pakattu ja kenkiä jalkaan vetäessä huomasi sormien epäsiistit, lakkaamattomat nysät.

Miksi ne piti edes lakata?

 

Punaisella värillä on monta symbolista merkitystä. Se symboloi rakkautta, intohimoa, voimaa, energiaa ja vahvuutta. Monissa kulttuureissa punainen on hyvän onnen väri. Venäläiset uskovat punaisen lompakon tuovan vaurautta. Olen omistanut punaisen lompakon siitä lähtien kun kuulin tämän. 

 

Punaisten kynsien taika on kuitenkin todellinen. Punaiset kynnet mielletään edelleen hyvin naisellisiksi, eikä varmasti vähiten juuri siksi, että takavuosien glamouria henkivät filmitähdet toivat ylelliset punaiset kynnet koko maailman tietoisuuteen. Klassikot tekevät yleisilmeestä heti asteen naisellisemman vaikka naisellisuudella ja naiseudella ylipäätään ei olekaan enää mitään tekemistä ulkoisten seikkojen, saati nyt sitten kynsilakan värin kanssa. Hah hah. Mutta minulle klassikkopunainen symbolisoi edelleen naisellista, vahvaa ja itsenäistä naista. Sellaista, joka itsekin haluan olla. Tietysti se mikä kellekin on naisellisuutta, vahvuutta tai itsenäisyyttä, on yksilön itsensä määriteltävissä.

 

Huonona päivänä, juuri sellaisena kun ei jaksa yhtään uskoa itseensä ja onnistumisiinsa, voi vilkaista kynsiin. Kuulostaako vähän naurettavalta? Ehkä, mutta pienten asioiden merkitystä juuri sellaisena huonoina päivinä, kun ei jaksa yhtään uskoa itseensä ja onnistumisiinsa, ei kannata vähätellä.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

 

Lakkasin kynsiä jo ennen kouluikää. Kynsihistoriani onkin sisältänyt kaikkea laidasta laitaan. On nähty superpitkien ja koristeellisten stilettokynsien aikakausi, ranskalainen manikyyri kaikissa muodoissaan, valtava kynsilakkakokoelma, kynnenkovettajat, epätoivoiset kasvatusyritykset, geelikynnet varmaan jokaikiselta brändiltä sekä useampi vuosi jopa ilman kynsilakkaa, kun en koulun ja työn puolesta voinut lakata enkä kasvattaa kynsiäni lainkaan. Viimeisen 3 vuoden ajan minulla on ollut akryylikynnet. Kaikista näistä suosikkejani ovat olleet tuo täydellinen ”kynnettömyys” eli oma luonnollinen kynsi lyhyenä ilman lakkoja, kiitos sen täydellisen huoltovapauden, sekä nämä nykyiset akryylikynnet jotka helpottavat nekin elämää ja tekevät käsistä siistit ja naiselliset joka päivä.

 

Olen vaihdellut akryylikynsien muotoa aina silloin tällöin ja pitkään ne olivatkin lyhyet ja huomaamattomat, vahvistivat vain omaa paperinohutta kynttäni ja näyttivät aina siisteiltä. Koska suurimman osan aikuisiästäni minulla on ollut pitkät kynnet, ne näyttävät ja tuntuvat omimmalta vaihtoehdolta. Huomaan, että olen myös tottunut tekemään paljon arkiaskareita pitkillä kynsillä. Avaan purkkeja ja laitan piilareita ihan omalla tyylilläni, kiitos pitkien kynsien, vaikka kynnet olisivatkin lyhyet. Akryylikynnet olen valinnut siksi, että ne pysyvät paljon paremmin kuin yhdetkään geelikynnet eikä 3 vuoden aikana yksikään kynsi ole irronnut. Ei yksikään. Vastaavasti en ole koskaan käyttänyt geelikynsiä kolmea viikkoa pidempään ilman, että niistä olisi irronnut yksi tai useampi.

 

Akryylikynnet ovat ihanan kovat verrattuna pehmeisiin geelikynsiin, ja väri ja muoto pysyvät niissä erinomaisesti. Huoltoväli minulla on 3-5 viikkoon, mielelläni pidän sen lyhyenä sillä kasvuraja alkaa häiritä aina, kun kolme viikkoa huollosta tulee täyteen. Ja onhan tietty kiva vaihdella kynsien värejä. Joulun jälkeen aloin kasvattaa taas kynsiä ja reissussa minulla oli oranssinpunaiset, kivasti jo vähän venähtäneet kynnet. Nyt vaihdoin ne tähän simppelin nättiin nudesävyyn ja laitettiin vaihtelun vuoksi päälle vielä mattalakka. Pitkät kynnet tuntuvat niin omalta ja väri sopii kaiken kanssa. Ainoa miinus pituudessa on se, että neulesormikkaita pukiessa teräväkärkiset kynnet tulevat niistä läpi. Siksi pidän ainakin toistaiseksi hieman neliskanttisen muodon kynsissä. Kesällä vakkarivärini on jo kahden vuoden ajan ollut neonpinkki terävällä stilettokärjellä. Mitä söpöin pari rusketukselle. Käyn itse laittamassa kynteni Salon Milagrossa, joka on ollut luottopaikkani jo vuosien ajan. Saat taatusti kauniit ja kestävät kynnet, sekä ihanan hemmotteluhetken keskelle arkea ♥ Millaiset kynnet sulla on?

 

PLUSSAT

+ aina huolitellut kynnet

+ ei tarvitse lakata, viilata eikä hoitaa itse

+ pysyvyys parempi kuin geelikynsissä

+ muoto säilyy seuraavaan huoltoon asti

MIINUKSET

– kustannukset jatkuvista huolloista

– kynsien väriä ei voi muuttaa kuin kerran kuussa huollossa

Aiempia kynsijuttuja mm. täällä ja täällä

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian