Terveisiä Kasnäsista! Instagram storyn puolella olenkin kertonut jo meidän muuttuneista lomasuunnitelmista. Alunperin meidän Hankoon lähtö viivästyi tosiaan yli vuorokaudella moottorivian takia ja saatiin pelätä, päästäänkö koko reissuun ollenkaan. Hangossa vikaa korjattiin maanantaista torstai-iltaan, kunnes kaikki oli valmista ja lähdettiin vielä koeajolle mekaanikkojen kanssa. Kaikki meni ihan hyvin, kunnes.. ”Aja takas laituriin..” Voitteko kuvitella, moottoriin ilmestyi UUSI VIKA?! Kaikki ovat olleet niitä kuuluisia pikku vikoja, mutta hankalia korjata. Tämän kokoluokan veneessä on kaksi ihan valtavan kokoista moottoria, jos joku ei tiedä niin niille on siis kokonaan oma ”huone” johon mahtuu seisomaan useampi ihminen. Korjaustyöt ovatkin siis uskomattoman työläitä. Vaikka sitä sanotaan, että veneet ovat aina rikki, ystäväni totesi hyvin ettei näiden hintaluokkien laitteissa pitäisi olla kyllä vikoja. No, on nyt kuitenkin.

 

 

Juuri nyt meidän pitäisi olla matkalla Tukholmaan. Sen sijaan ajoimme eilen vikakoodien ja hälytysten piipatessa Hangon lähelle Kasnäsiin, mekaanikkojen luvatessa että lyhyitä matkoja voi vielä ajaa. Päästiin edes vähän liikkeelle, vaikka Hanko ihana onkin. Viallisen osan saaminen menee alkuviikkoon, siihen vielä korjausaika päälle. Mekaanikot pahoittelivat kovasti ja sanoivat olevansa pahoillaan meidän puolesta. Menee kesäloma pilalle. Mua tää enää naurattaa. Tullaan alkuviikosta pariksi päiväksi käymään kotona ja töissä, se on oikeastaan ainoa takaisku – tuntuu tyhmältä palata ikään kuin tyhjin käsin hetkeksi kotiin. Oon pakannut kuukauden tavarat ja vaatteet tänne veneeseen, nyt vain pieni kassi olalle ja hetkeksi kotiin. Outoa. Toisaalta, pääsen hakemaan läppärin laturin, postit ja kastelemaan kukat. Moikkaamaan mummoa ja äitiä. Ehkä sitten viikon päästä ollaan matkalla Ahvenanmaalle ja Ruotsiin. Ehkä.

 

 

Veneily jos joku opettaa sietämään epävarmuutta. Koskaan ei tiedä mikä on keli ja mikä menee rikki. Viime kesänä olisin kiukutellut ja ahdistunut peruuntuneista suunnitelmista, nyt mennään sinne minne päästään. Kiitän jotain tuolla ylhäällä siitä, että me päästiin edes Hankoon asti. Täälläkin on päässyt vallan hyvin loma- ja saaristomoodiin. Meillä on veneessä tuo Williams (kumivene), joka on ollutkin ahkerassa käytössä nyt kun isolla ei hirveästi liikuta. Eilen ajeltiin sillä Högsåraan lounaalle ja jo kulttimaineeseen nousseille kakkukahveille. Nämä postauksen kuvatkin ovat tuosta idyllisestä maalaissaaresta. En voi kieltää, ettenkö olisi muutamaa vittusaatanaa päästänyt suustani kun kumiveneenkin moottori ylikuumeni matkalla tuonne saareen. Veinkin tänne päästyäni löytämäni neliapilan konehuoneeseen ja taidan polttaa siellä vielä vähän salviaa?

 

 

Miten teidän kesäloma on mennyt? Onko muillakin muuttuneita suunnitelmia vai onko kesäloma ylittänyt kaikki odotukset? Me järjestetään tänään saariolympialaiset ja nautitaan auringosta. Pellavamekossa tarkenee mainiosti ja ensi viikolle lupaa jo todella lämmintä. Ehkä siellä Tukholmassa olis vaan satanut, Ahvenanmaalla tuullut ja matkalla ilmennyt lisää vikoja? Kokeilen nyt silti sitä salviaa, ne mustat pilvet tän purkin yltä on nyt korkea aika karkoittaa. Aurinkoista heinäkuun viikonloppua sulle ja mitä ihaninta kesän jatkoa, pysykäähän positiivisina!

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Paskin talvi ikinä. Ajattelen maaliskuun aina talvikuukaudeksi ja miellän talven loppuvan tänään. En olisi uskonut edes loppukesästä kipeänä ja yliväsyneenä, miten raskas ajanjakso edessä tulisi olemaan. Olen kuitenkin ihan täysin vaikeuksien kautta voittoon -tyyppi, joka kaikkien vastoinkäymisten jälkeen nyt jollain pelottavalla tavalla vain tyytyväinen, että kaikki tapahtui. Kasvoin ja muutuin yhden talven aikana niin paljon, että hämmästelen sitä itse vieläkin. Ulkopuolisten silmin sitä ei varmaan edes näe, mutta tätä tämänhetkistä sisäistä rauhaa ei kukaan voi viedä multa pois. Ehkä se näkyy ulospäin, ehkä ei. Pääasia mitä tuntee itse. Huomenna alkaa uusi viikko, uusi kuukausi, uusi aika. Ihana kevät. Tämä maaliskuu on ollut erikoisin kuukausi aikoihin, on tapahtunut paljon asioita ja muutoksia, joissa ei itsekään tunnu pysyvän aina perässä. Olo on vähän kuin vuoden pisimmän juoksulenkin jälkeen. Väsynyt, hämmästynyt että pääsi maaliin asti. Ja täynnä hyvää oloa, mutta samalla mielessä kolkuttelee ajatus, että ei nyt ihan heti uudestaan. Ja ei muuta kuin ylpeänä leuka pystyssä eteenpäin kohti uusia juttuja.

Olen keskittynyt niin paljon kaikkeen muuhun elämässäni – siis näihin asioihin joita en jaa sosiaalisessa mediassani ollenkaan – että blogijutut ovat jääneet aivan taka-alalle. Välillä tekisi mieli kirjoittaa aivan kaikesta, mitä elämässä on meneillään, mutta on niin paljon asioita jotka pysyvät täältä pois nyt ja aina. On hyvä ymmärtää aina myös lukijan näkökulmasta, että elämässä on hyvin paljon muuta kuin se, mitä täällä näkyy. Välillä on niin paljon huolta, surua ja pettymyksiä, ettei vain jaksa. Välillä on niin onnellinen että voisi huutaa koko maailmalle kuinka rakastaa elämää. Ja sitten joku idiootti kommentoi jotain ala-arvoista p*skaa eikä tee mieli sanoa mitään. Kuluneen talven aikana mua ihmisenä, mun ihmissuhteita ja oikeastaan yhtä sun toista pikkujuttua on arvosteltu niin paljon, etten voi kuin ihmetellä miten paljon pahaa voi ihmisen mieleen mahtua ja miksi se pitää purkaa muihin? Jättäkää talvi ja synkkyys taaksenne, samoin negatiivisuus ja ilkeily. Se ei johda mihinkään muuhun kuin oman pahan olon lisääntymiseen.

Kevät tuo mukanaan paljon uutta. Yksi ilta nukkumaan mennessä sanoin ääneen, että nyt mun elämä on menossa oikeaan suuntaan. Se on. Lupaan jo nyt, etten huomenna kuitenkaan huijaa ketään raskauskuvilla tai muilla shokkiuutisilla. Sellaisia on turha odottaa. On vaan edelleen ihan hassu olo, että mä olen nyt tässä. Tiedättekö kun joskus syksyllä uudella veneellä käydessä mietin, että näinköhän näen sitä koskaan edes vedessä.. Silloin olin niin loppu sekä henkisesti että fyysisesti, ettei siinä ollut enää mitään järkeä. Nyt se tuntuu jo hullulta. Nukuin muuten viimeyönä 10 tunnin yöunet enkä ole tänään ollenkaan morkkistellut pitkäksi venynyttä aamua, kuten ennen oli tapana tehdä. Unesta ei saa tinkiä, tästä kirjoitan lisää ensi viikolla ja lupaan muutenkin panostaa nyt paljon tähän blogiin, sillä tämä on mulle paitsi työ, myös ihan todella mieleistä tekemistä. Tänään on ollut jotenkin ihanan rento ja helppo päivä harmaudesta ja sateesta huolimatta. Kiitos kesäajan, tässä me valvotaan Micaelin kanssa edelleen. Miten siitä tulikin noin iso? Tänään se teki takaperinvoltteja ja kuperkeikkoja veteen Altaalla, ui 25 metriä ihan itse, ja kohta se taitaa jo lukea.

Sellaiset sunnuntain höpöttelykirjoitukset sitten, tuli sitten jaariteltua 500 sanan verran ihan mitä sattuu, haha. Mutta se talvi oli siinä, muistan sen ikuisesti ja toivottavasti myös elämän tästä eteenpäin, mutta aivan eri tavalla ♥ Palataan huomenna blogijutuilla, nauttikaa täysillä alkavasta keväästä. Me ollan niin ansaittu se maailman pisimmän talven jälkeen!

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

En oo pitkään aikaan kirjoittanut blogiin varsinaisia kuulumisia, joten nyt tuli sellainen olo ennen ensi viikon postauksia, joita luonnostelin tuossa aamukahvin ja lehden jälkeen. Palasimme Leviltä kotiin eilen aikaisella aamulennolla ja koko eilinen päivä menikin laukkujen purkamisessa ja voimien keräämisessä. Mitä nyt sain iltapäivällä pienen sisustusinspiraation ja yks kaks raahasin koko perheen mukaan Ikeaan. Niin mua. Kroppa oli kuitenkin tosi tukkoinen ja voimaton liian lyhyiden yöunien sekä lentämisen jälkeen vaikka kyseessä olikin tuo lyhyt pätkä. Oli kuitenkin kiva tulla kotiin, hiihtolomaviikko oli aika täynnä vilskettä ja hälinää, jota toki pääsi pakoon hiihtoladuille, mutta jos ei malta hidastella kuten en yleensä maltakaan, menee hiihto treenistä joka sekin on koettelemus ja stressireaktiota kropalle. Lapset nauttivat kuitenkin koko sydämestään, ja se tuo tietysti myös itselleni paljon hyvää mieltä. Hiihtoloma oli varmasti juuri sitä, mitä lapsi voi toivoa. Paljon ulkoilua, laskettelua, kavereita ja sitä riehumista. Niistähän itsekin nautin pienenä. Me ollaan joskus otettu Micaelin kanssa ihan hirveästi yhteen uhmaiässä, mutta nyt on onneksi vaihe, että ollaan aivan loistava tiimi ja meillä on tosi hauskaa yhdessä.

Heräsin tänään aamulla aikaisin, nappasin päivän lehden käsiini ja olin jo laittamassa kahvia tippumaan, kunnes ymmärsin raskaan olon kehossa – se tarvitsi vielä vähän unta. Kömmin takaisin sänkyyn koirat kainalossa ja nukuin puoli kymmeneen. Herätessä oli aivan erilainen olo ja nyt olen taas energisenä lähdössä salille. Unen merkitys hyvinvoinnille, mielelle ja koko päivän kululle on valtava. Tästä onkin tulossa myöhemmin vielä oma postauksensa. Oon tykännyt tänä vuonna tästä talvesta, mutta synkkien aikojen jälkeen mieli alkaa olla nyt valmis kevääseen. Valoisiin aamuihin ja piteneviin iltoihin. Tuntuu kuin alkaisi herätä pikkuhiljaa jostain horroksen tapaisesta tilasta..

Ensi viikolla kirjoittelen teille muun muassa hiihtoharrastuksen aloittamisesta (ehkä sinäkin olet haaveillut siitä kouluaikojen jälkeen?), matkustamiseen kyllästymisestä, ikäkriisistä kolmekymppisten kolkuttaessa ovella kolmen viikon päästä sekä elämäntapamuutoksesta. Siitä, miten se oikeasti on mahdollista ja miten ei. Ajattelin myös tehdä postauksen 5 minuutin pienestä aamuisesta joogarutiinistani, joka rauhoittaa kehon mahdollisesti levottoman yön jälkeen ja valmistelee sen uuteen päivään. Kotiinpaluu inspiroi taas hyvinvointijuttuihin. Ihanaa olla takaisin arjessa ja omien rutiinien parissa ♥

Energiaa sunnuntaihin, ja muistakaa hei liikkua tänään!

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria