21 kesäkuun 2020

Posted at 20:38h in Ajatukset, Ajatuksia, Hyvinvointi, Kuulumisia, Matkailu, Oma elämä, Perhe by
9 Likes

 

Tiesittekö miksi juhannusta muuten oikeasti vietetään? Puhuttiin tästä nyt viikonloppuna ja suurin osa ei lainkaan tiennyt. Eikä sitä, että juhannuspäivä oli ennen aina 24.6. eikä suinkaan lauantaina – keskikesän juhlaa vietettiin siis aina puoli vuotta ennen joulua 1950-luvulle asti kunnes se siirrettiin 20. – 26. kesäkuuta osuvalle lauantaille. Juhannus on kuitenkin edelleen keskikesän ja valon juhla, jolloin päivä on pisimmillään. Tästä se sitten lyhenee ja mennään taas aivan liian kovaa vauhtia syksyä kohti. Heinäkuun puolivälissä, siinä ensimmäisten kanttarellien aikaan, huomaa taas ihan yks kaks iltojen olevan jo ihan säkkipimeitä.

 

 

Olen ollut viimeksi Suomessa juhannuksena seitsemän vuotta sitten. Hangossa juhlimassa aamuun asti tyttökavereiden kanssa. Juhannukset ovat tuosta muuttaneet ulkomaille ja vietetty perinteisesti perheen ja ystävien kesken. Tänä vuonna, varsin poikkeuksellisena kesänä, juhannus on mennyt seitsemän vuoden tauon jälkeen täällä Hangossa ja parin päivän veneretkellä idyllisessä Högsårassa ja suojaisassa Kasnäsissa. Ystäväpariskunnan äkisti peruuntuneet juhannussuunnitelmat  vaihtuivat pariksi päiväksi saaristoon meidän kanssa, ja täytyy sanoa, että olipa kiva ja aurinkoinen juhannus.

 

Muistan itse lapsuudesta, kuinka oli just sitä ihan parasta viettää juhannusta tuttujen lapsiperheiden kanssa. Aikuiset puuhasivat omiaan ja me saatiin uida, leikkiä, sukeltaa simpukoita, juosta metsässä ja valvoa myöhään valoisassa yössä. Aina myös sattui ja tapahtui jotain pientä – niin tänä vuonnakin kun aalto yllätti kumiveneen ja muutamat paukkuliivit räjähtivät sekä pari puhelinta kastui siinä samassa..

 

 

Aivan sinne päin tehtyjä kukkaseppeleitä, neliapiloita, kakkuja, loputonta auringonpaistetta, puujaloilla kävelyä, grilliruokaa, lämpimän suolaveden tuoksuisia iltoja, sopivasti rosèèta, lasten hassuttelua riemua ja aikuisten vitsejä.. Saariston rauhaa, rumia rusketusrajoja, kärrynpyöriä, tuulen ujellusta ja rantasaunan löylyjä. Ei ollenkaan hullumpi Suomen juhannus.

 

 

Ollaan vielä huomiseen asti Hangossa, jonka jälkeen aloitetaan pakkausurakka kotona. Puolitoista viikkoa Helsingissä ja muuttokuorma varastoon. Kädet ristiin ja toivotaan remontin nopeaa valmistumista, hyviä kelejä ja pitkää pinnaa. Elättelen toiveita, että elokuun puolivälissä saisi jo tavarat uuteen kotiin. Hangossa on onneksi hyvä olla ja Helsinki tällä hetkellä täynnä halpoja hotelleja, töissäkin kun täytyy välillä käydä. Veikkaan kotimaanmatkailulle ennätyssuurta suosiota tänä kesänä. Nyt tää punoittava pisamanaama lähtee ruoanlaittoon, se aina niin tarkka arkirytmini tuntuu olevan muisto vain. Mutta saa kai sitä kesällä ollakin. Vähän sinne päin.

Toivottavasti teillä kaikilla on ollut ihana ja aurinkoinen juhannus. Vietti sen sitten missä tahansa ja missä säässä tahansa, juhannuksen tekevät kyllä ihmiset ympärillä. Muistakaa tarttua näihin hetkiin nyt, valoisiin iltoihin ja ihmeellisen lämpimiin päiviin. Se kesä kun on juuri tässä ja nyt ♥

 


31 tammikuun 2020

Posted at 20:29h in Ajatukset, Ajatuksia, Kuulumisia, Lifestyle, Oma elämä, Sisustus by
3 Likes

 

Olen selannut asuntoja koko alkuvuoden varmaan enemmän kuin koskaan aiemmin. Pääsen toivottavasti pian toteuttamaan unelmani omasta sijoitusasunnosta, mutta samalla ollaan etsitty meille uutta kotia. Olemme käyneet jo pidemmän aikaa asuntonäytöissä ja katselleet vaihtoehtoja, mutta nyt on iskenyt jotenkin todellinen muuttokuume. Mikään pakko, eikä kiirekään, meillä ei ole muuttaa, mutta innostus on kasvanut nyt tämän vuoden puolella niin paljon, että olisin valmis laittamaan nykyisen kodin vaikka heti vaihtoon. Ongelma on vain lähinnä se, ettei sopivia vaihtoehtoja tunnu löytyvän. Meillä on nyt niin kiva koti, ja pihan kannalta se on melko uniikki. Omaa pihaa tällä sijainnilla ei mielellään lähtisi vaihtamaan, mutta lisätila ja vanhan talon charmi kuitenkin houkuttelevat. Muuttokuume mikä muuttokuume.

 

 

Ehtoja uudelle kodille on kuitenkin paljon, joten se rajaa vaihtoehtoja melkoisesti. No, ainakin kärsivällisyyttä oppii harjoittamaan. Tuleva koti tulee varmaankin olemaan remppakohde, sillä se on niin iso hankinta, että sen on myös oltava omaan makuun täydellisesti sopiva. Sitä ei vaan haluaisi muuttaa ihankivaan, vaan mieluummin sitten täydelliseen kotiin. Kävimme katsomassa erästä ihanaa jugendtaloa ja välittäjä kehui, kuinka tässä on sitten hyvä keittiö. Olin juuri sanomassa hänelle, että keittiö menisi ainakin ensimmäisenä vaihtoon. Nyt kun on asunut vastaremontoidun, unelmien keittiön kanssa (joka on muuten hieman näistä keittiökuvista muuttunut), ei halua vaihtaa ainakaan yhtään huonompaan. Siksi luultavasti keittiöremontti olisi ainakin edessä, parasta olisi kun löytäisi sen vanhan huonokuntoisen asunnon, jonka voisi laittaa sitten kerralla uusiksi jokaista huonetta myöten. Remontoidusta kun ei viitsisi maksaa remontoidun hintaa, jos sen kuitenkin haluaa laittaa omannäköisekseen. First world problems. 

 

 

Tosiaan mikään pakko ei ole (onneksi) muuttaa, eikä mikään kiirekään. Silti löydän itseni vähän väliä Pinterestistä selaamasta sisustusideoita ja mielessäni sovellan niitä Oikotien pohjapiirustuksiin.  Ehkä se on tämä alkuvuosi ja uusi vuosikymmen, kun konkreettisesti alkaa kaivata jotain uutta? On ihana haaveilla, välillä tosin ärsyttää kun sopivia kotivaihtoehtoja ei löydy ja tuntuu, että asutaan tässä nykyisessä varmaan vielä kymmenen vuotta. Uskon kuitenkin, että vielä se unelmieni koti tulee vastaan silloin, kun aika on oikea. Kauas ei kuitenkaan olla lähdössä, sillä haluan että Micaelilla säilyvät kaverit ja päiväkoti/koulu, kun hän ensi vuonna (!) sen aloittaa. Fun fact: En ole asunut muuten missään asunnossa niin kauaa, kuin nykyisessä kodissani. Unelmointi ja haaveilu on ihanaa, ja unelmathan toteutuvat helpommin kun ne kirjoittaa tai sanoo ääneen. Yksi uusi ihana koti, kiitos! Kärsittekö te ajoittaisesta muuttokuumeesta? Mikä on pisin aika, minkä olet asunut samassa osoitteessa?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


13 heinäkuun 2019

Posted at 11:52h in Ajatuksia, Kuulumisia, Lapset, Lifestyle, Matkailu, Oma elämä, Perhe by
1 Like

 

 

Terveisiä Kasnäsista! Instagram storyn puolella olenkin kertonut jo meidän muuttuneista lomasuunnitelmista. Alunperin meidän Hankoon lähtö viivästyi tosiaan yli vuorokaudella moottorivian takia ja saatiin pelätä, päästäänkö koko reissuun ollenkaan. Hangossa vikaa korjattiin maanantaista torstai-iltaan, kunnes kaikki oli valmista ja lähdettiin vielä koeajolle mekaanikkojen kanssa. Kaikki meni ihan hyvin, kunnes.. ”Aja takas laituriin..” Voitteko kuvitella, moottoriin ilmestyi UUSI VIKA?! Kaikki ovat olleet niitä kuuluisia pikku vikoja, mutta hankalia korjata. Tämän kokoluokan veneessä on kaksi ihan valtavan kokoista moottoria, jos joku ei tiedä niin niille on siis kokonaan oma ”huone” johon mahtuu seisomaan useampi ihminen. Korjaustyöt ovatkin siis uskomattoman työläitä. Vaikka sitä sanotaan, että veneet ovat aina rikki, ystäväni totesi hyvin ettei näiden hintaluokkien laitteissa pitäisi olla kyllä vikoja. No, on nyt kuitenkin.

 

 

Juuri nyt meidän pitäisi olla matkalla Tukholmaan. Sen sijaan ajoimme eilen vikakoodien ja hälytysten piipatessa Hangon lähelle Kasnäsiin, mekaanikkojen luvatessa että lyhyitä matkoja voi vielä ajaa. Päästiin edes vähän liikkeelle, vaikka Hanko ihana onkin. Viallisen osan saaminen menee alkuviikkoon, siihen vielä korjausaika päälle. Mekaanikot pahoittelivat kovasti ja sanoivat olevansa pahoillaan meidän puolesta. Menee kesäloma pilalle. Mua tää enää naurattaa. Tullaan alkuviikosta pariksi päiväksi käymään kotona ja töissä, se on oikeastaan ainoa takaisku – tuntuu tyhmältä palata ikään kuin tyhjin käsin hetkeksi kotiin. Oon pakannut kuukauden tavarat ja vaatteet tänne veneeseen, nyt vain pieni kassi olalle ja hetkeksi kotiin. Outoa. Toisaalta, pääsen hakemaan läppärin laturin, postit ja kastelemaan kukat. Moikkaamaan mummoa ja äitiä. Ehkä sitten viikon päästä ollaan matkalla Ahvenanmaalle ja Ruotsiin. Ehkä.

 

 

Veneily jos joku opettaa sietämään epävarmuutta. Koskaan ei tiedä mikä on keli ja mikä menee rikki. Viime kesänä olisin kiukutellut ja ahdistunut peruuntuneista suunnitelmista, nyt mennään sinne minne päästään. Kiitän jotain tuolla ylhäällä siitä, että me päästiin edes Hankoon asti. Täälläkin on päässyt vallan hyvin loma- ja saaristomoodiin. Meillä on veneessä tuo Williams (kumivene), joka on ollutkin ahkerassa käytössä nyt kun isolla ei hirveästi liikuta. Eilen ajeltiin sillä Högsåraan lounaalle ja jo kulttimaineeseen nousseille kakkukahveille. Nämä postauksen kuvatkin ovat tuosta idyllisestä maalaissaaresta. En voi kieltää, ettenkö olisi muutamaa vittusaatanaa päästänyt suustani kun kumiveneenkin moottori ylikuumeni matkalla tuonne saareen. Veinkin tänne päästyäni löytämäni neliapilan konehuoneeseen ja taidan polttaa siellä vielä vähän salviaa?

 

 

Miten teidän kesäloma on mennyt? Onko muillakin muuttuneita suunnitelmia vai onko kesäloma ylittänyt kaikki odotukset? Me järjestetään tänään saariolympialaiset ja nautitaan auringosta. Pellavamekossa tarkenee mainiosti ja ensi viikolle lupaa jo todella lämmintä. Ehkä siellä Tukholmassa olis vaan satanut, Ahvenanmaalla tuullut ja matkalla ilmennyt lisää vikoja? Kokeilen nyt silti sitä salviaa, ne mustat pilvet tän purkin yltä on nyt korkea aika karkoittaa. Aurinkoista heinäkuun viikonloppua sulle ja mitä ihaninta kesän jatkoa, pysykäähän positiivisina!

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


31 maaliskuun 2019

Posted at 22:16h in Ajatukset, Ajatuksia, Hyvinvointi, Kuulumisia, Lifestyle, Lookbook, Matkailu, Muoti, Oma elämä, Oma tyyli by
2 Likes

Paskin talvi ikinä. Ajattelen maaliskuun aina talvikuukaudeksi ja miellän talven loppuvan tänään. En olisi uskonut edes loppukesästä kipeänä ja yliväsyneenä, miten raskas ajanjakso edessä tulisi olemaan. Olen kuitenkin ihan täysin vaikeuksien kautta voittoon -tyyppi, joka kaikkien vastoinkäymisten jälkeen nyt jollain pelottavalla tavalla vain tyytyväinen, että kaikki tapahtui. Kasvoin ja muutuin yhden talven aikana niin paljon, että hämmästelen sitä itse vieläkin. Ulkopuolisten silmin sitä ei varmaan edes näe, mutta tätä tämänhetkistä sisäistä rauhaa ei kukaan voi viedä multa pois. Ehkä se näkyy ulospäin, ehkä ei. Pääasia mitä tuntee itse. Huomenna alkaa uusi viikko, uusi kuukausi, uusi aika. Ihana kevät. Tämä maaliskuu on ollut erikoisin kuukausi aikoihin, on tapahtunut paljon asioita ja muutoksia, joissa ei itsekään tunnu pysyvän aina perässä. Olo on vähän kuin vuoden pisimmän juoksulenkin jälkeen. Väsynyt, hämmästynyt että pääsi maaliin asti. Ja täynnä hyvää oloa, mutta samalla mielessä kolkuttelee ajatus, että ei nyt ihan heti uudestaan. Ja ei muuta kuin ylpeänä leuka pystyssä eteenpäin kohti uusia juttuja.

Olen keskittynyt niin paljon kaikkeen muuhun elämässäni – siis näihin asioihin joita en jaa sosiaalisessa mediassani ollenkaan – että blogijutut ovat jääneet aivan taka-alalle. Välillä tekisi mieli kirjoittaa aivan kaikesta, mitä elämässä on meneillään, mutta on niin paljon asioita jotka pysyvät täältä pois nyt ja aina. On hyvä ymmärtää aina myös lukijan näkökulmasta, että elämässä on hyvin paljon muuta kuin se, mitä täällä näkyy. Välillä on niin paljon huolta, surua ja pettymyksiä, ettei vain jaksa. Välillä on niin onnellinen että voisi huutaa koko maailmalle kuinka rakastaa elämää. Ja sitten joku idiootti kommentoi jotain ala-arvoista p*skaa eikä tee mieli sanoa mitään. Kuluneen talven aikana mua ihmisenä, mun ihmissuhteita ja oikeastaan yhtä sun toista pikkujuttua on arvosteltu niin paljon, etten voi kuin ihmetellä miten paljon pahaa voi ihmisen mieleen mahtua ja miksi se pitää purkaa muihin? Jättäkää talvi ja synkkyys taaksenne, samoin negatiivisuus ja ilkeily. Se ei johda mihinkään muuhun kuin oman pahan olon lisääntymiseen.

Kevät tuo mukanaan paljon uutta. Yksi ilta nukkumaan mennessä sanoin ääneen, että nyt mun elämä on menossa oikeaan suuntaan. Se on. Lupaan jo nyt, etten huomenna kuitenkaan huijaa ketään raskauskuvilla tai muilla shokkiuutisilla. Sellaisia on turha odottaa. On vaan edelleen ihan hassu olo, että mä olen nyt tässä. Tiedättekö kun joskus syksyllä uudella veneellä käydessä mietin, että näinköhän näen sitä koskaan edes vedessä.. Silloin olin niin loppu sekä henkisesti että fyysisesti, ettei siinä ollut enää mitään järkeä. Nyt se tuntuu jo hullulta. Nukuin muuten viimeyönä 10 tunnin yöunet enkä ole tänään ollenkaan morkkistellut pitkäksi venynyttä aamua, kuten ennen oli tapana tehdä. Unesta ei saa tinkiä, tästä kirjoitan lisää ensi viikolla ja lupaan muutenkin panostaa nyt paljon tähän blogiin, sillä tämä on mulle paitsi työ, myös ihan todella mieleistä tekemistä. Tänään on ollut jotenkin ihanan rento ja helppo päivä harmaudesta ja sateesta huolimatta. Kiitos kesäajan, tässä me valvotaan Micaelin kanssa edelleen. Miten siitä tulikin noin iso? Tänään se teki takaperinvoltteja ja kuperkeikkoja veteen Altaalla, ui 25 metriä ihan itse, ja kohta se taitaa jo lukea.

Sellaiset sunnuntain höpöttelykirjoitukset sitten, tuli sitten jaariteltua 500 sanan verran ihan mitä sattuu, haha. Mutta se talvi oli siinä, muistan sen ikuisesti ja toivottavasti myös elämän tästä eteenpäin, mutta aivan eri tavalla ♥ Palataan huomenna blogijutuilla, nauttikaa täysillä alkavasta keväästä. Me ollan niin ansaittu se maailman pisimmän talven jälkeen!

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


24 helmikuun 2019

Posted at 11:36h in Ajatukset, Ajatuksia, Hyvinvointi, Kuulumisia, Lifestyle, Matkailu, Oma elämä by
2 Likes

 

En oo pitkään aikaan kirjoittanut blogiin varsinaisia kuulumisia, joten nyt tuli sellainen olo ennen ensi viikon postauksia, joita luonnostelin tuossa aamukahvin ja lehden jälkeen. Palasimme Leviltä kotiin eilen aikaisella aamulennolla ja koko eilinen päivä menikin laukkujen purkamisessa ja voimien keräämisessä. Mitä nyt sain iltapäivällä pienen sisustusinspiraation ja yks kaks raahasin koko perheen mukaan Ikeaan. Niin mua. Kroppa oli kuitenkin tosi tukkoinen ja voimaton liian lyhyiden yöunien sekä lentämisen jälkeen vaikka kyseessä olikin tuo lyhyt pätkä. Oli kuitenkin kiva tulla kotiin, hiihtolomaviikko oli aika täynnä vilskettä ja hälinää, jota toki pääsi pakoon hiihtoladuille, mutta jos ei malta hidastella kuten en yleensä maltakaan, menee hiihto treenistä joka sekin on koettelemus ja stressireaktiota kropalle. Lapset nauttivat kuitenkin koko sydämestään, ja se tuo tietysti myös itselleni paljon hyvää mieltä. Hiihtoloma oli varmasti juuri sitä, mitä lapsi voi toivoa. Paljon ulkoilua, laskettelua, kavereita ja sitä riehumista. Niistähän itsekin nautin pienenä. Me ollaan joskus otettu Micaelin kanssa ihan hirveästi yhteen uhmaiässä, mutta nyt on onneksi vaihe, että ollaan aivan loistava tiimi ja meillä on tosi hauskaa yhdessä.

Heräsin tänään aamulla aikaisin, nappasin päivän lehden käsiini ja olin jo laittamassa kahvia tippumaan, kunnes ymmärsin raskaan olon kehossa – se tarvitsi vielä vähän unta. Kömmin takaisin sänkyyn koirat kainalossa ja nukuin puoli kymmeneen. Herätessä oli aivan erilainen olo ja nyt olen taas energisenä lähdössä salille. Unen merkitys hyvinvoinnille, mielelle ja koko päivän kululle on valtava. Tästä onkin tulossa myöhemmin vielä oma postauksensa. Oon tykännyt tänä vuonna tästä talvesta, mutta synkkien aikojen jälkeen mieli alkaa olla nyt valmis kevääseen. Valoisiin aamuihin ja piteneviin iltoihin. Tuntuu kuin alkaisi herätä pikkuhiljaa jostain horroksen tapaisesta tilasta..

Ensi viikolla kirjoittelen teille muun muassa hiihtoharrastuksen aloittamisesta (ehkä sinäkin olet haaveillut siitä kouluaikojen jälkeen?), matkustamiseen kyllästymisestä, ikäkriisistä kolmekymppisten kolkuttaessa ovella kolmen viikon päästä sekä elämäntapamuutoksesta. Siitä, miten se oikeasti on mahdollista ja miten ei. Ajattelin myös tehdä postauksen 5 minuutin pienestä aamuisesta joogarutiinistani, joka rauhoittaa kehon mahdollisesti levottoman yön jälkeen ja valmistelee sen uuteen päivään. Kotiinpaluu inspiroi taas hyvinvointijuttuihin. Ihanaa olla takaisin arjessa ja omien rutiinien parissa ♥

Energiaa sunnuntaihin, ja muistakaa hei liikkua tänään!

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria