On aika ihana kirjoittaa hyvinvointijuttuja. No, on helppo kirjoittaa siitä, jonka kokee omaksi intohimokseen. Välillä kun sormet vain tuottavat tekstiä syömisestä, treenistä tai hyvästä olosta yleensäkin missä tahansa muodossa, olen ihan hurjan kiitollinen siitä, että minulla ylipäätään on jokin asia jota kutsua intohimoksi. Ja josta kirjoittaa. Ja jos oikein tarkemmin ajattelen, niitä on useampiakin. Koti, mitä ihanin aihe kirjoittaa tai kuvata. Mutta kun se koti oli yhtä työmaata niin pitkään. Ei inspiroinut kirjoittamaan, ei edes silloin, kun sain joulukoristeröykkiöillä peitettyä kaikki ne keskeneräiset epäkohdat. Eilen tunsin taas uutta intoa. Joulu on tungettu ullakolle pusseihin ja laatikoihin. Raikkaus täyttää koko kodin, lumi on tuonut valoakin. Sisällöntuottajat valittelevat kun pimeällä ei voi kuvata mitään. Jouluvaloja voi, mutta kaikki muu näyttää vähän ankealta. Kuka jaksaa edes katsella pimeitä kuvia vuodenaikana, jolloin kaikkialla on pimeää. Katson paljon mieluummin reissustoryja Malediiveilta, vaikken usko ehkä itse matkustavani sinne koskaan. Aina kun päätän kirjoittaa vain jotain mitä mieleen juolahtaa, tekstistä tulee helposti tällaista. Jouluvaloista Malediiveihin.

 

Kaksi ja puoli viikkoa Lapissa merinovillassa ilman meikkiä saivat kaipaamaan kauneudenhoitoa. Yksi intohimoistani, josta huomaan kirjoittavani aivan liian vähän. Tähän tulee kyllä muutos tänä vuonna, sillä kauneus ja kauneudenhoito on niin iso osa sitä toista suurta intohimoani hyvinvointia. Hyvinvoiva ihminen on kaunis, tiedetään, mutta kaunis olo lisää hyvinvointia. Niin se on. Pidän ihan kauheasti kosmetiikkapurkeista. Niistä, jotka jättävät ihanan tunteen kasvoille, hiuksille, vartalolle, jaloille.. Tekevät päivistä aina vähän jotain enemmän. Meikkipussi tuntuu joskus taikurin salkulta. Meillä oli taikuri lastenjuhlissa joten tiedän, että he kantavat mukanaan salkkua. Juhlameikin jälkeen olen yleensä yhtä hämmästynyt kuin taikurin taiottua sateenvarjon pupuksi. Sellainen minä olen.

 

 

Se, että somejulkaisuista maksetaan ihan oikeaa rahaa, on muokannut kenttää siten, että tuotetaan sisältöä, joka ei välttämättä ole ihan sitä ominta juttua. Mutta koska seuraajat haluavat sitä. Uskon, että joku jättää matkustamatta aiempaan haavekohteeseensa X, koska seuraajat eivät ymmärrä syitä. Matkustetaan seuraajien haavekohteeseen Y, joka ei rehellisesti sanottuna niinkään kiehdo, mutta se on trendikäs ja sieltä saa kivoja kuvia ja pian sitä itsekin luulee pitävänsä siitä ja sen maan kulttuurista. Joku kääntyy kasvissyöjäksi koska somessa se on iso juttu ja onhan se nyt tosi epätrendikästä ja niin vuotta 2000 syödä lihaa. Suoritetaan, suoritetaan ja miellytetään aina muita. Kyllä, minäkin olen sitä tehnyt. Kun maailma antoi yhtäkkiä mahdollisuuden nähdä ihmisten arkea lähes reaaliajassa (ensin tietysti tajuamatta että sinne on valittu jatkuvasti vain ne parhaat palat) myi yksi jos toinenkin sielunsa Instagramille ja alkoi elää jonkun toisen elämää. Tämähän näkyy myös someseuraajien elämässä, vaikkei sitä kukaan koskaan haluakaan myöntää. Unohdetaan omat mielenkiinnonkohteet ja aletaan elää siten, kuin vaikuttajatkin elävät. Kuka enää tietää, mitä oikeasti itse haluaa? On kiehtova ajatus, että Instagram, Facebook, Youtube (ja ne kaikki muut joiden seuraamiseen taidan olla liian vanha) sekä blogitkin voivat vain yhtäkkiä kadota. Kukaan ei uskonut että hengitystieinfektiota aiheuttava virus voisi muuttaa koko maailman. Kukaan ei usko että nämä palvelut voivat vain yhtäkkiä lakata olemasta.

 

 

Otetaan yksi esimerkki, joka kiteyttää hyvin tämän mistä kirjoitan. Sijoittaminen. Vain muutama vuosi sitten siitä tuli iso juttu. Yhtäkkiä kaikki (muka) sijoittivat, osakkeisiin, rahastoihin, mihin tahansa. Koska on pakko sijoittaa. Mies lisäsi minut Facebookissa johonkin sijoittajaryhmään. Välillä mietin näkeeköhän joku Facebookissa ryhmiä, joihin kuulun. Riviera Party People, Sijoittajagurut, K-18 aikuiset, Eskarivanhemmat, Meikkifriikit, Reppureissaajat, Kaupunginosan X ja Y perheet, Feministit, Saaristokerho.. Eivät kerro ihan täyttä totuutta minusta, mutta ihan sama. Sijoittajaryhmässä kysellään jatkuvasti neuvoja ja nuo kysymykset hyppäävät toisinaan feediini, en ole jaksanut poistaa ilmoituksia käytöstä. Nuori aikuinen haluaa sijoittaa koko säästötilinsä, 600 euroa, osakkeisiin tai rahastoihin. Sijoittajaryhmässä sitten neuvotaan mihin ja kaikki vastaajat ovat luonnollisesti eri mieltä. Mietin, olenko itse niin surkea sijoittaja tai niin tyhmä tai laiska, etten jaksaisi moista. Oikeasti, tunnustan, minua ei voisi vähempää kiinnostaa sijoittaminen. Samalla kuitenkin haluaisin turvata tulevaisuuttani ja jos kuvittelen itseni oikeasti vanhaksi, näen pitkän harmaan tukan ja kävelyt Eirassa syreenipuiden reunustamilla kotikaduilla, joita kutsun mieluummin kujiksi. Onneksi säästäminen on ollut aina minulle se jokin kummallinen pakko. Kun ostin sitten säästöilläni (siis käytin ne käsirahaan) asunnon, sanon sitä sijoitusasunnoksi koska siellä asuu tällä hetkellä kaksi ihmistä, jotka maksavat minulle vuokraa. Jos olisin halunnut paremman tuoton, olisi asunto kannattanut ostaa jostain muualta kuin jugendtalosta Kaivopuistosta, jossa neliöhinnat ovat Suomen korkeimpia eivätkä vuokrat suhteessa läheskään niin suuria. Sijoitusasuntoa ostaessa neuvotaan aina, ettei saisi ostaa tunteella. Ostin asuntoni täysin tunteella. Ja se on juuri sellainen, jossa voisin itsekin asua. Jos elän vanhaksi, on minulla luultavasti harmaa tukka ja jos saan tehdä töitä loppuun asti, ainakin maksettu asunto Kaivopuistosta luultavasti jo ennen sitä harmaata tukkaa. Näen sijoitusstrategiani onnistuneena.

 

Mitä tästä opimme? Sijoittamisen ei tarvitse kiinnostaa sinua. Ei se kiinnosta minuakaan, enkä usko että se on intohimo suurimmalle osalle niistä Facebook-ryhmän jäsenistä. Se nyt vain on trendi. Opetus numero kaksi, piilota Facebook-ryhmät näkyvistä. Miten se tehdään?

 

 

Lapseni ei juo smoothieita. Ei, vaikka kuinka yritän ja tiedän että muiden lapset juo näppärästi niiden mukana kuitenkin kaikki mahdolliset antioksidanttipitoiset marjat ja vitamiinit. En anna hänen tänä päivänäkään pestä hampaita itse, koska en luota kuusivuotiaan taitoon pestä hampaita itse. Rakastan kirjoittamista, mutta tarvitsen siihen hiljaisuutta, joka elämästäni tällä hetkellä puuttuu. Ei saisi elää sitku-elämää, mutta mietin ihan päivittäin että sit kun on hiljaista, teen sitä ja tätä. Teen kaiken aina viime tipassa ja olen suuri aikaoptimisti. Olen erityisen siisti silloin, kun olen stressaantunut tai ahdistunut, sillä se on keinoni hallita elämää. Aurinkolomilla hotellihuoneeni näyttää sen sijaan siltä, kuin olisin unohtanut do not disturb -valon päälle viikoksi. Olen välillä järjettömän kateellinen niille perheille, joissa isovanhemmat hakevat lapset päiväkodista tai koulusta enkä aio tästä syystä koskaan päästää lastani muuttamaan eri kaupunkiin kuin minä jos hän saa joskus omia lapsia. Ostan joskus vähän liian kalliita vaatteita ja tavaroita siksi, että jollain ihmeellisellä tavalla rakastan ylellisten asioiden tuntua käsissäni, niiden tuoksua tai istuvuutta. Vaikka pärjäisin niillä perusjutuilla.

 

Rakastan kaupunkielämää ja pysähdyn joka aamu fiilistelemään Ullanlinnan katuja. Vaikka asun itse tällä hetkellä talossa ja vielä ihan vapaaehtoisesti ja vieläpä viihdynkin talossa paremmin kuin olisin koskaan arvannut viihtyväni. Joku ulkopuolinen voima sai minut sanomaan kyllä Kulosaarelle, en voinut uskoa että sanoin sitä itse, mutta uskon tarkoituksiin ja uskon, että minun on tarkoitus asua vähän aikaa talossa. Vaikka hyvin tiedän kuinka erilaisia ihmiset ovat, nostan kulmakarvojani joka kerta kun joku sanoo eniten haaveilevansa jonain päivänä muutosta taloon. Asun meren rannalla ja meillä on oma laituri ja kaikin puolin kaikki niin viimeisen päälle mutta ei se ole se juttu joka ihmisen tekee onnelliseksi. Olen kuitenkin nyt oikein onnellinen ja tyytyväinen elämääni mutta ei se kuitenkaan johdu talosta. Silti lottoan, lähes joka viikko jos muistan. Uskon karmaan ja ajattelen olevani niin hyvä ihminen että ansaitsisin ehdottomasti sen voiton. Pidän myös itseäni välillä tosi tyhmänä kun teen niin. Mutta sellainen minä olen ja uskallan sanoa nämä asiat vihdoin ääneen. En ole koskaan elämässäni voinut fyysisesti näin hyvin kuin nyt. Tiedän myös mistä se johtuu. Periksiantamattomuudesta, rakkaudestani addiktiostani liikuntaan ja halusta tehdä fiksuja valintoja. Vaikka samalla rakastaakin punaviiniä. Ja suklaata. Sellainen minä olen.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

 

OSTA 14 DAYS DETOX TÄSTÄ HINTAAN 17,90!

 

Oletko jo tutustunut detoxvalmennukseeni? Saat kahdeksi viikoksi ruokavalion jossa syödään puhtaasti, mutta kunnolla, eikä nähdä nälkää. Olo kevenee, saatat pudottaa jopa muutaman kilon. 14 DAYS DETOX antaa täydellisen startin uusille elämäntavoille ja lopulliselle elämänmuutokselle. Se on enemmän kuin pelkkä puhdistuskuuri, se antaa sinulle mahdollisuuden kokeilla millaista on syödä juuri oikea määrä hiilihydraatteja, rasvaa ja proteiineja. Takaan, että voit sen aikana hyvin.

 


 

Vietin joulukuusta kaksikymmentä päivää Lapissa. Kittiläläiset pojat moikkaavat jäällä jo kuin vanhat tutut, ladulla vastaan hiihtävät monet tutut paikalliset kasvot. Näen Lapin jo aivan eri silmin kuin vaikkapa viisi vuotta sitten. Huomaan välillä hämmästyväni kun kuulen, ettei joku suomalainen tuttavani ole koskaan käynyt Lapissa. Vuosi 2020 toi Lapin lähemmäs heitäkin, jotka aiemmin ovat matkustaneet lomallaan lämpöön.

 

 

Joulun ja uudenvuoden ruuhkat ovat takana päin ja aivan kuin tunturi olisi kiittänyt niiden vastuuttomien matkailijoiden kotiinlähdöstä tällä lumoavimmalla säällä, jonka olen koskaan täällä nähnyt. En missään nimessä väitä kaikkien loppuvuoden turistien olleen vastuuttomia, en missään nimessä. Mutta ne täpötäydet baarit ja olemattomat turvavälit olivat enemmän sääntö kuin poikkeus. Rinteessä ihmiset käyttäytyivät kuin festareiden viimeisenä päivänä. Kaljatölkkejä heiteltiin mäkeen, kiroiltiin ja hississä huudettiin kuinka ”Levi pitäisi olla K-20 tällaisina viikkoina”. Tunnin hissijonoissa etuiltiin törkeästi ja meno oli kaikin puolin aika ällöttävä. Kukkahattutäti tässä vaan päivää niin. Toisaalta olen mieluummin sekin kuin se umpikännissä laskeva kiroileva idiootti, jonka maailma rajoittuu tasan metrin päähän omasta nenästä.

 

Kaamos päättyi pari päivää sitten ja aurinko näyttäytyi ensimmäistä kertaa, itselleni sitten marraskuun. Vaikka pakkanen on ollut purevaa ja ensimmäistä kertaa koskaan ladulla mietin sormiin suorastaan sattuessa, että mitä helvettiä mä täällä oikein teen, ovat nämä viimeiset joululomapäivät olleet ihanaa aikaa. Rauha palasi tunturiin ja ainakin itselleni se on juuri sitä, mitä Lapilta haluan ja odotan.

 

Pohjoisesta paratiisistani ja Lapin taiasta kirjoitin tässä postauksessa.

 

 

Lappi tarjoaa kuitenkin jokaiselle jotain. Yleisin kysymys johon törmään tai syy miksei Lappiin tulla talvella, on kuitenkin ylitse muiden. ”En mä laskettele enkä hiihdä, ei mulle ole siellä mitään.” Ymmärrän, itsekin vietän jokaisesta lomapäivästä suksilla ison osan. Kuitenkin väitän, että Lapin taika on paljon muutakin kuin sukset. Sukset, joiden päällä tuntuu jotenkin taianomaiselta. Suksia eteenpäin vievä painovoima tuntuu joltain suuremmalta. Kimaltelevaa ilmaa hengittäessä ja suksien liukuessa kuin itsestään eteenpäin tuntee todella olevansa elossa.

 

Mutta kaikki eivät pidä hiihdosta tai laskettelusta. Tai eivät ehkä vielä ole oppineet pitämään. Kun kirjoitan nyt Lapista, tarkoitan Leviä. Sain lukijaltani toiveen kirjoittaa siitä, mitä Lapissa voisi tehdä ilman suksia. Siis vaikka mitä!

 

 

Levin alueella on valtavasti aktiviteetteja ja välillä olenkin harmitellut ääneen, kuinka suksillaolo vie niin paljon aikaa, ettei kaikkea ehdi tehdä tai nähdä. Huskyajelut tai ihan jo pelkät tarhavierailutkin ovat kokemisen arvoisia. Poron vetämässä reessä mennään hitaammin, mutta samalla ehtii ihastella ympäröivää luontoa sydämensä kyllyydestä. Levillä Lapinkylä ja Sammun Tupa ovat suosituimmat ”porotilat” joissa on ihanan tunnelmallista piipahtaa ihan vaikka vaan kahvilla tai kaakaolla nauttimassa lappilaisesta fiiliksestä. Pihalla voi rapsuttaa ja syöttää poroja jos ei ajelulle tohdi lähteä. Tai miltä kuulostaisi huskyjooga vanhassa tallissa, jossa koiranpennut ympäröivät joogaajat ja asanassa saa luvan kanssa rapsutella noita sinisilmäisiä söpöliinejä?

 

Sporttinen kokeilee talvipyöräilyä. Tänä talvena olenkin nähnyt enemmän fatbikeja kuin koskaan. Lumikengät jalkaan ja opastettua reittiä Kätkätunturin päälle. Levillä on treenaajalle myös aivan loistava iso kuntosali, portaat keskustasta hotelli Panoramaan (mäkivedot lumihangessa ovat aika HC) sekä rentoutumista vailla oleville stressaajille kylpylä, taitavia hierojia ja paljon joogatunteja. Ja jos niitä suksia haluaa kuitenkin kokeilla, Etelärinteillä on maailman helpoimmat mäet opetella, tuolihissi ja kaksi mattohissiä. Jos minä onnistuin aikanaan näillä hermoillani opettamaan temperamenttisen kolmevuotiaan siellä laskemaan, onnistuu siinä takuuvarmasti aikuinenkin.

 

PRO TIP Immelkartanon savusaunaa saa vuokrattua ja samalla pääset avantoon sekä kuumaan paljuun. Toinen aivan taivaallinen saunakokemus löytyy Jerisjärveltä, noin 40 minuutin ajomatkan päässä Leviltä. Arctic Sauna Worldista löydät viisi erilaista saunaa, aina savusaunasta ihanan tunnelmalliseen tiipiin malliseen infrapunasaunaan, sekä avannon leveillä, loivasti järveen laskevilla portailla.

 

 

Hieman kauempana Levistä, matkalla Ylläkselle, on kuuluisa lumilinna, Snowvillage, jossa voi jopa yöpyä! Käymisen arvoinen paikka, suosittelen ehdottomasti menemään ilta-aikaan ja varaamaan pöydän jääravintolasta. Se oli ainutlaatuinen elämys, jonka muistan varmasti aina. Muita ravintolavinkkejä ovat ehdottomasti Kammit. Saamen Kammi ja Wanhan Poron Kammi ovat molemmat erilaisia, joten voisin vierailla kummassakin vaikka samalla reissulla. Tonttulan elämyskylä on myös varsinkin joulun alla kuin hyppäys satukirjaan. Tonttulassa on muuten perjantaisin kaikille avoin avantosauna! Kesällä ja syksyllä kullanhuuhdonta on myös ihan must, hahah. Tonttula on hurmaava aikuistenkin kanssa, mutta erityisesti se jää pienten lasten mieleen.

 

Kaiken kaikkiaan Levi tarjoaa ihan todella paljon tekemistä. Keskusta on täynnä ihania pieniä putiikkeja ja ravintoloita, yöelämääkin löytyy vaikka kuinka jos siellä viihtyy. Kuten sanoin, Lappi on paljon enemmän kuin sukset. Se on mielentila, elämäntyyli, paikka rauhoittua ja kerätä energiaa tulevaan. Astu epämukavuusalueelle ja lähde, vaikka et laskisi tai hiihtäisi. Saatat jopa rakastua.

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

OSTA 14 DAYS DETOX TÄSTÄ HINTAAN 17,90!

Oletko jo tutustunut detoxvalmennukseeni? Saat kahdeksi viikoksi ruokavalion jossa syödään puhtaasti, mutta kunnolla, eikä nähdä nälkää. Olo kevenee, saatat pudottaa jopa muutaman kilon. 14 DAYS DETOX antaa täydellisen startin uusille elämäntavoille ja lopulliselle elämänmuutokselle. Se on enemmän kuin pelkkä puhdistuskuuri, se antaa sinulle mahdollisuuden kokeilla millaista on syödä juuri oikea määrä hiilihydraatteja, rasvaa ja proteiineja. Takaan, että voit sen aikana hyvin.


 

Mietin jopa hetken aikaa, olisiko pitänyt tässä julkaista niitä keväällä saamiani viestejä ja kommentteja. Että kuinka ihmiset olivat iloisia siitä, kun jouduin pandemian takia perumaan varattuja matkoja ja monien muiden paljon matkustavien ihmisten kanssa joutuisimme nyt pysymään kotona. No, ilonaiheensa kullakin. Eiköhän tuollaisen katkeruuden takana ole aika paha mieli. Jätetään siis ilkeät kommentit sikseen. Mitä te luulette, milloin voi matkustaa taas hyvällä omallatunnolla?

 

 

En itse usko, että koittaa jokin tietty päivä jolloin voidaan yhdessä huokaista helpotuksesta. Rajat avataan ja lentoja varataan  ihan hulluna. Tuskin. Matkailuala ja lentoliikenne elpyy varmasti vähitellen kun rokotukset alkavat ympäri maailmaa. Jokainen tekee omat päätöksensä miten, mihin ja milloin voi matkustaa ja uskaltaako ylipäätään matkustaa.

 

Vaikka tilanne on ahdistanut ajoittain hyvinkin paljon ja olen kaivannut ulkomaille siitä hetkestä lähtien kun maaliskuussa palasimme Kaliforniasta, olen kuitenkin sitä mieltä, että tauko siitä jatkuvasta lentämisestä ja matkalaukkuelämästä teki hyvää paitsi maapallolle, ihan meille jokaiselle. Matkustamisesta oli tullut itsestäänselvää, olihan se helpommin saatavilla kuin vaikkapa lapsuudessamme ja edullisempaa kuin koskaan aiemmin. Ja yhtäkkiä se vietiin meiltä kaikilta pois. On ihana saada takaisin se lapsuudesta tuttu innostuminen lentokentällä. Matkan suunnittelun riemu ja kiitollisuus koneeseen istuessa. Kun on taas mahdollista matkustaa.

 

 

Itse olen ollut nyt 10 kuukautta Suomessa. Lähes vuoden. En lähtenyt kesällä monien muiden tavoin ulkomaille kun rajat avattiin ja lennot alkoivat kevään tauon jälkeen uudelleen. Olen perunut muistaakseni viisi ulkomaanmatkaa koronan takia. Varasin kaukokaipuussani joulukuussa lennot Yhdysvaltoihin, mutta vasta tämän vuoden syksylle. En olisi uskonut, että tulisin olemaan näinkin tarkka koronarajoitusten kanssa. Oikeastaan voisin sanoa, että olen noudattanut niitä lähes sataprosenttisesti. Nähnyt vain lähimpiä ystäviä, skipannut joka ikiset juhlat, käynyt altistumisen takia testissä ihan just in case, en ole tavannut isoäitiäni kohta vuoteen (!) ja joulun ja uudenvuoden vietin visusti omassa pienessä mökkikuplassa kaukana kavereiden juhlista ja ravintoloista. Kannustan ihmisiä ottamaan koronarokotteen ja käytän maskia aina käydessäni edes nopeasti kaupassa hakemassa pakettia.

 

Tämä ei silti oikeuta minua yhtään sen enempää matkustamaan ulkomaille kuin heitä, jotka eivät rajoituksia ole noudattaneet. Ei, vaikka kuinka haluaisin sen oikeuttavan.

 

 

Jokainen tekee kuitenkin omat valintansa. Itse näen tilanteen siten, että jos matkustan vastuullisesti, testaan itseni ennen ja jälkeen matkan, noudatan maskipakkoa, turvavälejä ja sitä jatkuvaa desinfiointia (aivan kuten kotonakin) riskini sairastua tai tartuttaa muita on aivan yhtä pieni kuin kotonakin. En tuomitse ketään, joka matkustaa, jos matkustaa fiksusti. Päätös matkustaa ei vaadi mitään selittelyä tai välttämättömiä syitä, näitä on nähty somessa paljon. Jätetään myös kertomatta että matkustetaan tai valehdellaan olinpaikka. Se, jos joku on vastuutonta.

 

Täällä Levillä on myös nähnyt kaikkea muuta kuin fiksua kotimaanmatkailua. Täpötäydet baarit, afterskit ja valtavat mökkijatkot ovat olleet aivan normaali asia suomalaisille. Heille, jotka sitten tuntuvat kivittävän ne ulkomaille vastuullisesti reissaavat kaverit.

 

Yksikään meistä ei ole yhtään sen enempää oikeutettu rikkomaan sääntöjä ja suosituksia. Nostan hattua jokaiselle, joka on pystynyt elämään 100% niiden mukaan. Oma jaksamiseni alkaa olla nyt sen verran koetuksella, että luultavasti lähden pian lämpöön. Reagoin melko voimakkaasti pimeyteen ja kaamokseen ja olen nähnyt auringon viimeksi marraskuussa. Alan olla aika lailla loppu tähän. Jos ja kun reissuun lähden, matkustan juuri siten kuin tällaisena aikana pitääkin.

 

Kävittekö te kesällä ulkomailla tai suunnitteletteko kenties lähtöä vielä tänä talvena? Kuka uskaltaa kertoa käyneensä reissussa?

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

Sisustustilini löydät sieltä @ourhometour