Koti. Mun koti. Meidän koti. Paikka, jossa olen asunut pidempään kuin missään muualla. En todellakaan ole mikään muuttajatyyppi, päinvastoin. Koti-ihmisten koti-ihminen. Niin onnekas ja etuoikeutettu, että olen saanut asua näin ihanassa kodissa näin monta vuotta. Laitoimme asuntomme myyntiin huhtikuussa pahimpaan korona-aikaan. Oletuksella, että eihän kukaan sitä nyt varmaan ainakaan ennen syksyä osta. No osti kuitenkin. Puhuttiin pitkästä vapautumisajasta. No yhtäkkiä pitkä vapautumisaika olikin kuukausi kaupasta. Eihän nyt pitänyt asuntojen liikkua ollenkaan? Meidän koti on kuitenkin tänään myyty ja kuukauden päästä en asu täällä enää. Melkein 7 vuotta takana, 30 päivää edessä. Hengitän joka solullani tätä ilmaa, tarraan kiinni jokaiseen muistoon joita ympäriltä tulee nyt enemmän kuin koskaan. Osaan suunnistaa täällä pilkkopimeässä, tunnistan jokaisen äänen, tuoksun ja naapurin koirien äänet. Siis aloin itkeä kun näin aamulla maailman ihanimman talkkarin. Voisiko se edes muuttaa meidän mukana?

 

 

 

 

Tiesin, että lähdemme. Halusin, että lähdemme. Näin koko viime yön unta asuntokaupoista. Tarot-korteista ennustin luopumisen tuskan. Tiedän, että on mentävä eteenpäin. Mutta voi luoja, kuinka haikealta tuntuu lähteä kodista, jossa on asunut pidempään kuin yhdessäkään lapsuudenkodissa, johon oma lapsi on syntynyt ja jossa koiranpennut ovat saaneet kasvaa ihaniksi aikuisiksi. Kodista, joka on itse remontoitu meidän näköiseksi ja jossa on koettu suuria tunteita aivan jokaisesta ääripäästä. Missään en ole koskaan ollut niin onnellinen kuin täällä. Toisaalta, en myöskään yhtä vihainen, surullinen tai huolissani. Koti kätkee sisäänsä aina niin paljon.

 

 

Uusi omistaja saa tästä ihanan kodin. Tekisi mieli kertoa, kuinka paljon täällä on poltettu salviaa nurkissa ja poistettu sillä huonoa energiaa. Kerronkin. Täällä on hyvä olla. Kun ensimmäisen kerran kävin seitsemän vuotta sitten, en olisi koskaan arvannut, että kesällä 2020 itken haikeudesta, kun jätän Eiranrannan taakseni. Ihanat naapurit, asumisen helppous ja kaikki ne lukemattomat muistot. Melkein neljäsosan elämästäni olen elänyt näiden seinien sisällä. En muuten koskaan saanut omaa nimeäni oveen, unohdin muistuttaa siitä parin ensimmäisen vuoden jälkeen. Olen iloinen siitä, että Miksu muistaa tämän kodin vielä aikuisenakin, hän sai asua siinä niin kauan.

 

Minäkään en unohda tätä koskaan. Kiitos Eiranranta, kiitos koti ja kiitos te, joiden kanssa olen saanut jakaa kaikki nämä hetket täällä. Onneksi meillä on vielä nämä kolmekymmentä päivää ♥

 

Lue myös:

Meidän koti on myynnissä

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Hei oikein hauskaa vappua poikkeuksellisista olosuhteista huolimatta! Itse en ole mikään suurten ihmisjoukkojen ystävä ja vaikka Kaivarissa olenkin vappuja viettänyt, en nyt ole erityisemmin surkutellut peruuntuneita suunnitelmia. Perinteiset vappuaaton naamiaisjuhlat tosin ikäväkseni jäivät tänä vuonna väliin, mutta olen oikein iloinen että saan kuitenkin viettää vappua parhaimpien ystävieni kanssa ihan pienen pienellä porukallakin. Vappujuhlintoihin yhdistetään tänä vuonna synttärit ja perinteisten vappumunkkien sijaan halusin leipoa jotain ihanan keväistä ja värikästä. Niin syntyi yksisarviskakku joka hurmasi jo tekovaiheessa yhden pienen herkkusuun ja sainkin viisivuotiaaltani paljon apua leivonnassa ja koristeiden tekemisessä. Hänen kädenjälkensä näkyykin yksisarvisen kultaisessa sarvessa ja vähän pursotuksissakin. Hetken jo ajattelin että teen sarven vielä uusiksi itse, se meni nimittäin katkikin pariin otteeseen ja maalausjälki ei ole siitä tasaisimmasta päästä, mutta hitto, paljon tärkeämpää kuin viimeistelty lopputulos on tietysti yhdessä tekeminen ja innokas osallistuminen.

 

 

Yksisarviskakku on niin aikuisten kuin lastenkin mieleen (tai siis jos joku on sitä mieltä että yksisarviskakku on vain lapsellinen, en halua tuntea häntä :D) ja se on erikoisesta ulkonäöstään huolimatta suhteellisen helppo toteuttaa. Kun leivon itselleni, teen yleensä vain terveellisiä herkkuja, mutta näissä juhlakakuissa käytän ihan surutta sokeria, vehnäjauhoja ja muita ”perinteisiä” leivonta-aineksia. Koristeet, kuten sarvi, korvat ja silmät on tehty sokerimassasta ja tein ne jo melkein viikkoa aiemmin kun oli aikaa. Sarven maalasin kultaisella elintarvikemaalilla, jos teet vastaavaa, suosittelen pitämään esimerkiksi kertakäyttöiset kumihanskat käsissä sillä maali sotkee ja jämähtää helposti. Tein tähän ihan perinteisen 6 munan tumman sokerikakkupohjan 19 cm kakkuvuokaan, jonka leikkasin kolmeen osaan ja täytin kahdella eri kreemillä. Vadelmakreemi toiseen kerrokseen ja vanilja-valkosuklaakreemi toiseen. Täytteeksi sopii myös aivan ihanasti lemon curd tahna, sitä ei ollut tällä kertaa kotona joten päädyin vadelmiin kun en jaksanut tehdä ylimääräistä kauppareissua. Päällystin kakun vielä kokonaan vanilja-valkosuklaakreemillä, tasoitin pinnan palettiveitsellä ja tein vaaleanpunaisella pastavärillä värjätystä kermavaahdosta kevyen liukuvärjäyksen kakun alareunaan. Pursotin sateenkaarenvärisiä ruusukkeita yksisarvisen ”harjaksi” ja lopuksi painoin kevyesti kreemiin kiinni sokerimassasta tehdyt koristeet. Valmista! Tämä suloinen kakku muistuttaa vähän tällaisena erilaisenakin vappuna siitä, että ei se elämä ole niin vakavaa kuitenkaan.

 

”Now I will believe that there are unicorns..” – William Shakespeare


 

Treeniohjelma on kiinnostanut monia – varsinaista treeniohjelmaa en ainakaan vielä tee (yhden koko kropan kotitreenin lupasin postata kunhan saan siihen kuvat), mutta tässä on oman treeniohjelmani runko, jota noudatan tosiaan hyvin pitkälti viikosta toiseen. Treenaan eri tavalla salilla kuin kotona, mutta runko on sama ja vaihtelen treenien sisältöä oman ohjelman mukaan ja omaa ohjelmaa vaihdan yleensä noin 3 kuukauden välein, riippuen omasta aktiivisuudesta ja siitä, miten hyvin olen sitä noudattanut. Monipuolinen mutta simppeli treeniohjelma jolla saat taatusti tuloksia kun panostat treenien sisältöön näyttää tältä..

 

 

1 x koko kropan lihaskuntotreeni (eli yläkroppa, alakroppa, vatsat) + 20 min aerobinen loppuun 

 

1 x yläkropan lihaskuntotreeni + vatsat + 20 min aerobinen loppuun

 

1 x alakropan lihaskuntotreeni 

 

2 x 45 min aerobinen treeni (syke 50-70% maksimisykkeestä) esimerkiksi kävelyä, uintia, pyöräilyä

 

Ekstrana 1 x koko kropan puolen tunnin HIIT jos energiaa tuntuu riittävän, itse en yleensä edes jaksa tehdä hiittiä jos treenaan salilla kolmesti viikossa sillä tykkään, että salitreenit ovat todella rankkoja.

 

 

Jaksotus on ihan sinun päätettävissäsi. Kaksi lepopäivää viikkoon on suositus, jota kannattaa noudattaa. Parasta on, jos saat ne pidettyä peräkkäin. Hyvän palautumisen merkitys niin kunnon kohotuksessa, rasvanpoltossa kuin lihasten kasvatuksessakin on merkittävä. Itse pidän yleensä maanantait aerobisina päivinä, sillä normaalissa arjessani maanantaisin en ehdi salille Miksun tennistreenien takia tai jos olen sattunut juhlimaan tai matkustamaan viikonloppuna, en maanantaina ole yleensä virkeimmilläni ja parhaimmassa mahdollisessa salikunnossa. Esim ti, ke ja pe ovat hyvät päivät salitreenille, ma ja to aerobista ja viikonloppu levätään. Mutta tätä voi tosiaan soveltaa ihan omaan arkeen ja rytmiin sopivaksi, kunhan pitää annetuista treeneistä kiinni. Muista toteuttaa aerobiset aina matalasykkeisinä, silloin rasva palaa paremmin kuin korkeilla sykealueilla liikuttaessa (esimerkiksi juoksu).

 

Jos et treenaa  salilla vaan teet kevyempiä kotitreenejä, voit lisätä aerobisen treenin määrää helposti vaikka puolella jos aikaa ja energiaa riittää. Jos et ole kokenut treenaaja, netistä löydät helposti valmiita treeniohjelmia aloittelijoille. Jos olet jo kokenut treenaaja, koosta oma ohjelmasi vaikkapa suosikkiliikkeistäsi tämän rungon perusteella. HIIT ei mulla ole koskaan samanlainen, googlaan oikeastaan aina kun alan tehdä hiittiä, treenin mikä kuulostaa sillä hetkellä hyvältä ja teen sen. Jos etsit valmiita valmennuksia, Fitclub Finlandin somea kannattaa seurata tai yksi lemppareista SWEAT app on täynnä toinen toistaan tehokkaampia ja monipuolisempia treenejä ja ohjelmia. Raskaammalla joogalla on myös mahdollista korvata nuo lihaskuntotreenit ja saada samalla lisää liikkuvuutta kehoon, mikäli olet kokenut joogaharrastaja tai kiinnostunut siitä. Joogaharjoituksen sisällöt kannattaa silloin sovittaa tuon treeniohjelman rungon mukaiseksi, eli yläkroppa, alakroppa, koko kroppa.

 

Lopuksi vielä isot pahoittelut, että julkaisen tämän eiliseksi lupaamani postauksen vasta nyt – Instagramissa mua seuraavat tietävätkin, että kaaduin tosiaan eilen veneellä portaissa ja satutin siinä sitten selkäni. Siis miksi aina jotain?! Eilisen ja tämän päivän suunnitelmat menivätkin siitä syystä vähän uusiksi – olen siis ollut todella kipeä. Toivottavasti saan itseni kuntoon kuitenkin nopeasti ja pääsen palaamaan treenien pariin pian. Onneksi kävely tuntuu kuitenkin hyvältä jos käsissä ei ole mitään (koirat on aika no go tällä hetkellä) joten pääsee tekemään edes jotain – tämä on itsellekin hyvä muistutus siitä, että aina voi tosiaan ainakin yrittää tehdä jotain eikä vain jäädä makaamaan. Oma selkäkipuni johtuu tosin tapaturmasta, mutta usein hyvin yleisiä selkävaivoja hoidetaan väärin liialla levolla, kun liike olisi se paras lääke. Rasitusta ja liikuntamuotoa on tietysti aina tärkeää tarkkailla ja valita se oikein. Aina kuitenkin jotain.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian