Yleensä kotikaupunkinsa hotelleista ei osaa sanoa oikein mitään, ei varsinkaan kaltaiseni kotihiiri, mutta nyt kun tarkemmin mietin niin olen itseasiassa yöpynyt yllättävän usein Helsingin hotelleissa. Pidän hotelliasumisesta ja arvostan siinä erityisesti palvelua, siksi skippaan mielelläni airbnb:t ja esimerkiksi erilaiset villamajoitukset. Staycation on nyt iso trendi, ulkomaanmatkan sijaan matkailua lähellä kotia. Ei lentomatkoja, ei turhaa shoppailua vaan niistä kaupungin parhaimmista jutuista nauttimista, yö pehmoisissa hotellilakanoissa ja jonkun toisen tekemä aamiainen.

 

 

Tänä viikonloppuna meillä oli pieni staycation ihan tuohon 1,5 kilometrin päähän kodistani, nimittäin varasimme pitkästä aikaa Kämpistä huoneen, hemmottelimme itseämme spassa ja söimme ulkona. Olisi mennyt täydellisestä date nightista. Tällainen olisikin mitä parasta tekemistä pariskuntana kun lapsi on yökylässä, mutta vietettiin nyt ”date nightia” ystäväni Anna-Kaisan kanssa.

 

Kun on jo monta viikkoa keskittynyt pelkästään töihin, perheeseen ja treenaamiseen, ystävien tapaaminen jää vähemmälle. On ihanaa vaihtaa rauhassa kuulumisia, eli jutella tuntikausia, käydä tapaamassa tuttuja Helsingin yössä ja herätä rakkaan ystävän vierestä syömään aamiaista sängyssä. 5-vuotiaan äitinä tulee aivan liian harvoin syötyä pitkän kaavan mukaan ravintolassa, nyt siihenkin oli mahdollisuus kun kävelimme Esplanadin puiston poikki parin vuoden tauon jälkeen Brondaan. Vaikka ilta venyikin vielä Teatterissa pyörähtämisen takia, tänään jaksoi kuitenkin hyvin herätä uuteen päivään ja lähteä vielä äidin kanssa I love me -messuille. Ei voi olla mitään helpompaa tapaa matkustaa kuin pakata laukkuun pelkät illallisvaatteet ja meikkipussi ja siirtyä vaikka kävellen hotelliin.

 

 

Helsingin näkee muuten aivan uusin silmin kun yöpyy muualla kuin kotona. Saamme olla ylpeitä pääkaupungistamme, se alkaa olla jo kansainvälisesti kiinnostava kohde ja täällä on matkailijoille paljon nähtävää ja koettavaa. Staycation on loistava tilaisuus tutustua Helsingin nähtävyyksiin, jos niitä ei muuten tule kierrettyä. Museot, kasvitieteelliset puutarhat, vanhat kauppahallit, Allas Sea Pool, Löyly, Suomenlinna, Oodi, kauppatori.. Jos tulisin ulkomaalaisena Suomeen, viipyisin ehdottomasti muutaman yön Helsingissä ja vierailisin sen jälkeen Lapissa. Toisaalta taas staycation voi olla täydellinen mahdollisuus pelkkään rentoutumiseen ja ylellisestä hotellielämästä nauttimiseen, varsinkin jos arki on yhtä juoksua paikasta toiseen. Millainen olisi oma unelmiesi staycation?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Girlbossit ja bossladyt ovat käsitteenä pinnalla, mutta paitsi menestyviä naisyrittäjiä tai -johtajia, niillä voidaan tarkoittaa myös oman elämänsä supermimmejä. Kaikilla pitäisi olla joku oma osa-alue, jossa voi olla oman elämänsä bosslady ja tuntea itsensä itsevarmaksi menestyjäksi. Housupukuiset bossladykuvat korostavat liikaa bisnesmaailmaa ja siinä helposti arjen häikäilemättömän hyvin handlaava kolmen lapsen äiti tuntee alemmuutta, kun on keskittynyt uran sijasta perheeseen. Menestyä voi monilla muillakin osa-alueilla, kuin vain siinä kovassa bisnesmaailmassa. Ihmisten arvot ovat erilaisia ja raha tai menestys uralla ei ole kaikille se menestymisen mittari.

 

Bossladyn ehkä tärkein ominaisuus on kunnianhimo, eriksiantamattomuus ja usko itseensä. Se, että päättää tehdä jotain – oli se sitten mitä tahansa, ja tekee sen eteen töitä. Uralla näitä tavoitteita on tietysti helpompi asettaa, mutta samalla tavalla esimerkiksi kotiäiti voi asettaa itselleen tavoitteita ja tehdä kunnianhimoisesti töitä niiden eteen. Girlboss voi edetä harrastuksissa, päämääränä voi hyvinkin olla esimerkiksi hyväkäytöksinen lapsi (vaatii nimittäin aikamoista kasvatustyötä) tai sataprosenttinen läsnäolo. Nykyään jo se, että nainen voi sanoa olevansa itsevarma ja tyytyväinen itseensä ja elämäntilanteeseensa on aikamoisen girlbosseilun tulos. Itse olen ainakin jo kyllästynyt siihen stereotypiaan, mikä bossladyjen ympärillä pyörii.

 

 

He tekevät kovasti töitä, pitävät myös kovasti meteliä työnteostaan, tienaavat hyvin,  sietävät ja kestävät kaiken ja nousevat aina uudelleen pystyyn. Kuin tyypilliset miesjohtajat ennen vanhaan puku päällä painavat palaverista toiseen, liikkuvat säännöllisesti ja pitävät tiukasti kiinni omasta, viimeisen päälle hiotusta henkilöbrändistään. He eivät väsy, eivät koe työuupumusta ja kasvattavat samalla täydellisiä lapsia. Eihän tällaisia ihmisiä oikeasti olekaan. Monella tuntuu olevan vain hirveä tarve pitää sitä meteliä girlbossiudestaan ja elää elämää, joka ei välttämättä edes tunnu hyvältä. Bosslady saa olla herkkä, hän saa tarvita muita ihmisiä, hän saa joskus levätä. Aina ei tarvitse olla vahva, vaatii rohkeutta ja itsevarmuutta olla toisinaan myös heikko ja tarvita apua. Olen kohdannut tämän monta kertaa, olen itse todella kova tekemään töitä ja minulla on hirveä säilyttää aina itsenäisyyteni ja tietynlainen riippumattomuuteni. Vaikka elämässä tulisi mitä kamalaa vastaan, vakuuttelen ensin itselleni että pärjään kyllä, ja sen jälkeen muille. Jos viitsin edes kertoa ongelmistani kenellekään. Nimittäin se, jos joku on sitä jänistämistä. On niin hirveän vaikeaa olla heikko toisten ihmisten edessä. Ajattelin pitkään, etten voisi koskaan mennä edes terapiaan, sillä en halua itkeä vieraan ihmisen edessä.

 

 

Girlboss ja bosslady -käsitteiden määritelmää voisikin uudistaa. Bosslady uskoo itseensä, ei pelkää näyttää myös herkkyyttään ja haavoittuvuuttaan mutta silti tekee lujasti töitä omien unelmiensa eteen. Hänen ei tarvitse tehdä kuitenkaan itsestään numeroa ja heilua lehtien kansissa mainostamassa bossleidiyttään. Olemme jokainen vastuussa omasta onnellisuudestamme ja aivan liian moni jää laakereilleen lepäämään ja valittelee sitten tilannettaan koko loppuelämänsä. Bosslady päättää tehdä muutoksia ja niitä hän myös tekee. Saan välillä kuulla tutuilta ja tuntemattomilta, kuinka helppoa elämäni on ja helppohan mun on hyvinvoinnista puhua, kun kaikki on tasapainossa. Olen tehnyt kuitenkin nykyisen elämäntilanteeni eteen aivan valtavasti töitä eikä kukaan voi tietää, mitä kaikkea tässä ja nyt oleminen on vaatinut. Olen tehnyt paitsi töitä mistä olen tienannut omat rahani, myös todella paljon töitä oman fyysisen ja psyykkisen hyvinvointini eteen. Perheen ja lapsen eteen tehdystä työstä nyt puhumattakaan. Olen saavuttanut asioita, joista olen aiemmin voinut vain unelmoida (nyt en puhu mistään materiasta) ja voin vihdoin sanoa olevani oman elämäni girlboss. Mikä tekee sinusta bossladyn?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Pohdin tähän liittyviä asioita lähes päivittäin. En osaa oikein sanoa, missä vaiheessa aloin uskoa karmaan, mutta se tapahtui vähitellen huomattuani, että me todellakin saamme, mitä annamme. Hyvä tulee hyvän luo, paha pahan luo. En nyt viitsi edes kirjoittaa poikkeuksista, niitähän on, mutta pääosin ainakin minun on helppo uskoa karmaan ja se tuo elämään myös paljon hyvää. Kun tiedät, että teet itse hyviä asioita, luultavasti myös saat niitä elämääsi. Minulla on elävästä elämästä niin paljon todisteita siitä, että jonkinlainen karma on olemassa. Siksi siihen on helppo uskoa.

 

 

Pilkka osuu omaan nilkkaan. Mistä tällainenkin sanonta olisi peräisin jos ei karman laista? Luottamuksen pettäjän luottamus petetään myöhemmin. Karmaan ei saisi kuitenkaan missään nimessä liittää kostoa. Itse näen koston nykyään kovin turhana, uskon karman hoitavan sen kyllä puolestani. Ja niin on käynytkin, useammankin kerran. Karma auttaa olemaan positiivisempi ja se vahvistaa meitä tekemään hyviä tekoja. Ja kun saamme itse hyvää, osaamme ottaa sen vastaan sopivalla ylpeydellä, emmekä vähättele tai nöyristele tyypillisellä suomalaisen ”no enhän mä nyt tätä ansaitse” mentaliteetilla. Tottakai ansaitset, jos olet itsekin tehnyt hyvää.

 

 

Kun elämä potkii päähän, on helpompi vastaanottaa myös ikäviä asioita ajattelemalla, että kyllä niiden antajakin saa vielä sitä mitä tilaa. Ja kun ei itse lähde pahaan mukaan, koittavat vielä paljon paremmat ajat ja ennen pitkää hyvä tulee sen hyvä luo. Karma nähdään helposti pahana asiana ja ikään kuin kostona meille pahoista teoista joita olemme aiemmin tehneet. Jokainen meistä on tehnyt virheitä, mutta vain niistä opimme käyttäytymään toisin. Ajattele esimerkiksi pientä lasta. Hän tekee ei-sallitun asian sillä ei tiedä onko se hyväksyttävää vai ei, se on vain kivaa. Häntä komennetaan ja kerrotaan, ettei se ole sallittua. Näin lapsi yleensä oppii pian erottamaan hyvän ja pahan.

 

Joskus mieliteot vain ajavat järkevän ajattelumme edelle vielä aikuisenakin ja lukuisat eri tekijät saavat meidät tekemään virheitä. Niitä olen itsekin sortunut tekemään, niin paljon että välillä olen ajatellut, etten minä ainakaan ansaitse enää koskaan mitään hyvää. Kun ajattelin näin, näin myös karman pelkkänä negatiivisena asiana ja jo pelkkä sanakin siitä sai aikaan kylmiä väreitä. Tuttua?

 

 

Pitäisi kuitenkin ajatella, että olen oppinut virheistäni. Olen saanut kyllä luultavasti juuri karmalta niistä takaisinkin, mutta tiedän että minulla on nyt puhdas ja hyvä sydän, se ei ehkä olisi näin hyvä ilman virheitä ja erheitä. Voit muuttaa ajattelutapaasi vaikka heti. Se vaatii harjoitusta, mutta usko karmaan on auttanut ainakin minua olemaan parempi ihminen ja tekemään entistäkin enemmän hyvää. Uskotko sinä karmaan? 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian