TÄÄ TUNNE!

 

Maailma on auki! En olisi hulluimmissa painajaisissanikaan osannut kuvitella laskeutuessani 16. maaliskuuta 2020 Helsinki-Vantaalle, pääsisi seuraavan kerran Yhdysvaltoihin vasta lähes kahden vuoden kuluttua. Saati, että muka-niin-turvallisen Euroopan ovet matkustajille olisivat nekin tavalla tai toisella suljettuja tai vähintään erittäin hankalasti avattavia jopa puolitoista vuotta. Vuosi sitten en ollut matkustanut mihinkään ja onneksi en tiennyt mitä olisi vielä tulossa. Olin toiveikas, mutta viikko viikolta mattoa vedettiin jalkojen alta. Eikä pelkän matkustamisen suhteen, vaan myös monien muiden hyvinvointiani lisäävien tekijöiden osalta. Nyt sen sijaan on vihdoin päästy tilanteeseen, jossa voi sanoa, että ollaan jo voiton puolella. Kiitos rokotteiden ja sen, että me kaikki jaksoimme tämän yli. Helppoa se tuskin on kenellekään ollut. Moni kaipaa nyt ulkomaille, enkä lainkaan ihmettele miksi. Nyt on mahdollista mennä, ihan luvan kanssa. Matkustaminen korona-aikana on vielä mahdollista, mutta lentomatkustaminen ei ole varmasti vielä pitkään aikaan täysin normaalia, on maskipakot ja rajoitetut reittivalikoimat. On ollut kuitenkin ilo lukea elpyvästä tilanteesta ja lipunmyynnin vilkastumisesta etenkin näin vuoden pimeimmän ajan lähestyessä.

Monet meistä reagoivat voimakkaasti valon vähenemiseen ja ovat väsyneempiä, ärtyneempiä ja jopa ahdistuneempia jos pimeyteen ei tule taukoja. Kirkasvalolamppu on ”vähän” eri kuin varpaiden upottaminen kuumaan hiekkaan auringon paistaessa kohtisuoraan keskeltä taivasta.

 

Postauksen otsikko on silti matkustaminen korona-aikana sillä korona-aikaahan me nyt edelleen elämme, sopeutuen vähitellen viruksen kanssa elämiseen. Moni on kuitenkin nyt valmis lentämään lämpöön. Lämpöön! Olen itse jonkin verran lentänyt pandemian aikana ja selvittänyt monestakin eri syystä matkustamisen käytäntöjä, halusin kirjoittaa pitkästä aikaa tällaisen hyvinkin informatiivisen postauksen korona-ajan matkustamisesta. Etenkin nyt, kun talvella on mahdollista päästä monen suomalaisen suosikkikohteisiin ja matkustaminen on erilaista kuin ennen.

 

15.maaliskuuta 2020. Manhattan Beach, California.

Take away, Malibu.

 

ENNEN MATKAA

 

Tarkista, mitä kaikkea maahan saapumiseen vaaditaan. Olen selvitellyt näitä paljon ja aina ajankohtainen sekä taatusti luotettava lähde on Ulkoministeriön ylläpitämä Suomi Ulkomailla -sivusto. Jos tietoa ei löydy suoraan juuri tältä saitilta, sieltä kuitenkin selviää mistä se löytyy. Lentoyhtiöiden verkkosivuilla päivitetään hyvin ajankohtaisesti myös vaatimuksia ja rajoituksia, mutta niihin en luottaisi aina sataprosenttisesti varsinkin, jos kohdemaa ja yhtiö ei ole entuudestaan tuttu. Molemmat kannattaa kuitenkin tarkistaa. Jos maa vaatii esimerkiksi koronatestausta ennen matkaa mutta lentoyhtiö ei, noudatetaan tietysti maan rajoituksia. Maasta taas voi poistua ilman testiä Suomeen, mutta lentoyhtiö voi vaatia testiä lennolle. Tästä syystä kannattaa tarkastaa molemmat. Eri yhtiöiden välillä on ollut toisinaan isojakin eroja.

 

Tarkista myös peruutus-, ja muutoskäytännöt. Finnair on ollut peruutus- ja muutoskäytännöissään aivan omaa luokkaansa, mutta tästä avauduinkin jo Instagramissa. Jouduimme maksamaan yli 2000 euroa lippujen siirrosta, vaikka syy lentojen siirtämiseen oli ainoastaan se, ettei Yhdysvaltoihin saanut matkustaa matkustusrajoitusten takia. Lentoja ei voinut perua (paitsi häviämällä niistä maksetun summan) ja lippujen siirrosta veloitettiin kaksi_tuhatta_euroa. Ymmärtäisin tämän itsenäiseltä halpalentoyhtiöltä, mutta kyseessä on kuitenkin tukia ja avustuksia saanut osittain valtion omistama yhtiö. Mutta se siitä – olkaa siis tarkkana!

 

Ei ole itsestäänselvää, että EU:n koronarokotustodistuksella pääsee kaikkialle, etenkään EU:n ulkopuolelle. Esimerkiksi monen syyslomalaisen suosikkikohteeseen Arabiemiraatteihin vaaditaan edelleen negatiivinen PCR-testi, joka on otettu 72 tuntia ennen matkaa. Matkailijoiden testit otetaan yksityisellä puolella, joten niiden kustannuksiin on syytä varautua reissubudjetissa. Suomeen saapuessa riittää todistus rokotussarjasta tai sairastetusta koronasta. Jos sellaisia ei ole, lentokentällä pääsee testiin Suomen puolella.

 

Monilla mailla on myös käytössä terveystietolomake, joka tulee olla täytettynä maahan saapuessa. Ne löytyvät usein kätevästi tuolta Suomi Ulkomailla -sivustolta tai viimeistään lentoyhtiön sivuilta. Kun lomake on asianmukaisesti täytetty, saat puhelimeesi yleensä QR-koodin joka todennäköisesti skannataan kohdemaahan saapuessa. Ranskaan matkustaessa piti täyttää ensin terveystietolomake joka tarkistettiin lentokentällä ja tämän lisäksi lennolla matkustamohenkilökunta jakoi vielä yhdet lomakkeet jotka tuli täyttää ja palauttaa heille lennon aikana. Eri mailla on erilaisia käytäntöjä, joten välttääksesi ruuhkan ja paniikin lentokentillä, kannattaa tutustua näihin lomakkeisiin ajoissa ja täyttää ne rauhassa jo kotona.

 

Maailman suloisin putiikki, CA.

Lasten riemu matkustamisesta on itselleni iso syy lähteä, Dubai.

Paras mahdollinen matkaseura, rakas Roosa.

 

KORONATESTIT

 

Maat voivat siis edellyttää koronatestiä rajalla, joka on otettu ennen maahan saapumista. Otetaan esimerkkinä nyt tämä Arabiemiirikunnat, jossa vaaditaan negatiivinen tulos testistä, joka on otettu 72 tuntia ennen maahan saapumista. Testiajan saa varattua yksityiseltä lääkäriasemalta. Samalla tulee pyytää lähetteen tehneeltä lääkäriltä allekirjoitettu todistus matkustamista varten. Asiakaspalvelijat lääkäriasemilla tuntuvat olevan hyvin kartalla näistä, ainakin itse olen saanut aina todella asiantuntevaa ja ystävällistä palvelua. Finnairin terveyspalvelut tekee nykyään myös antigeeni- ja PCR-testejä Helsinki-Vantaan läheisyydessä, jotka ovat olleet edullisempia kuin yksityisten lääkäriasemien testit. Testiä varatessa kannatta olla tarkkana vaatiiko maa nimenomaan PCR-testin vai riittääkö pelkkä antigeenitesti. Antigeenitestin saa edullisemmin ja se on valmis noin vartissa, PCR-testeissä menee yleensä seuraavaan päivään.

 

Jos sinulla ei ole vielä täyttä rokotussarjaa ja kohdemaassasi vaaditaan koronapassia, ainoa tapa on näyttää negatiivisesta koronatestitulosta. Ranskassa tätä kysyttiin kaikkialla ja meidän kanssa matkustanut ystävä jolla ei ollut vielä täyttä rokotussarjaa, kävi 48 tunnin välein antigeenitestissä apteekeissa. Testit ovat ulkomailla yleensä todella edullisia +/- 20 euroa ja tuloksen ja todistuksen saa muutamassa minuutissa. Testauspaikkojakin tuntuu olevan kaikkialla. Homma oli tehty todella helpoksi.

 

Pahin hotelliaamiainen mitä olen koskaan syönyt, tosin myös kaunein.

Syntymäpäiväni, Pariisi.

5 euron hieronta näköalalla, Thaimaa.

 

 

LENTOKENTÄLLÄ & LENNOLLA

 

En voi tarpeeksi korostaa, VARAA AIKAA lentokentälle. Suosittelen kellonajasta riippumatta menemään kentälle vähintään kaksi tuntia (USA:n lentäessä jopa kolme) ennen koneen lähtöä. Henkilökuntaa lentokentillä ei ole vielä yhtä paljon kuin aiemmin ja henkilökunta tarkastaa kaikki matkustusasiakirjat, todistukset sekä muut vaadittavat dokumentit lähtöselvityksen yhteydessä. Tämä vie luonnollisesti aikaa ja vaikka voisi kuvitella muuta, Helsinki-Vantaa on ollut hyvin ruuhkainen. Viimeksi kun olin siellä, eräs perhe ei ehtinyt lennolleen sillä jonottamisessa meni niin kauan ja he olivat tulleet kentälle vasta tuntia ennen lähtöä. Mekin talvella juoksimme Kittilän koneeseen aamuvarhaisella, vaikka olimme ajoissa paikalla. Lentokentällä maskin käyttö ei taida olla enää pakollista, mutta se on suositeltavaa. Lennoilla sen sijaan kaikilta 7-vuotiailta ja sitä vanhemmilta edellytetään maskin käyttöä. Ikärajat voivat kuitenkin vaihdella yhtiöittäin.

 

Helsinki-Vantaalla on hyvin rajoitetut palvelut. Toki liikkeitä, ravintoloita ja loungeja avataan vähitellen lisää ja aukioloajat pidentyvät, mutta luultavasti aamun ensimmäisillä ja illan viimeisillä lennoilla palvelutarjonta on vielä vähäistä. Etenkin non-schengen puolella passintarkastuksen jälkeen voi olla todella hiljaista. Viime talvena lensimme sieltä aamulennolla ja passintarkastuksen jälkeen YHTÄÄN kauppaa, ravintolaa tai loungea ei ollut auki. Lennoilla oli tuolloin vielä olematon tarjoilu, joten ainoa vaihtoehto oli ostaa automaatista vesipullo tai proteiinijuoma lentoa varten. Onneksi olin varannut lapselle sentään eväitä lähes seitsemän tunnin lentoa varten. Nyt onneksi tilanne on parantunut, mutta kannattaa tarkistaa aukioloajat jokatapauksessa varsinkin ennen sitä mahdollista passintarkastuksen läpi menoa. Muualla maailmalla lentokentät ovat toimineet normaalisti, ainakin ne joilla itse olen ollut.

 

Lentäminen ei ole entisellään, mutta nyt on totuteltava uuteen. Palvelua ei lennolla ole entiseen malliin, vaan sitä on vähennetty kontaktien minimoimiseksi. Selvitä siis etukäteen, saako lennolla esimerkiksi ruokaa. Euroopan lentojen käytäntö oli 1,5 vuoden ajan pelkkä kahvi, tee ja mustikkamehu + kaurakeksi. Kaikki muu on pitänyt tilata ennakkoon, mitä harva on tietysti tajunnut tehdä. Finnairin lennoilla on saanut kuitenkin economyluokassa syyskuusta asti ostettua syötävää myyntikärrystä entiseen malliin, ilmeisesti pitkillä mannertenvälisillä lennoilla ruoka on economyssa edelleen ilmainen. Businessluokassa tarjoilut ovat olleet normaaleja, joskin valinnanvaraa ei ole niin paljon kuin ennen pandemiaa. Niitä ohikulkevia ostoskärryjä ei ainakaan itselläni ole ikävä, saa nähdä milloin ne palaavat takaisin.

Maskin käyttö lennoilla on edelleen pakollista, mutta pienillä lapsilla sitä ei vaadita. Kuulemma Yhdysvaltoihin lennettäessä 2-vuotiailta ja sitä vanhemmilta edellytetään maskia lennolla.

 

Ystäviä ja aurinkoa, Dubai.

Uskomattoman kaunis ilta, Karibia.

Yksi ihanimmista matkoistani koskaan, Pariisi 2019.

 

PERILLÄ

 

Nauti. Maailmalla koronarajoitukset ovat näkyneet ainakin omasta mielestäni paljon selkeämmin kuin Suomessa. Ranskassa koronapassia kysyttiin kaikkialla, testauspisteitä on monessa kadunkulmassa. Espanjassa oli keväällä ulkonaliikkumiskielto iltaisin ja öisin poliisit partioivat kaduilla valvomassa, ettei kukaan ole ilman asianmukaista syytä ulkona. Maskipakko on tuntunut olevan kaikkialla, myös ulkotiloissa. Dubaissa näin, kuinka sakkoja ihan oikeasti kirjoitettiin heille, jotka olivat ilman maskia ulkona. Hollannissa terassit saivat olla auki, ravintoloiden sisätilat eivät. Jokaisella maalla on omat sääntönsä ja käytäntönsä ja ne muuttuvat jatkuvasti. Koska pandemiatilanne on kuitenkin helpottunut, rajoituksista vähitellen luovutaan ja matkustaminen voi tuntua jo hyvinkin normaalilta. Vaikka Arabiemiraateissa oli maskipakko kaikkialla, se ei koskenut rantoja ja uima-altaita eikä omaa autoa silloin, kun matkusti oman perheen kanssa. Siihen tottui todella nopeasti ja hetkittäin elämä tuntui täysin normaalilta. Se oli ihanaa. Samaan aikaan matkustaminen tuntuu turvalliselta ja tiukkojen rajoitusten takia jopa turvallisemmalta kuin arkielämä Suomessa.

En osaa edes kuvailla sitä tunnetta, kun saa ensimmäisen kerran varpaat hiekkaan ja tuntee polttavan auringon iholla. Kun lentokoneesta ulos astuessa kuuma ilma ympäröi matkustajat ja kaikkialla tuoksuu aivan erilaiselta. Kuin olisi ensimmäistä kertaa koskaan ulkomailla. 

Olisi kiva kuulla, oletteko varanneet jo matkoja johonkin? Mihin lähdet ja milloin?

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

 

Olen haaveillut Santorinista vuosia. Ei ole vain tullut lähdettyä. Oli Espanjan asunnot, oli koronat. Keväällä sitten tartuin pandemian runteleman Finnarin tarjoukseen, ostin liput. Lauantaina piti lentää Santorinille.

Lennot peruttiin jonkin aikaa sitten. Ensin niitä siirrettiin jatkuvasti, hotellit täyttyivät ja lopulta kaikki se säätö ja ehdotettu uusi aika oli meille käytännössä mahdoton. En lennä lauantaina Santorinille.

 

 

Käsittelin Santorinin kokoisen pettymykseni yllättävänkin nopeasti. Enhän ole koskaan edes käynyt Santorinilla, joten en tiedä mitä menetin vai menetinkö oikeastaan yhtään mitään. Peruttuja lentoja on ollut viimeisen 1,5 vuoden aikana ainakin kymmenen, joten Dear Ms Rajala, your flight has been cancelled viestit ovat jo aika tunnottomia.

Olisin kuitenkin kovasti halunnut Santorinille. Kukapa ei syyskuussa pitäisi sinisen taivaan ja horisontin häilyvästä rajasta, polttavankuumasta helteestä, roséésta ja aidosta fetajuustosta auringonlaskussa. Kaikki tämä kalkkimaalatun terassin näköalapaikalla.

 

 

 

Koska Mirva ei pääse Santorinin luo, tulee Santorini Mirvan luo. Kesken yliopiston luennon (Zoom, tiedättehän..) päätin tehdä itselleni kreikkalaista välipalaa. Löysin kreikkalaisen jogurtin jääkaapista ja tämä erikoisuus saattoi hiukan inspiroida jääkaapin ollessa muuten melko tyhjä. Voi jumalan kiitos etäopiskelusta. Rosééta en sentään kehdannut kaataa, mutta pilkoin lautaselle tomaattia, aitoa fetaa ja täydellisiä kalamataoliiveja. Jääkaappi ei ollutkaan niin tyhjä kuin ensisilmäyksellä kuvittelin. Pesin kulhoon muutaman persikan (ovat tähän aikaan vuodesta parhaimmillaan) ja keitin ison kupin tummapaahtoista kahvia ja nautin. Kreikkalaisen jogurtin pariksi kaadoin paljon hunajaa. En edes pidä kreikkalaisesta jogurtista, mutta rakastan hunajaa ja se saa kreikkalaisenkin jogurtin maistumaan hyvältä.

 

Pieni hetki ja pala Santorinia helsinkiläisen kodin keskellä. Koronavuoden vaihtuessa koronavuosiksi, paluu – tai pikemmin tieto paluun lähestymisestä – normaaliin, tuntuu epätodelliselta. Uskon näiden vuosien vaikutuksen näkyvän meissä vielä pitkään vähenevänä optimismina ja kasvavana pessimisminä. Kuten kirjoitin lentojen perumisen aiheuttamasta tunteesta, elämästä on tullut pelottavan tunnotonta ”Aha okei..” Ja that’s it. Joku näkee tunteettomuuden selviytymiskeinona. Minä koen sen lähinnä pelottavana. Olla nyt tuntematta oikeastaan mitään.

 

Lauantaina taidan kuitenkin kaataa katkeransuloisesti rosééta lasiin koneen alkuperäisenä lähtöaikana. Vielä me sinne pääsemme ystäväiseni, vielä.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

 

Rakkauteni Etelä-Ranskaa, ja etenkin tuota sinistä rannikkoa joka Rivieranakin tunnetaan, syttyi aikoinaan jo ensimmäisellä vierailullani. Onnekkaana naisena olen päässyt matkustamaan Ranskaan melko usein ja joka kerta hämmästyn, kuinka loputtomasti nähtävää se tarjoaa. Nähtävää, josta ei saa tarpeekseen ja jota keksii ja löytää aina vain lisää. Ranskan historia, Etelä-Ranskan valo ja ilmasto, vuorimaisemat sekä eteläeurooppalainen kulttuuri vievät mukanaan. Meillä on ollut asunto Espanjassa yli kymmenen vuotta ja vaikka kuinka olen yrittänyt, en ole koskaan ihastunut Espanjaan vastaavalla tavalla. Ymmärrän kuitenkin erittäin hyvin myös heitä, jotka rakastuvat Espanjaan, mutta eivät lainkaan pidä sisäänpäin lämpiävästä Ranskasta. Molemmissa on omat ainutlaatuiset puolensa.

 

PS. Jos muuten haluaisit ostaa ihanan, remontoidun kolmen makuuhuoneen asunnon mielettömillä näkymillä Espanjan Aurinkorannikolta, laita minulle viestiä. Kaupan mukana voit saada halutessasi mitä sympaattisimman asioidenhoitajapariskunnan, joka katsastaa autot, hakee lentokentältä vaikka keskellä yötä, siivoaa ja hoitaa lapsia..

 

 

Etelä-Ranska tunnetaan luksuksesta, Monacosta ja Cannesin filmifestivaaleista. Grace Kelly toi aikanaan Hollywoodin kerman Rivieralle ja siitä lähtien se on ollut maailmanluokan julkkisten ja superrikkaiden lomanviettopaikka. Raha Rivieralla näkyy, mutta sesongin ulkopuolella voi nähdä Etelä-Ranskan todelliset kasvot. Ne näkyvät kyllä kesäkaudellakin, kun osaa katsoa ja etsiä. Vaikka isoimmat kaupungit hurmaavat loputtomalla luksustarjonnallaan, suurilla jahdeilla ja beach clubeilla, niillä pienemmillä, rauhallisilla ”kylillä” on paljon suurempi paikka sydämessäni.

 

Mandelieu, Antibes, Mont Boron, Villefranche, Beaulieu, Eze, Cap-d’Ail, Roquebrune-Cap-Martin, Menton.. Kun suurimmat kaupungit, Cannesin ja Nizzan sekä tietysti koko Monacon jättää väliin, löytää toinen toistaan sympaattisempia pikkukaupunkeja ja kyliä rannikolta. Isomman kaupungin keskustaan on lyhyt matka ja junat kulkevat vaikka Saint Tropeziin asti. Laskettelemaan ajaa autolla reilussa tunnissa ja alle tunnin ajomatkan sisällä on kolme maata – Ranska, Monaco ja Italia.

Olen jo pitkään selannut paikallista Oikotietä enemmän kuin Instagramia. 

 

Monet haaveilevat muutosta ulkomaille sitten eläkkeellä. Hangossa tapasin naisen, joka kertoi muuttaneensa nuorempana Espanjaan ja jäi sinne melkein pariksikymmeneksi vuodeksi. Kun eläkeikä lähestyi, he halusivat palata. Kuumuus ei tuntunut enää hyvältä ja pariskunta halusi olla paitsi Suomessa asuvien lastenlastensa lähellä, myös lähellä hyvää ja luotettavaa terveydenhuoltoa. Hän myös kauniisti korosti, että jos ulkomaille haluaa, kannattaa lähteä heti. Kun vielä jaksaa tehdä ja nähdä asioita. Suomeen voi aina palata, kun siltä tuntuu. Aina joku palaa, ja aina joku jää.

Pandemia on mahdollistanut etätyönteon ja esimerkiksi hyvin monimuotoisen opiskelun ympäri maailmaa. Ennen tätä en olisi koskaan uskonut että voisimme edes haaveilla osa-aikaisesta asumisesta ulkomailla vielä jonain päivänä. Ei mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin, sanotaan. Ehkä, ehkä.

 

 

Lähes aina kun sanon ääneen (lue: kirjoitan blogiin) haluavani asunnon Etelä-Ranskasta, saan oikeastaan aina kahdenlaista palautetta. ”Mä voin sitten kertoa kaiken mitä EI kannata tehdä” ja ”Ei oo mitään järkeä ostaa, vuokraa sit kun sinne menee”. En tiedä, onko yleisöni vain yksinkertaisesti väärä, mutta kannustavat kommentit ja tervetuloa Ranskaan -toivotukset loistavat poissaolollaan. Etelä-Ranskan alueella asuu kuitenkin pysyvästi tuhansia suomalaisia ja kakkoskoti Ranskassa on vielä huomattavasti useammalla. Että kyllä siellä vaan viihdytäänkin, (veikkaan suurin) osa paremmin kuin täällä Suomessa.

Jos joku kertoo minulle haaveistaan ostaa asunto Espanjasta, ainakin minä kerron mielelläni siellä olemisen hyviä puolia. Huonoja puoliahan on kaikkialla, siis aivan kaikkialla, ja elämässä nyt muutenkin, joten miksi niitä pitää tuoda aina niin kovasti esiin? Arvostan toki jos kuulen etukäteen esimerkiksi taloyhtiöön suunnitteilla olevasta remontista, hankalista naapureista tai paikallistan tavasta hoitaa asuntokauppaa, mutta niistä voi mainita kauniisti sivulauseessa. Että tiesithän tämän, mutta silti on aivan mahtava juttu että haluat lähteä ulkomaille!

 

Koska se on. Elämä sai niitä kaivattuja värejä kun tajusin, ettei meidän ole todellakaan pakko pysyä vain yhdessä paikassa. Että vuonna 2021 on ihan oikeasti mahdollista rakentaa koti useampaan paikkaan maailmassa, jopa lasten kanssa.

 

 

Kokonaan emme voisi Etelä-Ranskaan muuttaa, mutta kakkoskodiksi.. Meillä on paljon suunnitelmia laajentaa tulevaisuudessa elämää maailmalle ja tämä on näistä haaveista yksi. Ja kuten haaveilla yleensäkin, niillä joiden tarkoitus on toteutua, on tapana toteutua. Sen takia en tee koskaan suuria suunnitelmia, vaan mieluummin elän pää pilvissä haaveillen, samalla realistisena ymmärtäen, että mitä tahansa – suuntaan tai toiseen – voi tapahtua. Jo se, että antaa mielessään mahdollisuuden sille, että mitä tahansa voi tapahtua, sitä todennäköisemmin saa eteensä odottamattomia tilaisuuksia ja ihania yllätyksiä.

 

Manifestoinniksikin sitä kai kutsutaan, olen vain vähän huono näiden trendijuttujen kanssa enkä edes pidä sanasta manifestointi.

 

Mutta pidän Ranskasta. Rakastan Ranskaa. Ehkä vielä ihan vähän enemmän rakastan Kaliforniaa, mutta tiedän ikävät tosiasiat lähes 12 tunnin lennosta, 10 tunnin aikaerosta ja yli 9 tuhannen kilometrin etäisyydestä. Pidän silti aina oven auki ajatukselle siitä, että vielä joskus asun ja kirjoitan kirjoja Manhattan Beachin ensimmäisessä rantarivissä, mutta realisti sisälläni huutaa että tuo ei ole tämän vuosikymmenen agendalla, ei vaikka sitä kuinka manifestoisi. Ranskaan sen sijaan on lyhyt lento ja voisin matkustaa sinne vaikka viikonlopuksi koirien kanssa. Etelä-Ranskalta en odota ikuista kesää, niin kuin monet tuntuvat kuvittelevan, vaan ainakin itse arvostan sen vuodenaikojen mukaan vaihtuvia puolia. Herään eri tavalla eloon kesällä, mutta luulen sen johtuvan rauhoittumisesta talvella.

On varmasti olemassa ikuista rakkautta, mutta ikuiseen kesään en jaksa uskoa.

 

Uskon kuitenkin valoon, kauneuteen, rakkauteen, hyvään ruokaan, turkoosiin veteen, taiteeseen ja aina ihmeisiin.

Un jour.