Lähdin Hankoon kauluksellisessa kreppipaidassa ja siisteissä boucleshortseissa. Reilun viikon verran jaksoin föönata hiukset pyöröharjalla, käyttää rannekelloa ja pukeutua juhlailtoina Zimmermanniin. Kausi vaihtui. En jaksanut enää välittää milloin olen harjannut hiukset, pessyt vaatteitani tai käyttänyt laiturilla kenkiä. Saatoin hypätä juoksulenkillä mereen uimaan ja sen jälkeen suihkuttaa sinilevävedet pois itsestäni puutarhaletkulla. Kesäkausi. Ajattelen olevani onnellisimmillani siellä, missä horisontti näkyy, kalliot ovat lämpimiä ja lokit kirkuvat hyvät huomenet. En tarvitse kuin kylmän kaljan (rosée ok), juttuseuraa ja pitkiä lenkkejä.

 

Syksyn tullessa on taas keksittävä, millaista laukkua on käyttänyt ennen siirtymistä ruokakaupan kestokassien kauteen. Kontrasti kahvinväristen kasvojen ja auringossa valkoiseksi palaneen hiuskarvan välissä on niin huvittava, että alkaa vähitellen siirtyä mielellään kohti meikkipussia. Arvet ja ruvet säärissä eivät enää tunnu kuuluvan asiaan, vaan muistuttavat lähinnä huolettomuudesta huolimattomuudesta helteisinä kesäiltoina. Se, että lapsi lapset tippuvat mereen on yhtäkkiä aivan kamalaa, kun keskikesällä se vain nauratti. Kuului asiaan, silloin.

 

 

Tänä kesänä en ole kaivannut sekuntiakaan ulkomaille. Oikeastaan olen pikemminkin ihmetellyt, miksi olen koskaan halunnut matkustaa kesällä ulkomaille. Ehkä aiempina kesinä säät ovat olleet huonoja tai olen viettänyt enemmän aikaa Helsingissä. Kesällä en nimittäin pidä lainkaan Helsingistä. Tällä hetkellä olen pari päivää kotona ja toimistolla tekemässä töitä, mutta haaveilen kokoajan pääseväni pian takaisin Hankoon. Kunhan saan Kaivarin lainaa vähän lyhennettyä, ostan Hangosta itselleni toisen kodin. Tämä tosin poikkeaa tästä kausiajattelustani, sinne tahdon kaikkien ihmettelyistä huolimatta kesän jälkeenkin. Syksyllä, talvella ja keväälläkin. Ja just sen takia, ettei siellä ole mitään.

 

Talvella haluan asua ulkomailla. Rakastan Lappia ja hullaannun luonnosta ja hiihtämisestä, mutta toivon aina, että saisin asua arkipäiväni auringossa. Haluan muuttaa milloin minnekin ja välillä pyörittelen itsellenikin silmiä. Innostuu tänään yhdestä, huomenna toisesta. Ennen ajattelin, etten vain sopeudu minnekään ja olen onneton tuuliviiri, joka ei oikein tiedä mitä haluaa. Nykyään ajattelen, että on ihan suunnaton rikkaus vielä kolmekymppisenäkin innostua tänään yhdestä, huomenna toisesta. Ymmärtää elämän kausia ja sitä, että maailman paras paikka on luultavasti heinäkuussa eri, kuin helmikuussa. Jos heinäkuussa viihtyy ilman meikkiä ja kenkiä, voi kesäkuussa ihan yhtä lailla föönata hiuksia pyöröharjalla ja ostaa vähän turhan kalliita sandaaleja.

 

Kun aloin ymmärtää ja hyväksyä elämän erilaisia kausia, huomasin että elämä pysyy itseasiassa yllättävän samanlaisena kaikista kausivaihteluista huolimatta. Ei tarvitsekaan muuttaa itseään ja hiusväriään ihan jatkuvasti. Sitä alkaa taas googlata lentoja, ostaa huultenrajauskyniä ja selata muotilehtiä. Toukokuun Vogue on edelleen avaamatta, mutta ehkä jätän sen itselleni muistoksi tästä kesästä. Lehti, jota en koskaan ehtinyt avata, sillä oli kiire elää. Tänä kesänä muotiani ovat muutenkin olleet mahdollisimman vähät vaatteet ja ne ruokakaupan kestokassit.

Mennään niillä vielä hetki. 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

 

Tajusin juuri äsken, että olemme olleet Hangossa jo reilut kaksi viikkoa. Aamulla satoi ensimmäisen kerran. En muista milloin Hangossa olisi viimeksi ollut näin pitkään näin kuuma, saati tuuletonta. Joku saattaa sanoa että Hangossa paistaa aina, minusta täällä lähinnä tuulee aina. Ehkä näillä on jotain yhteistä, mutta erikoista on se, että tänä kesänä on bikinikelejä todella riittänyt. Yritän tietoisesti välttää säästä puhumista, onhan säästä puhuminen vähän, no, säästä puhumista, mutta tänä kesänä se on ollut melko mahdotonta.

 

Kesä menee täällä niin vauhdilla että viikonpäivät kulkevat suhisten ohi ja jatkavat matkaansa, vaihtaen kalenterin sivut uusiin vähän liiankin äkkiä. Toisaalta päivät täyttyvät kaikesta siitä mitä rakastan, joten perinteistä summertime sadnessia ei  ehdi syntyä.

Neuvo kesällesi: Tee mahdollisimman paljon kaikkea sitä, mitä rakastat. Aloita heti.

 

 

Olisin voinut kiljua onnesta ensimmäisellä pyörälenkillä. Oikeastaan kiljuinkin ensimmäisellä pyörälenkillä, mutta tämä johtui käärmeestä jonka elämä päättyi Bianchin renkaan alle. Ja miten voi olla, että viime kesän kyy-case tapahtui täysin samassa kohdassa? En pidä Helsingissä pyöräilystä, mutta rakastan Hangossa pyöräilyä. Rakastan koko kaupunkia niin paljon ja vielä paljon enemmän silloin, kun täällä ei ole kylän täydeltä kesäturisteja eikä varsinkaan regattaturisteja ja Viking Linen tuomia kesä- ja regattaturisteja. Jos joku sanoo Hangon kauden olevan lyhyt (kuulen tätä jatkuvasti) hän ei osaa arvostaa itse Hankoa, vaan viihtyy ilmeisesti lämpimillä ilmoilla isoissa ihmismassoissa.

 

Jos muuten Hanko-vinkit kiinnostavat, tämä viime vuonna kirjoittamani Hanko -postaus taitaa olla edelleen melko ajankohtainen.

 

 

Parasta täällä on stressittömyys, jonka pieni rantakaupunki tuo tullessaan. Hankolaisten elämäntapa on huomattavasti hitaampaa kuin helsinkiläisten. Se näkyy, ja se tarttuu. Ja se on juuri sitä, mitä ylikierroksilla käynyt helsinkiläiskehoni kipeästi tarvitsi. Missään muualla, paitsi talvisin Lapissa, en ole päässyt vielä tähän tilaan.

 

Olen juonut sopivassa suhteessa viiniä ja vihreitä smoothieita. Nauranut kesäyössä ystävien kanssa ja rentoutunut hieronnassa pitkän lenkin jälkeen. Tasapaino on tämän kesän sana. En voisi elää näin ympäri vuoden, minä nimittäin tarvitsen rutiineja, terveellistä ruokaa ja säännöllistä treeniä, mutta kesällä en voisi kuvitellakaan muuta. Pitkän treenikauden jälkeen voin ehkä paremmin kuin koskaan. Kun ei ota mitään stressiä ruoasta eikä liikunnasta eikä edes siitä jatkuvasta tekemisestä, keho ja hermosto palautuvat ja rentoutuvat. Jatkuvat lihasjumit ovat vaihtuneet vähitellen liikkuvuuteen ja motivaationi on jo nyt aivan ennätyslukemissa vaikka ajattelin aloittaa tavoitteellisen treenin vasta reilun kuukauden päästä.

 

Toinen neuvo kesällesi: Tee niitä asioita, mitkä sillä hetkellä tuntuu hyvältä. Välillä kutsuu aurinkotuoli ja rosèe, välillä hikilenkki.

 

 

Ja kun oikein ällöttää kesäherkuttelu ja viinittely, ja kun keho huutaa kevennystä helleturvotuksen jälkeen, kokeile tehokasta 14 päivän detoxvalmennustani. Vaikka itse sanon, se todella toimii. Ymmärrän, ettei kesällä halua ajatella minkäänlaisia dieettejä välttämättä ollenkaan, se on erittäin fine, mutta jos haluat esimerkiksi viikolla keventää ja viikonloppuna nauttia elämästä, 14 days detoxin ruokavalio on tähän täydellinen. 4-5 päivää sitä ja loput vapaata. Lupaan, että se tuntuu – ja näkyy. Löydät detoxin täältä.

 

Nyt valmistaudutaan vähitellen sen kuuluisan regattaviikonlopun viettoon. Ihania kesäpäiviä, missä sitten ikinä sitä vietättekään <3


 

Muistan lakkiaispäiväni kuin eilisen. Kuinka kaikki meni yli odotusteni, sää oli totta vie kaunis kuin kesämorsian ja koko päivä oli aamusta oikeastaan seuraavaan aamuun aivan ihana. Minä ja rakkaat ystäväni saimme painaa valkolakit päähämme ja koulutie, jota olimme toisten kanssa kulkeneet jopa ensimmäisistä luokista saakka yhdessä, tuli vihdoin päätökseen. Päivä oli yhtä juhlaa.

 

Sunnuntaina nukuin pienessä dagen efterissä äidin takapihalla aurinkotuolissa, kunnes pikkuveljeni heitti päälleni kylmälaukullisen jääpaloja. Että siitäs sait juhlija, palaa todellisuuteen. Heti tämän jälkeen sain vielä sähköiskun pistorasiasta ja siinä puolitajuttomana itseäni keräillessä tajusin, että tässä sitä nyt jumalauta ollaan, menossa huomenna uuteen kesätyöpaikkaan eikä mistään muusta ole aavistustakaan. En palaa tuttuun ja turvalliseen kouluun enää koskaan, ystävät lähtevät kaikki eri suuntiin eikä kukaan oikein tunnu tietävän minne. Meistä ei oikein kukaan hakenut lukion jälkeen opiskelemaan, sillä olimme kaikki aivan totaalisen hukassa. Itse olin sähköiskun saanut ja hukassa.

 

Ja samassa hukassa olin vielä vuosia tuon lakkiaisviikonloppuni jälkeenkin.

 

 

Koko parikymppisyyteni voisi tiivistää kahteen sanaan. Nopeita päätöksiä. Saatoin muuttaa hetken mielijohteesta. Tämä on toisaalta hyvä asia, sillä tiedän nyt missä ja miten haluan asua ja missä ja miten en halua asua.

Hain ja pääsin aikanaan ihan ex tempore kahteen eri korkeakouluun, joista toisessa jaksoin opiskella kokonaiset puoli vuotta, toisessa sentään käytännössä valmistumiseen asti (jonka jätin ihan omasta halustani tekemättä, sillä olin kerrankin viisas). Opiskelu kannattaa aina, mutta sanoisin nuoremmalle itselleni että mieti nyt hyvänen aika vielä mihin oikein haet ja kuten yläkouluikäisille aina lämpimästi suosittelen, mene lukioon jotta saat miettimisaikaa ja silti samalla sivistät itseäsi. Suoraan tiettyyn ammattiin valmistava koulutus, oli kyseessä sitten ammattikoulu, ammattikorkeakoulu tai yliopisto, rajaa tuollainen suora koulutus paljon vaihtoehtoja pois. Nyt lähtisin ennemmin haahuilemaan, etsimään ja sivistämään itseäni, mutta kuitenkin kouluun suoraan lukiosta.

Toki tienasin rahaa töissä enkä ole koskaan joutunut asumaan opiskelija-asunnoissa enkä kimppakämpissä enkä muutenkaan joutunut tinkimään asumismukavuudesta ja muustakaan, mutta.. Neuvo yksi: Menkää ihmiset kouluun. Moni asia on huomattavasti miellyttävämpää oppia kirjasta kuin kantapäästä.

 

 

Tätä seuraa neuvo kaksi: Älä elä elämääsi minkään kaavan mukaan. Ei ole olemassa oikeaa aikaa millekään. Koskaan ei ole oikea aika hankkia lapsia, vakiintua, erota, muuttaa, hankkia autoa ja koiria ja pihaa. Et koskaan ole sen enempää valmis. Joku, joka kokee olevansa täysin valmis miettii luultavasti nyt, että no toi ei kyllä tosiaan ole ollut koskaan valmis mihinkään jos se noin ajattelee. Sanotaanko vaikka niin, että ainoa asia johon olen kuvitellut olevani elämässäni valmis on ollut parisuhde, ja se on ollut myös asia johon en lopulta olisi ollut silloin valmis.

Neuvo kolme: Ole helvetin tarkka ihmissuhteistasi ja siitä, kenen kanssa aikaasi vietät.

 

 

Niin, niitä nopeita päätöksiä. Minun elämäni kaavassa tuli ensin lapsi, sitten kaikki muu kiva. Nyt kun se on monen mittapuulla valmis, olen sinänsä löytänyt itseni, mutta aivan eri tavalla kuin kuvittelin. Kun peruspalikat ovat ainakin näennäisesti kunnossa, tuntuu että tästähän elämä vasta alkaa. Lakkiaisviikonlopustani ja sähköiskustani on kolmetoista vuotta ja vasta nyt olen sitä mieltä, että tiedän edes suurinpiirtein, mitä haluan tehdä. On myös ihan kivaa että olen nyt kesällä seitsemän vuotta täyttävän lapsen äiti. Kumpikohan meistä on kasvanut näiden vuosien aikana enemmän, minä vai lapsi? Jos pystyt, hanki lapsia mieluummin nuorena. Ymmärrät sitten miksi.

 

Neuvo neljä: On siis ihan ok ettet tiedä mitä haluat tehdä. Ei tarvitse tietää. Silloin, etenkin silloin, kannattaa matkustaa mahdollisimman paljon. Maailmaa näkemällä oppii ymmärtämään itseään. Tajuaa, ettei maailma pyöri siinä omassa pienessä kuplassa etkä koskaan voi valloittaa sitä kokonaan. Maailmalla oppii eniten. Jos sinusta tuntuu ettet ole ollenkaan matkustaja, nimenomaan silloin. Matkusta.

 

 

Saa olla keskeneräinen, saa olla erilainen, saa kulkea ihan omia polkujaan. Seikkaile ja hyppää välillä rohkeasti tuntemattomaan. Nykyään mietin jos en oikein uskalla, mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Jos se on jotain oikeasti pahaa, jätän väliin. Neuvo viisi: Mieti aina, mikä on pahinta mitä voi tapahtua. Toimi sitten sen mukaan. Jos pahin skenaario on yhdenkin ihmissuhteen vaarantaminen, suosittelen harkitsemaan. Jos kysymyksessä on huonon ihmissuhteen vaarantaminen, suosittelen toimimaan.

Pääsin aikanaan huonosta parisuhteesta eroon siten, että entinen poikaystäväni kysyi minulta lähtiessäni viettämään iltaa ystävieni kanssa, että meinaanko ihan tosissani lähteä noin huoran näköisenä ulos. Vedin vielä korkeammat korot jalkaan ja vastasin kyllä. Seuraava keskustelumme oli, miten järjestelemme asuntokaupat. Neuvo kuusi: Elämälle kannattaa usein sanoa kyllä.

 

Valtavasti onnea kaikille valmistuneille ja koulutiensä päättäneille sekä heidän vanhemmilleen. Edessä on maailman suurin ja hienoin seikkailu ja loputon oppimisen matka, nimeltään Elämä.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ