Instagramin storyni on hyvinkin liikuntapainotteinen, ehkä juuri siksi koska se on sitä aidointa elämääni ja treeni on jossain muodossa osa jokaista päivääni. On ollut ihanaa saada teiltä palautetta, kuinka liikunnan ilo ja motivaatio voi tarttua storyn välityksellä. Parasta! Minusta olisi ihanaa muutenkin motivoida ihmisiä treenaamaan ja lähtemään liikkeelle paljon enemmänkin, en vain oikein tiedä vielä miten.. Nyt kuitenkin halusin vaihteeksi kirjoitella blogin puolelle vähän liikuntajuttuja, sillä ne ovat olleet täällä aina paljon vähemmällä kuin Instagramissa ja blogi on kuitenkin itselleni se pääkanava sosiaalisessa mediassa. Tykkäättekö te muuten ylipäätään lukea liikuntaan ja treenaamiseen liittyviä postauksia? Saisiko niitä olla enemmän vai pidätkö enemmän muista lifestyle-aiheista?

Liikunta on osa minua. Jos olen terve, en voi kuvitellakaan olevani edes viikkoa ilman treeniä. Kehoni tarvitsee hikitreeniä, toisaalta joskus se tarvitsee myös rauhallista ja palauttelevaa liikuntaa. Sitä oppii kuuntelemaan, kun tarpeeksi liikkuu. Vaikka olenkin elämäntapaliikkuja, tulee minullekin toisinaan niitä laiskoja hetkiä kun ei yhtään huvittaisi lähteä. Kokosin tähän nyt 5 syytä, miksi jaksan silti tänäänkin liikkua..

Tulokset Itse motivoidun parhaiten nimenomaan onnistumisten ja positiivisuuden kautta. Se, että näen lihasten kasvavan tai kehon kiinteytyvän, motivoi sekin, mutta konkreettiset tulokset kuten pidemmät lenkit, matalammat sykkeet, isommat painot ja kovempi vauhti ovat mitä parhaimpia mittareita kehityksestä. Hyvin sujuneen lenkin jälkeen haluan lisää onnistumisen tunteita. Eilen tein HIIT-treenin, jota en ollut tehnyt reiluun vuoteen. Se oli aina ennen minulle todella rankka, nyt taas pikemminkin kevyt palautteleva setti jonka jälkeen olisin jaksanut ehkä toisenkin. Hullua, mutta merkki kehityksestä ja siitä, että olen tehnyt jotain oikein.

 

Luonne Olen itse kunnianhimoinen, määrätietoinen ja toisinaan hyvinkin periksiantamaton. Nämä ominaisuudet ovat peräisin niin geeneistä kuin kasvatuksestakin. Niitä voi kuitenkin myös opetella. Päätät, että haluat menestyä ja onnistua, löydät kyllä keinot. Liikunta on siitä helppo juttu, että tiedät mitä sinun tulee tehdä, että onnistut. Treenata. Ja treenata lisää. Ja treenata kovempaa. Päättäväisyys ja etenkin se itsekuri on kaiken a ja o. Toisilla sitä on enemmän, toisilla vähemmän, mutta kaikkien on mahdollista opetella sitä.

 

Hyvä olo En voisi liikkua enää pelkistä ulkonäkösyistä, sitä olen jankuttanutkin moneen kertaan. Liikunnan tuomaa hyvää oloa ei korvaa mikään. Sen löytää vähitellen, aloittamalla kevyesti. Ei pidä rääkätä itseään ihan loppuun, sillä se vie liikunnasta ilon. Endorfiineja haluaa lisää ja lisää, ja pian liikunnan tuomaan oloon jää koukkuun. Se lievittää ahdistusta, poistaa kiukkua, tasapainottaa ailahtelevaa mieltä ja lievittää stressiä. Ilman liikuntaa olisin paljon negatiivisempi, ärtyisämpi, kyynisempi, laiskempi ja väsyneempi.

 

 

Energia Liikuntaan käytetty tunti tuo kaksi tuntia enemmän aikaa muulle elämälle. Näin olen ajatellut ja todennut sen jo monta vuotta. Siksi etenkin kiireisinä aikoina, kun aikaa liikunnalle ei vain tunnu olevan, kannattaa silti raivata kalenterista tilaa edes nopealle treenille. Yhtäkkiä asiat ovatkin helpommin hallittavissa ja energiaa töihin ja vaikka kotitöihin tarttumiseen on paljon enemmän. Kun liikunta on säännöllistä, saan paljon enemmän aikaan arjessa ja siedän huomattavasti helpommin stressiä.

 

Ulkoiset tekijät Tottakai liikunta vaikuttaa myös positiivisesti myös ulkonäköön ja tämä vaikuttaa positiivisesti siihen, että jaksaa liikkua. Itse pidän omasta kropastani paljon enemmän silloin, kun se on jäntevä ja lihakset erottuvat. Painoa en sen sijaan tuijota. Painoin esimerkiksi pari viikkoa synnytyksen jälkeen 7 kiloa vähemmän kuin nyt vaikka aktiivisesta ja kovasta treenaamisesta ei ollut tietoakaan. Nykyinen peilikuvani on paljon terveempi ja miellyttää omaa silmääni enemmän. Muita ulkoisia motivaation lähteitä ovat myös treenivaatteet ja -varusteet, mutta vielä tärkeämpää, miellyttävä ympäristö liikkua. Juoksulenkit myrskyävän meren rannassa, maailman kaunein, viihtyisin ja ihanin kuntosali (olen niin onnellinen että löysin sellaisen) sekä talviurheilut lumisessa Lapissa.. Motivaatio kasvaa silmissä ja liikunnasta nauttii paljon enemmän!

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Mitkä ovat lapselle sopivia harrastuksia? Milloin lapsen harrastukset on syytä aloittaa? Milloin harrastuksen saa lopettaa? Onko harrastuksiin pakko mennä? Mitä jos lapsi ei harrasta lainkaan? Mikä on sopiva määrä harrastuksia? Kuinka monet treenit saa olla viikossa? Miten toimia, kun lapsi ei halua mennä treeneihin?

  

 

Lapsen harrastukset ovat syksyisin esillä niin kotona kuin julkisissa keskusteluissakin. Havahduin siinä Micaelin täyttäessä kolme vuotta, että pitäisikö sen harrastaa jo jotain? Ensin iski jopa vähän paniikki, että olenko nyt myöhässä ja harrastavatko kaikki muut jo jotain ja millaisia harrastuksia lapsella pitäisi ylipäätään olla. Nyt, kaksi vuotta myöhemmin, harrastamisesta on tullut paljon selkeämpää ja lapsi osaa jo itse kertoa kiinnostuksistaan. Olen itse yrittänyt olla tuputtamatta omia ajatuksiani liikuntaharrastuksista, mutta tottakai vanhempien kiinnostuksen kohteet näkyvät pienen lapsen harrastusvalinnoissa. Yritän kuitenkin aina kuunnella lasta ja reagoin kyllä heti, jos hän ei oikeasti pidä jostain. Toistaiseksi sellaista harrastusta ei ole tullut vastaan. Miten muuten harrastava lapsi tuntuu yhtäkkiä jotenkin tosi isolta ja itsenäiseltä? Siellä se yksinään touhuaa ihan vieraiden lasten kanssa ilman tuttuja ja turvallisia aikuisia. Mun pieni sylissä viihtyvä rakas. Vanhemmuus on täynnä näitä kamalia irti päästämisen vaiheita kun lapsi alkaakin olla itsenäinen ja reipas iso poika.

 

 

Micael harrastaa tällä hetkellä jääkiekkoa ja tennistä. Jääkiekkotreenit alkoivat juuri ja voi sitä riemua, mun sydän sulaa kun näen kuinka innoissaan pikkuinen on jäällä sekä kotona ulkona sählymailan ja kanssa harjoittelemassa maalintekoa. Viime talven Micael oli meidän lähijäähallilla luistelukoulussa ja se oli mahtava päätös. Nyt hän on valmis pelaamaan ja osaa luistella sujuvasti. Lätkätreenit ovat kerran viikossa lauantaisin, mutta lapsi toivoi pääsevänsä useammin luistelemaan, joten ilmoitin hänet vielä erikseen samaan luistelukouluun missä viime vuonna olimme. Siellä pääsee ”isojen” ryhmässä jäälle leikkimään sekä hiomaan olemassa olevia taitoja heti päiväkotipäivän jälkeen lähihalliin, joten tunti menee ihan jo mielekkäästä leikistä ja kehitys tapahtuu siinä sivussa. Lisäksi jääkiekkoon kuuluvat oheistreenit (sisäliikuntaa kuten sählyä, muita liikuntaleikkejä jne) joten lätkäharrastusta mahtuu jossain muodossa nyt kolmeen päivään viikossa. Ajattelin aluksi että se kuulostaa paljolta, mutta kyseessä on vielä hauskaa tekemistä ja porukassa liikkumista. Micael ainakin turhautuu äkkiä jos ollaan vain kotona liikkumatta. Maanantaisin hänellä on vielä mieluinen harrastus tennistunnin muodossa. Pieni on aivan hullaantunut tenniksestä ja ajattelen itse sen tukevan hyvin myös mieluista jääkiekkoharrastusta. Tennis on myös onneksi ihan lyhyen matkan päässä, joten sekin menee kivasta liikunta- ja leikkihetkestä heti päiväkotipäivän jälkeen. Eilen hän halusi vielä tennistunnin jälkeen lähteä ulos näyttämään mailalla ja palloilla mitä mä osaan jo. 

 

Micael harrastaa siis neljänä päivänä viikossa, mikä on paljon viisivuotiaalle, mutta harrastaminen ei vielä ole tosissaan kilpailemista. Niin kauan kuin lapsi vain nauttii siitä, olen enemmän kuin tyytyväinen tähän. Tämä toimii meillä, mutta lapset ovat erilaisia. Toiset kuormittuvat päiväkotiarjesta paljon enemmän, jolloin illat ja viikonloput on hyvä rauhoittaa. On niin tärkeää osata lukea sitä lasta. Harrastavien lasten ”lepopäivät” ovat hyvin tärkeitä. Lapsi tarvitsee joutenoloa ja lapsen täytyy oppia myös sietämään tylsyyttä. Itsehän vihasin lapsena sitä tunnetta, kun ei ollut mitään tekemistä. Tämän takia inhosin sunnuntaipäiviä vielä aikuisikään asti. Sanoinkin aina, että tekisin mielelläni kaikki sunnuntait ennemmin töitä, kun makaisin tekemättä mitään. Myöhemmin olen kyllä ollut enemmänkin sen lepopäivän pyhittämisen kannalla.

 

 

Lapselle sopivat harrastukset kuin harrastukset, kunhan ne eivät ole liian haastavia. Jos lapsi kokee toistuvasti epäonnistumisia tai on liian väsynyt, into kaikkeen harrastamiseen loppuu äkkiä. Joskus voi auttaa, kun vaihtaa ryhmää tai paikkaa. Aikuiset harrastustoiminnassa ovat hyvin tärkeitä motivaation kannalta. Tunteeko lapsi olonsa turvalliseksi harrastaessa? Huomioiko aikuinen tarpeeksi jokaista lasta?  Tärkeitä asioita, jotka voivat parhaimmillaan tehdä harrastuksesta lapselle niin rakkaan, että se jatkuu läpi elämän tai pahimmillaan saada lahjakkaan ja motivoituneen lapsen lopettamaan harrastamisen kokonaan. Kaikkien harrastusten ei missään nimessä tarvitse olla liikuntaharrastuksia. Aktiivisille lapsille liikuntaharrastus on kuitenkin mitä mainioin tapa purkaa energiaa ja rauhoittaa vilkasta mieltä iltaa kohti.

 

Lapsen harrastukset kannattaa aloittaa silloin, kun lapsi siihen on valmis. Moni laji alkaa kivasta leikinomaisesta toiminnasta, jolloin aloittaa voi hyvinkin nuorena. Luulisin, että kaikkea saa käydä ainakin kerran kokeilemassa ilmaiseksi? Kun päättää aloittaa, lapsen pitäisi itse olla motivoitunut. Harrastuksiin sitoudutaan kuitenkin aina kaudeksi kerrallaan ja niistä maksetaan. Itse olen sitä mieltä, että harrastuksiin mennään aina, kun ollaan terveitä. Väsymyksen takia treenejä ei jätetä väliin. Vanhempien tehtävä on huolehtia lapsen riittävästä unesta ja muusta rentoutumisesta sekä levosta. Jokaisella tulee päiviä, kun ei yhtään kiinnosta ja kun mikään ei suju. Vaikka lapsi huutaisi vihaavansa luistelua, joskus kannattaa ”pakottaa” (lue: esimerkiksi lahjoa) se lapsi sinne jäälle. Varsinkin jos on nähnyt, miten hän kuitenkin nauttii luistelusta. Lapsen harrastukset ovat nimittäin hyvä keino uhmata. ”En halua, haluan lopettaa, tylsä laji!” voivat saada vanhemman heittämään hanskat tiskiin liian helposti. Kuinka moni onkaan kiitellyt vanhempiaan aikuisena siitä, että he patistivat harrastusten pariin lapsena? Aika moni, minä mukaan lukien.

 

 

Lapset ovat etuoikeutettuja saadessaan harrastaa. Kaikilla perheillä ei ole mahdollisuutta, esimerkiksi taloudellisten tai ajallisten syiden vuoksi, harrastaa välttämättä mitään. Kaikille harrastukset eivät kuitenkaan edes sovi, eikä se tarkoita, että lapsi olisi jotenkin laiska tai saamaton. Pieni lapsi väsyy jo päiväkotipäivästä tai koulupäivä kuormittaa sen verran, ettei sen jälkeen enää jaksa keskittyä harrastamiseen. Lapset ovat erilaisia ja samassa perheessä voi hyvinkin olla yksi aktiiviharrastaja ja yksi, joka viihtyy iltapäivät kotona rentoutuen. Ja kuten ylempänä kirjoitin, kaikkien harrastusten ei missään nimessä tarvitse olla liikuntaharrastuksia. On kuvataide- ja tiedekerhoja, musiikkia ja ihan vaikka shakkia.

 

Itse näen kuitenkin liikunnan hyvin tärkeänä osana nykypäivän lasten päivää ja kun yhä enemmän ja enemmän vietetään aikaa vain sisällä paikallaan, me aikuiset olemme vastuussa siitä, että lapset liikkuvat tarpeeksi. Omalla toiminnallamme näytämme esimerkkiä lapselle ja on fakta, että liikkuvien vanhempien lapset alkavat todennäköisemmin harrastaa itsekin liikuntaa ja omaksuvat liikunnallisen elämäntyylin. Sen sijaan liiallisesta suorittamisesta ja liian aikaisesta kilpahenkisestä harrastamisesta kannattaa pysytellä kaukana. Pienestäkin lapsesta tulee helposti suorittaja, jos vanhempi vaatii jatkuvasti parempaa ja parempaa. Kaikki motivointi ja kannustus pitäisi tapahtua hyvän mielen kautta. Silloin liikunta on hauskaa ja se säilyy helpommin lapsen päivärytmissä läpi elämän.

Mitä teillä harrastetaan ja miten usein?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Sen suuremmin asiaa ajattelematta – tai miettiessäni sitä vain omalta kantiltani – minun olisi helppo kirjoittaa siitä, kuinka en ymmärrä ollenkaan miten joku ei panosta hyvinvointiinsa. En tajua ihmisiä jotka eivät harrasta liikuntaa, jättävät ruoan väliin tai kipaisevat kiireessä grillille. En ymmärrä mikä saa ihmisen ostamaan energiajuoman, mikä houkuttelee karkkihyllylle tai miten joku ei pidä lenkkeilystä. Nämä ovat kuitenkin minulle nykyään itsestäänselviä asioita, joten aina välillä unohdan toisten todella painiskelevan näiden asioiden kanssa. Ihminen voi kuitenkin muuttua ja muuttuukin jatkuvasti, nimenomaan niiden omien valintojensa seurauksena. Kun haluat oikeasti voida hyvin, sinun täytyy vain päättää voida jatkossa hyvin. Koskaan ei tule olemaan oikea aika aloittaa terveellisiä elämäntapoja, se paras aika siihen on kuitenkin nyt. Jos et voi tällä hetkellä hyvin, kysy itseltäsi mikset panosta hyvinvointiisi? 

Olen valinnut itsekin aivan liian usein pikaruokaa. Odottanut karkkipäiviä hullun lailla, syönyt yksin kokonaisen marjapiirakan (ja mutakakun), jäädyttänyt salikortin kuukausiksi kesän koittaessa, jäänyt ryhmäliikuntatunnin sijaan sohvalle syömään suklaalevyä kuin leipää ja raahannut zerokokista kaupasta kotiin. Turhan usein olen myös viettänyt sunnuntaita krapulassa sängyn pohjalla, kun vaihtoehtona olisi ollut ulkoilua ja univelkojen kuittaamista. Olen myös ollut järjettömän väsynyt. Saamaton, laiska ja huonovointinen. Siinä onkin se noidankehä, josta on vaikea päästä pois. Väsymys ja laiskuus saavat tekemään huonoja valintoja hyvinvointisi osalta. Huonot valinnat taas aiheuttavat vain lisää väsymytä ja laiskuutta. Mutta lupaan, että kun kerran lähdet pois mukavuusalueeltasi ja alat kunnolla panostat hyvinvointiisi, et halua koskaan palata takaisin vanhaan.

 

Keksitkö jo vastauksen, mikset panosta hyvinvointiisi? Yleisimmät syyt ovat tietenkin väsymys, laiskuus sekä kiire. Ei vain ole aikaa. Silloin on kuitenkin kyse hyvinvoinnin priorisoinnista. Tottakai on joskus päiviä, ettei vain ehdi. Minullakin oli sellainen viimeksi eilen. Aikainen aamu, töistä käytännössä suoraan lätkämatsiin, jonka jälkeen olikin aika laittaa lapsi nukkumaan, valmistella seuraavan päivän työjutut, laittaa valmiiksi vaatteet, lapsen päiväkotikuvausvaatteet, salikamat ja siivota vielä keittiö. Sen sijaan keskityin tekemään ne hommat kunnolla ja kävelin vain koirien kanssa vielä vähän pidemmän iltalenkin. Eilinen meni siis lepopäivästä. En koskaan laita lepopäiviä kalenteriin, sillä niin usein tulee tällaisia yllärikiirepäiviä, jolloin lepopäivä on helppo laittaa päivälle, jolloin ei muuten vain ehtisi liikkua. Suosittelen kokeilemaan samaa. Ruokavalioni oli kuitenkin hyvin terveellinen, lätkämatsissa ei ole pakko vetää nacholautasia ja huuhtoa nakkimukia alas kaljalla. Tuopillinen vettä riitti, kotona odotti iltapalaksi kuitenkin terveellinen leipä ja keitetyt kananmunat. Sen verran panostin vielä hyvinvointiini kiireisen päivän päätteeksi, että suunnittelin loppuviikon treenit ja tilasin itselleni uuden ulkoilutakin syksyksi. Tässä piileekin avain siihen, miten pitää yllä hyvinvointia osana omaa elämäntyyliä. Hyvinvointi ei ole pelkkää liikuntaa ja terveysruokaa. Se on elämäntapa. Ajattele kaikkia elämän osa-alueita hyvinvoinnin kautta. Mitä voit tehdä perheesi kanssa, mitä ruokavalintoja teet arjessasi tai millä täytät vaatekaappisi. Mitä enemmän urheiluvaatteita, sitä enemmän treeniä? Ehkä sekin toimii.

Pahinta ovat totaalikiellot. Ne saavatkin sortumaan taas pahoille tavoille. En saa syödä sitä, en saa juoda tätä. Kun paketti on kunnossa, kaikkea saa tehdä, sopivasti. Käyn itsekin toisinaan ulkona, juon viiniä ja saatan joskus syödä burgerin. Koska olen omaksunut terveelliset elämäntavat luonnolliseksi osaksi jokapäiväistä elämää, en vain halua tehdä näitä asioita usein. Olen oppinut elämäntavat, joita voin noudattaa koko loppuelämän. Joita haluan noudattaa koko loppuelämäni. Olen lähes aina pirteä ja energinen, siksi jaksan liikkua eikä mun tee koskaan, siis täysin valehtelematta koskaan, mieli syödä karkkia, suklaata, jäätelöä tai sipsejä niin paljon, että ostaisin niitä kotiin. Oma elämäni on kaikkea muuta kuin nälkää ja kaloreiden laskemista. En siedä nälkää ollenkaan, enkä tiedä ruokien kalorimääristä enää tuon taivaallista. En näännytä itseäni väsyksiin liian raskaalla treenillä, sen sijaan rakastan kunnon hikilenkkejä, sitä tunnetta kun saan ylittää itseni ja pystyn aina vain parempiin suorituksiin. Olen vihdoin päässyt treenaamaan kunnolla lähes vuoden sairastelun ja muiden esteiden jälkeen, joten se näkyy myös muuttuneessa kehon koostumuksessa ja tietysti huimasti kohonneessa kunnossa. Näistä postauksen kuvista on muuten tultu paljon eteenpäin. Ihana päästä pian kuvaamaan sporttijuttuja, siitä saa niin paljon inspiraatiota hyvinvointiin painottuviin teksteihinkin.

 

Onko joku teistä aloittanut muuten tänä syksynä uuden harrastuksen tai testannut uutta liikuntalajia? Vuodenvaihteen lisäksi elo-syyskuu on tunnetusti ruuhkaisinta aikaa liikuntapaikoissa ja kesän jälkeen vihreät ja muut kevyemmät ruokavalinnat tuntuvat paljon houkuttelevimmilta. Hyvä! Sulla voi olla nimittäin tänään juuri se päivä, kun muutat koko loppuelämäsi suunnan.

Suomalaisten on PAKKO alkaa panostaa hyvinvointiinsa enemmän. Vaikka puhutaan fitness-, wellness-, ja terveysbuumeista, liikkumisemme ja hyvinvointimme yleensäkin on todella paljon huonommalla tasolla kuin koskaan aiemmin. Monet vakavimmat kansantautimme olisivat estettävissä terveillä elämäntavoilla. Eikö ole hullua, että kakkostyypin diabeteksesta parantuu pudottamalla painoa ja muuttamalla elintapoja terveellisemmäksi, samoin COPD eli keuhkoahtaumatauti olisi estettävissä tupakoinnin lopettamisella, ja silti mitään ei tehdä? Miksi? Miten perustelet sen itsellesi tai läheisillesi? Laiskuus vai ajan puute? Haastan sut nyt kokeilemaan erilaista elämäntyyliä edes pariksi viikoksi. Ei kitudieettejä, ei loppuunpalamista, ei pahaa oloa. Hyvinvoinnin pitää näkyä ja tuntua energiana kehossa sekä mielessä.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian