Tänään vietetään kansainvälistä Älä laihduta -päivää (International No Diet Day), jota on maailmalla vietetty jo vuodesta 1992. Suomessa sitä tukee Syömishäiriöliitto ja sen jäsenyhdistykset. Joku nyt ehkä mielessään kivittää mut, mutta.. Tarkoitukseni on kuitenkin hyvä ♥ Mulle tulee tästä päivästä vähän sellainen olo, että sen kaunis ajatus on mennyt lähinnä siihen, että ihmiset toisensa jälkeen vain avautuvat omista syömishäiriöistään ja tuovat niitä esiin. Niin no, sehän juuri on päivän tarkoitus. Tuoda syömishäiriöitä esiin ja korostaa, ettei ole tarvetta laihduttaa. Valtaosalla ikäisistäni naisista tuntuu olevan edes jonkinasteista syömishäiriötaustaa, mikä on ihan järkyttävää ja on tietysti hyvä että sitä tuodaan esiin. Mitä enemmän tietoisuus lisääntyy, sitä enemmän lisääntyvät myös hoitokeinot, avun saaminen helpottuu ja voidaan myös paneutua syihin, mikä aiheuttaa syömishäiriöitä ja vääristynyttä kehonkuvaa. Tähän asti hyvä. Kuitenkin siitä alkaa se, missä kehopositiivisuus menee ainakin mun mielestä vähän pieleen. Korostetaan että on ok olla minkä kokoinen tahansa ja syödä mitä tahansa. Ulkonäöllisesti kyllä, siitä en ole koskaan ollut eri mieltä. Mulle on aivan sama painaako ihminen 150 vai 50 kiloa, hän voi silti olla maailman paras ja siistein tyyppi. Mutta terveydellisesti ei vain ole ok olla siellä lähempänä sitä sataaviittäkymppiä kuin sitä viittäkymppiä.

Syömishäiriö on sairaus, mutta kuinka paljon sairauksia ylipaino aiheuttaa? Paljon, ja ylipainoisten suomalaisten määrä on jatkuvassa kasvussa. Mua itseäni ahdistaa nähdä ylipainoisia lapsia, heidät on syötetty siihen, he eivät ole itse sitä valinneet. Ylipainoinen lapsi on todennäköisemmin myös aikuisena ylipainoinen kuin normaalipainoinen. Paitsi huonot ruokailutottumukset, myös tapa liikkua tai pikemminkin olla liikkumatta, siirtyy aikuisuuteen. Normaalipainoa on paljon helpompi ylläpitää, kuin laihduttaa ylipainoisesta normaalipainoiseksi. Lapset rakastavat liikuntaa esimerkiksi leikkien muodossa. Mä en itse äitinä voisi elää itseni kanssa, jos en veisi lastani säännöllisesti liikkumaan niin sisälle kuin uloskin. Olen kuullut muun muassa perusteluja, ettei vain ole varaa harrastaa. Liikunta itsessään ei vaadi kuitenkaan yhtään ylimääräistä euroa, se vaatii vain sen nokan laittamisen ulos ja sohvalta nousemisen. Jokainen lapsi on sen arvoinen.

No, takaisin aikuisiin ja aikuisten laihduttamiseen. Nuo postauksen kuvat, tai no kollaasi, on itseasiassa otettu viime vuonna loppukesästä. Grilliruoan ja juhlajuomien täyteisen kesän jälkeen ajattelin ihan hetken aikaa, että nyt alan kyllä laihduttaa. Ehkä päivän mietin syömisiäni tarkemmin, kunnes tajusin olevani aivan väärillä raiteilla ja menneisyyden haamut kolkuttelivat olalla. Olen entisessä elämässäni viettänyt monet kerrat pää vessanpöntössä tahallani oksentaen joka ikisen ”ei-sallitun” ruoanmurun ulos. Olen kituuttanut jos jonkinlaisilla dieeteillä, vetänyt kahden tunnin korkeasykkeistä treeniä pelkällä aamulla syödyllä riisikakulla. Olen suhtautunut niin pakonomaisesti liikuntaan, että olen viettänyt krapulapäivätkin bodypumpissa, jos viikon treenimäärä ei ollut sunnuntaina vielä täyttynyt. Kiljunut riemusta vaa’an näyttäessä alle viittäkymppiä, kun elämäni huippukunnossa ollessani olen painanut kuitenkin kymmenen kiloa enemmän. Näin itseni lihavana silloinkin, kun minusta on otettu kuvia joissa näytän nyt omaan silmääni sairaalloisen laihalta ja nautin kun ystävät ja perheenjäsenet kauhistelivat hoikkia jalkojani ja seitinohuita käsivarsia. Sellaisen ihmisen tulee viettää Älä laihduta -päivää joka päivä.

Ylipainoisen sen sijaan ei. Varmasti on heitä, jotka ovat onnellisia ylimääräistenkin kilojen kanssa ja se on hienoa. Elämässä on tärkeintä olla onnellinen. Kuitenkin, vain noin joka neljäs ylipainoinen on terve.  Muillakin ylipainoisilla on suuri riski sairastua erilaisiin aineenvaihduntasairauksiin. Siksi laihduttaminen on aika viisasta. Ylipainoa ja lihavuutta ajatellaan jotenkin hassusti vain ulkonäköasioiden kannalta, eikö haitallisista terveysvaikutuksista muka oikeasti tiedetä vai halutaanko niiltä vain sulkea silmät? Jo 4-vuotias poikanikin tietää, että ei kannata olla lihava, sillä silloin tulee helpommin ”pahasti kipeäksi eikä jaksa liikkua”.

Ongelma on siinä, että laihduttaminen ymmärretään väärin. Sen puolesta voisinkin huutaa vaikka joka ikinen päivä, että nyt on se älä laihduta -päivä! Unohtakaa nyt vihdoin ne dieetit ja poppaskonstit, ne eivät auta. Tai auttavat mutta tulokset eivät kestä. Kaikkihan tämän tietävät, mutta miksi ne kolmen viikon superdieetit edelleen houkuttavat? Kerran kun tekee kunnolla, ei enää ikinä tarvitse. Laihduttaminen on lopulta vain pysyvien elämäntapojen omaksumista ja niiden noudattamista. Tietysti poikkeuksiakin saa tehdä, kun perusjutut ovat kunnossa mutta niiden varaan ei kannata nojata uusia elämäntapoja aloittaessa. Kaikkeen pitäisikin suhtautua terveys, hyvä olo ja pysyvyys edellä. Silti, älä laihduta – vai mitä oot mieltä?

 

Vanha postaukseni painosta ja sen pakonomaisesta tarkkailusta:

Kun painosta tuli ongelma

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Viimeistään nyt on karsittu jyvät akanoista tammikuussa elämänmuutoksen aloittaneiden osalta. Jos epäonnistuit tai jos jätit kokonaan aloittamatta, ei mitään hätää. Joka ikinen uusi päivä on uusi mahdollisuus tehdä se uudestaan ja isojen elämänmuutosten tekeminen on totta vie paljon helpompaa nyt, kun kevät alkaa muistuttaa jo olemassaolostaan valoisilla aamuilla, nousevalla lämpötilalla ja kuivilla kaduilla. Vielä ehtii hyvin kesäkuntoon ja kesäkunto on ennen kaikkea asenne. Sitä on paljon helpompi pitää yllä kun liikkuu kesälläkin eikä vietä tulevia lomia drinkki kädessä maaten. Sekin on tietty toisinaan paikallaan, mutta suomalaisen kaikki tai ei mitään -asenteesta on tässä kohtaa vain haittaa. Vuodenvaihde on aina se konkreettisin aika aloittaa, mutta itselläni liikunta on ainakin paljon mielekkäämpää ja helpompaa nyt, kun valoa ja energiaa on taas enemmän. Kevät inspiroi myös keventämään ruokavaliota ja lisäämään siihen kasviksia, marjoja ja hedelmiä. On siis aika herätä talviunilta ja ryhtyä hommiin energisen ja hyvännäköisen kehon eteen!

 

 

Se päivä, jolloin päätät muuttaa elämäsi suuntaa ja alkaa panostaa omaan hyvinvointiisi voi olla vaikka just tämä päivä. Tai huominen, jos haluat hetken miettiä. Pääasia että päätät, että nyt. Koska oikeastaan heti kun olet päättänyt, kaikki on helppoa jos motivaatio on kohdallaan. Elämäntapamuutoksen onnistumisen salaisuus onkin siinä, että haluat sitä enemmän kuin mitään muuta.  Enemmän kuin herkkuja, enemmän kuin laiskottelua, enemmän kuin viiniä ja juustoja. Silloin onnistut. Alku on hankalin, mutta kun totuttelet tiettyyn ruokavalioon ja liikuntamäärään, alat ymmärtää, että niistä voi tehdä pieniä poikkeuksia joskus ja poikkeusten jälkeen pääsee taas takaisin normaaliin ihan helposti. Elämäntapamuutos ei kuitenkaan kestä, jos jokaisen lomamatkan laiskottelee ja syö mitä sattuu. Esimerkkinä nyt oma elämäni. Pari vuotta sitten lähtiessäni reissuun unohdin liikunnan sekä terveellisen syömisen. Matkustin usein ja reissu oli aina tauko hyvinvoinnista. Aloitin jokaisen matkan jälkeen alusta ja treenaamiseni oli satunnaista jojoilua, huonoa palautumista ja täysin tuloksetonta. Nykyään treenaan aina lomalla. Ruokavaliosta saatan vähän lipsua, kuten nyt Ranskassa, mutta ainakin toisesta pidän kiinni. Nyt kun olen taas kotona, ajattelin illalla juosta lenkin ja loppuviikon jatkaa normaalia saliohjelmaa. Ei taukoa, ei kipeitä lihaksia eikä muutosta hyvinvoinnissa tai kunnossa vaikka söin ja join neljä päivää ihan miten sattuu. Tämä onnistuu, koska mä päätin niin. Jos mielesi on heikko, sitä kannattaa harjoittaa ennen suuria muutoksia. Muistathan muutenkin aloittaa muutoksen vähitellen, ei kitudieettejä vaan kaikki siten, että voisit elää loppuelämäsi niin. Äkkiä huomaat, kuinka helppoa on elää loppuelämä ilman jatkuvaa sokerinhimoa. En ole vuosiin ostanut itse esimerkiksi aiemmin rakastamiani karkkeja ja leivonnaisia, enkä luultavasti tule niitä enää ostamaankaan. Kaikki lähtee mielestä.

Etsi siis oma motivaationlähteesi ja tee päätös. Unohda kolmen viikon superdieetit ja muista pysyvyys. Dieetillä menetetyt kilot palaavat ja jojoilu on jopa sairaalloisen epäterveellistä. Ajanhukkaa ja turhaa pahaa mieltä, mä sanon. Ajanpuutekaan ei ole esteenä silloin, kun motivaatiota on tarpeeksi. Liikunnalle löytää kyllä aikaa, kun sen priorisoi tarpeeksi korkealle. Katsohan vaikka puhelimesi ruutuaikaa ja mieti, voisitko vähän pihistää siitä. Tämä kaikki kuulostaa tietysti aina paljon helpommalta, mitä se oikeasti on, mutta kun siihen treenaamiseen ja terveelliseen ruokaan hurahtaa täysin, se on lopulta tosi helppoa. Mua kiinnostaisi kuulla, mitkä ovat olleet teidän syitä liikkumattomuudelle ja huonolle ruokavaliolle? Lupaan jakaa myös omat (teko)syyni!

 

 

Keräsin tähän loppuun vielä postauksia aiheen ympäriltä, eli miten ylipäätään aloittaa, miksi skipata dieetit ja linkkasin myös kovasti tykätyn juoksuohjelma-postauksen, josta saa ideoita jos lenkkipolut kutsuvat nyt lumien lähdettyä. Kirjoitan pian myös omasta uudesta juoksuohjelmastani, joka on räätälöity mulle itselleni nykyisen kuntoni pohjalta ja vähän siitä, millaisia tavoitteita mulla on juoksun osalta tällä hetkellä..

 

Nettivalmennukset ja dieetit – mitä mieltä?

Mielen voima pystyy mihin tahansa

Tavoitteena parin kilon painonpudotus? + linkkejä postauksiin mm. dieeteistä!

Juoksuohjelma

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Muistan kuinka menin kerran ihan surkealla mielellä salille. Valitin pimeysmasennustani ja ahdistunutta mieltä pukuhuoneessa, kun sain kuulla kannustavat sanat. Just täällä se lähtee. Niinhän se lähti. Olen selvittänyt lukemattomat kerrat karkailevia ajatuksiani salilla, hiihtänyt ahdistusta karkuun, joogannut levottoman olon pois ja juossut eroon stressistä. Aivan täydellisen zen olen ollut uinnin ja avannon jälkeen. Saatan juosta vaikka kuinka myöhään lenkkiä jos päivä on ollut vähän rankka.

Mielenterveysongelmista kärsiville suositellaan liikuntaa. On totta, että vaikeasti masentuneen on vaikea kuvitella ensimmäisenä lähtevänsä juoksemaan, eikä se kai ole se tarkoituskaan. Liikuntaa kannattaa harrastaa nimenomaan ennaltaehkäisevänä keinona ja pahimpina hetkinä niin kuin se itselle tuntuu parhaalta. Edelleen, pääasia että liikkuu. Kirjoitin loppuviikolle vielä postauksen vähän tätä aihetta sivuten, eli miksi siitä liikunnasta kuitenkin tingitään, vaikka siitä tulee nimenomaan hyvä olo. Kuka on joskus katunut sitä, että lähti liikkeelle?

Muistan itse nuo lämpimät sanat salin pukuhuoneesta edelleen. Ne kannustivat tekemään treenin täysillä loppuun asti. Siksi haluan itsekin jakaa tuota hyvää oloa ja muistutella liikkumisen ilosta sekä miksi sitä tehdään. Mulla on ollut taas tänäänkin aamusta asti tosi levoton olo, ihan hyvällä tavalla kuitenkin. Gerbiilin keskittymiskyky, niin kuin vanha rakas ystävä mulle tapasi sanoa. Mikään ei rauhoita mieltä yhtä hyvin kuin treeni. Keskityn salilla aina aivan täysin siihen mitä teen, en kuule enkä nää oikeastaan mitään ympärilläni, paitsi musiikit korvilla. Viimeistään suihkussa tai saunan lauteilla ajatukset ovat taas koossa ja kotiin usein vie mukanaan paljon inspiraatiota sekä motivaatiota jatkaa säännöllisesti eteenpäin. Liikunnalla on uskomaton vaikutus ja ainakin nykyisessä elämäntilanteessani se on itselleni parasta mahdollista terapiaa. Ja terapiaa mä muuten suosittelen missä muodossa tahansa ihan jokaiselle.

Mulle se on tällä hetkellä treeniä. Sillä se lähtee.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian