Vietin joulukuusta kaksikymmentä päivää Lapissa. Kittiläläiset pojat moikkaavat jäällä jo kuin vanhat tutut, ladulla vastaan hiihtävät monet tutut paikalliset kasvot. Näen Lapin jo aivan eri silmin kuin vaikkapa viisi vuotta sitten. Huomaan välillä hämmästyväni kun kuulen, ettei joku suomalainen tuttavani ole koskaan käynyt Lapissa. Vuosi 2020 toi Lapin lähemmäs heitäkin, jotka aiemmin ovat matkustaneet lomallaan lämpöön.

 

 

Joulun ja uudenvuoden ruuhkat ovat takana päin ja aivan kuin tunturi olisi kiittänyt niiden vastuuttomien matkailijoiden kotiinlähdöstä tällä lumoavimmalla säällä, jonka olen koskaan täällä nähnyt. En missään nimessä väitä kaikkien loppuvuoden turistien olleen vastuuttomia, en missään nimessä. Mutta ne täpötäydet baarit ja olemattomat turvavälit olivat enemmän sääntö kuin poikkeus. Rinteessä ihmiset käyttäytyivät kuin festareiden viimeisenä päivänä. Kaljatölkkejä heiteltiin mäkeen, kiroiltiin ja hississä huudettiin kuinka ”Levi pitäisi olla K-20 tällaisina viikkoina”. Tunnin hissijonoissa etuiltiin törkeästi ja meno oli kaikin puolin aika ällöttävä. Kukkahattutäti tässä vaan päivää niin. Toisaalta olen mieluummin sekin kuin se umpikännissä laskeva kiroileva idiootti, jonka maailma rajoittuu tasan metrin päähän omasta nenästä.

 

Kaamos päättyi pari päivää sitten ja aurinko näyttäytyi ensimmäistä kertaa, itselleni sitten marraskuun. Vaikka pakkanen on ollut purevaa ja ensimmäistä kertaa koskaan ladulla mietin sormiin suorastaan sattuessa, että mitä helvettiä mä täällä oikein teen, ovat nämä viimeiset joululomapäivät olleet ihanaa aikaa. Rauha palasi tunturiin ja ainakin itselleni se on juuri sitä, mitä Lapilta haluan ja odotan.

 

Pohjoisesta paratiisistani ja Lapin taiasta kirjoitin tässä postauksessa.

 

 

Lappi tarjoaa kuitenkin jokaiselle jotain. Yleisin kysymys johon törmään tai syy miksei Lappiin tulla talvella, on kuitenkin ylitse muiden. ”En mä laskettele enkä hiihdä, ei mulle ole siellä mitään.” Ymmärrän, itsekin vietän jokaisesta lomapäivästä suksilla ison osan. Kuitenkin väitän, että Lapin taika on paljon muutakin kuin sukset. Sukset, joiden päällä tuntuu jotenkin taianomaiselta. Suksia eteenpäin vievä painovoima tuntuu joltain suuremmalta. Kimaltelevaa ilmaa hengittäessä ja suksien liukuessa kuin itsestään eteenpäin tuntee todella olevansa elossa.

 

Mutta kaikki eivät pidä hiihdosta tai laskettelusta. Tai eivät ehkä vielä ole oppineet pitämään. Kun kirjoitan nyt Lapista, tarkoitan Leviä. Sain lukijaltani toiveen kirjoittaa siitä, mitä Lapissa voisi tehdä ilman suksia. Siis vaikka mitä!

 

 

Levin alueella on valtavasti aktiviteetteja ja välillä olenkin harmitellut ääneen, kuinka suksillaolo vie niin paljon aikaa, ettei kaikkea ehdi tehdä tai nähdä. Huskyajelut tai ihan jo pelkät tarhavierailutkin ovat kokemisen arvoisia. Poron vetämässä reessä mennään hitaammin, mutta samalla ehtii ihastella ympäröivää luontoa sydämensä kyllyydestä. Levillä Lapinkylä ja Sammun Tupa ovat suosituimmat ”porotilat” joissa on ihanan tunnelmallista piipahtaa ihan vaikka vaan kahvilla tai kaakaolla nauttimassa lappilaisesta fiiliksestä. Pihalla voi rapsuttaa ja syöttää poroja jos ei ajelulle tohdi lähteä. Tai miltä kuulostaisi huskyjooga vanhassa tallissa, jossa koiranpennut ympäröivät joogaajat ja asanassa saa luvan kanssa rapsutella noita sinisilmäisiä söpöliinejä?

 

Sporttinen kokeilee talvipyöräilyä. Tänä talvena olenkin nähnyt enemmän fatbikeja kuin koskaan. Lumikengät jalkaan ja opastettua reittiä Kätkätunturin päälle. Levillä on treenaajalle myös aivan loistava iso kuntosali, portaat keskustasta hotelli Panoramaan (mäkivedot lumihangessa ovat aika HC) sekä rentoutumista vailla oleville stressaajille kylpylä, taitavia hierojia ja paljon joogatunteja. Ja jos niitä suksia haluaa kuitenkin kokeilla, Etelärinteillä on maailman helpoimmat mäet opetella, tuolihissi ja kaksi mattohissiä. Jos minä onnistuin aikanaan näillä hermoillani opettamaan temperamenttisen kolmevuotiaan siellä laskemaan, onnistuu siinä takuuvarmasti aikuinenkin.

 

PRO TIP Immelkartanon savusaunaa saa vuokrattua ja samalla pääset avantoon sekä kuumaan paljuun. Toinen aivan taivaallinen saunakokemus löytyy Jerisjärveltä, noin 40 minuutin ajomatkan päässä Leviltä. Arctic Sauna Worldista löydät viisi erilaista saunaa, aina savusaunasta ihanan tunnelmalliseen tiipiin malliseen infrapunasaunaan, sekä avannon leveillä, loivasti järveen laskevilla portailla.

 

 

Hieman kauempana Levistä, matkalla Ylläkselle, on kuuluisa lumilinna, Snowvillage, jossa voi jopa yöpyä! Käymisen arvoinen paikka, suosittelen ehdottomasti menemään ilta-aikaan ja varaamaan pöydän jääravintolasta. Se oli ainutlaatuinen elämys, jonka muistan varmasti aina. Muita ravintolavinkkejä ovat ehdottomasti Kammit. Saamen Kammi ja Wanhan Poron Kammi ovat molemmat erilaisia, joten voisin vierailla kummassakin vaikka samalla reissulla. Tonttulan elämyskylä on myös varsinkin joulun alla kuin hyppäys satukirjaan. Tonttulassa on muuten perjantaisin kaikille avoin avantosauna! Kesällä ja syksyllä kullanhuuhdonta on myös ihan must, hahah. Tonttula on hurmaava aikuistenkin kanssa, mutta erityisesti se jää pienten lasten mieleen.

 

Kaiken kaikkiaan Levi tarjoaa ihan todella paljon tekemistä. Keskusta on täynnä ihania pieniä putiikkeja ja ravintoloita, yöelämääkin löytyy vaikka kuinka jos siellä viihtyy. Kuten sanoin, Lappi on paljon enemmän kuin sukset. Se on mielentila, elämäntyyli, paikka rauhoittua ja kerätä energiaa tulevaan. Astu epämukavuusalueelle ja lähde, vaikka et laskisi tai hiihtäisi. Saatat jopa rakastua.

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

OSTA 14 DAYS DETOX TÄSTÄ HINTAAN 17,90!

Oletko jo tutustunut detoxvalmennukseeni? Saat kahdeksi viikoksi ruokavalion jossa syödään puhtaasti, mutta kunnolla, eikä nähdä nälkää. Olo kevenee, saatat pudottaa jopa muutaman kilon. 14 DAYS DETOX antaa täydellisen startin uusille elämäntavoille ja lopulliselle elämänmuutokselle. Se on enemmän kuin pelkkä puhdistuskuuri, se antaa sinulle mahdollisuuden kokeilla millaista on syödä juuri oikea määrä hiilihydraatteja, rasvaa ja proteiineja. Takaan, että voit sen aikana hyvin.


 

Mietin jopa hetken aikaa, olisiko pitänyt tässä julkaista niitä keväällä saamiani viestejä ja kommentteja. Että kuinka ihmiset olivat iloisia siitä, kun jouduin pandemian takia perumaan varattuja matkoja ja monien muiden paljon matkustavien ihmisten kanssa joutuisimme nyt pysymään kotona. No, ilonaiheensa kullakin. Eiköhän tuollaisen katkeruuden takana ole aika paha mieli. Jätetään siis ilkeät kommentit sikseen. Mitä te luulette, milloin voi matkustaa taas hyvällä omallatunnolla?

 

 

En itse usko, että koittaa jokin tietty päivä jolloin voidaan yhdessä huokaista helpotuksesta. Rajat avataan ja lentoja varataan  ihan hulluna. Tuskin. Matkailuala ja lentoliikenne elpyy varmasti vähitellen kun rokotukset alkavat ympäri maailmaa. Jokainen tekee omat päätöksensä miten, mihin ja milloin voi matkustaa ja uskaltaako ylipäätään matkustaa.

 

Vaikka tilanne on ahdistanut ajoittain hyvinkin paljon ja olen kaivannut ulkomaille siitä hetkestä lähtien kun maaliskuussa palasimme Kaliforniasta, olen kuitenkin sitä mieltä, että tauko siitä jatkuvasta lentämisestä ja matkalaukkuelämästä teki hyvää paitsi maapallolle, ihan meille jokaiselle. Matkustamisesta oli tullut itsestäänselvää, olihan se helpommin saatavilla kuin vaikkapa lapsuudessamme ja edullisempaa kuin koskaan aiemmin. Ja yhtäkkiä se vietiin meiltä kaikilta pois. On ihana saada takaisin se lapsuudesta tuttu innostuminen lentokentällä. Matkan suunnittelun riemu ja kiitollisuus koneeseen istuessa. Kun on taas mahdollista matkustaa.

 

 

Itse olen ollut nyt 10 kuukautta Suomessa. Lähes vuoden. En lähtenyt kesällä monien muiden tavoin ulkomaille kun rajat avattiin ja lennot alkoivat kevään tauon jälkeen uudelleen. Olen perunut muistaakseni viisi ulkomaanmatkaa koronan takia. Varasin kaukokaipuussani joulukuussa lennot Yhdysvaltoihin, mutta vasta tämän vuoden syksylle. En olisi uskonut, että tulisin olemaan näinkin tarkka koronarajoitusten kanssa. Oikeastaan voisin sanoa, että olen noudattanut niitä lähes sataprosenttisesti. Nähnyt vain lähimpiä ystäviä, skipannut joka ikiset juhlat, käynyt altistumisen takia testissä ihan just in case, en ole tavannut isoäitiäni kohta vuoteen (!) ja joulun ja uudenvuoden vietin visusti omassa pienessä mökkikuplassa kaukana kavereiden juhlista ja ravintoloista. Kannustan ihmisiä ottamaan koronarokotteen ja käytän maskia aina käydessäni edes nopeasti kaupassa hakemassa pakettia.

 

Tämä ei silti oikeuta minua yhtään sen enempää matkustamaan ulkomaille kuin heitä, jotka eivät rajoituksia ole noudattaneet. Ei, vaikka kuinka haluaisin sen oikeuttavan.

 

 

Jokainen tekee kuitenkin omat valintansa. Itse näen tilanteen siten, että jos matkustan vastuullisesti, testaan itseni ennen ja jälkeen matkan, noudatan maskipakkoa, turvavälejä ja sitä jatkuvaa desinfiointia (aivan kuten kotonakin) riskini sairastua tai tartuttaa muita on aivan yhtä pieni kuin kotonakin. En tuomitse ketään, joka matkustaa, jos matkustaa fiksusti. Päätös matkustaa ei vaadi mitään selittelyä tai välttämättömiä syitä, näitä on nähty somessa paljon. Jätetään myös kertomatta että matkustetaan tai valehdellaan olinpaikka. Se, jos joku on vastuutonta.

 

Täällä Levillä on myös nähnyt kaikkea muuta kuin fiksua kotimaanmatkailua. Täpötäydet baarit, afterskit ja valtavat mökkijatkot ovat olleet aivan normaali asia suomalaisille. Heille, jotka sitten tuntuvat kivittävän ne ulkomaille vastuullisesti reissaavat kaverit.

 

Yksikään meistä ei ole yhtään sen enempää oikeutettu rikkomaan sääntöjä ja suosituksia. Nostan hattua jokaiselle, joka on pystynyt elämään 100% niiden mukaan. Oma jaksamiseni alkaa olla nyt sen verran koetuksella, että luultavasti lähden pian lämpöön. Reagoin melko voimakkaasti pimeyteen ja kaamokseen ja olen nähnyt auringon viimeksi marraskuussa. Alan olla aika lailla loppu tähän. Jos ja kun reissuun lähden, matkustan juuri siten kuin tällaisena aikana pitääkin.

 

Kävittekö te kesällä ulkomailla tai suunnitteletteko kenties lähtöä vielä tänä talvena? Kuka uskaltaa kertoa käyneensä reissussa?

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

Sisustustilini löydät sieltä @ourhometour


 

Pohjoista kokemusta on vaikea kuvailla sanoin. Se täytyy vain kokea. Metsässä painava hiljaisuus, jonka rikkovat vain ladulla suhisevat sukset. Nokipannukahvin ja savusaunan tuoksu, jäisen avannon hyytävän järviveden tuntu, takkatulen lämmössä sulavat jäiset ja kipristelevät varpaat. Luonnossa tyhjenevän mielen tuntee koko kehossa. Pohjoisessa kohtaa itsensä ilman kiirettä ja voi kohdata jotain sellaista, joka on jäänyt aina arjen kiireen jalkoihin. Lumen keskellä viihtyvät eläimet ovat muistutus luonnon hyvyydestä ja yöllä taivaalla tanssivat revontulet todistavat, että pohjoisessa on todella taikaa.

 


Huomenta tunturista!
 Oikein hämärää huomenta, unohdan joka vuosi mitä kaamos on. Takassa palaa tuli, käsissä on (poro)mukillinen kahvia ja ulkona on huonosta lumitilanteestakin huolimatta lunta. Viime vuonna tähän aikaan oli ennätyslumen vuosi, mittaushistorian aikana Lapissa ei ole ollut koskaan niin paljon lunta. Nyt pieni hanki tuntuu sen takia jotenkin vieläkin pienemmältä, mutta saamme kuitenkin onneksemme nauttia valkoisesta maasta. Ja on täällä pieni pätkä hiihtolatuakin auki. Lappi on todellinen pohjoinen paratiisi, ja joku taika täällä oikeasti on. Aika ja kiire pysähtyvät, hiljaisuuden voi kuulla ja maailman puhtain ilma tuntuu ja tuoksuukin erilaiselta kuin etelässä. Kaikki parhaimmat ideani ja ajatukseni ovat syntyneet Lapissa.

 

Lensimme keskiviikkoiltana tänne mökille pakoon Helsingin synkkyyttä ja kiirettä. Ivalon kautta pompulla, vain siksi että lentäminen on ihanaa. Olisi ollut suoriakin lentoja, mutta aikataulullisesti tuo välilaskullinen oli paras ja meitä ei ainakaan yhtään harmittanut istua tuntia pidempään koneessa. Mökille saapuessa saapui myös rauha. Täällä on turvallista olla, me ei nähdä ketään ja sisällä käydään oikeastaan vain ruokakaupassa. Kaikki aktiviteetit ovat ulkona ja tähän aikaan joulukuusta tunturi on niin hiljainen, ettei kontakteja synny toisin kuin kotona. Lasten harrastustoiminta meni loppuvuodeksi tauolle rajoitusten takia ja vilkas Miksu ensipettymyksensä jälkeen on niin innoissaan, kun pääsee täällä liikkumaan oikein sydämensä kyllyydestä ulkona.

 

Eilen avasin hiihtokauden kympin pertsalenkillä. Pidemmät ladut ovat vielä kiinni, sillä lunta ei ole viime vuoden ennätysmääriä. Kauden ekoilla lenkeillä ei malta kuunnella edes äänikirjaa, niin lumoavaa tuo metsän hiljaisuus on. Mökillä ei stressaa lainkaan kotitöistä ja mikään ei uuvuta samalla tavalla kuin kotona. Olin eilen niin täynnä energiaa että hilpaisin ladulta lounaan kautta vielä salille tekemään pitkän yläkroppatreenin. Leivoin, laitoin ruokaa ja vein Miksun pulkkamäkeen. Kävellessä lumi narskui jalkojen alla ja mietin vain, että täällä mä elän. Niin kuin pitäisikin. Haluaisin joskus vielä viettää kokonaisen talven Lapissa jos elämäntilanne sen sallisi. Ehkä vielä joskus.

 

Nyt nautin tästä viikosta ja Lapin taiasta joka solullani. Laitan joulua valmiiksi mahdollisimman paljon niin, että jouluna tänne tullessa on kaikki valmiina. Että voisi vain napata ne sukset varastosta ja lähteä metsään. Tänä vuonna ollaan tehty paljon enemmän töitä kuin aiemmin. Lomat on viivattu yli kalenterista ja kesälomakin meni remonttia stressatessa. Keho ja mieli kaipasivat tänne. Jouluna aion irtautua täysin työasioista ja pitää ihan oikeasti lomaa, nyt hoidetaan niitä täällä jatkuvasti etänä. Pitkästä aikaa tuntuu, että oikeasti tarvitseekin lomaa. Vaikka toki soisin loman paljon mieluummin koronahoitajille ja kaikille heille, jotka taistelevat päivittäin koronapandemiaa vastaan. Vaikka stressaakin, ei oma arkeni ole kuitenkaan lähellekään sitä. Voimia tähän erikoiseen loppuvuoteen, ihan kaikille ♥

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

Sisustustilini löydät sieltä @ourhometour