Lappihehkutus osa 1 00 000 – sori nyt vaan, mutta tää paikka on lumonnut mut ihan täysin! Tuntuu aivan kuin olisi ensimmäistä kertaa tunturissa, vaikka olenkin viettänyt täällä menneinä talvina pitkiäkin aikoja. Ruska alkaa olla jo tosi kaunis, ilma ihanan kirpeää ja raikasta ja hidas elämä (kunnon keittiöllä +) oman perheen kesken ilman kiirettä ja jatkuvia ärsykkeitä tuntuu ihan luksukselta kun tällaista ei ole hetkeen ollut. Jos eskari ja harrastukset eivät vaatisi läsnäoloa, olisin täällä Miksun kanssa sinne asti että koti on täysin valmis..

 

 

 

Viikkoon on mahtunut kolme pitkää salitreeniä, kuusi lenkkiä ja 1,5 tunnin urheiluhieronta. Hullun hyvä treeniviikko ja kaiken lisäksi ollaan nukuttu joka yö 8-9 tunnin unia. Puhdasta itse tehtyä ruokaa, itse poimittuja marjoja ja säännölliset ateriavälit.. Ai että! Kyllä on helppo voida hyvin tällaisessa ympäristössä. Miksu on päässyt pelaamaan lätkää ihan joka päivä ja ollaan reippailtu rinteissä, luontopoluilla, vaellusreiteillä ja latupohjilla joka päivä.

 

Tähän kun lisää nää jumalattoman kauniit maisemat, on olo aika zen. Ruska on todella nähtävä, en tajua miksen ole aiemmin tullut tänne syksyllä? Aina sitä on kaivannut lämpöön ja aurinkoon kesän jälkeen. Lennot ovat nyt tosi edullisia, joten tänne tekee helposti viikonloppumatkan ja lämmöllä suosittelen nyt lyhyitäkin reissuja, Lappi ja paikalliset yrittäjät tarvitsevat nyt kipeästi turisteja.

 

 

 

 

Mulla on ollut koko päivän sellainen vähän melankolinen sunnuntaiolo. Oon käsitellyt viime aikoina mielessäni ihan valtavasti menneisyyttä ja siihen liittyviä vaikeita asioita ja jotenkin tällainen rauhallinen sunnuntai ja kirpeä syysilma muistuttivat noista ajoista. Pitkään muuten inhosin sunnuntaipäiviä. Oli vaikea olla tekemättä mitään ja sietää tylsyyttä. Yhdessä elämänvaiheessa halusinkin aina tehdä sunnuntaisin töitä. Olin se kiva työkaveri joka otti aina muiden sunnuntaivuorot ja ihan aidosti nautin kun oli tekemistä koko päiväksi. Myöhemmin olen kyllä ihmetellyt että mikä ihme mua silloin riivasi, mutta silloin se tuntui parhaimmalta vaihtoehdolta. Eipähän tarvinnut katsella exää viikonloppuisin.

 

No, tästä postauksesta tuli nyt ihan tällainen höpöttelypostaus, mutta jotenkin viimeaikoina näitä on ollut kiva kirjoittaa. Kaipaan itse blogeista enemmän sellaista aitoa tajunnanvirtaa kuin loppuun asti hiottuja pitkiä mestariteoksia. Tässä ei kirjoiteta kuitenkaan aikakauslehteä vaan edelleen sitä blogia. Toivon muutenkin että blogit alkavat taas heräillä henkiin Instagramin suursuosion jälkeen, pidemmistä teksteistä saa vaan niin paljon enemmän irti kuin Instan kiiltokuvista ja pienestä mietelauseesta sen alla. Vai mitä ootte mieltä?

 

 

 

 

Saan onneksi olla täällä vielä torstaihin asti. Lauantaina tulee meidän muuttokuorma (!!) joten pari päivää menee hotellissa tai ehkä veneellä.. En voi uskoa, että viikon päästä luultavasti nukutaan jo uudessa kodissa. Yläkerta on kai kokonaan valmis, keskikerroskin melkein, kunhan se keittiö joskus tulee. Niin ja ne vaatehuonekalusteet, mutta eipähän tarvii heti purkaa ihan kaikkia laatikoita. Mutta uskokaa tai älkää, tuntuu täysin valmiilta kun on päässyt sitä loputtomasta kipsipölystä ja rakennustelineistä eroon. Täällä ne ovat kyllä hyvin päässeet jo unohtumaankin.

 

Imen nyt joka solullani tätä energiaa jota ruska väreineen antaa ja lasken päiviä seuraavaan kertaan. Luonnon antama energia on kyllä ihmeellistä. Tänään hölkkäilin Kittilässä keskellä metsää ja pysähdyin vain hengittämään sitä raikasta ilmaa. Tiesitkö, että Suomen Lapissa on maailman puhtain ilma? Nyt vielä iltapalaa ja sauna, ihmeellinen sumu laskeutui koko tunturiin äsken. Tuntuu ihanan turvalliselta olla vain lämpimässä mökissä piilossa pimeältä.  Leppoisaa sunnuntain iltaa teille kaikille, ja hyvää oloa alkavaan viikkoon!

 

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Ihan aluksi haluan sanoa, etten ole oikeastaan millään lailla koronahysteerikko. Mieluummin olen käyttämättä kaupan yleistä käsidesiä jos en saa sitä automaattisesta annostelijasta johon ei tarvitse koskea, enkä ole käyttänyt toistaiseksi maskia missään vaikka sellaisia minulla onkin. Tosin en ole kyllä vielä ollut julkisissa enkä ruuhkaisissa kaupoissa.  En veisi lastani koronatestiin pienen flunssan takia, vaan jäisin mieluummin kotiin ja odottaisin oireiden menevän ohi. Koronatesti oli nimittäin yksi inhottavimpia toimenpiteitä, joissa olen ollut. Saati mitä se on pienelle rimpuilevalle lapselle. Olinkin ilahtunut THL:n uudesta ohjeistuksesta, ettei lapsia tarvitse pienten hengitystieoireiden takia enää testata. Päiväkotien ja koulujen alettua on paljon pöpöjä liikkeellä lasten keskuudessa. Mielestäni HUS:n koronapotilaita hoitanut lääkäri sanoi hyvin, jos aikuisiin tarttuu nyt kausiflunssat ja vatsapöpöt, se on merkki siitä ettei koronaa varten annettuja hygieniaohjeita ole noudatettu tarpeeksi hyvin. Suojaavathan maskit, käsidesit ja turvavälit myös niiltä. Itse en perusterveenä aikuisena henkilökohtaisesti pelkää virusta ja itse tällä hetkellä uskon, että tämä koronavirus jääkin kiertämään maailmaa. Lieväoireisena mutta helpommin tarttuvana versiona kuin tämän vuoden alussa. No, se jää nähtäväksi, lopputulosta ei tiedä kukaan. Matkustaminen korona-aikana on kuitenkina asia, josta haluan kirjoittaa nyt oman kantani.

 

 

 

Pääsimme maaliskuussa Kaliforniasta Suomeen viimeisellä lennolla. Sen jälkeen peruuntui monia varattuja matkoja. Verbierin pääsiäinen, Lontoon yllärisynttärit, äitienpäiväreissu Espanjan kotiin, Monacon GP, perinteinen reissujuhannus.. Keväällä ei lähdetty edes Lappiin, vaikka lunta olisi ollutkin – ja vaikka moni tuttu keksikin syyn päästä Uudenmaan rajasulkujen yli. Varasin keväällä kuitenkin nyt syksyksi lennot Espanjaan, ajattelin että korona olisi silloin muisto vain. Kesällä näyttikin lupaavalta. Tutut reissasivat ympäri Eurooppaa ja nauttivat edullisista hinnoista ja rauhallisista kohteista. ”Kyllä mekin sitten syksyllä..” Nyt kun tartunnat ovat luonnollisesti rajoitusten purkamisen myötä lisääntyneet, tilanne onkin toinen. Meidän piti lähteä ensimmäistä kertaa yli vuoteen käymään Espanjan asunnollamme nyt syyskuun alussa, mutta päätin perua lennot. Ennen remontin valmistumista piti lentää myös parin viikon kuluttua veneilemään Rivieralle (Ranskaan tai Italiaan), mutta peruttiin sekin. Ei sen takia, että itse pelkäisin koronaa tai haluaisin välttää karanteenin, vaan sen takia, etten halua antaa omalla käytökselläni muille huonoa esimerkkiä. Olisimme voineet lentää myös suoraan Italiaan ja veneillä vain siellä, mutta sekin olisi tuntunut väärältä. Mieluummin matkustan sitten, kun voin tehdä sen 100% hyvällä omallatunnolla.

 

 

 

 

Matkustaminen on mielestäni yksi parhaimmista luksusjutuista, johon rahansa voi käyttää. Auringon tuntu iholla, sen mielialaa kohottava vaikutus ja uusien paikkojen ja kulttuurien näkeminen on aivan ihanaa. Meille se on yleensä myös ainoa tapa päästä täysin irti arjesta ja töistä, jotka seuraavat kotimaassa kaikkialle. Loma, etenkin ulkomaille, on ollut aina täydellinen keino palautua, nukkua univelat pois ja kerätä D-vitamiinivarastot aurinkolomalta täyteen. Kaipaan tällä hetkellä ihan valtavasti ulkomaille, enkä ymmärrä miten olen aiemmin niin kovasti inhonnut muka lentämistä. Odotan, että maailma taas aukeaa ja pääsemme tutkimaan sitä perheeni kanssa ihan loputtomiin. Kuitenkin nyt koen, että on aika pysyä Suomessa. Aurinko olisi tehnyt niin hyvää ja pieni loma tämän remontti-, väliaikaiskoti-, ja muuttokaaoksen ja stressin keskellä olisi enemmän kuin tarpeen. Koronan leviämistä matkustamisen välttäminen tuskin pysäyttää, se vain hidastaa sitä ja virus jatkaa leviämistään kunnes liikkuminen taas mahdollistetaan. Viruspotilaat eivät myöskään enää kuormita samalla tavalla erikoissairaanhoitoa kuin aiemmin, sillä tehohoidon tarpeessa olevia sairastuneita ei ole enää niin paljon. Kuitenkin tällä pelataan aikaa rokotteen kehittämiselle ja viruksen ja sen käyttäytymisen tutkimiselle. Kun maltamme pysyä vielä hetken kotimaassa, on turvallisen matkustamisen aika varmasti pian täällä.

 

 

 

Kotimaan matkailu on kuitenkin sallittua ja varsinkin suomalaisten yrittäjien kannalta kovin suositeltuakin. Lähdemme ensi viikolla mökille Lappiin, jonka jälkeen päästään vihdoin kantamaan kamat uuteen kotiin. Stressi, huolet ja turhautumiset saavat luvan jäädä sinne tunturipolujen varrelle. Oon aika fiiliksissä mökkireissusta, en ole nimittäin koskaan käynyt Lapissa ilman lunta vaikka muuten vietämme siellä pitkiäkin aikoja. Vaikkei lämpöä nyt olekaan luvassa, uskon luonnossa liikkumisen, puhtaan ilman ja Lapin taian vaikuttavan näihin katossa huiteleviin kortisolitasoihin oikein positiivisesti. Maastojuoksua, patikointia ja lenkkejä koirien kanssa, pyöräilyä, Miksun treenejä ja alkavan ruskan ihastelua.. Tähän tilanteeseen parasta, mitä voin kuvitella.

 

Mitä ajatuksia teillä on herännyt koronamatkustamisesta? Ootteko kenties käyneet reissussa itse vai peruneet varattuja matkoja?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Mitä parhainta kotimaanmatkailua! Koronarajoitukset pakottivat meidät pysymään tänä kesänä Suomessa ja hyvä niin. Pääsin vihdoin näyttämään ystäville ja perheelleni enemmän Ahvenanmaata. Viime kesänä piipahdimme vain pikaisesti Rödhamnissa lounaalla matkalla Ruotsiin ja Maarianhaminassakin viivyttiin vain pari yötä. Ahvenanmaalla on aina paikka sydämessäni, olihan se isäni koti. Mutta voi kuinka paljon kaikkea muutakin ihanaa sillä on meille tarjota. Ahvenanmaa ja koko Ahvenanmaan saaristo ovatkin ykkössijalla jos kotimaanmatkailun kesäkohteita kysytään. Näin kaunista saaristoa ei mistään muualta löydy.

 

 

 

Moni pitää Ahvenanmaalle lähtemistä hankalana. Ehei, sinne on joskus lähdetty ihan yhden yön reissullekin. Nyt en tiedä miten isot autolautat liikkuvat – ainakin Tallink Galaxy ja Viking Amorella tulivat vastaan tänään kun ajettiin Maarianhaminasta pois päin – mutta normaaliaikatauluilla Turun satamasta pääsee aamulautalla Maarianhaminaan ihan muutamassa tunnissa (aika kuluu helposti laivalla syöden ja vaikka ostoksia tehden) ja takaisin pääsee yhtä lailla äkkiä, sekä lisäksi Helsinkiin iltalautalla, jolloin viettää vain yön laivassa. Lento Maarianhaminaan kestää reilut puoli tuntia sekin, joten miksei voisi lähteä vaikkapa viikonlopuksi mökille hurmaavaan saaristoon?

 

 

 

Lapsena me mentiin aina Ahvenanmaalle saariston rengastietä pitkin. Suomen saariston rengastie on upea sekin, mutta jos se on jo tuttu, kannattaa reittiä jatkaa Ahvenanmaan rengastielle. Brändö, Kumlinge, Vårdö-Manner-Ahvenanmaa reitti on pohjoisin – ja upea! Manner-Ahvenanmaan läpi ajaa todella nopeasti, noin tunnissa. Eteläisempi rengastie vie Föglöön, Sottungaan ja aina ulkosaaristoon, Kökariin asti. Suuri suositus roadtripille. Pyöräily saaristossa on myös jotain niin ihanaa, ettei hymyistä meinannut tulla loppua kun kiidettiin pitkin punertavia asfalttiteitä.

 

Tästähän tuli nyt varsinainen matkaopaspostaus. No, Ahvenanmaa on nähtävä ja koettava itse. Etenkin sinun, joka koet olevasi kotona sileillä rantakallioilla, valtavien aaltojen lyödessä niitä vasten. Lampaiden ja omenatarhojen keskellä, lähiruoan, käsinkosketeltavan historian ja mitä kauneimman luonnon ympäröimänä. Ahvenanmaa on kaikkea sitä.

 

Tänään me lähdettiin aamiaisen jälkeen ajamaan Maarianhaminasta Hankoon. Meinattiin pysähtyä matkalla, jäädä yöksi Öröön tai muualle, mutta reissuväsymys (täynnä oleva Örö) vei lopulta voiton. Tultiin suoraan kotisatamaan ja nautittiin ihanan aurinkoisesta sunnuntaista merellä ja Hangossa. Juuri silloin kun ei odota ollenkaan hellettä, se näköjään yllättää.

 

 

 

Ahvenanmaalta lähtiessä iski taas pieni haikeus. Vuosi vuodelta se helpottuu, mutta aina sieltä lähtiessä muistan ne viimeiset hyvästit. Kun isä lähti äidin luota hyytävän kylmänä tammikuisena päivänä kotiin Maarianhaminaan, vilkutti karvalakki päässä auton ikkunasta ja minä keittiöstä takaisin. Nähdään pian! Eikä nähty enää koskaan. Lenkkeilin muutamaan otteeseen taas isän talon luo, seisoin edessä ja tuijotin postilaatikossa edelleen kummittelevaa isän nimeä. Tarra oli otettu pois jo kymmenen vuotta sitten, nimi sen sijaan jostain syystä jäänyt. Uskon, että jollain tavalla isä elää siellä edelleen.

 

Ja niin kuin äiti kauniisti kirjoitti.. När livet stannar, vi ses när vågorna vaknar.

 

 

 

Ahvenanmaalla olisi viihtynyt pidempäänkin, mutta arki muistuttelee olemassaolostaan tänä loputtomalta tuntuvana kesänäkin. On pakko lähteä käymään Helsingissä, hoitamassa työasioita, omia asioita ja ihmettelemässä samalla remontin edistymistä. En ole kuukauteen käynyt Stadissa ollenkaan, ai että – odotan ihan vaan keskustaan pääsyä ja nukkumista sängyssä joka ei keiku! Vaikka kovin kiitollinen olenkin tästä kelluvasta kesäkodista, kaipuu omaan kotiin ja rutiineihin on tosiaan kova. Kuukausi veneessä, toinen vielä edessä. Toivon, että vielä jonain päivänä kirjoitan tänne, kuinka tämä evakkokesä oli kuitenkin sen valmiin lopputuloksen arvoista.

 

Vielä se tuntuu kaukaiselta. Nyt suljen koneen ja sen jälkeen silmät. Upea viikko Ahvenanmaalla on takana, toivottavasti saatte näistä kuvista edes pienen käsityksen siitä, kuinka upea matkailukohde meillä täällä Suomessa onkaan. Olen vähän jopa kiitollinen koronarajoituksista, ne ovat saaneet kotimaanmatkailun aivan uuteen nousuun. Vaikka välillä haaveilenkin astumisesta lentokoneeseen ja auringonsäteistä muualla kuin Suomessa, toivon että tämä jää tavaksi. Ei tarvitse lähteä aina merta edemmäs kalaan. Missä te ootte muuten reissanneet tänä kesänä? Jaa sun parhaimmat Suomi-kohteet kommenttiboksiin <3

 

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian