”If you have a dream so big it doesn’t fit into your small town, get out of there. Follow it. Chase your dreams if that is going to make you happy. Don’t be held back by the negative comments. Believe in yourself and you can do it, no matter what the dream is. Whether you want to be an Artist, Musician, Author, Surgeon, Actress, Photographer, Model or even President of United States, just go for it. Follow your dream out of the small town and see where it takes you.”

 

 

 

 

 

The Universe sends us exactly what we are ready for at the exact time we need it in our lives.

 

 

 

 

”You deserve someone who’ll take you on cute breakfast dates and get you iced coffee. Someone who’ll give you neck kisses, head massages and play with your hair. Someone to sit with and talk about big ideas and life. Someone to remind how dope you are when you aren’t feeling so cool. Someone should do that for you. Because you shouldn’t have to settle for anything less.”

 

 

 

There are people in the world who love you. There are even people in the world you haven’t met yet who will love you someday. Oh, world.

 

 

 

Life is too short for shitty sex and bad relationships. So go find someone who fucks you right and treats you how you deserve to be treated.

 

 

 

Do more things that make you forget to check your phone.

 

 

 

 

 

I hope you know that you deserve it all. The best, the most honest, the most beautiful and purest love in the world. Not only to be loved by others, but to be loved by yourself. To look in the mirror and think ”yes, I’m exactly who I want to be.” To speak up and be proud of yourself. To be brave and open. You deserve the nicest and most caring people to walk in your life. You deserve it all, you know. The whole world. And you should never forget.

 

 

 

 

Ten years from now, make sure you can say you chose your life, you didn’t settle for it.

 

 

 

 

You might think you don’t matter in this world, but because of you someone has a favorite mug to drink their tea out of each morning that you bought them. Someone hears a song on the radio and it reminds them of you. Someone has read a book you recommended to them and gotten lost in it’s pages. Someone’s remembered a joke you told them and smiled to themselves on a bus. Someone’s tried on a top and felt beautiful because you complimented them on it. Someone has a memory that makes them grin that involves you. Someone now likes themselves a little bit more because you made a passing comment that made them feel good. Never think you don’t have an impact, your fingerprints can’t be wiped away from the little marks of kindness that you’ve left behind.

 

 

 

And take me to Paris, every spring year after year.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

En oikeastaan koskaan kirjoita mitään matkavinkkejä, vaikka matkustammekin melko paljon. Ihmiset pitävät kaikki niin eri asioista, joten on kurjaa jos joku juuri minun suositukseni perusteella lähtee paikkaan X, eikä pidäkään siitä. Makuja kun on niin monia. Sain kuitenkin niin paljon viestejä Instagramiin meidän majoituksesta nimenomaan Yao Yailla, että halusin kirjoittaa siitä oman pienen postauksen. Päiväni matkabloggaajana vaikka nyt sitten. Kohteena Santhiya Koh Yao Yai -hotelli Andamaanienmerellä, Phuketin ja Krabin välissä sijaitsevalla saarella.

 

 

Matkallamme Krabilta Phuketiin päädyimme tosiaan varaamaan kolmeksi yöksi Santhiyan, sillä googlailujen mukaan se oli paras, mikä Yao Yai -saarelta löytyi. Pienemmällä Yao-saarella, Yao Noilla, olisi ollut takuulla hulppea Six Senses, mutta vain 3 makuuhuoneen villa oli ainoa mikä oli vapaana ja se oli todella suolaisen hintainen lyhyestäkin majoituksesta. Santhiyaa mainostetaan viiden tähden luksushotellina, joka henkii perinteistä thaimaalaista tunnelmaa. Upeat näköalat lahdelle aina Phuketiin asti, autenttinen miljöö, oma rauha ja henkeäsalpaavat maisemat niin aamiaishuoneessa kuin rannallakin. Hinta oli viiden tähden hotelliksi Thaimaassa edullinen. Olisimme halunneet villan omalla uima-altaalla, mutta kaikki oli myyty loppuun. Tavallisia hotellihuoneita sen sijaan löytyi. Valitsimme niistä parhaimman vaihtoehdon ja odotimme majoittumista täällä innolla, olin nimittäin kuullut paikasta paljon hyvää.

 

 

Saavuimme speedboatilla Yao Yain pohjoispuolelle, josta hotellin henkilökunta haki meidät autolla. Automatka saaren halki kertoi Yao Yaista oikeastaan kaiken. Siellä ei ole juuri mitään turisteille, vain paikallisten hökkelimäisiä asuinrakennuksia, sademetsää ja muutama koulukin tuli vastaan. Ehkä siksi se hurmaa autenttisuudellaan, räätälit, discot, tuk-tukit, hieronnat ja pingpongshowt loistavat poissaolollaan. Se on ihanaa. Koh Yao Yai on muuten muslimisaari, sen asukkaista noin 90% on islaminuskoisia. Tämä ei näkynyt omiin silmiini saarella muuten kuin rukouskutsuina, joista satuimme kuulemaan vain kaksi. Niin ja possua saa kuulemma vain hotelleista.

 

Matka Santhiyaan kesti noin puolisen tuntia. Hotellin alue on todella laaja ja se on aidattu. Ensimmäisenä kävelimme resorttialueen palveluiden läpi. Oli kuntosalia, nyrkkeilykehää, lasten leikkipaikkaa ja pieniä matkamuistoputiikkeja. Riippumattoja ja perinteisiä, thaityyliin rakennettuja rakennuksia, kaikki tehty tiikistä. Tiikki myös kuluu ja muuttuu helposti harmaaksi, joten jos ihmettelet kuvissa näkyviä kulumia, ne ovat sille tyypillisiä. Kokonaisuus oli kuitenkin harmoninen ja pieni kuluma tuntui vain kuuluvan asiaan. Minua se ei haitannut, muutamat ystäväni sen sijaan ihmettelivät, että missä savibambumajassa me oikein asutaan.

 

 

Heti ensimmäisenä yllätyin, kuinka aggressiivisesti viiden tähden hotellin sisäänkirjautumisen yhteydessä markkinoitiin span palveluja. Siis todella tyrkytettiin. Emme varanneet mitään ja tämä kieltäytyminen otettiin vastaan onneksi hyvin neutraalisti. Kysyimme vielä upgradea villaan, mutta kaikki huoneet olivat tosiaan täynnä. Hotelli on siis todella suosittu. Meidät vietiin huoneeseen ja tässä vaiheessa tajusin, kuinka laajasta hotellialueesta todella on kyse. Huoneeseen päästäksemme tarvitsimme kyydin lava-autolla. Kyllä, ei golfautolla, vaan puisella lava-autolla. Ne ovat Thaimaassa yleisiä, mutta itseäni jotenkin inhotti haistella pakokaasuja tuolla noin 5-10 minuutin matkalla huoneeseen. Golfautoilla ei resortin alueella pysty liikkumaan kuin lyhyitä matkoja, sillä maasto on rinteeseen rakennetussa hotellissa niin mäkistä. Ikävä kyllä. No, lava-autoa piti matkan varrella vielä vaihtaa. Kyllä. Viiden tähden hotellin bussipysäkkimeininki suorastaan. Aina autoja ei tullut, vaikka soitti ja tilasi sellaisen. Tässä Santhiya saisi parantaa, luonnon läheisyyden tuntu kaikkosi siinä pakokaasun käryssä ja ympäristöystävällisyys oli toiminnasta kaukana. Harmi, muissa hotelleissa joissa liikutaan resorttialueella golfautoilla, se on ollut vain kiva lisä ja systeemi on toiminut moitteettomasti.

 

 

Huone oli kaunis ja näköala henkeäsalpaavan upea. Ei niinkään valittamista, suihku toimi muuten todella hyvin (ei mikään itsestäänselvyys) eikä huoneessa ollut liskoja tai muita ötököitä. Muutama hyttynen, mutta niitä tulee aina, kun parvekkeen ovi on auki. Plussaa nopeasta nettiyhteydestä ja huolellisesta siivouksesta. Miinusta kivikovasta sängystä, siis oikeasti kuin olisi nukkunut lattialla ohuen makuualustan kanssa. Onneksi pääsimme 6-rakennukseen, jonka vieressä oli tosiaan tuo ehkä yksi upeimmista äärettömistä uima-altaista, jota olen nähnyt. Vieressä oli ravintola, joka tarjoili myös aamiaista sekä resortin toinen, pienempi kuntosali. Ravintolasta sai ihan perushyvää ruokaa ja samalla sai ihailla kaunista Phuketiin asti avautuvaa maisemaa.  Äärettömällä uima-altaalla oli aurinkotuoleja noin 20, joten paikan sai suurinpiirtein lottovoiton todennäköisyydellä. Alhaalla, rannan vieressä ja respan lähistöllä oli kuitenkin isompi uima-allas, mutta myös sen kaikki aurinkotuolit olivat aina varattuja.

 

Altaalla ja rannalla olikin sitten vallan erikoinen käytäntö, nimittäin pyyhkeiden suhtaan. Viiden tähden hotelleissa olen tottunut siihen, että mennessäni uima-altaalle allaspoika tuo pehmeät, pörröiset pyyhkeet (yksi aurinkotuolin päälle, yksi kuivausta varten) sekä vettä. Yleensä myös kylmiä pyyhkeitä ja muuta oheisluksusta. Santhiyassa pyyhkeet piti kuitenkin hakea itse, ne piti kuitata ja samalla vahvistaa, että sitoutuu maksamaan 300 bahtin verran sakkoa, jos pyyhettä ei palauta. No, nimi paperiin ja tiskin poika antaa käteesi puuvillaisen, laude- tai pöytäliinaa muistuttavan kulahtaneen rätin. Nauratti. Se oli siis oikeasti likaisen näköinen. Harmi, ettei satu olemaan kuvaa tallella.

 

Pyyhejärkytyksestäni pääsin kuitenkin yli, hotelli markkinoi itseään perinteisenä thaimaalaisena luksusresorttina, joten ehkä perinteiseen thaimaalaiseen luksukseen kuuluvat vähän pinttyneet laudeliinatkin. Tavallaan ne sopivat hotellin tyyliin. Yritin kovasti pitää Santhiyasta. Ensimmäisenä aamuna jouduin toteamaan, että kyse ei ole viiden tähden majoituksesta. Aamiainen oli luokattoman huono. Siis niin huono, etten ole koskaan syönyt niin huonoa aamiaista hotellissa. Olen yleensä kaikkiruokainen, mutta valmiiksi paistetut munakkaat, sentin paksuiset juustopalat, vetiset pakasteleivonnaiset, lässähtäneet hedelmät ja salaatit joiden ympärillä pyöri kärpäsiä sekä itse haettava kahvi(!) ja muovitarjottimet saivat karvat pystyyn. Yleensä oikein odotan hotelliaamiaista, täällä odotin sitä lähinnä vähän kauhulla. Paahtoleipä oli ainoa leipä jota pystyi syödä, onneksi oli sentään sen kaveriksi hyvää maapähkinävoita ja kookoshilloa. Kivikovaksi keitetyt munat toimivat proteiinin lähteenä. Aamiaisella olin sentään kiitollinen – siitä, ettei varattu pidempää visiittiä kuin kolme yötä.

 

 

Miljöö antoi kuitenkin paljon anteeksi. Santhiya on todella kuvauksellinen, äärimmäisen kaunis ja näköalansa puolesta rauhoittava paikka. Laiturilla on ihania säkkituoleja joissa saa syödä illallista ja aivan rannan tuntumaan on viritetty kauniita valoja ja illalliskattaus. Ruoka oli aamiaista lukuunottamatta perushyvää ja beach massage, hieronta katetussa majassa rannalla, oli mielestäni aivan täydellinen. Kuitenkin, kiitos lava-autojen, laudeliinapyyhkeiden ja surkean aamiaisen, en päässyt täällä samanlaiseen zen-tunnelmaan, kuin esimerkiksi Rayavadeessa Krabilla, joka oli äärimmäisen kaunis ja keskellä luontoa sijaitseva keidas eläimineen ja upeine rantoineen. Palvelu oli huonompaa kuin muualla, muutamia yksittäisiä ihania tarjoilijoita ja siivoojia lukuunottamatta ja henkilökunta vaikutti kyllästyneeltä. Sali oli kulunut, mutta hiittejä pystyi tehdä käsipainoilla ja penkeillä.

 

Joka paikassa oli muistutuksia, biljardipöydän naarmuttaminen maksaa x bahtia, juoksumaton rikkominen y bahtia. Viiden tähden resorteissa näitä ei tarvitsisi olla. Tuli olo, että asiakkaita ei arvosteta. Santhiya onkin mielestäni neljän tähden hotelli yhden tähden aamiaisella. Hinta ei ollut päätähuimaava, mutta ne eivät silti kohdanneet laadun kanssa. Toiset majoituksemme, Rayavadee sekä Mai Khaon Anantara, olivat noin kolminkertaisesti kalliimpia kuin Santhiya, mutta hinta-laatusuhde oli niissä kohdallaan, ainakin muun maailman tasoon nähden.

 

 

Suosittelisinko? Ehkä pikaiselle visiitille, silloinkin vain, jos saisi villan omalla uima-altaalla. Huoneissa oli sentään valkoiset, pörröiset pyyhkeet, ei laudeliinoja. Ehkä jos aamiaisen tilaisi huoneeseen, se ei olisi niin paha? Mutta maksaisi toki ekstraa. Tekisi tosiaan kovasti mieli kirjoittaa, että Santhiya tarjoaa viiden tähden hotellikokemuksen suhteellisen edullisella hinnalla, mutta ne aidot viisi tähteä saa kokea kyllä varmasti vielä edullisemminkin muualla. Molemmat Yao-saaret ovat kauniita, rauhallisia ja täynnä sitä paratiisimaista tunnelmaa, mitä Thaimaasta alkujaan löytyi kaikkialta. Santhiya ei kuitenkaan minua täysin vakuuttanut ja tästä syystä valitsisin itse toisen hotellin saarelta. Vaikka se olisi tasoltaan heikompi, ainakaan en maksaisi turhaan ”luksuksesta”. Sääli, sillä kuulin monilta, että hotelli on ollut aiemmin todella hyvä. Taso on laskenut lyhyessä ajassa. Mikä lie syynä?

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian

 


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä WWF:n ja Indieplacen kanssa

 

”Äiti, miksi niitä dinosauruksia ei enää ole? Mitä äiti tarkoittaa sukupuutto? Miksi äiti toi telkkarissa oleva lumileopardi on noin kauhean laiha?”

 

Eläimet ja lapset. Sitä tavallista arkeani Instagramin puolella seuraavat ovat varmasti huomanneet, että ne ovat elämäni keskiössä. Olen aina ollut eläinrakas, meillä on ollut kotona aina eläimiä enkä yllättynyt lainkaan, että myös lapsestani kasvoi jo varhain eläinrakas. On ollut hienoa huomata, kuinka tärkeäksi luonto ja eläimet ovat hänelle muodostuneet. Lapsi on loputtoman kiinnostunut niin Lapin suloisista poroista, kuin tropiikin liskoista ja ötököistäkin. Leikeissä eläimet ovat keskeisessä osassa ja dinosauruksista kiinnostunut lapsi jaksaa kuunnella vaikka kuinka pitkään, kun kerron hänelle sukupuutosta ja sen syistä. Hän tulee olemaan myös sukupolvea, joka on kasvanut ilmastokeskustelun aikana.

 

Minulle oli suuri ilo lähteä tekemään yhteistyötä WWF:n kanssa. Aiemmin olen kirjoittanut yhteistyössä heidän kanssaan ilmastonmuutoksen vaikutuksista pohjoisen Suomen luontoon ja lumitilanteeseen ja tässä postauksessa keskitytään varmasti ainakin luonto-ohjelmien ja koulukirjojen kautta meille kaikille tuttuihin eläimiin, joiden elämä on vaakalaudalla ilmastonmuutoksen takia.

 

 

Ihmisen elämä voi muuttua ilmastonmuutoksen takia epämukavaksi, toisilla eläimillä jopa mahdottomaksi. Ilmastonmuutoksen vaikutus eläimiin on viimeistään nyt tullut konkreettiseksi meille kaikille, kun Australiassa riehuvat tulipalot ovat tappaneet arvioiden mukaan jopa miljardi eläintä. Micael näki vähän vahingossa uutisista kuvia kuolleista kenguruista ja oravista, enkä voinut kuin selittää taas kerran, kuinka ilmastonmuutoksella on vaikutusta näihin luonnonkatastrofeihin. Australian paloja ei selitetä yksinomaan ilmastonmuutoksella, mutta ilmaston lämpeneminen on edesauttanut osaltaan palojen syntymistä. Ja sitä kautta myös meidän teoillamme ja valinnoillamme.

 

Joululomalla katsoimme yhdessä luontodokumenttia lumileopardeista, lajista joka on keskiössä WWF Suomen suojeluohjelmassa. Ilmastonmuutoksen takia lumileopardin elintila kapenee ja ravinto vähenee. Ilmastonmuutos näkyy erityisesti Himalajan vuoristossa, jossa lumileopardin elinolot alkavat olla hyvin haastavat. Ravinto vähenee ja se pakottaa lumileopardin esimerkiksi saalistamaan paikallisten asukkaiden omistamaa karjaa, jolloin vihamielisyys lumileopardia kohtaan ja salametsästys lisääntyvät. Laihat lumileopardit herättivät huolen lapsessa, mutta myös minussa itsessäni. Ilmastonmuutokselta ei voi sulkea silmiä ja sen voi todeta meistä ihan jokainen aikuinen. Talvet ovat todellakin lämpimämpiä kuin lapsuudessa.

 

 

Vaikka lapselle näistä ikävistä asioista kertominen tuntuu välillä kovin julmalta, lapsissa on kuitenkin se ympäristön tulevaisuus. Haluamme tietenkin jättää lapsillemme terveen ja monimuotoisen luonnon, mutta he ovat myös niitä, jotka todella taistelevat ilmastonmuutosta vastaan. Lapsemme kasvavat valistuneiksi ilmastokeskustelijoiksi ja ilmastonmuutos koskettaa heitä kaikkia. Sanotaan, että oma sukupolveni on ensimmäinen, joka tuntee ilmastonmuutoksen vaikutukset ja viimeinen, joka voi tehdä asialle jotain. Lapseni sukupolvi tuntee meidän tekemämme valinnat ja ilmastonmuutoksen vastaiset toimet ovat heille luonnollisia. Asenteen saa tietysti kotoa jo nuorena, jolloin meidän vanhempien vastuu korostuu. Olemme WWF:n kummeja ja olen kertonut Micaelille, että olemme ikään kuin kaikkien näiden eläinten kummeja, joita luonnossa näemme. Micael-kummi ja äiti-kummi.

 

 

Pari vuotta sitten näimme kotirannassamme kuutin. Tulen muistamaan tuon hetken varmasti aina. Pieni kuutti oli lepäilemässä kallioilla ja myöhemmin selvisi, että kuutteja oli ollut lähellä useampikin. Itämeren norppa on sukua erittäin uhanalaiselle, vain Saimaalla elävälle saimaannorpalle. WWF teki arvokasta työtä saimaannorppien suojelemiseksi aloittaessaan suojelutyön vuonna 1979. Silloin Saimaalla ui arviolta hieman yli 100 uhanalaista norppaa, kun taas tällä hetkellä norppakanta on noin 410 yksilöä. Kova työ palkittiin, ilman sitä saimaannorppakanta olisi luultavasti kutistunut olemattomaksi. Työ on hidasta, mutta palkitsevaa. Norppakanta on kuitenkin saatava vielä kasvamaan, sillä ilmastonmuutos ja siitä johtuva jään ja lumen puute vaikeuttavat sen elinoloja. Eikö kuulosta surulliselta, että jos saimaannorppa häviää Saimaalta, se häviää koko maailmasta?

 

 

WWF on maailman vaikuttavin ympäristöjärjestö. Sen toiminnassa onkin hienoa olla mukana, sillä WWF:n rahoituksesta yli puolet tulee yksityishenkilöiltä. Järjestö on riippuvainen yksityishenkilöiden lahjoituksista, joten kaikki me kummit vastaamme yhdessä sen toiminnasta. Kummius, eli säännöllinen kuukausilahjoittaminen mahdollista pitkäjänteisen, jatkuvan ympäristönsuojelutyön. Yhdessä voimme tehdä paljon hyvää.

 

 

Lomailemme tällä hetkellä Thaimaassa. On tietysti hieman ristiriitaista lentää lomalle ja puhua samalla ilmastonmuutoksen vaikutuksista lapselle. Matkustaminen on kuitenkin suurta rikkautta pienelle pojalle ja hän on tottunut näillä reissuilla näkemään esimerkiksi erilaisia ilmastovyöhykkeitä sekä erilaisia eläimiä. Täällä on paljon helpompaa konkreettisesti näyttää, missä eläimet asuvat ja mikä heitä uhkaa. Asumme luonnon keskellä bungalowissa, jonka pihalla apinat ja liskot ovat tuttu näky. Nämä kuvien apinat ja varaanit eivät ole uhanalaisia ja he elävät täällä sulassa sovussa ihmisten kanssa, aivan vapaina ja onnellisina luonnossa. Tänä aamuna Micael totesikin, että hän ei halua mennä leikkipuistoon, vaan katselee paljon mieluummin eläimiä. Luonnon ja eläinten läheisyys tuntuu aikuisestakin hyvältä. Ihminen kuuluu luontoon, totean sen joka kerta, kun pitkän tauon jälkeen pääsen lähelle luontoa ja vapaana eläviä eläimiä.

 

Norsut ovat Thaimaassa tuttu näky ja olen itse äärimmäisen ilahtunut siitä, kuinka vangittuja norsuja ei täällä enää näy – ainakaan samalla tavalla kuin ennen, kun norsuilla ratsastaminen oli turistien suurta huvia. WWF suojelee afrikannorsuja ja aasiannorsuja, niitä uhkaavat salametsästys ja elinympäristöjen kaventuminen. Aasiannorsujen elinalue on kaventunut ainoastaan 15 prosenttiin alkuperäisestä. WWF suojelee norsuja muun muassa perustamalla suojelualueita ja ehkäisemällä norsunluukauppaa.

 

 

Micaelin rakas pandalelu on kulkenut täällä mukana kaikkialle ja se on herättänyt myös monia keskusteluja. WWF:n tunnuseläimenäkin tunnettua kaunista mustavalkoista isopandaa uhkaa nyt elinympäristöjen häviäminen. Isopandan pääasiallista ravintoa ovat bambut, jotka ovat vaarassa kadota, sillä jotkut bambulajikkeet ovat hyvin herkkiä ilmastonmuutokselle. Lisäksi niiden elinalueita raivataan maatalouden ja infrastruktuurin tieltä, jolloin pienet pandapopulaatiot voivat jäädä eristyksiin toisistaan. WWF osallistuu pandojen suojeluun rakentamalla muun muassa pandapopulaatioiden elinalueiden välille suojakäytäviä, perustamalla suojelualueita sekä ehkäisemällä salametsästystä ja laittomia hakkuita pandojen elinalueilla.

 

”Äiti, me pelastataan pandoja!” sanoi Micael ja leikki apinaa puussa.

 

Jos olet miettinyt helppoa tapaa auttaa vaikkapa ihan pienellä summalla, WWF on helppo valinta. Sen valitsemalla tiedät, että apusi menee käytännön kohteisiin. Kummius on helppoa, tuet valitsemallasi summalla kuukausittain luontoa ja eläimiä. On hienoa, että meillä on näin konkreettinen mahdollisuus auttaa. Yleiskummina tukesi menee kaikkialle, missä apua kiireellisimmin tarvitaan. Olipa sydäntäsi lähellä kaukana asuvat, eksoottiset villieläimet tai lähellä kotimaassa asuvat uhanalaiset lajit. Naali on Suomen uhanalaisin nisäkäs, jonka elintilaa pohjoisessa vie lämpenevän ilmaston mukana yhä ylemmäs levittäytyvä kettu. Ketut syövät naalin ravintoa, sopuleita ja myyriä. Huono myyrävuosi yleensä tarkoittaa, ettei naali pääse lisääntymään lainkaan. Naalikanta on ollut 1990-luvun jälkeen vaarassa kadota kokonaan. WWF on suojellut naalia Suomessa muun muassa rahoittamalla naalien ruokinta-automaatteja sekä riistakameroita. Ruotsissa ja Norjassa naalikanta on kasvanut, mikä antaa toivoa Suomessakin. Muutama vuosi sitten WWF:n rahoittamaan riistakameraan tallentui kuva kahdesta samalla pesällä viihtyvästä naalista. Viimeisin varma poikuehavainto on kuitenkin vuodesta 1996, joten tilanne on kovin vakava.

 

Aikaa ei ole enää hukattavaksi. Meidän on kaikkien tehtävä pieniä, mutta tärkeitä ilmastotekoja ja muuttaa maailmaa pysyvästi. On lohdullista ajatella, että maailmalla on kuitenkin avaimet ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, enää puuttuu vain poliittinen tahto. Uskon ja toivon, että tietoisuuden lisääntyessä ja sukupolvien vaihtuessa tälläkin hetkellä, meillä on mahdollisuus tarjota lapsillemme tulevaisuus, josta he voivat olla kiitollisia ja ylpeitä. Yritykset käyttävät ja kehittävät jatkuvasti uutta teknologiaa ja ilmastopolitiikasta on onneksi tullut osa tätä päivää. On ollut hienoa lukea yritysten päästötavoitteista tuleville vuosille, kunnianhimoisimmat tavoittelevat jopa nollaa. Sillä välin, kun maailma muuttuu vähitellen, meidän kaikkien täytyy osallistua talkoisiin. Tietysti tekemällä myös tärkeitä ympäristötekoja arjessa, mutta auttamalla myös konkreettisesti. WWF on siihen hyvä ja turvallinen valinta. Kummina sinäkin tiedät ja voit osoittaa, että olet osallistunut.

 

 

Ilmasto ei muutu syyllistämällä eikä arvostelemalla. Se muuttuu kannustamalla, keskittymällä hyvään ja tekemällä yhdessä. Ehkä sinäkin haluat ryhtyä näiden suloisten eläinpolojen kummiksi?

 

Yhteistyössä: WWF &