Täällä ollaan! Vietin pientä hiljaiseloa enkä edes koskenut kameraan tai tietokoneeseen koko viikonloppuna. Perjantain ja lauantain välisenä yönä lensimme Espanjaan, sillä tiedossa on taas perinteinen juhannus täällä ystävien kanssa. Tämä on jo kuudes juhannus jonka vietämme Espanjassa, tosin tänä vuonna Suomen säitä ei olisi tarvinnut edes paeta. Ja hyvä niin, olen tosi onnellinen kaikkien Suomessa juhannusta viettävien puolesta – kerrankin on lämmin ja juuri sellainen sää, kuin juhannuksena kuuluisikin olla. Millaisia juhannusperinteitä teillä on?

Pikkuhiljaa alkaa tuntua oikeasti kesältä, juhannuksen jälkeen olen vielä viikon töissä ennen varsinaista kesälomaa, joka vietetäänkin Suomessa ja osittain Ruotsissa. Meidän arki on niin kiireistä, ettei aikaa ystävien tapaamiselle ole läheskään tarpeeksi. Nyt on vihdoin viikko aikaa olla kavereiden kanssa täällä ja samalla päästä pikkuhiljaa siihen kesämoodiin. Rutiinit ovat mulle hyvän arjen edellytys, mutta kesällä niistä on päästävä irti. Teen muutenkin tähän aikaan vuodesta kaikkea ”poikkeuksellista” ja pukeudunkin eri tavalla. Yhtäkkiä kynsistä löytyy neonvärinen lakkaus, korujen ja kimaltavan aurinkopuuterin määrä lisääntyy, värit palaavat vaatekaappiin enkä noudata niin orjallisesti saliohjelmaa tai to do-listoja.

Espanjassa on niin hyvä olla. Söimme äsken aamiaista porukalla, ai vitsi miten hyviä ovat oikeasti auringossa kypsyneet hedelmät. Kohta lähdetään kaikki yhdessä lenkille ja tänään taitaakin olla rantapäivän vuoro. Täällä unohtaa helposti mikä viikonpäivä on, ja se jos joku tekee niin hyvää ihmiselle, jonka arki on yhtä juoksua paikasta toiseen ja joka ei kotona osaa mitenkään vain olla. Juhannusviikosta näyttäisi niin täällä kuin sielläkin tulevan aurinkoinen, toivottavasti tämä jatkuu pitkään ja saadaan nauttia oikein unelmien kesästä. Ihanaa maanantaita ♥ 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Ihan hiljaa narisevat köydet. Ei liian kovaa ääntä, silloin on solmittu yleensä väärin, opetti iskä. Suojaisat poukamat, kaiteella kuivuvat pyyhkeet. Saunakassi, jaloissa vuosien myötä pehmenneet purkkarit ja se aamukahvi hiljaisuudessa, josta voi kaupungissa vain unelmoida. Aika on pysähtynyt saaristossa. Meriveden hiomat sileät rantakalliot, auringon haalistamat ex-punaiset poijut. Tää vaan on parasta Suomessa.

 

 

En ole oikein koskaan ollut mikään kotimaan matkailija. Viimeisten vuosien aikana ajatukseni ovat kuitenkin sen(kin) osalta muuttuneet. Suomen matkailua ei enää brändätä pelkäksi landeksi, järvimaisemaksi tai Keski-Suomen kaupungeiksi, joiden tarkka sijainti ei ole mua kiinnostanut oikeastaan ollenkaan. Luonto on ainutlaatuinen valttikortti, jota on nyt onneksi alettu hyödyntää. Sillä eihän tällaista ole missään. Saariston lisäksi Lapin lumo on toinen, joka huumaa minut joka talvi. Jos onnellisuutta voisi kuvata, kuvassa olisivat lumen peittämät puut ja hiihtolatu tai punaiset venevajat, harmaantuneet laiturit ja kelopuun nokassa kirkuva lokki.

 

 

Ihminen kuuluu luontoon. Henkeen ja vereen kaupunkilainenkin rakastaa tätä. Saaristossa tuntuu, kuin olisi kotona. Vain alle tunnin matkan päässä kotoa voin käydä yhdeltätoista illalla alasti meressä uimassa, koirat saavat juosta vapaana rantakallioilla ja aaltojen lisäksi ainoaa ääntä pitävät vain linnut. Täällä ei kaipaa musiikkia, ei asfalttiteitä, ei meikkipussia. Hyvinvointini kulmakiviin kuuluu ehdottomasti luonnossa vietetty aika. Olin kaikki lapsuuden kesät aina saaristossa, ja tänne mä kuulun edelleen.

 

 

Jos voit vielä yhden asian lisätä kesän bucket listallesi.. Mene saareen.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian

 

 


Hello from WONDERLAND! Näistä bikineistä on kysytty paljon ja oikeastaan kautta aikojen eniten olen saanut somessa kyselyjä juuri Halla Hallan uikkareista. Eikä ihme, upeat printit, kirkkaat värit ja täydellisen napakka istuvuus saavat helposti ihastumaan tähän suomalaisemerkkiin, jonka takana on tietysti naiset ja vastuullisuus. Halla Halla valmistaa siis uimapukunsa kierrätysmateriaalista, kuten esimerkiksi merestä kerätystä muovijätteestä. Siitä valmistetaan kierrätyskuitua josta tehdään niin uimapukuja kuin bikinejäkin, ylijäämästä vielä hiusdonitseja. Uima-asut valmistetaan Balilla, jossa paikallisille tarjotaan mahdollisuus työntekoon ja lisäksi vielä hyviin työolosuhteisiin. Tuotteet pakataan vielä ympäristöystävällisiin pakkauksiin ennen postittamista asiakkaalle. Halla Hallan uikkarit ovat kaiken muun hyvän lisäksi käännettäviä, joten saat ikään kuin kahdet yksien hinnalla. Vähemmän turhaa kuluttamista, enemmän hyvää mieltä ja vastuullisia ostoksia. Tässä jos jossain on helppo suosia samalla tyyliä, kotimaisuutta, vastuullisuutta ja ekologisuutta.

Halla Halla on ollut edustettuna uikkarilaatikossani jo heidän ensimmäisestä mallistosta lähtien. Kesällä 2016 tilasin ensimmäisen uimapukuni ja siitä lähtien aina säännöllisin väliajoin jotain on lähtenyt ostoskorin kautta kotiin. Nyt sain ilokseni brändin tytöiltä nämä i-ha-nat printtibikinit ja niihin mätsäävän hiusdonitsin. Salamaprintin toinen puoli on yksivärinen pinkki. Nämä istuvat ainakin mulle aivan täydellisesti ja nyt kun kokoluokitusta on vielä vähän muutettu, jokaiselle kropalle löytyy mallistosta jotain. Wonderland -mallisto on täynnä raikkaita kuoseja, kirkkaita värejä ja hauskoja yksityiskohtia. Käännettävien uikkareiden etuna on myös tuplakangas, joka tekee näistä entistä paremmin istuvat ja napakat päällä. Yleensä bikineissä ei uskalla hypätä altaaseen eikä mereen, nämä ovat taas kuin tehty siihen. Olen käyttänyt itseasiassa Halla Hallan kokouikkareita myös altaassa treenatessa vapaauintiakin napakan istuvuuden ja tukevan kankaan ansiosta. Toimii mainiosti siinäkin.

Koska ympäristöasiat ja kuluttaminen ovat nousseet omassa arvomaailmassani korkealle, on fiksu valinta suosia kotimaista ja yritystä, jonka tuotteiden tausta ja alkuperä ovat tiedossa. Ai vitsi, saataispa me nyt pian bikinikelit tänne Suomeenkin!

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

No se niistä loman ajaksi ajastetuista postauksista, olin korjaamassa muutamia pikkujuttuja puhelimella kun WordPress päättikin sitten olla ajastamatta näitä. No can do, wifi toimi Monacossa vähän miten sattuu enkä jaksanut säätää puhelimella mitään työasioita. Olin kerrankin niin lomalla kuin suinkin pystyin. Ei läppäriä, ei treenivaatteita. Ja vitsi, että teki hyvää. Illat olivat vähän alkoholipainotteisia mutta mä juhlin ja juon normaalisti niin vähän, että kerrankos sitä. Tänään Suomeen lensi aamukoneella valtava määrä uusia ja vanhoja tuttuja. Tällaisten viikonloppujen jälkeen on aina vähän tyhjä olo. On aivan ihanaa palata kotiin, kun taskussa on niin paljon kokemuksia. Monaco on paikka, jossa suhteellisuudentaju tosiaan aina vähän hämärtyy ja tällainen tavis on äkkiä ihmeissään, kuinka paljon rahaa yhteen pieneen satamaan mahtuu. Överiä överin perään. Mutta mikä parasta, keskustelin niitä näitä esimerkiksi miljardöörin kanssa ilman, että tiesin mitään hänen taustoistaan tai varallisuudestaan. Olisin voinut pitää häntä aivan minun kaltaisena täysin tavallisena työssäkäyvänä tyyppinä. Kaikki olivat ihan samalla viivalla eikä ketään katsottu yhtään alaspäin. Toisaalta mulla kävi myös tuuri, että osuin juuri sellaisten ihmisten kanssa samaan seuraan.

 

 

Paitsi tietysti mitä hulppeimmat puitteet ystäväni jahdilla, pelkkää vaurautta huokuva Monte Carlo ja F1-kisahuumasta sekaisin mennyt maa ja Suomen MM-kulta, reissun kohokohta oli kuitenkin nimenomaan se seura. Vaikka edustimmekin naisina vähemmistöä, meillä oli aivan valtavan hauskaa keskenäänkin. Tapasin monta uutta hyvää tyyppiä ja melkein jokaisesta kanssani viikonloppua viettäneestä tyypistä voisin sanoa, että voin vain nostaa heille hattua ja ihailla, mihin tilanteeseen he ovat päässeet. Se määrätietoisuus, kunnianhimo, älykkyys ja kova työnteko tuottaa tulosta ja on aina ilo kuulla menestyneiden ihmisten tarinoita. Ja toisaalta myös huomata, kuinka jalat maassa sitä voi olla vaikka olisikin varaa kulkea se nokka pystyssä.

Olen aina pitänyt itseäni etuoikeutettuna, kun olen saanut ympärilleni niin hyviä tyyppejä. Ystävämme jonka jahdilla olimme, yllätettiin perjantaina Pasin ja Anssin keikalla – hänen oman veneensä kannella. Arvostan myös tuota mahtavaa heittäytymistä, vaikka sitten mun vaatteisiin pukeutumista tai ex tempore vaellusta kaupoille läpi formulakatsomoiden, vaatteet hiestä märkänä. No joo, on kyllä taas mitä muistella sitten hiusten harmaantuessa ja liikkeiden hidastuessa. Vaikka ajattelin että meidän mm-kultajuhlat olivat aika next level, videot Kauppatorilta todistivat että ehkä me käyttäydyttiin sitten aika rauhallisesti.. Hyvä Suomi!

 

 

 

Nyt on niin ihana olla kotona. Ajettiin eilen aamulla vene Monacosta Cannesiin, lepäiltiin siellä koko päivä ja tänään suunnattiin jo aamunkoitteessa lentokentälle. Oma sänky, oma pieni rakas sekä mamman kotiinpaluusta sekaisin menneet koirat ovat parasta mitä tiedän. Musta on kiva palata aina pienenkin loman jälkeen töihin koska arki ja rutiinit ovat mulle niin tärkeitä. Täytyy vielä tosin tähän loppuun todeta, että tämä oli blogihistoriani aikana toinen Monacon GP-reissu. Näiden lisäksi viime tammikuun Dubain matka kuuluu samaan kategoriaan. Koskaan en ole saanut niin ikäviä viestejä ja kommentteja somekanaviin kuin näiden reissujen aikana. Mua ei hävetä se, että matkustan ”toisen rahoilla” ja elän muutaman päivän ajan elämää joka ei ole oikeasti mun elämää. Jos se joltain on pois, niin voi voi. Jos joku tuntee myötähäpeää, kun aikuiset ihmiset kokoontuvat yhteen maailman upeimmista satamista ystävänsä jahdille, joka on todellakin ansaittu itse tehdyllä työllä, ei voi kuin ajatella, onko kyse enää myötähäpeästä vai ihan puhtaasti siitä, että joku siinä omassa elämässä harmittaa niin paljon. Yhtäkkiä onkin hirveä tarve alkaa arvostella toisten ulkonäköä, kumppanivalintoja ja jopa pukeutumistyyliä. Kateuskortin esiin vetäminen on tietenkin aina synti, siitä nyt ei viitsi edes mainita. Mä poistan jatkossa joka ikisen ilkeän kommentin, toisaalta enpä niitä kyllä normaalia arkea eläessäni jostain syystä saakaan joten ehkä nyt on rauha maassa sen osalta.

Nautitaan nyt kuitenkin Suomessa alkaneesta kesästä. Täällä on niin kaunista ja vihreää. Nyt mä hemmottelen mun rakkaat pikku murut pilalle ja valmistaudun taas siihen arkeen. Puss!

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Istuin kukonlaulun aikaan lentokenttäloungessa, passi kädessä, tuoremehu toisessa, odottamassa boardingin alkamista. Laukku täynnä mekkoja, korkoja ja aurinkosuojavoidetta. Asumme maanantaihin asti veneessä Monte Carlon satamassa, jonka kannelta seuraamme Monacon F1-kilpailua ja sataman muuttumista kuin yhdeksi suureksi yökerhoksi. Monacon F1-kisaviikonloppu on ainutlaatuinen kokemus, olen ollut siellä kahdesti aiemminkin ja vaikuttunut kyllä siitä suuren maailman tyylistä. Hetkeksi sitä aina unohtaa todellisuudentajun, mutta kai sitä nyt joskus voi ihan huoletta elääkin yhden viikonlopun ajan pienessä ökykuplassa. Ystävälläni on oma jahti Rivieralla sekä toisilla ystävillä pari vuokrattua. Kisoja katsomaan on lähdössä monia tuttuja, monet ihanat siellä ovatkin jo. Mulle tuollainen viikon setti olisi vaan ollut liikaa, joten lähden reissuun vasta nyt. Onneksi sain ihan yllättäen myös mitä hauskinta seuraa tälle lennolle hyvästä kaverista, kenen luulin lähtevän Monacoon jo paljon aiemmin.. Mitähän tästä ja tulee?

Monaco jakaa mielipiteitä ja fiiliksiä. En voi olla ajattelematta ruhtinattaren pakoyrityksiä, liikaa pinnallisuutta ja vääränlaisia arvoja. Toisaalta kaupunki on kaunis ja osaan täysin rinnoin nauttia hyvästä palvelusta ja huolettomasta elämästä valtavilla jahdeilla. Ehkä juuri siksi pidän Monacosta, sillä käyn siellä niin harvoin ja saan juuri tuon lyhyen ajan elää toisenlaista elämää kuin mitä oma arkeni on. Se, että vieraantuu todellisuudesta hetkeksi, sallittakoon. Merkkiliikkeiden, luksusyökerhojen, jopa satojen miljoonien arvoisten jahtien ja yksityiskoneiden ympäröimänä on ihan hauskaa olla hetki, kun tietää palaavansa siihen omaan meikittömään kalsaritreenielämään lapsen ja koirien kanssa. En koskaan tule unohtamaan erään naisen tarinaa jonka luin Facebookista. Hän lykkäsi perheen perustamista koska sai mahdollisuuden juhlia juuri tuolla Rivieralla vuosikaudet. Kun lopulta tuli olo, että nyt haluaisi olla äiti, olikin liian myöhäistä. Nainen kirjoitti niin koskettavasti, ettei yksikään avattu samppanja eikä yksikään maailmantähtien kanssa juhlittu ilta ollut sen arvoista, että hän melkein menetti äitiytensä odottaessaan, että on juhlinut ja elänyt tarpeeksi. Lapsettomuushoidot maksoivat saman verran, kuin yhden illan yökerholasku. Hänelle kävi onneksi hyvin, hän palasi Suomeen ja sai lopulta lapsen hoitojen ansiosta yksin. No, meni vähän diipiksi ja ohi aiheen, mutta toi tulee jostain syystä aina mun mieleen kun mietin sitä Monacon yöelämää. Muistattehan tekin, että kaikkien luksusta huokuvien kuvien ja videoiden takana ihmisillä voi kuitenkin olla jalat maassa ja hyvinkin maanläheinen arvomaailma.

Ensimmäistä kertaa varmaan ikinä matkustan ilman tietokonetta, joten olen tehnyt valmiiksi muutamia postauksia. Koska satama on täynnä veneitä ja ihmisiä, nettiyhteydet ja puhelinverkot ovat todella huonot, joten edes yhtä kuvaa tuskin saa ladattua blogiin. Reaaliajassa päivitän kuitenkin mun Instagramia joten seuraa mua siellä @mirvaannamarian jos F1-viikonlopun jutut kiinnostaa. Koska mä oon vähän tällainen hassuttelija enkä ota kaikkea niin vakavasti, mut löysi viime GP:n aikana muun muassa Redbullin bileiden jälkeen F1-radalta – pakettiautoajelulta tallin kisainsinöörien kanssa.. Nyt kuitenkin, au revoir!

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian