Terveisiä Pariisista! Tulin tänne viikonlopuksi, pakoon huomista syntymäpäivääni jotta välttäisin suuret juhlajärjestelyt. Pariisissa tuoksuu kevät ja Pariisissa tuntuu ihan kevät. Oon elänyt ihan horroksessa viimeiset kuukaudet ja nyt vasta alkanut herätä kevääseen. Blogijututkin ovat jääneet taka-alalle, elämässä on tapahtunut paljon. Mutta täällä ollaan hei, hyvästi tylsä talvi, pimeys ja kotiin piiloutuminen. Tästä keväästä ja kesästä tulee jotain niin siistiä, vitsi mä en malta odottaa! Tennareissa nilkat paljaana pitkin Pariisin katuja.. Tänään on mun elämäni viimeinen päivä parikymppisenä, joten meinasin syödä hyvin, ottaa vähän mallia seuraavalle vuosikymmenelle pariisilaisnaisista, juoda vähän halpaa viiniä ja ehkä ostaa pitkästä aikaa jotain kivaa. Aloitin päivän varsin hulppealla aamiaisella sekä ajamalla golfautolla ympäri Versailles’n puutarhaa. Kohta vuorossa iltapäivän treeni salilla. Elämä on just tässä ja nyt.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Mä mietin pitkään miten lähestyisin tätä aihetta. Aihetta, jota samalla rakastan, mutta joka samalla on muodostunut itselleni jopa ahdistavaksi asiaksi. En nyt lähde jeesustelemaan sillä, että ahdistuisin matkustamisesta sen huonojen ympäristövaikutusten takia. Enemmän mua ahdistaa ihmisten kertakäyttövaatekulttuuri ja ne päivittäiset huonot valinnat. Matkustaminen on nykyään mahdollista melkein kaikille, sillä se on paljon aiempaa edullisempaa ja muutenkin helpompaa. Matkustaminen on lisääntynyt räjähdysmäisesti ja tähän on varmasti syynsä myös sosiaalisella medialla. Matkakuvat, ai että.. Ne lapsuuden kuva-albumeiden kohokohdat. Jos en pitäisi niin paljon kuvaamisesta, kuvien käsittelystä ja siitä kun siihen kerrankin on aikaa, tekisin varmasti seuraavan reissuni ilman kameraa. Instagram on täynnä toinen toistaan upeampia (ja lopulta täysin samanlaisia) matkatilejä ja välillä ihmettelen, matkustavatko ihmiset niiden takana näihin paikkoihin vain niiden kuvien takia. Siis aivan varmasti matkustavat, mutta kai siellä on poikkeuksiakin joukossa. Somessa matkustaminen ei ole enää kivaa ja rentouttavaa, kun tavoitteena on vain ottaa täydellisiä kuvia. Voi niitä raukkoja jotka lähtevät kuvien perässä etsimään samoja kohteita ja pettyvät väenpaljouteen, roskaisuuteen ja huonoon säähän. Aurinko on helppo photoshopata saastepilvienkin keskelle. Paras loma on kuitenkin luultavasti loma ilman kameraa ja jatkuvaa sosiaalisen median päivittämistä, eikö?

 

Tämä ei ole kuitenkaan ainoa asia, joka on saanut mut vähän kyllästymään matkustamiseen. Jatkuva lentäminen, aikaero, pakkaaminen ja purkaminen väsyttävät kehoa ja mieltä, eivätkä rikkinäiset kuukaudet sovi rutiineja rakastavalle tyypille, joka ei muutenkaan ehdi tehdä arkena kaikkea mitä haluaisi. Viimeaikoina mulle on tullut kodista ja Suomesta ylipäätään paljon enemmän luksusfiilis kuin ylellisistä hotelleista ja palmujen reunustamista rannoista. Itseasiassa suunnittelin alunperin viettäväni syntymäpäiviäni Malediiveilla, mutta lopulta en vain jaksanut enää edes innostua ajatuksesta. Iski ajatus, että en missään nimessä halua käyttää rahaa matkaan, josta en voi aivan 110% innostua. Voihan tuollaisen reissun toteuttaa sitten, kun on sellainen olo. Sen sijaan innostun tällä hetkellä paljon enemmän monesta muusta jutusta, jotka liittyvät arkisiin asioihin ja omaan kotikaupunkiin. Rakastan kyllä matkustamista, aurinkoa ja maailman näkemistä, mutta tällä hetkellä enemmän ihan tavallista elämää. On kivaa tilata ruokakasseja, kun tietää ettei ole lähdössä mihinkään ja on koko viikko aikaa tehdä treenejä. Rutiinit ovat mulle tärkeitä ja aina kotiinpaluun jälkeen tuntuu, että joutuu aloittamaan alusta. Se on yllättävän turhauttavaa.

 

Toisaalta mietin taas, että nyt jos koskaan on matkustettava ja hyödynnettävä sitä, että pääsee reissaamaan myös kalliiden loma-aikojen ulkopuolella. 2,5 vuoden päästä Micael menee kouluun ja silloin reissaaminen rajoittuu suurimmaksi osaksi vain juuri niihin loma-aikoihin. Meillä ei myöskään ole ollut oikein mahdollisuutta lomailla Suomessa Lappia lukuunottamatta, sillä työt ovat kokoajan läsnä. En muista, että olisimme koskaan viettäneet lapseni ja lapseni isän kanssa kolmistaan yhtä kokonaista viikonloppuakaan kotona täysin ilman töitä. Mutta nyt on vain tällainen vaihe, ettei jatkuva maailmalla juokseminen kiinnosta, vaikka onkin parit lennot varattuna. Lyhyitä reissuja lähelle kuitenkin. Toiset kuitenkin matkustavat työkseen ja toiset huvikseen useamman kerran kuussa. Itselleni sellainen ei kuitenkaan sovi, vaikka aluksi ajattelinkin että matkustaminen on parasta mitä tiedän. Sitä romantisoidaan kuitenkin liikaa. Sitäpaitsi matkalle lähtemisen fiilis on paljon parempi, kun on ollut vähän pidempään kotona. Niistä ilmastovaikutuksista nyt puhumattakaan, pakkohan niitäkin on jokaisen ajatella.

 

Onko matkustusöverit teille tuttu ilmiö vai onko suoranaista hulluutta skipata Malediivit ja moni muu unelmakohde sen takia, että haluaa vain keskittyä enemmän arkeen?

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

En oo pitkään aikaan kirjoittanut blogiin varsinaisia kuulumisia, joten nyt tuli sellainen olo ennen ensi viikon postauksia, joita luonnostelin tuossa aamukahvin ja lehden jälkeen. Palasimme Leviltä kotiin eilen aikaisella aamulennolla ja koko eilinen päivä menikin laukkujen purkamisessa ja voimien keräämisessä. Mitä nyt sain iltapäivällä pienen sisustusinspiraation ja yks kaks raahasin koko perheen mukaan Ikeaan. Niin mua. Kroppa oli kuitenkin tosi tukkoinen ja voimaton liian lyhyiden yöunien sekä lentämisen jälkeen vaikka kyseessä olikin tuo lyhyt pätkä. Oli kuitenkin kiva tulla kotiin, hiihtolomaviikko oli aika täynnä vilskettä ja hälinää, jota toki pääsi pakoon hiihtoladuille, mutta jos ei malta hidastella kuten en yleensä maltakaan, menee hiihto treenistä joka sekin on koettelemus ja stressireaktiota kropalle. Lapset nauttivat kuitenkin koko sydämestään, ja se tuo tietysti myös itselleni paljon hyvää mieltä. Hiihtoloma oli varmasti juuri sitä, mitä lapsi voi toivoa. Paljon ulkoilua, laskettelua, kavereita ja sitä riehumista. Niistähän itsekin nautin pienenä. Me ollaan joskus otettu Micaelin kanssa ihan hirveästi yhteen uhmaiässä, mutta nyt on onneksi vaihe, että ollaan aivan loistava tiimi ja meillä on tosi hauskaa yhdessä.

Heräsin tänään aamulla aikaisin, nappasin päivän lehden käsiini ja olin jo laittamassa kahvia tippumaan, kunnes ymmärsin raskaan olon kehossa – se tarvitsi vielä vähän unta. Kömmin takaisin sänkyyn koirat kainalossa ja nukuin puoli kymmeneen. Herätessä oli aivan erilainen olo ja nyt olen taas energisenä lähdössä salille. Unen merkitys hyvinvoinnille, mielelle ja koko päivän kululle on valtava. Tästä onkin tulossa myöhemmin vielä oma postauksensa. Oon tykännyt tänä vuonna tästä talvesta, mutta synkkien aikojen jälkeen mieli alkaa olla nyt valmis kevääseen. Valoisiin aamuihin ja piteneviin iltoihin. Tuntuu kuin alkaisi herätä pikkuhiljaa jostain horroksen tapaisesta tilasta..

Ensi viikolla kirjoittelen teille muun muassa hiihtoharrastuksen aloittamisesta (ehkä sinäkin olet haaveillut siitä kouluaikojen jälkeen?), matkustamiseen kyllästymisestä, ikäkriisistä kolmekymppisten kolkuttaessa ovella kolmen viikon päästä sekä elämäntapamuutoksesta. Siitä, miten se oikeasti on mahdollista ja miten ei. Ajattelin myös tehdä postauksen 5 minuutin pienestä aamuisesta joogarutiinistani, joka rauhoittaa kehon mahdollisesti levottoman yön jälkeen ja valmistelee sen uuteen päivään. Kotiinpaluu inspiroi taas hyvinvointijuttuihin. Ihanaa olla takaisin arjessa ja omien rutiinien parissa ♥

Energiaa sunnuntaihin, ja muistakaa hei liikkua tänään!

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


 

 

Katselin latutietoja ja eksyin selailemaan Levin viikko-ohjelmaa turisteille. On ilo huomata, miten paljon mahdollisuuksia Lappi tarjoaa vierailijalle. Revontuliretket, poroajelut ja huskysafarit ovat laskettelun ja hiihdon ohella klassikkoja ja paikalliset yrittäjät ovat saaneet keksittyä niistä jos jonkinlaisia variaatioita. Ihanaa! Turistit ovat silminnähden innoissaan ja hulluna Lappiin. Täällä jos jossain olen suunnattoman ylpeä suomalaisuudestani. Lappi on ainutlaatuinen.

 

Rakastun luontoon kerta kerralta enemmän. Kaipaan pois hälinästä, sinne hiihtoladulle omien ajatusteni keskelle. Vaeltavan ja tiuskahtelevan mielen saa rauhoittumaan parhaiten liikkumalla keskellä luontoa. Voisin helposti viettää täällä aikaa ihan yksinkin, vaikka onkin ollut ihanaa katsella hiihtolomasta nauttivaa lasta ja viettää aikaa koko perheen kanssa. Ehkä vielä joskus elämässä on tilanne, että täällä voisi viettää enemmänkin aikaa. Kuten olen aiemminkin sanonut, mieluummin muuttaisin talveksi Lappiin kuin esimerkiksi Espanjaan. Kesässä ja valossa on puolensa, mutta Lappi.. Se lumoaa. Tiedättekö mistä puhun?

 

Samaan aikaan kun ajatukset alkavat jo aavistuksen verran olla tulevassa keväässä, hiihtoladulla selän takaa tuuleva lumi hätkähdyttää hämärän tullen. Oliko siinä joku? Vaivaiskoivujen takaa säkenöivä aurinko muistuttaa kevään olevan lähellä, samaan aikaan pakkanen puree punaisia poskia. Erakko sisälläni nauttii yksinäisestä ladusta, stressaajan mieli kevenee sitä mukaa, kun syke nousee. Yksin luonnossa ei kaipaa musiikkia, ei äänikirjoja eikä edes juttukaveria. Ajatukseni, tavoitteeni ja energiani ovat yhtäkkiä hyvin selkeät. Siihen ei tarvita joogaretriittiä palmujen alla, siihen tarvitaan Lappi.

 

Hektisessä arjessa ja aivan liian kiireisessä maailmassa tällainen irtautuminen ja rauhoittuminen on jo edellytys hyvälle ololle. Liialliset ärsykkeet saavat meidät helposti unohtamaan, millaisia tyyppejä me oikeasti ollaankaan. Muista siis hidastaa, viettää aikaa hiljaisuudessa ja liikkua hyvän olon vuoksi. Siihen ei aina tarvita edes sitä Lappia.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Luksusövereistä hei! Vaihdettiin aamulla loppulomaksi hotellia. Lähi-Idän överityylin ikoni, maailman ainoa 7 tähden hotelli Burj al Arab ja sen 700 neliön sviitti saivat ihan sanattomaksi. Instagramissa kuvailinkin jo ensimmäisen päivän fiiliksiä. Tosiaan joku paikka on ihan överi, niin se on tämä. Monen bucket list -hotelli seitsemän tähden palveluineen on kyllä näkemisen arvoinen, mutta samalla täällä katoaa suhteellisuudentaju. Toisille tällainen elämä on arkipäivää, mikä on ihan suoranaista hulluutta. Vaikka Dubain matkailua kritisoidaan muun muassa sen keinotekoisuuden ja ökyilyn takia, on tämäkin silmiä avaavaa – öljymaiden kulttuuri kun on juuri tällaista. Täällä on normaalia vetää kaikki överiksi, peittää itsensä kullalla ja timanteilla sekä antaa toiselle vaimolle lahjaksi valtava saari ja kymmenen jahtia. Päivittelen blogia myöhemmin lisää, Instagramin puolelta @mirvannamaria löydät lisää seitsemän tähden  kuulumisia.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria