24 elokuun 2018

Posted at 14:02h in Ajatuksia, Lifestyle, Matkailu, Oma elämä by
0 Likes

Syksy alkaa olla käsillä, ja vaikka kuinka olenkin yrittänyt pitää elokuuta vielä ihan kesäkuukautena, helteiden vaihtuminen tuuleen ja sadepäiviin sekä kuumuuden kellastamat lehdet ja nurmikot muistuttavat jatkuvasti kirpeistä syyssäistä. En pidä lainkaan syksystä ja olen jo nyt korviani myöten täynnä sateen ropinan, torkkupeittojen, teekupposten ja neulepinojen hehkutusta. Viime viikolla kyselinkin teidän matkasuunnitelmia tulevalle syys- ja talvikaudelle ja nyt ajattelin kirjoittaa vähän meidän reissusuunnitelmista. On ihanaa varailla ja suunnitella matkoja, mutta lentäminen on aihe, joka on vähän väliä tapetilla sen ympäristövaikutusten takia. Voin ihan rehellisesti sanoa, etten ole yhtään matkaa perunut lentämisen epäekologisuuden takia. Matkustaminen on asia, josta en halua luopua ja joka tuo niin paljon rikkautta niin omaan kuin lapseni elämään, etten usko vähentäväni matkustamista. Tottakai pyrin aina valitsemaan suoria lentoja, mutta muuten ympäristötekoni koostuvat muista valinnoista kuin matkustamisesta. Aiemman postaukseni lentomatkustamisen eettisyydestä löydät postauksen lopusta.

Mutta takaisin aiheeseen, nimittäin meidän tuleviin reissusuunnitelmiin. Syyskuussa alkaa yleensä aina se syksyn lentokenttäsesonki, ja niin tänäkin vuonna. Matkustan ensimmäistä kertaa elämässäni Portugaliin ystäväni syntymäpäiville. Ihana kokea jotain aivan uutta. Syyskuulle haaveilen myös visiitistä Espanjan kotiin, mutta se on vielä vähän suunnittelun asteella. Jos työasiat antavat myöten niin tulee varmasti lähdettyä. Lokakuussa olemme yleensä olleet aina jossain, mutta tänä vuonna se kuukausi on mulla pyhitetty vain työnteolle. Marraskuussa saakin sitten reissata enemmän, sillä varasimme ihan ex tempore eräänä päivänä lennot Miamiin. Olimme viime vuonna Miamissa juuri marraskuussa, säät olivat ihanat ja Florida nousi kaikin puolin suosikkikohteekseni. Tänä vuonna Micael lähtee onneksi mukaan, joten käydään ainakin piipahtamassa Disney Worldissa. Kuun lopussa tehdään vielä viikonloppumatka Wieniin fiilistelemään joulumarkkinoita, tästäkin olen aivan innoissani, sillä en ole koskaan käynyt Wienissä enkä Keski-Euroopan joulutoreilla muutenkaan.

Joulukuu on tietysti kesän jälkeen paras kuu ja siihen kuuluvat parhaimmat reissutkin. Rakastan Lappia ja odotan niin kovasti hiihtokauden avausta sekä Lapin luonnon ainutlaatuista tunnelmaa. Lähdetään kuun alussa pitkäksi viikonlopuksi käymään mökillä laittamaan paikkoja joulukuntoon, sillä juuri ennen joulua lennetään takaisin mökille rauhoittumaan pyhien viettoon. Lapissa tulee lomailtua myös myöhemmin talvella ainakin hiihtolomaviikolla ja pääsiäisenä. Täytän maaliskuussa kolmekymmentä (!!) ja tällä hetkellä ainakin olen sitä mieltä, että isojen synttärijuhlien sijaan haluaisin siirtyä seuraavalle vuosikymmenelle ihan vain perheen kesken jossain ihanassa lomakohteessa auringon alla. Mutta se on vasta maaliskuussa, onneksi!

Tammikuussa Lapin kaamoksesta palattuamme lähdetään kuun lopussa vielä muutaman vuoden tauon jälkeen Dubaihin. Dubaihin matkustaminen herättää mielipiteitä ja se ei ole eettisesti järkevin lomakohdevalinta. Toisaalta taas sinne matkustaminen on luonut tuhansille ihmisille työpaikkoja ja mahdollistanut elinkeinon, joka heidän kotimaissaan ei ole lainkaan mahdollista. No, ei piraattituotteiden roudaaminen Thaimaan seksiturismin täyttämistä kohteistakaan se eettisin teko ole. Vaikeita asioita ja valintoja, mutta on hyvä että niistä puhutaan. Mitä mieltä te olette lentämisen  epäekologisuudesta (tai Arabiemiraatteihin matkustamisen eettisyydestä) ja vaikuttaako se omiin valintoihinne kun suunnittelette ja varaatte matkoja?

Lue lisää aiheesta.. 

Matkustamisen eettisyydestä

Edullisesti ulkomaille

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria

 


15 elokuun 2018

Posted at 13:14h in Ajatukset, Lifestyle, Matkailu, Oma elämä by
0 Likes

Syksy alkaa väkisinkin tehdä tuloaan. Kaupat täyttyvät neuleista ja nilkkureista, sosiaalinen media autumn vibeseista. Että kun on ihanaa taas poltella tuikkuja, käpertyä viltin kanssa sohvannurkkaan teekupposen kanssa ja muuta p*skaa, anteeks nyt vaan 😉 Blogikliseet naurattavat jo nyt, vaikka olenhan joskus itsekin niihin sortunut. Vaikka haluankin pitää vielä kynsin hampain kiinni viimeisistä kesäpäivistä, enkä halua ajatellakaan neuleita saati nilkkureita, loppukesä on aikaa, jolloin alan aina ajatella taas ihan eri tavalla matkustamista. Vaikka sillä ei saakaan jatkettua kesää täällä, sillä saa valoa, d-vitamiinia, lämpöä ja uusia kokemuksia keskellä synkimpiä vuodenaikoja. En ole itse lainkaan kesäreissaaja, vaan haluan matkustaa aina mieluummin syksyllä ja talvella. Silloin saan itsekin sen lähdön fiiliksen ja odotan innolla lentokentällä koneeseen pääsyä. Lisäksi on ihanaa antaa lapselle pieniä breikkejä päivähoidosta, yhteistä aikaa vanhempien kanssa ja ennen kaikkea kosketus uusiin kulttuureihin, erilaiseen ruokaan ja ympäristöön. 3-vuotias osaa jo viidellä kielellä sanoa kiitos, joten luulen hänen oppivan hyvin avarakatseiseksi maailmanmatkaajaksi jo ennen aikuisikäänsä. Nyt on taas se aika vuodesta, kun olen vähän väliä eksynyt lentoyhtiöiden sivuille, selannut hotelleja ja miettinyt, minne seuraavaksi? Olisi kiva kuulla ideoita myös teiltä, mihin te matkustaisitte, jos voisitte matkustaa mihin tahansa? Tai oletteko kenties varanneet tulevalle syksylle tai talvelle matkoja? Jos, niin mihin? En jaksa uskoa, että kaikkien unelmalomat suuntautuisivat enää vain Bora Boralle tai New Yorkiin. Maailma on niin täynnä kaikkea mielenkiintoista, voi kun ehtisi nähdä siitä mahdollisimman paljon. Täytän myös ensi talvena kolmekymmentä ja juhlien sijaan suunnittelen karkaavani johonkin aurinkoon, ehkä sille reissulle sopisi joku vähän spesiaalimpi paikka?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


31 heinäkuun 2018

Posted at 13:37h in Ajatuksia, Elämäntavat, Hyvinvointi, Lifestyle, Lookbook, Matkailu, Muoti, Oma elämä, Oma tyyli by
0 Likes

Neljä ja puoli viikkoa sitten poikani aloitti päiväkodin kesäloman. Puoliksi kauhunsekaisin tuntein lähdin tuona perjantaisena iltapäivänä hänen kanssaan kotiin. Miten me selvitään 4,5 viikkoa keskenämme, kun edessä on neljä viikkoa kestävä remontti, lähes 3 viikon venereissu ja kotonakin pitäisi olla hetken aikaa kaiken kaaoksen keskellä? Vaikka heinäkuu on aina ollut suosikkikesäkuukauteni, tänä vuonna se tuntui ajatuksissa vain raskaalta. Mietin, miksi juuri tälle ajalle piti ottaa toi he*lvetin remppa ja että olisihan sitä voinut olla vähän lyhyemmänkin pätkän saaristossa. Ensimmäisinä kesälomapäivinä purettiin keittiötä, pakattiin venereissulle ja stressattiin niin paljon, että kroppa oireili fyysisesti kellon ympäri. Juuri se aika, kun olisi voinut nauttia rauhassa lämpimistä kesäpäivistä kotona – miksi sen pitää olla yhtä kaaosta, sotkua ja tavaroiden edestakaisin roudaamista?

Kuvittelin olevani heinäkuun viimeisenä päivänä jotenkin erityisen iloinen. Remontti olisi valmis, Micael aloittaisi taas päiväkodin, arkeni pääsisi normaaliin rytmiinsä ja olisin sen ansiosta hyvin tasapainoinen ja mieleni varsin zen. Eilen illalla, melkein punaisen kuun valaistessa enää pimeää keskikesän yötaivasta, mietin kuinka erilaiseksi kuvittelinkaan tämän päivän. Remontti ei ole vielä valmis, en ahdistu lainkaan tavaroiden roudaamisesta edestakaisin veneen ja kodin välillä, pujottelin sujuvasti remppatavaroiden välissä keskellä pimeintä yötäkin ja mieleni on aivan muualla kuin tavallisessa arjessa. Kuvittelin että olisin jo nyt valmis vähitellen syksyn tuloon, mutta ehkä sitten elokuun lopussa.. Tämä kesä on ollut tähänasti paras kesä ikinä. Toukokuun helteistä lähtien olen voinut paremmin kuin ikinä. Silloin olen maannut koko päivän tyttökavereiden kanssa aurinkotuolissa skumppalasi kädessä, uinut ulkona matkoja, joita en koskaan osannut kuvitellakaan uivani, treenannut toukokuusta asti ulkona enkä kertaakaan käynyt salilla. Kesäkuussa olen matkustanut parhaimpien ystävieni kanssa, viettänyt kokonaisen lauantain cheerleaderpuku päällä Hernesaaressa, grillannut saarissa ja tehnyt valtavasti töitä ”varastoon”. Ja silti kaikista ennakkoluuloistani huolimatta heinäkuu on ollut taas kerran paras kesäkuukausi ikinä. Siitä kirjoittamiseen menisi ehkä toinen kuukausi ja siihen kuuluu jopa asioita, jotka haluan pitää vain itselläni. Vaikka edelleen odotankin säännöllisen arjen alkamista, en todellakaan ole valmis luopumaan tästä kesästä.

Luulen, että aika moni muu suomalainen allekirjoittaa myös tämän. Kun on kärsinyt kolme kylmää kesää ja jatkanut käytännössä keväästä suoraan sateiseen syksyyn, ei halua päästää enää kunnon kesästä irti. Emme voi tietää millainen seuraava kesä on, mutta voimme nauttia vielä tästä onneksi ainakin elokuun verran. Pitää kiinni jokaisesta aurinkoisesta päivästä, vähän höllätä sitä asennetta, joka pakottaa suorittamaan ja noudattamaan rutiineja kesälläkin, poiketa pikkuisen normaalista, valvoa ja nauraa niin että vatsaan sattuu. Ehkä siinä sivussa remonttikin valmistuu, päiväkoti alkaa taas ja illat pikkuhiljaa pimenevät. Niin että on sitten valmis sanomaan kesälle kiitos ja syksylle hei.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria

 


30 heinäkuun 2018

Posted at 09:58h in Lifestyle, Matkailu, Oma elämä by
0 Likes

Tai meidän tapauksessa koirat. Koirani ovat tottuneita matkustajia, mutta autoilusta he eivät liiemmin pidä. Frida yleensä nukkuu, mutta Cara on hereillä kaikki matkat ja tarkkailee pelokkaana ympärilleen. Sen sijaan lentäessä he nukkuvat poikkeuksetta aina. Vähän epäuskoisesti otin tytöt viime kesänä venereissulle ensimmäistä kertaa, mutta pelko osoittautui onneksi turhaksi.

Koirat nukkuvat nimittäin AINA kun vene liikkuu. Sama ilmiö kuin vauvoilla ja autoilla. Siihen nukahtavat omaan sänkyynsä heti ja silmät avataan yleensä vasta sitten, kun ollaan rantauduttu. Satamissa on näkynyt paljon muitakin laivakoiria ja mitä olen omistajien kanssa jutellut, suurin osa koirista tykkää olla veneessä. Pelastusliivejä käytetään aina liikkeellä ollessa, joskus myös uidessa jos olen uittanut koiria yksin suoraan veneestä. Laiturissa ollessa en pidä liivejä koirilla, toisaalta tytöt ovat niin pieniä, etteivät kävele kannella. Silloin laittaisin kyllä ehdottomasti liivit, sillä toisten veneiden aallot saattavat yllättää ja koira tippua veneestä horjahtaessaan. Tytöt selvästi nauttivat veneessä olemisesta, eivätkä onneksi voi huonosti. Ihanan helpot reissukoirat.

Tytöt eivät ole tosiaan koskaan nukkuneet niin sikeästi, eivätkä syöneet niin suurella ruokahalulla kuin venereissuilla. Oon kyllä niin ylpeä mun pienistä laivakoirista! 1,5 kiloiselle chihuahualle oli muuten todella vaikea löytää sopivia pelastusliivejä. Onko teillä kokemusta koirien kanssa matkustamisesta tai nimenomaan juuri veneilystä?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria