Äsken me tultiin kotiin. Tosiaan sen muutama sata solmua, parikymmentä rantautumista, tuhansia litroja dieseliä, kymmeniä sinilevälauttoja ja helteisiä päiviä öitä myöhemmin me tultiin takaisin kotiin. Aika meni niin nopeasti, että vielä olisi mennyt helposti viikko jos toinenkin merellä. Silti tuntuu, että on ikuisuus kun viimeksi olin täällä. Kolme viikkoa sitten pakkasin tavaroita ja mietin, että voi kuinka onnellisena sitä tuleekaan sitten joskus reissulta kotiin.

Ensimmäinen fiilis oli, että voi ju*alauta meillä on hieno uusi lattia. Siis en olisi osannut kuvitella hulluimmissa haavemaailmoissanikaan että siitä tulee noin upea (kurkkaa mun insta storysta kuva!) ja että joku on oikeasti tehnyt aivan viimeisen päälle työnsä meidän kodissamme meidän poissaollessamme, jopa etuajassa. Teen lattiasta myöhemmin oman postauksensa, se ansaitsisi niitä vaikka kuinka monta. Lattian ihastelun jälkeen tuli kuitenkin olo, että voisin vain napata nämä kassit mukaan ja lähteä takaisin veneelle. Vein Micaelin tyynyn sänkyyn ja siihen oli tarttunut meidän veneen tuoksu. Tyhjä olo valtasi mielen ja mietin vain, että mitä ihmettä ihmiset tekevät heinäkuussa Helsingissä? Ajattelin vain rauhassa juotuja aamukahveja veneessä. Saunasta avautuvaa merimaisemaa, köysien narinaa ja lämmintä tuulta. Teen muutaman päivän töitä ja sitten lähdetään taas. Oli kiva kantaa tavaroita kotiin, kun tiesi että suurin osa vielä jää. Ensi viikkoa, ja sitä seuraavaa varten. Kirjoitin joskus, että aamuihmiset ovat varmasti vähän onnellisempia kuin muut. Mutta sitten ovat veneilevät aamuihmiset.. ♥ Tämä kesäloma on tähän asti ollut kesälomistani ehdottomasti paras. Jatkukoon se sellaisena. Miten teidän lomat ovat menneet? Tykkääkö joku kesästadista vai haluatteko tekin äkkiä pois kaupungista?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Pese mansikat Monet pitävät mansikoita niin terveellisinä, mutta mansikat ovat melkeinpä pahimpia torjunta-aineiden sisältäjiä. Vaikka mansikkaboxi on niin helppo napata mukaan suoraan torilta tai kaupasta, kannattaa marjat silti huuhdella kunnolla vedellä.

Suihku uinnin jälkeen Nyt on niin moni sairastunut vähäisestäkin määrästä sinilevää, joten jo siitäkin syystä suihkussa pitäisi käydä heti uimisen jälkeen. Rannalla se ei aina ole mahdollista, mutta peseydy nyt ainakin heti kotiin päästyäsi. Mä oon itse aivan hulluntarkka sinilevän kanssa ja suihkutan itseni päästä varpaisiin heti kun nousen vedestä. Lemmikit tulee myös pestä huolellisesti aina uinnin jälkeen, sillä heille jo pienikin määrä levää saattaa olla todella vaarallista.

Itsetehdyt mehujäät Pelastavat helteisen päivän, viilentävät ja ovat samalla terveellisiä. Oma poikani söisi näillä keleillä pelkkää jäätelöä, joten olen nyt pakastanut veneellä terveellisiä smoothieita mehujäämuoteilla ja lapsi syö niitä jopa mieluummin kuin tavallista jätskiä.

Asunto viileäksi simppelein keinoin Toiset kehottavat pitämään ikkunat auki, toiset suosittelevat sulkemaan ikkunat. Olen asunut niin monessa eri kämpässä, että olen kokeillut viilennykseen vaikka mitä keinoja. Jos koko asuntoon ei saa läpivetoa niin, että ilma kiertää (eli jos ikkunat ovat yhdellä seinällä tuuletus ei auta) koko asunnon läpi, kannattaa sulkea ikkunat ja laittaa mahdollisimman peittävät verhot kiinni. Joskus voi kokeilla tuulettaa kerrostaloasuntoa myös siten, että avaa ikkunat sekä oven rappukäytävään. Muista kuitenkin ovistoppari – läpiveto paiskaa oven kiinni salamannopeasti. Unohdan tämän harva se päivä.

Pukeudu luonnonmateriaaleihin Jopa sekoitekankaat, joissa on pieni määrä jotain synteettistä materiaalia, hiostavat valtavasti. Pellava ja 100% puuvilla ovat parhaimmat vaihtoehdot helteellä. Valitsemalla eettisesti tuotetun materiaalin, käytät sitä hyvällä omallatunnolla vuosia. Monet pitävät pellavaa hankalana, sillä se rypistyy, mutta valitse pellavavaatteesi siten, että rypyt eivät haittaa vaan pikemminkin kuuluvat tyyliin.

Älä käytä keltaista Kesän trendiväri ja ah, niin ihana rusketuksen korostaja houkuttelee valtavasti ampiaisia! Varsinkin täällä saaristossa äkäisiä ampiaisia on ollut nyt todella paljon ja tänään aamiaista syödessä mun miestä pisti ampiainen, joka pörräsi jatkuvasti mun keltaisen shortsihaalarin ympärillä. Harmi vaan, että se on mun ainoa hellevaate joka mulla on mukana reissussa. En todellakaan varautunut tällaiseen keliin Suomessa pari viikkoa sitten kotoa lähtiessä, haha.

Ihanaakin ihanampaa hellekesän jatkoa, rakastan näitä päiviä ♥


Tiedättekö sen tunteen? Haluaisit tietää mitä lomallasi tapahtuu, suunnitella ja elää sen mukaisesti, mitä milloinkin on tiedossa. Valmistautua rauhassa lähtöihin, turhia kiirehtimättä ja olla vain, koska tiedät mitä milloinkin tapahtuu.

Aiemmin olin huoleton, päivä kerrallaan elämänreppu selässä reissaava nuori aikuinen, joka osti kun teki mieli ostaa, meni kun teki mieli mennä, aloitti yhden jos toisenkin koulun vaikka hetken mielijohteesta, rakastui yhdessä illassa ja muutti muutaman kuukauden välein. ”It’s not the years in your life that count, it’s the life in your years” luki vaaleanpunaisella tekstillä mun jääkaapin ovessa. Edelleen haluan olla vähän vilkas, vähän vapaa, spontaani ja mieluummin katsoa kuin katua, mutta jotain on muuttunut.

Minä, joka aiemmin kammosin järjestelmällisiä kontrollifriikkejä, olen itse sellainen. Yhtäkkiä elämäni onkin hyvää vain silloin, kun sen langat ovat tiukasti käsissäni eikä silloin, kun olen heittänyt solmuun menneen kerän odottamaan jotain vähän fiksumpaa ja maltillisempaa purkajaa. Tasainen arki rutiineineen on parasta mitä tiedän ja ahdistun eniten kiireestä, sotkusta ja epätietoisuudesta. Olen ihminen, jonka täytyy tietää missä olen viikon päästä siihen ja siihen kellonaikaan. Ja samalla kun ajattelen kaikkia niitä elämäni hulluimpia ja hauskimpia asioita, ne ovat niitä, jotka ovat tapahtuneet ihan ex tempore. Hullua, mutta luulen sen osittain johtuvan myös elämäntilanteestani. Hektinen lapsiarki leviää käsiin hetkessä, jos heittäytyy liian suurpiirteiseksi. Tiedän, että minun pitäisi oppia sietämään epävarmuutta, mutta miten ihmeessä? Epämukavuusalueelta poistumisen toteutan lähinnä treenatessa, en arjessa, joka luo perustan koko hyvinvoinnilleni.

2,5 viikon venereissulle lähtö sekä remontin valmistelu edellyttivät tietenkin valtavan määrän valmistelua ja etukäteissuunnittelua. Kesäkuu meni suorittaen ja kun loma vihdoin alkoi, tuntui kaikki lähinnä kaoottiselta. Vaikka olinkin periaatteessa varautunut kaikkeen, en ollut varautunut siihen, että lomaa pitäisi oikeasti elää päivä kerrallaan. Kun vastaus kysymykseen ”mitä me tehdään huomenna” on ”en tiedä”, voi se olla jollekin unelmien täyttymys. Minusta se tuntui painajaiselta. Vaikka emme edes purjehdi, veneily, varsinkin ulkosaaristossa, sekä pitkien matkojen siirtymiset eivät olekaan sellaisia, että päätetään vain viikkoa aiemmin, että ens keskiviikkona sit lähdetään Kökarista Maarianhaminaan aamupalan jälkeen. Säätä täytyy seurata vähän väliä, tuulet ja aallot muuttavat suuntaansa hyvinkin nopeasti. Satamat ovat heinäkuussa täynnä, joten varasuunnitelman voi joutua keksimään rannassa jos ei ole saanut etukäteen varattua paikkaa juuri sieltä, mihin tänään on menossa. Epävarmuus on läsnä jokaisessa hetkessä, ruokaa laittaessa voi ollakin, että grilli ei just nyt tänään toimi. Apteekki oli kiinni sähkökatkon takia, yhtenä aamuna sitä vain nukkui puoli yhteentoista vaikkei koskaan ole niin tehnyt.

En olisi uskonut sopeutuvani tähän niin nopeasti. Tälläkään hetkellä en tiedä, mitä teemme loppuviikosta. Mennään sinne, missä on hyvät säät, pikkuhiljaa kotia kohti. Tänään ajettiin Maarianhaminasta Naantaliin, reissun ainoa kohde, jossa oli ikään kuin pakko käydä – koska Muumimaailma. Helle vie viimeisenkin stressin epävarmuudesta, lähinnä se sumentaa päätä niin, etten todellakaan tiedä mikä viikonpäivä tänään on. Kuulemma maanantai. Tätä ei tajua, ennen kuin pakkaa perheensä lähes 20 päiväksi veneeseen ja antaa sokkona jonkun toisen tehdä omassa kodissaan remonttia. Tekee hyvää ja uskon, että syksyllä arki on taas vähän vähemmän suorittamista. Siedättekö te epävarmuutta ja jatkuvasti muuttuvia suunnitelmia? Vai ovatko rutiinit ja aikataulut hyvän elämän edellytys?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Hellettä. Kun keväällä vielä luulin, etten varmaan enää koskaan käytä Suomessa shortseja palelematta, en olisi uskonut tuskailevani, että on jo vähän liiankin kuuma. Kun pakkasin venereissulle vaatteita, otin vain pari hellemekkoa, koska eihän niille kuitenkaan oo käyttöä. Tuntuu kuin olisi ulkomailla ja samalla muistaa ne lapsuuden kesät. Kun oli pakko avata kaikki ikkunat, ettei hikoilisi ihan jatkuvasti.

Yli 2,5 viikkoa veneessä menee äkkiä näillä keleillä. Olisin täällä varmasti ilman remonttiakin. Mä en haluaisi lähteä Ahvenanmaalta kyllä ollenkaan, mutta huomenna lähdetään ajelemaan takaisin Turun saaristoon. Säällä, jonka olemassaoloa Suomessa en muistanutkaan. On vähän absurdi ajatus että viikon päästä mennään jo kotiin. Keittiötä siellä ei vielä ole, mutta tavarat saa pikkuhiljaa laitettua paikoilleen ja näillä suunnitelmilla 2 viikon kuluttua on se keittiökin. Tämä kesä on ollut uskomaton. 2014 jäi mieleen superhelteistään, mutta jos tää tällaisena jatkuu, 2018 menee kyllä siitäkin ohi. Ei kai Suomessa voi oikeasti olla liian kuuma?!

Oon tässä 29 vuodessa oppinut, että helteillä pitää pukea pellavaa tai pelkät bikinit. Tätä kuvan  rantahuitulaa ei oo helteisiin tehty. Postauksessa ei ollut nyt oikein mitään päätä eikä häntää, tää helle on pehmentänyt mun aivot yhtä lailla kuin tää karsee flunssakin. Lomalla sairastaminen alkaa olla mulle jo iso vitsi. Ehkä huomenna järkevämmät jutut – ja keula kohti Naantalia. Eli voisi sanoa, että kotimatka alkaa ♥

 


Mun isä asui Maarianhaminassa. Lupasin, että vielä joku kesä mä tulen omalla veneellä sitten moikkaamaan ja tehdään yhdessä ruokaa. Tässä mä nyt sit oon. Iskä nukahti viimeisen kerran kotiinsa, tästä satamasta kilometrin päähän, 8,5 vuotta sitten. Olis täyttänyt viime tiistaina 66 vuotta. Iskä ei ehtinyt koskaan tavata mun miestä eikä lasta. Tänne hän halusi jäädä, tänne hän jäi.

Mä tulin vähän myöhässä, mutta kyllä suakin sai aina odotella. Mulla ei oo ollut päivääkään sellainen olo, ettet sä ehtinyt nähdä mun perhettä tai mun elämää nyt. Koska musta tuntuu joka päivä siltä, että oot mun mukana kaikkialla. Tänäänkin täällä tekemässä sitä ruokaa. Mä vien tytöt kävelylle ja kävelen sun sinisen talon luo. Sinne missä sä viimeisen kerran laitoit silmät kiinni ja lähdit sinne, missä ei koskaan oo liian kova tuuli ja jossa vene lipuu itsestään laituriin. Ja niin kuin äiti kirjoitti, när livet stannar, vi ses när vågorna vaknar ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria