Lähdin Hankoon kauluksellisessa kreppipaidassa ja siisteissä boucleshortseissa. Reilun viikon verran jaksoin föönata hiukset pyöröharjalla, käyttää rannekelloa ja pukeutua juhlailtoina Zimmermanniin. Kausi vaihtui. En jaksanut enää välittää milloin olen harjannut hiukset, pessyt vaatteitani tai käyttänyt laiturilla kenkiä. Saatoin hypätä juoksulenkillä mereen uimaan ja sen jälkeen suihkuttaa sinilevävedet pois itsestäni puutarhaletkulla. Kesäkausi. Ajattelen olevani onnellisimmillani siellä, missä horisontti näkyy, kalliot ovat lämpimiä ja lokit kirkuvat hyvät huomenet. En tarvitse kuin kylmän kaljan (rosée ok), juttuseuraa ja pitkiä lenkkejä.

 

Syksyn tullessa on taas keksittävä, millaista laukkua on käyttänyt ennen siirtymistä ruokakaupan kestokassien kauteen. Kontrasti kahvinväristen kasvojen ja auringossa valkoiseksi palaneen hiuskarvan välissä on niin huvittava, että alkaa vähitellen siirtyä mielellään kohti meikkipussia. Arvet ja ruvet säärissä eivät enää tunnu kuuluvan asiaan, vaan muistuttavat lähinnä huolettomuudesta huolimattomuudesta helteisinä kesäiltoina. Se, että lapsi lapset tippuvat mereen on yhtäkkiä aivan kamalaa, kun keskikesällä se vain nauratti. Kuului asiaan, silloin.

 

 

Tänä kesänä en ole kaivannut sekuntiakaan ulkomaille. Oikeastaan olen pikemminkin ihmetellyt, miksi olen koskaan halunnut matkustaa kesällä ulkomaille. Ehkä aiempina kesinä säät ovat olleet huonoja tai olen viettänyt enemmän aikaa Helsingissä. Kesällä en nimittäin pidä lainkaan Helsingistä. Tällä hetkellä olen pari päivää kotona ja toimistolla tekemässä töitä, mutta haaveilen kokoajan pääseväni pian takaisin Hankoon. Kunhan saan Kaivarin lainaa vähän lyhennettyä, ostan Hangosta itselleni toisen kodin. Tämä tosin poikkeaa tästä kausiajattelustani, sinne tahdon kaikkien ihmettelyistä huolimatta kesän jälkeenkin. Syksyllä, talvella ja keväälläkin. Ja just sen takia, ettei siellä ole mitään.

 

Talvella haluan asua ulkomailla. Rakastan Lappia ja hullaannun luonnosta ja hiihtämisestä, mutta toivon aina, että saisin asua arkipäiväni auringossa. Haluan muuttaa milloin minnekin ja välillä pyörittelen itsellenikin silmiä. Innostuu tänään yhdestä, huomenna toisesta. Ennen ajattelin, etten vain sopeudu minnekään ja olen onneton tuuliviiri, joka ei oikein tiedä mitä haluaa. Nykyään ajattelen, että on ihan suunnaton rikkaus vielä kolmekymppisenäkin innostua tänään yhdestä, huomenna toisesta. Ymmärtää elämän kausia ja sitä, että maailman paras paikka on luultavasti heinäkuussa eri, kuin helmikuussa. Jos heinäkuussa viihtyy ilman meikkiä ja kenkiä, voi kesäkuussa ihan yhtä lailla föönata hiuksia pyöröharjalla ja ostaa vähän turhan kalliita sandaaleja.

 

Kun aloin ymmärtää ja hyväksyä elämän erilaisia kausia, huomasin että elämä pysyy itseasiassa yllättävän samanlaisena kaikista kausivaihteluista huolimatta. Ei tarvitsekaan muuttaa itseään ja hiusväriään ihan jatkuvasti. Sitä alkaa taas googlata lentoja, ostaa huultenrajauskyniä ja selata muotilehtiä. Toukokuun Vogue on edelleen avaamatta, mutta ehkä jätän sen itselleni muistoksi tästä kesästä. Lehti, jota en koskaan ehtinyt avata, sillä oli kiire elää. Tänä kesänä muotiani ovat muutenkin olleet mahdollisimman vähät vaatteet ja ne ruokakaupan kestokassit.

Mennään niillä vielä hetki. 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

 

Tajusin juuri äsken, että olemme olleet Hangossa jo reilut kaksi viikkoa. Aamulla satoi ensimmäisen kerran. En muista milloin Hangossa olisi viimeksi ollut näin pitkään näin kuuma, saati tuuletonta. Joku saattaa sanoa että Hangossa paistaa aina, minusta täällä lähinnä tuulee aina. Ehkä näillä on jotain yhteistä, mutta erikoista on se, että tänä kesänä on bikinikelejä todella riittänyt. Yritän tietoisesti välttää säästä puhumista, onhan säästä puhuminen vähän, no, säästä puhumista, mutta tänä kesänä se on ollut melko mahdotonta.

 

Kesä menee täällä niin vauhdilla että viikonpäivät kulkevat suhisten ohi ja jatkavat matkaansa, vaihtaen kalenterin sivut uusiin vähän liiankin äkkiä. Toisaalta päivät täyttyvät kaikesta siitä mitä rakastan, joten perinteistä summertime sadnessia ei  ehdi syntyä.

Neuvo kesällesi: Tee mahdollisimman paljon kaikkea sitä, mitä rakastat. Aloita heti.

 

 

Olisin voinut kiljua onnesta ensimmäisellä pyörälenkillä. Oikeastaan kiljuinkin ensimmäisellä pyörälenkillä, mutta tämä johtui käärmeestä jonka elämä päättyi Bianchin renkaan alle. Ja miten voi olla, että viime kesän kyy-case tapahtui täysin samassa kohdassa? En pidä Helsingissä pyöräilystä, mutta rakastan Hangossa pyöräilyä. Rakastan koko kaupunkia niin paljon ja vielä paljon enemmän silloin, kun täällä ei ole kylän täydeltä kesäturisteja eikä varsinkaan regattaturisteja ja Viking Linen tuomia kesä- ja regattaturisteja. Jos joku sanoo Hangon kauden olevan lyhyt (kuulen tätä jatkuvasti) hän ei osaa arvostaa itse Hankoa, vaan viihtyy ilmeisesti lämpimillä ilmoilla isoissa ihmismassoissa.

 

Jos muuten Hanko-vinkit kiinnostavat, tämä viime vuonna kirjoittamani Hanko -postaus taitaa olla edelleen melko ajankohtainen.

 

 

Parasta täällä on stressittömyys, jonka pieni rantakaupunki tuo tullessaan. Hankolaisten elämäntapa on huomattavasti hitaampaa kuin helsinkiläisten. Se näkyy, ja se tarttuu. Ja se on juuri sitä, mitä ylikierroksilla käynyt helsinkiläiskehoni kipeästi tarvitsi. Missään muualla, paitsi talvisin Lapissa, en ole päässyt vielä tähän tilaan.

 

Olen juonut sopivassa suhteessa viiniä ja vihreitä smoothieita. Nauranut kesäyössä ystävien kanssa ja rentoutunut hieronnassa pitkän lenkin jälkeen. Tasapaino on tämän kesän sana. En voisi elää näin ympäri vuoden, minä nimittäin tarvitsen rutiineja, terveellistä ruokaa ja säännöllistä treeniä, mutta kesällä en voisi kuvitellakaan muuta. Pitkän treenikauden jälkeen voin ehkä paremmin kuin koskaan. Kun ei ota mitään stressiä ruoasta eikä liikunnasta eikä edes siitä jatkuvasta tekemisestä, keho ja hermosto palautuvat ja rentoutuvat. Jatkuvat lihasjumit ovat vaihtuneet vähitellen liikkuvuuteen ja motivaationi on jo nyt aivan ennätyslukemissa vaikka ajattelin aloittaa tavoitteellisen treenin vasta reilun kuukauden päästä.

 

Toinen neuvo kesällesi: Tee niitä asioita, mitkä sillä hetkellä tuntuu hyvältä. Välillä kutsuu aurinkotuoli ja rosèe, välillä hikilenkki.

 

 

Ja kun oikein ällöttää kesäherkuttelu ja viinittely, ja kun keho huutaa kevennystä helleturvotuksen jälkeen, kokeile tehokasta 14 päivän detoxvalmennustani. Vaikka itse sanon, se todella toimii. Ymmärrän, ettei kesällä halua ajatella minkäänlaisia dieettejä välttämättä ollenkaan, se on erittäin fine, mutta jos haluat esimerkiksi viikolla keventää ja viikonloppuna nauttia elämästä, 14 days detoxin ruokavalio on tähän täydellinen. 4-5 päivää sitä ja loput vapaata. Lupaan, että se tuntuu – ja näkyy. Löydät detoxin täältä.

 

Nyt valmistaudutaan vähitellen sen kuuluisan regattaviikonlopun viettoon. Ihania kesäpäiviä, missä sitten ikinä sitä vietättekään <3


 

Klikkasin itseni verkkosivuille. Selasin valikkoa, katsoin kauniita kuvia ja suosikkini tullessa vastaan, valitsin vain oikeat yksityiskohdat ja klikkasin koriin. Täytin yhteystietoni, maksoin luottokortilla. Varmuuden vuoksi, koska ikinä ei tiedä. Sähköpostiin kilahti lähes välittömästi vahvistus.

En tiedä olenko koskaan, sitten lapsuuden matkatoimistokäyntien jälkeen, saanut sellaista iloa lentojen varaamisesta ulkomaille kuin saan vuonna 2021. Siitäkin huolimatta, että lentäminen tuskin on vielä pariin vuoteen täysin normaalia – maskitonta, huoletonta ja peruutusturvatonta. Sitä, että koneessa voi syödä ja juoda ja tehdä vaikka ostoksia siitä kärrystä, jota aina ennen inhosin. Alan arvostaa loungeja ja jonoja portilla entistä enemmän.

Ympäristötekoni ovat muualla kuin matkustamisessa. End of story.

 

 

Kuin kuuta nousevaa, odotan Etelä-Ranskaa innolla. Tiedättekö muuten mistä tuo sanonta on peräisin? Silloin vanhoina aikoina kuten lapseni aina sanoo, vanha kansa uskoi että uuden kuun, eli kasvavan kuun aikana työ tuottaa paremman tuloksen kuin pienenevän kuun aikana. Sato kannatti nostaa vain silloin ja ja kasvavan kuun aikana, eli tässä sanonnan tapauksessa nousevan kuun aikana, kaikki kasvoi paremmin. Ettäs tiedätte nyt. Sitä odotettiin.

Oi, elokuinen Ranska. Aikaisia aamuja, simpukoita rantaravintolassa, ranskalaisen kosmetiikan tuoksua kaduilla, puheensorinaa jota kovasti yritän ymmärtää mutta en ole vielä ymmärtänyt. Aurinkoa, viiniä, croissantteja ja maailman kauneinta turkoosia vettä. Turkoosi vesi näyttää upealta tropiikissakin, mutta Etelä-Ranskassa se on jotenkin vielä upeampaa. Syvää, suolaista ja kaunista.

Luulen, että jos asumme tulevaisuudessa pidemmän aikaa Ranskassa, joisin aivan liikaa viiniä ja söisin aivan liikaa hiilareita. Hyvästi terveellinen suomifitnesslife. Ehkä kuulun kuitenkin Kaliforniaan.

 

Kesätuoksuni muistuttaa joka aamu Etelä-Ranskasta. Haaveilen myös löytäväni saman pyykinpesuaineen, jota ystäväni veneellä käytetään. Se ei tuoksu millään lailla ylelliseltä, vaan pikemminkin paikalliselta pesulalta tai ranskalaisten Arielilta (Arielin haju on oikeastaan aika kamala) mutta aiemmin kotiin palattuani olen nuuskinut vaatteitani viikon. Ehkä en kuitenkaan pesuaineen, vaan Ranskan takia. Espanjassa taloyhtiön siivooja käyttää vähän samalta tuoksuvaa pesuainetta pestessään hissiä eikä se ole lainkaan yhtä waouh.

 

 

Lentoliput ostoskorissa tuntuvat tällä hetkellä suurelta luksukselta. Maailma on täynnä paikkoja joissa haluan käydä, mutta luulen että aloitan Ranskasta. Loppusyksylle ostoskorissani on myös lennot Kaliforniaan, mutta sitä en uskalla vielä ajatella. Koronavuodet (shit, tässä voi kohta todellakin puhua monikossa..) toivat matkustamiselle uuden merkityksen. Arvostan kokemuksia ja maailman makuja nyt niin paljon enemmän kuin mitä tahansa maallista materiaa. Siinä missä hyvinvointiani lisäävät kylmävesiuinti, hikoilu salilla, kuivakuppaus ja kunnon yöunet, lasken nykyään mukaan myös matkustamisen.

 

Se on hyvinvointia keholle, mielelle ja ennen kaikkea sielulle. Hyvää oloa joka solulle. Odotan niin, kun voin taas opiskella viikon verran uutta kieltä ennen reissua ja todeta sitten, että en sitten uskaltanut muuta kuin mutista sen kiitoksen ja hein. Ehkä vielä joskus. Sitä ennen nautin luksuksestani kurkkaamalla aika ajoin lentoyhtiön sovellukseen. Vihdoin siellä on edes jotain.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

 

Vietin joulukuusta kaksikymmentä päivää Lapissa. Kittiläläiset pojat moikkaavat jäällä jo kuin vanhat tutut, ladulla vastaan hiihtävät monet tutut paikalliset kasvot. Näen Lapin jo aivan eri silmin kuin vaikkapa viisi vuotta sitten. Huomaan välillä hämmästyväni kun kuulen, ettei joku suomalainen tuttavani ole koskaan käynyt Lapissa. Vuosi 2020 toi Lapin lähemmäs heitäkin, jotka aiemmin ovat matkustaneet lomallaan lämpöön.

 

 

Joulun ja uudenvuoden ruuhkat ovat takana päin ja aivan kuin tunturi olisi kiittänyt niiden vastuuttomien matkailijoiden kotiinlähdöstä tällä lumoavimmalla säällä, jonka olen koskaan täällä nähnyt. En missään nimessä väitä kaikkien loppuvuoden turistien olleen vastuuttomia, en missään nimessä. Mutta ne täpötäydet baarit ja olemattomat turvavälit olivat enemmän sääntö kuin poikkeus. Rinteessä ihmiset käyttäytyivät kuin festareiden viimeisenä päivänä. Kaljatölkkejä heiteltiin mäkeen, kiroiltiin ja hississä huudettiin kuinka ”Levi pitäisi olla K-20 tällaisina viikkoina”. Tunnin hissijonoissa etuiltiin törkeästi ja meno oli kaikin puolin aika ällöttävä. Kukkahattutäti tässä vaan päivää niin. Toisaalta olen mieluummin sekin kuin se umpikännissä laskeva kiroileva idiootti, jonka maailma rajoittuu tasan metrin päähän omasta nenästä.

 

Kaamos päättyi pari päivää sitten ja aurinko näyttäytyi ensimmäistä kertaa, itselleni sitten marraskuun. Vaikka pakkanen on ollut purevaa ja ensimmäistä kertaa koskaan ladulla mietin sormiin suorastaan sattuessa, että mitä helvettiä mä täällä oikein teen, ovat nämä viimeiset joululomapäivät olleet ihanaa aikaa. Rauha palasi tunturiin ja ainakin itselleni se on juuri sitä, mitä Lapilta haluan ja odotan.

 

Pohjoisesta paratiisistani ja Lapin taiasta kirjoitin tässä postauksessa.

 

 

Lappi tarjoaa kuitenkin jokaiselle jotain. Yleisin kysymys johon törmään tai syy miksei Lappiin tulla talvella, on kuitenkin ylitse muiden. ”En mä laskettele enkä hiihdä, ei mulle ole siellä mitään.” Ymmärrän, itsekin vietän jokaisesta lomapäivästä suksilla ison osan. Kuitenkin väitän, että Lapin taika on paljon muutakin kuin sukset. Sukset, joiden päällä tuntuu jotenkin taianomaiselta. Suksia eteenpäin vievä painovoima tuntuu joltain suuremmalta. Kimaltelevaa ilmaa hengittäessä ja suksien liukuessa kuin itsestään eteenpäin tuntee todella olevansa elossa.

 

Mutta kaikki eivät pidä hiihdosta tai laskettelusta. Tai eivät ehkä vielä ole oppineet pitämään. Kun kirjoitan nyt Lapista, tarkoitan Leviä. Sain lukijaltani toiveen kirjoittaa siitä, mitä Lapissa voisi tehdä ilman suksia. Siis vaikka mitä!

 

 

Levin alueella on valtavasti aktiviteetteja ja välillä olenkin harmitellut ääneen, kuinka suksillaolo vie niin paljon aikaa, ettei kaikkea ehdi tehdä tai nähdä. Huskyajelut tai ihan jo pelkät tarhavierailutkin ovat kokemisen arvoisia. Poron vetämässä reessä mennään hitaammin, mutta samalla ehtii ihastella ympäröivää luontoa sydämensä kyllyydestä. Levillä Lapinkylä ja Sammun Tupa ovat suosituimmat ”porotilat” joissa on ihanan tunnelmallista piipahtaa ihan vaikka vaan kahvilla tai kaakaolla nauttimassa lappilaisesta fiiliksestä. Pihalla voi rapsuttaa ja syöttää poroja jos ei ajelulle tohdi lähteä. Tai miltä kuulostaisi huskyjooga vanhassa tallissa, jossa koiranpennut ympäröivät joogaajat ja asanassa saa luvan kanssa rapsutella noita sinisilmäisiä söpöliinejä?

 

Sporttinen kokeilee talvipyöräilyä. Tänä talvena olenkin nähnyt enemmän fatbikeja kuin koskaan. Lumikengät jalkaan ja opastettua reittiä Kätkätunturin päälle. Levillä on treenaajalle myös aivan loistava iso kuntosali, portaat keskustasta hotelli Panoramaan (mäkivedot lumihangessa ovat aika HC) sekä rentoutumista vailla oleville stressaajille kylpylä, taitavia hierojia ja paljon joogatunteja. Ja jos niitä suksia haluaa kuitenkin kokeilla, Etelärinteillä on maailman helpoimmat mäet opetella, tuolihissi ja kaksi mattohissiä. Jos minä onnistuin aikanaan näillä hermoillani opettamaan temperamenttisen kolmevuotiaan siellä laskemaan, onnistuu siinä takuuvarmasti aikuinenkin.

 

PRO TIP Immelkartanon savusaunaa saa vuokrattua ja samalla pääset avantoon sekä kuumaan paljuun. Toinen aivan taivaallinen saunakokemus löytyy Jerisjärveltä, noin 40 minuutin ajomatkan päässä Leviltä. Arctic Sauna Worldista löydät viisi erilaista saunaa, aina savusaunasta ihanan tunnelmalliseen tiipiin malliseen infrapunasaunaan, sekä avannon leveillä, loivasti järveen laskevilla portailla.

 

 

Hieman kauempana Levistä, matkalla Ylläkselle, on kuuluisa lumilinna, Snowvillage, jossa voi jopa yöpyä! Käymisen arvoinen paikka, suosittelen ehdottomasti menemään ilta-aikaan ja varaamaan pöydän jääravintolasta. Se oli ainutlaatuinen elämys, jonka muistan varmasti aina. Muita ravintolavinkkejä ovat ehdottomasti Kammit. Saamen Kammi ja Wanhan Poron Kammi ovat molemmat erilaisia, joten voisin vierailla kummassakin vaikka samalla reissulla. Tonttulan elämyskylä on myös varsinkin joulun alla kuin hyppäys satukirjaan. Tonttulassa on muuten perjantaisin kaikille avoin avantosauna! Kesällä ja syksyllä kullanhuuhdonta on myös ihan must, hahah. Tonttula on hurmaava aikuistenkin kanssa, mutta erityisesti se jää pienten lasten mieleen.

 

Kaiken kaikkiaan Levi tarjoaa ihan todella paljon tekemistä. Keskusta on täynnä ihania pieniä putiikkeja ja ravintoloita, yöelämääkin löytyy vaikka kuinka jos siellä viihtyy. Kuten sanoin, Lappi on paljon enemmän kuin sukset. Se on mielentila, elämäntyyli, paikka rauhoittua ja kerätä energiaa tulevaan. Astu epämukavuusalueelle ja lähde, vaikka et laskisi tai hiihtäisi. Saatat jopa rakastua.

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

OSTA 14 DAYS DETOX TÄSTÄ HINTAAN 17,90!

Oletko jo tutustunut detoxvalmennukseeni? Saat kahdeksi viikoksi ruokavalion jossa syödään puhtaasti, mutta kunnolla, eikä nähdä nälkää. Olo kevenee, saatat pudottaa jopa muutaman kilon. 14 DAYS DETOX antaa täydellisen startin uusille elämäntavoille ja lopulliselle elämänmuutokselle. Se on enemmän kuin pelkkä puhdistuskuuri, se antaa sinulle mahdollisuuden kokeilla millaista on syödä juuri oikea määrä hiilihydraatteja, rasvaa ja proteiineja. Takaan, että voit sen aikana hyvin.


 

Mietin jopa hetken aikaa, olisiko pitänyt tässä julkaista niitä keväällä saamiani viestejä ja kommentteja. Että kuinka ihmiset olivat iloisia siitä, kun jouduin pandemian takia perumaan varattuja matkoja ja monien muiden paljon matkustavien ihmisten kanssa joutuisimme nyt pysymään kotona. No, ilonaiheensa kullakin. Eiköhän tuollaisen katkeruuden takana ole aika paha mieli. Jätetään siis ilkeät kommentit sikseen. Mitä te luulette, milloin voi matkustaa taas hyvällä omallatunnolla?

 

 

En itse usko, että koittaa jokin tietty päivä jolloin voidaan yhdessä huokaista helpotuksesta. Rajat avataan ja lentoja varataan  ihan hulluna. Tuskin. Matkailuala ja lentoliikenne elpyy varmasti vähitellen kun rokotukset alkavat ympäri maailmaa. Jokainen tekee omat päätöksensä miten, mihin ja milloin voi matkustaa ja uskaltaako ylipäätään matkustaa.

 

Vaikka tilanne on ahdistanut ajoittain hyvinkin paljon ja olen kaivannut ulkomaille siitä hetkestä lähtien kun maaliskuussa palasimme Kaliforniasta, olen kuitenkin sitä mieltä, että tauko siitä jatkuvasta lentämisestä ja matkalaukkuelämästä teki hyvää paitsi maapallolle, ihan meille jokaiselle. Matkustamisesta oli tullut itsestäänselvää, olihan se helpommin saatavilla kuin vaikkapa lapsuudessamme ja edullisempaa kuin koskaan aiemmin. Ja yhtäkkiä se vietiin meiltä kaikilta pois. On ihana saada takaisin se lapsuudesta tuttu innostuminen lentokentällä. Matkan suunnittelun riemu ja kiitollisuus koneeseen istuessa. Kun on taas mahdollista matkustaa.

 

 

Itse olen ollut nyt 10 kuukautta Suomessa. Lähes vuoden. En lähtenyt kesällä monien muiden tavoin ulkomaille kun rajat avattiin ja lennot alkoivat kevään tauon jälkeen uudelleen. Olen perunut muistaakseni viisi ulkomaanmatkaa koronan takia. Varasin kaukokaipuussani joulukuussa lennot Yhdysvaltoihin, mutta vasta tämän vuoden syksylle. En olisi uskonut, että tulisin olemaan näinkin tarkka koronarajoitusten kanssa. Oikeastaan voisin sanoa, että olen noudattanut niitä lähes sataprosenttisesti. Nähnyt vain lähimpiä ystäviä, skipannut joka ikiset juhlat, käynyt altistumisen takia testissä ihan just in case, en ole tavannut isoäitiäni kohta vuoteen (!) ja joulun ja uudenvuoden vietin visusti omassa pienessä mökkikuplassa kaukana kavereiden juhlista ja ravintoloista. Kannustan ihmisiä ottamaan koronarokotteen ja käytän maskia aina käydessäni edes nopeasti kaupassa hakemassa pakettia.

 

Tämä ei silti oikeuta minua yhtään sen enempää matkustamaan ulkomaille kuin heitä, jotka eivät rajoituksia ole noudattaneet. Ei, vaikka kuinka haluaisin sen oikeuttavan.

 

 

Jokainen tekee kuitenkin omat valintansa. Itse näen tilanteen siten, että jos matkustan vastuullisesti, testaan itseni ennen ja jälkeen matkan, noudatan maskipakkoa, turvavälejä ja sitä jatkuvaa desinfiointia (aivan kuten kotonakin) riskini sairastua tai tartuttaa muita on aivan yhtä pieni kuin kotonakin. En tuomitse ketään, joka matkustaa, jos matkustaa fiksusti. Päätös matkustaa ei vaadi mitään selittelyä tai välttämättömiä syitä, näitä on nähty somessa paljon. Jätetään myös kertomatta että matkustetaan tai valehdellaan olinpaikka. Se, jos joku on vastuutonta.

 

Täällä Levillä on myös nähnyt kaikkea muuta kuin fiksua kotimaanmatkailua. Täpötäydet baarit, afterskit ja valtavat mökkijatkot ovat olleet aivan normaali asia suomalaisille. Heille, jotka sitten tuntuvat kivittävän ne ulkomaille vastuullisesti reissaavat kaverit.

 

Yksikään meistä ei ole yhtään sen enempää oikeutettu rikkomaan sääntöjä ja suosituksia. Nostan hattua jokaiselle, joka on pystynyt elämään 100% niiden mukaan. Oma jaksamiseni alkaa olla nyt sen verran koetuksella, että luultavasti lähden pian lämpöön. Reagoin melko voimakkaasti pimeyteen ja kaamokseen ja olen nähnyt auringon viimeksi marraskuussa. Alan olla aika lailla loppu tähän. Jos ja kun reissuun lähden, matkustan juuri siten kuin tällaisena aikana pitääkin.

 

Kävittekö te kesällä ulkomailla tai suunnitteletteko kenties lähtöä vielä tänä talvena? Kuka uskaltaa kertoa käyneensä reissussa?

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

Sisustustilini löydät sieltä @ourhometour